Lifestyle, Ravintolat, Tapahtumat, wine & dine

Viinin ja ruoan liitto – Elämyksellinen espanjalaisten viinien ilta Wohls Gårdissa

Eiköhän vaihdeta välillä vapaalle? Pistetään paleopipot ja muut ruokaideologiat hetkeksi naulaan, ja lähdetään nauttimaan oikein olan takaa herkullisesta ruoasta, laadukkaista viineistä ja hyvästä seurasta.

Koska elämä on muutakin kuin pelkkää paleota! Ja koska ruoka on enemmän kuin raakaa ravintoa. Kyllä hyvästä ruoasta ja juomasta on lupa nauttia. Omat rajat ja rajoitteet tuntien ja huomioiden. Kohtuudella. Sieltä se taas tuli, emännän lempisana, kohtuus. Mitä tarkoittaa kohtuus? Oma kohtuus on jokaisen itse määriteltävä. Kohtuus ei ole absoluuttista, se on suhteellista. Niin kuin moni muukin asia tässä elämässä ;)

Mulla oli ilo osallistua ystävänpäivän kynnyksellä Kartanoravintola Wohlsgårdin järjestämään elämykselliseen espanjalaisten viinien iltaan. Tilaisuudessa nautittiin neljän ruokalajin illallinen, maisteltiin Espanjan eri alueiden viinejä ja kuultiin tarinoita niiden taustalla Norex Spiritsin viinipastori Juha Rantalan johdolla.

Koska kyseessä oli viinimaistajaiset (tai trendikkäämmin wine tasting), niin viinipastori avasi myös varsin ihmisystävällisesti, joskus hieman monimutkaiselta tuntuvaa viinien makumaailmaa. Ihan mahtavaa! Jos olet vähänkään syvemmin kiinnostunut viineistä, niin suosittelen kyllä osallistumaan ammattilaisen johdolla toteutettuun tapahtumaan. Kummasti alkoivat myös viinialoittelijalle aukenemaan ne kaikki kuvaukselliset sanat, joita viinien myyntietiketeissä runsain mitoin viljellään. Jos nimittäin aiemmin olin sitä mieltä, että viini on hyvää kun se maistuu hyvältä, niin nyt sain vinon pinon työkaluja viinien analysoimiseen hieman pintaa tai etikettiä syvemmältä.

Tunnelmallinen kartanoravintola järven rannalla

Muutama sana tunnelmallisesta Wohls Gårdin kartanoravintolasta, joka oli itselleni paljasjalkaisena kirkkonummelaisenakin uusi tuttavuus.

Kartanoravintola Wohls Gård - Volsin Kartano, Kirkkonummi

Meillähän on täällä Kirkkiksellä asiat aika hyvin, sillä alueelta löytyy useampikin laadukas ruokaravintola. Jostain syystä Volsin kartano oli itseltäni livahtanut aivan ohi. Hieman noloa, kun tässä nyt kuitenkin jonkin sortin ruokaharrastajaksi tunnustaudutaan. Noh, syy lienee siinä, että pitkään tyhjillään ollut parisataa vuotta vanha kartano remontoitiin kattavasti vasta muutamia vuosia sitten. Lisäksi kartanoravintola toimii pääasiallisesti tilaus- ja tapahtumaravintolana. Ja täytyy kyllä sanoa, että Volsissa on melkoisen upeat puitteet esim. hää-, kaste- ja muistovastaanotoille sekä muille kokoontumisille.

Tunnelmallinen, kustavilaistyylinen rakennus on remontoitu kauniisti aina puutarhaa myöden. Tosin puutarha jäi pimeässä, räntäsateisessa illassa katsastamatta, mutta sainpahan ainakin hyvän syyn palata takaisin keväämmällä.

Mainitsinko jo, että Wohls Gård sijaitsee Humaljärven rannalla? Kyllä vaan eli yksi hieno, tunnelmaa nostattava luonnonelementti lisää! Suosittelen tutustumaan Volsin kartanoon syvemmin kattavilla Wohls Gårdin kotisivuilla =)

Ja hei, vaikka Volsin kartano sijaitsee keskellä kaunista ja rauhallista maalaismaisemaa, niin matka sinne ei ole pitkä. Kirkkonummen keskustasta matkaa lienee 6-7 kilometriä ja Helsingin keskustastakin sujahtaa keskelle historiallista kulttuurimaisemaa reippaasti alta tunnin! Kannattaa siis ehdottomasti tulla tutustumaan kauempaakin. Kirkkonummelle on hyvät junayhteydet, eikä taksi keskustasta Volsiin ylipaljoa kustanna.

”Wine is meant to be with food – that’s the point of it.” ~Julia Child

Koska viini ON mielestäni parasta hyvässä seurassa ja ruoan kanssa nautittuna, niin koinpa illallisella melkoisen ahaa -elämyksen viinin ja ruoan liittoon liittyen. Ruoka nimittäin todellakin muuttaa viinin makua! Ratkaisevasti! Sen ymmärtää parhaiten kun on mahdollisuus maistella useita eri viinejä, ruoan kanssa ja ilman. Illallisella suosikit vaihtuivat tiuhaan tahtiin kun paljaan viinin kylkeen lisättiin erilaisia ruoka-annoksia. Eli kyllä sillä vaan on viinin valinnan kannalta väliä, nautitaanko viiniä vain seurustelujuomana vai ruoan kera.

Mennäänpäs sitten itse iltaan! Koetan pitää kirjailut lyhyinä ja ytimekkäinä, vaikka totuus on, että illasta riittäisi sanottavaa useammankin postauksen verran. Kommentit ovat valitettavasti Valviran sääntöjen mukaan tästä artikkelista suljettu, mutta käsittääkseni facebookissa voi vielä alkoholistakin sivistyneesti keskustella. Eli mahdolliset kysymykset ja kommentit aiheesta ovat oikein tervetulleita tänne!

Tervehdys keittiöstä ja kuplia lasista

Ilta alkoi keittiön tervehdyksellä ja kuohujuomalla. Lautasille saimme basilikalohta kera raikkaan sitruunajogurtin. Ja kuten kaikki varmasti allekirjoittavat niin sitruunaisella lohella ei vaan voi mennä metsään.

Alkumaljana tarjoiltiin jopa shampanjaan rinnastettavaa, syvän sävyistä ja ihanan kuplivaa Pares Baltan Blanca Cuisine -cavaa (luomu).

Kuohuviiniä on muuten nykyään lupa nauttia läpi koko aterian, erityisesti kala- ja äyriäisruokien kanssa. Ja kuulemma sitä tilataan pöytiin jo karahvettain, jopa dekantoituna! Hyviä uutisia siis kaikille kuplivien ystäville, kuten itselleni. Olen monesti tilannut useammankin ruokalajin aterian yhteyteen pelkkää kuohuvaa ja aina on ollut vähän ”nolo” olo, kun ei mene perinteisen etiketin mukaan. Mutta hei, mähän olenkin vaan ollut aikaani edellä!

Kermaista keittoa, vaaleita viinejä ja onnistunutta ohukaista

Alkukeitoksi oli Wohls Gårdin pirteä keittiömestari Sirpa Granqvist- Häiväläinen loihtinut kermaista maa-artisokkakeittoa kera paahdetun pekonin ja mallasleivän. Ja kyllä, söin myös hyvillä mielin mallasleipää paksulla voikerroksella. Koska mallasleipä on herkkua!

Tässä vaiheessa päästiin viinien maistelussa oikein tositoimiin, laseissa ihanan raikasta, biodynaamisesti viljeltyä Blanc de Pacsia ja trendikästä Atlantis Albarinoa. Pacs oli ehdottomasti mun yksi koko illan suosikkiviineistä, vaikka en niin hirveästi valkoviinien perään olekaan. Mutta aivan mainio uusi tuttavuus, joka on parhaimmillaan ihan sellaisenaan seurustelujuomana nautittuna. Albarino sen sijaan tuntui mukavammalta suussa ruoan kanssa.

Ilta jatkui jo edellä mainittujen valkoviinien parissa ja mun illan ehdottomalla suosikkiannoksella, nimittäin erittäin maukkaalla kasvistäytteisellä vuohenjuusto-ohukkaalla ja balsamicosiirapilla. Tämä oli niin hyvää!

Luomua vai biodynaamisesti viljeltyä viiniä?

Pari sanaa luomusta ja biodynaamisesti viljellyistä viineistä erityisesti paleodiggareille ja muille mahdollisimman alkuperäistä, vähän jalostettua ruokaa ja juomaa arvostaville.

Mitä eroa on luomu- ja biodynaamisesti viljellyillä viineillä? Tämä aukeni itsellenikin vasta viinipastorin opastuksen myötä. Olen jotenkin aina ajatellut, että kyseessä on sama asia, eri sana. Mutta luomuviinit on valmistettu luonnonmukaisesti viljeltyjen rypäleiden mehusta ottamatta sen enempää kantaan itse viinin valmistusprosessiin. Niissä voi siis esiintyä pienemmissä määrissä samanlaisia lisäaineita kuin tehotuotetuissa viineissäkin.

Biodynaamisissa viineissä ei sallita lisäaineita ja niiden viljely perustuu ehkä vähän yllättäen Rudolf Steinerin maailmankatsomukseen. Biodynaamiset viinit valmistetaan ympäristön ehdoilla luonnon rytmejä noudattaen, esim. maan liikkeet, vuodenaikojen vaihtelut, kuunkierto ja vuorokausirytmi huomioiden. How cool is that?!

Paleonäkökulmasta ideologisesti paras viinivalinta on siis biodynaaminen. Ei ihme, että Blanc de Pacsista tuli kertaheitolla suosikkivalkkarini. Ei vain maun, vaan myös valmistustavan vuoksi.

Pääruokana punaista – lasissa ja lautasella

Viini-illan pääruokana Wohls Gård tarjoili uunissa haudutettua karitsaa, jonka lisäkkeenä oli hedelmillä höystettyä ohra-juurespataa ja jo keittiön tervehdyksestä tuttua, tuhtia annosta mukavasti piristävää sitruunajogurttia.

