All posts filed under: NON-PALEO

Glögimaustettu nyhtöpossu

Vielä on pari jouluun liittyvää juttua julkaisematta. Tämä on toinen niistä – jouluisasti maustettu pulled pork, nyhtöpossu, revitty possu jne. Ensi jouluun! Olen jo muutamaan otteeseen maininnut, että possu ei ole mun juttu. Koska possu maistuu possulle. Onneksi sentään pekoni maistuu pekonille, joten jotain iloa myös possusta. Nykyään melko harvaksaltaan tosin. Koska kunnon pekoni ei kasva ihan joka kaupan hyllyllä. En tiedä mistä tämä idea possun hakuun joulun kynnyksellä lähti. Halusin kai testata, josko nyhtöpossu ei maistuisi possulle. Maistui se, possulle ja glögille. Siitä huolimatta onnistuin itsekseni tuhoamaan miltei kilon kassleria =D Jouluista? Kyllä. Paleota? Ei. Kyllähän tästä paleota vääntäisi, mutta kapusin tällä kertaa sen matalimman aidan ylitse käyttämällä omenatäysmehua ja valmista Heinzin BBQ-kastiketta (sis. peräti kolmea eri sokeria, mutta vähemmän lisäaineita kuin moni muu vaihtoehto). Maustaminen meni fiiliksellä, joten pahoittelen epämääräisiä maustemittoja. GLÖGIMAUSTETTU NYHTÖPOSSU ~800 g porsaan kassleria 2 isohkoa sipulia 5 valkosipulinkynttä 2,5 dl makeaa BBQ-kastiketta 2,5 dl omenatäysmehua sopivasti BBQ-pintamausteseosta sopivasti suolaa sopivasti glögimausteseosta (sopivasti balsamiviinietikkaa) Kuivaa kassleri ja hiero lihan pintaan kuivamausteet eli suola, BBQ- ja glögimausteseos. Anna lämmetä ja maustua huoneenlämmössä …

Herkkupäiviä

Perjantaina herkuteltiin vielä paleoliittisesti brownie Coco-Roonseilla. Sunnuntaina käytiin jo perinteisillä lettukesteillä! Koska äipän mukaan kerran kesässä kuuluu pitää lettukestit, niin nautiskelimme porukalla vastapaistetuista letuista, itse tehdystä, oman maan mansikkahillosta ja kermavaahdosta. Kyllä harvinainen herkku maistuu hyvältä! Ja jottei lettukesteiltä vaan vahingossakaan jäisi nälkä vaivaamaan, niin kestit viimeisteltiin tuoreista mustikoista ja vadelmista valmistetulla marjapiirakalla. Kyllä kyllä, metsästä löytyy vielä! Molempia.

Pirteät piparjuuri-lohirullat | paleokeittio.fi

Pirteät piparjuuri-lohirullat

Tällaiset pirteän keväiset kuvat löytyivät kuva-arkistosta! Vastahan nämä ovat miltei pari kuukautta julkaisemista odottaneet. Noh, on kai ollut muuta. Kiireellisempää… Kuten jo aiemmin olen varmasti maininnut, niin en ole mikään ”raa`an” kalan ystävä. Kyse lienee suutuntumasta. Bistro O Matin pääsiäispöydässä sain kuitenkin niin mainiota kylmäsavulohiherkkua, että intouduin kokeilemaan sitä kotosallakin. PIPARJUURI-LOHIRULLAT

Kun ei ehdi, jaksa, eikä viitsi

Emännälläkin on välillä kiire. Tai sitten tekee muuten vaan mieli kiivetä sen matalimman aidan ylitse. Silloin lautanen näyttää aika usein tältä. Jos ruoka nyt ylipäätään ehtii lautaselle asti.     Jees, maksapihvit ja puolukkahillo tiellä pitää! Huijaan sujuvasti itseäni ostamalla maksapihvit marketin tuoretiskiltä. Se vaan tuntuu laadukkaammalta vaihtoehdolta kuin Korpelan suojakaasuun pakatut vastaavat. Siitäkin huolimatta, että varsin hyvin tiedän näidenkin samassa suojakaasussa viruneen. Se, mitä ei näe, ei ole totta! Tai ainakin asia on helpompi sivuuttaa. Tuoretiskillähän pakkaukset ovat nätisti valmiiksi avatut. Nämä kaverit lämmitin tylysti mikrossa. Harvoin tulee mitään enää säteilytettyä, mutta toisinaan mikrokin on kapistus paikallaan. Helpottaa elämää. Tai ainakin täyttää vatsan nopeammin. Ehkä useammin ajelen kuitenkin illalla töistä kotiin kylmää maksapihviä auton ratissa mussuttaen. Joskus pyydän kauppiasta hieman lämmittämään pihvejä marketin mikrossa. Lämpimässä pihvissä on enemmän makua. Se tuntuu enemmän oikealta aterialta. Pitää vatsan tyytyväisenä pidempään ;) Ja ei, tätä ei tapahdu joka viikko. Ei edes joka toinen, eikä välttämättä edes joka kuukausi. Viime viikolla tämä tapahtui. Kerran. Siitä halusin olla rehellinen. Ei elämä aina ole täydellistä! P.S. Enkä unohtanut vihreitä! Imin …

Vähän niinku Mäkkärissä

Näin kävi eilen. Kun ei jaksa miettiä mitä suuhun panisi eikä markettien hulina houkuttele, niin astutaan matalimman aidan ylitse. Käväisin vähän niin kuin Mäkkärissä. Perjantain ja vuoden viimeisen virallisen työpäivän kunniaksi nappasin llalliseksi mukaani ison salaatin. En kuitenkaan Mäkkäristä vaan paikallisesta Babylonista. Suoraan muovirasiasta salaattia natustaessa fiilis oli kuitenkin mikä mäkkärimäisin.     BABYLONIN KANA-VUOHENJUUSTO-CASHEW -SALAATTI jäävuorisalaattia tomaattia kurkkua kanaa iso kiekko vuohenjuustoa cashew -pähkinöitä paholaisenhilloa mango-chili -salaatinkastiketta Hyvin tällä on elelty. Aamuun saakka ;)

Matka macaron maahan

Tästä se lähti, matka tuntemattomaan. Macaron -maahan. Haaste ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, leipominen, jos joku on epämukavaa. Sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Ja mikä ehkä ikävintä, niin lopputulos selviää vasta viime metreillä. Silloin, kun kunniallisen lopputuloksen aikaansaaminen on usein jo käytännössä mahdotonta. Silloin, kun voit vaan kädet suorana todeta, että tulipa tehtyä. Turhaan =D Miksi leipomista välttelevä paleoisti lähtee lauantai -illan kunniaksi täysin tuntemattomille poluille vääntämään ranskalaisia hienostoleivoksia, jotka eivät oman kokemuksen mukaan edes maistu muulta kuin sokerilta? Siksi, että ne näyttävät hyvältä. Jos sattuvat onnistumaan. Täydellisesti. Halusin olla hetken aikaa oman elämäni Master Chef ja tarttua haasteeseen näyttääkseni vain australialaisille kolleegoilleni, että poropeukalolta pesee. Siksi, että macaronit ovat gluteiinittomia. Tosin eivät todellakaan sokerittomia. Siksi, että kauniissa kääreessä ne toimivat aivan loistavasti pieninä, makeina jouluyllätyksinä. Don`t worry, guys! Ette tule ainakaan tänä jouluna saamaan piparinmakuisia macaroneja pikkupaketeissanne. Itse asiassa mantelimarenkeihin olen tyytyväinen. Jopa ylpeä itsestäni. Ovat paitsi kauniita katsoa, niin myös koostumukseltaan hyvin, HYVIN lähellä aitoa macaronia. Aika hyvin tyypiltä, joka yli 40 vuotisen elämänsä aikana on upottanut peukalonsa jauhoon kokonaisuudessaan ehkä kolmisen kertaa. …

Kukkivaa kaalikeittoa

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, mitä kivaa voisin värkätä kukkakaalista. Valkoista, kukkivaa kaalia ei olekaan vähään aikaan lautasella näkynyt. Yleensä tyydyn vain keittämään tai höyrystämään sen, mutta nyt teki mieli kokeilla jotain muuta. Satuinkin sopivasti bongaamaan jostain K-ryhmän ruokalehtisestä kukkakaali-savujuustokeiton. Kasviskeitot ovat kyllä hyviä, mutta useimmiten ongelmaksi nousee kysymys; mistä aterian proteiinit? Tällä kertaa proteiinit olivatkin kivasti messissä juuston ja kylmäsavuporon muodossa. Kukkakaali-savujuustokeiton resepti löytyy lehtisen lisäksi myös Pirkan ruokasivustolta. Jokseenkin näillä aineksilla mentiin. Oivariini tosin vaihtui kirnuvoihin ja poron kylmäsavupaisti kylmäsavuhärkään. Päälle ripottelin ruohosipulin lisäksi jääkaapissa jo aikansa eläneen palan Aura -juustoa. Keitto oli ok, mutta ei niin maukasta kuin odotin. Veikkaan, että leppäsavusulatejuusto ei istu mun makuun. Muutenhan ainekset eivät ole paljoa kukkakaalimuusia kummemmat. Kukkakaalimuusi on eräs mun suosikkisose. Myöskään keho ei ollut keittoilun jälkeen kovin tyytyväinen vaan kehitti melkoiset nesteturvotukset. Syynä todennäköisesti joko suolaiset lisukkeet ( ja nitriitti) tai tuo samainen sulatejuusto. Sulatejuustot eivät ole oikein koskaan kuuluneet mun ruokavalioon. Tänä kesänä olen kuitenkin kokeillut erilaisia juustoja ja niiden sopivuutta itselleni. Sulatejuustot jätän jatkossakin marketin hyllylle. Samoin joudun jättämään sinne myös raejuuston. …

Kaalia, kaalia, enemmän kaalia

Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;) Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa. Ennen uunia. Jälkeen uunin. Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;) Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan… En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska …

Paluu menneisyyteen

Palasin neljän vuoden tauon jälkeen hetkeksi menneeseen elämään. Todetakseni vain, että paluuta ei ole. Vähintäänkin 10 vuoden ajan lappasin aamiaiseksi päivästä toiseen suurinta herkkua; kaurapuuroa raejuustolla. Siihen aikaan keitin puuron vielä rasvattomaan maitoon ja lisäsin sekaan lusikallisen soijalesitiiniä. Sokeritonta mehukeittoa kyytipojaksi lasista. Tuttu juttu varmasti monelle keholajien harrastajalle. Nyt se ei enää vaan käy. Vaikka kovasti haluaisin käyvän. Pidän kaurapuurosta edelleen. Puolisen tuntia aterian nauttimisen jälkeen vaan silmät lurppasivat niin pahasti, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä pitkälleen. Väsytti, mutta ei nukuttanut. Vajaassa tunnissa väsymys helpotti ja saatoin jatkaa päivääni. Ehkä vielä silloin tällöin otan tietoisen riskin ja kaadan kaurapuuroa lautaselle. Ihan vaan unilääkkeeksi, jos ei muuten ;) Gluteiiniton kaurapuuro ~3 dl vettä ~50 g Provenan gluteiinittomia jumbokaurahiutaleita suolaa puoli purkkia tavallista raejuustoa (ei rasvatonta) ruokalusikallinen St. Dalfourin kirsikkahilloa

Epäterve todiste

Siinä se nyt on! Epäterve todiste hiilupäivän aamiaisesta. Aivan oikein… AAMIAISESTA! =D Ei ehkä näytä kovin herkulliselta, mutta sopii kokeilla ;). Suklaa muodossa missä tahansa on herkullista. CocoVin Trailmixkin on herkullista. Johtunee ensisijaisesti herkullisista mulpereista eli kuivatuista silkkiäispuunmarjoista. Niistä, joita en juuri herkullisuuden vuoksi yleensä kotio hanki. Ota yksi, ota toinen.. ja syö puoli pussia samantien. Tämä aamiaisherkku on koostettu… Pirkan luomuriisikakuista Dr. Oetkerin Choc Intense Tanzania -tummasuklaavanukkaasta CocoVin Trailmixistä (kuorittu hampunsiemen, marcona -manteli, kaakaorouhe, gojimarja, mulperi; inca -marjoja ei ainakaan tässä pussissa ollut, vaikka ne sivustolla mainitaan) Jotta ei aivan epäterveeksi mene tämä postaus, niin kerrottakoon, että sekoitan tavallisesti trailmixini itse. Mieluiten pieninä annoksina, jolloin on helpompi tähdätä tasalaatuisuuteen. Perusmixini sisältää gojimarjoja, cashew -pähkinöitä tai manteleita ja raakakaakaorouhetta (nibsejä). Joskus myös pari kuivattua taatelia. Kätevä välipala tilanteessa kuin tilanteessa; helppo pitää mukana. Mutta kyllähän tätä CocoVin valmista sekoitusta ihan mielellään syö. Ei kai ole yllätys, että saamistani tuotteista juurikin Trailmix -pussi vetelee ensimmäisenä viimeisiään. Ne herkulliset mulperit… Täytyy vielä myöntää, että kuvan ulkopuolelta tuli nautittua kolmaskin suklainen riisikakku. Ja loput vanukaspurkistakin tuli lusikoitua. Kuin myös …