Month: tammikuu 2014

Tasan 100%. Aina.

Published by

No ei ihan aina. Ei edes 99% aina. Itseasiassa hyvin harvoin. Koska 100%:sta on vaikea löytää. Ja kun sitä löytää, niin se on kallista. Paitsi 100%:nen porkkana. Mutta tällä kertaa 100% kyllä. Pyydän anteeksi harhaanjohtavaa otsikointia. Kyseessähän on McDonaldsin mainoslause, jota päätin lainata. Koska siinä täytyy olla jotain maagista. 100% naudanlihapihviä kelpaa. paremmin kuin sama määrä suklaata. Menin markettiin etsimään säilöttyjä sitruunoita. Niitä ei löytynyt, mutta onneksi löytyi edes tämä. Koska muuten olisin jäänyt kokonaan ilman. Säilöttyjä sitruunoita ja suklaata. Olin nimittäin päättänyt, että ellei 99%:sta olisi valikoimissa, niin ei olisi tällä viikolla suklaata emännän kaapissa. Olin jo marssimassa marketista ulos tyhjin käsin, kun 100% käveli vastaan. En ole 100%:sti sokeriton. 70%:kin kelpaa oikein hyvin. Mutta tässä nyt hyvä markettivaihtoehto niille, joille sokeri ei kelpaa tai muuten sovi. Onko 100% paleota? Riippuu pipon tiukkuudesta. Niinkuin moni muukin asia. Ei ole sokeria, vehnää, maitoa tai palkokasveja. Paitsi että kaakao on papu. Jota ei lasketa. Koska kaakao on erilainen papu. Niinkuin kahvikin. Myös soija on papu. Joka yleensä todellakin lasketaan. Paitsi silloin, kun se on pienissä määrin …

Pakkaspäivän sosekeitto

Published by

Porkkanasosekeitosta onkin tässä talven mittaan nautiskeltu jo muutamia kertoja. Aina yhtä hyvää, aina yhtä helppoa. Ja oikeilla mausteilla jälleen aivan mainio talvinen ruoka. Lämmittää, lämmittää! Hieman muokatun kukkakaalirisoton (päivitetty versio facebookissa) ohella porkkanakeitto on se ruoka, jolla aion kolmen päivän mehupaaston (kananmunalla ;)) tänään päättää. Vihdoinkin takaisin niin kaipaamani kiinteän ruoan pariin. Vaikka mehupaasto alkoi päivien myötä sujua aina vaan paremmin, niin kyllä hampaat ovat koko ajan kaivanneet jotain pureskeltavaa. Sitä varten ihmisellä hampaat on! Porkkanakeitossa ei vielä kauheasti pureskeltavaa riitä, mutta jotain mehua vahvempaa suutuntumaa sentään. Lempeä siirtymä lienee kuitenkin paikallaan. Ei nyt heti viitsi pistää vatsaa ja sisäelimiä täysillä töihin. Eivät ehkä tykkää ;) Porkkanakeitto on monen muun sosekeiton ohella ihan lemppariruokaa. Syy siihen, miksi en useammin kokkaa keittoja löytyy kuitenkin proteiinista. Sitä kun ei tästä sopasta löydy. Enkä ole vielä keksinyt mitään hirveän hyvää proteiinilisää sosekeiton kylkiäisiksi. Feissarissa vinkkiä huutelin ja sieltä nousikin pekoni varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Harmi vaan, ettei kaupasta löytynyt sellaista pekonia, jota olisin lautaselleni kelpuuttanut. Tehkää nyt joku kunnon pekonia vailla kaikenmoista sontaa! Jokaisella on todennäköisesti oma, hyväksi todettu variaatio porkkanasosekeitosta. Tämä …

Talvinen porkkana-fenkolilisuke

Published by

”Niin mut… mitä mä syön sen lihan kanssa?” Siinäpä ehkä kolmanneksi yleisin kysymys, joka putkahtaa valmennettavien suusta heti näiden ”Enks mä saa enää koskaan syödä pizzaa???” ja ”No mitä mä sit syön aamiaiseksi jos en leipää, jogurttia tai muroja?” jälkeen. Ja kun vastaus on, että kasviksia, niin epäuskoinen ilme naamalla sen kun kasvaa. Hetken pohdintaa ja oivallus:”Niin just, sähän sen sanoit, vähän jäävuorisalaattia, tomaattia ja kurkkua!”. Pari salaatinlehdykkää, yksi lohkottu tomaatti ja kolmen sentin pala kurkkua päivän molemmilla aterioilla päivästä toiseen. Ei ihme, että kasvikset eivät maistu. Etenkään näin talvella, kun ne eivät ihan oikeasti maistu sen enempää tomaatille kuin kurkullekaan. Öh… meillä Suomessa ei tosiaan saa kaupasta muita kasviksia kuin noita edellä mainittuja kolmea. Kannattaa suunnata oikein ajan kanssa sinne hevi -osastolle ja avata silmät. Ja muuttaa omaa ostospolkua hieman sivummalle siitä punnituslaitteen kyljestä. Näkyykö mitään muuta kuin tomaattia ja kurkkua?! ;) No mutta, tässäpä yksi Torkkuja ja nokkosia -blogin inspiroima, helppo, melko nopea ja äärettömän maukas talvinen kasvislisuke. Päätähtinä loistavat verraton makupari; tuttu porkkana ja ehkä hieman eksoottisempi fenkoli. TALVINEN PORKKANA-FENKOLILISUKE 4 porkkanaa 1 fenkoli …

Eka mehupaasto ever!

Published by

Hellurei! Long time, no see! Pikkasen kiirettä pukkaa Paleokeittiön ulkopuolella, joten hieman on hiljaista täällä. Nytkin olen vain pikaisesti piipahtamassa ja kertomassa, että emäntä päätti tuorepuristetuista mehuista hullaantuneena aloittaa elämänsä ensimmäisen mehupaaston. Aiheesta riittäisi juttua enemmänkin, mutta pää on sen verran pimennossa ja aivot narikassa, että tulin vain vinkkaamaan tästä tänään alkaneesta projektista. Kolme päivää olisi tarkoitus elää pelkällä nestemäisellä ”ruoalla”. Eikä ole helppoa, ei! Ainakin ensimmäinen päivä on sujunut harvinaisen tokkuraisissa fiiliksissä. Ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen enemmänkin ekasta mehupaastosta ever. Nyt en siihen sumuisista aivoista johtuen kykene. Jos haluat seurata mehupaaston edistymistä ja fiiliksiä, niin tykkää itsesi Paleokeittiön fb-sivulle. Sinne sentään kykenen kirjoittamaan muutaman lauseen kerrallaan ja pyrin päivittämään tilannetta melko hyvällä sykkeellä. Postauksen kuvat eivät liity meneillään olevaan mehupaastoon, vaikka tämä egyptiläisten ja juutalaisten pyhä hedelmä viime viikonloppuna mehuksi päätyikin. Yksi granaattiomena ja puolitoista desiä äärettömän hyvää, kirpeän makeaa, intensiivistä mehua. Kuorimisessa on oma hommansa, mutta jokainen pisara on ehdottomasti vaivan arvoinen. Sellaisenaan tosiaan melko tujua tavaraa. En vaan ole vielä keksinyt, mistä punaisena hehkuvalle hedelmien rubiinille sopiva makupari. Pistäkääs vinkaten!

Parhaimmat paleobrowniet

Published by

EDIT 30.11.15: Tsekkaa myös uudet, suklaakuorrutteella ja paleomurulla päällystetyt bataattibrowniet! Edellisviikonloppuna otin ja leipaisin pienet paleobrowniet. Niistä tuli hyviä. Parhaimpia. Parhaimpia, joita olen koskaan maistanut. Saati sitten omin kätösin leiponut. Koska kumpaakaan en ole aiemmin tehnyt, en sen enempään leiponut kuin maistanutkaan paleobrownieta. Mutta olen onnellinen, että se päivä koitti! Koska nämä olivat niiiiiiin hyviä! Syvästi suklaisia, kivan kosteita, mutta silti ihanan ilmavia. Jopa kevyitä, sanoisin. En ole missään tapauksessa mikään jauhopeukalo. Mitä leipomiseen tulee, niin olen lähinnä poropeukalo. Tai niin olen aina kuvitellut olevani. Koska en ole oikein koskaan leiponut mitään. Paitsi viimeisen vuoden aikana olen leiponut enemmän kuin neljänäkymmenenä edellisenä yhteensä. Kokonaiset viisi kertaa. Paleobrowniet mukaan lukien. Mielestäni olen jopa onnistunut aivan kohtalaisesti. Muut saattavat, voivat ja saavat olla eri mieltä. Vehnäjauhoja ja sokeria en osaa vieläkään käyttää. Paitsi kerran eksyessäni macaron -maahan. Oh boy, silloin ei sokerilta voinut välttyä. Vehnältä sentään kyllä. Tämä leipomusinto iski aivan yht`äkkiä ja yllättäin. IHerbin fb -streamissä tuli eksoottinen brownien ohje vastaan. Ja koska olen suklaan suurin ystävä, en voinut ohittaa reseptiä pelkällä olankohautuksella. Kokeiltava oli! Näillä peukaloilla. Pohjan ohjeesta …

Jahvat olloo

Published by

Ihanat jaffat pöydällä! Ei aina tarvitse tarttua siihen peruspirkkaan. Vähän väriä ja vaihtelua appelsiiniin tuovat nämä auringon kanssa kilpaa hehkuvat veri- ja puoliveriappelsiinit. Näin värikkäitä, niin mehukkaita ja makeita! Psssst… Huomenna viimein kaikille suklaaleivonnaisten ystäville maan maistuvimmat paleobrowniet!

Nousee päivä, laskee päivä

Published by

Vaikka nyt jo aurinko on muutamina päivinä näyttäytynyt oikein kivasti, niin vielä viime viikolla elettiin aikaa, jolloin päivä ei sen enempää noussut kuin laskenutkaan. Pimeää, hämärää, pimeää vuorotellen aamusta iltaan. Kyllähän siinä kirkasvalolampun kelmeästä loimusta huolimatta alkaa mieli vähitellen madaltua… Mutta jos ei aurinkoa löydy taivaalta, niin on sellainen parasta taikoa jostain esiin! Johan virkistyy mieli ja kehokin painaa tykkää -nappulaa. Eipä siinä muuta kuin aamulla auringonnousua ja illalla auringonlaskua lasiin. Kyllä näillä eväillä yksi pimeä talvi selätetään! =) Mulla on jo ihan hirmu monta lempparimehua, mutta nämä kaksi ovat ehdottomasti kärkikahinoissa mukana! SUNRISE ON THE TABLE 1 annos 1 appelsiini 2-3 porkkanaa ~50 g tyrnimarjoja (pakaste) hippu himalajansuolaa Kuori ja pilko appelsiinit sekä porkkanat. Tyrkkää jäisten tyrnimarjojen kera puristimeen. Nauti viileästä, mutta virkistävästä auringonnoususta =) Tyrnimarjoista täytyy jälleen kerran kiittää valmennettaviani, jotka toivat näitä ”ihmemarjoja” syksyllä tiluksiltaan Ahvenanmaan saaristosta. Kirpakka, mutta aivan mainio marja, joka piristää kivasti appelsiinin ja porkkanan makeutta. On myös ilo silmälle ja ennen kaikkea keholle. ”The holy fruit of the Himalayas” suoraan Suomesta tosin. Tämä supermarja sisältää ihan kaikkea mitä …

Paleoystävällinen pizza

Published by

Pizzan paistosta on jo parisen viikkoa aikaa, mutta yritänpä palautella mieleen ajatuksia ja ohjeita ajan takaa. Miksi paleoemäntä leipoo pizzaa? Todettakoon aivan ensimmäiseksi, että en ole ns. paleoimisen kannalla eli että jokaisesta epäterveellisestä herkusta väännetään paleoversio, joka ei loppupeleissä kuitenkaan yllä alkuperäisversion tasolle. Syön mieluummin ”aitoa kamaa” harvemmin. Välillä täytyy kuitenkin rajoja vähän venyttää ;). Enkä yrityksistä huolimatta kyennyt keksimään tälle tuotokselle mitään muuta yhtä kuvaavaa nimeä kuin pizza. Ehdotuksia? Pizzaa olen viimeksi tehnyt kolme vuotta sitten ja syönyt 2,5 vuotta sitten. Silloin puolikkaan ihan oikeaa turkkilaisen paistamaa pizzaa keskellä yötä jostain hulinoista kotiutuessani. Joku voisi kuvitella, että en pidä pizzasta… wrong! Rrrrrakastan hyvää pizzaa siinä missä useimmat muutkin meistä, mutta en vain pidä siitä olosta ja niistä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksista, joista saan ”nauttia” seuraavat kaksi viikkoa suolaisen vehnäletun jälkeen. Mutta niin, miksi pizzaa? Samoista syistä kuin silloin kolme vuotta sitten. Joulupöydän savukalkkuna oli aivan älyttömän hyvää, mutta kun sitä viikon verran päivittäin sellaisenaan pupeltaa, niin alkaa vähitellen ilmaantua nielemisvaikeuksia. Pizzaan on kätevä upottaa melkein mitä tahansa, joten sinne savukalkkunat siis. Koska kaikki kalkkunanjämät …

