Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan. Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!
Kahvikuppi kuuluu syksyyn yhtä varmasti kuin villasukat varpaisiin ja kynttilät ikkunalaudalle. Se piristää, lämmittää ja antaa energiaa pimeneviin päiviin. Mutta tiesitkö, että syksyn viileässä ja kuivassa ilmassa kahvi voi myös kuormittaa kehoa?
Miten kahvista voi nauttia niin, että se tukee hyvinvointia eikä rasita?
Energiakeskus AURAn sivuilla avaan tarkemmin, miten kahvin vaikutuksia voi tasapainottaa. Artikkelista löydät myös helpon syksyisen kahvireseptin, joka tekee kahvihetkestä tasapainoisemman ja tuo lempeetä lämpöö tasaista tahtia pimeneviin päiviin.
Varhaiskaali on alkukesän mainio kausiherkku, jota ei kannata missata. Nopea arkiruoka syntyy pannulla pikaisesti paistetusta jauhelihasta, varhaiskaalista sekä fenkolista. Simppeliä ja yksinkertaisesti hyvää – rehti suomiruoka rokkaa!
Piti tähän väliin keväistä paellaa Paleokeittiön tapaan postata, mutta muutos suunnitelmiin. Koska tämä maukas kausiherkku on parhaimmillaan juuri nyt – eikä kausi kauan kestä.
Kyse on kaalista. Ei tiiviistä, valkoisesta varastokaalista vaan mehukkaasta, vihertävästä varhaiskaalista, joka kypsyy hetkessä. On herkullista myös kypsentämättömänä, esimerkiksi perinteisen kaaliraastesalaatin raaka-aineena tai eksoottisemmassa coleslaw’ssa punakaalin paikalla.
Inspiraation varhaiskaalipaistokselle tarjosi PaleokokkienRiitta, joka oli laittanut varhaista kaalia pannulle muiden kasvisten kaveriksi. Minä päädin täydentämään paistosta jauhelihalla ja fenkolilla, joka passaa autoimmuunipaleolle Riitan suosimia koisokasveja paremmin.
Fenkoli ei paistoksesta maullisesti silmille hyöki, mutta antaa pelkkää kaalia monipuolisemmin ravinteita.
Esimerkiksi natriumia ja kaliumia saa fenkolista kaaliin verraten tuplaten, A-vitamiinia ja beetakaroteenia kymmenkertaisesti.
Niitähän tässä on nyt proteiinin ohella kuukauden päivät tankattu – ravinto-aineita, kaikenlaisista kasviksista ja purnukoistakin. Ei tässä vielä täysin terveen kirjoissa olla, mutta olo on monellakin osa-alueella huomattavasti kuukauden takaista terveempi. Voin suositella – tankkaus- ja puhdistuskuuriksi täysin terveillekin.
Olen aina yhtä ällistynyt, kuinka paljon voimme omaan oloon, jopa sairauksiin elintavoilla ja sillä, mitä suuhun pistämme vaikuttaa. Näin yhä, vaikka takana on jo melkoisen monta kevätsiivousta ja paluuta puhtaalle paleolle.
Autoimmuuniprotokollan osalta kokeilu on ensimmäinen – kannattava, eikä loppujen lopuksi edes kovin hankala.
Ihan hirvittävän moni voi tänä päivänä huonosti. Autoimmuuni- ja tulehduksellisia sairauksia sairastavien määrä sen kun kasvaa vuosi vuodelta – etenkin nuorten ikäluokassa. Uskoinko joku vähemmän kaunis päivä kuuluvani tähän joukkoon?
Ikä alkaa pikkuhiljaa painaa, mutta perusterveellistä elämää elävänä täytyy todeta, että en. Samaan hengenvetoon täytyy vielä täydentää, että ei vaan se ruoka, liikunta, uni ja stressitön elämäntapa – kyse on usein monen tekijän summasta. Geeneilläkin on omat koodinsa kisassa.
Meillä on nykypäivänä kaikki mahdollisuudet olla terveempiä ja voida paremmin kuin koskaan aiemmin! MIKSI sitten olemme sairaampia ja voimme huonommin kuin koskaan ennen?!
Suosikkisanontani, jonka ymmärtää tai ei ymmärrä. Harva myöskään tietää, kuinka hyvin voisi voida. Omaan olotilaan tottuu – kaikki on hyvin, mutta voisi olla paremmin. Jos on ikänsä syönyt kaupan kasvatettua kuralohta, ei voi tietää, miltä aito, vapaana kirkkaissa vesissä vaeltanut villilohi maistuu – parhaan määrittää tähänastinen paras.
Palataanpa saarnastuolista takaisin varhaiskaalipaistokseen.
Taas näitä mössöruokia, totesi äitini. Kyllä, koska mössöruoat useimmiten ovat helppoja ja nopeita valmistaa, niitä syntyy kerralla isompikin määrä ja ovat helposti varastoitavissa sekä lämmitettävissä. Tiskiäkin syntyy vähemmän – ekologista.
Eivät ehkä ole kaikkein kuvauksellisempia annoksia, mutta herkullisia ovat.
Varhaiskaali-jauhelihapaistos oli itselleni myös oiva muistutus siitä, kuinka hyvää simppeli, vain kourallisen raaka-aineita sisältävä ruoka voi olla. Tämä tahtoo kokkaus- ja kokeiluinnossa joskus unohtua – vain pippurilla ja suolalla maustettu rehellisesti suomalainen ruoka rokkaa.
(~1 dl kookosmaitoa + vettä kermaiseen paistokseen)
Esivalmistele; silppua sipuli, suikaloi kaali ja fenkoli.
Kuullota sipuli rasvassa pannulla. Lisää sipulin joukkoon jauheliha. Ruskista, mausta suolalla sekä mustapippurirouheella ja siirrä sivuun.
