Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: Ravintola Hvitträsk

  • Kesäkauden päättäjäiset Hvitträskissä

    Kesäkauden päättäjäiset Hvitträskissä

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Vietimme sunnuntaina ystäväni kanssa pienimuotoisia kesäkauden päättäjäisiä. Päättäjäispaikaksi valikoitui läpeensä tuttu, mutta aina yhtä ihana Hvitträsk. Syitä valintaan oli kutakuinkin kaksi. Ensinnäkin mun piti käydä Hvitträskissä kuvaamassa ja toisekseen Hvitträskin ruoka ei koskaan petä! Eikä pettänyt tälläkään kertaa. Aina yhtä hyvää. Mielelläni panostan muutaman lantin enemmän laatuun kuin menen halvalla kauppakeskuksen ketjuravintolaan. Hyvä ruoka, parempi mieli! Vaikka lompakko jäisikin vähän laihemmaksi ;)

    Olen aiemmin suosinut valmiita menuita, mutta tällä kertaa valitsimme annokset a`la carte -listalta. Alkuruoaksi valitsimme alkupalalajitelman kahdelle. Bingo! Ihan loistava valinta! Paljon kaikkea ja riittävästi. Kahdelle.

    Alkupalalajitelmasta löytyi ainakin…

    • maalaispateeta ja jotain hilloketta (mums!)
    • rosè -paistia
    • graavisiikaa
    • lohta
    • aiolia
    • paikalla leivottua mallasleipää
    • Veikkolan kotijuustoa
    • tomaattimarmeladia (mums!)
    • marinoituja oliiveja ja artisokkaa
    • katkarapu-kaaliraastesalaattia (coleslaw)
    • kurkkua, tomaattia,retiisiä, tammenlehtisalaattia (vihreää!) ja mansikkaa

    Saattoi siinä olla vielä jotain muutakin. En muista. Kuvasta onnistuin palauttamaan nämä mieleeni.

    Ruokajuomana lasillinen ihan hyvää peruspunkkua ja pullollinen valkkaria. Talon viinejä ja Coralloa molemmat.

    Pääruoaksi mulle lihaa! Kaverille kasvista. Ylikypsä viljaporsaan poski oli maukasta ja suussasulavan pehmeää. Annoksesta poiketen valitsin lämpimän parsa-perunasalaatin sijaan tuhdin vuohenjuustorisoton. Mukana seurasi vielä somasti savunmakuisia grillattuja perunaviipaleita, paahdettua paprikaa ja punasipulia sekä tummaa paprikakastiketta ja yrttiöljyä. Oli massu melko täysi tämän jälkeen!

    Kaverilla oli tosiaan jostain syystä kasvispäivä (ei ymmärrä! ;)), joten hänen kulhonsa täyttyi korvasienirisotosta, grillatuista kasviksista ja parmesan -lastuista. Hyvältä maistui tämäkin. Korvasieni yleensä maistuu hyvältä =)

    Vaikka vatsat olivat jo täynnä, niin mieli ei. Se kaipasi palan painikkeeksi jotain makeaa. Ystäväni tyydytti makeanhimonsa hillitysti tilaamalla suklaa Petit foursin eli lajitelman käsintehtyjä suklaakonvehteja. Lautanen kertoi kivasti, miltä suklaapalat maistuivat. Hyvältä maistuivat, ainakin makea mansikka ja konjakki, joita itse puraisin. Muina makuina lautaselta löytyivät raparperi, mustikka ja kirsikka.

    Minä en sitten ihan pieneen jälkkäriannokseen tyytynytkään, hah hah! Joltain aiemmalta reissulta oli jäänyt mieltä kaivelemaan Hvitträskin rikkaat ritarit, joten niitä sitten. Ei tarvitse enää harmitella kun joskus tuli valittua mutakakkua ritareiden sijaan. Ritareista rikkaat tekivät raparperihilloke, aitovaniljajäätelö, kermavaahto ja mansikat. Nappivalinta tämäkin, vaikka hiukan arvoin tiramisun ja ritareiden väliltä.

