Voikakkua pöytään! Joku voisi näitä myös voileiviksi kutsua, mutta koska perusraaka-aineina ovat riisikakku ja meijerivoi, niin voikakku lienee osuvampi. Riisikakku on paleoihmisen leipää. Yhtä helppo ja nopea välipala. Tai lounas, kuten tässä.
Maksamakkara ei täysin uppoa paleoliittiseen viitekehykseen, mutta sillä mennään toistaiseksi. Satunnaisten jauhemaksapihvien ohella. Kävipä nimittäin niin, että kun kävin viime viikolla hoidattamassa yhteistyöhalutonta ja toimintakyvytöntä kehoani ”poppamiehen” vastaanotolla, niin siinä samalla paljastui muutama puutos. Nyt tarvitaan lisää A-, C- ja E-vitamiinia sekä vettä. A-vitamiinin puutosta hoitelen nyt toistaiseksi maksamakkaralla. C-vitamiini hoituu tyrnimarjoilla ja E:hen panostetaan mantelein ja avokadon avulla. Veden puutetta korjaan lisäämällä veteen hieman ruokasoodaa tai maustamalla veden laatusuolalla, sitruunalla ja mintulla.
Kyllä kyllä, tulokset yllättivät. Koska syön monipuolisesti ja tämän lisäksi käytössä on vielä kasa nappuloita ravinteita täydentämään. Mutta ei se, mikä menee kurkusta alas vaan se, mitä sinne kroppaan jää. Veikkaan imeytymisongelmaa, jota sitäkin hoitelen tässä samalla.
Olen täysin tietoinen, että masukka ei ole ollut ihan parhaassa vireessä sitten flunssaepisodin. Itseasiassa oireilua oli jo ennen flunssaa. Ja siinä myös yksi mahdollinen syy lisää sairastumiseen. Tai sitten ei. Monen tekijän summa. Mutta muutaman kerran olen jälkiviisaana todennut flunssien alkaneen vatsasta. Oireilun olen valitettavasti tunnistanut tai tunnustanut liian myöhään. Liekö vuodenvaihteen juhlat auttaneet omalta osaltaan saamaan systeemin sekaisin… Sitä voi vain arvailla.
Voikakut eivät sen kummempaa reseptiä kaipaa. Käytän Pirkan luomuriisikakkuja, päälle kirnuvoita tai vastaavaa ja lisäksi aika usein keitettyä kananmunaa sekä mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Mutta kuten jo aiemmin totesin, niin nyt panostetaan maksamakkaraan. Eikä siinä mitään, pidän maksamakkarasta, vaikka sitä ei vuosiin ole juurikaan tullut syötyä. Valmistusainelista vaan on liian pitkä.
Ehkäpä tämä A-vitamiinin puute myös selittää himotukset jauhemaksapihvejä kohtaan. Maksa ihan sellaisenaan ei kuitenkaan uppoa. Kun on kerran syönyt huonon täysmaksapihvin, niin toista kertaa ei ihan heti tule.