Lisää pannulle paistorasvaa. Kuullota fenkoli lähes kypsäksi. Lisää kaali ja jatka kuullottamista, kunnes kaali muuttuu ”läpikuultavaksi ja on sopivan pehmeää. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella tarvittaessa.
Palauta kypsä jauheliha-sipuliseos kaalin ja fenkolin seuraksi pannulle. Sekoita. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita.
💡 Kokeile myös kermaista kaali-jauhelihapaistosta lisäämällä valmiiseen paistokseen kookoskermaa.Toimii erityisen hyvin seuraavan päivän lämmitetyssä versiossa.
ℹ️ Tämä resepti on AIP hyväksytty. Korvaa tarvittaessa kookosöljy sopivalla paistorasvalla ja kookosmaito lehmänkermalla.
Etsitkö helppoa ja nopeaa arkiruokaa, jossa mukana maku? Vastaus löytyy marokkolaisittain maustetusta jauhelihapannusta, jonka helppous ja nopeus piilevät arkisen jauhelihan lisäksi valmiissa kukkakaaliriisissä sekä raastetussa porkkanassa. Makupuolesta vastuun kantavat marokkolainen mausteseos kera sitruunanraikkaan jogurttikastikkeen.
Aika kiitää – kesä tuli ennen kuin ehti ”kissaa” sanoa. Tai itse asiassa ei – aika monta ”kissaa” ehdin ennen tätä kesäkuun aurinkoista päivää hokea.
Syy yht’äkkiseen kesäheräämiseen löytyy tästä ja toisestakin julkaisua odottavasta reseptistä. Ne kun on kokattu varastokasvisten varassa kevättalven lumien vielä maassa maatessa.
Hoidetaanpa nämä alta pois, jotta päästään toisenlaisiin tunnelmiin.
Aina vähän harmittaa kun reseptit jäävät pidemmäksi aikaa luonnoksiin makaamaan. Koska ei vaan kykene enää yksityiskohtia ja fiiliksiä muistamaan. En aio edes yrittää – viime kuukaudet tuntuvat vuosien takaisilta.
Kevät on kulunut omaa napaa tuijotellessa – kadonnutta terveyttä etsiessä. Parempaan päin matkataan – ultraterveellisen ruoan ja aikamoisen lisäravinnearsenaalin kanssa.
Jos autoimmuunipaleo kiinnostaa, niin kannattaa pysyä Paleokeittiössä
– infoa ja reseptejä tulossa.
Ehkä valmennustakin halukkaille luvassa.
Sen verran on marokkolaisittain maustetusta jauhelihapannusta muistikuvaa, että hyvää ja etenkin helppoa arkiruokaa on. Koska jauheliha ja valmiiksi ”raastettu” kukkakaaliriisi. Raastettu porkkanakin pehmenee pannulla pikaisesti.
Makua pannuun pannaan marokkolaiseen tapaan monesta mausteesta. Mutta yhdelläkin pärjää – jos poimii sen valmiina sekoituksena marketin maustehyllystä.
Raaka-ainelista näyttää nälkävuoden mittaiselta, mutta aika yksinkertaisten perusasioiden ja -ainesten äärellä ollaan.
Oikoa voi mausteseoksen lisäksi paahdetuista mantelilastuista ja marokkolaista makumaailmaa tukevista aprikooseista, mutta jogurttikastikkeesta ei kannata tinkiä – paitsi jos on pakko. Tasapainottaa ja raikastaa mukavasti muutoin itämaisten mausteiden tuomaa tunkkaisuutta ja jauhelihan raskautta. Eikä tuo oikeastaan muuta vaadi kuin muutaman minuutin sekoittelun.
MAROKKOLAISITTAIN MAUSTETTU JAUHELIHAPANNU
3 – 4 annosta
Sitruunainen jogurttikastike
3 dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
½ sitruunan mehu
½ sitruunan kuori raastettuna
1 tl juoksevaa hunajaa
~½ tl suolaa
rouhittuamustapippuria
Mausteseos
3 tl juustokuminaa
3 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl savupaprikaa
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl kurkumaa
1 tl kanelia
½-1 tl chilihiutaleita
(cayennepippuria)
Jauheliha-kukkakaalipannu
kirkastettua voita tai muuta rasvaa/öljyä kuullottamiseen
1 sipuli silputtuna
400 g jauhelihaa
2 valkosipulinkynttä rutistettuna
2-3 porkkanaa karkeasti raastettuna
300 g valmista kukkakaaliriisiä/-murua(tai kokonaista paloiteltuna ja murustettuna)
tuoretta persiljaa
suolaa ja rouhittuamustapippuria
Tarjoiluun
paahdettuja mantelilastuja
rusinoita tai pehmeitä kuivattuja aprikooseja
sitruunaista jogurttikastiketta(ohje yllä)
tuoretta persiljaa
Valmista jogurttikastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään. Jätä jääkaappiin maustumaan.
Valmista mausteseos mittaamalla kaikki mausteet valmiiksi pieneen astiaan tai lautaselle.
Esivalmistele kasvikset. Silppua sipuli, kuori valkosipulit ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Jos käytät kokonaista kukkakaalia, niin raasta muruksi tai paloittele ja hienonna tehosekoittimessa pulsettamalla.
Aloita pannun valmistus kuulottamalla mausteseosta rasvassa isohkossa pannussa tai kasarissa muutamia minuutteja sekoitellen.
Lisää silputtu sipuli ja jatka kuullottamista.
Lisää mukaan jauheliha. Ruskista.
Rutista sekaan valkosipulin kynnet. Jatka kypsennystä hetken aikaa. Mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla.
