Aurinkoisen lauantain kunniaksi lauantaita hunningolla. Tämä lauantai tosin meni jo kaksi viikkoa sitten. Nyt viettelen uutta lauantaita. Yhtä hunningolla. Vaikka Vapun jälkeen vannoin pysyväni tiukasti tiellä. Tai ei tässä ihan yhtä hunningolla olla. Jotain otin opikseni.

Tällä kertaa pureskelen kiellettyjä ”hedelmiä” ihan vaan nurkilla. Upeasta säästä, rantatreeneistä ja jäätelöstä nautiskellen. Pari viikkoa sitten panostin vähän enemmän. Söin jopa aamiaisen, jota brunssiksikin voitanee kutsua. Vuoksenpiirakoita ja munavoita, appelsiinipirtelöä ja aitoja nakkeja. Kuvien ulkopuolelta lämmintä täysjyväpatonkia kera kirnuvoin ja asiaan kuuluvin täyttein.

Iltaa juhlistimme Leijonien kunniaksi omalla kylällä, Långvikin kongressi ja wellness -hotellissa neljän ruokalajin illallista nauttien. Päivä meni kallioilla ja kukkuloilla hytisten. Aurinko paistoi, tuuli ei hellittänyt eikä hellinyt. Eväät sen tekivät. Not! Päivä oli pyhitetty mainosten uhreille; maista mitä mielesi halajavi, kehosi kavahtavi! Maistoin! Ja petyin. Onnistunutta markkinointia ja mainontaa. Koukkuun en kuitenkaan jäänyt. Maistui paremmalta mielessä kuin kielessä. Ainakin…

• croissantti
• minttu ”Marianne” -kismet
• rivi ”keltareunaista” ala Marko ;)
• Sparkly se vasta pettymys oli! Odotin kai oikeaa shampanjaa ;)
• Benin ja Jerryn ”Keksitaikina” (pienessä pikarissa vika?)

Parasta oli kuitenkin ”Keksitaikina”. Sitä saatan ehkä haluta joskus lisää ;)

Långvikin menu oli valmis. Annoksiin ei paljoa koskettu. Jälkkäriä en vaan malttanut olla vaihtamatta parempaan. Sitruunavanukkaan ja mansikkasalaatin korvasi suklaa-pekaanitorttu. Pieni pettymys sekin. Kuten moni muukin maistamani suklaakakkupala. Mutta kokonaisuudessaan ihan kivaa purtavaa! Ja vahingossa iso lasi punaviiniä. Kuvittelin tilanneeni 16 cl, sain 24. Ihmettelin, kuinka yhden lasin tyhjentäminen vei kokonaiset kaksi tuntia. Asia varmistui tarjoilijalta. Kun lasi oli tyhjä ja oli aika lähteä. Ja tarrata rattiin.

Parasta oli ehdottomasti alkuruoaksi tarjoiltu ”superfood” -keitto. Korvasientä ja kuusenkerkkää. Ei aivan lyönyt Groteskin juuriselleri-omenakeittoa, mutta läheltä liippasi. Pääruoka oli taas pettymys. En ylipäätään pidä possusta, enkä varsinkaan läskisestä viljapossusta. Iso siivu ihraa jäi lautaselle. Tarjoilija ymmärsi ja nyökkäsi kohteliaasti hymyillen. Ei tainut olla ainut lautanen, jolta sianihrat lähtivät roskiin. En myöskään löytänyt lautaselta karamellisoitua mustajuurta. Vaan perunamuusia. Joka oli kyllä ihan hyvää; voita säästämättä, mausta tinkimättä. Juustolautanen oli ranskalainen ja jännittävä. Tykkäsin! Pisteet juustolautasen osalta ottelussa Grotesk-Långvik Lågvikille! Kokonaispisteet menivät aiiiika tasan.

Kiva paikka, hyvää ruokaa! Menen toistekin ja suosittelen muillekin. Itseeni iski erityisesti Långvikin rohkea, retro sisustustyyli, jonka taltion kameraani vessaa myöten. Pysyin naisten puuterihuoneessa. Hienoin juttu oli elävä tuli keskellä illaksi hämärtyvää ravintolasalia. Tykkäsin! Siitäkin =)

P.S. Näyttää pahasti tämä mun lifestyle siltä, ettei se ole paleota nähnytkään! Hah hah! Mutta believe me or not, näitä hunninkopäiviä edelsi täydet 13 sataprosenttisesti paleopäivää. 7 % hunningolla, I can deal with it. Ainakin henkisesti. Fyysinen puoli onkin asia erikseen… Pitäisi varmaankin laittaa kuvakollaasia arkipäivän syömisistä. Arki vaan on niin arkista. Ja tylsää… Kiinnostaako? Jos 10 tyyppiä tykkää, niin kuvaan ja postaan tylsät arkipöperöt! ;D