Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: #matkaviinimaailmaan

  • Lähtisitkö luomuviini-illalliselle? (ARVONTA!)

    Lähtisitkö luomuviini-illalliselle? (ARVONTA!)

    EDIT 2.10.2017: Arvonta on suoritettu ja arpaonni potkaisi tällä kertaa MARIANNE LINDBERGIÄ. Voittajaan on oltu yhteydessä henkilökohtaisesti. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

    P.S. Luomuviini-illallisella on vielä tilaa eli jos aihe kiinnostaa, niin tervetuloa paikalle! Osallistuminen vain pöytävarauksella, jonka voi tehdä meilitse osoitteeseen varaukset@wohlsgard.fi tai puhelimitse numeroon 010 420 1519

    Tämähän meni nyt ihan viineilyksi! Viime viikolla oli vähän juttua viinintuotantoon liittyen. Samaisessa artikkelissa huutelin suosituksia alkuviinien perään. Niitä ei ole vielä kuulunut, mutta nyt mulla olisi antaa teille, alkuviineistä kiinnostuneille muutama vinkki.

    Käväisin nimittäin maanantaina tapahtumassa, jossa pääsin näitä maistelemaan vähän laajemminkin. Tällainen maistelutilaisuus on siinä mielessä hyvä, että viinien vertailu on huomattavasti helpompaa kuin nauttiessa lasillisen silloin ja toisen tällöin.

    Mutta ensin tämän artikkelin pääasiaan…

    Lähtisitkö luomuviini-illalliselle?

    Nyt olisi nimittäin mahdollisuus päästä maistelemaan luomuja, biodynaamisesti tuotettuja ja alkuviiniäkin oikein neljän ruokalajin illallisen kera tunnelmallisessa kartanomiljöössä. Veloituksetta.

    Kuva: Wohls Gård

    Kotikunnassani Kirkkonummella sijaitsevan kartanoravintola Wohls Gårdin Viinin ja ruoan liitto -illalliset starttaavat perjantaina 6.10. Aiheena em. mainitut viinit kera lähi- ja luomutuotetuista raaka-aineista kootun illallisen (tsekkaa lisätiedot Wohls Gårdin tapahtumasivulta).

    Ja nyt mulla olisi jälleen ilo arpoa illalliskortit (kokonaisarvo 164 €) yhdelle onnekkaalle seuralaisineen!

    https://www.instagram.com/p/BLTjbIVD5bN/?tagged=matkaviinimaailmaan

    ARVONTA

    PALKINTO: Luomuviini-illallinen kahdelle kartanoravintola Wolhs Gårdissa Kirkkonummella perjantaina 6.10. klo 18.30 alkaen. Illallinen sisältää neljän ruokalajin menun sekä kuusi eri viiniä asiantuntijan esitteleminä. Viiniasiantuntemusta ei tarvita, kiinnostus hyvää ruokaa ja juomaa kohtaan riittää :)

    OSALLISTUMINEN: Ilmaise kiinnostuksesi osallistumisesta joko tämän postauksen kommenttiosiossa tai facebook -postauksen kommenteissa. HUOM! Osallistuthan arvontaan vain jos pääset kyseisenä ajankohtana paikalle.

    Arvonta suoritetaan sunnuntaina 1.10. klo 18 kaikkien kommenttinsa sekä kommenttiosioon, että faceen jättäneiden kesken. Tämän jälkeen tulleet kommentit eivät ole enää mukana arvonnassa.

    Jos mietityttää, että millainen meno tällaisella viini-illallisella oikein on, niin käypä lukaisemassa tunnelmia emännän ensimmäisestä vastaavasta kokemuksesta samaisessa paikassa ever! Ja sit vaan onnea arvontaan!

    Sitten niitä NATURAALIVIINEJÄ!

    Sain ensikosketukseni alkuviineihin joskus reilut viisi vuotta sitten. En muista tarkkaa ajankohtaa, aika kulkee niin nopsaan. Mutta kokemus oli suoraan sanottuna muutenkin viineihin täysin tottumattomalle KARMEA. Innostus testaukseen lähti jostain terveystietoisten kohkaamisesta. Silloin Alkosta taisi löytyä vain tämä yksi ja ainoa pullo laatuaan. Jotain espanjalaista se oli. Nimi ei ole jäänyt muistiin.

    Olin aivan varma, että pullon sisältö oli pilaantunut. Koska samea väri (joka kuuluu asiaan). Ja se maku. Kokemuksesta jäi jonkin sortin kammo alkuviinejä kohtaan, jonka vuoksi niiden maistelu on saatavuushaasteiden ohella jäänyt vähäiselle. Muutamia olen tuon jälkeen testannut ja ollut edelleen sitä mieltä, että ei ole ihmisen juomaa.

    Tosin vasta hiljattain havahduin myös siihen, että olen tietämättäni nauttinut ravintoloissa muutamia aivan loistavia naturaalimenetelmällä tuotettuja viinejä. Sellaisia, jotka ovat itse asiassa päätyneet jopa suosikkilistalleni. You live, you learn!

    Poimin maanantain tapahtumasta muutamia helposti Alkosta saatavilla olevia natuviinejä. Alkossahan valikoima on edelleen kohtuullisen suppea, mutta ravintoloista alkaa ainakin täällä pääkaupunkiseudulla löytyä jo vaihtoehtojakin.

    Luonnollisten kuplien ystäville löytyy tilausvalikoimista lounais-ranskalaisen Domaine le Rocin Negrette -rypäleestä tuottama kevyt ja vähäalkoholinen (9 %) Roc`Ambulle. Musta tämä oli helposti nautittava kuohujuoma, josta on hyvä aloittaa natukupliin tutustuminen.

    Roc´Ambulle tulee magnum -pullossa, joten tässä olisi hyvä vaihtoehto vähän isommallekin porukalle vaikka pieniin juhlatilaisuuksiin. Hintaa puolentoista litran lekalla hippasen päälle 35 euron eli ihan kohtuuhinnoissa liikutaan.

    Vaativampaan kuplajuoman makuun suosittelen erittäin lämpimästi Domaine de la Pinten niin ikään Ranskasta, Juran alueelta tulevaa Chardonnayn, Pinot Noirin ja Savagnin rypäleistä valmistettua Crémant du Juraa. Tykästyin tähän kovasti! Alkoi kuplissa olla jo vähän enemmän luonnetta; tyylikkäästi kuiva, mutta kivasti hedelmäinen kuohuva.

    Crémant du Jura Pinteä pitäisi maahantuojan mukaan löytyä myös Alkon valikoimista (oletan, että tilauspuolelta kuitenkin), mutta en sitä itse haulla löytänyt. Ehkä kannattaa kysäistä Alkosta.

    Hintaa 0,75 litran pullolla jo vähän enemmän eli hieman alta 30 euron. Mutta mun mielestä kyllä hintansa väärti ja menee kevyesti jopa perusamppanjoiden ohi. Ehkä perussamppanjan sijaan kannattaakin ensi kerralla sijoittaa roposet tähän luonnolliseen Crémantiin!

    Esillä olleista valkoisista en oikein saanut kiinni, mutta loppuun vielä pari punaista.

    Kuvassa oikealla Alkon vakiovalikoimasta vielä kohtuulliseen 16,53 €:n hintaan löytyvä itävaltalaisen Weingut Judith Beckin tuottama Beck Ink 2015. Pääosassa Zweigelt -rypäle, jota täydentää ripaus St. Laurentia.

    Helposti lähestyttävä ja monikäyttöinen punaviini, jota voin suositella ensikosketukseksi alkuviineihin vähemmänkin viinimaailmassa seikkailleelle. Tosin saattaa olla, että omalla kohdalla makua kevensi entisestään tuo vasemmalla näkyvä, erittäin luonteikas, intensiivinen ja monivivahteinen Antadzen Saperavi. Beck Ink on myös vegaaninen eli valmistusprosessissa ei ole käytetty eläinperäisiä ainesosia.

    Best for last! Maistamistani naturaaliviineistä ehdottomaksi suosikikseni kohosi vähän yllättäen pienen georgialaisen viinitilan Antadze Winesin tuottama Saperavi 2016. Nimensä mukaisesti rypäleenä georgialainen Saperavi, joka oli itselleni uusi tuttavuus. Kuten georgialainen viini muutenkin.

    Täytyy sanoa, että vielä vuosi sitten olisin sylkenyt tällaisen viinin kuppiin ja vannonut, että en enää ikinä siihen koske. Siksi onkin kiva huomata, että kyllähän tässä on matkan varrella maistellessa makuaistit ja arvot kehittyneet. Vaikka Saperavin ensimmäinen kulaus tuntui aika tylysti vanhalta pilttuulta suussa, niin seuraavat muuttuivat tasaiseen tahtiin vain mielenkiintoisemmiksi. Erittäin vahva suositus, jos haluat kokea jotain intensiivistä ja erilaista. Seikkailunhaluisille. Give it a chance!

    Antadzen Saperavia tulee pieni erä Alkoon ensi kuussa. Hintaa pullolle päälle kolmekymppiä, joten hieman hinnakkaammasta punaviinistä on jo kyse. Sain riippumattomalta ammattilaiselta myös vinkin, että tätä kannattaisi ehkä pullo tai pari hankkia, ja antaa viinin kypsyä ja kehittyä vielä muutama, jopa 5-6 vuotta. Pistin korvan taakse ;)

    Viinillisissä tunnelmissa on emännän viikko vierähtänyt, mutta on Paleokeittiössä kokkailtukin. Tuloillaan on helppoa ja hyvää arkiruokaa niin kesäkurpitsasta kuin ajankohtaisista sienistäkin. Kunhan kerkiää… Pysy kanavalla!

    Yhteistyössä kartanoravintola Wohls Gård. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Viinin salaisuus – Tiedätkö, mitä viinisi sisältää?

    Viinin salaisuus – Tiedätkö, mitä viinisi sisältää?

    Puhutaanpa perjantain ja alkavan viikonlopun kunniaksi vaihteeksi vähän viinistä.

    Viinimaailma on paitsi laaja, niin monessakin mielessä varsin mielenkiintoinen. Viinien suhteen pidän itseäni edelleen täysin noviisina, mutta jotain oppia on puolitoista vuotta kestäneestä #matkaviinimaailmaan projektista takaraivoon tarttunut. Näemmä tarttuu edelleen.

    Tekstin kirjoittamiseen innosti aiemmin viikolla pariinkin otteeseen näytetty Spotlightin dokumentti ”Viinin salaisuus”. On mulla jotain muutakin ”jumalten juomaan” liittyvää kivaa takataskussa. Palaan aiheeseen tarkemmin ensi viikolla. Mutta jos viinimaailma, viinien maistelu ja herkullinen ruoka kiinnostaa, niin kannattaa pysyä kanavalla!

    Poimin tähän muutamia dokumentissa esitettyjä ajatuksia, joita en itse ollut aiemmin tiennyt, enkä tullut edes ajatelleeksi.

    Tiedätkö sinä, mitä nauttimasi viini sisältää? Neitokainen vastasi ohjelmassa jokseenkin samoin kuin olisin itse vastannut; viinirypäleitä! Ehkä olisin vielä osannut mainita sulfiitit… mutta siinäpä se.

    Dokumentin taustalla häärii monelle ruokatietoiselle aiemmin tuttu ruotsalainen toimittaja Mats-Erik Nilsson (mm. Aitoa ruokaa – Väärentämättömän ruoan opas). Tällä kertaa Mats on tarttunut viineihin ja niiden sisältämiin lisäaineisiin.

    Asiahan on nimittäin niin, että muista elintarvikkeista poiketen alkoholijuomissa ei tarvitse ilmoittaa valmistusaineita. Tämä oli se juttu, jota en itse etikettien vannoutuneena tavaajanakaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Toki pyrin suosimaan luomua ja biodynaamista, ja tiesin, että viininkin valmistuksessa erinäisiä ”aineksia” rypäleiden ohella käytetään. Mutta en ollut koskaan tullut ajatelleeksi valmistusaineluetteloiden puuttumista pulloista. Koska normaalia. Daaaaa!

    Noh, sieltä ne nyt kuitenkin puuttuvat ja esiin nousee dokumentin ydin eli miksi näin. Kun viiniä ihan samaan tapaan kitusiin kaadetaan kuin appelsiinimehua purkista, jonka kyljessä valmistusaineet mainitaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös se, että alkoholittomilta viineiltä nämä valmistusainetiedot vaaditaan.

    Viinin kulutus on noussut tasaiseen tahtiin niin maailmalla kuin meillä Suomessakin. Kulutus on meillä näinä päivinä keskimäärin 11 litraa henkeä kohden vuodessa. Kyse on siis mielestäni melko merkittävästä elintarvikkeesta.

    Viinejä on tapana analysoida ehkä tarkemmin ja laajemmin kuin mitään muuta ruoka-ainetta. Pohditaan makua, tuoksua, väriä, rypälelajikkeita, maaperää, ilmastoa ja rypäleiden maantieteellistä kasvupaikkaa. Tästä huolimatta edes hyvin harva ammattilainen osaa vastata kattavasti kysymykseen viinin sisältämistä tai valmistusprosessin aikana käytetyistä ainesosista.

