Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: Bistro O mat

Miltä maistuu sateinen Helsinki?

Pikaiset kuvatunnelmat sateisesta Helsingistä Taste of Helsinki -tapahtuman tiimoilta, jossa kävin eilen maistelemassa pääkaupungin makuja ja tunnustelemassa fiiliksiä. Palaan vielä sanallisin selityksin heti kun kerkiän, mutta ajattelin, että kuvakavalkadista saattaisi olla iloa sinulle, joka olet Kansalaistorin puistoon viikonlopun aikana suuntaamassa. Tai sinulle joka vielä mietit, kannattaako keleihin lähteä. Tapahtuma siis jatkuu vielä yli viikonlopun.

EDIT 22.6.16: Vierähti sitten tovi, jos toinenkin ennen kuin ehdin palaamaan muistoissani takaisin Taste of Helsinkiin. Juhannus on pitänyt emännän kiireisenä. Mutta eiköhän se ala olla tältä vuodelta valmisteltu, joten muutama sana kuvien kylkeen viime viikonlopun gourmetfestareihin liittyen.

Sen verran kantapään kautta otettua vinkkiä, että sateenvarjon kanssa on ikävä heilua monen muun samanmoisen seassa. Suosittelen sadetta pitävää vaatetusta. Myöskin varpaat märkänä on ikävä pidemmän aikaa tallustaa. Kumpparit on pop!

Toisiaan, vettä satoi kuin aisaa enemmän tai vähemmän koko ToH -viikonlopun ajan. Harmillinen juttu sinänsä. Ihan kaikkien kannalta. Vaikka tapahtuma ja sen tarjonta olivat hienoja sadesäässäkin, niin kyllä pilvetön taivas, tai edes vedetön sää olisi nostanut sen aivan toiselle tasolle. Mutta tällasta tämä on! Suomen vaihteleva ja vähäluminen kesä.

Vaikka tapahtuma huippukeittiöineen houkutteli kovastikin, niin täytyy rehellisesti myöntää, että kyllä minäkin aloin viime metreillä empimään. Ja saattaapi olla, että olisi ToH jäänyt jälleen kokematta, ellen olisi ilmoittautunut kutsuvierastilaisuuteen. En vaan tohtinut jäädä vesikelin varjolla pois.

Mutta kyllähän hommassa haastetta oli! Kun yhdellä emännällä on vaan kaksi kättä (eikä edes black `n deckeriä), niin olihan se melkosta touhua hoidella samalla sateenvarjoa, käsilaukkua, skumppalasia, kameraa, esitettä, käyntsäreitä ja maistelulautasia. Etenkin ajoittain ruuhkaisissa teltoissa, joista jokunen muukin yritti hakea sateensuojaa.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä kaduta pätkääkään! Ei edes kastuneet varpaat ja kosteudesta viluinen keho. Sillä mieli oli iloinen ja makunystyrät hyrisivät tyytyväisyyttään =)

Kokkeja ilman potteja

Tervetuliaistilaisuudesta jäi käteen skumppalasi (tyhjä ;)) ja sen verran infoa, että Taste of Helsinki järjestettiin nyt viidennen kerran. Joka toinen vuosi on päästy nauttimaan tapahtuman tunnelmasta aurinkoisissa merkeissä ja joka toinen näin, vähän ankeammassa kesäsäässä. Ensi vuonna paistaa taas!

Laitoin merkille myös tapahtuman järjestäjän Barry MacNamaran komeat kumisaappaat. Vilkaisin omiin varpaisiini ja totesin, että on muuten fiksu mies!

Meille marssitettiin näytille myös komea rivistö Suomen ykkösravintoloiden kokkeja. Bongasin rivistöstä vain yhden tutun naamaan, oman kylän poijaan eli Bistro o Matin Marko Palovaaran. Muutama muukin kävi siinä illan aikana tutummaksi mm. Askin Filip Langhoff ja tietysti Tocan pirtsakka Gennaro Oliviero.

Suolaista maisteltavaa lautasilla

Olin tietysti laatinut etukäteen ToH -suunnitelman ja kirjannut oikein lapulle ylös, jotta mitä kaikkea halusin maistaa. Noh, paikan päällä hylkäsin suunnitelman aika pikaseen ja jatkoin fiiliksellä (taas kerran). Ja jonojen mukaan. Myöskin kanssamaistelijoiden lautasten bongaaminen onnistui ohjaamaan toimintaa kiitettävästi.

Mutta ainakin näitä kuvan annoksia tuli todistettavasti testattua; Bistro O matin Haukiburgeri, Tocan Ahvenanmaan karitsaa sekä Hella & Huoneen ”Lapinkobea”.

Haukiburgeriin olisin kaivannut sateisesta säästä huolimatta enemmän kosteutta (lue majoneesia). Tocan karitsa oli perfetto ja sitä oli riittävästi. ”Lapinkobe” tuotti hienoisen pettymyksen. Lapin härkä oli kyllä älyttömän mureaa ja maukasta (enemmänkin ois kelvannut ;)) ja mallasleipäkin maistui, mutta entäs ne muut…

Kanikroketti auki… ja kiinni

Ravintola Murun Kanikroketti kuulosti niin eksoottiselta, että se oli aika must -juttu. Tykkäsin!

Yritin pohtia, miltä kani maistuu. Suoraa vastinetta en keksinyt, mutta kana pääsi lähimmäksi. Johtuiko sitten kroketin rakenteesta vai väristä? Vaikea sanoa. Mutta hyvää oli ja suosittelen kania, jos sellainen jossain muualla kuin pihamaalla tulee vastaan.

Happaman makeita vaahtounelmia

No sit ne jälkkärit! Itse asiassa jälkkärit jäivät vain kahteen. Hella & Huoneen ”Herukkapensas” herukanlehtivaahdolla, paahdetulla valkosuklaalla ja hapankermajäätelöllä oli taivaallista! Mieletön kokonaisuus, jonka kruunasi paitsi kaunis, orvokein koristeltu annos, niin myös hapankermajäätelö. Niin hyvää!

