Avainsana: arkiruoka

  • Varhaiskaali-jauhelihapaistos fenkolilla – Simppeli kausiherkku

    Varhaiskaali-jauhelihapaistos fenkolilla – Simppeli kausiherkku

    Varhaiskaali on alkukesän mainio kausiherkku, jota ei kannata missata. Nopea arkiruoka syntyy pannulla pikaisesti paistetusta jauhelihasta, varhaiskaalista sekä fenkolista. Simppeliä ja yksinkertaisesti hyvää – rehti suomiruoka rokkaa!

    Piti tähän väliin keväistä paellaa Paleokeittiön tapaan postata, mutta muutos suunnitelmiin. Koska tämä maukas kausiherkku on parhaimmillaan juuri nyt – eikä kausi kauan kestä.

    Kyse on kaalista. Ei tiiviistä, valkoisesta varastokaalista vaan mehukkaasta, vihertävästä varhaiskaalista, joka kypsyy hetkessä. On herkullista myös kypsentämättömänä, esimerkiksi perinteisen kaaliraastesalaatin raaka-aineena tai eksoottisemmassa coleslaw’ssa punakaalin paikalla.

    Inspiraation varhaiskaalipaistokselle tarjosi Paleokokkien Riitta, joka oli laittanut varhaista kaalia pannulle muiden kasvisten kaveriksi. Minä päädin täydentämään paistosta jauhelihalla ja fenkolilla, joka passaa autoimmuunipaleolle Riitan suosimia koisokasveja paremmin.

    Fenkoli ei paistoksesta maullisesti silmille hyöki, mutta antaa pelkkää kaalia monipuolisemmin ravinteita.

    Esimerkiksi natriumia ja kaliumia saa fenkolista kaaliin verraten tuplaten, A-vitamiinia ja beetakaroteenia kymmenkertaisesti.

    Niitähän tässä on nyt proteiinin ohella kuukauden päivät tankattu – ravinto-aineita, kaikenlaisista kasviksista ja purnukoistakin. Ei tässä vielä täysin terveen kirjoissa olla, mutta olo on monellakin osa-alueella huomattavasti kuukauden takaista terveempi. Voin suositella – tankkaus- ja puhdistuskuuriksi täysin terveillekin.

    Olen aina yhtä ällistynyt, kuinka paljon voimme omaan oloon, jopa sairauksiin elintavoilla ja sillä, mitä suuhun pistämme vaikuttaa. Näin yhä, vaikka takana on jo melkoisen monta kevätsiivousta ja paluuta puhtaalle paleolle.

    Autoimmuuniprotokollan osalta kokeilu on ensimmäinen – kannattava, eikä loppujen lopuksi edes kovin hankala.

    Ihan hirvittävän moni voi tänä päivänä huonosti. Autoimmuuni- ja tulehduksellisia sairauksia sairastavien määrä sen kun kasvaa vuosi vuodelta – etenkin nuorten ikäluokassa. Uskoinko joku vähemmän kaunis päivä kuuluvani tähän joukkoon?

    Ikä alkaa pikkuhiljaa painaa, mutta perusterveellistä elämää elävänä täytyy todeta, että en. Samaan hengenvetoon täytyy vielä täydentää, että ei vaan se ruoka, liikunta, uni ja stressitön elämäntapa – kyse on usein monen tekijän summasta. Geeneilläkin on omat koodinsa kisassa.

    Meillä on nykypäivänä kaikki mahdollisuudet olla terveempiä ja voida paremmin kuin koskaan aiemmin! MIKSI sitten olemme sairaampia ja voimme huonommin kuin koskaan ennen?!

    Paleokeittiön emäntä

    Näin kirjoitin – vuonna 2009.

    Kuinka ajankohtainen yhä on tämän yli kymmenen vuotta sitten kirjoittamani paleoinfon teksti – todennäköisesti ajankohtaisempi kuin kymmenen vuotta sitten. Surullista. Tieto lisääntyy, mutta kehitys jatkuu – väärään suuntaan.

    Ihminen ei tiedä sitä, mitä se ei tiedä.

    Suosikkisanontani, jonka ymmärtää tai ei ymmärrä. Harva myöskään tietää, kuinka hyvin voisi voida. Omaan olotilaan tottuu – kaikki on hyvin, mutta voisi olla paremmin. Jos on ikänsä syönyt kaupan kasvatettua kuralohta, ei voi tietää, miltä aito, vapaana kirkkaissa vesissä vaeltanut villilohi maistuu – parhaan määrittää tähänastinen paras.

    Palataanpa saarnastuolista takaisin varhaiskaalipaistokseen.

    Taas näitä mössöruokia, totesi äitini. Kyllä, koska mössöruoat useimmiten ovat helppoja ja nopeita valmistaa, niitä syntyy kerralla isompikin määrä ja ovat helposti varastoitavissa sekä lämmitettävissä. Tiskiäkin syntyy vähemmän – ekologista.

    Eivät ehkä ole kaikkein kuvauksellisempia annoksia, mutta herkullisia ovat.

    Varhaiskaali-jauhelihapaistos oli itselleni myös oiva muistutus siitä, kuinka hyvää simppeli, vain kourallisen raaka-aineita sisältävä ruoka voi olla. Tämä tahtoo kokkaus- ja kokeiluinnossa joskus unohtua – vain pippurilla ja suolalla maustettu rehellisesti suomalainen ruoka rokkaa.

    FENKOLILLA TÄYDENNETTY VARHAISKAALI-JAUHELIHAPAISTOS (AIP)

    3 annosta

    • kookosöljyä (tai eläinrasvaa) kuullottamiseen
    • ~400 g jauhelihaa
    • 1 sipuli silputtuna
    • 1 keskikokoinen varhaiskaali suikaloituna
    • 1 keskikokoinen fenkoli suikaloituna
    • kuivattua meiramia (tai italialaista mausteseosta) maustamiseen
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    • (~1 dl kookosmaitoa + vettä kermaiseen paistokseen)
    1. Esivalmistele; silppua sipuli, suikaloi kaali ja fenkoli.
    2. Kuullota sipuli rasvassa pannulla. Lisää sipulin joukkoon jauheliha. Ruskista, mausta suolalla sekä mustapippurirouheella ja siirrä sivuun.
    3. Lisää pannulle paistorasvaa. Kuullota fenkoli lähes kypsäksi. Lisää kaali ja jatka kuullottamista, kunnes kaali muuttuu ”läpikuultavaksi ja on sopivan pehmeää. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella tarvittaessa.
    4. Palauta kypsä jauheliha-sipuliseos kaalin ja fenkolin seuraksi pannulle. Sekoita. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita.

    💡 Kokeile myös kermaista kaali-jauhelihapaistosta lisäämällä valmiiseen paistokseen kookoskermaa. Toimii erityisen hyvin seuraavan päivän lämmitetyssä versiossa.

    ℹ️ Tämä resepti on AIP hyväksytty. Korvaa tarvittaessa kookosöljy sopivalla paistorasvalla ja kookosmaito lehmänkermalla.

    Uudet reseptit sähköpostiin?

