Nostetaan puolukka pöydälle! Vaikka eivät nämä puolukat liity asiaan sitten millään tavalla. Pakastimessa ovat värjötelleet jo hyvän tovin =) Tosielämä on tarjoillut viime viikkoina jännitystä ja vaarallisia tilanteita siihen malliin, että emännän arkistoihin on päässyt kerääntymään muutama viivästynyt postaus. Kyllä ne sieltä vähitellen tippuvat, mutta missä järjestyksessä? Sano Sinä! Emäntä kiittää avusta ja kumartaa syvästi! =)
Se tunne, että nyt ei enää yhtään tätä! Se iskee silloin tällöin viherpirtelön tai kaalien kanssa, mutta harvemmin lihan läheisyydessä. Nyt kuitenkin pääsi näin käymään. Kun olin syönyt kolme päivää lammasta ja neljä päivää peuraa (tulossa!), niin iski totaalistoppi. Ei enää minkäänlaista lihaa tähän kroppaan, kiitos! Tunne oli hieman yllättävä ihmiselle, joka on tottunut huutamaan ”Lisää lihaa!”. Analyysissani päädyin tulokseen, että lammas ja etenkin riistaliha ovat kaiketi sen verran intensiivisiä, että niitä ei ehkä ole hyvä vedellä päivä toisensa jälkeen. Vaikka hyviä olisivatkin. Olenko ainoa lihakammoon sairastunut? Lihan tilalle oli keksittävä jotain muuta, mielellään jotain hyvin helppoa ja sellaista, joka ei vaatisi markettireissua. Koska ei todellakaan huvittanut lähteä perjantaina markettiin marhaamaan… Lopulta päädyin noutamaan vain pari limettiä ja chilipalkoa lähikaupasta. Kananmunia, avokadoa, valkosipulia ja oliiviöljyä löytyy kotivarastolta melkeinpä aina. Samoin tuoretta persiljaa, johon olen ilmeisesti koukussa aina vaan. Pecorinon jäänteetkin makasivat vielä jääkaapissa puolentoista kuukauden takaa. Näitä jäänteitä olisi saanut olla hieman enemmänkin… Ja nyt kotikolosta löytyi poikkeuksellisesti jopa paketti riisivermicelliä, jonka olin jossain vaiheessa varuiksi ostanut, kun sellainen sattui vahingossa vastaan tulemaan. Vaikka niin …
Muistatteko vielä tämän kauniin rasian, joka saapui sekoittamaan ajatuksiani TehoPaleon viimeisellä viikolla? Neljänneskilo sademetsien ruskeaa kultaa sai silloin odottaa ja kasvattaa odotuksia. Nyt kulta on jo tuhottu, mutta aivan yksinkertainen ei tuhoamisprosessi ollut. Rasiasta löytyi noin kahden sentin paksuinen, pyöreä suklaalimppu, joka oli kova kuin kivi! Hmmmm… mites tätä nyt sit söis? Kyllä suklaanhimo keinot keksii! Kunnon veitsi kouraan ja suklaata veistelemään. Melko epätoivoista touhua; juurikaan mitään en veitsellä limpusta irti saanut ja sekin vähä, joka irtosi, oli yhtä suttaavaa murua. Siitä nyrhimisestä oli kuulkaas nautinto kaukana! Eikä makukaan oikein napannut. Raakasuklainen maku puuttui ja lähinnä limppu muistutti hieman liian kauan paahtunutta, kuumakäsiteltyä suklaata. Kirjaimellisesti karvas pettymys. Päätin hieman tuunata balilaista syötävämpään ja maukkaampaan malliin. Siitä se sitten lähti, ajatus Jonskusta ja suklaatehtaasta. Marketista mukaan kuivattuja karpaloita ja hasselpähkinärouhetta, liian kauan käyttämättömänä maanneet suklaamuotit esiin ja limppu vesihauteeseen muuttamaan muotoa käsiteltävämpään. Suklaatehdas oli valmis! Siinähän sitä limppua sulatellessa vierähti tovi, jos toinenkin. Sulanut suklaamassa oli edelleen paksua, tahmaista ja hankalasti käsiteltävää, joten ohensin sitä kookosöljyllä. Ja sitten siihen sotkuiseen osioon! Kuvittelin suklaaleipomisen hauskaksi ja rentouttavaksi puuhaksi, mutta …
Tällainen kiva, pieni ja pikainen brownie -resepti löytyi joskus jostain amerikkalaisesta (paleo?)blogista. Enkä nyt kuollaksenikaan muista mistä, koska löydön ja toteutuksen väliin jäi jonnin verran aikaa. Ei ihan vuosia, eikä välttämättä kuukausiakaan, mutta viikkoja kyllä. Enemmän kuin neljä. Saamattomuutta. Mutta onneksi koitti sekin päivä, jolloin kaivoin lusikoitavan brownie -reseptin naftaliinista ja ryhdyin tuumasta toimeen! En tiedä maistuuko tämä juuri brownielle, mutta hyvältä maistuu. Melko täydellinen syysillan aamupala, välipala tai jälkkäri. Choco lovers! Tämä on must try! LUSIKOITAVA BROWNIE ~3 dl mantelimaitoa 1 rkl chia -siemeniä pieni kourallinen saksanpähkinöitä ~1 rkl kaakaonibsejä ~1 rkl raakakaakaojauhetta 1/4 avokado hieman himalajansuolaa 1/2 tl vaniljajauhetta hieman kanelia (ehkä 1/4 tl..) makeutukseen kookos-/palmusokeria tai vaahterasiiappia (b-grade) Sekoita chia -siemenet mantelimaitoon ja anna geeliytyä yön yli jääkaapissa tai noin puolisen tuntia huoneenlämmössä. Sitten kaikki ainekset tehosekoittimeen. Tarvittaessa voi lisätä vähän nestettä. Joko lisää mantelimaitoa tai vettä. Koristeitakin saa käyttää. Ne antavat behmeälle brownie -unelmalle siivet! No ei sentään siipiä, mutta lisää lusikoitavaa ja mukavasti crunchya.
Viikko sitten lauantaina oli aika tarttua TehoPaleo30 -ryhmän viimeisen viikon haastetehtävään. Mun kohdalla se tarkoitti lammasta pöytään! Lampaan- tai karitsanliha on mun suurta herkkua. Jos syön ravintolassa ja listalta jotain maukasta lammasta löytyy, niin valinta osuu mieluummin siihen kuin nautaan. Nauta is so normal! Mutta osin siis siksi, että pidän hyvin valmistetusta lampaasta ja koska en valmista ole valmistanut lammasta kotona. Meillä ei ole koskaan kotikotona syöty lammasta. Lampaanliha on purukumia, täynnä ikäviä yllätyksiä ja maistuu villasukilta. Sä olit niin väärässä, Äiti kulta! Jopa kotona valmistettu lammas voi olla täydellisen mureaa ja maistua maukkaalta =) Ennen kuin sain lammasta pöytään, piti se ensin metsästää. Lähdin metsälle kohti marketin tuorelihatiskiä. Ei tarttunut pässi pyydykseen siellä. Koska valmistin lammasta nyt ensimmäistä kertaa, niin halusin pelata varman päälle. Jotta voisin valmistaa sitä joskus toistekin. Jos eka kerta on karmea kokemus, niin samaan hommaan ei ihan heti lähde uudelleen. Siksipä valitsin uhriksi sisäfileen. Sen kanssa en vaan voisi epäonnistua! Tai ainakin se olisi hippasen hankalampaa ;) Marketin lihatiski tarjoili tuoreena vain ulkofilettä, joten se siitä. Ja koska ulkofileellä oli …
Kuinka käsintehty balilainen raakasuklaa ja persikkainen kefiiripirtelö liittyvät toisiinsa? Eivät oikeastaan mitenkään… paitsi pienen mutkan kautta ;) TehoPaleo30 -ryhmässä vedellään viimeistä viikkoa, jonka kunniaksi asetin itselleni henkilökohtaisen haasteen. Viime viikkoina erilaiset suklaiset viritelmät ovat vallanneet huolestuttavissa määrin Paleokeittiön. Tarjolla on ollut jos jonkinlaista kaakaopohjaista herkkua aina paleoliittisista suklaamuffinsseista erilaisiin suklaapirtelöihin ja raakapuuroihin. Tämä tavallista suurempi mieltymys suklaisiin makuihin alkoi kalvaa mieltä siinä määrin, että päätin pistää homman hetkeksi seis kieltäytymällä viimeisen TP30 viikon ajan kaikista suklaisista viettelyksistä. Kuinka sitten kävikään? Samana päivänä kun olin lupaukseni julkistanut tipahti postilaatikkoon iHerbin toimitus, josta paljastui myös tämä, balilainen 250 gramman suklaakimpale, jonka tilaamisen olin autuaasti unohtanut. Siellä se nyt kaapissa kovasti huhuilee perääni. Haastetta herui astetta enemmän kuin olin ajatellut, ja saan käyttää koko tahdonvoimani, jotta en käy kauniiseen rasiaan käsiksi. Noh, ehtiihän sitä ensi viikollakin. Nyt on vielä muutaman päivän ajan tyytyminen kauniin rasian katseluun. Ja haaveiluun =) Eikö vielä selvinnyt, mitä tekemistä Peach melballa ja rasiallisella raakasuklaata on keskenään? Taisin vetää mutkan pitkäksi =D Koska suklaisiin pirtelöihin ei nyt ole koskemista, on ne luonnollisesti korvattava jollakin …
Syksy, ja kohta talvikin, ovat todellakin hiipineet Paleokeittiöön. Tuoreet salaatit odottavat seuraavaa kesää. Lämmittävät uuniruoat ovat taas kuuminta hottia! Onneksi myös suhteellisen helppoja. Ja niistä riittää pidempään =) Muutama viikko sitten tuli heitettyä samaan vuokaan jauhelihaa ja bataattia. Ihan hyväähän siitä tuli, mutta tämän kauden vuokaruokien ykköspaikalla keikkuu edelleen ja vähän yllättäen tajuton kesäkurpitsavuoka. Tämä meni vähän mashiksi. Ehkä olisi pitänyt ottaa hitusen aiemmin laatikko uunista ulos. Tai sitten lievä muusimaisuus vaan kuuluu bataatin makeaan luonteeseen JAUHELIHA-BATAATTIVUOKA Enjoy your Casserole Batata, my Friend! =)
EDIT 14.7.2016: Tsekkaa myös päivitetty, entistäkin maukkaampi versio kesäkurpitsavuoasta! Jättiläismäinen, luomutuotettu kesäkurpitsa asteli isukin kainalossa ovesta sisään! Puolikkaanakin sillä oli painoa miltei puolitoista kiloa. Siinä sitä sitten käsissä pyöriteltiin ja ihmeteltiin, jotta mitäköhän tälle tekisi. Kesäkurpitsa on Paleokeittiössä suhteellisen uusi ja hieman ongelmallinenkin tulokas. Vaikka olen siitä paria eri ”pastaa” jo kokkaillutkin, niin olen sen kanssa aina vähän pihalla. Olin. En ole enää ;) Kesäkurpitsa, sen enempää kuin munakoisokaan, eivät kuulu mun lempikasviksiin. Mutta niin se vaan lempi leimahti! Melko mitättömästä ja mauttomasta pötkylästä syntyi jotain aivan tajutonta! Joku sitä ehkä lasagneksikin kutsuisi, mutta josko puhuttaisiin taas asioista niiden oikeilla nimillä. Eli jauheliha-kesäkurpitsavuokaanhan tämä vihreä jättiläinen upposi kivasti. Jopa melkein kokonaan. JAUHELIHA-KESÄKURPITSAVUOKA Helppoja kokkaushetkiä Sinulle!
Niin, siinähän sitä on, litra tuoretta, valkoista maitoa. Vähän vaniljaan vivahtavaa… Paleo plus maito! Kuulostaa pahalta… mutta eipä ole ollenkaan niin pahaa kuin kuvitella saattaa ;). Onneksi perinteiselle ammumaidolle löytyy HYVIÄ vaihtoehtoja. Ehdottomasti eniten käyttämäni maito (ja kerma) tulee kookospähkinästä. Koska se on taas se nopein ja helpoin vaihtoehto. Pääsee pelkällä purkin avauksella ja ravistuksella. Mutta jos joskus satun olemaan viitseliäämmällä päällä, niin hurautan maidot tehosekoittimessa siemenistä tai pähkinöistä. Mantelimaito taitaa olla se tavallisin, mutta myös cashew- ja seesamimaito maistuvat. Ja ei, älä osta mantelimaitoa marketista. Monet purkkimantelimaidot sisältävät enemmän puhdasta sokeria kuin mantelia. Tai ainakin asia kannattaa muistaa tarkistaa ennen kuin tökkää purnukan ostoskoriin. Mihin mä maitoa tarvitsen? No en sitä nyt ihan hirveästi tarvitsekaan. Kahvin sekaan ja ruokiin on kuitenkin kiva lurauttaa loraus kookosmaitoa tai -kermaa. Siemenmaidot menevät pirtelöitä pehmentämään. Kaakaoksi… tai puuroksi! Nimittäin mantelimaitoon tehty chia -puuro on aivan järkyttävän hyvää! MANTELIMAITO ~2 dl kuorellisia tai kuorettomia manteleita (tai muita pähkinöitä/siemeniä) ~8 dl vettä ~1/2 tl laatusuolaa vaniljaa maun mukaan (tai muita mausteita, esim. raakakaakaota tai kanelia) (makeutukseen tarvittaessa esim. hunajaa, vaahterasiirappia, …
Hirmu pitkään on keittiön tehtävälistalla roikkunut kukkakaaliriisi. Ei roiku enää. Tai tavallaan joo, koska kukkakaaliriisi taipui melko mukavaan risottoon. Ihan loistava täyspaleoliittinen lisuke! Ainakin kalkkunan tissilihan kaveriksi. Ajattelin, että pala kakkua ja suitsait sukkelaan. Mut ei, ei se mennyt niiiiin… Kiljuu joku. Kaalin kukinnot oli tarkoitus paiskata tehosekoittimeen ja riisiksi, mutt Wilfa oli eri mieltä. Työläin vaihe ei ollut paistaminen vaan pilkkominen. Raastin esiin ja rystyset ruvelle. Mutta kannatti! Kun tässä taas neljättä päivää jo kukkakaalirisottoa kalkkunan kanssa pupelletaan. EKSOOTTINEN KUKKAKAALIRISOTTO (3-4 annosta) 1 isohko kukkakaali puolikas isohkosta sipulista 1-2 valkosipulinkynttä (käytin kaksi ja melko valkosipulista tuli!) pala tuoretta inkivääriä himalajansuolaa chilijauhetta puolikkaan limetin mehu (olisi saanut olla enemmänkin happoa…) luraus kookosmaitoa tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Raasta kukkakaalin kukinnot ja palanen inkivääriä raastinraudalla tai jollain sopivammalla käytettävissä olevalla välineellä. Tee myös sipulista silppua. Kuullota sipulisilppu kookosöljyssä. Lisää joukkoon pilkotut tai puristetut valkosipulinkynnet. Jatka paistamista minuutti, ehkä kaksi. Älä polta. Lisää pannulle riisiytetty kukkakaali ja inkivääri. Paista muutamia minuutteja ja lurauta joukkoon sopivasti kookosmaitoa. Mausta suolalla, chilillä, limetillä ja persiljasilpulla. Valmis! Erityisen maukasta kukkakaalirisotto on seuraavana päivänä …
PALEOKEITTIÖ 