Lisää raastettu porkkana. Anna kypsyä hetken aikaa sekoitellen ennen kuin lisäät kukkakaaliriisin. Kypsennä ~10 minuuttia välillä sekoittaen. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita.
Ota pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon silputtu persilja.
Tarjoile kera sitruunaisen jogurttikastikkeen, paahdettujen mantelilastujen, rusinoiden tai kuivatun aprikoosin sekä silputun persiljan.
💡 Jos haluat päästä vieläkin helpommalla ja nopeammin, niin korvaa maustesseos valmiilla ras el hanout -maustesekoituksella.
💡 Kaipaatko hieman tulisuutta? Lisää ripaus cayennepippuria.
💡 Eksoottisempi pannu? Korvaa persilja tuoreella mintulla tai korianterilla.
ℹ️ Täyspaleo- tai maidoton ruokavalio? Korvaa turkkilainen jogurtti kookosjogurtilla tai jätä jogurttikastike pois ja rutista päälle hieman sitruunamehua.
ℹ️ AIP ruokavalio? Jätä jogurttikastike pois ja rutista päälle hieman sitruunamehua. Korvaa mausteseos seoksella, jossa1 tl jauhettua inkivääriä, 1 tl kurkumaa ja 1 tl kanelia. Jätä myös mustapippuri pois.
Kotitekoinen remoulade on monipuolinen ja helppo klassikkokastike, joka sopii mainiosti maustamaan merellisesti täytettyjä kananmunanpuolikkaita. Pikaisesti syntyvä pikkupurtava maistuu niin arkena kuin juhlana – tarjoa vaikka pääsiäisen, vapun tai vuodenvaihteen pirteänä alkupalana.
Artikkeli on julkaistu alunperin nyt jo edesmenneellä enJOY -sivustolla. Silloin remoulademunat koristivat uuden vuoden juhlapöytää, mutta ehkä sitäkin paremmin ne passaavat pääsiäisen alkuruoaksi tai pikkupurtavaksi.
Vuosi vaihtui uuteen jo parisen viikkoa sitten, mutta palaanpa vielä hetkeksi vuodenvaihteen ruokatunnelmiin. Merelliset munanpuolikkaat eivät ehkä sinänsä ole vahvasti uuden vuoden juhlintaan liitettävä pikkupala, mutta kyllä tämä helppo ja monipuolinen klassikko istuu vallan mainiosti tähänkin tilanteeseen.
Moni mieltää klassikkoruoat tylsiksi, mutta ei klassikkoa turhaan kutsuta klassikoksi.
Erilaisilla täytteillä saa munia mukavasti modifioitua myös trendikkäämpään suuntaan. Tällä kertaa pistin kuitenkin oikein kaksin verroin klassikoksi kun täytettyjen munien toiseksi pääraaka-aineeksi valikoitui kotitekoinen remouladekastike.
Täytetyistä munanpuolikkaista monipuolisia tekevät paitsi lukemattomat täytevaihtoehdot, niin myös istuvuus melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Toimivat yhtälailla arkena kuin juhlavammissakin kokoontumisissa – isommissa ja pienemmissä.
Meillä täytetyt munat koristavat pöytää niin jouluna, itsenäisyyspäivänä kuin pääsiäisenäkin. Ovat tuttu näky myös sunnuntain runsaammin katetussa ruokapöydässä.
Arkena eri tavoin päällystetyt munanpuolikkaat sujahtavat suuhun ihan sellaisenaan ilman sen kummempia lisäkattauksia. Runsaasti proteiinia ja rasvaa sisältävä välipala vie nälän pienemmälläkin määrällä – ja pitää sen myös poissa pidempään.
Moni voi olla asiasta eri mieltä, mutta itse pidän sopivasti täydennettyjä munia myös mitä parhaimpana terveysruokana.
Ajatus näistä merellisistä brunssimunista lähti tällä kertaa ranskalaisesta remouladekastikkeesta. Päälle vielä kylmäsavustettua lohta, mustaa merileväkaviaaria sekä silputtua ruohosipulia, niin kokonaisuus oli kivasti koossa ja kaunista katseltavaa.
Jo pitkään päässä oli muhinut ajatus omatekoisesta remouladesta. Jostain kumman syystä olen aina hankkinut kastikkeen valmiina, vaikka sen valmistus on helppoa ja yksinkertaista. Etenkin, jos pohjana käyttää valmista majoneesia. Loppu kun on lähinnä pikkasen pilkkomista, mittaamista ja sitten vaan sekoittelua.
Remoulade -reseptejä löytyy jos jonkinlaisia. Kirjosta voidaan kuitenkin erottaa kaksi päätyyppiä – punertava ja mausteisempi kreolilainen remoulade sekä se aito ja alkuperäinen ranskalainen versio. Peruskastikkeeseen voi lisätä myös raastettua piparjuurta tai tikutettua juuriselleriä.
”Etikkainen” remoulade sopii erityisen hyvin tasapainottavaksi ja raikastavaksi kaveriksi rasvaiselle kalalle.
Mutta viihtyy yhtälailla niin lihan, kaiken kalan ja muiden merenelävien, kananmunan kuin kasvistenkin kyljessä. Toimii myös maustetun majoneesin tavoin leivällä, hodareissa ja hampurilaisissa. Testaa myös dippikastikkeena!
1 rkl ruohosipulia, tilliä tai persiljaa silputtuna
(hieman hunajaa)
Merelliset kananmunat
keitettyjä kananmunia puolitettuina
remouladekastiketta(ohje alla)
kylmäsavustettua lohta suikaleiksi leikattuna
tummaa merileväkaviaaria
silputtua ruohosipulia, tilliä tai persiljaa
Valmista remouladekastike. Pilko kaprikset, shalottisipuli ja maustekurkku pieneksi. Sekoita kaikki ainekset sopivassa kulhossa hyvin keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa maustavia aineksia (+ hunajaa).
