Skyr [skiir]… herkku, josta jo viikinkien ylijumala Odin nautti! Vai nauttiko? En tiedä. Eikä väliksi. Jos Odin tykkää, niin tykätköön. Minä en. Jo kuukausikaupalla olin vahdannut lähimarkettien kilometrin pituisia jogurttihyllyjä päästäkseni käsiksi tähän suuresti ylistettyyn herkkuun. Tätä urheilijakin söisi! Oma yritykseni ei tuottanut tulosta, mutta satuinpa bongaamaan aidon, oikean Skyr -purkin äipän jääkaapissa! Jep, Hanna Partanen iski jälleen! Pakkohan pitkään himoittua ja parhaaksi mainostettua rahkaherkkua oli maistaa. Sori äiti, mutta jäi siitä vielä sullekin. Yksi teelusikallinen ja kiitti mulle riitti! Maku oli mustikka, valmistusaineena sokeria ja islantilaisten herkku ällömakeaa. Hei, ihan oikeastiko korkeaproteiininen maitovalmiste?! Hiiluja (= sokeria jossain muodossa) 12,7 g ja proteiinia 9,8 g sataa grammaa kohti?! Rasvaa ei luonnollisesti nimeksikään. Maitohan ei luonnollisesti sisällä rasvaa. Ei, vaikka sitä käyttäisi 3-4 kertaa enemmän kuin tavalliseen jogurttiin. Ei nyt kuitenkaan heti kerrasta tuomita ja päätä vadille vaadita! En antanut periksi. Muutaman vihjeen kera markettiin täsmäiskua tekemään ja kotio kainalossa kuppi Skyriä! Vaniljaa, jossa ravintosisältö näytti jo paremmalta, 3,3 vs. 10,3. Noniin, nyt alkaa ylijumalan kieli aukeamaan! No ei ihan. Ei tosin ihan yhtä makeaa kuin mustikka, …