    Viineille on valitettavasti käynyt samoin kuin muulle ruokatuotannolle. Ja miksi ei olisi; tarvitaan enemmän ja edullisemmin käyttäjien makutottumuksia vastaavia tuotteita. Kilpailu ON kovaa!

    Yksinkertaisimmillaan viiniä voidaan valmistaa murskaamalla rypäleet ja antamalla niiden käydä oman onnensa nojassa kunnes muodostuu alkoholipitoista juomaa. Nykyään homma menee harvoin enää näin. Viinien valmistaminen on tiedettä. Sen huomasin myös viime vuonna Pares Baltan biodynaamisella viinitilalla vieraillessani. Viinilästä löytyi oma laboratorio, jossa testataan monia asioita jo ennen kuin rypäleet poimitaan. Koska monen asian pitää olla kohdallaan, jotta viinistä tulee toivomusten mukaista.

    Nykyaikaista yleistä viinin valmistusprosessia kuvattiin ohjelmassa seuraavasti:

    1. Viinirypäleet ostetaan alueen eri viljelijöiltä (usein mahdollisimman edullisesti).
    2. Rypäleet murskataan teollisesti, ei polkemalla ;)
    3. Käymisprosessiin käytetään teollisia hiivoja rypäleiden omien, luonnollisten hiivojen sijaan. (Mahdollisuus vaikuttaa lopputuotteen makuun.)
    4. Alkoholipitoisuutta voidaan nostaa lisäämällä sokeria tai rypälemehutiivistettä.
    5. Valmistukseen VOIDAAN käyttää 63 eri lisä- tai apuainetta. (Luomuviineissä sallitaan 45 lisäainetta. Olettaisin myös niiden raja-arvojen olevan perustuotantoa matalampia samoin kuin elintarvikkeissa.)
    6. Makeutta saadaan lisää käyttämällä rypälemehutiivistettä (”→ helpommin juotavaa” viiniä).
    7. Säilyvyyttä parannetaan lisäämällä rikkiyhdisteitä (sulfiitit, joita on enemmän laatikkoviineissä).
    8. Kypsytys terästankeissa, joihin usein lisätään tammilastuja (→ maistuu tammitynnyreissä kypsytetyltä)
    9. Pullotus tai pakkaus muihin pakkauksiin. Vain valmistukseen käytetyt sulfiitit ja eläinperäiset aineet mainittava pakkauksissa.

    Ohjelmassa tiedusteltiin viinien valmistusaineita kymmeneltä Ruotsissa eniten myytyjen viinien maahantuojalta. Vastaus saatiin vain yhdeltä. Vedottiin valmistusaineiden paljastavan viinien reseptin sekä aineiden vaarattomuuteen. Mielenkiintoista… ei muuta kuin Saarioisten lihapullat tulille! Suosittelen myös Atrialle.

    Mitä ainesten vaarallisuuteen tai vaarattomuuteen tulee, niin kyllä mun mielestä jokaisella on halutessaan oikeus tietää, mitä kehoonsa pistää. Oli vaarallista tai ei.

    Kannattaa myös huomioida, että vaikka tulevaisuudessa viinienkin valmistusaineet tulisi ilmoittaa, niin valmistusprosessissa käytettyjä apuaineita ei tarvitse. Sama pätee myös muihin elintarvikkeisiin. Tälläkin hetkellä. Koska jäämiä on niin vähän, ettei niillä katsota olevan merkitystä. Hmmmmm….

    Vuonna 2014 kuudessa Euroopan maassa teetetyssä tutkimuksessa 75% vastanneista oli sitä mieltä, että valmistusaineiden tulisi näkyä KAIKISSA ruokavalmisteissa. Mitä mieltä sinä olet? Kiinnostaako mistä ja miten elintarvikkeet on valmistettu? Vai onko ”iha sama”? Kommenttia kiitos!

    Toisaalta ymmärrän myös sen, että jos jotain ei edellytetä tai ei ole pakko tehdä, niin sitä ei tehdä. Ja se on mielestäni täysin ok. En minäkään tekisi veroilmoitusta, ellei olisi pakko. Käytännössä asian muuttuminen vaatinee siis lakimuutosta.

    Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös, että viinejä ”jalostetaan” kuluttajien makunystyröitä hiveleviksi. Käytännössä esim. Alko määrittelee, että he haluavat tai etsivät myyntiin tietyn makuprofiilin omaavia viinejä. Jos tuottaja haluaa viininsä vakiovalikoimaan, niin hän pyrkii vastaamaan toivomuksiin esim. käyttämällä tietyn tyyppisiä, kyseistä makuprofiilia korostavia teollisia hiivoja.

    Jakelukanava ei määrittele vain makuprofiilia vaan esittää tuottajille myös hintavaatimuksia (/-toivomuksia?). Sanotaan, että hyvää ei saa halvalla. Kannattanee siis miettiä, että valitseeko hyllystä aina sen halvimman pullon. Enkä viittaa nyt niinkään makuun vaan valmistusaineisiin ja -metodeihin, jota voitanee myös laaduksi nimittää.

    Ohjelmassa esitetty laskelma oli valaiseva. Jos viinipullo maksaa kuluttajalle noin seitsemisen euroa, niin jakaantuvat eurot seuraavasti:

    Tuo reilu euro on siis sen verran kun viinituottaja pullosta saa. Tästä toki vähennetään vielä valmistuskustannukset. Ei muuta kuin prosenttilaskimet esiin!

    Jäin dokumentin jälkeen miettimään, jotta millä perusteella tulen jatkossa viinejä valitsemaan. Ja ei, en ole turhan tarkka, eikä kulutukseni ole kovin suurra, mutta kyllähän nämä asiat pistävät pohtimaan.

    Terveysnäkökulmasta käsin luomu on tietysti parempi valinta kuin tavis, mutta en ole enää kovin vakuuttunut luomun ylivertaisuudesta (minkään tuotteen kohdalla). Biodynaaminen on se seuraavaksi paras vaihtoehto.

    Kannattanee siis miettiä, valitseeko hyllystä aina sen halvimman pullon.

    Parhaimmalta, ainakin teoriassa kuulostavat naturaali- eli alkuviinit, jotka olen joutunut käytännössä toteamaan maun puolesta monesti haasteellisiksi ja valikoiman ymmärrettävistä syistä suppeaksi. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Ja jos on itseäni viisaampia uskominen, niin myös alkuviinit ovat kehittyneet ja kehittymässä edelleen helpommin nautittaviksi.

    Ymmärtääkseni muutaman viikon päästä tulee Alkossa myytäviin pakkauksiin hieman täydennystä, mm. merkinnät alkuviinistä ja viinin vegaanisuudesta (valmistusprosessissa ei ole käytetty eläinperäisiä aineksia).

    Alkuviinit Alko määrittelee seuraavasti:

    • Alkuviinit, joita kutsutaan myös luonnonviineiksi valmistetaan luonnonmukaisin menetelmin ilman synteettisiä kemikaaleja. Viiniköynnökset kasvatetaan ilman synteettisiä torjunta-aineita eikä viinin valmistuksessa yleensä käytetä lainkaan kemikaaleja. Alkuviinejä ei kirkasteta, suodateta tai stabiloida. Tämän johdosta alkuviineihin saattaa muodostua sakkaa. On myös syytä huomioida, että alkuviini voi olla herkempi pilaantumaan, ja että ne kehittyvät yleensä nopeammin. Valmistustavasta johtuen alkuviiniä ei tulisi verrata muihin viineihin vaan pitää omana juomatyyppinään.

    • Alkuviinituottajien tavoitteena on valmistaa mahdollisimman luonnollista viiniä, joka muistuttaa rypäleen alkuperästä ja luonnollisesta mausta ilman moderneja viininvalmistuksen menetelmiä, joilla vaikuttaa lopputulokseen.

    • Alkuviinillä ei ole olemassa omaa lainsäädäntöä eikä standardeja Euroopassa. Alko luokittele alkuviiniksi sellaiset viinit, jotka tuottajan ilmoituksen mukaan ovat alkuviinejä.

    • Alkuviinistatus tulee ilmetä tuotteen myyntipakkauksessa.

    Seuraavaksi yritin tietysti tsekata Alkon sivuilta tällä hetkellä myynnissä olevat alkuviinit. Heikoin tuloksin, sillä alkuviineistä ei ainakaan vielä näyttäisi olevan merkintää. Tämä korjaantunee uudistuksen myötä. Nyt täytyy vaan tietää viinin nimi tai osata etsiä tietoa maahantuojien sivuilta. Myös Alkon henkilökunta osannee auttaa asiassa.

    Pikainen tsekkaus erään nimeltä mainitsemattoman maahantuojan sivuille tuotti alkuviinien osalta kolme tulosta Alkon vakiovalikoimassa (1 valkkari + 2 punkkua). Tilausvalikoimasta löytyi kahdeksan lisää ja ravintolavalikoimassa vaihtoehtoja oli jo niin monta, että en jaksanut laskea.

    Heräsikö ajatuksia? Mikä on oma suhtautumisesi perus-, luomu-, biodynaamisesti tuotettuihin ja alkuviineihin? Kerro kommenteissa tai keskustellaan enemmän facebookissa!

    Myös hyväksi todettuja alkuviinivinkkejä otetaan vastaan!

    Tässä oli nyt vain omin ajatuksin höystetty tiivistelmä dokkarista, mutta jos viinimaailma vähänkään kiinnostaa, niin kannattaa tsekkailla tuo puolen tunnin ohjelma ihan kokonaisuudessaan.

    Viihtyisää viiniviikonloppua sinulle!

    Kuvat poimittu "Viinin salaisuus" TV-dokumentista.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

  • Kivi Paber Käärid – Gluteeniton ravintola Tallinnan Telliskivessä

    Kivi Paber Käärid – Gluteeniton ravintola Tallinnan Telliskivessä

    Viimeistä ravintolakatsausta reilun kolmen viikon takaiselta Tallinnan matkalta pukkaa.

    Toinen päivä Tallinnassa ei auennutkaan aivan yhtä auvoisissa ja aurinkoisissa tunnelmissa kuin ensimmäinen. ”Quite the opposite”, sanoisi englantilainen. Sateisesta säästä viis! Uudet seikkailut ja makumatkailu tuulisessa Tallinnassa odottivat.

    Kuten matkakertomuksesta saattoi lukea, niin uuden päivän ensimmäinen kohde oli Kultuurikatelissa pidettävät kahvifestarit. Sinne matka sujui vielä omin jaloin sadepisaroiden tippuessa taivaalta vain harvakseltaan.

    Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa myös parin kilometrin päähän Telliskiven luovaan keskukseen jalkaisin, mutta voiton surkeassa säässä vei lähin taksitolppa, josta hurautimme muutamassa minuutissa jo edellisenä iltana jazz -konsertin yhteydessä vahingossa paikantamaani ravintola Kivi Paber Kääridiin. Paikat kun sattuivat sijaitsemaan samassa, vanhojen teollisuusrakennusten rivistössä.

    Onneksi tästä Visit Tallinnin suosittelemasta ravintolasta tuli pari ulkokuvaa napsaistua jo edellisen illan pimetessä. Nyt kävivät koivet nopsaan ja suorinta tietä Kivi Paber Kääridin ulko-ovesta sisään pakoon kevätmyrskyä, jossa vesisadekin muuttui päivän edetessä maan valkaisevaksi lumisateeksi.

    En oikein tiennyt, mitä odottaa Kivi Paber Kääridistä. Muuta kuin gluteenitonta ruokaa, jota tietysti odotin innolla. Ja illan perusteella jälleen jotain hyvin erilaista kuin edellispäivänä tutuksi tulleet ravintolat Umami ja Leib.

    Kuvien perusteella olin muodostanut ajatuksen jonkinlaisesta ruoka-annoksia tarjoilevasta, kotoisasta baarista, jota tosin maininta ”gluteeniton” hieman sekoitti. Nämä kaksi ajatusta eivät vaan tuntuneet sopivan millään yhteen; kiinnostaisiko baarinpitäjää todella tarjota asiakkailleen trendikkään terveystietoisesti gluteenitonta purtavaa?

    Mielikuvat eivät ehkä etukäteen kohdanneet, mutta tupaten täynnä olevassa, iloisen puheensorinan täyttämässä ravintolassa kaikki loksahti vähitellen kohdalleen.

    Alkuun olin hälinästä hieman hämmentynyt, mutta mitä pidempään siellä istuin, sitä paremmin viihdyin. Ja täytyy myöntää, että näin nuorekkaanakin keski-ikäisenä ajattelin aluksi astuneeni johonkin itselleni täysin sopimattomaan nuorisomestaan.

    Pieleen meni! Ensivaikutelma ei aina ole se ainoa ja oikea. KPK:stä paljastui trendikkäästi boheemi, eloisa, luovasti moniulotteinen, hienostelemattoman rento ja ennen kaikkea aidosti mielenkiintoinen, aktiivinen kohtaamispaikka.

    Oman leimansa tunnelmaan antoi uuteen käyttöön valjastettu tila jo sinänsä. Mutta erityisen mielenkiintoisen paikasta tekivät lukuisat, erilaiset yksityiskohdat aina vanhoista kaseteista ym. ”kierrätysmateriaalista” kootuista valaisimista viherkasveihin ja tauluihin sekä paikassa esiintyneiden artistien omin kätösin raapustamiin seinäterveisiin.

    Ravintolan konsepti kiteytyy  hauskasti sen nimessä Kivi Paber Käärid. Nimi viittaa kaikille tuttuun Kivi, paperi ja sakset -peliin.

    Hieman hassulta tuntui nimi alkuun, mutta kyllä taustalta ajatusta löytyy. Kivi Paber Käärid (KPK) ei ole vain rento ruokaravintola vaan ajanviete- ja viihderavintola, jonka intiimille korokkeelle kipuavat erilaiset esiintyvät artistit muusikoista stand-up -koomikkoihin.

    Nimi viittaa siis paikan ohjelmatarjonnan satunnaisuuteen. Ja yllätyksellisyyteen; mitä KPK:ssä tapahtuukaan tänä iltana? Vedetäänkö esin kivi, paperi vai sakset? Niin telliskivimäistä! Kuten koko ravintolaympäristö, jossa urbaanit maailmankeskukset aina New Yorkista Pariisin kautta Lontooseen tuntuvat sekoittuvan kiintoisaksi kokonaisuudeksi.

    KPK:n artistikattaus on varmasti mielenkiintoinen ja tunnelma katossa erityisesti kesäaikaan toiminnan laajentuessa pihalle. Meille pääasia oli tälläkin kertaa ruoka.

    Saimme istahtaa tummasävyisen, mutta valoisan, ravintolasaliin avautuvan ”kabinetin” muhkeisiin nahkanojatuoliin lounastamaan. Siellä olikin mukava nauttia hyvää ruokaa ja juomaa samalla sekä salin kuhinaa, että ulkona lumisateeksi muuttuvaa säätä seuraten.

    Ennen annoskuvauksia vielä sellainen huomio, että vaikka tarjolla on vain gluteenitonta ruokaa, niin siitä ei ole tehty numeroa, jota tarvitsisi kissankokoisin kirjaimin seinillä kuuluttaa.

    Gluteenittomuus näkyy ruokalistassa. JOS osaa asiaa siltä kantilta katsoa. Veikkaan, ettei monikaan satunnainen sisäänastuja edes tiedä vierailevansa gluteenittomassa ravintolassa. Näin voidaan keskittyä laadukkaaseen ruokaan ilman hörhöleimaa.

    Listassa on myös merkinnät laktoosittomuudesta ja ehkä vähän yllättäen myös kaseiinittomuudesta (maitoproteiini). Eikä vegaanejakaan ole unohdettu.

    Tilasin alkuun vasikankielisalaattia tonnikala-kapriskastikkeella. Kaunis, runsas ja äärettömän herkullinen annos!

    Alkuun vasikankieli vähän mietitytti, mutta oli lautasella yksi parhaista salaateista koskaan. Sitä ei siis tarvitse kenenkään lihansyöjän säikähtää. Kieli oli maukasta; niin pehmeää ja suussa sulavan mureaa. Kokonaisuuden kruunasi Vitello tonnato -tyylinen lähestymistapa, jossa vasikanliha höystetään tonnikala-kapriskastikkeella.

    Annos oli ISO, ja olisi riittänyt lounaaksi yksinäänkin. Päätimme kuitenkin ylitäyden vatsan uhallakin nauttia kokonaisen kolmen ruokalajin menuun muodostaaksemme käsityksen Kivi Paber Kääridin keittiöstä. Mutta vinkiksi vaan, että ”Light meals” ei KPK:ssä tarkoita pieniä annoksia.

    Seuralainen päätyi alkukeittoon, joka sekin oli maukas, runsas ja aivan upean värikäs. Ehkä kaunein kurpitsakeitto koskaan!

    Eikä vain pelkkää keittoa vaan virolaista kurpitsaa neljään tapaan valmistettuna; kermaisena sosekeittona, rapsakoina siemeninä, paahdettuina paloina ja raikkaaksi pikkelöitynä kurpitsanauhana. Jummi, miten nokkela annos yhdestä raaka-aineesta!

    Alkuruoan kanssa nautimme virolaisen Jaanihansonin Brut Méthode Traditionnelle artesaanisiideriä.

    En juurikaan siidereihin koske, mutta onneksi tällä kertaa uskaltauduin Keidyn suosituksesta vaihtamaan kuplajuoma rypäleisestä omenaiseen. Tämä kuiva, villihiivalla ja perinteisellä eli nk. samppanjametodilla valmistettu siideri oli jotain ihan muuta kuin sitä, mitä tavallisesti hanasta tai tölkistä saa. Kuvailisin sitä lähinnä sanalla classy.

    Erittäin vahva suositus makeiden ja makuainein kyllästettyjen sijaan tyylikkäistä, aidoista siidereistä pitäville! Onneksi jääkaapissa vielä odottaa korkkaamaton tuliaispullo grillin kuumenemista =)

    Pääruoan osalta menin linjalla ”KPK:n suosituin”.

    Ei ehkä yllätä, että suosituimman annoksen titteliä hallitsee KPK:sakin hampurilainen. Luonnollisesti gluteeniton sellainen, jossa sämpylää ei ole korvattu gluteenittomista jauhoista valmistetulla ”kopiolla” vaan kukkakaali-juustotyynyllä, kuten Keidy asian ilmaisi. Välissä kookas, paikallisesta beefistä valmistettua jauhelihapihviä ja pekonia, cheddaria, maltilla maustettua salsaa sekä hillottua sipulia. Hattuna iso kasa tuoretta rucolaa.

    Kylkeen tulevat tavallisesti palmuöljyssä paistetut ranskanperunat, jotka sain pyynnöstä vaihdettua bataattiranskiksiin. Yummy ja vatsa täys!

    Seuralaisen lautaselle listasta valikoitui savuiset ribsit mustikkakastikkeella siveltynä, kaaliraastesalaattia ja uuniperunaa kera mausteisen tomaattikastikkeen ja ruohosipulikerman.

    Yleensä maistan kaikkea muiden lautasilta, mutta tällä kertaa olin niin tohkeissani omasta annoksestani, että tämä kiiltävän mustapintainen kylkipala meni omasta suusta ohi. Mutta kyllä siihen käsitykseen jäin, että maukasta oli ja vatsa tuli tästäkin täyteen.

    Lihaisten pääruokien myötä vaihtuivat siiderilasit punaviiniin. Ribsien kyytipoikana italialaista Monte dei Cocci Syrahta ja hampparille oranssietikettistä Biberius Roble Tempranilloa Espanjasta. Ihan mukavasti matsasi, vaikka alkuun ajattelin pyöreän ja pehmeän Tempranillon olevan liian kevyttä hampurilaisen kylkeen.

    Oluen ystäville vielä tiedoksi, että vaikka viinilista on Kivi Paber Kääridissä  maltillinen, niin oluita löytyy pitkä lista paikallisista ulkomaisiin vaihtoehtoihin.

    Vaikka vadelmainen mutakakku houkutti kovasti, niin jälkkäriksi kaipasin jälleen jotain tuhtia suklaista raikkaampaa. Raaka juustokakku tyrnimarjoista kuulosti juuri passelilta jaettavaksi! Koska kivan kirpakka ja harvemmin vastaan tuleva tyrni.

    Raakakakut voivat olla todella tuhtia tavaraa, mutta tämä olikin ohuen pohjan ja ilmavan moussekerroksen myötä ihanan kevyt. Kakkuun ja kiitoksiin oli oikein mainiota päättää pidemmän kaavan lounas rennon tunnelman KPK:ssä.

    Muutama sana vielä hintatasosta. Lähes 13 euron hampurilainen saattaa äkkisältään kuulostaa yleiseen, ydinkeskustan ulkopuoliseen hintatasoon nähden korkealta. Itse pidin sitä kohtuullisena.

    Kotomaassa olen nauttinut useampiakin ”vastaavia”, valmiiden sämpylöiden väliin koottuja ravintolahamppariannoksia niukin naukin alta kahdenkympin ja jokusen annoksen muutaman lantin ylikin. Täytyy muistaa, että kukkakaali-juustoaluset eivät tule paketista. Lisäksi kyseessä on erityisravintola, jonka listalta voi valita mielensä mukaan mitä tahansa ja saada kaiken takuuvarmasti gluteenittomana.

    Jos oikein edullisesti haluaa KPK:ssä syödä niin kannattaa valita annos lounasaikaan tarjoiltavalta ”päivän erikoiset” -listalta. Tai syödä vaikka koko kolmen ruokalajin menu. Karvan vaille 8 egeä. Kaikki. Yhteensä.

    KPK:stä löytyy myös erillinen, ennen klo 14 tarjoiltava aamiaismenu. Listalla on useampikin muna-aamiainen, mutta myös terveellistä pirtelöä, gluteenitonta kaurapuuroa ja tattaripannareitakin löytyy.

    Tupa oli tosiaan ääriään myöten täynnä kun sinne lauantaipäivänä puolen päivän jälkeen astelimme. Kannattaakin varata pöytä, jos haluaa varmistaa paikan pöydän ääressä. Mutta kannattaa myös käydä kurkkaamassa tilannetta, jos hoodeilla liikuskelee muuten vaan, ja vaikka ei gluteeniton ravintola vierailukohteista löytyisikään. Telliskiven luova keskus on kivan kompakti alue, josta löytyy useampi ravintola tai kahvila vain kivenheiton päässä toisistaan. Jonnekin mahtuu aika varmasti aina.

    Loppuun kiitokset miellyttävästä kokemuksesta ystävälliselle emännällemme, ravintolapäällikkö Keidy Arulle, joka kiireisen iltapäivän keskellä ehti istahtamaan seuraamme kertomaan ravintola Kivi Paber Kääridin taustoista ja toiminta-ajatuksista =)

    Yhteistyössä ravintola Kivi Paber Käärid ja Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Ravintola Leib Resto & Aed – Mustaa leipää ja puutarhaa Tallinnassa

    Ravintola Leib Resto & Aed – Mustaa leipää ja puutarhaa Tallinnassa

    Emännän tarinat Tallinnan monipuolisesta ravintolamaailmasta jatkuvat.

    Kun ”alkupalat” Tallinnan Huvikummuksi nimeämässäni ravintola Umamissa oli nautittu, oli aika siirtyä takaisin keskustaan nauttimaan loput illallisesta Visit Tallinn -matkailupalvelun suosittelemaan ravintola Leib Resto ja Aediin.

    Leib Resto ja Aed löytyy vanhakaupungin laidalta, osoitteesta Uus street 31. Vaikka ravintola sijaitsee vanhakaupungin sykkivimmän sydämen laitamilla, niin matka sinne ei ole pitkä. Kävellen paikalle pääsee mainiosti vain noin kymmenessä minuutissa esim. majapaikastamme Solo Sokos Hotel Estoriasta ja Virukeskuksesta.

    Kuten ravintolan nimikin kertoo, niin tarjolla on Viron ”mustaa” kansallisleipää, joka lienee jonkinlainen serkku suomalaiselle saaristolaisleivälle, sekä varmasti valloittava pieni puutarha. Varmasti valloittava siksi, että harvinaisen kylmän kevään myötä ei puutarha ollut vielä päässyt oikein aluilleen. Muutamaa sinivuokkoa lukuunottamatta.

    Eli rakennusten sisäpihalla sijaitseva puutarha jäi valitettavasti vielä tällä kertaa kokematta. Mutta musta leipä ei! Sitä kannettiin laarillinen pöytään melkein ennen kuin ehti pyllyä penkkiin painaa.

    Valitettavasti tunnelmallisen hämärässä ravintolasalissa nappaamani kuvat eivät onnistuneet, mutta kuvittele eteesi pinnalta sileähkö, lähes musta ja sisältä pehmeä, mutta tiivis, jyvin höystetty, paksuhko viipale saaristolaislimppua. Sillä pääsee mielikuvissa jo aika lähelle.

    Konkreettisen mustan leivän sijaan ravintolan nimi viitannee kuitenkin enemmän sen antimiin. Leibistä saa tuoretta, lämmintä, yksinkertaista ja aitoa ruokaa.

    Valoisan ja rennon leikkisän Umamin jälkeen Leibin tunnelma tuntui hyvin erilaiselta. Yhteistä tuntui olevan vain rentous ja valoisan sijaan hämyisä kotoisuus.

    Koska tiesin myös Leibin takana puuhailevan jo Umamista tutun parivaljakon Kristjan Peäsken sekä Janno Lepikin, niin ensikertalaisena odotin ravintolasta jotain samansuuntaista. Erehdyin. Tajusin sen välittömästi puutarhaan johtavan sisäänkäynnin nähdessäni.

