Kuukausi: heinäkuu 2012

Kultainen kala

Arvaa mikä kala?! Tällainen kaveri tarttui kalatiskiltä mukaan. Jotain kivan kesäistä siitä oli väännettävä, joten vaihteeksi ihan tuttua ja turvallista perussalaattia tuli. Uudella eväkkäällä. Useimmitenhän se tahtoo olla tämän kaverin punaisempi serkku, joka lautaselle ui. Tällä kertaa kuitenkin rohkeasti kultaisen kalan kimppuun! Savusiikaa tuli viimeksi syötyä vuosi sitten Kalajoella. Silloin ravintolassa, nyt ensi kertaa omaan kotiin ostettuna. Siika sinänsä on herkullista ja söisin sitä varmasti useamminkin, jos joku muu tekisi perkuuhommat. Kyllähän siinä pikkasen alkoi lomalaisenkin hermoa kiristää miljoonaa kalanluuta lihasta nyppiessä. Mutta josko tästä sellainen kerran kesässä perinteen taikoisi =) P.S. Jos et vielä arvannut mikä kala salaatin sekaan ui, niin kokeile maalata kaveri esiin! ;)

Hellepäivän…

…metsä (tarvoin ja äimistelin ;)).     …saalis (jätin syömättä ;)). …polttava taivas (ja punoitusraidat ;)). …minimalistiset varusteet (pärjäsin ;)). …vedenalainen maailma (zoomailin ;)). …meri (ihastelin ;)). …eväät (nautiskelin ;)).     …yllättävät tyrskyt (testasin ;)). …liukkaat rantakalliot (kastuin ;)). …tärkein sanoma (nyökyttelin ;)). …puhtaat varpaat (liotin ;)). …tarkoitus (toteutin ;)). …perhonen (jahtasin ;)). …artikkeli (opiskelin ;)). …vanha viisaus (bongasin ;)).

Ruttulehti uunissa

Ruttulehti pirtelössä on jo muutamia vuosia vanha juttu. Mutta samainen ruttulehti uunissa on mulle jotain uutta! Pitihän sitäkin kokeilla kun uuni oli kaalilaatikon jäljiltä vielä lämmin. Niin ne kaaliviikot vaan jatkuvat! Uskokaa tai älkää, niin olen viimeisen kahden viikon aikana väsännyt paitsi ruttulehtiä, niin myös kaali-jauhelihapadan, kaalilaatikon ja vielä kaalikeitonkin. Kaali on mahtavaa! Kahteen viimeiseen palataan vielä ;) Lehtikaalisipsit syntyvät helposti. Pese ja kuivaa lehdet huolellisesti. Leikkaa vahvimmat ruodot pois ja pilkot lehdykät sopiviksi suupalasiksi. Hiero kaalinpalasiin kookosöljyä ja mausta suolalla. Itse käytin iHerbista tilaamaani kelpillä ja dulsella (merileviä) maustettua merisuolaa. Asettele raa`at sipsit uunipellille ja ”kuivata” 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Tai itseasiassa niin kauan, että sipsit näyttävät ja tuntuvat kuivilta (reunat alkavat rusehtamaan). Ainakin mun uuni paistaa hieman epätasaisesti, joten pelti kannattaa kääntää puolivälissä. Tästä huolimatta uunin takaseinää lähinnä olleet sipsit ruskettuivat enemmän kuin etualalla olleet. Ja näin ollen maistuivat myös hieman kitkeriltä ja palaneilta. Sipsien valmistumista kannattaa pitää silmällä, sillä ne palavat todella nopeasti.     Ensimmäiset lehtikaalisipsit maisteltuani ihmettelin, että mitä ihmettä näistä nyt kohkataan! Eivät kai nämä voi olla jonkun mielestä …