Myös Sinnen Haudutettu raparperi paahdetulla valkosuklaalla ja jogurttimoussella oli herrrrkullista! Vaikka olinkin aika ihmeissäni ensimmäisen raparperipalan päästessä suuhun saakka. Odotin pehmeäksi haudutettua raparperia, joten rapea ja raikas olikin ylläri. Mutta ehdottomasti positiivinen sellainen.

Kolmannessa kuvassa Askin Kesän punaiset marjat seljankukkakreemillä, jonka sain kuvauslainaksi tuntemattomaksi jääneeltä kanssamaistelijalta. Kiitos vaan hälle. Kuulemma maistui ja nättikin oli annos.

Jos jokin jäi harmittamaan, niin se, että Grönin Kuusenkerkkäetikalla maustettu jäädyke kuusenkerkkäkinuskilla ja rukiilla jäi maistamatta. Mutta kaikkeen ei vaan kyennyt.

Toca on EKA!

Päivän paras ei nyt ole ehkä täysin objektiivisesti valittu. Ensisijaisesti siksi, että monta, monta, MONTA hyvää annosta jäi kokonaan maistamatta. Mutta Tocan ylettömän yksinkertainen Arancini -pallo pestopedillä nousi kirkkaasti yli muiden annosten! Ken olisi ulkonäön perusteella uskonut? Öh… tarkennan, pelkistetyn ANNOKSEN ulkonäön perusteella.

Ihanan rapeaksi uppopaistettu(?) kuori piti sisällään lämmintä, tomaatista riisiä ja höyryävää, sopivasti sulanutta Provolone -juustoa. #comfortfood. Parasta lohturuokaa ikinä!

Kiitos vaan henkilökunnalle suosituksesta. Kyllä olisi tämäkin jäänyt harmittamaan, jos olisi välistä jäänyt. Omin nokkineni en olisi välttämättä osannut valita.

Tocan lovelyt linssiluteet <3

Se objektiivisuus unohtui viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun nämä ihanat italialaiset ja muutama nuori ja komea kotimaan poika (?) ehtivät kaiken kiireen ja hulinan keskellä hurmaamaan emännän… kameran. Ehkä sekunnissa.

Mielettömän hieno meininki kavereilla tällaisessa, kuvitellakseni aika paineisessa tilanteessa. Niin, että ottakaahan muut oppia! Iloisella mielellä valmistetussa ruoassa maistuu hyvä meininki eli vähemmän ryppyotsaisuutta ja vakavaa naamaa toivoisi myös suomalaisilta staroilta. Wanna be a star, act like one!

Tocalle menikin paitsi päivän paras annos, niin myöskin ”Päivän paras esitys” -palkinto. Koska noi annokset ja… noh, tiedät mitä tarkoitan ;) Mutta Tocaan palaamme vielä! Sitten syssymmällä.

Juotavaa ja juotuja

Minä menin Taste of Helsinkiin ~~syömään~~ maistelemaan taidokkaasti toteutettuja, monitahoisia annoksia, mutta ei siellä kuivin suin (sen enempää kuin kuivin kenginkään) tarvinnut vaellella.

Viiniteltassa oli tarjolla vaikka mitä juotavaa ja kahviakin saivat halukkaat. Emännälle riitti kuitenkin lasillinen aina hyvää Andrè Clouetin kuplivaa. Ja puolet kurkkucocktailista. Kuvan Aperol Spritz oli jälleen lainassa vaan. Seliseli…

Kurkkupäivän cocktailia kurkkubaarissa

Hendrick`s Ginin kurkkubaari olisi mennyt multa ihan ohitse ellei valveutunut kollega olisi puuttunut asiaan ja ystävällisesti myös korjannut sen. Ihan yht`äkkiä yllättäen kädessä olikin kivan raikas Maailman kurkkupäivän 2016 virallinen cocktail. Olisi varmasti kelvannut myös mun karvatassuille. Koska kissanminttu ;)

Finnkampen! Suomi-Ruotsi maaottelu

Pistäs veikaten, jotta kumpi tiimi edustaa meikäläisiä ;)

Ruottalaiset tekee ja voittaa kokkiskaban! Suomen poijjaat seisoo uhmakkaina kädet lanteilla =D No ei vaiskaan, kyllä omat pojatkin pääsivät omalla vuorolla esittelemään kokkaustaitojaan. Tässä sitä vuoroa vielä ootellaan. Mutta voitto meni tällä kertaa länsinaapureille. Ei muuta kun takaisin keittiöön harjottelemaan!

Tarjolla myös toisenlaista makeaa

Näytteilleasettajien telttakatoksesta löytyi myös kaikenlaista makeeta suuhunpantavaa. Tuliaisiksi lähti purnukka lakuisia suklaapalleroita kuvan ulkopuolelta. Vai oliko ne nyt suklaisia lakupalleroita? Ei voi muistaa enää. Näistä herkuista kinusin maistiaisiksi vain yhden, jo hetken himottaneen Johan Bülowin Lakrids Summer -palleron. Ja sain! Siinä maistui kesän lisäksi persikka.

Loppuun vielä muutama juttu…

…kanssamaistajille. Sopu sijaa antaa. Vaikka nälkä on kova, niin kaikille varmasti riittää ruokaa. Ja koska sateisella säällä on pulaa katosten suojissa sijaitsevista laskutasoita, niin olisi kiva, jos niiden pöytien ääreen ei jäätäisi notkumaan ihan muuten vaan. Koska syöminen ja juominen vaan sujuu mukavammin kun saa käsistään edes jotain tavaraa laskettua jonnekin.