    Jo sisäänkäynnillä meitä tervehti keskiaikainen tunnelma jykevän vartiotornin kohotessa taustalla korkeuksiin. Tosin puutarhan poikki astellessa ja julkisivun värikkäät ikkunat huomatessani ajatus keskiaikaisesta ravintolasta vaihtui odotukseen tunnelmallisesta skotti- tai irkkupubista. Ajatusta vahvistivat välittömästi sisäänkäynnin yhteydessä sijainneet valkoinen baaritiski sekä pehmustetuista nojatuoleista koottu istuinryhmä taustalla loimuavine takkatulineen.

    Paitsi että… sain vielä kerran korjata näkemystäni kun olimme asettuneet taloksi ja ruoka kannettiin pöytään. Leibissä ei todellakaan tarjoilla pubiruokaa vaan moderneja, mutta perinteitä kunnioittavia annoksia tuoreista, virolaisista raaka-aineista valmistettuna.

    Kuten jo totesin, niin tunnelma Leibissä on rento ripauksella hienostuneisuuta. Ei mitään överiä.

    Ajattelisin Leibin olevan nappivalinta suomalaisille Tallinnan matkailijoille, jotka haluavat kruunata reissun nautinnollisella ravintolaillallisella. Lämmin tunnelma, hyvä palvelu ja tarjolla kursailematonta, paikallista alkuperää olevaa kauden ruokaa nätisti lautaselle aseteltuna. Sopuhintaan.

    Enkä usko olevani ajatuksineni kovin väärässä, sillä paikan päällä vaihdoimme ajatuksia ravintolasta ja mielipiteitä ruoasta sekä viineistä parinkin eri suomalaispariskunnan kanssa. Terveiset vaan teille kanssaillastajille, joilta ei ilmeisesti voineet emännän annosten roudaukset ja valokuvauspuuhat jäädä huomaamatta! =D

    Olimme tosiaan nauttineet jo kattavan maistelumenun Umamissa, joten alkuruokaa eivät täydet vatsat enää kaivanneet. Pääruoissa mentiin vahvasti lihalinjalla.

    Seuralaiselle virolaista häränfilettä kera paahdetun maa-artisokkapyreen, piklatun kyssäkaalin ja luuydinkastikkeen. Kuulemma hyvää oli. Samaan annokseen oli päätynyt myös muu paikan päällä ollut miesväki.

    Itse tilasin pitkään, suussa sulavan pehmeäksi haudutettua possunposkea paahdetulla lehtikaalilla ja sellaisella uudella tuttavuudella kuin karamellisoidulla kaurajuurella.

    Mainiota oli possu, mutta kyllä nuo makoisat kaurajuuret jäivät annoksesta parhaiten mieleen. Kuten myös tuo aivan superkaunis asettelu orvokkeineen ja muine kukan terälehtineen.

    Ennen jälkkäreitä vielä muutama vinkki viinin ystäville!

    Kuten Umamissa, niin myös Leibissä on harvinaisen kattava viinilista. Coravin -laitteen ansiosta tarjolla on myös hieman harvinaisempia ja arvokkaampia viinejä laseittain.

    Ihastuimme Umamissa Loxarelin amforavalkkariin niin, että tilasimme alkuun saman tuottajan biodynaamisesti tuotettua luomukuoharia, Refugi Reserva Brut Nature –cavaa. Hyvää tämäkin, perinteisellä samppanjametodilla tuotettu, lähes kolme vuotta pulloissa kypsytetty ja vailla lisättyä sokeria (brut nature) oleva kuplajuoma.

    Maininnan ansaitsee myös possun kanssa nauttimani sisilialainen luomupunkku Tenuta delle Terre Nere Etna Rosso, jonka rypäleet tulevat tulivuori Etnan vulkaanisilta pohjoisrinteiltä. Ruoan kanssa aivan mainiota!

    Vatsat olivat jo umpitäynnä, mutta kyllä yksi jälkkäri aina mukaan mahtuu.

    Tavallisesti tilaisin loppuun jotain täyteläisen suklaista, mutta nyt halusin tuhdin suklaisen sijaan raikasta. Ystävällinen tarjoilijamme, Sirli, suositteli kuivattua munankeltuaista kirsikkakerma- ja jogurttisorbetilla. Kuulosti sopivan eksoottiselta, joten sitä sitten. Kylmästä kivikiposta tarjoiltuna oli juuri sopiva annos päättää tunnelmallinen ateriointi Leibissä!

    Seuralainen valitsi suolaisemman jälkkärivaihtoehdon eli paikallisten pientuottajien käsintehdyistä juustoista kootun juustolautasen. Harmikseni en nyt enää muista, mitä juustoja ”lautasella” oli, mutta nätisti oli juustot esille laitettu. Kuulemma hyviäkin olivat =)

    Loppuun saimme vielä yllärin keittiöstä. Tai baarista pikemminkin, kun lasiin laitettiin kotitekoista ”puolukkalikööriä”.

    Odotin jotain makeaa. ..Makeat liköörit, sen enempää kuin jälkkäriviinitkään (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ;)) eivät oikein ole mun juttu, joten ”puolukkalikööri” olikin vahvasti puolukkaisena iloinen yllätys!

    Suosittelen maistamaan tätä tai muita Leibin itse tehtyjä ”likööreitä”. Listalta löytyy puolukan lisäksi ainakin aronia- ja pihlajanmarjaiset vaihtoehdot.

    Ennen lähtöä kohti Telliskiveä ja illan Jazzkaar -konserttia kipaisin vielä nopsaan omatoimisesti tutustumassa ravintolan muihin kerroksiin.

    Sisääntulokerroksen pääsalin lisäksi Leibistä löytyy vielä pari alempaa kerrosta ruokailutiloineen. Keskikerroksessa katettiin pöytää, joten oletan sen toimivan yksityisempänä, kabinetti -tyylisenä tilana.

    Alimmassa kerroksessa, tukevasti maan alla sijaitsi mielenkiintoiselta tuntunut pieni ruokailutila, joka oli tunnelmaltaan ehkä astetta pääsalia rennompi. Tässä vaiheessa ravintola alkoi jo olla tupaten täynnä, joten en tohdinnut mennä sen enempää tuohon pienehköön tilaan kameroineni heilumaan. Mutta siis tällainenkin vaihtoehto Leibistä löytyy!

    Kuten aiemmasta tekstistä varmasti selväksi kävi, niin Umami oli mun paikka ja ihastuin siihen kovasti. Mutta Leib on oikein hyvä vaihtoehto, jos ei jaksa pientä automatkaa vaan haluaa nauttia perinteikkäämmästä ruoasta keskustassa. Hyvää ruokaa, rentoa tunnelmaa ja aivan loistavaa palvelua!

    Kiitos vielä isännillemme ja tarjoilijallemme Sirlille, joka jaksoi kiireenkin keskellä vastailla loputtomiin kysymyksiin =)

    Yhteistyössä ravintola Leib Resto ja Aed sekä Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Ravintola Umami tarjoilee huippuruokaa Tallinnan Huvikummussa

    Ravintola Umami tarjoilee huippuruokaa Tallinnan Huvikummussa

    Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun.
    Arvaas oikun eikun, MISSÄ oon, joko arvaat sen?

    No tuolla kävin! >>>

    Muistoissa takaisin Tallinnaan. Aloittelen ravintolakierroksen Tallinnan Huvikummusta eli aivan mainiosta, hieman keskustan ulkopuolella, Mustamäen alueella sijaitsevasta ravintola Umamista.

    Vierailimme Tallinnan reissulla Visit Tallinnin vinkistä kolmessa hyvin erilaisessa ravintolassa. Kaikissa tarjoiltiin oikein hyvää ja laadukasta ruokaa, mutta kyllä Umami sykähdytti emäntää eniten.

    Asia on nimittäin niin, että kun menneen vuoden aikana olen nauttinut maistuvaa ruokaa monissa laadukkaissa ravintoloissa, niin huomio alkaa kiinnittyä yhä enenevissä määrin kokonaisvaltaiseen kokemukseen. Pelkkä hyvä ruoka ei enää sävähdytä samalla tavalla kuin aiemmin. Tunnekokemus säväyttää.

    Paikka jää mieleen kun se menee tunteisiin. Siinä Umami onnistui. Ehkä paremmin kuin mikään muu ravintola aiemmin. Mieleeni palautuivat yht`äkkiä yllättäen muistot lapsuudesta ja aloin tapailemaan tunnetun lastenlaulun sanoja – ”Här kommer Pippi Långstrump, tjolahopp tjolahej tjolahoppsansa….”

    En tiedä, kuinka tuttu tuo hulvaton, pisamanaamainen tyttö nykypäivän lapsille ja nuorille on, mutta mulle hän on ollut äärimmäisen tärkeä. Ehkä jopa jonkinlaisen itsenäisyyden perikuva. Peppi -kirjoja tuli aikanaan luettua useampaan otteeseen, ensin vanhempien toimesta ja myöhemmin itse. Taitavat olla tallessa vieläkin. Televisiostakin seurasin Pepin ruotsinkielisiä seikkailuja. Mahtimimmi!

    Niin se vaan maailman vahvin tyttö oransseine saparoineen putkahti emännän mieleen jo ensi askeleilla Umamin omenapuiden täyttämässä puutarhassa. Vaikka puutarha ei tähän aikaan vuodesta ollut vielä kaikkein kauneimmillaan, niin ei se mielikuvaa latistanut. Pystyin sieluni silmin näkemään vanhat puut niin keväisessä kukkaloistossaan kuin vehreinä keskellä kesää ja pulleina loppukesän hedelmäsadosta.

    Umamin facebook -sivuilta lainaamani kuva kiteyttää ravintolamiljöön tunnelman paremmin kuin hyvin. Umamissa viihtyvät kaikki kissaa myöden. Vain Pepin saparot puuttuvat ;)

    Huvikumpumaista tunnelmaa tuota omintakeista ravintola-aluetta puutarhasta käsin tutkiskellessa vahvisti 1930-luvulla rakennettu, monimuotoinen, vaalea puutalo. Kulmatorneineen kaikkineen.

    Puhumattakaan lapsenmielisistä maalauksista, jotka tervehtivät tulijaa paitsi puutarhassa, niin myös tonttia ympäröivissä aidoissa. Jo autosta aitapiirrokset bongatessani syntyi aavistus jostain ainutlaatuisesta.

    Huvikumpumainen tunnelma ei suinkaan päättynyt puutarhaan. Päinvastoin. Se vahvistui entisestään ravintolaksi muuntautuneen talovanhuksen sisätiloja kolutessa.

    Jos puutarhassa saattoi odottaa Pepin täplikkään hevosen seisovan kulman takana, niin sisällä ajattelin vähintäänkin ”Herra Tossavaisen” hypähtävän esiin hetkenä minä hyvänsä.

    Ravintola toimii kahdessa kerroksessa, useassa, tunnelmaltaan erilaisessa huonetilassa. Seiniä koristavat värikkäät taulut. Huoneista löytyy niin kaunista kaakeliuunia kuin hillitympää, puuverhoiltua seinääkin.

    Lapsiakaan ei ole unohdettu. He perheineen voivat ruokailla ja leikkiä muiden muksujen mukana lasten tarpeet niin huonekaluissa kuin pirteissä seinämaalauksissa ja leikkivälineissä huomioivassa yläkerran huoneessa. Josta löytyy muuten aivan upea ikkunaerkkeri!

    Erilaisen tunnelman omaavista huoneista voi kivasti valita sen mieluisimman istumapaikan tilanteen ja vallitsevan mielentilan mukaan. Umamista löytyy myös kabinetti ryhmille ja yksityisemmästä ruokailuelämyksestä nauttiville.

    Sisustuksen pitkälti skandinaavista vintagea edustavat huonekalut toivat myöskin mieleeni lapsuusvuodet, rentoa, jopa kodinomaista tunnelmaa luoden. Tässä piilee yksi Umamin viehätys – vähemmän fiinissä ympäristössä on helppo tuntea olonsa kotoisaksi ja rentoutua.

    Klikkaa isommaksi!

    No mutta, syömäänhän tänne oli tultu! Millaista vatsantäytettä Umami nälkäisille ja janoisille tarjoaa?

    Suomalaisittain ajatellen Umamin annokset ovat kohtuuhintaisia. Jos pelkkää listaa vilkuilee. Kun annoksen saa eteensä, ymmärtää kuitenkin hyvin pian, että hinta-laatusuhde on Umamissa enemmän kuin kohdallaan.

    Täytyy myöntää, että kertakaikkisen upeasta kattauksesta huolimatta syöminen meinasi jäädä emännällä sivuosaan. Saimme nimittäin ruokailuseuraksi toisen miehistä Umamin takaa eli Kristjan Peäsken, menestyksekkään sommelierin ja myös herran toisen tallinnalaisen ravintolan, Leib Resto & Aedin taustalta. Kristjanin kanssa molempien ravintoloiden ytimessä pyörii myös keittiömestari Janno Lepik, jonka osa oli tällä kertaa keittiössä valmistamassa meille mahtavia maisteluannoksia Umamin listalta.