  • Marokkolaisittain maustettu jauhelihapannu on maistuva arkiruoka

    Marokkolaisittain maustettu jauhelihapannu on maistuva arkiruoka

    Etsitkö helppoa ja nopeaa arkiruokaa, jossa mukana maku? Vastaus löytyy marokkolaisittain maustetusta jauhelihapannusta, jonka helppous ja nopeus piilevät arkisen jauhelihan lisäksi valmiissa kukkakaaliriisissä sekä raastetussa porkkanassa. Makupuolesta vastuun kantavat marokkolainen mausteseos kera sitruunanraikkaan jogurttikastikkeen.

    Aika kiitää – kesä tuli ennen kuin ehti ”kissaa” sanoa. Tai itse asiassa ei – aika monta ”kissaa” ehdin ennen tätä kesäkuun aurinkoista päivää hokea.

    Syy yht’äkkiseen kesäheräämiseen löytyy tästä ja toisestakin julkaisua odottavasta reseptistä. Ne kun on kokattu varastokasvisten varassa kevättalven lumien vielä maassa maatessa.

    Hoidetaanpa nämä alta pois, jotta päästään toisenlaisiin tunnelmiin.

    Aina vähän harmittaa kun reseptit jäävät pidemmäksi aikaa luonnoksiin makaamaan. Koska ei vaan kykene enää yksityiskohtia ja fiiliksiä muistamaan. En aio edes yrittää – viime kuukaudet tuntuvat vuosien takaisilta.

    Kevät on kulunut omaa napaa tuijotellessa – kadonnutta terveyttä etsiessä. Parempaan päin matkataan – ultraterveellisen ruoan ja aikamoisen lisäravinnearsenaalin kanssa.

    Jos autoimmuunipaleo kiinnostaa, niin kannattaa pysyä Paleokeittiössä

    – infoa ja reseptejä tulossa.

    Ehkä valmennustakin halukkaille luvassa.

    Sen verran on marokkolaisittain maustetusta jauhelihapannusta muistikuvaa, että hyvää ja etenkin helppoa arkiruokaa on. Koska jauheliha ja valmiiksi ”raastettu” kukkakaaliriisi. Raastettu porkkanakin pehmenee pannulla pikaisesti.

    Makua pannuun pannaan marokkolaiseen tapaan monesta mausteesta. Mutta yhdelläkin pärjää – jos poimii sen valmiina sekoituksena marketin maustehyllystä.

    Raaka-ainelista näyttää nälkävuoden mittaiselta, mutta aika yksinkertaisten perusasioiden ja -ainesten äärellä ollaan.

    Oikoa voi mausteseoksen lisäksi paahdetuista mantelilastuista ja marokkolaista makumaailmaa tukevista aprikooseista, mutta jogurttikastikkeesta ei kannata tinkiä – paitsi jos on pakko. Tasapainottaa ja raikastaa mukavasti muutoin itämaisten mausteiden tuomaa tunkkaisuutta ja jauhelihan raskautta. Eikä tuo oikeastaan muuta vaadi kuin muutaman minuutin sekoittelun.

    MAROKKOLAISITTAIN MAUSTETTU JAUHELIHAPANNU

    3 – 4 annosta

    Sitruunainen jogurttikastike

    • 3 dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
    • ½ sitruunan mehu
    • ½ sitruunan kuori raastettuna
    • 1 tl juoksevaa hunajaa
    • ~½ tl suolaa
    • rouhittua mustapippuria

    Mausteseos

    • 3 tl juustokuminaa
    • 3 tl jauhettua korianteria
    • 1 tl jauhettua inkivääriä
    • 1 tl savupaprikaa
    • 1 tl jauhettua maustepippuria
    • 1 tl kurkumaa
    • 1 tl kanelia
    • ½-1 tl chilihiutaleita
    • (cayennepippuria)

    Jauheliha-kukkakaalipannu

    • kirkastettua voita tai muuta rasvaa/öljyä kuullottamiseen
    • 1 sipuli silputtuna
    • 400 g jauhelihaa
    • 2 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • 2-3 porkkanaa karkeasti raastettuna
    • 300 g valmista kukkakaaliriisiä/-murua (tai kokonaista paloiteltuna ja murustettuna)
    • tuoretta persiljaa
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria

    Tarjoiluun

    • paahdettuja mantelilastuja
    • rusinoita tai pehmeitä kuivattuja aprikooseja
    • sitruunaista jogurttikastiketta (ohje yllä)
    • tuoretta persiljaa
    1. Valmista jogurttikastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään. Jätä jääkaappiin maustumaan.
    2. Valmista mausteseos mittaamalla kaikki mausteet valmiiksi pieneen astiaan tai lautaselle.
    3. Esivalmistele kasvikset. Silppua sipuli, kuori valkosipulit ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Jos käytät kokonaista kukkakaalia, niin raasta muruksi tai paloittele ja hienonna tehosekoittimessa pulsettamalla.
    4. Aloita pannun valmistus kuulottamalla mausteseosta rasvassa isohkossa pannussa tai kasarissa muutamia minuutteja sekoitellen.
    5. Lisää silputtu sipuli ja jatka kuullottamista.
    6. Lisää mukaan jauheliha. Ruskista.
    7. Rutista sekaan valkosipulin kynnet. Jatka kypsennystä hetken aikaa. Mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla.
    8. Lisää raastettu porkkana. Anna kypsyä hetken aikaa sekoitellen ennen kuin lisäät kukkakaaliriisin. Kypsennä ~10 minuuttia välillä sekoittaen. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita.
    9. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon silputtu persilja.
    10. Tarjoile kera sitruunaisen jogurttikastikkeen, paahdettujen mantelilastujen, rusinoiden tai kuivatun aprikoosin sekä silputun persiljan.

    💡 Jos haluat päästä vieläkin helpommalla ja nopeammin, niin korvaa maustesseos valmiilla ras el hanout -maustesekoituksella.

    💡 Kaipaatko hieman tulisuutta? Lisää ripaus cayennepippuria.

    💡 Eksoottisempi pannu? Korvaa persilja tuoreella mintulla tai korianterilla.

    ℹ️ Täyspaleo- tai maidoton ruokavalio? Korvaa turkkilainen jogurtti kookosjogurtilla tai jätä jogurttikastike pois ja rutista päälle hieman sitruunamehua.

    ℹ️ AIP ruokavalio? Jätä jogurttikastike pois ja rutista päälle hieman sitruunamehua. Korvaa mausteseos seoksella, jossa 1 tl jauhettua inkivääriä, 1 tl kurkumaa ja 1 tl kanelia. Jätä myös mustapippuri pois.

    Paleokeittiö - Terveempää ruokaa hyvällä maulla
  • Arjen pikaruokaa – Intialaisittain maustettu punainen linssipata pinaatilla & paprikalla

    Arjen pikaruokaa – Intialaisittain maustettu punainen linssipata pinaatilla & paprikalla

    Pikainen arkiruokakin voi olla ravinteikasta, herkullista ja halpaa. Testaa vaikka tämä laajalti tunnetusta intialaisesta kasvisruoasta innoituksensa saanut, pinaatilla sekä paprikalla täydennetty linssimuhennos. Helppoa, nopeaa ja niin hyvää!