…keittiöille. Tasalaatuisuus on pop! Ja kyllä, olen katsonut silmä kovana jokaisen MasterChef Australian tuotantokauden eli pitäisi kai olla ihan peruskauraa. Sillä kyllähän se harmittaa, kun kaverilla on isompi ja kauniimpi annos ku mulla. Etenkin, jos päätät tilata annoksen kaverin annoksen perusteella ja huomaat, ettei sun käteen lyöty lautanen ole juurikaan verrattavissa kaverin juuri poskeensa pistämään.

…järjestäjille. Tilatkaa ensi vuonna paikan päälle myös aurinko! ;)

…ensikertalaisille. Fyrkkaa palaa! Yllättävän paljon ja nopeasti ihan huomaamatta. Siihen kannattaa varautua. Markoilla ostaminen on niin helppoa, että tasku tyhjenee alta aikayksikön. Sit täytyy lähteä ostamaan lisää markkoja. Koska nälkä kasvaa syödessä ;)

Sateesta huolimatta, kyllä kannattaa käydä! Ottaa vaan oikean asenteen matkaan; kärsivällisyyttäkin teltoissa tarvitaan ystävällisyyden ja kohteliaisuuden lisäksi. Ja vedenkestävät varusteet ;)

Emäntä toivottaa Sinullekin maistuvia hetkiä sateisessa Helsingissä!

22.6.2016
Riesling -viinien maistelua Bistro O matin viini-illassa (+ ARVONTA!)
Emännän tämän kevään projekti, tutustumismatka viinimaailmaan vei tällä viikolla vaaleiden Rieslingien pariin. Vaikka laaja viinimaailma kokonaisuudessaan on itselleni aika tuntematonta aluetta, niin täytyy myöntää, että etäisimmäksi ovat jääneet juurikin valkoviinit. Siksipä olikin hienoa päästä tutustumaan ammattilaisen johdolla syvällisemmin tähän yhden suosituimpien ja monipuolisimpien valkoviinien ryhmään.

Rennon skandinaavinen ravintola ranskalaisella vivahteella

Riesling -illan järjestämisestä vastasi kotipaikkakunnallani, Kirkkonummen keskustassa sijaitseva Bistro O mat; rento, bistromainen ravintola, jonka keittiö tarjoilee laadukkaista raaka-aineista valmistettua skandinaavista ruokaa niin lounaiden, illallisten kuin brunssienkin muodossa.

Ravintola on itselleni hyvinkin tuttu. Siellä on nautittu illallisen merkeissä kokonaisia menuita, parit perjantaiburgerit ja lukuisia lounaita tunnelmallisissa sisätiloissa ja kesäisin viihtyisällä terassilla. Brunssillakin olen tainut joskus piipahtaa. Mutta nyt ensimmäistä kertaa ikinä istahdin lasisen kabinetin puolelle maistelemaan viinejä.

Tasting, tasting – mikä maa, mikä rypäle?

Olen alkuvuoden aikana osallistunut kaikkiaan kolmeen ammattilaisen vetämään viinitastingiin. Kaikki tapahtumat ovat olleet hyvin erilaisia, joka on musta erityisen kiva juttu.

Olen maistellut espanjalaisia viinejä kuohuvana, punaisena ja valkoisena kera ruokamenun, ja tutustunut monipuolisesti kohta avattavan uuden viiniverkkokaupan tarjontaan. Bistro O matin illassa sain keskittyä ensimmäistä kertaa vain yhteen rypälelajikkeeseen, joka ainakin kyseisen rypäleen kohdalla toi mukavasti esiin sen monipuolisuuden ja erilaisuuden myös keskenään samanlaisten makeusasteiden osalta.

Kattava kattaus maailman ympäri

Täytyy heti kärkeen mainita, että kyseessä oli ehdottomasti kattavin tasting ikinä! Hämmästys oli ilmeinen kun maistelulistaa tavatessani laskin erilaisia viinejä olevan peräti kymmentä eri sorttia. Ja kyllä, mielessä kävi myös, että mitenkähän täältä oikein kotio selvitään. Hyvin selvittiin ;)

Riesling mielletään helposti suurimman tuottajamaan mukaan saksalaiseksi viiniksi, mutta tällä kertaa pääsimme vertailemaan Rieslingejä ympäri maailmaa aina Australiaa, Uutta-Seelantia ja Amerikkoja myöten.

Viinien kylkeen saimme myös pientä purtavaa suolaisen ja makean maistelulautasen muodossa (ja ah, sitä niin ihanaa Bistro O matin mallasleipää! Voilla!). Kyseessä ei ollut ns. wine + food pairing eli viinien ja ruokien yhteensovittaminen, mutta oli mukava hieman testailla, kuinka viinit istuivat erityyppisten ruokien kylkeen.

Syväsukellus riesling -rypäleeseen

Aiemmista tilaisuuksista poiketen pääsimme tällä kertaa tutustumaan syvällisemmin myös viinin ja erityisesti Rieslingin viljelyyn. Tämä oli mielestäni mielenkiintoista ja sain ainakin itse paljon lisätietoa viinintuotannosta, ja kuinka mm. erilaiset olosuhteet vaikuttavat lopputulokseen.

Luonteeltaan hapokas ja aromikas Riesling ei ole kovin vaativa rypälelajike, mutta tuottaa parhaat viininsä tumman liuskekiven ja hiekan päällä. Parhaat makeat Rieslingit tuotetaan jokilaaksossa, jossa on otolliset olosuhteet myös makeille jälkiruokarieslingeille hunajaisen maun antavalle jalohomeelle. Kyllä, jaloHOMEELLE!

Jokaiselle jotakin – lasissa ja lautasella

Aloitimme kuohuvan alkumaljan (Maikammer Riesling Sekt Brut, Saksa) jälkeen tutustumisen nuorista, hapokkaimmista Rieslingeistä.

Täytyy sanoa, että vaikka olen mieltänyt itseni erityisesti kuivien viinien ystäväksi, niin pari ensimmäistä, yllä kuvissa näkyvät itävaltalainen Pichler ja Uuden-Seelannin Spy Valley olivat turhan hapokkaita mun makuun. Sen sijaan australialainen, helppo ja hedelmäinen Barossan Yalumba nousi neljän parhaan joukkoon.

Hieman vanhemmissa Rieslingeissä voi tunnistaa petroolisen vivahteen. Tämän aromin minäkin olen oppinut jo löytämään, ja sitä löytyi vienosti mm. yllä olevasta, Ranskan Alsacessa tuotettavasta vuoden 2012 Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchbergistä, joka muuten matsasi aika kivasti maistelulautaselta löytyneen kylmäsavupossun kanssa.

Suolainen maistelulautanen sisälsi kylmäsavupossun lisäksi myös yrttistä possumakkaraa ja aiolia, tulista chilikatkarapua mangosalsalla sekä voimakasta Mouhijärven Vilho -juustoa. Mereneläviä välttäville taisi olla katkiksen sijaan tarjolla ylikypsää possua. Kivasti erilaista suuhun pantavaa siis lautasellakin!

Tästä kymmenen kattauksesta neljän suosikkiviinini joukkoon päätyivät jo aiemmin mainitsemani Yalumban lisäksi pari saksalaisista Kabinett Rieslingiä; Domdechant Werner Hochheimerin Riesling Kabinett sekä Reichsgraf von Kesselstattin ”Josephshöfer” Riesling Kabinett feinherb. ”Josse” sopi muuten aika mukavasti myös tulisen katkaravun kylkeen. Tuliset maut ja viini ovat ainakin itselleni tuntuneet haastavalta yhdistelmältä.

Jäätävän hyviä jälkkäreitä!

Loppuun tietysti ihan mahtavaa jälkkäriä ja yllättävän hyviä jälkkäriviinejä. Joku ehkä muistaakin, että en ole kovin makeiden jälkiruokien saati jälkkäriviinien ystävä. Mutta elämä yllättää!

Jälkiruoan puolesta ei tosin voinut mennä mikään pieleen kun tarjolla oli suklainen kakkupala kera raikkaan vadelmasorbetin ja sitäkin raikkaamman sitruunakreemin. En sitten tiedä, oliko alla jo sen verran viinimaistelua, että makeat jälkkäririeslingit pääsivät yllättämään ;)

Viimeisinä maisteluvuorossa siis vuoden 2008 Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese ja vuoden 2003 Kloster Eberbach Rauenthaler Baiken Rheingau Riesling Spätlese, joista jälkimmäinen sai myöskin kunnian päätyä emännän top neloseen. Jälkiruoan kanssa aivan ok, mutta mun mielestä parhaimmillaan ihan sellaisenaan. Eli jos et keksi, mitä jälkkäriä vieraille tarjoaisit, niin osta pullo Kloster Eberbachia! (~60 €/plo)

Sellainen matka tällä kertaa! Kiitos vielä pirtsakalle, perusteelliselle ja asiantuntevalle viinimestarillemme Tuija Ipatille ja tietysti Bistro O matille hienosta ja ennen kaikkea kattavasta viini-illasta.

Suosittelen kyllä lämpimästi näitä Bistro O matin maistajaisia. Seuraavaksi vuorossa vähän tujumpaa tavaraa viski-illan merkeissä ja monta muutakin mielenkiintoista tapahtumaa tulossa! Parhaiten pysyt kärryillä tykkäämällä Bistro O matin facebook -sivusta tai kurkkaamalla tapahtumat kotisivuilta.

Ja tietysti syömäänkin kannattaa meille tänne ”maalle” tulla! Matka vie vain puolisen tuntia Helsingistä! Bistro O matin menustahan vastaa Gastronomian akatemian valitseman vuoden 2016 kokkien kokki rankingissa hienosti sijalle 16 yltänyt keittiömestari Marko Palovaara =)

ARVONTA! Voita messulippu!

Emäntä jatkaa matkailua viinimaailmassa ensi viikon lopulla järjestettävässä ViiniExpossa. Nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa vapaalippu kyseiseen tapahtumaan!

Arvon kaikkiaan kolme kutsua messuille (arvo 19 €/lippu) ja arvontaan voit osallistua vastaamalla seuraavaan kysymykseen TÄÄLLÄ…

Millä perusteella Sinä valitset viinisi?

Teetkö valintasi rypäleen, tuottajamaan, etiketin, tuotantotavan (luomu, biodynaaminen), aromien, suositusten mukaan vai jollakin muulla perusteella? Kerro ja tule sinäkin mukaan messuille seikkailemaan viinin ihmeelliseen maailmaan!

Koska tämä postaus käsittelee alkoholijuomia, niin kommentointi on jälleen Valviran ohjeiden mukaan suljettu. Mutta kysymyksiä, mielipiteitä ja muita kommentteja saa mieluusti jättää facebookin puolelle :)
```
Viini-illan emännälle tarjosi ravintola Bistro O mat. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.
```
12.3.2016
Bistro O matin pääsiäispöydässä
Pääsiäinen vetelee viimeisiään. Eikä siinä mitään, omalla kohdalla kun pyhät sujuivat jokseenkin normiviikonlopun tapaan; pe ja la vähän toimistohommia (ei pitänyt, mut piti sit kuitenkin), sunnuntaina köllöttelyä, riittävästi ruokaa ja juomaa vieraassa pöydässä, tämä päivä siivoillessa ja veroilmoitusta pähkiessä. Pääsiäisen pääruoka oli stroganoff kera maa-artisokkapyreen. Munasaldo pyöreä nolla! Ilman suklaata ei sentään koko pyhä sujunut. Suklaamunat tuli vaan korvattua lahja-Maraboulla; kaakaota 70% ja palat yksittäispakattu. Olihan siinä sitä luksusta riittämiin kääreitä availlessa. Häivähdys joulua. Miksei pääsiäistäkin; täytyy suklaamunatkin kuoria.