    Saimme maistaa Umamin tarjontaa laajasti, useammasta, tavanomaista pienemmästä annoksesta koostuvan maistelumenuun muodossa. Kuvien annoskoot eivät siis vastaa tavallisesti listalta tilattuja annoksia.

    Tällainen useasta eri annoksesta koottu maistelumenu on kyllä kattaus mun mieleen. Viime aikoina olenkin toteuttanut samaa omaehtoisesti muissakin ravintoloissa tilaamalla useamman, usein pääruokaa paremmaksi osoittautuneen alkuruoan kaverin kanssa jaettavaksi. Vinkiksi vaan muillekin. Toimii, vaikka tarjolla ei varsinaista maistelumenuta olisikaan.

    Kysyin Kristjanilta heidän ravintoloidensa ruokafilosofiasta. Kuten ihailtavan monet laadukkaat ravintolat, niin myös Umami ja Leib luottavat puhtaisiin raaka-aineisiin sekä kausi- ja lähiruokaan. Sinänsä mitään raaka-ainerajoitteista filosofiaa ei annosten takaa löydy. Erikoisruokavaliot luonnollisesti huomioidaan pyydettäessä.

    Olen maininnut asiasta aiemminkin, mutta kannattaa jo varausta tehdessä mainita mahdolliset ruokarajoitteet, jotta keittiö osaa varautua esim. raaka-ainehankintojen osalta ennakkoon. Näin saa varmasti eteensä maistuvamman annoksen kuin vasta tilatessa asiasta mainitessa.

    Jos Leibissä linja on perinteisempää Viron ruokakulttuuria ja lähiruokatuottajia kunnioittavaa, niin Umamissa on keittiönkin lupa hullutella ja toteuttaa itseään vapaammin. Inspiraatiota ammennetaan myös mailta vierahilta ja tarjolla on näin jännittävämpiä yhdistelmiä ripauksella leikkisyyttä.

    Alkuun saimme eteemme visuaalisestikin aivan upean annoksen Umami Fur Coatin, joka viitannee venäläisen keittiön kerrossalaattiin. Annos sisälsi katkarapuja, vihanneksia, majoneesia ja silakanmätiä, jota itse maistoin ensimmäistä kertaa. Kyytipoikana linssikräkkeri, joka sekin oli jotain uutta. Niin herkullinen ja raikkaan merellisen annos!

    Lasiini sain itselleni jo tuttua kuohujuomaa, mutta huomio kiinnittyi samppanjan sijaan Kristjanin heleän keltaiseen juomaan ja olutmaiseen pulloon lasin vieressä.

    Kun selvisi, että lasissa oli tuttua terveysjuomaa, kombuchaa, pyysin saada maistaa sitä. Voi elämä, kuinka hyvää kurkumalla maustettu ja riittävän ”kuivaksi” käytetty kombucha olikaan! Kyseessä on paikallista tuotantoa oleva mjuk -kombucha, jota lopulta ostin Tellismäen Sipistä jokusen pullon tuliaisiksikin.

    Mainiota ihan sellaisenaan, mutta Kristjan vinkkasi myös hyväksi ruokajuomaksi, jos ei halua lasiin alkoholia, mutta kuitenkin omalla tavallaan ”viinimäistä” ja maultaan intensiivisempää juomaa.

    En enää muista, missä järjestyksessä loput annokset eteeni ilmestyivät huomion ollessa keskustelussa ja lopulta myös kellossa, joka tikitti armotonta vauhtia eteenpäin. Ehkä järjestyksellä ei ole niin väliäkään.

    Myös tämä gratinoitu vuohenjuustoannos oli herkkua. Paistettu vuohenjuusto tuntui itsestäni hieman varmalta valinnalta, mutta annoksen juju piilikin pinaatinlehtien päälle pinotuissa kapris-rusinasalsassa, paahdetuissa siemenissä ja eritoten greipissä. Miten yllättävä ja mielenkiintoinen yhdistelmä!

    Kristjan on paitsi ravintoloitsija, niin myös arvostettu ja menestynyt sommelier. Ja se näkyy. Sekä Leibin, että Umamin juomalistoilla. Tarjolla on paitsi kurkuma-kombuchaa, niin myös laaja kattaus kotimaisia ja ulkomaisia pienpanimo-oluita, joista osa myös heidän omaa tuotantoaan.

    Oluesta en henkilökohtaisesti välitä, enkä mitään tiedä, mutta reilun vuoden kestänyt #matkaviinimaailmaan on jo kerryttänyt jonkin verran viinituntemusta. Olikin aivan mahtavaa päästä maistamaan ensimmäistä kertaa käsitteenä viime syksyn viinitilavierailulla tutuksi tullutta amforaviiniä.

    Amforaviinejä luonnehditaan alkuviinien tapaan makumaailmaltaan usein haastaviksi, mutta Loraxelin biodynaamisesti viljelty, amforassa valmistettu viini oli kyllä kaikkea muuta kuin haastavaa. Ihanan raikasta ja aivan mainio happojen ja hedelmäisyyden tasapaino. Kannattaa maistaa, jos jossain vastaan tulee. Umamista ainakin ja mahdollisesti myös Leibistä saa ;)

    Seuraavaksi nenän edessä kylmäsavustettua lohta kera uunipurjon ja Hollandaise -kastikkeen.

    Jostain syystä tämä annos jäi maullisesti vähiten mieleeni. En nyt enää kirveelläkään muista, oliko keskittyminen keskustelussa vai totesimmeko juuri tässä vaiheessa, että kyyti takaisin keskustaan lähtee 10 minuutin päästä ja pikkasen olisi jo kiire. Ehkä syy löytyy tutuista mauista?

    Rajallinen aika olikin ainoa asia, joka jäi Umamissa harmittamaan. Aika nopsaan tuli todettua, että tänne täytyy tulla takaisin. Kiireetön sunnuntaibrunssi  omenapuiden katveessa houkuttelee kovasti. Niin tekevät myös elokuun vielä lämpimät, mutta jo pimenevät illat.

    Sitten vuorossa oli jokaisen lihansyöjän unelma – Boeuf ala Tartare eli Liivimaan niittylihasta valmistettu lihatartar. Kylkiäisenä pala paahdettua leipää ja niin hyvää piparjuurimajoneesia. Jonka tosin itse tulkitsin alkuun sinappimajoneesiksi. Hups!

    Aika monta lihatartaria olen poskeeni pistänyt, mutta tällä kertaa vuorossa oli voimakkaan, jopa tulisen mausteisuuden vuoksi jotain ihan uutta. Herkullista! Vahva suositus mausteisen lihan ystäville.

    Tässä vaiheessa vatsa alkoi jo ilmoitella rajallisesta vetoisuudesta. Se unohtui kuitenkin silmänräpäyksessä kun ensimmäinen haarukallinen silakanmädillä, rucolalla ja äyriäiskastikkeella täydennetystä mustekala-selleriannoksesta päätyi suuhun.

    Annoksia on erilaisuuden vuoksi vaikea pistää paremmuusjärjestykseen, mutta kyllä emäntä oikein mielellään ottaisi uusinnan mustekalasta. Tai pihvitartarista… tai Fur Coat -salaattista =D

    Umamista jännittävän tekee paitsi kaikki jo aiemmin mainitsemani seikat, niin myös ristiriitaisuus, joka vallitsee miljöön ja ruoka-annosten välillä. Jos en olisi etukäteen ottanut hieman selvää, niin enpä olisi kuuna päivänä osannut odottaa tällaisia huippugourmet -tasoisia annoksia. Ehkä enemmänkin jotain peppimäistä; leipää, juustoa ja voita, kinkkua ja kylmää paistia, pannukakkua ja piparkakkuja ;)

    Iso kiitos intohimoisesti ruokarakkautta jakaville, ystävällisille isännillemme hyvistä keskusteluista, tasokkaasta ja niin herkullisesta ruoasta sekä ennen kaikkea upeasta, mieliinpainuvasta kokemuksesta. You guys ROCK! Big time!

    Tartu torveen, rumpuun, tule luokseni Huvikumpuun!
    Pannaan hyrskyn myrskyn, sulahei ja hopsansaa.

    Lopuksi haluan haastaa jokaisen vähänkin hyvästä ruoasta kiinnostuneen, Tallinnaan matkaavan suomalaisen nappaamaan kyydin legendaariselle Mustamäen alueelle ja visiteeraamaan tässä ainutlaatuisessa, välittömän tunnelman omaavassa huippuravintolassa!

    Perille pääsee keskustasta parissakymmenessä minuutissa edullisimmin bussilla no 16 (pysäkeiltä Estonia tai vabaduse väljak, päätepysäkkinä Kadaka Selver) eikä vartin taksimatkakaan paljoa kustanna. Lähtöpaikasta riippuen ~7-9 € suuntaansa.

    Ihan hirvittävän mielelläni kuulisin myös muiden Umami -kokemuksista ja tunnelmista. Jos Umamin käyneitä ja kokemuksensa jakaneita riittää, niin saatanpa kesän keskellä arpoa jotain kivaa kaikkien tähän postaukseen kommenttinsa jättäneiden kesken. Mene, koe, NAUTI ja KERRO!

    Yhteistyössä ravintola Umami ja Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Lauhkeaa lammasta kera keväisten lisukkeiden

    Lauhkeaa lammasta kera keväisten lisukkeiden

    Paleokeittiön pääsiäispidot jatkuvat! Perinteisimmissä merkeissä.

    Kun aloin pääsiäisruokailuja pohtimaan, niin oli aika selvää, että pääosassa olisi lammas. Tai ei oikeastaan ollut. Selvää. Koska lammas on jäänyt emännälle valitettavan vieraaksi. Kerran olen karitsan sisäfileet pannulla paistanut ja yhden taginen tulille laittanut… Mutta noin yleisesti ottaen lammas taitaa olla kalan ohella se tunnetuin raaka-aine suomalaistenkin pääsiäispöydässä.

    Olen äärimmäisen onnellinen, että uskaltauduin karitsan takajalkaan tarttumaan. Sekään ei ollut aivan päivänselvää, sillä useimmiten valmistan lihat fileestä, paistista tai jauhetusta. Joskus muustakin, mutta nyt ensimmäistä kertaa luullisesta lihasta. Vaikka ravitsemuksellisesti ja maunkin puolesta lihat kannattaa kattilaan luiden kera heittää.

    Melkein tartuin tälläkin kertaa paistilihaan. Reinin Lihan ystävällinen ja avulias henkilökunta kuitenkin onnistui keikauttamaan emännän pään luomupotkan puolelle.

    Edelleen mielissä elää mielikuva villasukalle maistuvasta lampaanlihasta. Voin vakuuttaa, että nykylammas ei maistu villalle. Käsitys lienee peräisin jostain ammoisista ajoista, jolloin pataan joutuivat lähinnä vanhat lampaat. Nykyään myynnissä oleva lampaanliha on useimmiten karitsaa. Nuori, noin vuoden ikäinen villakerä on maultaan vanhaa lammasta miedompaa. Liha on pehmeämpää ja vähärasvaisempaa.

    Paleokeittiön potkat toimitti ainakin pääkaupunkiseudulla arvostettu ja laadukkaan lihan toimittajana tunnettu, pitkän linjan perheyritys Reinin Liha, jonka päätuote on juurikin kotimainen karitsa. Suurin osa Reinin karitsanlihasta kasvaa Ahvenanmaalla.

    Oli myös ilahduttavaa kuulla, että vaikka tehotuotetusta lampaasta ei Suomessa oikein voidakaan puhua, niin Reinin Lihan tuotannosta on peräti noin puolet luomutuotettua lihaa. Luomupotkaa päätyi emännänkin pöytään. Pehmeäksi haudutettu karitsanpotka oli kyllä parasta kasvatettua lihaa pitkään aikaan. Eikä näkynyt villasta vilaustakaan!

    Minä pääsin poimimaan potkat pikaisesti Sörkan Teurastamolta, Reinin Lihan kiireisestä lihaleikkaamosta. Pääsiäisen sesonkina kun pistetään lammasta paloiksi oikein olan takaa.

    Reinin Liha toimittaa kuitenkin lihaa ympäri Suomen maan, joten muutkin kuin pääkaupungin asukit pääsevät nauttimaan Reinin maukkaasta pääsiäislampaasta. Laajin valikoima löytynee yrityksen omasta myymälästä, Hakaniemen kauppahallista. Muualla maassa Reinin lihan perään kannattaa kysellä esim. K-ryhmän marketeista tai Stockmannin Herkuista.

    Pääsiäisen suosituimpia artikkeleita ovat potkan ohella lampaanviulu, -kare ja -paahtopaisti. Filettäkin menee. Eli jos potka ei oikein potki, niin valinnanvaraa löytyy. Jos helpolla haluaa päästä, niin kannattaa tsekata valmiiksi maustetut, vain kypsennystä vailla olevat vaihtoehdot.