    Kyllä oli kuulkaa vatsa pinkeänä ja hymy herkässä tämän aterian jälkeen! Vaikka ei siinä vielä kaikki… Hvitträskistä hurautimme vielä iltakahveelle äipän mustikkapiirakoiden pariin. Olin saanut ihan oman, gluteenittoman piirakan mantelijauhoista. Ohhoh!!! Tosin se ei estänyt maistamasta myös sitä vehnäjauhoilla ”pilattua” versiota =D

    Hieno päätös upealle kesälle!

    Mutta hei, menkää ihmiset ihmeessä Hvitträskiin, jos ette ole siellä vielä vierailleet. Kannattaa pistäytyä kauempaakin. Pistäytykää vaikka Kirkkonummi -päivänä tai käykää juhlistamassa Eliel Saarisen 140-vuotispäivää =). Rento tunnelma, ihanan rauhallinen miljöö upeine rakennuksineen järven rannalla keskellä mehtää… ja upeaa ruokaa kohtuuhinnalla!

    P.S. Tämä ylistyspostaus EI sisällä maksettua blogimainontaa! En ole hyötynyt, enkä hyödy jutusta millään muulla tavoin kuin toivottavasti tuottamalla iloista mieltä ja nautinnollisia ruokahetkiä jollekin =)

  • Syksyiset synttärit Hvitträskissä

    Syksyiset synttärit Hvitträskissä

    Syksy etenee ja käy päivä päivältä todellisemmaksi. Kauden vaihtuminen näkyy myös ravintoloiden ruokalistoissa. Viime sunnuntaina päädyimmekin nauttimaan syksyistä synttäri-illallista ravintola Hvitträskiin, jonne on aina mukava palata. Kokonaisuus on hanskassa ja lähtiessä hyvä mieli. Takuuvarma valinta siis, jota voin edelleen lämpimästi suositella.

    Syntymäpäivien kunniaksi aloitimme illallisen luonnollisesti kilistelemällä kuohuvia maljoja. Maljoissa makea Cinzano Asti, joka sopi tilanteeseen täydellisesti. Itse olen enemmän kuivien juomien ystävä, mutta vaihtelu virkistää ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö makea malja olisi maistunut. Hyvä ja helppo valinta kokemattomammallekin kuohumaljan nostajalle.

       

    Itse toimin jälleen autonkuljettajana, joten alkoholipitoisia juomia tuli nautittua sen mukaan. Ystävälleni maistui hieman enempikin. Ja mikä siinä! Juhlapäivän kunniaksi. Aperitiivina lasissa greippimäinen tuoremehucampari. Jota kyllä maistoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Harvinaisen hyvältä maistui. Vaikka oma juomapuoli rajoittuukin lähinnä viinien monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan =)

    Ruoaksi valitsimme hiljattain syksyiseksi päivittyneen Kirkkonummi menun. Alkuruokana kermaista suppilovahverokeittoa ja juuressipsejä. En vieläkään voi väittää oppineeni syömään sieniä, mutta kermaisesta keitosta on helppo aloittaa. Näitähän tässä on jo maisteltu useampia. Korvasienikeitto lienee edelleen lempparini, mutta hyvää oli tämäkin. Ihanan täyteläistä! Kermaista. Kyllä!

    Annoksen ehdottomasti parasta antia olivat kuitenkin juuressipsit! Oooooh! Ohuita ja rapeita. Näitä olisi mennyt enemmänkin. Jos olisin oikein viitseliäs, niin valmistaisin näitä itse kotinaposteltaviksi. Lehtikaalisipsit ovat ihan ok, mutta näissä juuressipseissä on taikaa!

    Väliruokana tarjoiltiin tällä kertaa Veikkolan kotijuustoa kera kotimaisten omenasiivujen ja pähkinäisen siirapin. Ehdottomasti parempi vaihtoehto omaan suuhuni kuin edellisten menuiden kurkkusorbetti. Vaikkakin pidin tästä juustosta enemmän paistettuna.