No mutta, pääsiäisen pääateria tuli nautittua ystävän seurassa paikallisessa gourmet -ravintolassa. Bistro O mat, vanha tuttu ja osaltani paljon kritiikkiäkin saanut. Tällä kertaa ei ruoasta tarvinnut vinkua. Pääsiäsipöytä oli kattava ja kustannuksen arvoinen. Ainoa isompi miinus tuli tunnelmasta. Paikka oli täpösen täynnä; hälyä ja meteliä riitti pienehkössä ravintolasalissa sen verran, että ruoasta nauttiminen oli työn ja tuskan takana. Ei mennyt rauhallinen pääsiäismenu aivan niinkuin ajateltiin vaan pienessä paniikissa ruokaa suuhun lappaessa. Aterian loppupuolella onneksi tilanne hieman rauhoittui, mutta alkuruoat menivät alas jokseenkin sumussa. Ne parhaat. Melkein kaikkea maistoin, mutta vain harvoista muistan, miltä maistui.

Alkuruokapöytä tarjoili…
- Vihersalaattia
- Parsa-perunasalaattia
- Paahdettua punajuurta, savustettua palsternakka- smetanaa ja kirjolohenmätiä
- Curry- omenasilakoita
- Katkaraputerriiniä ja sitruunakastiketta
- Tuorejuustolohirullia
- Häränrinnasta valmistettua maalaissalaattia
- Paahdettua luomukaritsanpaistia ”Ras el hanout” ja minttukastiketta
- Lammasmakkaraa
- Keitettyä sikliperunaa
Kaikkea muuta löytyi lautaselta, paitsi perunoita ja silakoita. Erityisen ilahtunut olin mahtavasta salaattitarjonnasta. Salaatti oli vihreää ja sitä löytyi moneen lähtöön. Hyvä, hyvä ja hyvältä maistui! En ole ”raa`an” kalan ystävä, mutta positiivisesti yllätti ja parhaimpana mieleen jäi häränrintasalaatin ja luomukaritsanpaistin lisäksi tuorejuustolohirullat. Liekö sitruuna tehnyt tehtävänsä. Seuralaisen mielestä lohirullat olivat suolaisia. Mun mielestä hieman yllättäen eivät. Yleensä olen se, joka jaksaa marista liian makeasta tai suolaisesta.

Jos jotakin olisin vielä alkuruokapöydän osalta petrannut, niin olisin ehdottomasti laittanut ruokalajien kylkeen nimilaput. Pöydässä oli kyllä menu, mutta etenkin eri kastikkeiden kanssa olin niin sekaisin, että en tiennyt mitä lapata minkäkin ruokalajin päälle.

Pääruoka tarjoiltiin pöytään. Seuralainen valitsi grillattua luomunaudanulkofileetä, munakoisopyreetä ja rosmariinikastiketta. Valitettavasti kammoan edelleen Bistro O matin liharuokia muutamien epäonnistuneiden annosten jälkeen, joten päädyin lämminmarinoituun loheen kera raparperi-valkoviinikastikkeen. Ja annoskateus iski välittömästi saadessani maistaa maukasta lihaa kaverin lautaselta. Huoh! Lohi oli ok. Ei mitään erityistä, joskin lohi tahtoo melkein aina olla… noh… lohta! Raparperia en kastikkeessa maistanut, mutta syy saattaa tosiaan löytyä keskittymiskyvyn puutteesta. Kuten jo mainitsin, niin hippasen sumussa seilattiin.

Pääruokien lisukkeena tarjoiltiin molemmissa annoksissa perunapyrettä ja ilmeisesti haudutettua kaalia. Lihavaihtoehdon munakoisopyre oli paitsi jotain uutta, niin myös maistuvaa uutta.

Jälkkärit aloittelin juustopöydän antimilla. Ei mitään hajua mitä lautaselta löytyi, mutta villi veikkaus osunee oikeaan ainakin homejuuston ja vuohenjuuston osalta. Kolmas oli jotain voimakasta, johon oma puutteellinen juustoasiantuntijuus ei riittänyt. En huomannut katsoa oliko juustoista jotain mainintaa. Kuten kuvastakin näkyy, niin tarjoilu ja esillepano oli kovin miehinen =D. Hilloja oli ainakin muutamaa sorttia, mutta jostain syystä mulle tarjottiin vaan tätä yhtä. Hillostakaan en saanut oikein otetta, joten veikkaus osuu punaherukkaan…

Hah hah! Nämä buffet -pöytien jälkkäriannokset jaksavat aina naurattaa. Koska lautanen on aina yhtä suurta sekasotkua. Noh, kaikkea pitää tietysti maistaa. Ja samalta lautaselta. Siinä suurin syy sekasotkuun. Tarjoilupöytiä en tohdinnut sännätä täydessä ravintolassa kuvaamaan. Näyttivät siellä huomattavasti kauniimmalta. Paitsi vadelmamarenkikakku, josta oli mahdotonta leikata nättiä palaa kakun lyhistyessä kakkuveitsen alla. Marenkikakku oli siis sotkua jo tarjoilupöydässä.

Jälkkäripöydästä sai poimia paitsi juustoja ja pientilahilloja, niin myös…
- Pashaa
- Passionhedelmä-suklaakakkua
- Vadelma-marenkikakkua
Pasha oli ehdottomasti näistä vaihtoehdoista parasta! Hain lisää =) Marenkikakku oli mun makuun aivan liian makeaa. Joo, tiedän, marenki on sokeria, joten ehkä siltä ei muuta voi odottaakaan. Vadelmat eivät onnistuneet raikastamaan kokonaisuutta.

Suklaakakkua odotin ehkä eniten. Ei liene suklaahiireltä mikään yllätys. Valitettavasti pliisuksi jäi tämäkin esitys. Vika lienee odotuksissa. Ja tottumuksissa. Kirpeähkö päällinen oli hyvää, mutta olisin kaivannut vastapainoksi jotain todella tuhtia suklaata (kaakaota). Jotain muuta kuin moussepohjaa.