    Intialaisella teemalla jatketaan talvea eteenpäin. Ihan aidon intialaiseksi en uskalla tätä nopeaa ja täyttävää muhennosta nimetä. Mutta Intiasta on inspiraatio kaivettu – dal lienee kaikille intialaisen kasvisruoan ystäville tuttu.

    Eikä punainen linssipata ole oikeastaan edes pata vaan pikemminkin muhennos. Punainen linssipata vaan kuulostaa otsakkeessa paremmalta kuin muhennos. Käy myös kastikkeesta.

    Pääsivät linssit ensimmäistä kertaa koskaan Paleokeittiön pöytään. Vieraissa pöydissä olen kyllä linssiä hyvällä ruokahalulla leipäläpeen lapannut.

    Kylvövirvilät kuuluvat palkokasveihin, jotka eivät pilkulla viilattuun paleoon mahdu.

    Semipaleoon pistin kuitenkin.

    En linsseihin kuollut – tälläkään kertaa. Keho tuntuu kestävän ihan kivasti palkokasveja silloin tällöin nautittuna. Vatsakaan ei vastaan laittanut. Sehän on se paras ruoka-aineiden sopivuudesta kertova mittari – ellei varsinainen allergia vaivaa.

    Parasta linssipadassa on – kaikki.

    Monipuolisesti sekä -värisesti kasviksia, kanaliemestä kollageenit ja linsseistä pikkasen kasviproteiiniakin. Valmistuksen nopeutta ja helppoutta sekä seuraavan päivän lämmitettäviä jämiä unohtamatta.

    Savuisan paprikan makukin juustokuminalla terästettynä on emännän mieleen. Lopputuloksena lämpimän mausteinen muttei tulinen arjen lohturuoka. Jos tulisuutta kaipaa, niin cayennepippuria lisäämällä onnistuu hetkessä.

    Porkkanan ja paprikan pilkkominen lienee valmistusprosessin työläin vaihe. Mutta mitä pienemmäksi jaksaa pilkkoa, sitä nopeammin lepää linssipata lautasella.

    Muhennosmaisen koostumuksen kannalta kannattaa suosia kaikkien kasvisten osalta tasalaatuista kuutiointia. Paitsi jos pataa bataatilla täydentää. Bataatti kypsyy porkkanaa ja paprikaa pikaisemmin, joten isompi kuutio parempi. Ellei mössöä mieli.


    PUNAINEN LINSSIPATA PINAATILLA JA PAPRIKALLA

    4 annosta

    • kirkastettua voita tai kookosöljyä kuullottamiseen
    • 1 sipuli silputtuna
    • 2 isohkoa porkkanaa kuutioituna
    • 1 punainen paprika kuutioituna
    • 2-3 valkosipulinkynttä silputtuna tai rutistettuna
    • 1 rkl savupaprikajauhetta
    • ½ tl juustokuminaa
    • ½ tl kurkumaa
    • ¼ tl cayennepippuria
    • 3 dl punaisia linssejä huuhdottuna
    • 5 dl kana- tai kasvislientä
    • 1 rasia (70 g) tuoretta pinaattia
    • ½ pienehkön sitruunan mehu
    • tuoretta tai pakastettua korianteria tai persiljaa silputtuna
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    1. Esivalmistele kasvikset; silppua sipuli ja valkosipuli, leikkaa porkkanat sekä paprika pieniksi kuutioiksi, huuhtele linssit.
    2. Kuullota sipulia, porkkanaa ja paprikaa voissa tai öljyssä isohkossa kattilassa kunnes sipuli on läpikuultavaa (reilu 5 min).
    3. Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista hetken aikaa.
    4. Lisää kattilaan savupaprika, juustokumina, kurkuma sekä cayennepippuri. Sekoittele jälleen hetken aikaa.
    5. Lisää huuhdotut linssit. Sekoita.
    6. Lisää liemi. Kiehauta ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä ~10-15 minuutiksi, kunnes porkkanan ja paprikan kypsyysaste on mieluinen. (Itse jätin hieman purutuntumaa, joka pehmeni seuraavana päivänä lämmittäessä. Kypsennysaika riippuu myös pilkottujen kasvisten koosta -mitä pienempää silppua, sitä nopeammin valmistuu.)
    7. Lisää pinaatti. Sekoittele, kunnes pinaatti on ”sulanut”.
    8. Virkistä muhennos sitruunamehulla ja korianterilla (tai persiljalla). Mausta mustapippurirouheella. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita.
    9. Syö sellaisenaan tai esim. riisin kera.

    💡 Kaipaatko lihaa? Täydennä tai korvaa osa linsseistä paistetulla jauhelihalla.

    💡 Ruokaisampaa linssipataa? Täydennä pata bataatilla!

    Paleokeittiö - Terveempää ruokaa hyvällä maulla

    Uudet reseptit sähköpostiisi?

  • Kolme kalaisaa avokadotoastia

    Kolme kalaisaa avokadotoastia

    Paleokeittiön kalateemainen kokkaus jatkuu nopeilla, monipuolisilla ja aivan ylihelpoilla ohjeilla!

    Itse asiassa en tiedä, voiko tätä edes kokkaukseksi kutsua. Kokoaminen lienee lähempänä totuutta. Mutta mikäs sen parempaa kuin taikoa maistuvaa terveysherkkua arkeen vain muutamassa minuutissa. Minä tykkään. Veikkaan, että niin tykkää moni muukin.

    Mitä tämänkertaisten ohjeiden monipuolisuuteen tulee, niin pistänpä insipiraatioksi, en vain yhtä vaan kokonaiset kolme reseptiä. On mitä testata ja mistä valita. Jotain sopivaa joka tilanteeseen ja makumieltymyksiin. Aamuun, välipalaksi, lounaalle. Miksei päivän pääateriaksikin.

    Hyviä rasvoja on ladattu kasvisten ja proteiinin kylkeen roppakaupalla. Nämä pari hyvärasvaista raaka-ainetta yhdistävät kaikkia variaatioita. Tarjolla on nimittäin avokadoa ja savulohta niin aasialaiseen, meksikolaiseen kuin perisuomalaiseenkin malliin.

    Avokado suomalaista? Ehkä ei. Mutta ei kai tämä nyt niin pilkun päälle ole.

    Pistin jälleen Paleokokeissa pientä kyselyä pystyyn. Oma kalasuosikkini on eittämättä lohi. Tai ainakin siinä mielessä, että se helpoiten kotikeittiöön kulkeutuu.

    Kiinnosti tietää, että millaista kalaa muut mieluiten tai useimmiten kotona kokkaavat. Tai käyttävät. Enemmistö oli kanssani samoilla linjoilla. Kyllä se jonkinlainen lohi maistuu muillekin.

    Lohi vaan on jotenkin helppo valinta. Ja helpointahan se on silloin kun kalaviipaleen voi siirtää suoraan paketista pöytään. Tai pistää suuhun. Savustettuna tai graavattuna.

