Aamiainen, aamupala, päivän ensimmäinen ateria… En ole kovinkaan innostunut aamiaisista, lounaista, päivällisistä tai illallisista, joten aika harvoin näitä Paleokeittiössä tarjoilen.
Mutta nyt teen yleisön pyynnöstä poikkeuksen! Joten, maistuisiko meksikolainen muna-aamiainen?
Eräs, ehkä eniten esitetyistä kysymyksistä ”paleopiireissä” nimittäin kuuluu, että mitä mä syön aamiaiseksi? Jos murot, puurot, leivät ja jogurtit ovat poissa pelistä, niin mitä ihmettä mä oikein syön?!
Vastaus on yksinkertainen, syö sitä mitä mieli tekee ja mitä löytyy! Unohda aamiaiset ja muut vuorokauden ajan mukaan määritellyt syömiset, ja ala syömään aterioita. Kun tämän tajuaa, niin alkaa vähitellen ymmärtämään paremmin, mistä paleossa on kyse ja elämä on yhtäkkiä niin kovin paljon helpompaa.
Ja kysehän on… paluusta juurille, sinne yksinkertaisemman ja vähemmän ulkoa ohjaillun ja ohjelmoidun elämän pariin, ylitarjonnasta oleelliseen.
Okei, en nyt malta olla kaivelematta aihetta vähän syvemmin eli astutaanpa hetkeksi oman yltäkylläisen elämän ulkopuolelle ja mietitään aamiaista hieman laajemmasta näkövinkkelistä. Nimittäin totuus on, että aika monen ihmisen täällä maapallolla ei tarvitse miettiä, ottaako aamulla jogurttia vai leipää vaan sitä syödään, mitä on. Jos jotain on.
Hiljattain telkasta tuli seikkailija Bear Gryllsin houstaama sarja, jossa joukko ihan tavallisia brittimiehiä heitettiin oman onnensa nojaan autiolle saarelle.
Joo, mä tykkään näistä selviytymissarjoista. Ja kuvittelin aikanaan itsekin selviäväni elämästä luonnon armoilla, kunnes ihan oikeasti vietin pari päivää venezuelalaisessa viidakossa Orinoco -joen varrella. Pari tuntia keskipäivälläkin hämärässä, kosteassa viidakossa moskiittojen purtavana ja kotia alkoi jo olla kova ikävä. Yöstä puhumattakaan =D.
No mutta, Orinocolta takaisin Bear Gryllsin joukkioon, jonka ei aamuisin tarvinnut miettiä, että syödäänkö tässä nyt etanaa, mädännyttä kalaa, maniokkia, kookospähkinää, kaimaania vai appelsiinia. Sitä syötiin mitä oli, löydettiin ja kiinni saatiin.
Eli jos nyt epätoivoisesti mietit, että mikä on optimaalisin tapa aloittaa päivän pupellus, niin se on se, että ylipäätään työnnät kitusiin jotain, joka antaa energiaa ja pitää sinut hengissä.
Mutta munalla on aina hyvä aloittaa päivä! Koska se on hyvää, helppoa ja nopeaa valmistaa, pitää nälkää, tarjoaa ravinteita ja siitä saa taiottua vaikka mitä. Lienee yksi monipuolisimmista raaka-aineista ikinä, mitä käyttöön ja valmistukseen tulee.
Tällä kertaa ei töihin tarvitse lähteä pelkällä munalla vaan mukana on myös monipuolisesti kasviksia; meksikolainen muna-aamiainen eli huevos rancheros Paleokeittiön tyyliin valmistettuna ja tarjoiltuna, olkaapa hyvät!
Tuttuun tapaan edelleen hyvää ja helppoa perussettiä, johon mehikon makuja myötäilevä kasvispaistos antaa oman säväyksensä. On aika mukava tapa aloittaa vaikka viikonlopun vietto ja jatkaa vielä maanantainakin lämmitetyllä versiolla.
Ja vaikka tämän reseptin nyt hyvänä aamiaisvaihtoehtona esittelenkin, niin kyllä tätä(kin) kelpaa syödä mihin aikaan päivästä tahansa. Olen nauttinut meksikolaista aamiaista yhtä menetyksekkäästi niin aamulla, päivällä kuin illallakin. Yön olen vielä ainakin toistaiseksi jättänyt välistä ;)
Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