    Vaikka suurin osa lampaasti nautitaan Suomessa pääsiäisenä, niin ei näin hyvää ja helppoa raaka-ainetta kannata vain pääsiäispöytään säästellä. Ravintolat tarjoavat lammasruokia jo aika mukavasti ympäri vuoden, mutta kyllä sitä sopii ihan arkipöytäänkin pistää. Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana kunnostautunut aika hyvin riistan osalta, mutta nyt lähtevät Paleokeittiössä myös lammasmarkkinat käyntiin! Monipuolisuus ei koske vain kasviksia ;)

    Pääsiäispotkat syntyvät helposti. Joskin kypsennys ottaa useamman tunnin, mutta kun lihat saa uuniin, niin siellä ne kypsyvät ihan itsekseen ja odotusajan voi käyttää muuhun puuhastelun.

    UUNISSA HAUDUTETTU KARITSANPOTKA

    4 annosta (1 potka/ruokailija)

    • 4 Reinin Lihan luomu karitsanpotkaa
    • suolaa ja mustapippurirouhetta
    • reilusti voita tai öljyä ruskistamiseen
    • 2 keskikokoista sipulia paloiteltuna
    • 4 porkkanaa paloiteltuna
    • 3 sellerinvartta paloiteltuna
    • 6 kokonaista valkosipulikynttä
    • 1 laakerinlehti
    • 1 rosmariininoksa
    • tuoretta timjamia
    • 3 rkl tomaattipyrettä
    • 1/ 2 l lihalientä (esim. Puljonki)
    • 2,5 dl Pares Baltan Savia Viva Familia Tinto A:ta tai muuta kuivaa punaviiniä
    1. Mausta karitsanpotkat suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Hiero mausteet potkien pintaan. Anna maustua sillä aikaa kun paloittelet kasvikset.
    2. Kuori ja paloittele kasvikset valmiiksi.
    3. Paista potkat kuumalla pannulla voissa tai öljyssä käännellen niin, että lihan pinta sulkeutuu ja potkat saavat hieman väriä.
    4. Siirrä potkat kannelliseen pataan. Lisää liemi, punaviini, kasvikset ja yrtit.
    5. Hauduta kypsiksi 175 asteisessa uunissa reilut 3 tuntia. Valele liemen yläpuolelle jääneitä potkanosia välillä ja käännä potkat kerran tai pari kypsennyksen aikana. Tarkista myös suolan ja pippurin määrä, ja lisää tarvittaessa.
    6. Siirrä valmiit potkat tarjoilulautaselle.

    Paistolientä voi tarvittaessa annostella lautaselle sellaisenaan tai siitä voi keitellä kokoon kastikkeen. Joskin mehevä liha ei mun mielestä kastiketta kaipaa.

    Nimesin pääsiäislampaan lauhkeaksi ja sitä se monessa mielessä olikin; tuttuja perusraaka-aineita, eikä yletöntä mausteilla kikkailua. Jos oli lauhkeaa maku, niin sitä oli myös liha; pehmeää, ihanan mehevää ja helposti luusta irtoavaa. Potkia voi halutessa siistiä esim. kalvojen osalta jo etukäteen. Helpoiten homma hoituu kuitenkin lautasella, jossa kypsästä lihasta on kätevä erotella osat, joita ei suuhun halua.

    Lampaan myötä vaihtui viinin väri valkoisesta punaiseen. Lasissa edelleen espanjalaisen Pares Baltan biodynaamista luomutuotantoa, nyt Savia Viva Familia Tinto A:n muodossa.

    Monikäyttöinen, maultaan pehmeä ja hedelmäinen sekä kevyesti mausteinen Tinto A passasi pitkään, pehmeäksi haudutetun karitsanpotkan kanssa mainiosti. Toimii myös muiden pitkään kypsytettyjen lihojen, esim. possun kaverina.

    Pullon takaetiketissä on muuten mukava, pieni tarina ”Special feelings for Finland”. Lukaisepa se!

    Riedelin kauniit Veritas -sarjan samppanjalasit oli korjattu jo aiemmin pois ja nyt saivat myös saman sarjan viognier/chardonnay -lasit väistyä isomman ja pikkaisen pulleamman Old World Syrah -lasien tieltä. Nämä lienevät ainakin emännän silmään muotoilultaan Veritas -sarjan näteimmät punaviinilasit.

    Lisukkeiden osalta lähti homma vähän lapasesta. Etukäteen tuntui hyvältä idealta laittaa useampaakin sorttia väreiltä keväistä kasvista pöytään, mutta jo pöydässä totesin, että yksinkertainen, kevyt ja raikkaan rapsakka ruusukaalinlehdistä koottu salaatti riittää mainiosti.

    RAIKAS RUUSUKAALINLEHTISALAATTI TIMJAMIVINAIGRETTELLA

    4 annosta

    • 600 g ruusukaaleja
    • 1 punasipuli ohueksi siivutettuna
    • 1½ – 2 rkl balsamiviinietikkaa
    • 3 rkl (saksan)pähkinäöljyä
    • 2 tl tuoreita timjaminlehtiä
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria
    1. Sekoita öljy, viinietikka, timjaminlehdet, suola ja rouhittu mustapippuri vinaigrettiksi. Anna maustua sillä aikaa kun esivalmistelet salaatin.
    2. Leikkaa ruusukaalien tyvi ja irroita isommat lehdet. Säästä ”sydämet” muuta käyttöä varten, esim. voissa pannulla kypsennettäväksi.
    3. Siivuta punasipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Sekoita ruusukaalinlehtien sekaan.
    4. Kaada kastike salaatin joukkoon, sekoita kevyesti ja tarjoile.

    Ruusukaalinlehtisalaatin lisäksi paistoin potkien kylkeen hunajalla ja timjamilla maustetetut porkkanat sekä surautin sileäksi värinsä puolesta mainiosti pääsiäiseen sopivan keltajuurisoseen. Ehkä näitä vaihtoehtoja on kuitenkin hyvä juhlapöydässä olla. Joku saattaa kaivata hieman tuhdimpaakin lisuketta lautaselle. Etenkin, jos alla ei ole kahta alkuruokaa ;)

    SAMETTINEN KELTAJUURIPYREE

    4 annosta

    • ~500 g keltajuuria
    • 1 sipuli
    • 1 valkosipuli
    • kuohu- tai kookoskermaa
    • 1-2 rkl sitruunamehua
    • maun mukaan suolaa ja ripaus jauhettua valkopippuria sekä muskottipähkinää
    • tarvittaessa kurkumaa värjäykseen
    • kuullottamiseen kirkastettua voita tai kookosöljyä
    1. Kuori ja paloittele sipuli, valkosipuli ja keltajuuri. Kuullota sipuli sopivassa kattilassa. Lisää kattilaan valkosipuli, kun sipuli alkaa pehmenemään. Jatka kuullostusta hetken aikaa. Lisää lopuksi keltajuuret ja jatka kuullottamista sekoittaen.
    2. Lisää kattilaan vettä niin, että keltajuuret peittyvät juuri ja juuri. Mausta suolalla. Kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan miedolla lämmöllä, kunnes keltajuuret ovat pehmeitä.
    3. Kaada pois ylimääräinen neste. Siirrä keltajuuret ja sipulit tehosekoittimeen. Lisää hieman kermaa ja surauta sileäksi. Lisää kermaa sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.
    4. Mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Jos haluat pyreestä keltaisemman, niin lisää kurkumaa.

    HUNAJAISET TIMJAMIPORKKANAT

    4 annosta

    • ~400 g (eri värisiä) porkkanoita kuorittuna ja paloiteltuna
    • voita
    • 1 tl hunajaa
    • tuoretta timjamia
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    1. Esikeitä paloitellut porkkanat vähäisessä, suolalla maustetussa vedessä reilut 5 minuuttia. Valuta ja siirrä porkkanat pannulle voin ja timjaminoksien kanssa. Uuden sadon porkkanat kypsyvät pikaisesti myös ilman esikeittämistä.
    2. Kypsennä porkkanoita pannulla kunnes ovat pehmenneet niin, että purutuntumaa on vielä jäljellä.
    3. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Poista timjamin varret ja siirrä tarjoiluastiaan.

    Katso myös muut Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöydän reseptit!

    Lauhkeaa ja leppoisaa pääsiäisen odotusta Sinulle!

    Kaupallinen yhteistyö; liha Reinin Liha, viinit Norex Selected Brands, lasit Decanter,
kukat Kirkkonummen Kukka. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Kuohuvan tuore hernesosekeitto ja kuha-mangoceviche kevääseen

    Kuohuvan tuore hernesosekeitto ja kuha-mangoceviche kevääseen

    Koukkunokkaiset noidat kiillottelevat jo luutiaan ja mustaturkkiset kissat pörhistelevät häntiään. Rairuoho kasvaa, pajut pukkaavat kissojaan ja pölyttyneet tiput ja puput kaivetaan kohta kaapeista, kun kevään suurin ruokajuhla koittaa. Pääsiäinen nököttää nurkan takana ja emäntäkin pääsee vihdoin itse asiaan viime viikolla julkaistun pääsiäispöydän osalta. Tarjolla on reippaasti raikkaita makuja joka lähtöön, joten eiköhän aloitella. Kuohujuomasta! ;)

    Voisi kai ajatella, että vauhtisokeus iski emäntään, kun pääsiäisen menua lähti laatimaan. Ehkä se vähän iskikin, mutta vasta pääruoan kohdalla. Vaikka tarjolla on nyt vähän kaikenlaista peräti neljän ruokalajin puitteissa, niin kevyellä ja raikkaalla linjalla pysytään. Voi syödä kerralla vähän vähemmän ja nauttia hippasen pidempään. Tai on varaa, josta valita oman maun mukaan. Jos kala ei nappaa, niin ehkä keitto kuitenkin uppoaa? Ja jos ei vielä pääsiäisenä, niin ehkä ennen juhannusta kumminkin. Vaikka rakensin menuun pääsiäisen ympärille, niin kyllä kuhaa ja karitsaa voi hyvin valmistaa muulloinkin.

    Aivan alkuun tekaisin kevyen keiton herneistä. Siis ihanko hernekeittoa pääsiäisen juhlapöytään?! Kyllä vaan, mutta ei ihan mitä tahansa hernerokkaa vaan ranskalaiset juuret omaavaa tuorehernekeittoa, jonka viimeistelee kuohuviini. Tai samppanja, jos ehtaa ranskalaista haluaa.

    Keväänvihreä keitto syntyy helposti parissakymmenessä minuutissa. Helppoutta huomattavampaa on maku! Täytyy sanoa, että on siinä hernesopalla ja tuoreella hernekeitolla eroa. Kuin yöllä ja päivällä. Tämä keitto nimittäin vie mukavasti kesäisiin tunnelmiin ja kesän ensimmäisten herneenpalkojen ääreen. Toimii hienosti kuohuviinillä, mutta yhtä hyvin myös ilman. Ihastuin!

    CREME NINON -TUOREHERNEKEITTO

    4 annosta

    • 2 salottisipulia silputtuna
    • 1 pienehkö palsternakka paloiteltuna (~100 g)
    • 2 rkl kirkastettua voita
    • 2½-3 dl kana- tai kasvislientä
    • 100 g ranskankermaa
    • ¾ dl kookoskermaa
    • 450 g pakasteherneitä sulatettuina
    • 1-2 rkl sitruunamehua
    • suolaa ja valkopippuria
    • 1 dl Pares Balta Brut ”B” cavaa tai muuta kuivaa kuohuviiniä
    • tarjoiluun notkistettua ranskankermaa (tai kookoskermaa)
    1.  Sulata sopivassa kattilassa voi. Lisää sipulit ja palsternakka. Kuullota kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi.
    2. Lisää liemi, ranskankerma ja kookoskerma. Kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan noin vartiksi tai kunnes palsternakka on pehmennyt.
    3. Lisää herneet kattilaan. Kiehauta ja anna kiehua muutamia minuutteja.
    4. Kaada keitto tehosekoittimeen, lisää sitruunamehu, suolaa ja jauhettua valkopippuria. Soseuta samettisen sileäksi. Voit käyttää soseuttamiseen myös sauvasekoitinta. Paseeraa soseutettu keitto tarvittaessa siivilän läpi.
    5. Kaada keitto takaisin kattilaan tarkista maku (etenkin suola!). Kaada keiton joukkoon lopuksi valkoviini. Hämmennä tasaiseksi ja tarjoile välittömästi kera notkistetun ranskankerman.

    Alkumaljaksi, keittoon ja keiton kanssa sopii mainiosti biodynaamisesti tuotettu Pares Baltan Brut ”B” luomukuohuva. Eli cava kun Espanjasta tullaan. Joku ehkä muistaakin emännän visiitin tämän kuplajuoman alkulähteille Katalonian rannikolle vain kivenheiton päähän upeasta Barcelonasta.

    Vaikka Brut B on nimensä mukaisesti kuiva, niin se ei ole kuitenkaan ”hapan” vaan mukavan pirteä ja vahvasti hedelmäinen. Olen tuolla viinimaailmassa seikkaillessani huomannut, että yllättävän moni haluaa yhä nauttia kuohujuomansa vähintään puolikuivana ja mieluiten makeana. Kannattaa kokeilla näitä kuivempiakin. Sillä maailma menee eteenpäin ja viinit siinä sivussa. Eikä ole muuten hinnalla pilattu tämä paleoystävällisempi juhlajuoma. Irtoaa Alkon vakiovalikoimasta karvan alta 11 euron. Iso suositus!