    Pääruoaksi pullo synttärisankarin valitsemaa punaviiniä ja lempeästi haudutettua hirvipataa. Itselleni riitti 12 cl punkkua palan painikkeeksi, ystäväni huolehti lopuista. Tietyin, ehkä odotettavissakin olevin seurauksin. Noh, pullo punkkua takasi ainakin hulvattoman loppuillan ja monet makoisat naurut, hah hah! Alkoholilla on ihmeellinen vaikutus ihmiseen ;)

    Maukkaan hirvipadan kanssa tarjoiltiin juures-parmesan-ohrakakkunen. Ja hieman vihreää ;). Hirvipadassa olivat kyllä maut kohdallaan! Riistalihaa, muutamia juuressattumia, kirpeän happamia tyrnimarjoja ja makeaa puolukkasmetanaa. Jota minä kyllä arvuuttelin paikan päällä punajuurismetanaksi. Maut toimivat aivan loistavasti yhteen. Oikein onnistunut annos sen luojalta. Kiitän ja kumarran hienosta makukokemuksesta =)

    Jälkkäriksi syksyn varma valinta; uuniomenaa, aitovaniljaista jäätelöä, kermavaahtoa ja ohuen ohuita kanelikorppuja. Ei ehkä tajunnanrajäyttävä, mutta kokonaisuuteen istuva ja hyvä päätös aterialle.

    Jälkkärikahvit jäivät tällä kertaa juomatta, koska suuntasimme aterian jälkeen vanhempieni luokse nautiskelemaan äipän leipomasta synttärikakusta. Vatsat olivat jo melko täynnä, mutta kyllä sinne aina pala (joissain tapauksissa kaksi ;)) kermaista mansikka-vadelmakakkua mahtuu! Ja loput voi aina pakata mukaan kotioviemisiksi. Ei kuitenkaan mulle tällä kertaa. Sankari todennäköisesti nautti kermakakkua vielä iltapalaksi ja seuraavan aamun alkajaisiksi. Muhkeasta kakusta riitti moneen otteeseen ja monelle. Kiitos Äiti! =)

    Kaiken kaikkiaan ihan mahtava ja odotukset täyttävä ilta! Nyt sitten odotellaan jo joulumenuta saapuvaksi Hvitträskiin ;)

    Aimmista Hvitträsk -kokemuksista voi lukea linkkien takaa…

    Muita paleoemännän ravintolakokemuksia löytyy helposti sivun alalaidan valikosta ”Ravintolapostit”!

    Ehkä lienee vielä paikallaan muistuttaa, että syömäfilosofiani mukaan arki arkena ja juhlana juhlaruokaa! Sen verran harvoin tulee nautittua ravintolaruokaa, että olen tätä nykyä heittänyt paleopipon nurkkaan ja nauttinut kybällä pöydänantimista miettimättä lainkaan, kuinka hyvin tarjoilut sopivat paleoliittiseen viitekehykseen. Poikkeuksena sitten spessuprojektit, jota lienee tässä hiljattain myös luvassa ;). Tosin silloin harvemmin edes viitsin lähteä ravintolaan nirsoilemaan muuten kuin pakon edessä. Enkä silloinkaan ole kokenut ravintolasyömistä vaikeaksi. Kyse on vaan valinnoista. Kyllä ravintoloista ainakin pääsääntöisesti löytyy jokaiselle jotain sopivaa ruokaa. Kunhan saa suunsa auki muutenkin kuin vain haarukkaa varten ;). Ellei sopivaa sapuskaa löydy, niin vaihda ravintolaa!

    Mutta joo… kyllähän mä hieman haaveilen jonkinlaisesta yhteistyöstä myös ravintoloiden kanssa. Vai miltä sun korvaan kuulostaisi paleomenu? Olisi jo aika osoittaa isommallekin yleisölle, että paleoruoka on paitsi terveellistä ja ravitsevaa, niin myös maukasta. Aiheesta kiinnostuneet tahot – ottakaa yhteyttä! =)

  • Lisää romantiikkaa

    Lisää romantiikkaa

    Hvitträskissä. Kansallisromantiikka, jota jo aiemmin annosteltiin lautaselleni. Täällä. Tällä kertaa sääkin suosi sen verran, että ainakin puutarha ja ranta tuli fiilisteltyä. Vilusta huolimatta. Museo oli valitettavasti jo sulkenut ovensa.

       

    Sunnuntaina iltasella oli ajatus istahtaa moottoripyörän kyytiin ja suunnata Fiskarsiin. Kieltäydyin kuitenkin lopulta kunniasta jäädyttää itseni tunnottomaksi pyörän tarakalla. Onhan se kesä, joo, mutta ilmeisen viileä sellainen. Taivas täyttyi arvaamattomista pilvistä ja tuuli tuiversi armottomasti. Parempia kelejä odotellessa…

    Siitä se ajatus sitten lähti. Ja kasvoi; Fiskarsin kahveista pienelle iltapalalle Haukilahden rantaan ja siitä edelleen neljän ruokalajin illalliselle Hvitträskiin. Anna ajatukselle aikaa ja se saattaa yllättää iloisesti! =)

       

    Viimeksi tuli arvottua Kirkkonummi menun ja parsaviikkojen tarjonnan välillä. Nyt ei tarvinnut enää arpoa. Kirkkonummi menu, kiitos! Ravintola Hvitträsk on mukana Makujen Suomi -kampanjassa, jossa ravintolat tarjoavat näitä paikallisten raaka-aineiden ympärille koottuja, valmita menuita.

    Tervetuloa Makujen Suomi -ravintoloihin!

    Makujen Suomi -ovat kaupunki- ja maakuntamenuissaan maisteltavaksi suomalaisen ruokakulttuurin kirjonravintolat tu ja monipuoliset suomalaiset raaka-aineet, jotka valitaan vuodenaikoja ja paikallisuutta korostaen.

    Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Makujen Suomi -sivustolla, josta myös edellinen lainaus on poimittu. Kyllä kovasti houkuttaisi käydä maistelemassa useampikin maakunta- ja kaupunkimenu, mutta katsotaan nyt mihin aika ja varat riittävät. Ainakin Raaseporiin saakka uskon vielä tämän kesän aikana pääseväni. Espoo ja Helsinki ovat jo vähän kiikunkaakun ;D

    Jokatapauksessa idea on musta äärettömän hieno. Käykäähän maistelemassa näitä menuita ja tukemassa näin paitsi paikallisten ravintoloiden toimintaa, niin myös lähituottajien hienoa työtä! Mua ainakin viehättää ruoka, jossa on ajatusta! Kilpailukin on voimassa vielä elokuun loppuun saakka.

    Josko muutama sananen siitä tärkeimmästä eli ruoasta. Itse istuin ratin takana, joten juomapuoli rajoittui pelkkään palan painikkeeseen, pieneen punaviinilasilliseen. Lasissa tällä kertaa lempeä, makea Pinot Noir, joka oli oikein hyvää. Harmi, etten jälleen kerran huomannut laittaa merkkiä sen kummemmin muistiin. Yleensä valitsenkin viinin puhtaasti rypäleen ja/tai valmistusmaan mukaan. Joskus myös luomu vie muista voiton. Rypäleiden kärjessä edelleen ”äijämäinen” Zinfandel, mutta Pinot Noir tulee kyllä kevyesti kakkosena. Syrah (shiraz) sen sijaan jää mieluiten valitsematta.

    Seuralainen kuitenkin aloitti aterioinnin aperitiivilla. Lasissa tällä kertaa GT, josta minä nakersin limetin viipaleet. Sitruunat vaan sattuvat olemaan mun suurta herkkua. Sellaisenaan.

    Kräkkerit olivat edelleen hyviä ja levite yhtä mautonta kuin edellisellä kerralla. Levitteessä maistui lähinnä margariini, joka ei millään tavalla istu mun ruokavalioon sen enempää kuin makumaailmaankaan. Tehkää tälle levitteelle jotain! Please! Hiivaleipääkin(?) maistoin pienen palasen, mutta kräkkerit veivät kyllä voiton ihan mennen tullen. Ei uskoisi, mutta näitä oli kiva rouskutella pieni pala kerrallaan. Juustolautaselle varmasti aivan mainio kaveri!