    Tämän postauksen tähtenä avokadotahnan rinnalla loistaa jo aiemmasta Paleo Buddha Bowlista tuttu, valmiiksi siivutettu kylmäsavulohi. Joka totta puhuakseni emännälle parhaiten maistuu terveleipäviipaleen päällä kera remouladekastikkeen. Yhdistelmässä vaan on jotain niin… mmmmmm… maukasta.

    Harvemmin tulee komboa nautiskeltua. Syynä ennen kaikkea se terva- tai saaristolaisleipä, jota ei ihan joka päivä sovi kitusiinsa työntää. Olen säästänyt juhlahetkiin. Niin teen tänäänkin.

    Tänään tarjolla siis kalaisaa avokadotoastia kolmella tapaa. Aloitellaan tiukkalinjaisten ”mitättömästä”, mutta ei mauttomasta meksikolaisesta. Ja jatketaan siitä sitten gluteenittoman aasialaisen arkiversion kautta kotimaisiin herkkuhetkiin.

    Avokadotoastista täytyy vielä vähän avautua. Sehän on viime vuosina ollut jonkinlaista trendiherkkua.

    Koko homman ydin on tietysti avokado, jota voidaan latoa ”leivän” päälle joko sellaisenaan, karkeasti muussattuna tai sileäksi sekoitettuna. Nakuna tai eri tavoin maustettuna. Versioita toastin avokadotahnoista on varmasti tuhansia. Alle kirjaamani on omaan makuun sopivimmaksi viilattu sose. Jokainen varioikoon vapaasti.

    En aiemmin oikein ymmärtänyt, että mistä tässä nyt kohkataan. Miksi avokado leivän päällä on jotenkin iso juttu?

    Menee jälleen kerran kategoriaan testaa ennen kuin tuomitset. Löysin avokadotoastit viimein viime kesänä kun ei kokkaus helteellä huvittanut. Jotain kohtuu terveellistä piti kesäkuumallakin kuitenkin syödä. Avokadoriisikakusta erilaisine täytteineen tuli kaveri.

    Avokadotoastia on helppo muunnella omien mieltymysten mukaan. Mun ajatusprosessi toastin koostamisessa menee jokseenkin seuraavasti…

    • pohja
    • maustettu avokadotahna
    • kasviskerros
    • proteiinikerros
    • yrtit ja muut tilpehöörit

    Kala proteiinilähteenä tuli kuvioihin mukaan vasta fisuviikkojen myötä. Hyvin toimivat limellä maustettu vihreä kivihedelmä ja savulohi yhdessä.

    RAIKAS AVOKADOTAHNA

    • 1 kypsä avokado
    • ~3 rkl limen mehua (1 lime, tai maun mukaan)
    • 2 rkl mietoa oliiviöljyä
    • ½ keskikokoisesta valkosipulinkynnestä
    • ripaus suolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Laita kaikki muut ainekset paitsi rouhittu mustapippuri joko tehosekoittimeen tai surauta sileäksi sauvasekoittimella.
    2. Mausta mustapippurirouheella. Sekoita lusikalla, maista ja viilaa mausteita tarvittaessa.

    Valmis tahna säilyy limen ansiosta suljetussa astiassa jääkaapissa ainakin päivään seuraavaan. Mahdollinen ylijäämä toimii mainiosti myös tuorekasvisten, kuten kurkun, porkkanan, varsisellerin ja kukkakaalin dippaukseen.

    ”MITÄTÖN” MEKSIKOLAINEN TIUKKAAN LINJAAN

    • jykevä salaatinlehti tai kaksi
    • reippaasti avokadotahnaa
    • tomaattia siivuina tai kuutioituna
    • punasipulia ohuina renkaina tai hienonnettuna
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifileviipale
    • punaista chiliä tai jalopenoa pilkottuna
    • koristeluun tulista silmusalaattia ja mustaa merileväkaviaaria
    • tarjoiluun limeä
    1. Pilko / siivuta kasvikset.
    2. Kokoa avokadotoast salaatinlehden päälle, purista päälle hieman limeä ja syö samantien.

    GLUTEENITON AASIALAINEN ARKEEN

    • 1 riisikakku
    • reilusti avokadotahnaa
    • kurkkua siivutettuna
    • porkkanaa karkeasti raastettuna
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifileviipale
    • sushi-inkivääriä suoraan purkista
    • koristeluun tuoretta korianteria ja merileväkaviaaria (tai mustia seesaminsiemeniä, joita minä en perusmarketista löytänyt)
    • tarjoiluun limeä
    1. Raasta / siivuta kasvikset.
    2. Kokoa kaikki riisikakun päälle, purista päälle limeä ja nauti heti.

    PERINTEINEN SUOMALAINEN HERKKUHETKIIN

    • viipale terva- tai saaristolaisleipää
    • avokadotahnaa
    • salaatinlehti
    • keitettyä kananmunaa viipaleina
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifilesiivu
    • koristeeksi tuoretta tilliä ja merileväkaviaaria
    • sitruunaa tarjoiluun
    1. Keitä ja siivuta kananmuna.
    2. Kokoa ja syö edellisten malliin.

    Sellainen setti kalaisia ”avokadotoasteja”. Mietin omaa suosikkia. Valinta tuntui haastavalta. Kaikki hyviä omalla tapaa. Mutta kyllä tässä Mitätöntä meksikolaista on eniten syöty.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Sitruunainen kesäkurpitsa-lohipasta raikkaalla avokadokastikkeella

    Sitruunainen kesäkurpitsa-lohipasta raikkaalla avokadokastikkeella

    Päivää taas Paleokeittiöstä! Pitkä, kuuma kesä on enää muisto vain. Tosin aivan ihana sellainen. Syksy painaa päälle, ja on emännänkin aika tarttua taas kauhaan. Se kun ei ole kädessä viime kuukausina kovin montaa kertaa käynyt.

    Ilman ruokaa ei ole tarvinnut emännän elellä. Vyötärölinjan mallista päätellen. Mutta kun jonkin aikaa pellossa elelee, niin osaa jälleen arvostaa arkea. Ja terveempää kokkausta.

    Oikeastaan tartuin kauhaan aika innoissani. Koska keittiössä odotti projekti, jonka nyt potkaisen blogissakin virallisesti käyntiin. Tervetuloa Paleokeittiön Fisuviikoille!

    Fisk, fish, fisu… Kala suomeksi. Se on emännän lautasellakin viimein viihtynyt. Kala on kyllä hyvää. Tai ainakin ihan okei. Se vaan tahtoo paremmin haaviin uiskennella vieraissa pöydissä kuin kotona. Miksi niin? God only knows. Tai on mulla asiasta vähän vihiä.

    Kala on hyvin valmistettuna hyvää, nopeaa, helppoa ja hirmu terveellistä ravintoa, mutta mulla vaan on ollut, ja on edelleen sen kanssa vähän ongelmia. Paras tapa ratkaista ruoka-aineongelma on pistää projekti pystyyn.

    Projektien myötä olen vuosien varrella oppinut syömään ja kokkaamaan kaikenlaista. Uutta ja ällöttävää jännittävää. Kuten sieniä, mätiä ja äyriäisiä. Kummallisia kasviksia sekä mausteisia ruokia muilta mailta. Kun vähän aikaa jaksaa panostaa ihan kybällä, niin hetken rykäisystä tulee tottumus. Parhaassa tapauksessa. Joskus jää rykäykseksi. Jonka voi onneksi aloittaa aina uudestaan. Kerta kerralta kapeammalla kynnyksellä.

    Fisuviikoille sain yhteistyökumppaniksi varmasti ja vakaasti jo viimeiset kolmekymmentä vuotta suomalaisten ruokapöytiin kalaa pyytäneen ja kasvattaneen Heimon kalan. Pakkaukset lienevät useimmille markettien kalahyllyiltä tutut. Tosin ne ovat hiljattain saaneet uuden, tyylikkään ja tietotäyteisen ilmeen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos eivät ole uudet kuoret vielä osuneet silmään.

    Vaikka en kalan kokkaamisesta ole koskaan ollut ihan intopinkeänä, niin nyt on monta hyvää syytä pikkasen panostaa.

    Ensinnäkin, kun jääkaapista löytyy kaikenlaista kalaa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ne pois. Pikkupakko on aina hyvä motivaattori. Melkein yhtä hyvä kuin pikkunälkä.

    Toisekseen olen jo tovin halunnut haastaa itseni syömään enemmän kalaa. En vaan ole saanut aiemmin aikaiseksi. Nyt saan.

    Kolmas hyvä syy löytyy kokkauksesta. Silläkin saralla saa nyt haastaa itseään ihan uudella tavalla. Koska kyseessä on harvemmin Paleokeittiössä nähty raaka-aine, josta PITÄISI osata kehitellä jotain ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”. Eihän kukaan halua huonoa ruokaa syödä. Kun kerran pistää pahaa ruokaa suuhunsa, niin seuraavaa kertaa saa odottaa. Jos kertaa seuraavaa tuleekaan. Koska kammo on kamala.

    Eviran suositusten mukaan kalaa tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Eri kalalajeja vaihdellen.

    Ei ole suositus toteutunut täällä kuin satunnaisesti, mutta onneksi muualla näyttää asiat olevan paremmin. Paleokokeissa julkaisemani kyselyn perusteella nimittäin suurin osa kyselyyn vastanneista kertoi kokkaavansa kotona kalaa 1-2 krt/vko. Itse jouduin pistämään raksin kohtaan ”Harvemmin”.

    Kalakyselyt ja -keskustelut Paleokokeissa jatkuvat. Saa mielellään tulla kertomaan omista mieltymyksistä.

    Vaikka kala ei ole Paleokeittiössä pahemmin viihtynyt, niin muutama kalajuttu mulla kyllä olisi… Jospa panttaan niitä vielä resepteihin tuleviin. Ja menen vihdoin Fisuviikkojen ensimmäiseen reseptiin, joka herkullisuudellaan yllätti itsenikin. Kaikenlaisista ennakkoluuloista huolimatta.

    Ehkä suurin ennakkoluulo kohdistui jääkaapissa odottaneeseen sitruunamarinoituun kirjolohisuikalepakettiin. En ole varmaan koskaan ostanut valmiiksi suikaloitua kalaa. Saati sitten valmiiksi marinoitua. Yleensä ostan kaikki raaka-aineet kohtuullisen isoina kappaleina (ilman silmiä), jotka pilkon ja marinoin tarvittaessa itse. Jotta tiedän edes vähän paremmin, mitä suuhuni pistän.

    Sitruunamarinoitu kirjolohisuikale kuitenkin yllätti. Paitsi helppoudella, niin myös maulla. Tai sitten mä vaan olen aivan loistava kotikokki. Koska hyvää herkkua syntyi. Eikä sitruunaakaan tarvinnut kalaan lisätä, vaikka siihen olin ennalta varautunut. Sanoisin, että maukkaasti marinoitu.

    Tähtäimessä oli valmistaa hyvä, helppo ja nopea arkiruoka paleotyyliin. Kala sai siis kaverikseen pastan ja täyteläisen, mutta raikkaan avokadokastikkeen.

    Perus pullapastaa ei Paleokeittiön kaapeista vieläkään löydy, mutta kesäkurpitsapasta on kesäaikoina ollut vakiovieras. Sattuupa vielä sopivasti olemaan satokausikasvis. Jota toki nykypäivänä taitaa olla tarjolla vuodet ympäriinsä.

    Annoksen työläin osuus oli kesäkurpitsan suikaloiminen. Muu oli helpompaa ja taatusti nopeampaa kuin kesäheinänteko. Avokadot muusiksi, kalat marinadeineen pikaisesti pannuun ja pois, kesäkurpitsat tilalle ja kaikki yhteen. Päälle pikkasen makeutta herneistä ja annokseen koreutta mintunlehdistä.

    Se oli kutakuinkin siinä. Aika täyttä paleota ja vain syömistä vailla valmista.

    SITRUUNAINEN KESÄKURPITSA-LOHIPASTA AVOKADOKASTIKKEELLA

    2-3 annosta

    • 400-500 g kesäkurpitsaa suikaloituna
    • 1 pkt Heimon sitruunamarinoitua kirjolohifilesuikaletta
    • kirkastettua voita tai muuta rasvaa paistamiseen
    • ripaus suolaa maustamiseen
    • tarjoiluun pikaisesti keitettyjä herneitä, oliiviöljyä, raikasta avokadokastiketta (ohje alla) ja tuoretta minttua (+ raastettua parmesania)
    1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemensisustaa lukuunottamatta juustohöylällä tai vihannesleikkurilla nauhamaiseksi ”pastaksi”. (Vinkki! Vedä juustohöylällä leveitä suikaleita, jotka on helppo leikata kapeammiksi veitsellä.)
    2. Paista sitruunamarinoidut lohisuikaleet kuumalla pannulla pikaisesti, ei ”läpikypsäksi”. Siirrä sivuun.
    3. Vähennä lieden lämpöä, lisää pannulle rasvaa sekä suikaloidut kesäkurpitsat. Kypsennä suikaleet pehmeiksi varovasti käännellen. Mausta ripauksella suolaa.
    4. Käännä liesi pois päältä. Lisää paistetut lohisuikaleet kesäkurpitsan joukkoon pannulle ja kääntele sekaan. Mausta ripauksella rouhittua mustapippuria.
    5. Nosta valmista kesäkurpitsa-lohipastaa lautaselle. Lisää päälle kourallinen pikaisesti, suolatussa vedessä kypsennettyjä herneitä sekä avokadokastiketta.
    6. Viimeistele oliiviöljyllä ja tuoreilla mintunlehdillä. Ripottele halutessasi päälle myös hieman raastettua parmesania pastaefektin maksimoimiseksi. Nauti välittömästi!

