Tapahtumat
Comment 1

Lähiruokatreffeillä osa 1/2

Mulla oli eilen ilo ja kunnia osallistua ruokabloggaajan roolissa lähinnä K-ruokakauppialle ja lähiruokatuottajille suunnattuun K-Ryhmän ja Ruokatiedon järjestämille Lähiruokatreffeille Helsingin Wanhassa Satamassa. Hieno tilaisuus päästä keskustelemaan pienruokatuottajien kanssa, ja tietysti myös hieman maistelemaan heidän edustamiaan tuotteita. Luomu- ja lähiruoka ovat luonnollisesti lähellä emännän sydäntä (ja lautasta ;)), ja erityisen hienoksi näen tällaiset tutustumis- ja verkostoitumismahdollisuudet pientuottajien kannalta. Ei varmaankaan ole aivan yksinkertainen prosessi saada pientilojen tuotteita suuren yleisön tietoisuuteen. Toivottavasti voin omalta osaltani olla auttamassa tätä prosessia kertomalla muutamista pienruokatuottajien tuotteista.

On myös ihan mahtavaa, että ruokakaupoissakin alkaa jälleen näkyä lokaalisuus! Kaikki kaupat eivät ole enää tismalleen samasta muotista painettuja vaan marketin sijainti maailmankartalla alkaa näkyä myös valikoimassa. Me likes! <3

Lähiruokatreffien ajatus on yksinkertainen: tapahtumissa alueen K-ruokakauppiaat ja lähiruokayrittäjät tapaavat toisensa. Tavoitteena on sekä verkostoitua että parantaa paikallisten tuotteiden tarjontaa alueen K-ruokakaupoissa. Samalla paikallisen ruoan arvostus kasvaa ja asiakkaat saavat mahdollisuuden tukea valinnoillaan paikallista työtä. ~kesko.fi

Ruokatuottajia olikin paikalla runsain mitoin. Arviolta viitisenkymmentä tuottajaa oli nostanut tuotekokoelmiaan esittelypöydille. Aikaa oli rajallisesti, joten pyrin keskittymään lähinnä paleoystävällisiin tuotteisiin, mutta tulipa joukosta poimittua muutama muukin isompaa yleisöä varmasti kiinnostava tuote. Osaan tuottajista olinkin jo tutustunut kevään Lähiruoka- ja luomumessuilla. Ainakin Rainingon luomukvinoatila, Arctic Choc -luomusuklaat sekä Murtolan hamppufarmi olivat jo ennestään tuttuja. Loput sitten enemmän tai vähemmän uusia tuttavuuksia.

Mielenkiintoista materiaalia kertyi niin paljon, että lienee parasta tarjoilla se näin kahdessa erässä. Tässä ensimmäisessä keskityn lähinnä ”oikeaan” ruokaa, lihoihin ja kasviksiin, ja toisessa osassa sitten enemmän sitä terveempää herkkuosastoa ;)

How about some luomukana for starters?! Kaikki tykkää helposta kanasta ja luomukanojen perässä tässä on ehditty jo juoksemaan vuosi, jos toinenkin. Haasteeksi ovat muodostuneet milloin saatavuus, ja milloin hinta. Luomunokan tuotteita löytyy kyllä markkinoilta, vaikka emännälle ovat jääneet Maalaiskanan jalkoihin. Sain nyt muutaman Juoksujalan testiin ja kertoilen maistuvuudesta ainakin tuolla somen puolella, kunhan koivet saadaan kypsennettyä.

Tarjolla oli kanan vastapainoksi myös hieman kalaa. Nämä sushirullat olivatkin jo ulkonäkönsä puolesta tuttuja, mutta maistamaan en uskaltautunut vieläkään. Lähinnä halusin kertoa Sushifactoryyn liittyvän Kalatukku E. Erikssonin kuulumisia koskien sellaista mun suosikkikalaa kuin kuhaa. Kuhaa on nimittäin mahdollisuus saada myös pyyntikausien ulkopuolella viljeltynä mallina. Paleo-orientoituneena olen luonnollisesti villikalan kaveri, mutta tästä tiedosta saattaa kuitenkin olla monelle iloa.

Kyllä juu-juu-juustosta löytyy! Juustotilallisia oli paikalla useampiakin. Muutamia hieman erikoisempi juustoja maistoin, mutta valitettavasti itse suosimiani pastöroimattomia tai vuohen-/lampaanmaitojuustoja ei eteeni osunut. Näistä pienjuustoloiden valikoimista saa kuitenkin mukavasti vaihtelua sen tavallisen arkiedamin rinnalle.