Mitä jäi lautaselle? Ei yhtään mitään! Joten kaikki näytti kuitenkin kelpaavan =D Ruokaa sain tosiaan riittävästi. Eilinen menikin yhden aterian taktiikalla. Illalla kaipasin jotain puhdasta ja terveellistä, joten Jamie surautti mulle hotit värishotit porkkanasta, punajuuresta, selleristä ja sitruunasta. Teki hyvää =)

Hieman kauhunsekaisin tuntein astuimme ravintolaan, mutta ihan tyytyväisinä poistuimme. Erityishuomiota ansaitsee henkilökunnan hyvä palvelu. Toinen positiivinen yllätys muutamien alkuruokien lisäksi. Mitään ei tarvinnut odotella, useamman kerran kyseltiin oliko meillä kaikki hyvin ja rupatteluunkin liikeni aikaa ilmeisestä kiireestä huolimatta. Kiitos!

Josko nyt taas sitä stroganoffia…
1.4.2013
Pyhäinpäivän iltana..

…istuimme seuralaiseni kanssa epäviralliselle bisnesillalliselle Bistro Omatiin. Näin vaihteeksi. Juu tiedän, että useamman, tavalla tai toisella epäonnistuneen ruokailun jälkeen, en luvannut hetkeen ravintolan istuimia kuluttaa. Mutta kun kutsu kävi, niin otin sen vastaan.

Jutusteltavaa oli sen verran, että en niin ehtinyt ruokaan tai kuvaamiseen keskittyä. Pahoittelen törkeän huonoja kuvia. Valokaan ei ollut puolellamme, vaikka vaadin pöydän vaihtoa paremman valon toivossa.

Tällä kertaa kuitenkin sain sitä mitä tilasin. Ja hieman enemmän, kun annokseeni ilmestyi täysin odottamatta muutama nokare perunasosetta. Karamellisoitua punakaalia oli kovin vähän, joten ehkäpä muusinokareet paikkasivat puutetta. Lihaa en uskaltanut valita aikaisempien ikävien kokemusten valossa, joten päädyin vasikanlihamakkaraan kera karamellisoidun punakaalin ja punaviinikastikkeen. Kastikkeen sain toivomuksesta erilliseen tarjoiluastiaan. Vasikanlihamakkara maistui kyllä. Samoin edelleen jumalainen mallasleipä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin huuhdella makkara alas uusiseelantilaisella Pinot Noirilla.

Seuralaiseni valinta oli Porc Burger eli punaviinikastikkeeseen muhennettua luomupossunkylkeä kera salaatin ja lohkoperunoiden. Listalla taisi lukea tomaattisalaatti, mutta kuvista en tomaattia löytänyt. Ymmärtääkseni burgeri oli kuitenkin ihan hyvää. Ilman tomaattiakin. Ja onhan sitä tomaattia kilokaupalla ketsupissa ;). Ketsuppi tosin piti pyytää erikseen.

Skippasimme alkuruoat ja päätimme niiden sijaan panostaa jälkiruokiin. Ne kun jäivät viimeksi itseltäni syömättä. Suklaata on edelleen vaikea ohittaa, jos se vaan listassa mainitaan. Valitsin siis manjarisuklaamoussea marenkikeksillä ja kirsikkaliemellä. Marenkia en muista maistelleeni, mutta jos oikein pinnistää, niin meneehän se murustettu piparkakkukin marengista. Mukana oli myös vadelmaa ja valkoista. Valkoista en osaa tämän enempää valottaa. Kirsikkaliemi ei oikein iskenyt, eikä piparkakkukaan, mutta muuten mousse maistui kyllä. Käsittääkseni myös seuralaisen valinta vaniljainen creme brülee mandariinisorbetilla kelpasi. Ainakin kuppi tyhjeni. Nopeammin kuin oma lautaseni.

Ai mitä on manjarisuklaa? Don`t ask. Ei hajuakaan. Pikaisen googlauksen tuloksena löysin viitteitä madagaskarilaisiin kaakaopapuihin ja 64% suklaaseen. Jotain sellaista kai sitten.

4.11.2012
Joululounaalla

Suuntasimme viime perjantaina iki-ihanan jumpparyhmämme kanssa Bistro O Mat:iin joululounaalle juhlistamaan ryhmän nelivuotista taivalta, syyskauden päättäjäisiä ja tulevaa joulua. Hikijumpan jälkeen tietenkin!

Bistro O Matissa kävin ensimmäisen kerran aiemmin syksyllä. Silloin ihan kaikki ei mennyt putkeen, mutta mielestäni ravintola ansaitsi toisen tilaisuuden. Osin jo siksi, että kyseessä on oman kylän gourmet -ravintola. Pidän myöskin ravintolan ajatuksesta hyödyntää lähi- ja luomuruokaa. Menutkin ovat olleet houkuttelevia. Ja tunnelma lämmin.

Tälläkään kertaa ihan kaikki ei mennyt putkeen. Tarjoilussa olisi ollut hieman parannettavaa, mutta tämän seikan pystyin vielä ohittamaan, koska kyseessä oli lounasaika. Vaikka olisihan se ollut mukavaa, ettei seurueen olisi tarvinnut odotella meitä matti myöhäsiä täysin kuivin suin. Etenkin näin intensiivisen treenisession jälkimainingeissa.

Olin katsonut omat valintani valmiiksi netistä ja suurin pettymys syntyikin, kun valmiiksi miettimääni alkuruokaa ei ollutkaan tarjolla. Piti olla, mutta ei ollut, kuului selitys. Selvä! Alkuruoat sikseen! Muu seurue aloitteli alkoholittomalla vaalealla glögillä. Minä valitsin reteesti perjantaipäivän kunniaksi pienen lasillisen luomupunkkua. Se kun sattui sopivasti sopimaan myös pääruokani palan painikkeeksi =)

Puolet seurueesta valitsi pääruoaksi joulupöydän. Itselleni ei pöydästä löytynyt oikein muuta aidosti mieleistä kuin rosolli, joten jätin jouluherkut sikseen. Joulupöydässä oli tarjolla pääasiassa erilaisia kalavaihtoehtoja; silakoita, sokerisuolattua lohta ja katkarapumätikakkua. Lisäksi jo mainitsemani rosolli ja riistaterriiniä. Perunat tuotiin erikseen lämpiminä pöytään.

Itse valitsin pääruoaksi luomukaritsan paahtopaistia. Nappivalinta! Lihaa oli lounaaksi todella paljon ja se oli maukasta. Tosin olisin lihan kanssa kaivannut vähän kasviksiakin. Tai olihan niitä – vähän. Hitunen kurpitsapyrettä ja muutama juureskuutio lihakasan alla. Viipale siirappista mallasleipää auttoi hiukan asiaa.

Jälkkäriksi valitsin aivan ylihyvältä kuulostavaa taatelisuklaakakkua kera vaniljasorbettipallon. Sorbetti ei vaan ollutkaan valkoista vaniljaa vaan punaista vadelmaa. Noh, onhan niissä sentään samat alkukirjaimet. Jälleen pieni pettymys. Hmph! Ja jotenkin odotin jälleen jotain todella suklaista kakkua, joka osoittautui kuitenkin enemmän makeaksi kuin suklaiseksi. Tässä asiassa vika taitaa tosin olla maistajassa. Kun on tottunut runsaskaakaoisiin tummansuklaan makuihin, niin moni suklaalla nimetty annos jää vaisuhkoksi. Ihan ok kakkupala kuitenkin, johon oli hyvä päättää jouluinen lounas parhaassa seurassa.

Voitte vaan kuvitella mitkä ovat odotukset, kun ylihuomenna pääsen vihdoin maistamaa seitsenkertaista ”kuolemaa”! Jep, dreams will come true =)

Paleokeittiö viettää joulua jälleen äipän tarjoilemassa joulupöydässä. Veikkaan, että meidän perheen perinteitä kunnioittaen mennään. Itse olen esittänyt toiveen vaan savustetusta kalkkunasta. Saapi nähdä toteutuuko tämä toive =)

Onko teillä toiveita Paleokeittiön joulusta? Kiinnostaako epäpaleoliittisten pyhien toimet vai pistänkö luukut kokonaan kiinni ja keskityn nauttimaan joulunajan turpoavasta olemuksesta? Entäs Jouluravintola? Otanko kameran kassiin vai jätänkö kissoille? Uuden vuoden puolella on ainakin luvassa jälleen kuukausi TehoPaleo30:n merkeissä. Voisihan siitä jotain yhteisprojektiakin virittää, jos kiinnostusta löytyy… Kommentoikaa tai laittakaa meiliä tulemaan!

20.12.2011
Vaihto vapaalle

Eilen oli vapaapäivä. Ei valmennuksia, ei visuaalista suunnittelua, ei treeniä, ei ruoanlaittoa… Tänään on siivouspäivä. Eli tässä on hyvin aikaa roikkua hetki koneella eilistä muistellen. Ja toipua krapulasta. Itse täysin harkitusti hankitusta hiilarikrapulasta. Pienestä punkkulasillisesta kun ei vielä sitä oikeaa krapulaa saa. Ehkä hiilarikrapula turvotuksineen ja kurnivine vatsoine on kuitenkin paree vaihtoehto.

Terveysmessuille (EDIT: jotka ovatkin yllättäen vasta ensi viikonloppuna =D) en lopulta jaksanut ihmispaljouteen suunnata, joten harrastin lähimatkailua. Suuntana paikallinen gourmet -ravintola Bistro O Mat, jossa on pitänyt vierailla jo parin vuoden ajan. Ravintolan ideologia lähi- ja luomuruoan hyödyntäjänä osuu ja uppoaa; ”herkkuja lähiseudun raaka-aineista skandinaaviseen makuun”. Mikäs sen parempi tapa viettää vapaa-aikaa. Omille aatteille uskollisena. Olen myös kuullut paikasta paljon hyvää, joten oiva valinta omalta kylältä, sanoisin. Muiden palautteita voi käydä tsekkailemassa vaikka täältä.

Ihanaa oli istua ravintolapäivälliselle kolmen kuukauden kotikokkijakson jälkeen! Vielä ihanampaa oli nauttia se pieni lasillinen punaviiniä =D. Tipatontakin on riittänyt reippaasti yli pari kuukautta. Ei mitenkään suunnitellusti vaan ihan vahingossa. Time flies!

Kaveri valitsi lauatselleen luomupossuterriiniä kurpitsahillokkeella ja savurautuaa kaalipedillä kera valkoviinikastikkeen. Hyvä valinta. Totesin oman annokseni syötyäni. Terriiniä en maistanut, kurpitsahilloketta, kalaa ja kaalia kyllä. Maukasta. Suosittelen!

Oman urakkani aloitin makeasta mallasleivästä ja kovakantisesta maalaishiivaleivästä. Mallasleipä oli ihanan siirappista! Hiivaleipää järsiessä pelkäsin hampaiden katkeavan. Rapea leipäkuori on ihan kiva juttu, mutta kivikova ei ole yhtään kiva juttu. Pisteet brunetelle, miinukset blondille!

Alkuruoaksi halusin ehdottomasti mustajuurikeittoa. Se oli oikestaan syy tämän valmiin menukokonaisuuden valinnalle (josta tosin vaihdoin jälkkärin, ihan vaan peukaloinnin ilosta.. no en.. ;)). Mustajuurikeitto olikin herkullisen kermaista. Vain turhan haaleaa mun makuun. Hippasen lämpimämpi keitto olisi toiminut paremmin. Taas pieni pettymys. Ja miinus.