    Toivottavasti laitoit merkille myös etenkin ensimmäisessä kuvassa edukseen esiintyvän Riedelin uuden Veritas -sarjan superkauniin samppanjalasin (joka on muuten tarjouksessa huhtikuun ajan). Kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ei vastaa todellisuutta. Nämä Decanterin valikoimasta löytyvät Riedelin ohuen ohuet lasit ovat todellisuudessa häkellyttävän upeita!

    Samppanjalasi ajatellaan perinteisesti kapeaksi, mutta jos haluat tarjota kuohujuomasi trendikkäästi, niin kannattaa valita tällainen rungoltaan hieman pulleampi ja suuaukoltaan kapeampi lasi, joka korostaa viinin hedelmäisyyttä ja tasapainottaa hapokkuutta. Ja kyllä, lasilla ON väliä!

    Aion vielä uhmata kaikkia interwebin postaussääntöjä ja käydä samassa artikkelissa kuhan kimppuun. Ceviche, jostain muusta kuin katkaravuista, on ollut mielessä jo pitkään. Ja jotenkin cevichen raikkaat maut vaan passaavat mun mielestä pääsiäiseen. Eikä se herkullisen ruoanlaiton helppouskaan ole yhtään hullumpi juttu. Joten cevicheä pääsiäispöytään!

    Cevichen juonihan piilee usein sitruunalla tai limellä happokypsytetyssä kalassa. Ja nimenomaan TUOREESSA kalassa.

    Omani hain naapurikunnasta, kantatie 51:n varrella kaikenlaisia kala- ja muita merenelävistä valmistettuja herkkuja toimittavan Four Seasons Fishin myymälästä, joka meillä tuttavallisemmin tunnetaan Siuntion kalasavustamona. Nimensä mukaan kalasavustamossa savustetaan ja jatkojalostetaan kalaa, mutta löytyypä sieltä paljon muutakin, mm. kalaa tuoreena ja tällaisiakin merellisen herkkulautasen kokoamiseen sopivia aineksia.

    Nuo, ja monet muut laajan valikoiman herkut valmistetaan savustamossa paikan päällä ja ihan itse. Ovat kyllä niin maukkaita, että ei ihme, että tästä perheyrityksestä on tullut käsite sekä lähikuntien, että pidemmältä matkaavien keskuudessa. Myymälässä tuntuu olevan aina vipinää ja jutustelinkin omaa kalaa noutaessa hetken vantaalaisen rouvan kanssa, joka piipahti poimimaan matkan varrelta evästä mökkiviikonloppuun. Jouluna ja juhannuksena Four Seasons Fishin kalaherkkuja saa jonotella jokusen tunnin ja saattaapi niin käydä pääsiäisenäkin, joten kannattaa tsekata tuoreimmat kalauutiset savustamon facebookista ja suunnata ajoissa pyyntireissulle ;)

    Vinkiksi vielä muutama pääsiäiseen sopiva poiminta Four Seasons Fishin valikoimista niille, jotka eivät halua itse puljata tuoreen kalan kanssa. Lämminsavulohen ystävien pääsiäispöytään sopivat esim. sitruunan-, limen- ja appelsiininkuorella maustettu sitruslohi tai mintulla maustettu vastaava. Graavilohen puolesta peukuttajille suosittelen limellä ja inkiväärillä maustettua versiota.

    Halusin cevicheen jotain keväistä makua ja erityisesti näköä, joten täydensin kalaa eksoottisella, parhaillaan sesongissakin olevalla mangolla ja passionhedelmän siemenillä. Etenkin mango sopii tasapainottamaan makeudellaan sitruksisen kalan kirpeyttä. Kylkeen vielä viipaloitua avokadoa ja tuoreesta korianterista pyöräytettyä yrttiöljyä, niin johan oli annoksessa makua, näköä ja juhlan tuntua!

    Cevichessä kala monesti pilkotaan pieniksi kuutioiksi. Niinkin sopii tehdä, mutta itse halusin raaka-aineiden erottuvan kokonaisuudesta selvästi ominaan ja siksi käytinkin veistä vähän rouheammin. Toimii tuoreella kalalla hyvin, joskin vaatii vähän pidemmän kypsennysajan. Kalaa ei kuitenkaan kannata ylikypsyttää, sillä silloin siitä tulee vaan ”kuivaa” ja kalan luontainen ”mehevyys” menetetään.

     RAIKAS KUHACEVICHE MANGOLLA

    4 annosta

    • ¾ dl limenmehua + ¾ dl sitruunanmehua
    • 2-3 rkl oliiviöljyä
    • 1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • 2 keskikokoista jalopenoa pieneksi kuutioituna
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    • ~400 g tuoretta kuhafilettä paloiteltuna
    • 1 vihreä paprika pieneksi kuutioituna
    • 1 pienehkö punasipuli puolitettuna ja ohueksi siivutettuna
    • 1 mango kuutioituna
    • tarjoiluun avokadoa, passionhedelmää ja korianteriöljyä (tuoretta korianteria + oliiviöljyä + ripaus suolaa tehosekoittimessa sekoitettuna)
    1. Suolaa kuhafileet kevyesti molemmin puolin. Anna maustua kymmenisen minuuttia kelmun alla.
    2. Sekoita sillä aikaa sitruunamehu, limenmehu, oliiviöljy, valkosipuli ja jalopenot liemeksi. Mausta kevyesti suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.
    3. Leikkaa kuhafilee sopiviksi, ~1½ sentin levyisiksi paloiksi. Kaada liemi kuhapalojen päälle sopivaan kulhoon. Sekoita ja painele kalapaloja liemeen niin, että ne ovat jokseenkin liemen peitossa. Laita jääkaappiin maustumaan.
    4. Pilko paprika ja punasipuli. Sekoita kalan joukkoon ja jätä jääkaappiin.
    5. Pilko mango kun ceviche on maustunut puolisen tuntia. Sekoita joukkoon ja jätä maustumaan vielä noin puoleksi tunniksi.
    6. Sekoita, tarkista suola ja mustapippuri. Tarjoile kera siivutetun avokadon. Koristele annos passionhedelmän siemenillä ja korianteriöljyllä.

    Cevichen myötä vaihtui juoma kuplaisesta valkoiseen ja lasikin siinä samalla. Riedelin laseissahan eräänä kantavana ajatuksena on lasien muotoilu siten, että ne korostavat eri viinien ominaisuuksia. Siksipä Pares Baltan biodynaaminen luomuvalkkari Savia Viva Familia Xarel-lo sai lasikseen samppanjalasia suuremmalla suuaukolla varustetun Viognier/Chardonnay -lasin.

    Savia Viva Familia Xarel-lo sopi mainiosti kuhacevichen kaveriksi. Voin kertoa, että viini yllätti emännän. Positiivisesti. Sitä kyllä suositellaan vaaleille kaloille, mutta en ollut cevichen sitruksisuuden ja jalopenon hienoisen tulisuuden sopivuudesta aivan varma. Nyt olen. Kuivanakin ihanan raikas viini, joka sopii nautittavaksi myös seurustelujuomana ihan sellaisenaan. Hinta-laatusuhteeltaan ihan loistava valinta!

    Näillä korkattiin Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöytä. Seuraavaksi jatketaan hieman enemmän perinteitä kunnioittaen pääsiäiskaritsan ja vähän överiksi menneiden lisukkeiden kanssa. Noh, onpahan mistä valita! :D

    Katsasta myös muut Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöydän reseptit!

    Kevyen raikasta pääsiäisen odotusta!

    Kaupallinen yhteistyö; kala Four Seasons Fish, viinit Norex Selected Brands, lasit Decanter,
kukat Kirkkonummen Kukka. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Hyvän mielen pääsiäispöytä

    Hyvän mielen pääsiäispöytä

    EDIT 7.4.2017:

    Poimi Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöydän reseptit!

    Pääsiäinen tulee! Saa tulla. Koska ainakin emäntä on tänä vuonna ajoissa liikkeellä ja kerrankin valmis. Pääsiäisruoat on testattu ja reseptit ylös kirjattu. Ensi viikolla kirjailen pääsiäispöydän antimet valmistusohjeineen sivustolle sinunkin iloksesi ja inspiraatioksesi. Mutta nyt jo hieman esimakua tämän vuoden pääsiäiskattauksesta näin menuun muodossa.

    Paleokeittiön pääsiäispöytä mallia 2017, olkaa hyvät!

    Nyt on aika pikaisaa ja helppoa KotiGourmeta tarjolla. Ei liian fancya, mutta kuitenkin vähän jotain muuta kuin ihan tavan arkiruokaa. Inspiroidu tai sovella, toteuta koko menu tai tarjoa parhaat päältä. Mutta ennen kaikkea vietä rento ja maukas pääsiäinen. Kunhan tässä sinne saakka päästään…

    Nimesin kattauksen ”Hyvän mielen pääsiäismenuksi”. Perimmäinen ajatus nimen taustalla löytyy hyvistä, aidoista raaka-aineista ja maukkaasta kotikokkauksesta. Reseptit ovat tuttua Paleokeittiö -juttua eli täysin viljattomia ja sokerittomia sekä melko maidottomia, mutta äärettömän herkullisia! Tietysti. Kuka sitä huonoa ruokaa laittaisi. Ainakaan pääsiäisenä ;)

    Eihän tästä kokonaisuudesta voi muuta kokoon keittää kuin hyvän mielen! On tuoreita raaka-aineita, keveyttä ja raikkaita makuja. Palan painikkeeksi biodynaamisesti tuotettuja viinejä ja jälkkäriksi raakaa makeaa. Keho kiittää ja mieli pysyy virkeänä, kun vatsa ei pingota ja tietää nauttineensa aitoa, ravitsevaa juhlaruokaa vailla vilja- tai sokeripöhöä. Tai kolkuttavaa omatuntoa ;)

    Mutta ensi viikkoon, ensi viikkoon… Silloin paneudutaan paremmin pääsiäisen reseptiikkaan.

    Hyvää mieltä ja pirteää pääsiäisen odotusta!

    Pääsiäismenussa mukana Reinin Liha, Four Seasons Fish, Norex Selected Brands, Kirkkonummen Kukka ja
Decanter. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Karpalon ja rosmariinin raikastama talvibooli

    Karpalon ja rosmariinin raikastama talvibooli

    Kuten jouluaaton muistelopostauksessa aiheesta jo avauduin, niin väsäsin teemaan sopivan, vaalean sangrian aatonaaton kokkailuja siivittämään. Joulujuomaksihan se oli alunperin tarkoitettu, mutta ei hyvää kannata vain joulua varten säästää! Tämä karpalon raikastama ja rosmariinin maustama omenainen booli kun sopii mun mielestä muihinkin talven juhliin. Vaikkapa jo muutaman päivän päästä vaihtuvan vuoden juhlistamiseen!

    Alkoholia tai edes viinejä en pysty paleoon pistämään, mutta paleoystävälliseen ruokafilosofiaan ne kohtuudella nautittuna mielestäni mahtuvat. Olen kohta matkaillut vuoden verran viinimaailmassa tutustuen asiantuntijoiden johdolla ja aika laajalla skaalalla viinimaailman tarjontaan, enkä ole kokenut siitä ainakaan vielä haittaa hyvinvoinnilleni olleen. Päinvastoin. Muutamia alkutaipaleen ylilyöntejä lukuunottamatta. Onneksi keho on tässäkin suhteessa viisas ja eliminoi ylikuormituksen melko vikkelään ;)

    Ehkä olen aiheesta jo aimminkin kirjoitellut, mutta viinimaailmassa tosiaan riittää kurkun kostuketta moneen lähtöön. Jos tarkastellaan aihetta ensisijaisesti paleovinkkelistä, niin sanoisin usein hieman haasteellisten alkuviinien olevan sieltä paleommasta päästä. Alkuviinit eivät aina maistu, eikä niitä aina ole saatavillakaan, joten seuraavaksi listalta kannattaa valita biodynaamisesti viljelty viini. Näitä alkaa olla saatavilla jo aika kivasti. Jos biodynaamistakaan ei löydy, niin luomullakin pärjää. Ja tietysti kannattaa aina kiinnittää huomiota myös viinien sokeripitoisuuteen; mitä kuivempaa, sen paleompaa. Tosin ei aina maun puolesta parempaa ;)

    Kaapista löytyi karpaloiseen booliin suosikkiviinitaloni, Pares Baltan tuotannosta talviseen sangriaan mainiosti sopivaa Savia Viva Familia -valkoviiniä. On biodynaamista, eikä alle kympin pullohintakaan päätä huimaa. Mausteeksi booliin nakkasin jouluruokien valmistukseen varattuja karpaloita ja rosmariinia. Erikseen piti hankkia vain vihreä omena ja pieni pullo omenasiideriä.