Anna maustua jääkaapissa noin puolisen tuntia.
Kokoa kaikki ainekset munanpuolikkaiden päälle aineslistan järjestyksessä. Tarjoile mieluiten heti, mutta säilyvät tarvittaessa jonkin aikaa kauniina myös jääkaapissa.
💡 Voit valmistaa remouladekastikkeen jo edellisenä päivänä ja antaa maustua yön yli.
💡 Jos valmismajoneesi on liian etikkaista, niin lisää hieman hunajaa tasapainottamaan kokonaisuutta.
💡 Valuta pilkottu maustekurkku sekä kaprikset huolelllisesti, jotta kastikeesta ei tule liian juoksevaa – rakenteeltaan tuhdimpi kastike pysyy munien päällä mukavammin.
💡 Kokeile monikäyttöistä remouladea myös muiden kala- ja äyriäisruokien kaverina tai vaikka perunasalaatin kastikkeena. Sopii myös hodarien ja burgereiden täytteeksi tai dippikastikkeeksi. Erityisen hyvää jouluna mallas- tai saaristolaisleivän päällä kera merellisten lisukkeiden.
Ranskalaisen bistroklassikon innoittama lämmin linssisalaatti maistuu suomalaiselle helppona ja herkullisena arkiruokana. Ruokaisa raakamakkaralla täydennetty ja sinappivinaigretilla maustettu salaatti mennee parhaiten lounaasta, mutta täyttää vatsan myös päivän pääaterialla.
Linssit ovat emännälle omassa keittiössä ihan uusi juttu, joten niiden kokkaaminen jaksaa innostaa.
Täyspaleoon eivät kasvissyöjien suosimat linssit palkokasveina mahdu, mutta eivät myöskään ole raaka-aine pahimmasta päästä.
Ovat myös kelpo pikaruokaa, joiden hintakaan ei päätä huimaa.
Tällä kertaa tartuin punaisten linssien sijaan kypsennettäessä paremmin rakenteensa pitäviin mustiin belugalinsseihin. Sillä tarkoituksena ei ollut tehdä muhennosta vaan ruokaisa lämmin salaatti, johon mustat tai vihreät linssit sopivat helpommin hajoavia punaisia ja keltaisia linssejä paremmin.
Kaviaarimainen ulkonäkökin miellyttää edellä mainittuja enemmän.
Innoitus lämpimään linssisalaattiin lähti tällä kertaa ranskalaisesta bistroklassikosta, jossa sinivihreiden du Puy -linssien painikkeeksi pistetään perinteisesti savuista Kielbasa -raakamakkaraa kera sinappivinaigretin.
Aikalailla ranskalaisittain mentiin, joskin pikkasen paremmin suomalaiseen arkiruokailuun sopivin viilauksin. Kyllä tuli taas hyvää, helppoa ja kivannäköistä herkkua, jonka maukkauden salaisuus piilee salaattikastikkeessa – jälleen kerran.
Pariisilaisessa bistrossa makkaralla täydennetty linssisalaatti tarjotaan perinteisesti alkuruokana. Emännälle kelpasi ruokaisana ihan päivän pääateriaksi, mutta useimmille varmaankin täyttää vatsan parhaiten lounasaikaan.
LÄMMIN LINSSI-MAKKARASALAATTI SINAPPIKASTIKKEELLA
3 – 4 annosta
Sinappivinaigrette
½ dl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
2 tl Dijon -sinappia
~½ tl suolaa
rouhttua mustapippuria
Linssi-makkarasalaatti
3 dl (250 g) mustia (beluga) tai vihreitä luomulinssejä huuhdeltuna
~2 rkl kirkastettua voita tai muuta rasvaa kuullottamiseen
2 porkkanaa pieninä kuutioina (~125-150 g)
1 pieni fenkoli pieneksi pilkottuna (~100 g)
300 g Bratwurstia tai muuta raakamakkaraa
tuoretta persiljaa
suolaa
Esivalmistele – sekoita kaikki sinappivinaigretin ainekset tasaiseksi kastikkeeksi esim. haarukalla ”vatkaten”. Pilko fenkoli ja porkkanat pieniksi ”kuutioiksi”. Kuori ja lohko sipuli neljäksi lohkoksi. Likistä kuoritut valkosipulin kynnet veitsen lappeella niin, että hieman hajoavat. Siivuta myös raakamakkara valmiiksi (jos on helposti koossa pysyvää mallia).
Huuhdo linssit ja laita kattilaan. Lisää kattilaan kylmä vesi, lohkottu sipuli, likistetyt valkosipulinkynnet, laakerinlehti sekä timjami. Mausta suolalla. Kiehauta ja jätä kiehumaan miedolla lämmöllä ~20-25 min tai kunnes linssit ovat sopivan kypsiä.
Kuullota sillä aikaa pieneksi pilkotut porkkanat ja fenkoli paistinpannulla ~10 min. Mausta ripauksella suolaa ja siirrä lautaselle odottamaan.
Paista bratwursteja siivutettuna (tai kokonaisina) samalla pannulla kunnes ovat hieman ruskistuneet pinnalta.
Kaada kypsistä linsseistä vesi pois. Poista sipulit, valkosipulit, timjaminruodot sekä laakerinlehti.
Lisää lämpimiin linsseihin sinappivinaigrette. Sekoita.
Lisää kuullotettu porkkana-fenkoliseos, paistetut makkarasiivut sekä silputtu persilja. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile lämpimänä kera tuoreen persiljan.
💡 Kaipaatko enemmän vihreää? Täydennä porkkana-fenkoliseosta kuullotuksen loppuvaiheessa pinaatilla. Vaati kypsennystä vain sen verran, että muuttuu tummemman vihreäksi ja ”sulaa” muiden kasvisten sekaan.
💡 Salaatti toimii myös seuraavana päivänä – kylmänä tai lämmittettynä. Säilyy hyvin kolme päivää suljetussa astiassa jääkaapissa.
Herkkävatsaisille lienee pieni varoituksen sana paikallaan.
Vaikka punaisten linssien kohdalla ei keho kiukutellut, niin mustien suhteen tilanne olikin toinen. Sai kaiketi vatsa tehdä vähän enemmän töitä sulatuksen suhteen, joten aivan täysin en vatsavaivoilta säästynyt.
Jokaisen ruoansulatus toimii kuitenkin yksilöllisesti, joten kannattaa kokeilla, miten oma maha kasvissyöjien kaviaariin suhtautuu.
Maistuu kukkakaali miehekkäämmällekin miehelle kun kaveriksi pannulle laitetaan herkkusienien ohella vähän voita, valkosipulia ja luraus kermaa. Nauti kukkakaali-herkkusienipaistosta lounaaksi tai lisukkeena – sellaisenaan tai raakamakkaralla täydennettynä.
Kermassa haudutettu kukkakaali-herkkusienipaistos ei ehkä ole pannu kaikkein kevyimmästä päästä, mutta eipä pakkasten paukkuessa pidä ollakaan.
Taisin jo aiemmin mainita, että talvella keho kaipaa kaiken punaisen, oranssin ja keltaisen ohella rasvaa. Kyllä se kevät keikkuen sieltä tulevi – ihan kohta. Ja kevään myötä myös kevyemmät kasvislautaset.
Pääraaka-aineita tähän täyttävään kasvispannuun tarvitaan vain pari plus yksi. Keskiössä ovat kevyt kukkakaali, ruokaisa herkkusieni sekä makuprofiiliin tasapainoa ja syvyyttä tuova sipuli. Mausteena reippaasti valkosipulia, metsäisää timjamia sekä pikkasen rautaisaa persiljaa – jotta ei ruoka ihan ruskeaksi jäisi.
Kelpaa maukas kasvispannu vaikka lounaaksi ihan sellaisenaan tai lisukkeeksi lihalle. Voisin kuvitella, että maistuisi etenkin riistaruoan kylkiäisenä.
Jos kotona istuu mies, jonka mielestä kukkakaali on yhä kaninruokaa, niin ei muuta kuin herkkusienet pannulle kera kukkakaalin valkosipulisessa voissa paistumaan ja kermassa kypsymään.
Kyllä, umamista kasvispaistosta leipäläpeen lapatessa tuli sen verran miesmäinen olo, että liitin pannun siltä istumalta Paleokeittiön äijäruokien alaheimoon.
Jos pelkkä kasvisruoka lautasella kirvoittaa kommentteja, niin pannua on helppo täydentää proteiininlähteellä. Sen kun sekoittaa valmiiseen paistokseen vaikka kypsennettyä raakamakkaraa tai rapeaa pekonia. Ainakin bratwursti toimi aivan mainiosti seuraavan päivän pääaterian rikastuttajana.
VALKOSIPULINEN KUKKAKAALI-HERKKUSIENIPAISTOS
2 – 4 annosta (lounas / lisuke)
200 g herkkusieniä viipaloituna
1 pieni sipuli silputtuna
1 pienen kukkakaalin kukinnot (400-500 g kokonaisena)
30 g (reilu 2 rkl) voita (kirkastettua)
1 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä rutistettuna
~1 tl tuoretta tai pakastettua timjamia
½ dl kermaa (lehmän-, kookos- tai muuta kasvikermaa)
suolaa ja mustapippurirouhetta (⬅️ ei AIP) maustamiseen
2 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
(hieman vettä tarvittaessa)
Silppua sipuli, perkaa ja pilko kukkakaali tasakokoisiksi kukinnoiksi, putsaa ja viipaloi herkkusienet.
Paista herkkusieniä keskilämmöllä isohkossa, kuivassa kasarissa kunnes ovat vetäytyneet (neste haihtunut) ja muuttuneet mukavan ruskeiksi. Lisää voi sekä oliiviöljy. Sekoita.
Lisää silputtu sipuli. Sekoita ja jatka paistamista kunnes sipuli on kuullottunut, ~5 min.
Lisää kukkakaali. Jatka paistamista kunnes kukkakaali on saanut sieltä täältä hieman väriä, ~10 min.
Lisää rutistetut valkosipulinkynnet sekä timjami. Jatka paistamista sekoitellen ~1 minuutti.
Lisää kerma. Sekoita ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä, kunnes kukkakaali on sopivan kypsää (haarukkatesti, pieni purutuntuma ok). Lisää tilkka vettä, jos paistos näyttää ”kuivalta”.
Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.
Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon tuore persilja.
Syö sellaisenaan tai käytä esim. lihan (riista) tai laatumakkaran lisukkeena.
💡 Lihaisampi pannu? Sekoita joukkoon paistettua pekonia tai viipaloitua raakamakkaraa kypsennettynä, esim. bratwurstia.
💡 Pikaisempi pannu? Esikypsennä keittämällä hetki kukkakaalia samalla kun herkkusienet kypsyvät pannulla.
💡 Kauhistuttaako kerma tai noudatatko AIP ruokavaliota? Korvaa kookosmaidolla tai -kermalla, kasvis- tai lihaliemellä.
Pikainen arkiruokakin voi olla ravinteikasta, herkullista ja halpaa. Testaa vaikka tämä laajalti tunnetusta intialaisesta kasvisruoasta innoituksensa saanut, pinaatilla sekä paprikalla täydennetty linssimuhennos. Helppoa, nopeaa ja niin hyvää!
Intialaisella teemalla jatketaan talvea eteenpäin. Ihan aidon intialaiseksi en uskalla tätä nopeaa ja täyttävää muhennosta nimetä. Mutta Intiasta on inspiraatio kaivettu – dal lienee kaikille intialaisen kasvisruoan ystäville tuttu.
Eikä punainen linssipata ole oikeastaan edes pata vaan pikemminkin muhennos. Punainen linssipata vaan kuulostaa otsakkeessa paremmalta kuin muhennos. Käy myös kastikkeesta.
Pääsivät linssit ensimmäistä kertaa koskaan Paleokeittiön pöytään. Vieraissa pöydissä olen kyllä linssiä hyvällä ruokahalulla leipäläpeen lapannut.
Kylvövirvilät kuuluvat palkokasveihin, jotka eivät pilkulla viilattuun paleoon mahdu.
Semipaleoon pistin kuitenkin.
En linsseihin kuollut – tälläkään kertaa. Keho tuntuu kestävän ihan kivasti palkokasveja silloin tällöin nautittuna. Vatsakaan ei vastaan laittanut. Sehän on se paras ruoka-aineiden sopivuudesta kertova mittari – ellei varsinainen allergia vaivaa.
Parasta linssipadassa on – kaikki.
Monipuolisesti sekä -värisesti kasviksia, kanaliemestä kollageenit ja linsseistä pikkasen kasviproteiiniakin. Valmistuksen nopeutta ja helppoutta sekä seuraavan päivän lämmitettäviä jämiä unohtamatta.
Savuisan paprikan makukin juustokuminalla terästettynä on emännän mieleen. Lopputuloksena lämpimän mausteinen muttei tulinen arjen lohturuoka. Jos tulisuutta kaipaa, niin cayennepippuria lisäämällä onnistuu hetkessä.
Porkkanan ja paprikan pilkkominen lienee valmistusprosessin työläin vaihe. Mutta mitä pienemmäksi jaksaa pilkkoa, sitä nopeammin lepää linssipata lautasella.
Muhennosmaisen koostumuksen kannalta kannattaa suosia kaikkien kasvisten osalta tasalaatuista kuutiointia. Paitsi jos pataa bataatilla täydentää. Bataatti kypsyy porkkanaa ja paprikaa pikaisemmin, joten isompi kuutio parempi. Ellei mössöä mieli.
PUNAINEN LINSSIPATA PINAATILLA JA PAPRIKALLA
4 annosta
kirkastettua voita tai kookosöljyä kuullottamiseen
1 sipuli silputtuna
2 isohkoa porkkanaa kuutioituna
1 punainen paprika kuutioituna
2-3 valkosipulinkynttä silputtuna tai rutistettuna
1 rkl savupaprikajauhetta
½ tl juustokuminaa
½ tl kurkumaa
¼ tl cayennepippuria
3 dl punaisia linssejä huuhdottuna
5 dl kana- tai kasvislientä
1 rasia (70 g) tuoretta pinaattia
½ pienehkön sitruunan mehu
tuoretta tai pakastettua korianteria tai persiljaa silputtuna
suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
Esivalmistele kasvikset; silppua sipuli ja valkosipuli, leikkaa porkkanat sekä paprika pieniksi kuutioiksi, huuhtele linssit.
Kuullota sipulia, porkkanaa ja paprikaa voissa tai öljyssä isohkossa kattilassa kunnes sipuli on läpikuultavaa (reilu 5 min).
Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista hetken aikaa.
Lisää kattilaan savupaprika, juustokumina, kurkuma sekä cayennepippuri. Sekoittele jälleen hetken aikaa.
Lisää huuhdotut linssit. Sekoita.
Lisää liemi. Kiehauta ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä ~10-15 minuutiksi, kunnes porkkanan ja paprikan kypsyysaste on mieluinen. (Itse jätin hieman purutuntumaa, joka pehmeni seuraavana päivänä lämmittäessä. Kypsennysaika riippuu myös pilkottujen kasvisten koosta -mitä pienempää silppua, sitä nopeammin valmistuu.)
Lisää pinaatti. Sekoittele, kunnes pinaatti on ”sulanut”.
Virkistä muhennos sitruunamehulla ja korianterilla (tai persiljalla). Mausta mustapippurirouheella. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita.
Syö sellaisenaan tai esim. riisin kera.
💡 Kaipaatko lihaa? Täydennä tai korvaa osa linsseistä paistetulla jauhelihalla.
Lämmittävä ja täyteläinen porkkanasosekeitto saa tässä reseptissä herkullisen intialaisen vivahteen!
Pehmeän samettinen keitto syntyy yksinkertaisista raaka-aineista, mutta mausteiden taika nostaa sen aivan uudelle tasolle. Inkivääri, valkosipuli ja curry tuovat syvyyttä makuun, kun taas kookosmaito tekee koostumuksesta ihanan kermaisen. Tämä keitto on paitsi helppo ja nopea valmistaa, myös täydellinen lohturuoka viileisiin päiviin. Testaa resepti ja tuo keittiöösi ripaus Intian lämpöä!
Tulla tupsahti se kunnon talvi ”lumivyöryineen” ja hetkellisine paukkupakkasineen tänne etelärannikollekin – kertaheitolla. Ja sehän tietää sitä, että keho kertoo kaipaavansa sisäistä lämmikettä – jotain pehmeän täyteläistä, sopivan mausteista sekä värikästä ja ravitsevaakin.
Oli aika poimia taas porkkanapussi marketin vihanneshyllyltä matkaan.
Ei neljää ilman viidettä – kyllä yksi porkkanasosesoppa vielä mukaan mahtuu!