    Alkuruokana oli kermaista korvasienikeittoa ja makeita mallaskrutonkeja. En tiedä, mitä tuo ”vihreä öljy” oli. Jonkin sortin yrttikastiketta kaiketi. Korvasieni on mulle suhteellisen uusi tuttavuus, mutta I love it! Hassua! Sienet kun olen kiertänyt yleensä kaukaa. Vähitellen vaan oppinut syömään, ja jopa pitämään niistä. Paleokeittiössä ei sieniä vielä kuitenkaan nähdä =D. Noh, korvasienikeitto on joka tapauksessa aina hyvää. Niin oli tämäkin, vaikka ei vetänytkään vertoja Långvikin vastaavalle.

    Alkuruoan jälkeen tarjoiltiin jo tutuksi tullut välisorbet, jolle kävi tälläkin kertaa samoin kuin viimeksi. Ajatukset kurkkusorbetista eivät ole parissa kuukaudessa muuttuneet.

    Pääruoaksi Kirkkonummi menu tarjoili pitkään haudutettua ja kerrassaan upean mureaa lammasrilletteä. Lisukkeena grillattuja kasviksia (bataatti, paprika, kesäkurpitsa, munakoiso) sekä perunasipsejä. Harmi vaan, että koko annos oli ehdottomasti liian suolainen mun makuun. Seuralaisen mielestä suola oli kohillaan. Myönnänkin olevani hippasen yliherkkä suolaiselle ruoalle. Mutta harmittaa silti, koska suolaahan saa helposti aina lisää. Sen pois ottaminen onkin jo vaikeampaa. Liha muuten oli kuitenkin hyvää, kuten pitkään kypsennetyt yleensä ovat. Annoksen parasta antia olivat kuitenkin, ehkä hieman yllättäen, rapeat perunasipsit! Kastike oli, noh, punaviinikastiketta. Eikä kuusenkerkkäsiirappikaan jäänyt oikein mitenkään mieleen…

    Save the best for last! Useimmiten valmiiden menukokonaisuuksien parasta antia ovat olleet alkuruoat. Tällä kertaa voiton vei jälkiruoka. Ihan mahtavaa! Ja mahtavaa myös siksi, että itse tuskin olisin tätä listalta valinnut. Koska suklaakakku on aina suklaakakku =D. Jälkkäriksi oli siis paistettua Veikkolan kotijuustoa (Veikkola on ”kylä” Kirkkonummella), raparperihilloketta ja siitepölyrakeilla koristeltua kermavaahtoa. Mieto kotijuusto sopi aivan loistavasti yhteen makeankirpsakan raparperihillon ja kermavaahdon kera. Delicious!

    Suosittelen kyllä käväisemään Hvitträskissä ja maistamaan Kirkkonummi menuta. Muistaakseni kuukauden kuluttua menu päivittyy, joten ennen sitä hopihopi, jos näitä ruokalajeja mielii maistella. Palvelu oli yhtä hyvää ja ystävällistä kuin edelliselläkin kerralla. Tarjoilijan kanssa tuli myös juteltua tovi, jos toinenkin ruoasta. Irtosipa sieltä seuralaiselle summittainen resepti kräkkerien tekoonkin! Jos arvosanaa pitäisi antaa, niin asteikolla 1-10 irtoasi kokonaisuudesta sellaset 8,5.

    Loppuun vielä kahvit, johon saimme toiveidemme mukaisesti kermaa. Ja ei, se kerman saaminen ei aina ole aivan itsestään selvää. Etenkään kunnon kerman. Kahvikermalitkuahan sitä yleensä on tarjolla. Jos jotain on.