Lisää romantiikkaa

Hvitträskissä. Kansallisromantiikka, jota jo aiemmin annosteltiin lautaselleni. Täällä. Tällä kertaa sääkin suosi sen verran, että ainakin puutarha ja ranta tuli fiilisteltyä. Vilusta huolimatta. Museo oli valitettavasti jo sulkenut ovensa.     Sunnuntaina iltasella oli ajatus istahtaa moottoripyörän kyytiin ja suunnata Fiskarsiin. Kieltäydyin kuitenkin lopulta kunniasta jäädyttää itseni tunnottomaksi pyörän tarakalla. Onhan se kesä, joo, mutta ilmeisen viileä sellainen. Taivas täyttyi arvaamattomista pilvistä ja tuuli tuiversi armottomasti. Parempia kelejä odotellessa… Siitä se ajatus sitten lähti. Ja kasvoi; Fiskarsin kahveista pienelle iltapalalle Haukilahden rantaan ja siitä edelleen neljän ruokalajin illalliselle Hvitträskiin. Anna ajatukselle aikaa ja se saattaa yllättää iloisesti! =)     Viimeksi tuli arvottua Kirkkonummi menun ja parsaviikkojen tarjonnan välillä. Nyt ei tarvinnut enää arpoa. Kirkkonummi menu, kiitos! Ravintola Hvitträsk on mukana Makujen Suomi -kampanjassa, jossa ravintolat tarjoavat näitä paikallisten raaka-aineiden ympärille koottuja, valmita menuita. Tervetuloa Makujen Suomi -ravintoloihin! Makujen Suomi -ovat kaupunki- ja maakuntamenuissaan maisteltavaksi suomalaisen ruokakulttuurin kirjonravintolat tu ja monipuoliset suomalaiset raaka-aineet, jotka valitaan vuodenaikoja ja paikallisuutta korostaen. Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Makujen Suomi -sivustolla, josta myös edellinen lainaus on poimittu. Kyllä kovasti houkuttaisi käydä …

Sipuli ja gorilla

…kävelivät torilla. Hoh hoh hoo! No ei nyt ihan sipuli ja gorilla, mutta sipuli ja pekoni. En tiedä, mistä moista fraasia päähän pukkas. Loma on tehnyt tehtävänsä, kun tosikko vitsailee ;) No mutta, tämä oli jälleen jonkinlainen jämäruoka. Ja pikaruoka siinä samalla. Jääkaappiin oli jäänyt pari palaa Pajuniemen läskistä luomupossun siipaletta ja pala Valion Auraa, joista molemmista oli jo vähän niinku aika hankkiutua eroon. Ennen kuin hankkiutuisivat kaapista vastaan kävellen itse itsestään eroon. Pannulle pekonit ja sipulit sulassa sovussa tirisemään. Hetkeksi sivuun munakasmassan tieltä (1 luomumuna + 3 valkuaista + 1 rkl smetanaa + mausteet) ja takaisin kun munakas alkaa muistuttaa munakasta. Päälle murustettua homejuustoa ja pikaruoka on valmis. Hotkis!

Mustikka ja mehiläinen

Lisää metsien mustaa marjaa! Nautitaan nyt tästä ihanuudesta taas niin kauan kun tuoretta riittää. Ja sitähän riittää! Mättähät notkuen. Tällä kertaa mustikan kaveriksi pääsi harvemmin jääkaapissa vieraileva turkkilainen. Jogurtti. Otinpa leikkiin vielä mehiläisetkin mukaan. Jos mustikka tykkää turkkilaisesta, niin turkkilainen tykkää parhaasta hunajasta. Vielä CocoVin siitepölyrakeet messiin, niin johan on tervettä ja hyvää. Korentoja unohtamatta! Eilen kävinkin salaisella korentopaikalla bongaamassa näitä vintiöitä. Katsotaan saanko kaverit tallennettua kameralla. Ovat niin vikkeliä nuo kauniit, vihreän ja turkoosin metalliväreissä hohtavat pienet ”helikopterit” (neidonkorento). Upeita olentoja! Luonnossa ja lautasella =)

Paluu menneisyyteen

Palasin neljän vuoden tauon jälkeen hetkeksi menneeseen elämään. Todetakseni vain, että paluuta ei ole. Vähintäänkin 10 vuoden ajan lappasin aamiaiseksi päivästä toiseen suurinta herkkua; kaurapuuroa raejuustolla. Siihen aikaan keitin puuron vielä rasvattomaan maitoon ja lisäsin sekaan lusikallisen soijalesitiiniä. Sokeritonta mehukeittoa kyytipojaksi lasista. Tuttu juttu varmasti monelle keholajien harrastajalle. Nyt se ei enää vaan käy. Vaikka kovasti haluaisin käyvän. Pidän kaurapuurosta edelleen. Puolisen tuntia aterian nauttimisen jälkeen vaan silmät lurppasivat niin pahasti, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä pitkälleen. Väsytti, mutta ei nukuttanut. Vajaassa tunnissa väsymys helpotti ja saatoin jatkaa päivääni. Ehkä vielä silloin tällöin otan tietoisen riskin ja kaadan kaurapuuroa lautaselle. Ihan vaan unilääkkeeksi, jos ei muuten ;) Gluteiiniton kaurapuuro ~3 dl vettä ~50 g Provenan gluteiinittomia jumbokaurahiutaleita suolaa puoli purkkia tavallista raejuustoa (ei rasvatonta) ruokalusikallinen St. Dalfourin kirsikkahilloa