    RAIKAS AVOKADOKASTIKE

    • 1 kypsä avokado
    • ½ sitruunan mehu (tai vähän reilummin sitruunan koosta ja omasta mausta riippuen)
    • 2-3 rkl mietoa oliiviöljyä (tai enemmän, jos notkeampi parempi)
    • ~10-12 keskikokoista mintunlehteä
    • 1 pieni valkosipulinkynsi
    • ~½ tl suolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Valmista avokadokastike sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi, paksuhkoksi massaksi.
    2. Maista ja lisää tarvittaessa oman maun mukaan suolaa, sitruunanmehua tai minttua. Peitä ja jätä jääkaappiin maustumaan ja odottamaan ”pastan” valmistumista.

    Pari huomiota vielä.

    Avokadokastikkeesta kannattaa kokkaus aloittaa ja sen voi sekoittaa valmiin annoksen sekaan, kuten monissa peruspastaresepteissä toimitaan. Maistuu samalta, mutta näyttää päälle annosteltuna kivemmalta. Vähemmän muhjuiselta.

    Kesäkurpitsa-lohipasta on parasta välittömästi nautittuna. Ei oikein kestä herkullisena seuraavan päivän lämmitystä, joten kannattaa valmistaa vain kerralla nautittava määrä.

    Lohisuikaleet kannattaa toki esipaistaa jo ennalta ja säilyttää jääkaapissa. Avokadokastikekin säilyy aika kivasti ilmatiivissä purkissa, kylmässä. Ja kun kesäkurpitsankin suikaloi kerralla valmiiksi, niin seuraavan päivän uusi annos valmistuu nanosekunnissa.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – risteytys suomalaista perinneruokaa ja aasialaista wokkia, jossa perinteiset kulinaristiset säännöt heitetään romukoppaan. Tämä resepti syntyi sattumalta, kun wokkipannun sijaan mielihalut johdattivatkin uunivuokaan. Lopputuloksena oli lohdullisen pehmeä ja sopivan tulinen kaalilaatikko, joka saa makunsa aasialaisista mausteista ja valmistustavasta.

    Tällä reseptillä olen varmasti rikkonut kaikkia mahdollisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia kulinaristisia sääntöjä, mutta who cares! Niin kauan kun lautasella on omaan mieleen aivan älyttömän hyvää ruokaa. Ei tässä mitään Michelin -tähtiä olla tavoittelemassa vaan kokkaamassa ihan tavallista, maistuvaa ja terveellistä arkiruokaa.

    En varsinaisesti lähtenyt aasialaista kaalilaatikkoa kokkailemaan, mutta siinä nyt vaan kävi näin. Vähän vaivihkaa ja vahingossa. Wokkipannua aloittelin ja kaalilaatikkoon päädyin.

    Kävi nimittäin niin, että siinä kaalinpäätä veitsellä pieneksi pistäessä alkoi pehmeäksi haudutettu kaali houkuttamaan rapsakkaa wokkia enemmän. Ei muuta kuin mielihaluja toteuttamaan ja ainekset ”wokkipannun” kautta uunivuokaan. Ei oikein ollut hajua, jotta mitä pitäisi tehdä tai mitä siitä tulisi. Vaiston varassa vaan eteenpäin.

    Lopussa kiitos seisoi. Tai lautasella odotti. Lohdullisen pehmeäksi hautuneena ja juuri sopivasti ”liekeissä”. On tässä viime aikoina nimittäin tullut hippasen liioiteltua tuon tulisuuden kanssa.

    Periaatteessa kyseessä on siis aivan tavallinen uunissa kypsennetty kaalilaatikko. Paitsi ettei ihan.

    Aasialaiset maut erottavat laatikon luonnollisesti siitä supisuomalaisesta, mutta poikkeamaa löytyy myös valmistustavasta sekä riisin, ja sen myötä myös nesteen puuttumisesta. Sopii siis vähän tiukemmallakin pipolla viljatonta linjaa noudattavalle.

    Porkkanaa toiset kaalilaatikkoon laittavat, mutta paprika, inkivääri ja valkosipuli lienevät jo eksoottisempaa kamaa. Samoin kuin viimeistelyyn käyttämäni, aika perinteinen aasialainen maustekastike kera chilin, kalakastikkeen ja limetin. Mehevyyden takaamiseksi lurautin sekaan myös hieman kookosmaitoa.

    Valmistus ei ole sen vaikeampaa kuin wokkaaminen yleensäkään, mutta aikaa vierähtää pikaista wokkausta enemmän kaalin muhiessa vähintään tunnin verran uunissa. Sen aikaa kannattaa kuitenkin odotella, jos perinteisen kaalilaatikon pehmeydestä tykkää.

    Ainoa harmitus tämän spontaanin kokeilun yhteydessä oli ainesten vähyys. Olisi samalla voinut isommankin satsin uuniin lykätä, mutta alunperin wokkaukseen varaamani ainekset eivät tämän isompaan laatikkoon venyneet.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Subscribe to get access to the rest of this post and other subscriber-only content.

  • Lempeän mausteinen punajuurikeitto – Värikäs syyssoppa juustokuminalla

    Lempeän mausteinen punajuurikeitto – Värikäs syyssoppa juustokuminalla

    Illat pimenee, ilmat viilenee… vai pitäiskö sanoa, että kylmenee? Ja keitot sen kun sakenee! Ei enää kevyttä kasvista soppaan vaan tuhdimpaa juuresta ja lisää lämpöä itämaisista mausteista.

    Punajuuresta se syntyi, syksyn eittämättä värikkäin ja maukkain soppa. By so far.

    Inspiraatio juustokuminalla maustettuun punajuurikeittoon syttyi synttäreillä, jossa tarjoiltiin parasta maistamaani kasvispiirakkaa ikinä. Piirakassa ei todennäköisesti ollut punajuurta, mutta juustokuminaa oli. Jotain juustokuminalla maustettua piti piirakkareseptiä odotellessa päästä itsekin kokkailemaan. Tällä kertaa kaveriksi kelpasi ajankohtainen punajuuri. Ja tomaatti.

    Itseäni ehkä eniten keittiössä inspiroi kokeileva kokkaus. Teen todella harvoin samaa ruokaa uudelleen. Koska booooring… Jotain uutta sen olla pitää, jotta tällainen itse asiassa aika laiska ruoanlaittaja ihan tosissaan kauhan varteen tarttuu.

    Lisäksi mua ovat jo pitkään kiehtoneet yllättävät tai jollain tapaa ”epäsovinnaiset” makuyhdistelmät. Sellaiset, joita on vaikea saada päässään ennalta sopimaan yhteen.

    En tiedä, miltä punajuuren, tomaatin ja juustokuminan yhdistelmä sun mielessä maistuu, mutta mulla oli hieman hankaluuksia saada niitä sovitettua yhteen. Tai en ainakaan osannut ennakkoon edes kuvitella, miltä lopputulos maistuu.

    Ihan ylihyvältähän se maistui! Oli kovasti ainakin emännän mieleen. Tomaattia olisin tuskin osannut valmiista sopasta paikantaa, mutta kyllähän se vähän vaivihkaa piristi koko keittoa ja toi hieman hapokkuutta muutoin melko makealle ja juurevalle punajuurelle. Myöskään juustokumina ei hyökännyt lautaselta silmille vaan jätti mukavan lempeän itämaisuuden makunystyröiden päähän leijumaan.

    Sopan pääosassa on siis ehdottomasti intensiivinen punajuuri, johon muut raaka-aineet tuovat jännittävää kerroksellisuutta. Kuulostaako hienolta ja hifistelyltä? Saattaa kuulostaa, mutta kyseessä on ihan yksinkertainen ja helppo sosekeitto, joka mun mielestä sopii yhtä hyvin arkeen kuin juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Ja syksyyn. Tykkäsin myös punaviinistä ;)

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Pikainen tomaatti-pinaattilisuke valkosipulilla – Helppo ja maistuva!

    Pikainen tomaatti-pinaattilisuke valkosipulilla – Helppo ja maistuva!

    Taas eletään niitä aikoja, jolloin pimeys valtaa maan ja keinovalo keittiöt. Vettäkin on viime vuorokausina virrannut taivaalta tavallista vuolaammin eikä edes syksyn väriloisto jaksa sateen läpi ilahduttaa.

    Joillekin syksy on ihanaa aikaa. Kun saa taas poltella kynttilöitä ja hautautua vällyjen väliin villasukat jalassa. Mulle ei. Olen aidosti kateellinen ihmisille, jotka vuosi toisensa jälkeen jaksavat hehkuttaa syksyä. Minä lähtisin mieluiten aurinkoon ja lämpimään kylmyyttä ja pimeyttä piiloon.

    Mutta täällä sitä ollaan ja yritetään inspiroitua terveellisestä ruoanlaitosta. Kohtuullisen hyvin olen toistaiseksi onnistunut. Pitäytymällä helpossa ja herkullisessa kokkailussa. Tosin tänään ajattelin repäistä ja tekaista jotain ihan muuta kuin terveellistä. SUKLAAKAKKUA! Olkoon perusteluna vaikka mielenterveys ja hetken hyvä olo. Mieli kaipaa lohtua… ja jotain sopivan syntistä.

    Ennen syntistä suklaakakkua pistetään kuitenkin tomaattia ja pinaattia pöytään! Pääsin kesäkurpitsakaudesta eroon. Syömällä kesäkurpitsaa. Joka paikassa ja kaikin tavoin valmistettuna. Siirryin siitä sulavasti koukusta toiseen, tomaattiin ja pinaattiin.

    Tämä helppo lisuke on ollut vakiovieras lautasellani viikon verran. Kaverina on nähty niin jauhelihapihviä kuin kanaakin. Ripauksella parmesania. Näky on punaisista pikkutomaateista huolimatta yhtä tumma kuin syksyinen sää. Mutta maku on kyllä kohillaan. Pikaisesti makeaksi paistetut tomaatit kera valkosipulin komppaavat kivasti tummanksi kasaksi taantunutta pinaattia.

    Viimeksi jo mainitsin kuinka helppojen ruokien herkullisuus syntyy pienistä jutuista. Näin on asian laita tämänkin kasvishöystön kanssa. Aina voi kasata lautaselle pelkkää pinaattia ja lohkoa viereen tomaattia, mutta kun pannulle tuupataan vähän valkosipulia ja balsamiviinietikkaa, käytetään viimeistelyyn luraus laadukasta oliiviöljyä sekä tuoreita yrttejä, niin kerrotaankin jo ihan toista tarinaa.

    Tämä lienee taas yksi niistä tarinoista, jotka täytyy itse kokea. Jotta uskoo. Suosittelen testaamaan. Ehkä tässä on sullekin ainekset uuteen suosikkisaideriin. Ja ainahan sopii tuunata. Pistää sekaan vaikka vähän sipulia, paprikaa tai muita nopeasti kypsyviä kasviksia.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Zucchini Puttanesca – Kesäkurpitsaa ilotyttöjen tapaan

    Zucchini Puttanesca – Kesäkurpitsaa ilotyttöjen tapaan

    Emännän myöhäisherännyt kesäkurpitsakausi jatkuu! Vaikkakin tällä viikolla homma muuttui astetta haasteellisemmaksi kesäkurpitsan saatavuuden vuoksi. Muutama marketti piti koluta ennen kuin kesäkurpitsaa koriin löytyi.

    Inspistä uuteen kesäkurpitsapastaan tarjosi televisiossa vastaavaa pasta-annosta kokkaillut Jamie Oliver. Mielenkiinnon ja kokeiluhalun herätti paitsi pikaisesti valmistuva ateria, niin myös raaka-aineet, joista oli ensituntumalta vaikea kuvitella tulevan mitään hyvää.

    Kannatti kokeilla! Sillä niin vaan syntyi maukasta murkinaa yhdistelemällä sellaiset ainekset kuin anjovis, kaprikset ja oliivit tomaattiseen, valkosipulilla ja chilillä potkaistuun kastikkeeseen.

    Pasta alla Puttanesca lienee monelle peruspastanpurijalle tuttu. Emännälle ei. Pastaruoat ovat niitä tunnetuimpia bolognesea ja carbonaraa lukuunottamatta jääneet etäisiksi. Koska pasta on pahasta. Vaikkakin aivan järkkyhyvää! On paree pitää pikkurillikin visusti piilossa, jottei mene koko käsi ;)

    Onneksi nykyään on sallittua valmistaa pastaa myös kasviksista, joista kesäkurpitsa lienee lähinnä alkuperäistä muna-jauhoseosta. Vaikka en edelleenkään tästä nimeämiskonseptista kauheasti tykkää. Kun kesäkurpitsa on kesäkurpitsaa, eikä muuksi muutu, vaikka voissa paistais!

    Puttanescasta mielenkiintoisen tekevät ainesten ohella tarinat kastikkeen taustalla.

    Kuten varmasti jo arvasitkin, niin puttanescan juuret löytyvät saapasmaasta. Puttanesca juontuu sanasta puttana, joka nätisti käännettynä tarkoittaa ilotyttöä. Ilotytöt saavat mielikuvituksen nopeasti laukkaamaan, joten annoksen synnystä löytyy useampikin hauska tarina. Puttanescan kerrotaan mm. olleen sopivan nopeasti valmistettavaa, jotta ilotyttökin sen ehti muiden serviisien välissä tehdä. Ja puttanescan tuoksun niin vastustamatonta, että se houkutteli kadulta runsain määrin asiakkaita iloisten tyttöjen hoivattaviksi.

    Jos joku kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta, niin se tuskin on totta. Pätee todennäköisesti tässäkin tapauksessa. Nimitystä puttana pidetään halveksuvana; roskasakkia ja jämäkansaa, you know. Todellisuudessa nimen taustalla lienee siis kyse itsellenikin hyvin tyypillisestä tavasta valmistaa ruokaa; laitetaan sitä, mitä kaapissa tai helposti saatavilla on. Jämäruokaa. Voin hyvin kuvitella, että Italiassa juurikin tomaatit, oliivit, kaprikset ja anjovis ovat aineksia, joita joka taloudesta ja torin kulmalta löytyy.