  • Kansallisromanttisissa tunnelmissa

    Kansallisromanttisissa tunnelmissa

    Huh huh, mikä viikko! Onneksi pyöreitä vuosia tulee täyteen vain joka kymmenes vuosi, hah hah! Sen verran on tässä kiireisen perusarjen ohella ollut nyt menoa ja meininkiä. Vaikkakin,  jos ihan totta puhutaan, niin onhan tämä juhlakaluna oleminen ollut aivan älyttömän kivaa! Ihanaa, kun ystävät ja tuttavat ovat muistaneet. Erityisen mukavaa on ollut viettää aikaa heidän kanssaan. En ymmärrä, miksi emme tapaa ja istuskele iltaa muulloinkin kuin juhlapäivinä. Tai ymmärrän mä. Kaikilla on omat menot ja oma arki pyöritettävänään. Enkä itsekään ole mikään maailman paras ystävä. Itseasiassa olen kaukana siitä. Mutta kun on ne salit ja muut! Seliseli. Sitähän se on, selittelyä. Olen huono lähtijä, mutta yleensä viihdyn seurassa kyllä, kunhan vaan pääsen liikkeelle ja saan itseni tällättyä johonkin muuhunkin kuin verkkareihin.

    Ystäväni tietävät, että pelkistetyn paleoruokavalion vastapainona rakastan hyvää ruokaa. Ja jos haluan hyvää ruokaa, niin menen mieluummin ravintolaan syömään kuin yritän vääntää sitä itse. Ehkäpä juuri se kontrasti yksinkertaisen ja melko samanlaisen arkiruokailun sekä ammattilaisten loihtimien annosten välillä on juuri se juttu. Kun harvoin on tarjolla gourmeta, niin siitä osaa nauttia ja sitä osaa myös arvostaa enemmän. Elämän pieniä juhlahetkiä!

    Kävimme ystäväni kanssa illallistamassa kotikontujen kansallisromanttisissa maisemissa. Ystäväni halusi tarjota mulle syntymäpäiväillallisen arkkitehtonisesti arvostetussa Hvitträskissä. Rakastan Hvitträskin tunnelmaa! Harmikseni tänäänkin vaan satoi. Näin on käynyt joka kerta kun olen alueella vieraillut. Sateisessa ja koleassa säässä ei hirveästi tehnyt mieli samoilla kamera ojossa pitkin pihoja. Mutta kunhan aurinkoinen päivä koittaa, niin aion ehdottomasti paikata tilanteen ja suunnata nauttimaan paikan upeista maisemista ja arkkitehtuurin tarjoamista silmääniloista. Kahvilakin on vielä tsekkaamatta! ;)

    Tänään valitsimme molemmat Hvitträskin parsaviikkojen kunniaksi parsamenun. Parsaa olikin tehnyt jo jonkin aikaa mieli. Jotenkin en vaan saa sitä kotio ostetuksi. Vaikka ei kai sen valmistaminen mikään maailman haasteellisin juttu ole.

    Kuten kuvista voi ehkä päätellä, niin unikko on yksi mun lempikukista. Koko salissa oli vain yksi unikko, jonka luonnollisesti kävin ”pöllimässä” pöytäämme. Itseasiassa tein vaihtokaupat. Melko hyvät sellaiset; unikko neilikasta =D

       

    Mitäs muuta kuin kuohuvaa maljaan juhlan kunniaksi! Ei aivan yhtä loisteliaasti kuin Långvikissa, mutta ihan kelpo cavaa oli tämä. Melko perinteistä, sanoisin.

    Söpön, virkatun leipäkorin antimet jäivät omalta osalta melkeinpä koskematta. Sen verran piti kräkkeriä maistaa, että sain samalla maistetuksi levitteen, joka kiinnosti mua ehdottomasti enemmän kuin levitteen alunen. Pettymys; mautonta =(

    Alkuruoaksi valkoviinillä maustettua kermaista parsakeittoa. Kermaa olisi ehkä voinut olla enemmänkin, mutta muuten oli oikein hyvää. Etenkin keiton pohjalle pudonneet parsan sattumat ilahduttivat ja antoivat keittoon kivasti pureskeltavaa.

    Väliruoan kurkkusorbet ei pudonnut mulle. Söin mintunlehden, kaveri loput. Sokeroitu kurkku ei vaan hivellyt mun makuhermoja. Välisorbetin tarkoitus oli raikastaa suu alkuruoan jälkeen, mutta valitettavasti mun mielestä mikään sokerinen ei raikasta yhtään mitään. Muutenkin tuntui oudolta nauttia makeaa tähän väliin. Vähän niinkuin olisi valinnut keittolounaan jälkiruoalla.

    Onneksi illallinen ei kuitenkaan päättynyt vielä kurkkusorbettiin. Pääruoaksi valitsimme molemmat paahdettua lampaan ulkofilettä, parsaa (yllätys, yllätys !) sekä kermaan muhennettuja korvasieniä ja perunaa. Sain viime viikonloppuna niin mureaa lammasta, että tämän karitsan hienoinen sitkeys hieman häiritsi. Ero lienee ensisijaisesti ulko- ja sisäfileessä. Annos oli myös todennäköisesti joutunut hieman odottelemaan, koska liha oli jäähtynyt. Samoin parsat. Retiisit ja perunat korvasienikermassa taisivat olla annoksen parasta antia. Korvasienet olivat itseasiassa se syy, miksi juuri tähän annokseen päädyin. Perunaa ei ole tullut hetkeen maisteltua. Olivat oikein hyviä =)

    Jos listalla jälkkäriksi vaan on jotain, jossa on suklaata, niin valitsen milteinpä automaattisesti tämän vaihtoehdon. Niin tänäänkin; mutakakkua ja lime-jogurttimoussea. Mutakakku oli muuten ihan ok, mutta ihmettelin kakun alla ja reunoilla ollutta mautonta ”piirakkapohjaa”. Ensimmäistä kertaa osui omalle kohdalle. Aluksi ajattelin vaihtaa lime-jogurttimoussen vanhan ajan vaniljajäätelöön, mutta onneksi en niin tehnyt. Mousse oli ihanan pehmeää ja sopivan ”sitruunaista”. Oikein hyvää, vaikka mua jäi sitten kuitenkin harmittamaan, etten kaverini lailla valinnut ”rikkaita ritareita”. Maistaa sain sentään. Ja sillä samalla sekunnilla tajusin tehneeni virheen ja valinneeni väärin. Taivaallisia ritareita ja syntisen hyvää raparperihillloketta! Jos nyt raparperista sattuu tykkäämään. Mä tykkään ja kohta niitä saa jo poimia äipän puutarhasta viherpirtelöitä piristämään.

    Loppuun lasku! Yleensä niin joo, mutta harvemmin loppulaskuja tulee kameralle tallennettua. Tällä kertaa kuitenkin tuli, koska halusin tallentaa helposti muistiin nauttimani viinit. Cristal Cava oli ihan ok kuohujuomaa, kuten jo aiemmin mainitsin. Kuivahkoa ja edullista. Punaviini Corallo Nero oli uusi tuttavuus. Suhteellisen täyteläinen sellaisenaan, mutta sopi kivasti lampaan kaveriksi. Ei mikään wow, mutta ihan ok. Ja edelleen edullista. Viinilistaa ei Hvitträskissä ollut, joten juomien osalta luotin puhtaasti tarjoilijoiden suosituksiin.

    Kokonaisuudessaan ihan onnistunut ilta! Palvelu oli hyvää, vaikka vuoronvaihto toi omat kommelluksensa. Jos näitä paikallisia paikkoja pitäisi johonkin järjestykseen laittaa, niin Långvik on edelleen ruoan puolesta ehdoton ykkönen. Seuraavana Hvitträsk ja kolmantena BistroMat. Palvelussa ykkössijan vie kirkkaasti Hvitträsk, Långvik kakkosena ja BistroMat hännänhuippuna. Miljöitä onkin vaikeampaa pistää järjestykseen. Ovat niin erilaisia. Oikeastaan pidän kaikista =)