Lihaisan annoksen kyljessä tarjoiltiin peräti kolmea erilaista punaviiniä; ”eläimellistä” ja rustiikkista QP Organicia (luomu), äijämäistä, tervaista ja edelleen maanläheistä Matsu el Reciota (biodynaaminen) sekä kaikkiaan peräti 3 vuotta kypsytettyä, tuhtia, täyteläistä ja aromikasta Museum Reservaa, jolta ei tosiaan luonnetta puuttunut! Sellaisenaan jopa hippasen liian luonteikasta mun makuun…

Olen jo pitkään ollut kalifornialaisen zinfandelin ystävä, joten ei liene yllätys, että tätä kolmikkoa sellaisenaan maistellessa zinfandelia muistuttava (jep, viinipastori auttoi analysoinnissa ;)), jotenkin tuttu ja turvallinen Matsu nousi suosikiksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Illan suosikkiviinejä listatessa Museum Reserva nousi yllättäen Matsun yli! Se vaan sopi niin mainiosti kaveriksi uunihaudutetulle karitsalle.

Lopuksi suu sopivan makiaksi

Vatsa alkoi tässä vaiheessa olla mukavan täysi ja pääkin alkoi jo tuntua viinilasillisten myötä hieman tavallista hatarammalta. Kyllä, kyllä, tasapaino se olla pitää tässäkin asiassa; täysi vatsa ja kevyt pää tasapainottavat mukavasti toisiaan. Mutta toki illan kuin illan kruunaa aina jälkkäri, joka mahtuu, vaikka vatsa täysi olisikin.

Jälkiruoaksi saimme nauttia ihanan tummaa ja täyteläistä appelsiini-suklaamoussea rosmariinimadeleinen ja makean appelsiinisalaatin kera. Iso plussa kerrankin meikäläisen makuun riittävän tummasta ja vähemmän makeasta suklaamoussesta! Makeita makuja kun tulee nautittua vähän vähemmän ja yli 80 % suklaa on parasta, niin makeat jälkkärit tahtovat monesti olla too much. Sokeria.

Myöskin jälkiruoan kanssa tarjoiltu viini oli kuin meikäläistä silmällä pitäen valittu. Tavallisesti ylimakeat jälkiruokaviinit jäävät ensimmäisen maistamisen jälkeen lasiin, mutta Honeymoonia (luomu, sokeria vain ~25 g/l) maistui koko lasillisen verran. Olen jo aiemmin saanut maistaa tätä sitrusmaista ja ihanan keveää viiniä ravintolajälkkärin kera, ja jo silloin kirjoitin nimen muistiin. Tietysti on vähän harmillista, että kyseessä on vain ravintoloista saatava viini, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa tämä suosikki olisi kannettavissa myös omiin illanistujaisiin.

Yllä vielä koko illan aikana nautittu viinikatras samassa potretissa nauttimisjärjestyksessä.

Illan kruununa kokonaisuus

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että oli ihan huippuilta! Mikä oli illassa parasta? Itse asiassa sitä on vaikea eritellä… kokonaisuus; tunnelmallinen Volsin kartano kauniine pöytäkattauksineen, ystävällinen ja lämmin henkilökunta, hyvä ruoka ja juoma, viinipastorin elävä esitys ja asiantuntijuus, josta aloittelijakin sai mukavasti kiinni sekä iloiset kanssaihmiset ja koko tapahtuman jotenkin tuttavallinen ilmapiiri. Aivan mainiota! Kannattaa kyllä käydä ihan itse paikan päälle tuoksuttelemassa kartanon hienostunutta, mutta samalla lempeän letkeää ilmapiiriä.

Jos viini-illat kiinnostavat, niin seuraava viini-ilta järjestetään 15.4. Teemana on tällöin kuohuviinit. Emäntä on jo merkannut tämän tapahtuman omaan kalenteriin, joten ehkä tapaan sinutkin siellä! Parhaiten pysyt Volsin kartanon tapahtumista kartalla tykkäämällä Wohls Gårdin facebook -sivuista. Ja jos et ole facebookin ystävä, niin myös kotisivuilta löytyy infoa tulevista tapahtumista.

Loppuun vielä iso kiitos viini-illan isännälle, Markku Häiväläiselle ja emännälle, keittiömestari Sirpa Granqvist-Häiväläiselle sekä illan viiniasiantuntijalle ja vieruskaverilleni, viinipastori Juha Rantalalle. Muita osanottajia ja erityisesti omaa pöytäseuruettani tietysti unohtamatta! Kiitos teille kivasta seurasta ja rennon rattoisista pöytäkeskusteluista. Mehän tapaamme taas!

EDIT 16.4.2016: Käy katsastamassa tunnelmat myös huhtikuun Viinin ja ruoan liitto -illasta! Teemana keväiset kuohuviinit.

Rentoja viini-iltoja ja nautinnollisia illallisia Sinunkin lopputalveesi!

Viini-illan emännälle tarjosi kartanoravintola Wohls Gård. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa