Avainsana: #lähiruokatreffit

  • Lähiruokatreffeillä osa 2/2 – Hyviä herkkuja!

    Lähiruokatreffeillä osa 2/2 – Hyviä herkkuja!

    Tervetuloa jatkamaan emännän messissä matkaa K-Ryhmän ja Ruokatiedon tiistaina järkkäämille Lähiruokatreffeille! Eilen aloiteltiin poimimalla tärskyiltä muutamia lähituottajien tarjoamia ”oikeita” ruoka-aineita. Tänään päästään jo vähän herkuttelemaan! Sillai sopivan terveesti ;)

    Suklaasta on aina hyvä aloittaa! Mäkin aloitin aamun tänään suklaalla, ja nimenomaan näillä espoolaisen Arctic Chocin käsintehdyillä luomusuklailla.

    Mitä se käsintehty- tai artesaanisuklaa oikesti tarkoittaa? En tiedä, mutta yritän selvittää. Sen tiedän, kuinka itse valmistan omin kätösin raakasuklaata omaan käyttöön, mutta olisihan siinä ihan hemmetinmoinen homma lähteä sitä useammalle kaverille kans vääntämään!

    Noh, nämä suklaat olivat onneksi valmiina pöydässä. Kuten ehkä jo tiedätkin, niin olen tummasuklaan suurkuluttaja. Syön sitä… liikaa, hah hah! Arctic Chocin valikoimista löytyy kuitenkin jotain jokaiselle. On vaaleaa, tummaa ja jotain siltä väliltä. Makusuklaita ja aivan käsittämättömän kauniita konvehteja unohtamatta.

    Kaakaopavuista luonnollinen siirtyminen kahvipapujen pariin! Vai menikö se toisinpäin? Ei muista enää, mutta treffien aamukahvit tarjoili Helsingin Kahvipaahtimo kahdessa eri laadussa. Paikan päällä tarjolla oli pehmeänpää nro 3:sta sekä luonteikkaampaa kolumbialaista kausimakua, jota löytyi pikkupussien sijaan reilusti suoraan säkistä. Kyllä maistui kahvi! Itse pidän rohkeista mauista, joten päädyin kupilliseen kausimakua. Seuralaiseni sen sijaan pitäytyi tutummassa ja turvallisemmassa maussa, mutta ylisti kuitenkin kolmosen maasta taivaisiin. Kuulemma parasta kahvia ikinä!

    Murtolan hamppufarmin tuotteet olivatkin emännälle jo ennestään tuttuja. Tai siis tumma hamppusuklaa oli. What a surprise! Hah hah! Mutta kyllähän se taas maistui, vaikka on hieman makeanpuoleinen mun makuun. Hampunsiemenet sen sijaan antavat kivasti suklaalle rakennetta ja purukalustolle töitä.

    Sain mukaani vielä pussukat suolaisia hamppusnackseja sekä siemeniä, rouhetta ja öljyä. Nyt näistä pitäisi jotain kivaa keksiä. Siemenet ja rouheet olen yleensä nakannut pirtelön sekaan tai smoothie bowlin päällisiksi. Jos joku on testannut näitä hampputuotteita toisaalla, niin saa mieluusti antaa käyttövinkkejä =)

    Myös Impolan kasvitila tarjoili hamppusuklaata tummana ja vaalempana versiona. Hiukan harmittavasti nämä jäivät multa tällä kertaa maistamatta, mutta maistuvat varmasti hamppusuklaan ystäville. Lähinnä jäin pohtimaan tuota tummasuklaan makeusastetta… olisiko se ollut omaan suuhun sopivampi?

    Jos suklaa ei ole sun juttu, mutta salmiakki on, niin maistuisiko salmiakkihunaja?! Oooooh… tämä oli niin hyvää ja nimesinkin sen treffien parhaaksi tuotteeksi.

    Hauska sinänsä, että ehdin jo kertoa Huhtasrinteen mehiläisviljelijälle, että en oikein tajua tätä makuhunajajuttua. Jos haluan inkivääriä ja hunajaa, niin raastan inkivääriä ja lisään hunajaa. Mutta kylläpä joutui emäntä vetelemään sanoja takaisin kun eteen tuotiin purkki salmiakkihunajaa, hah hah! Tämä nimittäin on sellainen hieman hankalampi yhdistelmä vetää ruokakaapista kasaan. Jo pieni tikun kärjellinen sai suklaaystävän makunystyrät hyrisemään ja salmiakkihimon talttumaan. Vai karttumaan? Siis todella mahtava karkkipäivän parempi valinta, jota täytyy nyt vaan kaivaa jostain kaappiin!

    Makuhunajaa oli moneen lähtöön. Kaikkia en maistanut, mutta muutamia mielenkiintoisia kyllä. Salmiakkihunajan ohella suosikiksi nousivat jouluinen Afrikan sarvi sekä lakritsia, salmiakkia ja chiliä sisältävä Turkanen, jossa mun mielestä maistui mukavasti häivähdys tervaa.

    Mutta mites se treffien juomapuoli? Kahvin lisäksi treffeillä tarjoiltiin mm. jo marketin hyllyltä tuttuja, lisäaineettomia Hyvämäen Mehustamon mehuja. Valikoimasta löytyy sekä makeampia, että makeuttamattomia juomia sekä hyytelöitä ja hilloja.

    Muutamat pienpanimot esittelivät myös juomiaan. Mitään en oluesta tiedä, enkä ole koskaan tiennyt, mutta jotenkin tämä jo legendaarisen Teerenpelin Luomu Leevi vaan onnistui kiinnittämään huomioni. Teerenpeli on kyllä tuttu. Siellä tuli opiskeluaikoina istuttua ilta, jos toinenkin ;)

    Myös helsinkiläisen Panimoravintola Bryggerin siisti pullorivi sai kameralaukaisijan naksahtamaan. Sinnehän voisi vaikka suunnata syömään! HelsinkiMenu näyttää herkulliselta – suklaa-porterkakkua!!!

    Tällaisia herkkuja onnistui emäntä poimimaan ruokatreffeiltä. Toivottavasti joukosta löytyi jotain kiinnostavaa myös sulle. Mielellään saa kertoa kommenteissa tai vaikka facessa, jos jokin tuote kiinnostaa enemmän. Ainakin Arctic Chocon suklaat saivat kiinnostuksen heräämään siinä määrin, että yritän saada muutaman levyn Paleokeittiön ystäville arvontaan, JOS riittävän moni aiheesta innostuu. Joten hopihopi! kantamaan oma korsi suklaakekoon! Puoli tonnia peukkuja pystyyn, niin eiköhän siitä arvonta aukea ;)

    Lopuksi kiitos kirjoitetaan! Eli lopuksi haluan kiittää kaikkia paikalla olleita lähituottajia maistiaisista ja mukavista juttutuokioista. Keskolle menee luonnollisesti ISO kiitos tapahtuman järjestämisestä ja kutsusta! Oli harvinaisen antoisa aamupäivä ja hienoa tavata myös teitä Keskon ihmisiä. Kiitokset lämpimästä vastaanotosta erityisesti Mintulle ja Otolle <3

    Kiitos myöskin kollegalleni, Elämänmakua maistelemassa -blogin Tiialle! Siitä, ettet juossut emäntää karkuun vaan jaoimme jopa osan kotimatkasta niitänäitä ja vähän noitakin pälättäen ;D. Kannattaa muuten käydä lukaisemassa myös Tiian postaus treffeiltä! Siellä on hieman erilainen näkökulma aiheeseen ja varmasti lisää hyvää matskua tulossa.

    Kiitos myös Sinulle siitä, että pääsit treffikierroksella tähän saakka! Nyt on aika sulkea tunnelmallisen Wanhan Sataman ovet ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Until we meet again!!! Tai no, mehän nähdään joka päivä somessa, hah hah! Klikkaa mukaan kanaville!

    Kiitos ja tosi siistiä seikkailujen kesää kaikille!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

  • Lähiruokatreffeillä osa 1/2

    Lähiruokatreffeillä osa 1/2

    Mulla oli eilen ilo ja kunnia osallistua ruokabloggaajan roolissa lähinnä K-ruokakauppialle ja lähiruokatuottajille suunnattuun K-Ryhmän ja Ruokatiedon järjestämille Lähiruokatreffeille Helsingin Wanhassa Satamassa. Hieno tilaisuus päästä keskustelemaan pienruokatuottajien kanssa, ja tietysti myös hieman maistelemaan heidän edustamiaan tuotteita. Luomu- ja lähiruoka ovat luonnollisesti lähellä emännän sydäntä (ja lautasta ;)), ja erityisen hienoksi näen tällaiset tutustumis- ja verkostoitumismahdollisuudet pientuottajien kannalta. Ei varmaankaan ole aivan yksinkertainen prosessi saada pientilojen tuotteita suuren yleisön tietoisuuteen. Toivottavasti voin omalta osaltani olla auttamassa tätä prosessia kertomalla muutamista pienruokatuottajien tuotteista.