    Pastaruokien tapaan kesäkurpitsa ilotytön tapaan on jälleen äärettömän nopea ja helppo valmistaa. Herkullisuudesta en tosiaan ollut alkuun varma, mutta sieltähän se kevyesti lunasti paikkansa arkiruokien topvitosessa. Ei välttämättä uskoisi, mutta totta se on! Jos suakin vähän jännittää tämä yhdistelmä, niin testaa! Saatat yllättyä siinä missä minäkin.

    KESÄKURPITSAA PUTTANESCA

    2 annosta

    • 1 isohko kesäkurpitsa ohuelti suikaloituna (~350-400 g suikaileina)
    • 2 isohkoa valkosipulinkynttä siivutettuna
    • 1 chilipalko pilkottuna
    • 3-4 anjovisfileetä
    • ½ prk säilöttyjä, kuorittuja Mutti Marzano -tomaatteja paloiteltuna (liemi mukaan! Myös tomaattimurska tai valmiskastike käyvät)
    • ~1 rkl pieniä kapriksia
    • 12-15 kpl mustia oliiveja puolitettuina
    • kirkastettua voita tai kookosöljyä paistamiseen
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    • viimeistelyyn oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa
    • parmesan -juustoa tarjoiluun
    1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemenydintä lukuunottamatta esimerkiksi höyläämällä juustohöylällä ohuita levyjä, jotka viimeistelet lopuksi veitsellä suikaleiksi. Myös kuorimaveitsi ym. viipalointivälineet vihannesmandolinia ja -sorvia myöten toimivat.
    2. Kuullota siivutettua valkosipulia ja pilkottua chiliä rasvassa, pannulla. Lisää anjovisfileet ja jatka paistamista, kunnes fileet alkavat hajoamaan.
    3. Lisää rouheasti pilkotut Marzano -tomaatit pannulle liemineen. Kiehauta ja lisää suikaloitu kesäkurpitsa. Kypsennä keskilämmöllä välillä sekoittaen/käännellen, kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt pastamaiseksi.
    4. Lisää lopuksi kaprikset ja puolitetut oliivit. Sekoita.
    5. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella.
    6. Ota pannu pois liedeltä ja lisää lopuksi vielä luraus oliiviöljyä sekä silputtua basilikaa. Tarjoile kera parmesan -juuston.

    Musta tuntuu, että toistan jatkuvasti itseäni hokemalla ”hyvää, helppoa ja herkullista”. Täytyy tunnustaa, että olen yhä edelleen itsekin aika ajoin äimistynyt siitä, kuinka helposti ihan perusraaka-aineista valmistaa maukkaan aterian. Käyttämällä pieniä, mutta merkityksellisiä juttuja, jotka eivät juurikaan lisää vaivaa tai venytä valmistusaikaa. Pätee myös esteettisiin seikkoihin. Vähän tuoretta yrttiä ja parmesania päälle, niin näyttää lautanen kummasti syötävämmältä =)

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

  • Kesäkurpitsapasta arrabbiata – Nopea ja helppo arkiruoka!

    Kesäkurpitsapasta arrabbiata – Nopea ja helppo arkiruoka!

    Millä on emäntä viime viikot elellyt? No kesäkurpitsalla tietenkin! Pääasiassa erilaisilla kesäkurpitsapastoilla, tai oikeastaan -pannuilla tai -paistoksilla. Sillä eihän kesäkurpitsa sellaisenaan mitään pastaa ole. Pastaan tarvitaan öljyä, jauhoja ja kananmunaa. Niitä ei suikaloidusta kesäkurpitsapaistoksesta löydy, mutta jostain kumman syystä pasta vaan myy paremmin. Kuin kesäkurpitsa.

    Heräsin kesäkurpitsakauteen tänä vuonna jotenkin tavallista myöhemmin. Onneksi sitä vielä marketista saa, toistaiseksi myös kotimaisena. Kesäkurpitsahan on mitä mainioin raaka-aine! On monipuolinen, kevyttä ja terveellistä ja helppoa työstää sekä valmistaa. Toimii myös raakana.

    Helppoa kesäkurpitsapappardellea tomaattisoosissa on nähty Paleokeittiössä aiemminkin. Nyt vain oikaisin vielä vähän enemmän. Kun on mukamas niin paljon muuta, ettei kerkiä omia kastikkeita keittelemään.

    Eihän tomaattikastikkeen tekeminen sinänsä mitään rakettitiedettä ole, mutta aikaa vaan menee enemmän kuin purkkisoosin kumoamiseen. Puolivalmisteet jeesaavat kummasti; täysipainoinen ateria syntyy helposti vain vartissa.

    Mieluiten valmistan ruokani alusta loppuun saakka ihan itse, mutta joskus on kompromissi paikallaan. Uskon, että en ole ajatusteni kanssa ihan yksin. Kyllä puolivalmisteistakin keittelee terveellistä ja maunkin puolesta oikein kelvollista ruokaa. Kunhan pitää marketissa silmät auki. Ja valitsee perusraaka-aineeksi tai edes täydentäväksi jotain tuoretta.

    Täytyy kyllä myöntää, että kolusin läpi purkin jos toisenkin valmista tomaattikastiketta ennen kuin syötäväksi kelpuuttamani valmiskastike löytyi. Kaikenlaista kamaa purkkeihin pistetään. Sekä sokeria. Ja kukkaöljyä.

    Jotta sun ei tarvitse viettää marketin hyllyvälissä tuntia valmistusaineluetteloita tiiraillen, niin poikkeuksellisesti kerron, että ainakin Tenuta Fragassin valmiit tomaattikastikkeet täyttävät emännän vaatimukset. Makuvalikoimaakin löytyy. Itse olen käyttänyt lähinnä tulista arrabbiata -kastiketta, joka antaa kesäkurpitsaan vähän potkua ja tuo viileisiin syyspäiviin kovasti kaipaamaani lämpöä.

    Tähän pannulliseen tarvitaan oikeastaan vain kolmea raaka-ainetta; kesäkurpitsaa, tomaattikastiketta ja jotain sopivaa proteiinia. Vegaani pärjää kahdella ensimmäisellä.

    Proteiiniksi sopii esim. aina yhtä tuttu ja turvallinen jauheliha, joka valmistuu myös nopeasti. Minä olen päätynyt kuvissa näkyviin lihaisiin ja lisäaineettomiin makkaroihin, jotka ulkonäön perusteella luokittelisin lähinnä nakeiksi. Valmistaja on asiasta toista mieltä ;)

    Mutta ei tässä pelkällä nakkimakkaralla olla eletty. Vaihtelua ja mukavan merellinen annos syntyy helposti katkaravuista.

    Valmistusprosessi on katkisten kanssa vähän toinen. Ne nimittäin kannattaa lisätä pannulle vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Paitsi jos kumimaiset ja sitkeät katkaravut ovat sun herkkua. Meillä yleisimmin myynnissä olevat esikeitetyt katkaravut eivät kaipaa muuta kuin lämmitystä.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.