Emännän myöhäisherännyt kesäkurpitsakausi jatkuu! Vaikkakin tällä viikolla homma muuttui astetta haasteellisemmaksi kesäkurpitsan saatavuuden vuoksi. Muutama marketti piti koluta ennen kuin kesäkurpitsaa koriin löytyi.

Inspistä uuteen kesäkurpitsapastaan tarjosi televisiossa vastaavaa pasta-annosta kokkaillut Jamie Oliver. Mielenkiinnon ja kokeiluhalun herätti paitsi pikaisesti valmistuva ateria, niin myös raaka-aineet, joista oli ensituntumalta vaikea kuvitella tulevan mitään hyvää.

Kannatti kokeilla! Sillä niin vaan syntyi maukasta murkinaa yhdistelemällä sellaiset ainekset kuin anjovis, kaprikset ja oliivit tomaattiseen, valkosipulilla ja chilillä potkaistuun kastikkeeseen.

Pasta alla Puttanesca lienee monelle peruspastanpurijalle tuttu. Emännälle ei. Pastaruoat ovat niitä tunnetuimpia bolognesea ja carbonaraa lukuunottamatta jääneet etäisiksi. Koska pasta on pahasta. Vaikkakin aivan järkkyhyvää! On paree pitää pikkurillikin visusti piilossa, jottei mene koko käsi ;)

Onneksi nykyään on sallittua valmistaa pastaa myös kasviksista, joista kesäkurpitsa lienee lähinnä alkuperäistä muna-jauhoseosta. Vaikka en edelleenkään tästä nimeämiskonseptista kauheasti tykkää. Kun kesäkurpitsa on kesäkurpitsaa, eikä muuksi muutu, vaikka voissa paistais!

Puttanescasta mielenkiintoisen tekevät ainesten ohella tarinat kastikkeen taustalla.

Kuten varmasti jo arvasitkin, niin puttanescan juuret löytyvät saapasmaasta. Puttanesca juontuu sanasta puttana, joka nätisti käännettynä tarkoittaa ilotyttöä. Ilotytöt saavat mielikuvituksen nopeasti laukkaamaan, joten annoksen synnystä löytyy useampikin hauska tarina. Puttanescan kerrotaan mm. olleen sopivan nopeasti valmistettavaa, jotta ilotyttökin sen ehti muiden serviisien välissä tehdä. Ja puttanescan tuoksun niin vastustamatonta, että se houkutteli kadulta runsain määrin asiakkaita iloisten tyttöjen hoivattaviksi.

Jos joku kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta, niin se tuskin on totta. Pätee todennäköisesti tässäkin tapauksessa. Nimitystä puttana pidetään halveksuvana; roskasakkia ja jämäkansaa, you know. Todellisuudessa nimen taustalla lienee siis kyse itsellenikin hyvin tyypillisestä tavasta valmistaa ruokaa; laitetaan sitä, mitä kaapissa tai helposti saatavilla on. Jämäruokaa. Voin hyvin kuvitella, että Italiassa juurikin tomaatit, oliivit, kaprikset ja anjovis ovat aineksia, joita joka taloudesta ja torin kulmalta löytyy.

Pastaruokien tapaan kesäkurpitsa ilotytön tapaan on jälleen äärettömän nopea ja helppo valmistaa. Herkullisuudesta en tosiaan ollut alkuun varma, mutta sieltähän se kevyesti lunasti paikkansa arkiruokien topvitosessa. Ei välttämättä uskoisi, mutta totta se on! Jos suakin vähän jännittää tämä yhdistelmä, niin testaa! Saatat yllättyä siinä missä minäkin.

KESÄKURPITSAA PUTTANESCA

2 annosta

• 1 isohko kesäkurpitsa ohuelti suikaloituna (~350-400 g suikaileina)
• 2 isohkoa valkosipulinkynttä siivutettuna
• 1 chilipalko pilkottuna
• 3-4 anjovisfileetä
• ½ prk säilöttyjä, kuorittuja Mutti Marzano -tomaatteja paloiteltuna (liemi mukaan! Myös tomaattimurska tai valmiskastike käyvät)
• ~1 rkl pieniä kapriksia
• 12-15 kpl mustia oliiveja puolitettuina
• kirkastettua voita tai kookosöljyä paistamiseen
• suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
• viimeistelyyn oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa
• parmesan -juustoa tarjoiluun

1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemenydintä lukuunottamatta esimerkiksi höyläämällä juustohöylällä ohuita levyjä, jotka viimeistelet lopuksi veitsellä suikaleiksi. Myös kuorimaveitsi ym. viipalointivälineet vihannesmandolinia ja -sorvia myöten toimivat.
2. Kuullota siivutettua valkosipulia ja pilkottua chiliä rasvassa, pannulla. Lisää anjovisfileet ja jatka paistamista, kunnes fileet alkavat hajoamaan.
3. Lisää rouheasti pilkotut Marzano -tomaatit pannulle liemineen. Kiehauta ja lisää suikaloitu kesäkurpitsa. Kypsennä keskilämmöllä välillä sekoittaen/käännellen, kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt pastamaiseksi.
4. Lisää lopuksi kaprikset ja puolitetut oliivit. Sekoita.
5. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella.
6. Ota pannu pois liedeltä ja lisää lopuksi vielä luraus oliiviöljyä sekä silputtua basilikaa. Tarjoile kera parmesan -juuston.

Musta tuntuu, että toistan jatkuvasti itseäni hokemalla ”hyvää, helppoa ja herkullista”. Täytyy tunnustaa, että olen yhä edelleen itsekin aika ajoin äimistynyt siitä, kuinka helposti ihan perusraaka-aineista valmistaa maukkaan aterian. Käyttämällä pieniä, mutta merkityksellisiä juttuja, jotka eivät juurikaan lisää vaivaa tai venytä valmistusaikaa. Pätee myös esteettisiin seikkoihin. Vähän tuoretta yrttiä ja parmesania päälle, niin näyttää lautanen kummasti syötävämmältä =)

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje