Hvitträskissä. Kansallisromantiikka, jota jo aiemmin annosteltiin lautaselleni. Täällä. Tällä kertaa sääkin suosi sen verran, että ainakin puutarha ja ranta tuli fiilisteltyä. Vilusta huolimatta. Museo oli valitettavasti jo sulkenut ovensa.

   

Sunnuntaina iltasella oli ajatus istahtaa moottoripyörän kyytiin ja suunnata Fiskarsiin. Kieltäydyin kuitenkin lopulta kunniasta jäädyttää itseni tunnottomaksi pyörän tarakalla. Onhan se kesä, joo, mutta ilmeisen viileä sellainen. Taivas täyttyi arvaamattomista pilvistä ja tuuli tuiversi armottomasti. Parempia kelejä odotellessa…

Siitä se ajatus sitten lähti. Ja kasvoi; Fiskarsin kahveista pienelle iltapalalle Haukilahden rantaan ja siitä edelleen neljän ruokalajin illalliselle Hvitträskiin. Anna ajatukselle aikaa ja se saattaa yllättää iloisesti! =)

   

Viimeksi tuli arvottua Kirkkonummi menun ja parsaviikkojen tarjonnan välillä. Nyt ei tarvinnut enää arpoa. Kirkkonummi menu, kiitos! Ravintola Hvitträsk on mukana Makujen Suomi -kampanjassa, jossa ravintolat tarjoavat näitä paikallisten raaka-aineiden ympärille koottuja, valmita menuita.

Tervetuloa Makujen Suomi -ravintoloihin!

Makujen Suomi -ovat kaupunki- ja maakuntamenuissaan maisteltavaksi suomalaisen ruokakulttuurin kirjonravintolat tu ja monipuoliset suomalaiset raaka-aineet, jotka valitaan vuodenaikoja ja paikallisuutta korostaen.

Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Makujen Suomi -sivustolla, josta myös edellinen lainaus on poimittu. Kyllä kovasti houkuttaisi käydä maistelemassa useampikin maakunta- ja kaupunkimenu, mutta katsotaan nyt mihin aika ja varat riittävät. Ainakin Raaseporiin saakka uskon vielä tämän kesän aikana pääseväni. Espoo ja Helsinki ovat jo vähän kiikunkaakun ;D

Jokatapauksessa idea on musta äärettömän hieno. Käykäähän maistelemassa näitä menuita ja tukemassa näin paitsi paikallisten ravintoloiden toimintaa, niin myös lähituottajien hienoa työtä! Mua ainakin viehättää ruoka, jossa on ajatusta! Kilpailukin on voimassa vielä elokuun loppuun saakka.

Josko muutama sananen siitä tärkeimmästä eli ruoasta. Itse istuin ratin takana, joten juomapuoli rajoittui pelkkään palan painikkeeseen, pieneen punaviinilasilliseen. Lasissa tällä kertaa lempeä, makea Pinot Noir, joka oli oikein hyvää. Harmi, etten jälleen kerran huomannut laittaa merkkiä sen kummemmin muistiin. Yleensä valitsenkin viinin puhtaasti rypäleen ja/tai valmistusmaan mukaan. Joskus myös luomu vie muista voiton. Rypäleiden kärjessä edelleen ”äijämäinen” Zinfandel, mutta Pinot Noir tulee kyllä kevyesti kakkosena. Syrah (shiraz) sen sijaan jää mieluiten valitsematta.

Seuralainen kuitenkin aloitti aterioinnin aperitiivilla. Lasissa tällä kertaa GT, josta minä nakersin limetin viipaleet. Sitruunat vaan sattuvat olemaan mun suurta herkkua. Sellaisenaan.

Kräkkerit olivat edelleen hyviä ja levite yhtä mautonta kuin edellisellä kerralla. Levitteessä maistui lähinnä margariini, joka ei millään tavalla istu mun ruokavalioon sen enempää kuin makumaailmaankaan. Tehkää tälle levitteelle jotain! Please! Hiivaleipääkin(?) maistoin pienen palasen, mutta kräkkerit veivät kyllä voiton ihan mennen tullen. Ei uskoisi, mutta näitä oli kiva rouskutella pieni pala kerrallaan. Juustolautaselle varmasti aivan mainio kaveri!

Alkuruokana oli kermaista korvasienikeittoa ja makeita mallaskrutonkeja. En tiedä, mitä tuo ”vihreä öljy” oli. Jonkin sortin yrttikastiketta kaiketi. Korvasieni on mulle suhteellisen uusi tuttavuus, mutta I love it! Hassua! Sienet kun olen kiertänyt yleensä kaukaa. Vähitellen vaan oppinut syömään, ja jopa pitämään niistä. Paleokeittiössä ei sieniä vielä kuitenkaan nähdä =D. Noh, korvasienikeitto on joka tapauksessa aina hyvää. Niin oli tämäkin, vaikka ei vetänytkään vertoja Långvikin vastaavalle.

Alkuruoan jälkeen tarjoiltiin jo tutuksi tullut välisorbet, jolle kävi tälläkin kertaa samoin kuin viimeksi. Ajatukset kurkkusorbetista eivät ole parissa kuukaudessa muuttuneet.

Pääruoaksi Kirkkonummi menu tarjoili pitkään haudutettua ja kerrassaan upean mureaa lammasrilletteä. Lisukkeena grillattuja kasviksia (bataatti, paprika, kesäkurpitsa, munakoiso) sekä perunasipsejä. Harmi vaan, että koko annos oli ehdottomasti liian suolainen mun makuun. Seuralaisen mielestä suola oli kohillaan. Myönnänkin olevani hippasen yliherkkä suolaiselle ruoalle. Mutta harmittaa silti, koska suolaahan saa helposti aina lisää. Sen pois ottaminen onkin jo vaikeampaa. Liha muuten oli kuitenkin hyvää, kuten pitkään kypsennetyt yleensä ovat. Annoksen parasta antia olivat kuitenkin, ehkä hieman yllättäen, rapeat perunasipsit! Kastike oli, noh, punaviinikastiketta. Eikä kuusenkerkkäsiirappikaan jäänyt oikein mitenkään mieleen…

Save the best for last! Useimmiten valmiiden menukokonaisuuksien parasta antia ovat olleet alkuruoat. Tällä kertaa voiton vei jälkiruoka. Ihan mahtavaa! Ja mahtavaa myös siksi, että itse tuskin olisin tätä listalta valinnut. Koska suklaakakku on aina suklaakakku =D. Jälkkäriksi oli siis paistettua Veikkolan kotijuustoa (Veikkola on ”kylä” Kirkkonummella), raparperihilloketta ja siitepölyrakeilla koristeltua kermavaahtoa. Mieto kotijuusto sopi aivan loistavasti yhteen makeankirpsakan raparperihillon ja kermavaahdon kera. Delicious!

Suosittelen kyllä käväisemään Hvitträskissä ja maistamaan Kirkkonummi menuta. Muistaakseni kuukauden kuluttua menu päivittyy, joten ennen sitä hopihopi, jos näitä ruokalajeja mielii maistella. Palvelu oli yhtä hyvää ja ystävällistä kuin edelliselläkin kerralla. Tarjoilijan kanssa tuli myös juteltua tovi, jos toinenkin ruoasta. Irtosipa sieltä seuralaiselle summittainen resepti kräkkerien tekoonkin! Jos arvosanaa pitäisi antaa, niin asteikolla 1-10 irtoasi kokonaisuudesta sellaset 8,5.

Loppuun vielä kahvit, johon saimme toiveidemme mukaisesti kermaa. Ja ei, se kerman saaminen ei aina ole aivan itsestään selvää. Etenkään kunnon kerman. Kahvikermalitkuahan sitä yleensä on tarjolla. Jos jotain on.