Huh, mikä viikko! Mä kun niin ajattelin, että työkiireiden väistyttyä kesäkauden tieltä ehtisin kivasti panostamaan hieman Paleokeittiönkin puolelle. Ja vielä fiilistelemään antoisan Riikan reissutunnelmia. Kattia hännästä! Kylpyhuoneremontista johtuen elämä on ollut yhtä kaaosta. Ja jatkuu. Voit vain kuvitella, millaista on elää ilman niinkin arkisia asioita kuin omaa vessaa, suihkua ja pesukonetta. Tai et voi. En mäkään voinut. Lisäksi miljoona remppaan liittyvää päätöstä ja juoksevaa asiaa hoidettavana. Siinähän se meni, viikko. Mihinkään en ole pystynyt tämän kaaoksen keskellä keskittymään ja olen entistä enemmän loman tarpeessa. I want my life back!
Pisteeksi i:n päälle kävin eilen poistattamassa parisen kuukautta sitten katkenneen poskihampaan jäljelle jääneet juuret leukaluusta. Ei ollut ensimmäinen kerta, ei, mutta niin ne aikaa kultaa muistot, enkä muistanut yhtään, kuinka kamalaa toipuminen on. Buranapöllyssä mennään! Ehkä joku kykenee nappaamaan Buranan päivässä ja elämään normaalia elämää, mutta mä olen aivan jäässä. Nukkuminen ja telkan tuijottaminen onnistuu. Mutta muuten ajatus ei toimi, mitään ei jaksa ja pää on upotettu usvaverhoon. Näillä nyt mennään vielä pari päivää. Valitsin pienemmän pahan. Ei sitä kipuakaan kukaan kestä. I want my life back! Edelleen. Sanomattakin selvää lienee, että treeneistä ei kannata haaveillakaan. En kyllä jaksakaan, mutta kyllä se silti jollain tasolla takaraivossa jurppii.
Eilen piti saada jotain helppoa ja haaleaa murkinaa. Ja jotain, joka pitäisi edes kohtuudella nälkää. Ei jaksa olla koko ajan puputtamassa. Päädyin perinteiseen munakokkeliin, jonka matalalla lämmöllä kattilassa hyydyttelin. Ja annoin kylmetä lautasella ennen nauttimista. Muutamia muitakin miltei purematta nieltäviä ruokia tuli päivän mittaan syötyä. Pitkästä aikaa mm. aitoa, oikeaa mansikkarahkaa. Kyllä vain, olen nyt jonkin aikaa kokeillut maitotuotteiden laajamittaisempaa palauttamista ruokavalioon. Kuten myös gluteiinittomien viljojen. Reissussa tosin tuli syötyä nirsoilematta sitä, mitä tarjolla oli, mutta palaan aiheeseen reissupostausten myötä myöhemmin.
Sen verran vielä reissua sivuavaa asiaa, että päädyin muutamien vuosien tauon jälkeen jälleen aktivoimaan Flickr -tilini. Tämä syystä, että kaikenkarvaisia kuvia on räpsitty kevään mittaan melkoinen määrä, enkä halua täyttää niillä koko Keittiötä. Pyhitetään Paleokeittiö jälleen enemmän ruokakuville. Muita voi käydä kurkkimassa Flickerissä. Maistiaiset uusimmista päivittyvät myös pikkukuvina keittiön sivupalkkiin.
Persiljainen munakokkeli (1 annos)
- 2 luomumunaa
- ~1 dl kuohukermaa (perinteistä, ei laktoositonta)
- silputtua luomupersiljaa maun mukaan
- mausteeksi himalansuolaa ja valkopippuria
- kirnuvoita valmistamiseen
Ainekset vispaten sekaisin ja miedolle lämmölle kattilaan tai pannulle. Käytin tavallista teräskattilaa, jonka pohdalle heitin nokareen voita. Jatkuva hämmentäminen (ja mieto lämpö) estävät pohjaan palamisen. Valmista kun siltä tuntuu. Minä taisin hyydytellä hippasen liian kauan, mutta hyvää ja helposti nieltävää oli =)
Perinteinen mansikkarahka (2 annosta)
- 1 prk (250 g) maustamatonta maitorahkaa
- 1 prk (2 dl) kuohukermaa
- pakastemansikoita maun mukaan (laitoin ~300 g)
- makeutukseen maun mukaan St. Dalfourin sokeritonta kirsikkahilloa (laitoin reilun ruokalusikallisen)
Vatkaa kerma kuohkeaksi. Sekoita tai vatkaa joukkoon maitorahka. Lisää ja sekoita joukkoon muussatut pakastemansikat. Tuoreista tulee tietysti parempaa, mutta tässä vaiheessa kesää on jo ihan hyvä tyhjentää pakastinta marjoista ;). Parasta tulee, jos malttaa antaa mansikoiden sulaa ja muussaa ne karkeasti vain haarukalla. Itse en jaksanut odotella, joten heitin osittain sulaneet mansikat blenderiin ja jätin muutamia ”sattumia”. Makeutukseen voi käyttää hilloa oman maun mukaan, mutta jääkaapista nyt sattui löytymään kirsikkahilloa, johon Riikan reissussa kovasti tykästyin. Hillot joukkoon ja lusikalla sekaisin. Täyteläistä ja parasta rahkaa, jolle eivät teolliset toverit vedä vertoja! Täyttääkin kivasti. Ei kalorikammoisille! ;D