Tai kaksi. Sillä tätä kyseistä keittoa olen keitellyt jo muutamaan otteeseen – pelkällä porkkanalla sekä kukkakaalilla kevennettynä. Väri hieman kukkakaaliversiossa haalenee, mutta maku säilyy jokseenkin samana. Koska samat mausteet.
Tavoitteena oli päästä mahdollisimman helpolla – emännällä useimmiten on. Kaapista kaivoin tuoreita kasviksia lukuunottamatta kaiken tarpeellisen. Loput löytyivät lähikaupasta.
Sosekeitot ovat helppoja ja kohtuullisen nopeita – riittoisiakin.
Kasvisten rouheampi pilkkominen riittää, kypsennys sujuu kattilaan koskematta ja suurimman työn tekee tehosekoitin. Isompikin kattilallinen syntyy kerralla ja soppa senkun paranee päivänä seuraavana.
Mausteisuutta intialaistyyliseen keittoon antaa currymauste, jota komppaa keltainen kurkuma.
Lämpöä nostaa tuore chili sekä inkivääri. Kermainen täyteläisyys syntyy kookoskermasta – maidottomasti. Ripauksen raikkautta juurevaan keittoon tuovat lime sekä tuore tai pakastettu korianteri, jota näin talvisaikaan tulee käytettyä tuoretta tiiviimmin.
Vegeversiokin syntyy helposti korvaamalla kanaliemi kasviksista valmistetulla vastaavalla. Itse suosin kanalientä, koska keho kaipaa kollageenia ja lihaa tulee syötyä nykyään kohtuullisen niukasti.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Köyhän miehen lihaksi kutsuttu munakoiso on niin nätti, mutta emännälle valitettavan vieras. Eipä ole enää. Sillä niin vaan humpsahti tämä ”hearty, meaty & earthy” vuokaruoka kerrasta suosikkiruokien kärkeen.
Tuli Paleokokkien kanssa juttua munakoisosta – mitenköhän sitä söisi? Kanssakokkaaja vinkkasi pyörtyneestä imaamista. Ystävällisesti myös raapusti reseptiä kaikkien Paleokokkien iloksi. Siitähän se emäntäkin inspiroitui ja innostui viimein tarttumaan violettiin aubergiiniin.
Jos emännältä kysytään, niin kyllä pyörtynyt imaami pesee tajuttoman kesäkurpitsan mennen tullen.
Koska vähemmän vetistä ja ”lihaisampaa”. Itämainen makumaailmakin iskee itseeni tällä hetkellä italialaishenkistä isommin.
Imam bayildin nimellä en Paleokeittiön munakoisovuokaa uskalla markkinoida. Kesäkurpitsalla kevennetty jauheliha-munakoisovuoka inspired by imam bayildi lienee tarkin ja totuudenmukaisin kuvaus – Paleokokeissa mainittu sekä autenttinen anatolialainen resepti kera omien mieltymysten sulautuvat yhdeksi, suussa sulavan herkulliseksi kokonaisuudeksi.
Imaami ei pyörtynyt jauhelihalla rikastetusta vuokaruoasta vaan klassisesta turkkilaisesta kasvismezestä – sipulilla, tomaatilla ja valkosipulilla täytetystä, oliiviöljyssä kypsennetystä munakoisosta.
Joka parhaiten maistuu valmistuspäivästä seuraavana päivänä – ei uunikuumana eteen tuotuna vaan huoneenlämpöisenä tarjoiltuna.
Myös tutumpaan munakoisoruoka moussakaan, jossa kesäkurpitsa korvaa perinteisen perunan, voisi tämän vuoan mainiosti rinnastaa. Eksoottisemmasta imaamista se nyt kuitenkin tällä kertaa lähti.
Toim. jälkihuom. Opin juuri, että jauhelihalla täydennetty täytetty munakoiso kulkee Turkissa nimellä karniyarik.
Imaami pyörtyi on varsin mielenkiintoinen nimi ruoalle. Se herätti myös oman mielenkiintoni ruokaa ja sen historiaa kohtaan.
Tarinoita 1700-luvulta peräisin olevan perinneruoan taustalla on useampia. Tunnetuimpia lienevät imaamin shokki ylenpalttisesta oliiviöljyn käytöstä johtuen sekä tajunnan menetys silkasta makunautinnosta.
Jostain olin lukevinani myös, että nimi saattaisi liittyä tajuttomana makaavaa imaamia muistuttavaan munakoison muotoon.
Ylijäämämunakoiso ja -kesäkurpitsa pilkotaan kuutioiksi, joilla tilkitään väljästi sijoitettujen viipaleiden välit sekä vuoan reunaosat. Kätevä keino välttää tai ainakin pienenentää hävikkiä!
Ydinideana on latoa uunivuokaan lasagnemaisesti pitkittäin ja/tai poikittain viipaloitua munakoisoa ja kesäkurpitsaa sekä tomaattista jauhelihakastiketta.
Viipaloinnista jälkeen jääneet tai muuten ylimääräiset palat pilkotaan kuutioiksi, joilla tilkitään väljästi sijoiteltujen viipaleiden välit sekä vuoan reunaosat.
Vuoan voi valmistaa myös vain munakoisoa käyttäen. Kesäkurpitsa tuo kuitenkin jo jauhelihan raskauttamaan ruokaan monipuolisuuden lisäksi rakenteellista keveyttä.
Jauhelihakastikkeeseen pistin tomaatin kaveriksi paprikaa – tykkäävät toisistaan kovasti.
Tuoreyrtiksi valikoitu tällä kertaa perinteisemmän lehtipersiljan sijaan italialaisen keittiön ydinyrtti basilika. Jos jännempiä makuja kaipaa, niin minttu lienee melko menevä vaihtoehto.
Viimeistelyyn vielä suolaisuutta välimerellisestä fetajuustosta sekä makeutta päälle puolitetuista pikkutomaateista. Pikkujuttuja, jotka kuitenkin nostavat kotikokinkin kokonaisuuden uudelle tasolle.
Välimerellisen fetajuuston suolaisuus sekä puolitettujen pikkutomaattien paahteinen makeus nostavat vuoan uudelle tasolle – maullisesti ja ulkonäöllisesti.
Suolasta ja öljystä lienee vielä hyvä muistuttaa näitä välttelemään opetettua kansaa.
Munakoiso tykkää molemmista – kuten kesäkurpitsakin. Laatusuolaa saa kastikkeeseen annostella kesäkurpitsavuoan tavoin taas reippaalla kädellä. Muuten ei mikään maistu miltään.
Ja laadukasta oliiviöljyäkin on hyvä lurautella sinne tänne vähän joka välissä.
Itkettää ei koisokasvista vuokaa varten tarvitse. Suolauksen tarkoitushan on poistaa kasvien kitkeryys, mutta modernit munakoisot eivät tuppaa enää olemaan samalla tavalla kitkeriä kuin esivanhempansa.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Kaipaatko syksyyn jotain tuhtia, kermaisen täyteläistä ja täyttävää – lohtua? Punaviinillä ja pekonilla täydennetty kantarellirisotto on viilenevien viikonloppupäivien ja pimenevien arki-iltojen ilo – syksyistä lohturuokaa täydellisimmillään.
Artikkeli on julkaistu kolmisen vuotta sitten nyt jo edesmenneellä enJOY -sivustolla. Höpinät ovat ehtineet välivuosina vanhentua, mutta resepti on yhä voimassa ja ajankohtainen – tänään, huomenna sekä syksyinä tulevina.
Parempaa ruokaa terveellä maulla! KotiGourmet -reseptit ovat Paleokeittiön tavanomaisesta ruokaideologiasta poikkeavia ruokaohjeita – erityistilanteiden harvinaista herkkua, jotka saattavat sisältää myös muita kuin terveelliseksi ravinnoksi miellettyjä aineksia.
Here it comes! Pitkään lupailtu ja vuoroaan odottanut, emännän todellinen ensimmäistä kertaa ikinä kokkaus – SIENIRISOTTO!
TODELLINEN ekaa kertaa ikinä siksi, että kokkasin ensimmäistä kertaa sekä sieniä, että risottoa. Woooaaaaah! Hyvin selvisin. Sanoisin, että jopa erinomaisesti. Koska lopputulos oli niin supermaukas, ettei syömistä voinut lopettaa, vaikka vatsa huusi jo kolmatta kertaa hoosiannaa.
No okei, ehkä mä ihan vähän taas huijasin. Sillä ei tämä ollut aivan ensimmäinen kerta kun sieniä ja risottoa Paleokeittiön pannulla nähtiin.
Harjoittelin nimittäin viikkoa aiemmin melkein vastaavaa kantarelleilla ja valkoviinillä. Erinomaista tuli siitäkin, mutta ajattelin tämän pekonilla ja punaviinillä täydennetyn version sopivan paremmin näille syksyisille keleille. Ja jo nurkan takana odottaville talvipakkasille.
Pekonilla täydennetty punaviini-sienirisotto on lohturuokaa parhaimmillaan – tuhtia, täyttävää, kermaisen täyteläistä ja täynnä makua.
Energiaakin vähän enemmän. Näitä kaikkia ihminen talvikaudella kaipaa. Minä kaipaan. Kehon ympärille vaivihkaa kietoutuvaa ”talviturkkia”, joka on taas kevään kynnyksellä karistettava yltä. Ne muutamat talvi-ilojen kilot.
Täytyy myöntää, että nyt tuntuu todella hullulta, että olen sekä sieniä, että risottoa parhaani mukaan tähän asti vältellyt. Sienien osalta takana on parin vuoden opettelujakso, joka on vihdoin kantanut hedelmää.
Sienet eivät enää pelota. Eivätkä maistu tai tunnu suussa pahalta.
Risoton välttely liittyy aika pitkälti jo kymmenisen vuotta vallalla olleeseen ravintoideologiaani. Riisi on kyllä hyvä gluteeniton vaihtoehto, mutta paleota se ei ole. Ainakaan risoton mittakaavassa. Riisikakku silloin tällöin on vielä ruokaraameihini mahtunut.
Toisaalta olen kyllä AEP eli aikaan ennen paleota oman riisiannokseni syönyt – kuiva riisi, kananrinnat ja rasvaton jauheliha tulivat kymmenessä vuodessa tutuiksi. Liian tutuiksi – parsakaalin, rahkan ja ananaksen rinnalla. Koska kehonrakennus.
Ajan myötä – terveysongelmien väistyttyä ja ammatinkin vaihduttua on satunnainen risotto löytänyt tiensä emännän lautaselle.
Risottohan on äärettömän hyvää. Ja niin lohdullista. Mutta ei keho siitä vieläkään säännöllisemmin syötynä tykkää. Olen syönyt, jos tarjottu on, mutta en itse risoton keittoon ole alkanut.
Jostain syystä olen ollut myös uskossa, että risoton valmistaminen on ihan hirveän vaikeaa ja työlästä. Ei se ollut.
Tuoreiden kantarellien osalta tämä resepti tulee auttamattomasti liian myöhään. Ehkä joku fiksu on kuitenkin säilönyt kantarelleja. Ja jos ei ole, niin jotain muuta sientä vaan kehiin. Tällä sienikokemuksella on vaikea sanoa, mutta veikkaan villisti metsäsienien olevan parhaita. Herkkusienikin käynee…?
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