    On myös ihan mahtavaa, että ruokakaupoissakin alkaa jälleen näkyä lokaalisuus! Kaikki kaupat eivät ole enää tismalleen samasta muotista painettuja vaan marketin sijainti maailmankartalla alkaa näkyä myös valikoimassa. Me likes! <3

    Lähiruokatreffien ajatus on yksinkertainen: tapahtumissa alueen K-ruokakauppiaat ja lähiruokayrittäjät tapaavat toisensa. Tavoitteena on sekä verkostoitua että parantaa paikallisten tuotteiden tarjontaa alueen K-ruokakaupoissa. Samalla paikallisen ruoan arvostus kasvaa ja asiakkaat saavat mahdollisuuden tukea valinnoillaan paikallista työtä. ~kesko.fi

    Ruokatuottajia olikin paikalla runsain mitoin. Arviolta viitisenkymmentä tuottajaa oli nostanut tuotekokoelmiaan esittelypöydille. Aikaa oli rajallisesti, joten pyrin keskittymään lähinnä paleoystävällisiin tuotteisiin, mutta tulipa joukosta poimittua muutama muukin isompaa yleisöä varmasti kiinnostava tuote. Osaan tuottajista olinkin jo tutustunut kevään Lähiruoka- ja luomumessuilla. Ainakin Rainingon luomukvinoatila, Arctic Choc -luomusuklaat sekä Murtolan hamppufarmi olivat jo ennestään tuttuja. Loput sitten enemmän tai vähemmän uusia tuttavuuksia.

    Mielenkiintoista materiaalia kertyi niin paljon, että lienee parasta tarjoilla se näin kahdessa erässä. Tässä ensimmäisessä keskityn lähinnä ”oikeaan” ruokaa, lihoihin ja kasviksiin, ja toisessa osassa sitten enemmän sitä terveempää herkkuosastoa ;)

    How about some luomukana for starters?! Kaikki tykkää helposta kanasta ja luomukanojen perässä tässä on ehditty jo juoksemaan vuosi, jos toinenkin. Haasteeksi ovat muodostuneet milloin saatavuus, ja milloin hinta. Luomunokan tuotteita löytyy kyllä markkinoilta, vaikka emännälle ovat jääneet Maalaiskanan jalkoihin. Sain nyt muutaman Juoksujalan testiin ja kertoilen maistuvuudesta ainakin tuolla somen puolella, kunhan koivet saadaan kypsennettyä.

    Tarjolla oli kanan vastapainoksi myös hieman kalaa. Nämä sushirullat olivatkin jo ulkonäkönsä puolesta tuttuja, mutta maistamaan en uskaltautunut vieläkään. Lähinnä halusin kertoa Sushifactoryyn liittyvän Kalatukku E. Erikssonin kuulumisia koskien sellaista mun suosikkikalaa kuin kuhaa. Kuhaa on nimittäin mahdollisuus saada myös pyyntikausien ulkopuolella viljeltynä mallina. Paleo-orientoituneena olen luonnollisesti villikalan kaveri, mutta tästä tiedosta saattaa kuitenkin olla monelle iloa.

    Kyllä juu-juu-juustosta löytyy! Juustotilallisia oli paikalla useampiakin. Muutamia hieman erikoisempi juustoja maistoin, mutta valitettavasti itse suosimiani pastöroimattomia tai vuohen-/lampaanmaitojuustoja ei eteeni osunut. Näistä pienjuustoloiden valikoimista saa kuitenkin mukavasti vaihtelua sen tavallisen arkiedamin rinnalle.

    Seuraavaksi eteen osui jotain uutta ja mielenkiintoista, nimittäin näitä pitkäkaulaisista hanhista valmistettuja tuotteita. Hanhia olen ihaillut vain etäältä ja niitäkin lähinnä mallia KANADA! Mutta nyt pääsi Hauhalan hanhifarmin hanhenmaksamousse ihan suuhun saakka. Nams!

    Ihailimme myös pitkän tovin tätä hanhentissiä ja tuottaja kertoi hyviä vinkkejä sen valmistukseen. Nyt puuttuu enää se hanhi, hah hah! Hiukan harmittaa, että en hanhihuumassa huomannut hanhenrasvaa, joka olisi ollut paleoemännälle mitä parhainta paistorasvaa. Kollegani Elämänmakua maistelemassa -blogista taisi olla emäntää enemmän hereillä ja Tiian postauksesta voinee käydä kurkkimassa aiheesta lisää.

    Ja kyllä oli kuulkaas oikein suuremman luokan yllätys, kun törmäsin treffeillä Tiiaan! Muistattehan te Tiian, jolta olen saanut viime aikoina hieman postausapua. Olemme nyt ”tunteneet” toisemme ainakin reilun vuoden verran, joten olipa iso ilo päästää tapaamaan yhtäkkiä ja yllättäen näin kasvotusten =)

    Näin iloisia ja komeita poikia pääsi emäntä treffaamaan! Kuvassa Ålands Meijerietin ”maitopojat” sekä Pikku Puutarha Robbesin Robbe. Oli siellä paljon nättejä tyttöjäkin ;)

    Pikku Puutarha Robbesin tuotteista ihastuin erityisesti tähän yrttiboxiin. Yrttejä tulee käytettyä paljon, mutta aika vähän kerrallaan ja aina harmittaa aivan vietävästi heittää parin päivän päästä jääkaapissa nuutuneet yrtit pois. Mutta nämä tyypit majailevatkin kasvualustalla, jossa oli myös jonkinlainen kastelusysteemi. Yrtit on istutettu hajoaviin ruukkuihin, jolloin ne on helppo tarvittaessa istuttaa isompaan ruukkuun tai pistää jopa kesäksi pihalle kasvamaan. I-HA-NA! Emäntä ehkä tarvitsee tällaisen oman pikku yrttipuutarhan =)

    En ole mikään varsinainen ituhippi, mutta nämä silmusalaatit innostivat myös hieman pidempään juttutuokioon tuottajan kanssa. Maistelin myös hyvällä omallatunnolla Letkeän lempeää sekä Tulista silmusalaattia. Tulisessa jujuna oli tulisuutta tuova retiisi. Letkeän lempeä puolestaan sisälsi tiukemmallekin paleodiggarille sopivia apilan ja parsakaalin versoja. Niin hyviä ja niin kauniita! Kuinka kauniita ruoka-annoksia näistä saisikaan! ;) Ravinteista puhumattakaan.

    Ei messuja ilman makkaraa! Laadukkaita paleoviitekehykseen sopivia makkaroita oli tarjolla useampiakin, mutta mun suuhun nyt sattuivat vaan päätymään porvoolaisen Bosgårdin charolais -chorizot. Uuuuuh… kerrassaan mainiota makkaraa! Kun on se juhannuskin tulossa.. ;) Bosgårdissa on lihatuotteiden lisäksi tarjolla monenlaista elämyksellistä toimintaa ja nyt emännän kesäsuunnitelmiin kuuluukin suuntaaminen tilalle. Joko joku on käynyt?

    Viimeisenä tästä ”oikeaa” ruokaa kategoriasta täytyy nostaa A. Kastènin jännittävät inkivääri- ja viikunamaksamakkarat. Maksamakkaraa syön todella harvoin, mutta ehkä pari kertaa vuodessa iskee ihmeellinen maksanhimo, jota sitten taltutan vähemmän paleoilla maksapihveillä, – makkaralla ja/tai maksalaatikolla. Eli omalla kohdalla mennee sinne ”harvinainen herkku” -osastolle. Sain pötköt kumpaakin mukaani, mutta valitettavasti en ole vielä ehtinyt maistamaan näitä eksoottisia maksamakkaroita. Raportoin jälleen ainakin Paleokeittiön somekanavilla, jotta millaisia maksanhimon taltuttajia nämä ovat =)

    Seuraavassa osassa katsaus treffien lähiherkkuihin! Nyt kutsuvat valmennustyöt, jonne on kiirehdittävä kiireen vilkkaan! Pahoittelen mahdollisia vihreitä ja muita hassuuksia. Palaan korjaamaan ne myöhemmin. EDIT: On palattu ja korjattu!

    Kivaa keskiviikkoa kaikille!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!