Pääruoaksi valikoitui mustajuurikeittomenun mukaan luomunaudan entrecôte Pont Neuf -perunoilla (suomeksi ihan vaan uppopaistetut ”paksut ranskalaiset” kuorineen ;)) ja punaviinikastikkeella. Tämä se vasta pettymys ja ISO miinus olikin! Osin omaa syytäni, koska yksinkertaisesti unohdin vaihtaa perunat kasviksiin. Söin toisen perunaveneistä. Eikä se pahaa ollut. Pettymys oli kasvisten puute. Perunoiden ohella lautasella oli punaviiniin upotettuja paahdettuja leipäpaloja. Hippasen kulmakarvat kohosivat ne nähtyäni. Söin kuitenkin, sillä leipäpalasiin imeytynyt punaviinikastike oli herkullista. Muuten mielestäni melkoisen ala-arvoinen suoritus. Etenkin kun kasvisten osaa toimittivat yksi paistettu ja halkaistu miniluumutomaatti, kaksi valkosipulinkynttä ja lautasen reunoja koristanut persiljasilppu. Kyllä jäivät lauantain kasvikset reippaasti alle puolen kilon. Perunaa en voi hyvällä tahdollakaan kutsua kasvikseksi. Se on… noh… perunaa!

No entäs sitten koko aterian kohokohta(?), grillattu luomunaudanfile? Herkulliseltahan se näytti; pullealta ja täyteläiseltä. Unohdin tilatessa paitsi poistaa potut, niin myös mainita haluamani lihan kypsyysasteen. Ilmeisesti keskityin niin tiiviisti juomapuolen valintaan, että ruoan suhteen tällaiset pikkudetskut pääsivät unehtumaan. Liha oli kypsennetty mediumiksi, joka sopi mulle hyvin. En vaan tiedä missä oli mennyt vikaan, mutta purukumin jauhamiseksihan se lihan järsiminen meni. Ja sitä en kyllä odottaisi tapahtuvan tämän tasoisessa ravintolassa. Ulkoreunat olivat sopivan mureat, mutta jo sentti sisäänpäin ja leuat pääsivät töihin. Tästäkin valitettavasti miinusta. ISO miinus siitä, että viimeisenä haarukkaan osuneen jänteikkään palan olin pakotettu sylkemään takaisin lautaselle. Jep, olen pahoillani, mutta en saanut sitä parhaalla tahdonvoimallakaan nielaistua. Oli parempi hankkiutua pienestä palasesta eroon kuin täyttää lautanen… öööööh… mustajuurikeitolla.

Kaikesta huolimatta olin kiinnostunut pihvistä, joten yritin kysyä tarjoilijalta, mitä lihaa pihviin oli käytetty. Asia ei ollutkaan aivan yksinkertainen, vaikka rautalangasta yritin vääntää haluavani tietää karjarodun. Siis aivan sama juttu kuin onko koira villakoira vai kääpiöpinseri! Vastaus oli sama niin kokilta kuin tarjoilijaltakin; kyseessä oli ilmeisesti lihakarja nimeltä ”marmoroitu härän sisäfile”. Olisi varmaankin ollut helpompaa kysyä suoraan, että mistä liha on hankittu ja selvittää sitä kautta lihalaatu. Tosin hauskaa saimme tästä aiheesti kun mieteimme, kuinka ”marmoroidut härän sisäfileet” juoksentelevat kesäisin laitumella. Sisäfileeseenkään en ihan uskonut. Mun käsittääkseni jo lähtökohtaisesti entrecôte on eri asia kuin sisäfile. Ehkä tarjoilija (ja kokki?) vain hermostui ja sekoitti käsitteet totaalisesti. Näin en kuitenkaan odottaisi käyvän kunniakirjoin palkitun ”huippukokin” ravintolassa. Kansallinen epäonnistumisen päiväkin meni jo…

Jälkiruoka oli kuitenkin hyvää. Eihän mikään, minkä nimessä mainitaan suklaa voi olla pahaa! Suklaafondant oli mun mielestä täydellinen. Jos nyt nipottamaan lähdetään, niin olisin korvannut jogurttisorbetin ihan tavallisella wanhanajan vaniljajäätelöllä ja koristemustikat pirteämmillä vadelmilla. Kuvittelin nimittäin syöväni hieman oudolle maistuvaa vaniljajäätelöä, joka oli vieläpä mun makuun liian makeaa. Erehdys menköön omaan piikkiini. Olin asennoitunut syömään vaniljajäätelöä ja melkein kaikki vähänkin makea maistuu mun suussa liian makealle. Vaniljakastike (kreemi?) oli namia ja sopi suklaafondantin kylkiäiseksi aivan mainiosti.

Parasta antia tällä kertaa olivat ravintolan tunnelma ja punaviini. Pidin sisustuksesta, vaikka harvoin silmää miellyttävät vaaleapuiset kalusteet. Tänne ne kuitenkin sopivat. Kokonaisuus on tyylikäs ja sen kruunasivat sieltä täältä bongaamani lampaat. Kaikki eivät ehkä pidä villaotusten tuijottelusta kun lautasella on karitsaa, mutta musta kuvat ja pienet asetelmat lampaineen ja kynttilöineen olivat kivoja.

Kirkkonummella ei ole kovin montaa ”fine dine” -ravintolaa. Jos itse haluan viettää vapaapäivän paikallisessa, hieman tasokkaammassa ravintolassa, niin ehkäpä suuntaan seuraavan kerran ennemmin Långvikiin tai Hvitträskiin. Niin pettynyt en kuitenkaan ole, ettenkö soisi myös Bistro O Matille toista tilaisuutta. Ainakin sunnuntaibrunssi olisi tarkoitus käydä jossain vaiheessa tsekkaamassa. Ei nyt kuitenkaan ihan hetkeen, koska aion palata jälleen toviksi täys-/tehopaleon pariin =)

16.10.2011