    Tämä karpaloinen sangria oli sikäli aika hauska, että sen maku kehittyi mukavasti illan mittaan. Alkuun booli tuntui hapahkolta ja mietin jo sokerin lisäämistä. Mutta jonkun aikaa karahvissa maustuttuaan mukaan astuivat ensin vihreä omena, vähän myöhemmin karpalo ja lopuksi rosmariini.

    VAALEA KARPALOSANGRIA

    • 1 pll Pares Baltan Savia Viva Familia -valkoviiniä (xarel-lo)
    • 2 dl omenasiideriä
    • ¼ dl jäisiä karpaloita puolitettuina + 1 dl kokonaisia
    • 1 pieni vihreä omena (Granny Smith luomu)
    • pari oksaa tuoretta rosmariinia
    • (tarvittaessa kookossokeria maun mukaan makeutukseen)
    • tarjoiluun jääpaloja ja tuoretta rosmariinia
    1. Pilko omena sopivaan astiaan . Lisää joukkoon puolitetut ja kokonaiset karpalot sekä rosmariini.
    2. Kaada päälle ensin omenasiideri ja sitten valkoviini.
    3. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin verran ennen tarjoilua. Lisää tarjoiluvaiheessa boolimaljaan reilusti jääpaloja.
    4. Tarjoile viileänä jääpaloin ja rosmariinin oksalla koristelluista laseista. (Huom. Rosmariinia kannattaa lisätä lasiin, koska sen tuoksu vaikuttaa myös makuaistiin.)

    Jos olet makeamman juoman ystävä, niin boolia voi säätää paitsi lisäämällä mukaan kookossokeria, niin myös lurauttamalla joukkoon vähän enemmän omenasiideriä. Tai valitsemalla jo valmiiksi makeamman siiderivaihtoehdon. Itse menin kuivalla.

    Lepposia vuoden viimeisiä päiviä Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Oon mä juonu viinii Penedesissä – Viimein viiniä lasiin!

    Oon mä juonu viinii Penedesissä – Viimein viiniä lasiin!

    ”Vielä viimeisen kerran, mä sua vilkaisen. Voisin sanoakin jotain, mutta vaikenen…”

    Paitsi, että en vaikene. Viimeinen osa seikkailustani espanjalaiselle, biodynaamisesti rypäleitä viljelevälle Pares Baltan viinitilalle on antanut odottaa itseään. Liian pitkään… Tai ei ehkä sittenkään. Sillä kun juuri nyt katsoo ikkunasta tasaisen harmaata pilvimassaa ja loskaista maisemaa, niin hetki tuntuu juuri oikealta palata muistoissa Katalonian lempeän auringon alle.

    Päivä Penedesin maisemissa oli tosiaan mukavan lämmin ja aurinkoinen, vaikka tuo dramaattinen kuva alla saattaa toista kertoa. Iltapäivästä vaan sattui taivaalle muutama pahaenteiseltä näyttävä hattara, jotka poistuivat sieltä yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Pisaraakaan tirauttamatta. Mutta kyllähän syyskuun puolivälissä alkoi syksy tekemään tuloaan Kultarannikonkin kupeeseen.

    Tässä vaiheessa lienee paikallaan selventään sarjan otsikointia. Koska mulla on taipumusta liioitteluun. Enhän mä siellä Penedesissä viiniä JUONUT, maistelin kyllä. Viiniä, jos toistakin. Kuten tämän postauksen myötä selkiää.

    Olen aika huono juomaan alkoholia; kroppa stoppaa ennen kuin ehtii kunnolla huiviin humahtaa. Siksipä tälläkin kertaa oli syytä maistella varovasti; junamatkailu vieraassa maassa huonovointisena ei kuulu niihin juttuihin, jotka ihan välttämättä haluaisin kokea. Hyvä niin, sillä kotimatkalle osui muutama mutka polkuun, joiden selättämiseen tarvittiin paitsi moitteetta toimivaa kroppaa, niin myös kirkasta mieltä.

    Jos tulomatka hieman viivästyi, niin paluumatkaan tuhrautui aikaa sitäkin enemmän. Eikä turhautumisiltakaan vältytty. Onneksi lomalle tulee pakattua mukaan vähän enemmän seikkailumieltä ja pidempää pinnaa ;)

    Antoisan vuorenvalloitusretken jälkeen palasimme viinivaraston kautta takaisin päämajaan. Valmistusprosessiin emme tällä kertaa ehtineet tutustua sen tarkemmin. Tammitynnyritkin olivat entuudestaan tuttuja, joten niiden sijaan mun huomio kiinnittyi valtavaan saviruukkuun.

    Kyseessä oli naturaaliviinien valmistukseen käytettävä amfora, joka on valmistettu tiluksilta kaivetusta savesta. Tästä pääsemmekin palaamaan vielä kerran vuorille, jossa näimme muinaiset, saviastioiden polttoon käytetyt uunit maan uumenissa. Jos nyt oikein ymmärsin, niin kyseisiä maauuneja on aikanaan käytetty myös viiniruukkujen valmistukseen.

    Amforaviinit olivat jo varastosta loppu, joten valitettavasti en niitä (vieläkään!) päässyt maistamaan. Kyseiset naturaaliviinit valmistetaan perinteisellä metodilla näissä valtavissa saviruukuissa vanhojen köynnösten käsinpoimituista rypäleistä villihiivan avulla. Viineihin ei lisätä, eikä niistä poisteta käymisprosessin aikana mitään. Eli tässä olisi nyt mun nähdäkseni jokaisen paleodiggarin ihanneviini!

    Harvinaista herkkua, jossa myös hinta lienee kohillaan. Harmi, että en osaa kertoa lopputuotteen makuaspekteista. Puhtaasti mielikuviini perustuen ja muutamia alkuviinejä maistaneena voisin kuvitella amforaviinin olevan nykyviineihin tottuneelle hieman haasteellinen. Tai ainakin erilainen.

    Jos joku tuota amforan kokoa miettii, niin kyllä sinne olisi kevyesti yksi 160 senttinen emäntä uponnut ;)

    Varaston puolelta siirryimme tunnelmalliseen ja tyylikkääseen, mutta kuvaamisen kannalta haastavaan tasting -tilaan. Kuvien perusteella ei siis kannata vetää johtopäätöksiä ainakaan viinin väristä. Valkoiset ja punaiset ehkä erottaa juuri ja juuri, mutta siihen se sitten jääkin ;)

    Aloitimme maistelun luonnollisesti kevyistä kuplista ja tyylikkäästä Selectio Cavasta. Selectiosta tuli kertaheitolla mun suosikkicava, joten sitä lähti yksi pullollinen myös kotimatkalle mukaan. Edelleen se täällä kiltisti odottelee sopivaa korkkaushetkeä.

    Suomesta ei Selectiota valitettavasti saa, mutta kannattaa kyllä kokeilla vaihtoehtoisesti Alkon valikoimasta löytyvää Pares Baltan ”b” cava brutia. Se ei ehkä ole ihan yhtä hienostunut, mutta oikein mainio kuplajuoma muuten.

    Viinikellari.comin valikoimasta löytyy myös mukava kupliva vaihtoehto, nimittäin viinintekijä Joan Cusinen nuorimman tyttären mukaan nimetty Blanca Cusiné Gran Reserva 2010, jota pääsin aiemmin syksyllä maistelemaan eri vuosikertojen osalta hieman monipuolisemmin Norex Grand Open Tasting -tapahtumassa. Laseissa tuolloin vasta ensimmäisen fermentoinnin läpikäynyt, vain pari viikkoa aiemmin korjattu 2016, muutaman vuoden kuluttua myyntiin tuleva 2013, tuo em. vuosikerta 2010 sekä vuotta vanhempi malli 2009, jossa mukana Chardonnay-, Pinot noir- ja Xarel-lo -rypäleistä kaksi ensiksi mainittua. Ja täytyy kyllä sanoa, että mun suuhun tuo Xarel-lolla viilattu versio sopi edeltäjäänsä paremmin.

    Heh, mähän alan jo kuulostaa suorastaan asiantuntijalta, kun näin jouhevasti vuosilukuja ja rypäleitä luettelen! Salaisuus – muistiinpanot.

    Seuraavaksi lasiin päätyi Cusinen viiniperheen isoäiti, Rosa Cusine, hieman kuivemman rosee cavan muodossa. Jostain syystä Rosa ei jäänyt kovin hyvin mieleeni. Ehkä siksi, että se jäi kahden suosikkini välissä vähän jalkoihin.

    Sitten se Gewürztraminer -rypäleestä valmistettu Ginesta, jota tuottava viinitarha nähtiin edellisessä osassa. Tuo keltakukkaisen kasvin mukaan nimetty, vihreään taittava valkoviini oli edessäni ensimmäistä kertaa ikinä, mutta ei takuulla viimeistä. Ihastuin! Etenkin sitruksiseen makuun. Ja kyllä mä muistaakseni tuoksusta myös jasmiinia bongasin, kun Silvia siitä vähän vinkkasi.

    Ginesta lähti myös matkalaukkuun ja mulla onkin kunnia omistaa pullo numero 1442 kaikkiaan 4128:sta tuotetusta pullosta. En tiedä, onko siitä syytä olla ylpeä, mutta mä olen!

    Loppumaistelu sujui punaisissa merkeissä. Lasissa ensin pari Pares Baltan tiluksilla kasvanutta viiniä ja loppuun piipahdus Prioratin sekä Ribera del Dueron alueilla tuotettuihin viineihin.

    Ennen ”Matkaa viinimaailmaan” suosin lähinnä punaviinejä, mutta matkan alettua ovat valkoiset ja kuplivat maistuneet paremmin. Ehkä talven myötä alkaa lasissa viihtyä myös punainen. Kerron tämän siksi, että punaiset eivät sytyttäneet samalla tavalla kuin alkupään viinit.

    Aloitimme punaisesta Indigenasta, jota saa myös Alkon tilausvalikoimasta. Indigenasta löytyvät myös valkoinen ja vaaleanpunainen vaihtoehto.

    Täytyy rehellisesti myöntää, että Indigenan sen enempää kuin seuraavan, toisen viinitekijävaimoista mukaan nimetyn Marta de Baltan makumaailmasta en kykene enää muistijälkeä löytämään. Molemmat vaatinevat selvästikin uusintakierroksen ;). Rypäleinä kuitenkin Indigenassa Grenache ja Marta de Baltassa monille varmasti tuttu Syrah.

    Jos kaksi ensimmäistä punaista eivät niin jääneet mieleen, niin kaksi viimeistä jäivät. Prioratin liuskekivimailta tuleva Gratavinumin 2πr oli itselleni jo ennestään tuttu. Tiesin, mitä odottaa, enkä kauheasti odottanut tätä sellaisenaan mulle kohtalaisen tiukkaa punaviiniä. Vaatii edelleen totuttelua, mutta kyllä kai se tästä… vähitellen. 2πr:ää kuvaillaan Gratavinumin kotisivuilla pyöreäksi, mutta mun mielestä tästä tavarasta on pyöreys kaukana. Istuu kyllä riistan kylkeen kivasti. No okei, paremmin ;)

    2πr oli kuitenkin hyvä ottaa tähän settiin mukaan, sillä sitä kautta sain hieman vertailukohtaa viimeisenä tarjoiltuun Ribero del Dueron alueelta tulevaan Dominio Romanon RDR:ään.

    Hieman kauhunsekaisin tuntein RDR:ää odottelin, sillä kuvittelin sen olevan edeltäjäänsä ärhäkämpää. En oikein tiedä miksi… Ehkä viinitarhan jopa yli 100 vuotta vanhoista, kärsineistä köynnösvanhuksista niin päättelin. Noh, RDR olikin positiivinen yllätys ja nousi punaviineistä suosikikseni. Nyt mun mielestä lasissa oli pehmeyttä, täyteläisyyttä ja tasapainoisuutta. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa edellä nauttimani Prioratin punainen.

    Tinto Fino -rypäleistä valmistettu RDR on hieno viini, ja hienoa, että pääsin sitä maistamaan. Sitä saattaa löytyä myös Suomesta, ravintoloiden viinilistoilta. Ellei löydy, niin vinkatkaa.

    2πr:ää kiinnostuneille tarjoilee Alkon tilausvalikoima. Ei viini halvimmasta päästä, mutta kyllä tujumpien viinien ystävien kannattaa poimia pullo kivimaan kasvattia kokeiltavaksi. Vaikka itse taidankin ennen seuraavaan pii -lasillista vielä hetken harjoitella helpompien punkkujen parissa.

    Se oli sellainen reissu se! Melko tyytyväiseltä näyttää emäntä hienon päivän päätteeksi ja selvästikin maistelulasilliset saivat emännänkin vanhat silmät loistamaan, hah hah!

    Mutta hei, kuten jo ensimmäisessä postauksessa kehotin, niin jos vaan Barcelonan seuduilla huitelette ja tilaisuus tulee, niin sopikaa ihmeessä visiitti Pares Baltalle. Muistakaa myös kertoa Paleokeittiön emännältä lämpimiä terveisiä! ;)

    Nautinnollisia viinihetkiä Sinullekin!

    Visiitin tilalla tarjosi Pares Balta (ei sis. matkoja). Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa