Kuukausi: elokuu 2012

Mitä syntyy?

Tai oikeastaan mitä on syntynyt. Jo muutamaan otteeseen. Syntynee jatkossakin. Näistä! Sellerinvarret jäivät kuvasta uupumaan, mutta heitähän villi veikkaus mitä herkkua kuvan raaka-aineista (varsisellerit mukaan lukien =)) on viime aikoina Paleokeittiössä loihdittu! Tai kerro, mitä Sinä tästä kasviskasasta tekisit?

Jotain vanhaa… ja sinistä

Näillä on viime viikot elelty. Enemmän vadelmilla kuin mustikoilla. Ja enemmän kasviksilla kuin WC-puhdistusaineella ;). Maidostakin syntyi pienen odottelun jälkeen jälleen ”vatsojen valkoista shampanjaa”. Kerma pehmensi mukavasti kaalilaatikkoa. Riittipä siitä muutaman kahvikupillisenkin kylkeen tavanomaisen kookoskerman korvikkeeksi. Marjoille vanhaan tapaan smetanaa =)

Ihan pieni vinkki vaan

Juuh, on töitten alkamisen jälkeen Paleokeittiön päivitystahti hieman hiipunut. Hiipunut olemattomiin. Ja sekös harmittaa kun juttua kuitenkin riittäisi. Vanhaa ja uutta. Ehkä jotain sinistäkin ;)  Elämä kuitenkin on ja niin mielelläni kun antaisinkin aikaa tälle rakkaalle lapselle, niin nyt sitä energiaa on löydyttävä myös tänne. Leipä lihat ensin, harrastukset sitten! Tulin kuitenkin pikaiseen vinkkaamaan rakkaan valmennettavani Neiti S:n kuulumisista. Joku ehkä vielä muistaa ja jos ei vielä muista, niin kohta muistaa. Kiinnostuneet hopihopi lukemaan puolivalmista Neiti S:n jatkotarinaa! Tämä tarina on kiva; muutkin osat löytyvät hoodeilta =)

Kukkivaa kaalikeittoa

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, mitä kivaa voisin värkätä kukkakaalista. Valkoista, kukkivaa kaalia ei olekaan vähään aikaan lautasella näkynyt. Yleensä tyydyn vain keittämään tai höyrystämään sen, mutta nyt teki mieli kokeilla jotain muuta. Satuinkin sopivasti bongaamaan jostain K-ryhmän ruokalehtisestä kukkakaali-savujuustokeiton. Kasviskeitot ovat kyllä hyviä, mutta useimmiten ongelmaksi nousee kysymys; mistä aterian proteiinit? Tällä kertaa proteiinit olivatkin kivasti messissä juuston ja kylmäsavuporon muodossa. Kukkakaali-savujuustokeiton resepti löytyy lehtisen lisäksi myös Pirkan ruokasivustolta. Jokseenkin näillä aineksilla mentiin. Oivariini tosin vaihtui kirnuvoihin ja poron kylmäsavupaisti kylmäsavuhärkään. Päälle ripottelin ruohosipulin lisäksi jääkaapissa jo aikansa eläneen palan Aura -juustoa. Keitto oli ok, mutta ei niin maukasta kuin odotin. Veikkaan, että leppäsavusulatejuusto ei istu mun makuun. Muutenhan ainekset eivät ole paljoa kukkakaalimuusia kummemmat. Kukkakaalimuusi on eräs mun suosikkisose. Myöskään keho ei ollut keittoilun jälkeen kovin tyytyväinen vaan kehitti melkoiset nesteturvotukset. Syynä todennäköisesti joko suolaiset lisukkeet ( ja nitriitti) tai tuo samainen sulatejuusto. Sulatejuustot eivät ole oikein koskaan kuuluneet mun ruokavalioon. Tänä kesänä olen kuitenkin kokeillut erilaisia juustoja ja niiden sopivuutta itselleni. Sulatejuustot jätän jatkossakin marketin hyllylle. Samoin joudun jättämään sinne myös raejuuston. …

Arki on alkanut

Arjen myötä on alkanut myös paluu helppoihin ja nopeisiin arkiruokiin. Niin kuin nämä nyt kauhean monimutkaisia olisivat joskus olleet =D Eilen lautaselta löytyi samettista kukkakaalikeittoa sekä tuttua ja turvallista loimulohta. Kukkakaaliin palaan vielä. Sillä välin toivotan Sinulle oikein ihanaa ja maukasta elokuun viileää viikonloppua! Ehkä tästä tunnelmat vielä lämpenevät ;)

Kaalia, kaalia, enemmän kaalia

Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;) Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa. Ennen uunia. Jälkeen uunin. Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;) Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan… En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska …

Vadelma taipuu salaattiin

Vadelmia löytyy tänä vuonna hurjasti! Niistä on riittänyt paitsi naposteluun, pakastimeen ja jälkkäreihin, niin myös salaattiin suolaisen halloumin kaveriksi. Halloumi-vadelmasalaatti jääsalaattia kurkkua basilikaa vesimelonia grillattua halloumia tuoreita metsävadelmia Salaatinkostukkeena tällä kertaa vaalea balsamico kera oliiviöljyn.

Vatsalle valkoista shampanjaa

Se on täällä! Vihdoinkin! Jo parisen kuukautta olen haaveillut vatsojen valkoisesta shampanjasta. Ensikosketuksen tähän kaikinpuolin valloittavaan valkoiseen sain ihan vahingossa Riiassa, jossa kuvittelin lappaavani lautaselle maustamatonta jogurttia. Totuus paljastui ensimaistamalla. Kyseessä ei ollut jogurtti, eikä edes piimä vaan Suomesta jo sukupuuttoon kuollut kefiiri, jota nyt viikon verran olen tehtaillut löydettyäni iHerbistä alkulähteen.     Jonkin aikaa kokeilin sekoittaa ”aamiaismuroni” AB-piimään. Ei se ihan kefiiriä ollut, mutta maun puolesta menetteli kyllä. Muuten pidemmän päälle sitten ei. Keho ei pitänyt piimästä yhtä paljon kuin makunystyrät. Ei tämä kotitekoinen kefiiri ihan vertoja vedä Riian vastaavalle, mutta tähän on nyt tyydyttävä. Saattaa olla, että maukkaamman ja tasaisemman lopputuloksen saisi testaamalla muita maitoja. Nyt olemme tehneet yhteistyötä Valion vanhan Hiljan kanssa. Mieluiten nautiskelen kefiirini kera Provena gluteiinittoman myslin. Pari kolme ruokalusikallista mysliä joukkoon hetkeksi turpoamaan. Tuoreita marjoja kruunuksi. Jos niitä sattuu olemaan. Vähemmän tuoreet olen heittänyt kefiirin kanssa tehosekoittimeen. Alla maukasta mansikkakefiiriä vadelmin, joka kiinnosti myös karvaisemman nenän omistajaa. Tai omistajia. Molemmat olisivat kai mielellään liponeet mun kefiiripirtelöt pienempiin suihin =D Kiinnostaako kefiiri? Oletko jo maistanut? Kotona vai maailmalla?