Avainsana: pääruoka

  • Mausteinen punakaalipaistos vuohenjuustolla – Helppo ja gluteeniton resepti!

    Mausteinen punakaalipaistos vuohenjuustolla – Helppo ja gluteeniton resepti!

    Mitä jos vaihtaisit välillä valkoisen punaiseen? Koska purppurainen punakaali on vaan niin nättiä! Raakana ja kypsennettynä. Helppoa ja ravinteikasta. Sellaisenaan tai lisukkeeksi lihalle tai lihaisalle makkaralle. Täynnä antioksidantteja; K- ja C-vitamiinia, B-kutosta ja mangaania. Ja vuohenjuustokin toimii. Ainakin tässä pikaisessa paistoksessa.

    Minäpä tekaisin viikonloppuna Paleokeittiön viimeisille kaaliviikoille tämän Savuisen kaalipedin kadonneeksi serkuksi osoittautuneen mausteisen punakaalipaistoksen.

    Same old same, mutta kuitenkin jotain ihan erilaista. Koska eri mausteet ja makkaran tilalla suolaista vuohenjuustoa tasapainottamassa paistoksen makeutta. Päälle vähän pähkinää, kuivattua karpaloa ja tuoretta basilikaa, niin hyvänmakuinen ja myös aika kivannäköinen annos valmistui kädenkäänteessä.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

    Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

    Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville.

    Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä.

    Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä.

    Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle.

    Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan suuntaan. Mun mielestä. Ei yltänyt chilimakkaraversio chipotle -version tasolle. Maistui siitä huolimatta vaihtoehdoista parhaiten.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Grillatut kasvikset olivat mielestäni edelleen hieman pliisu esitys. Vadelmabalsamiviinietikasta huolimatta. Jo viimeksi taisin marmattaa grillattujen vihannesten arkipäiväisyyttä. Se mielipide ei ole vaihtunut vuodessa mihinkään. Valkosipulilla ja parmesanilla maustettu bataattipyre oli silkkisen pehmeää ja ihan hyvää, mutta ei sekään kovasti sävähdyttänyt. Noh, mulla onkin ollut ongelmia bataatin kanssa jo jonkin aikaa, joten pistetään siihen piikkiin. Kokonaisuudessaan pääruoka oli sopivan kokoinen ja muutenkin helt okej. Ilman wow -faktoria tosin ;)

    Vielä on tämän tarinan viimeinen osa kirjoittamatta. Kuvamateriaalia ainakin löytyi jälkiruokaosiota varten, öh… riittävästi. Myös jälkiruokaa sain riittävästi, vaikka en tohtinutkaan parin vanhemman ja hienomman puoleisen leidin tapaan rohmuta jälkkäreitä doggybagiin mukaan kotio pakattavaksi. Suoraan sanoen mulle kyllä riitti oikein mainiosti ja vähän liiaksikin se, mitä paikan päällä tuli ”maisteltua”. En olisi voinut kuvitellakaan aloittavani seuraavaa aamua makeaa muovirasiasta kauhoen. Ällöä!

       


    Juttusarjan muut osat…