Syksy etenee ja käy päivä päivältä todellisemmaksi. Kauden vaihtuminen näkyy myös ravintoloiden ruokalistoissa. Viime sunnuntaina päädyimmekin nauttimaan syksyistä synttäri-illallista ravintola Hvitträskiin, jonne on aina mukava palata. Kokonaisuus on hanskassa ja lähtiessä hyvä mieli. Takuuvarma valinta siis, jota voin edelleen lämpimästi suositella.
Syntymäpäivien kunniaksi aloitimme illallisen luonnollisesti kilistelemällä kuohuvia maljoja. Maljoissa makea Cinzano Asti, joka sopi tilanteeseen täydellisesti. Itse olen enemmän kuivien juomien ystävä, mutta vaihtelu virkistää ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö makea malja olisi maistunut. Hyvä ja helppo valinta kokemattomammallekin kuohumaljan nostajalle.
Itse toimin jälleen autonkuljettajana, joten alkoholipitoisia juomia tuli nautittua sen mukaan. Ystävälleni maistui hieman enempikin. Ja mikä siinä! Juhlapäivän kunniaksi. Aperitiivina lasissa greippimäinen tuoremehucampari. Jota kyllä maistoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Harvinaisen hyvältä maistui. Vaikka oma juomapuoli rajoittuukin lähinnä viinien monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan =)
Ruoaksi valitsimme hiljattain syksyiseksi päivittyneen Kirkkonummi menun. Alkuruokana kermaista suppilovahverokeittoa ja juuressipsejä. En vieläkään voi väittää oppineeni syömään sieniä, mutta kermaisesta keitosta on helppo aloittaa. Näitähän tässä on jo maisteltu useampia. Korvasienikeitto lienee edelleen lempparini, mutta hyvää oli tämäkin. Ihanan täyteläistä! Kermaista. Kyllä!
Annoksen ehdottomasti parasta antia olivat kuitenkin juuressipsit! Oooooh! Ohuita ja rapeita. Näitä olisi mennyt enemmänkin. Jos olisin oikein viitseliäs, niin valmistaisin näitä itse kotinaposteltaviksi. Lehtikaalisipsit ovat ihan ok, mutta näissä juuressipseissä on taikaa!
Väliruokana tarjoiltiin tällä kertaa Veikkolan kotijuustoa kera kotimaisten omenasiivujen ja pähkinäisen siirapin. Ehdottomasti parempi vaihtoehto omaan suuhuni kuin edellisten menuiden kurkkusorbetti. Vaikkakin pidin tästä juustosta enemmän paistettuna.
Pääruoaksi pullo synttärisankarin valitsemaa punaviiniä ja lempeästi haudutettua hirvipataa. Itselleni riitti 12 cl punkkua palan painikkeeksi, ystäväni huolehti lopuista. Tietyin, ehkä odotettavissakin olevin seurauksin. Noh, pullo punkkua takasi ainakin hulvattoman loppuillan ja monet makoisat naurut, hah hah! Alkoholilla on ihmeellinen vaikutus ihmiseen ;)
Maukkaan hirvipadan kanssa tarjoiltiin juures-parmesan-ohrakakkunen. Ja hieman vihreää ;). Hirvipadassa olivat kyllä maut kohdallaan! Riistalihaa, muutamia juuressattumia, kirpeän happamia tyrnimarjoja ja makeaa puolukkasmetanaa. Jota minä kyllä arvuuttelin paikan päällä punajuurismetanaksi. Maut toimivat aivan loistavasti yhteen. Oikein onnistunut annos sen luojalta. Kiitän ja kumarran hienosta makukokemuksesta =)
Jälkkäriksi syksyn varma valinta; uuniomenaa, aitovaniljaista jäätelöä, kermavaahtoa ja ohuen ohuita kanelikorppuja. Ei ehkä tajunnanrajäyttävä, mutta kokonaisuuteen istuva ja hyvä päätös aterialle.
Jälkkärikahvit jäivät tällä kertaa juomatta, koska suuntasimme aterian jälkeen vanhempieni luokse nautiskelemaan äipän leipomasta synttärikakusta. Vatsat olivat jo melko täynnä, mutta kyllä sinne aina pala (joissain tapauksissa kaksi ;)) kermaista mansikka-vadelmakakkua mahtuu! Ja loput voi aina pakata mukaan kotioviemisiksi. Ei kuitenkaan mulle tällä kertaa. Sankari todennäköisesti nautti kermakakkua vielä iltapalaksi ja seuraavan aamun alkajaisiksi. Muhkeasta kakusta riitti moneen otteeseen ja monelle. Kiitos Äiti! =)
Kaiken kaikkiaan ihan mahtava ja odotukset täyttävä ilta! Nyt sitten odotellaan jo joulumenuta saapuvaksi Hvitträskiin ;)
Aimmista Hvitträsk -kokemuksista voi lukea linkkien takaa…
Muita paleoemännän ravintolakokemuksia löytyy helposti sivun alalaidan valikosta ”Ravintolapostit”!
Ehkä lienee vielä paikallaan muistuttaa, että syömäfilosofiani mukaan arki arkena ja juhlana juhlaruokaa! Sen verran harvoin tulee nautittua ravintolaruokaa, että olen tätä nykyä heittänyt paleopipon nurkkaan ja nauttinut kybällä pöydänantimista miettimättä lainkaan, kuinka hyvin tarjoilut sopivat paleoliittiseen viitekehykseen. Poikkeuksena sitten spessuprojektit, jota lienee tässä hiljattain myös luvassa ;). Tosin silloin harvemmin edes viitsin lähteä ravintolaan nirsoilemaan muuten kuin pakon edessä. Enkä silloinkaan ole kokenut ravintolasyömistä vaikeaksi. Kyse on vaan valinnoista. Kyllä ravintoloista ainakin pääsääntöisesti löytyy jokaiselle jotain sopivaa ruokaa. Kunhan saa suunsa auki muutenkin kuin vain haarukkaa varten ;). Ellei sopivaa sapuskaa löydy, niin vaihda ravintolaa!
Mutta joo… kyllähän mä hieman haaveilen jonkinlaisesta yhteistyöstä myös ravintoloiden kanssa. Vai miltä sun korvaan kuulostaisi paleomenu? Olisi jo aika osoittaa isommallekin yleisölle, että paleoruoka on paitsi terveellistä ja ravitsevaa, niin myös maukasta. Aiheesta kiinnostuneet tahot – ottakaa yhteyttä! =)