Seuraavaksi eteen osui jotain uutta ja mielenkiintoista, nimittäin näitä pitkäkaulaisista hanhista valmistettuja tuotteita. Hanhia olen ihaillut vain etäältä ja niitäkin lähinnä mallia KANADA! Mutta nyt pääsi Hauhalan hanhifarmin hanhenmaksamousse ihan suuhun saakka. Nams!

Ihailimme myös pitkän tovin tätä hanhentissiä ja tuottaja kertoi hyviä vinkkejä sen valmistukseen. Nyt puuttuu enää se hanhi, hah hah! Hiukan harmittaa, että en hanhihuumassa huomannut hanhenrasvaa, joka olisi ollut paleoemännälle mitä parhainta paistorasvaa. Kollegani Elämänmakua maistelemassa -blogista taisi olla emäntää enemmän hereillä ja Tiian postauksesta voinee käydä kurkkimassa aiheesta lisää.

Ja kyllä oli kuulkaas oikein suuremman luokan yllätys, kun törmäsin treffeillä Tiiaan! Muistattehan te Tiian, jolta olen saanut viime aikoina hieman postausapua. Olemme nyt ”tunteneet” toisemme ainakin reilun vuoden verran, joten olipa iso ilo päästää tapaamaan yhtäkkiä ja yllättäen näin kasvotusten =)

Näin iloisia ja komeita poikia pääsi emäntä treffaamaan! Kuvassa Ålands Meijerietin ”maitopojat” sekä Pikku Puutarha Robbesin Robbe. Oli siellä paljon nättejä tyttöjäkin ;)

Pikku Puutarha Robbesin tuotteista ihastuin erityisesti tähän yrttiboxiin. Yrttejä tulee käytettyä paljon, mutta aika vähän kerrallaan ja aina harmittaa aivan vietävästi heittää parin päivän päästä jääkaapissa nuutuneet yrtit pois. Mutta nämä tyypit majailevatkin kasvualustalla, jossa oli myös jonkinlainen kastelusysteemi. Yrtit on istutettu hajoaviin ruukkuihin, jolloin ne on helppo tarvittaessa istuttaa isompaan ruukkuun tai pistää jopa kesäksi pihalle kasvamaan. I-HA-NA! Emäntä ehkä tarvitsee tällaisen oman pikku yrttipuutarhan =)

En ole mikään varsinainen ituhippi, mutta nämä silmusalaatit innostivat myös hieman pidempään juttutuokioon tuottajan kanssa. Maistelin myös hyvällä omallatunnolla Letkeän lempeää sekä Tulista silmusalaattia. Tulisessa jujuna oli tulisuutta tuova retiisi. Letkeän lempeä puolestaan sisälsi tiukemmallekin paleodiggarille sopivia apilan ja parsakaalin versoja. Niin hyviä ja niin kauniita! Kuinka kauniita ruoka-annoksia näistä saisikaan! ;) Ravinteista puhumattakaan.

Ei messuja ilman makkaraa! Laadukkaita paleoviitekehykseen sopivia makkaroita oli tarjolla useampiakin, mutta mun suuhun nyt sattuivat vaan päätymään porvoolaisen Bosgårdin charolais -chorizot. Uuuuuh… kerrassaan mainiota makkaraa! Kun on se juhannuskin tulossa.. ;) Bosgårdissa on lihatuotteiden lisäksi tarjolla monenlaista elämyksellistä toimintaa ja nyt emännän kesäsuunnitelmiin kuuluukin suuntaaminen tilalle. Joko joku on käynyt?

Viimeisenä tästä ”oikeaa” ruokaa kategoriasta täytyy nostaa A. Kastènin jännittävät inkivääri- ja viikunamaksamakkarat. Maksamakkaraa syön todella harvoin, mutta ehkä pari kertaa vuodessa iskee ihmeellinen maksanhimo, jota sitten taltutan vähemmän paleoilla maksapihveillä, – makkaralla ja/tai maksalaatikolla. Eli omalla kohdalla mennee sinne ”harvinainen herkku” -osastolle. Sain pötköt kumpaakin mukaani, mutta valitettavasti en ole vielä ehtinyt maistamaan näitä eksoottisia maksamakkaroita. Raportoin jälleen ainakin Paleokeittiön somekanavilla, jotta millaisia maksanhimon taltuttajia nämä ovat =)

Seuraavassa osassa katsaus treffien lähiherkkuihin! Nyt kutsuvat valmennustyöt, jonne on kiirehdittävä kiireen vilkkaan! Pahoittelen mahdollisia vihreitä ja muita hassuuksia. Palaan korjaamaan ne myöhemmin. EDIT: On palattu ja korjattu!

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

1 kommentti

  1. Päivitysilmoitus: Treffaamassa lähiruokaa - Elämänmakua maistelemassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s