Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville.

Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä.

Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä.

Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle.

Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan suuntaan. Mun mielestä. Ei yltänyt chilimakkaraversio chipotle -version tasolle. Maistui siitä huolimatta vaihtoehdoista parhaiten.

Grillatut kasvikset olivat mielestäni edelleen hieman pliisu esitys. Vadelmabalsamiviinietikasta huolimatta. Jo viimeksi taisin marmattaa grillattujen vihannesten arkipäiväisyyttä. Se mielipide ei ole vaihtunut vuodessa mihinkään. Valkosipulilla ja parmesanilla maustettu bataattipyre oli silkkisen pehmeää ja ihan hyvää, mutta ei sekään kovasti sävähdyttänyt. Noh, mulla onkin ollut ongelmia bataatin kanssa jo jonkin aikaa, joten pistetään siihen piikkiin. Kokonaisuudessaan pääruoka oli sopivan kokoinen ja muutenkin helt okej. Ilman wow -faktoria tosin ;)

Vielä on tämän tarinan viimeinen osa kirjoittamatta. Kuvamateriaalia ainakin löytyi jälkiruokaosiota varten, öh… riittävästi. Myös jälkiruokaa sain riittävästi, vaikka en tohtinutkaan parin vanhemman ja hienomman puoleisen leidin tapaan rohmuta jälkkäreitä doggybagiin mukaan kotio pakattavaksi. Suoraan sanoen mulle kyllä riitti oikein mainiosti ja vähän liiaksikin se, mitä paikan päällä tuli ”maisteltua”. En olisi voinut kuvitellakaan aloittavani seuraavaa aamua makeaa muovirasiasta kauhoen. Ällöä!