Mehuviikko – Sweet `n sour, Sistah!

Published by

Pikkasen pieleen menneen mehuviikon seitsemäs ja viimeinen virallinen postaus on tässä. Mutta ei huolta, jatkamme epävirallisilla. Koska niitä vielä muutama tallessa sattuu olemaan. Paleokeittiön feissarifrendeillä saattaakin olla jo aavistus siitä, mitä tulema sisällään pitää ;) Eiköhän näitä mehupostauksia jatkossakin tipu väliin, jos toiseenkin. Edelleen olen juissaamisesta innoissani ja tyytyväinen vaikutuksiin, joita vastapuristettujen kasvismehujen  kuvittelen tuoneen tullessaan. Ehkä ihan vielä ei ole aika arvioida vaikutuksia. Tätä aktiivisempaa puristajan hommaa kun ei ole vielä takana kokonaista kuukauttakaan. Mutta sen voin sanoa, että hyvältä tuntuu! Nyt =) Ananasta tulee ostettua melko harvoin, mutta tällä kertaa pääsi ananas päätähtenä Hurmurin kierteisiin. Ananas on niin hirmuisen makeaa, että se ei ole enää oikein omaan mieleen. Ja ehkä taisin joskus muinoin vanhoina hyvinä(?) pullisteluaikoina saada oman osani ananaksesta. Peltipurkeissa. Ja maitorahkasta. Se oli parasta bodarin ruokaa silloin, kun ei vielä ollut jauhoa joka lähtöön. Se, mitä tarjolla oli, oli melko karmeaa kamaa, jota ei tahtonut saada nesteen sekaan edes koneellisin keinoin. Tarviiko mun edes kertoa, millaista sitä oli saada kurkusta alas?! =D Alunperin ostin kokonaisen ananaksen pizzan päällisiksi. No eihän se sinne kokonaan …

Mehuviikko – Salsa in my mug

Published by

Arki yllätti emännän! Tänäkin vuonna. Työt vievät mennessään, eikä keittiöön oikein meinaa ehtiä. Tai malttaa. Ei sen enempää tekemään ruokaa kuin kirjoittelemaankaan sen tekemisestä. Arkistossa odottaa vanhoja juttuja vino pino ja mielessä vähintäänkin yhtä vino pino uusia. Ajatus oli viikonlopun aikana pistää pizzaa jakoon ja keritä vielä siinä ohessa leipasemaan paleoliittista brownieta, mutta saas kattoa nyt. Ensin työt, sitten huvit! Ja etenkin browniet ;) Tylsä tilanne. Hippasen voisi taas pistää lisää aikaa jakoon. Energiaa onkin piisannut, mutta jossain vaiheessa sekin loppuu, ellei ennätä tankkaamaan lisää. Kauden alku ja useampi toinen projekti tulilla. Eiköhän tämä taas kuukaudessa tasaannu. Hiukan harmikseni joudun kyllä nyt toteamaan, että PäinPaleota12 saa vielä odottaa. Aikaisintaan ensi kuussa ehtinen paneutua asiaan. Tylsää sekin. Koska intoa ja hyviä, uusia ajatuksia aiheen tiimoilta piisaisi. Toivottavasti sitä piisaa vielä helmikuussakin. Näin uskon, joten edelleen saa ilmoittautua joukkoon mukaan, vaikka ryhmässä ei juuri nyt mitään tapahdukaan. Tämäkin tämän päivän pääasia on jo ehtinyt roikkua aikansa luonnoksissa vielä muutaman muun mehun seurana. Bye Cuba, hello Mexico! Teki mieli huuta kun nostin kyseisen cocktailin huulilleni. Ay caramba, nyt …