Kategoria: Gluteeniton

  • Kylmäsavulohen tähdittämä Paleo Buddha Bowl

    Kylmäsavulohen tähdittämä Paleo Buddha Bowl

    ”Metsään on tullut jo syys…”, valssasi Olavi Virta aikoinaan. Syksy on saapunut Suomeen. Se on varmaa. Mutta syysmetsästä en ole vielä aivan varma.

    Poikkeuksellisen kuuman kesän jälkeen myös yllättävän lämmin syksy ei ole vielä antanut metsän ja puistojen puille syytä vaihtaa vihreää kesäleninkiä värikkäämpään syyskuosiin. Vaikka jokunen kuivuuden kellastama lehti lenkillä tossujen alla jo rapiseekin.

    Lämpimän syksyn myötä tuntuu kesä viihtyvän edelleen emännän lautasella. Keho ei kaipaa tuhdimpaa ruokaa vaan kevyet, kaikissa sateenkaaren väreissä loistavat kylmät salaatit kelpaavat hyvin.

    Paleokeittiön Fisuviikkojen kunniaksi tuuppasin tuoreiden kasvisten kaveriksi kalaa. Kylmäsavustetulla kirjolohella täydennetty kasviskulho vei ajatukset aina Japaniin asti, josta on tähän kevyeen terveyspommiin inspiraatiota ja makuja metsästetty.

    Smoothie Bowlit on Paleokeittiössäkin nähty, mutta nyt ollaan ensi kertaa muodikkaan salaattikulhon äärellä.

    Sinänsä mulle on se yksi ja sama, onko salaatti kulhossa vai ei. Näyttää tietysti hauskalta ja tuo vaihtelua laakeaan lautaseen, mutta ollaanpa rehellisiä. Kyse on kuitenkin ensisijaisesti salaatista, jonka jokainen voi tarjoilla mielensä mukaan. Kulhosta, lautaselta tai lattialta. Tai latoa ainekset trendikkäästi kannelliseen lasipurkkiin. Joka onkin mainio vaihtoehto silloin, kun salaattia täytyy kuljettaa kotipöytää kauemmas.

    Nimesin kulhon ensin Sushi Bowliksi. Koska Japani. Mutta vaihdoin sen sitten Buddha Bowliksi. Koska kuulostaa kauheen kivalta. Ja on tietysti äärettömän terveellinen kokonaisuus.

    World Wide Web osasi nimittäin kertoa, että terveellisyydessä piilee Buddha Bowlin ydin. Sen kulhon ohella.

    A “Buddha bowl” can mean different things to different people, but let’s define it here as a one-dish meal consisting of rice or whole grains, roasted veggies, a dressing and protein (by way of beans, tofu, lentils, or in some cases meat or fish). It’s considered clean eating and it incorporates principles of Chinese and Japanese medicine. Popular among vegans, the Buddha bowl is considered an ideal way to eat and is credited with the potential for lowering the risk of chronic diseases. Taste of Home

    Paleo Buddha Bowlissa ei tietysti viljaa nähdä. Ei edes täysjyvää. Riisin korvaa kukkakaalista raastettu ”riisi” ja proteiini tulee kasvien sijaan jonkin sortin elukasta.

    Kala on hyvä. Täyttää terveellisyysvaatimukset mennen tullen. Yllä olevaan lainaukseen viitaten kylmäsavulohen suutuntuma kera pirteän ponzukastikkeen antaa annokselle myös vahvasti japanilaisen fiiliksen.

    Kalan, ja etenkin lohen terveystekijät lienevät kaikille tutut. Mutta koska pikakertaus on opintojen äiti, niin parasta lohessa ovat tietysti proteiini, Omega-3 -rasvahapot, D-vitamiini ja B12 -vitamiini. Johon puhtaasti kasvisravinnolla elävien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kalan lisäksi hyviä B12-vitamiinin lähteitä ovat maksa ja munuaiset. Kala lienee kuitenkin useimmille näitä helpompi valinta.

    Jos eväkkäiden terveystekijät joskus pääsevät unohtumaan, niin Heimon kalan pakkauksista (josta tämänkin annoksen lohiviipaleet on muuten kaivettu) voi aina kauppareissulla tarkistaa.

    Fisuviikkojen kunniaksi meillä oli taas Paleokokeissa aiheeseen liittyvää kyselyä. Tällä kertaa emäntää kiinnosti tietää, että millaista kalaa ihmiset kotona eniten käyttävät; suoraan vesistöistä saatua, kalatiskien antimia, valmiiksi vakuumiin pakattua, pakastettua vai säilykkeitä.

    Useimmat vastanneista hankkivat kalansa emännän tavoin kalatiskiltä valmiiksi perattuna ja fileoituna. On helppoa ja nopeaa, eikä vaadi erityisiä kalankäsittelytaitoja. Hatunnosto kuitenkin niille muutamalle, jotka kertoivat kalaruokiensa syntyvän kokonaisista kaloista.

    Täytyy kuitenkin myöntää, että valmiiksi vakuumiin pakatussa kalassa on etunsa. Paras vaihtoehto lohen, kuten muidenkin ”lihojen” osalta olisi tietysti villinä ja vapaana puhtaassa ympäristössä elellyt. Harvoin vaan on nykymaailman kaupunkikulttuurissa elävällä villiä ja vapaata saatavissa. Ja silloin kun on, niin hinta voi olla suolainen.

    Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi Itämeren villit merilohi- ja Saimaan järvilohikannat ovat huvenneet jopa siihen pisteeseen, että niitä ei välttämättä vesistöissämme enää tulevaisuudessa ui. Ellei pyyntiä rajoiteta. Vaikka paleokansa rakastaa kaikkea villinä ja vapaana vaeltavaa, niin kasvatettu kala on parempi kuin ei mitään.

    Niin, miksi se vakuumista kaivettava kala on alkanut houkuttaa enemmän kuin hypermarketin tiskiltä hankittu?

    Olen aiheesta avautunut jo vuosia sitten. Kun kerran saat haaviisi kuraista kalaa, niin et mielellään enää tökkää haavia samaan paikkaan. Vaikka en kotioloissa olekaan mikään kalan suurkuluttaja, niin muutamaan otteeseen on paketista paljastunut päältä kohtuu kaunista, mutta tarkempaa tarkastelua kestämätöntä tuoretuotetta.

    Kala ei pitkään tuoreena säily. Ja kylmäsäilytyksen osalta täytyy muutenkin olla tarkkana. Niin kaupassa kuin kotonakin.

    Esimerkiksi kylmäsavustettua lohta en enää jättimarkettien tiskiltä osta. Kalakauppiaat ovat asia erikseen, mutta pakattu lohi vaan on ollut monesti parempaa kuin irtona hankittu. Säilyvyys on oikein säilytettynä taattu pakettiin painettuun eräpäivään saakka. Helpottaa myös sikäli, että kalaostokset voi suorittaa ennen käyttöpäivää eikä tarvitse heti kaupoilta kotiin tultua alkaa tunkemaan eväkästä omiin kiduksiin. Tai kattilaan.

    Ja juu, en minäkään muovista tykkää. Mutta vanhasta fisusta tykkään vielä vähemmän.

    Kylmäsavulohen tähdittämä Paleo Buddha Bowl ei paljoa kokkaustaitoja vaadi. Riittää, että pysyvät veitsi ja raastin edes sen verran kädessä, että saa kasvikset pienittyä. Pelkkää pilkkomista ja hieman ainesten mittaamista sekä sekoittelua ponzukastikkeen tiimoilta.

    Jos kylmäsavustettu lohi ei maistu, niin korvaa lämminsavustetulla. Myös kasviksia voi luonnollisesti koota mielensä mukaan; lisätä, jättää pois tai säveltää kokonaan oma sateenkaarisinfonia.

    Perussettiä, mutta herkullista sellaista. Koska ponzu. Jota kannattaa valmistaa sen verran iso satsi, että riittää sekä salaatin sekaan kaadettavaksi, että erikseen lohelle dipattavaksi.

    PALEO BUDDHA BOWL feat. KYLMÄSAVULOHI

    • babypinaattia
    • kukkakaalia kukintoina ja  raastettuna  (+ retiisiniduilla höystettynä antamaan annokselle ripaus mietoa tulisuutta)
    • kurkkua leveinä suikaleina
    • porkkanaa karkeaksi raastettuna
    • retiisiä siivutettuna
    • avokadoa lohkottuna ja limemehulla siveltynä
    • broccolinia pikaisesti seesamöljyssä paistettuna (ja kevyesti suolalla maustettuna)
    • Heimon kylmäsavustettua ja viipaloitua kylmäsavulohta suikaloituna
    • sushi-inkivääriä
    • koristeluun tuoretta vesikrassia ja merileväkaviaaria (tai mustia seesaminsiemeniä)

    Ponzukastike

    • ~½ tl hunajaa
    • 1 rkl limemehua
    • 1 rkl mirin -kastiketta
    • 1 rkl soijakastiketta (tai coconut aminos, jos soija ihan nounou)
    • 1 rkl riisiviinietikkaa
    • 1 rkl seesamiöljyä (paahdetuista siemenistä valmistettu antaa enemmän makua)
    1. Valmista ponzukastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Maista ja viilaa tarvittaessa. Muista sekoittaa vielä ennen tarjoilua.
    2. Esivalmistele raakana tarjoiltavat kasvikset; pese pinaatti, raasta ja pilko kukkakaali, suikaloi kurkku juustohöylällä, raasta porkkana, siivuta retiisit, lohko avokadot ja purista päälle limemehua hidastamaan hapettumista.
    3. Katkaise broccolinit lyhyemmiksi. Paista seesamöljyssä pannulla käännellen niin, että väri kirkastuu ja pintaan muodostuu tummia läikkiä. Mausta ripauksella suolaa. (Jos parin minuutin paistaminen ei innosta, niin tarjoile varsiparsakaali raakana.)
    4. Kokoa kulho. Tee alle pinaattipeti. Asettele päälle ensin kukkakaaliriisi, paistetut broccolinit, porkkanaraaste, kurkkusuikaleet, avokadon lohkot, kukkakaalin kukinnot ja retiisinsiivut.
    5. Leikkaa kylmäsavulohi isohkoiksi, mutta suuhun sopiviksi suikaleiksi. Asettele kulhon päälle sushi-inkiväärin kera.
    6. Koristele tuoreella vesikrassilla ja ripauksella merileväkaviaaria (tai mustilla seesaminsiemenillä).
    7. Viimeistele ponzukastikkeella. Jätä kastiketta hieman erilliseen kulhoon, johon voi vielä dippailla lohipaloja ja kasviksia. Nauti heti.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

     

  • Sitruunainen kesäkurpitsa-lohipasta raikkaalla avokadokastikkeella

    Sitruunainen kesäkurpitsa-lohipasta raikkaalla avokadokastikkeella

    Päivää taas Paleokeittiöstä! Pitkä, kuuma kesä on enää muisto vain. Tosin aivan ihana sellainen. Syksy painaa päälle, ja on emännänkin aika tarttua taas kauhaan. Se kun ei ole kädessä viime kuukausina kovin montaa kertaa käynyt.

    Ilman ruokaa ei ole tarvinnut emännän elellä. Vyötärölinjan mallista päätellen. Mutta kun jonkin aikaa pellossa elelee, niin osaa jälleen arvostaa arkea. Ja terveempää kokkausta.

    Oikeastaan tartuin kauhaan aika innoissani. Koska keittiössä odotti projekti, jonka nyt potkaisen blogissakin virallisesti käyntiin. Tervetuloa Paleokeittiön Fisuviikoille!

    Fisk, fish, fisu… Kala suomeksi. Se on emännän lautasellakin viimein viihtynyt. Kala on kyllä hyvää. Tai ainakin ihan okei. Se vaan tahtoo paremmin haaviin uiskennella vieraissa pöydissä kuin kotona. Miksi niin? God only knows. Tai on mulla asiasta vähän vihiä.

    Kala on hyvin valmistettuna hyvää, nopeaa, helppoa ja hirmu terveellistä ravintoa, mutta mulla vaan on ollut, ja on edelleen sen kanssa vähän ongelmia. Paras tapa ratkaista ruoka-aineongelma on pistää projekti pystyyn.

    Projektien myötä olen vuosien varrella oppinut syömään ja kokkaamaan kaikenlaista. Uutta ja ällöttävää jännittävää. Kuten sieniä, mätiä ja äyriäisiä. Kummallisia kasviksia sekä mausteisia ruokia muilta mailta. Kun vähän aikaa jaksaa panostaa ihan kybällä, niin hetken rykäisystä tulee tottumus. Parhaassa tapauksessa. Joskus jää rykäykseksi. Jonka voi onneksi aloittaa aina uudestaan. Kerta kerralta kapeammalla kynnyksellä.

    Fisuviikoille sain yhteistyökumppaniksi varmasti ja vakaasti jo viimeiset kolmekymmentä vuotta suomalaisten ruokapöytiin kalaa pyytäneen ja kasvattaneen Heimon kalan. Pakkaukset lienevät useimmille markettien kalahyllyiltä tutut. Tosin ne ovat hiljattain saaneet uuden, tyylikkään ja tietotäyteisen ilmeen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos eivät ole uudet kuoret vielä osuneet silmään.

    Vaikka en kalan kokkaamisesta ole koskaan ollut ihan intopinkeänä, niin nyt on monta hyvää syytä pikkasen panostaa.

    Ensinnäkin, kun jääkaapista löytyy kaikenlaista kalaa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ne pois. Pikkupakko on aina hyvä motivaattori. Melkein yhtä hyvä kuin pikkunälkä.

    Toisekseen olen jo tovin halunnut haastaa itseni syömään enemmän kalaa. En vaan ole saanut aiemmin aikaiseksi. Nyt saan.

    Kolmas hyvä syy löytyy kokkauksesta. Silläkin saralla saa nyt haastaa itseään ihan uudella tavalla. Koska kyseessä on harvemmin Paleokeittiössä nähty raaka-aine, josta PITÄISI osata kehitellä jotain ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”. Eihän kukaan halua huonoa ruokaa syödä. Kun kerran pistää pahaa ruokaa suuhunsa, niin seuraavaa kertaa saa odottaa. Jos kertaa seuraavaa tuleekaan. Koska kammo on kamala.

    Eviran suositusten mukaan kalaa tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Eri kalalajeja vaihdellen.

    Ei ole suositus toteutunut täällä kuin satunnaisesti, mutta onneksi muualla näyttää asiat olevan paremmin. Paleokokeissa julkaisemani kyselyn perusteella nimittäin suurin osa kyselyyn vastanneista kertoi kokkaavansa kotona kalaa 1-2 krt/vko. Itse jouduin pistämään raksin kohtaan ”Harvemmin”.

    Kalakyselyt ja -keskustelut Paleokokeissa jatkuvat. Saa mielellään tulla kertomaan omista mieltymyksistä.

    Vaikka kala ei ole Paleokeittiössä pahemmin viihtynyt, niin muutama kalajuttu mulla kyllä olisi… Jospa panttaan niitä vielä resepteihin tuleviin. Ja menen vihdoin Fisuviikkojen ensimmäiseen reseptiin, joka herkullisuudellaan yllätti itsenikin. Kaikenlaisista ennakkoluuloista huolimatta.

    Ehkä suurin ennakkoluulo kohdistui jääkaapissa odottaneeseen sitruunamarinoituun kirjolohisuikalepakettiin. En ole varmaan koskaan ostanut valmiiksi suikaloitua kalaa. Saati sitten valmiiksi marinoitua. Yleensä ostan kaikki raaka-aineet kohtuullisen isoina kappaleina (ilman silmiä), jotka pilkon ja marinoin tarvittaessa itse. Jotta tiedän edes vähän paremmin, mitä suuhuni pistän.

    Sitruunamarinoitu kirjolohisuikale kuitenkin yllätti. Paitsi helppoudella, niin myös maulla. Tai sitten mä vaan olen aivan loistava kotikokki. Koska hyvää herkkua syntyi. Eikä sitruunaakaan tarvinnut kalaan lisätä, vaikka siihen olin ennalta varautunut. Sanoisin, että maukkaasti marinoitu.

    Tähtäimessä oli valmistaa hyvä, helppo ja nopea arkiruoka paleotyyliin. Kala sai siis kaverikseen pastan ja täyteläisen, mutta raikkaan avokadokastikkeen.

    Perus pullapastaa ei Paleokeittiön kaapeista vieläkään löydy, mutta kesäkurpitsapasta on kesäaikoina ollut vakiovieras. Sattuupa vielä sopivasti olemaan satokausikasvis. Jota toki nykypäivänä taitaa olla tarjolla vuodet ympäriinsä.

    Annoksen työläin osuus oli kesäkurpitsan suikaloiminen. Muu oli helpompaa ja taatusti nopeampaa kuin kesäheinänteko. Avokadot muusiksi, kalat marinadeineen pikaisesti pannuun ja pois, kesäkurpitsat tilalle ja kaikki yhteen. Päälle pikkasen makeutta herneistä ja annokseen koreutta mintunlehdistä.

    Se oli kutakuinkin siinä. Aika täyttä paleota ja vain syömistä vailla valmista.

    SITRUUNAINEN KESÄKURPITSA-LOHIPASTA AVOKADOKASTIKKEELLA

    2-3 annosta

    • 400-500 g kesäkurpitsaa suikaloituna
    • 1 pkt Heimon sitruunamarinoitua kirjolohifilesuikaletta
    • kirkastettua voita tai muuta rasvaa paistamiseen
    • ripaus suolaa maustamiseen
    • tarjoiluun pikaisesti keitettyjä herneitä, oliiviöljyä, raikasta avokadokastiketta (ohje alla) ja tuoretta minttua (+ raastettua parmesania)
    1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemensisustaa lukuunottamatta juustohöylällä tai vihannesleikkurilla nauhamaiseksi ”pastaksi”. (Vinkki! Vedä juustohöylällä leveitä suikaleita, jotka on helppo leikata kapeammiksi veitsellä.)
    2. Paista sitruunamarinoidut lohisuikaleet kuumalla pannulla pikaisesti, ei ”läpikypsäksi”. Siirrä sivuun.
    3. Vähennä lieden lämpöä, lisää pannulle rasvaa sekä suikaloidut kesäkurpitsat. Kypsennä suikaleet pehmeiksi varovasti käännellen. Mausta ripauksella suolaa.
    4. Käännä liesi pois päältä. Lisää paistetut lohisuikaleet kesäkurpitsan joukkoon pannulle ja kääntele sekaan. Mausta ripauksella rouhittua mustapippuria.
    5. Nosta valmista kesäkurpitsa-lohipastaa lautaselle. Lisää päälle kourallinen pikaisesti, suolatussa vedessä kypsennettyjä herneitä sekä avokadokastiketta.
    6. Viimeistele oliiviöljyllä ja tuoreilla mintunlehdillä. Ripottele halutessasi päälle myös hieman raastettua parmesania pastaefektin maksimoimiseksi. Nauti välittömästi!

    RAIKAS AVOKADOKASTIKE

    • 1 kypsä avokado
    • ½ sitruunan mehu (tai vähän reilummin sitruunan koosta ja omasta mausta riippuen)
    • 2-3 rkl mietoa oliiviöljyä (tai enemmän, jos notkeampi parempi)
    • ~10-12 keskikokoista mintunlehteä
    • 1 pieni valkosipulinkynsi
    • ~½ tl suolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Valmista avokadokastike sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi, paksuhkoksi massaksi.
    2. Maista ja lisää tarvittaessa oman maun mukaan suolaa, sitruunanmehua tai minttua. Peitä ja jätä jääkaappiin maustumaan ja odottamaan ”pastan” valmistumista.

    Pari huomiota vielä.

    Avokadokastikkeesta kannattaa kokkaus aloittaa ja sen voi sekoittaa valmiin annoksen sekaan, kuten monissa peruspastaresepteissä toimitaan. Maistuu samalta, mutta näyttää päälle annosteltuna kivemmalta. Vähemmän muhjuiselta.

    Kesäkurpitsa-lohipasta on parasta välittömästi nautittuna. Ei oikein kestä herkullisena seuraavan päivän lämmitystä, joten kannattaa valmistaa vain kerralla nautittava määrä.

    Lohisuikaleet kannattaa toki esipaistaa jo ennalta ja säilyttää jääkaapissa. Avokadokastikekin säilyy aika kivasti ilmatiivissä purkissa, kylmässä. Ja kun kesäkurpitsankin suikaloi kerralla valmiiksi, niin seuraavan päivän uusi annos valmistuu nanosekunnissa.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Paleokeittiön juhannusburgeri: Lihaisa Portobello-burgeri sinihomejuustolla (G, V opt.)

    Paleokeittiön juhannusburgeri: Lihaisa Portobello-burgeri sinihomejuustolla (G, V opt.)

    Laiska emäntä täällä moi! Pitkästä aikaa uutta reseptiä Paleokeittiöön. On vaan ollut kokkausinto kadoksissa ja vanhoilla, hyvillä ohjeilla on eletty.

    Salaattilinjalla on menty jo pitkään. Koska KESÄ! Suosikkeina helppo Parmankinkku-meloni-mozzarella -lautanen sekä ehkä vähän yllättäen tämä vähintäänkin yhtä helppo ja herkullinen Tonnikala-majoneesisalaatti. Josta laittelen vielä jossain vaiheessa ohjetta näkyviin. Jonnekin. Jos ei muualle, niin ainakin Paleokokkeihin.

    Mutta nyt intoutui emäntäkin viimein tarttumaan paistinpannuun ja uuteen reseptiin! Lähestyvä juhannushan se inspiroi jo alkuviikosta testailemaan jotain uutta ja terveempää juhannuspöytään.

    Hampurilaisilla mennään tämä juhannus. Ja ihan hemmetin herkullisilla sellaisilla mennäänkin!

    Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen höttöburgeri vaan TERVEYSburgeri, joka on täyttä tavaraa alusta loppuun saakka. Terveysburgeri siis vain ja ainoastaan näin oman ruokafilosofian vinkkelistä.

    Terveysviranomaisten mielestä kyseessä lienee terveysburgerin sijaan takuuvarma tappoburgeri. Tuhtia on, mutta nälkä lähtee ja pysyy poissa kauemmin kuin kymmenen minuuttia. Ei ehkä ehkäise yleisen näkemyksen mukaan verisuonitauteja, mutta pupeltamista ehkäisee. Ja makunystyrätkin saavat juhlia juhannusta oikein olan takaa.

    Juhannuksen, tai oikeastaan koko kesän juhlaburgerissa ovat ainekset ja maut kohillaan. Tarkemmin ajatellen…

    Taidanpa unohtaa turhan vaatimattomuuden ja julistaa tämän hyvän herkun samantien KOKO VUODEN JUHLABURGERIKSI!

    Toivottavasti en joudu syömään sanojani seuraavan burgerin putkahtaessa pihalle.

    Tuhti purilainen saattaa tuntua syksyiseltä. Kesällähän syödään kevyttä ja kirkkaan värikästä. Poikkeuksena juhannus. Silloin on lupa heittää kevyillä kesäsalaateilla vesilintua ja vaihtaa hetkeksi burgeriin sekä uusiin perunoihin. Ehtii keventää sitten arkena. Ja muina kesäviikonloppuina.

    Tuhdimpi ateria passannee myös perinteisesti vähän vilpoisamman puoleiseen juhannussäähän. Ja hei, syksyksi on jo mielessä ihan oma syyspurilainen. Watch out!

    Niin, ne ainekset. Lupasin täyttä terveystavaraa alusta loppuun saakka. Tai ainakin melkein ;) Sämpylä on vaihtunut lihaisaan portobelloon ja välistä löytyy niin punasipulia, kesäkurpitsaa kuin rucolaakin.

    Yes, olen vihdoin oppinut rakastamaan sieniä! Kaksi tai kolme vuotta siihen meni. Mutta olen iloinen, että otin opiskelun aikanaan asiakseni.

    Kaikkeen paistamiseen käytin edelleen suosikkipaistorasvana pysyttelevää, ravinteikasta palmuöljyä. Sitä punaista. Jos punaista palmuöljyä ei kaapista löydy, niin ei kannata tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Käytä sitä rasvaa mitä on. Ja mistä itse pidät.

    Sinihomejuusto saattaa monen kohdalla johtaa kulmien nosteluun ja aiheuttaa soraäänien sarjan. Mutta koska Paleokeittössä ei kokata VAIN terveellistä ruokaa VAAN ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”, niin sinihomejuusto on emännän juhlaburgerissa mukana. Ja siellä myös pysyy.

    Jos paleoystävällisemmät juustovaihtoehdot houkuttavat herkullisuutta enemmän, niin korvaa Aura lampaanmaitohalloumilla, fetalla tai vuohenjuustolla. Jos maitotuotteet ovat ehdoton nouuuuu, niin pistä tilalle sinihomejuuston tavoin kokonaisuuteen suolaisuutta tuovaa pekonia. Rapeaksi paistettuna.

    Paleokeittiön juhlaburgerit valmistuvat yhtälailla lieden liepeillä kuin grillikatoksessakin. Itse käytin vähän molempia, kun kaivoin vuosiksi kaapin perukoille unohtuneen sähkögrillini esiin pölypeiton alta.

    Pihvit ja kesäkurpitsaviipaleet paistuivat kivasti grillissä. Punasipuli karamellisoitui puhtaasti pannulla ja portobellot kypsyivät molemmissa; alkukypsennys kera valkosipulin ja timjamin pannulla, loppusilaus grillissä.

    Aineksia ja valmistusvaiheita näyttää olevan vino pino, mutta eivät nämä loppujen lopuksi kovin työläitä olleet. Jos haluat helpottaa bilekokkausta, niin valmistele etukäteen.

    Portobellot ja kesäkurpitsat on syytä pistää burgeriin suoraan grillistä tai pannulta, mutta pihvit voi hyvin paistella valmiiksi jo päivää tai paria ennen h-hetkeä. Samoin punasipuli kannattaa karamellisoida jo ennalta, niin ehtii kokkauksen lomassa nostaa muutamat kuohumaljatkin. Loppuhan on oikeastaan vain kaiken kokoon kasaamista.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kanafajitat ja tomaattisalsaa salaatinlehdeltä

    Kanafajitat ja tomaattisalsaa salaatinlehdeltä

    Long time, no recipe! Mutta josko nyt vihdoin saisi pukattua ihmisten ilmoille tämän, jo jonkusen viikon luonnoksissa lojuneen kanafajitan sekä tomaattisalsan ohjetta.

    Koska long time, no post, niin aloitellaanpa uutisista, joita niitäkin on kertynyt emännän ”laiskotellessa” vino pino.

    Paleokeittiön uusimmat uutiset on ulkona!

    Uusimmilla uutisilla tarkoitan tietysti viikko sitten ilmestynyttä huhtikuun uutiskirjettä. Jos et ole Paleokeittiön Uutisia saanut tai ehtinyt vielä käydä katsomassa mm. Yrttisen pannufrittatan reseptiä (kuva alla), niin klikkaapa tätä linkkiä.

    Tilaamalla Paleokeittiön Uutiset omaan postilaatikkoosi viimeistään TÄNÄÄN sunnuntaina 15.4.2018 osallistut myös punaisen palmuöljyn arvontaan! Ai mikä punainen palmuöljy? Noh, se selviää tietysti täältä kera Kongolaisen kanakastikkeen.

    Ja sitten meillä on vielä PALEOKOKIT! Eli facebookissa toimiva ryhmä kaikille terveemmän ruoan ystäville. Huhtikuun ruokahaasteessa teemana ovat viherpirtelöt. Sinne siis poimimaan vihreitä pirtelövinkkejä tai vinkkaamaan muille omasta suosikkipirtelöstä!

    Tässä kai ne tämän hetken tärkeimmät uutiset. Loput löytyvät sieltä uutiskirjeestä.

    Kanafajitat syntyivät viikonloppuna sellaisena, kun mieli teki jotain mättöä, mutta järki harasi vastaan. Christina Aguileraa mukaillen ”My mind`s saying let’s go, but my sense is saying no.”. Kuulostaako tällainen raastava sisäinen ristiriita tutulta? Näitä päiviä vaan tulee. Onneksi myös menee. Siitä sitten kompromissia kehittelemään, jotta sekä mieli, että keho saataisiin molemmat tyytyväisiksi.

    Perinteiset tortillaan käärityt fajitakset ovat mun mielestä mättöruokaa. Mutta kun tortillat heivaa hiiteen ja korvataan parilla salaatinlehdellä, niin tilanne on jo kokonaan toinen. ”Pienestä kii, se on niin pirun pienestä kii…”. Jotenkin näin veisaa myös Edelmannin Samuli. Heh, kylläpäs mua tänään laulattaa ;)

    Tästähän tuli ihan täyttä paleota! No okei, täysrasvaiselle smetanalle annoin periksi. Maissilettuja en fajitakseen kaipaa, mutta jotain mausteisuutta tasapainottavaa maitotuotetta kaipaan kyllä. Jätä pois, jos aiheuttaa fyysisiä tai henkisiä hiertymiä tai korvaa sopivalla kasvispohjaisella tuotteella.

    Kotikeittiössä valmistetut fajitat ovat tuntuneet musta aina jotenkin työläiltä; on niin montaa eri sorttia laitettavana… Mutta kun pistää tuumasta toimeen, niin saa monesti todeta olleensa kuvitelmiensa kanssa aivan väärässä.

    Fajitat syntyvät kohtuuhelposti ja nopeasti. Kasvisten pilkkomiseen menee suurin vaiva. Ja aika. Koko prosessi kulkee yksinkertaistettuna jotenkin näin…

    1. Kanat kappaleiksi ja marinoitumaan.
    2. Tomaattisalsa maustumaan.
    3. Paprikat ja sipulit suikaleiksi.
    4. Kanat pannulle ja pois.
    5. Kasvikset pannulle ja kanat sekaan.
    6. Fajitasten kokoaminen ja tuhoaminen.

    Helppoa! Jos maustamisen osalta haluaa päästä vähemmällä, niin ei muuta kuin marketista valmista fajita- tai tacomaustetta messiin.

    KANAFAJITAT TOMAATTISALSALLA

    2-3 annosta

    • 2  kananrintaa (~300 g) pilkottuna
    • 1 tl kuivattua oreganoa
    • 1 tl juustokuminaa
    • ½ – 1 tl chilijauhetta
    • ½ – 1 tl savupaprikajauhetta
    • ½ – 1 tl suolaa
    • 2 + 2 rkl punaista palmuöljyä (tai muuta marinointiin ja paistamiseen passaavaa rasvaa)
    • 1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • 2 rkl limenmehua
    • 2 punasipulia puolirenkaiksi suikaloituna
    • 2-3 eri väristä paprikaa suikaloituna
    • tomaattisalsaa, avokadoa, salaatinlehtiä ja tuoretta korianteria tarjoiluun (+ smetana tai creme fraiche tmv.)
    1. Pilko broilerin rintafileet. Laita palat litran minigrip -pussiin tai sopivaan astiaan. Lisää öljy, kuivamausteet, rustistetut valkosipulin kynnet sekä limen mehu. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin tomaattisalsa (ohje alla) ja suikaloi punasipulit sekä paprikat.
    2. Paista kanapalat marinadeineen kypsiksi pannulla. Siirrä sivuun.
    3. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä. Paista paprikat sekä punasipulit pehmeiksi. Lisää lopuksi pannulle vielä valmiiksi paistetut kanat sen verran, että lämpiävät. Sekoita.
    4. Kokoa fajitakset. Laita pari vahvalehtistä salaatinlehteä alustaksi, esim. Cosmopolitan- ja roomansalaattia. Kuvissa keräsalaatinlehtiä, jotka toimivat, mutta kestävät vähän huonommin sormiruokailua. Lado päälle kana-paprika-sipuliseosta ja tomaatisalsaa. Viimeistele kuutioidulla avokadolla ja tuoreella korianterilla (+ smetana). Syö sormin tai käytä apuvälineitä.

    TOMAATTISALSA

    • 3-4 tomaattia
    • 1 pieni tai puolet isommasta sipulista
    • nippu tuoretta korianteria
    • 1 jalopeno
    • 1 valkosipulinkynsi
    • 1 limen mehu
    • oliiviöljyä
    • maustamiseen rouhittua mustapippuria ja suolaa
    1. Kuutioi tomaatit, pieni jalopeno ja silppua sipuli sekä tuore korianteri sopivaan astiaan. Lisää rutistettu valkosipulinkynsi, limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita.
    2. Mausta mustapippurirouheella ja ripauksella suolaa. Sekoita ja jätä peitettynä jääkaappiin maustumaan. Säilyy hyvin jääkaapissa myös päivään seuraavaan.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Kongolainen kanapata maapähkinävoilla – Makumatka Afrikan sydämeen (G, M)

    Kongolainen kanapata maapähkinävoilla – Makumatka Afrikan sydämeen (G, M)

    Terveiset Kongosta! Fyysisesti en ihan Kongoon asti ole matkannut, mutta teinpä tutkimusmatkan trooppisille, päiväntasaajan leveysasteille näin lautaselta käsin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Pohjois-Afrikan keittiötä on jonkin verran tullut tutkittua, mutta nyt tarjoutui oiva tilaisuus sukeltaa syvemmälle Afrikan sydämeen. Ruokamatkailu lautaselta käsin, mikä ihana ja äärettömän helppo sekä edullinen tapa tutustua maailman eri kulttuureihin!

    No mutta, kuinka päädyin Keski-Afrikkaan?

    Kongoon emännän vei punainen palmuöljy. PALMUÖLJY?! Miten palmuöljy istuu paleoon tai terveelliseen ruokavalioon ylipäätään?! Sitä minäkin hetken ihmettelin,  että mitähän hittoa, kun paria palmuöljypulloa emännälle testiin tarjottiin. Lupasin kuitenkin ottaa asiasta selvää ja palata aiheeseen, jos kyseessä jotain omaan maailmaan istuvaa olisi. Tähän saakka kun olen tutkinut etiketit tarkasti ja palauttanut jokseenkin kaikki palmuöljyä sisältävät tuotteet pikaisesti kaupanhyllylle.

    Luulo ei ole tiedon väärti, sanotaan. Sanonta piti paikkansa tälläkin kertaa. Punainen palmuöljy osoittautui kaikin puolin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi tuotteeksi, joka on ainakin toistaiseksi syrjäyttänyt muut suosimani paistorasvat; kookosöljyn sekä kirkastetun voin.

    Afrikkaan pääsin palmuöljyllä syystä, että siellähän se palmu kasvaa. Kasvaa monessa muussakin paikassa, mutta Länsi- ja Keski-Afrikasta on punainen palmuöljy kotoisin. Siellä se on sademetsissä viihtynyt villinä vuosituhannet.

    Villistä palmuöljystä voitanee tänä päivänä vain haaveilla, mutta tämä punainen tuotetaan edelleen tuosta samaisesta alkuperäisestä lajikkeesta (Elaeis Guineensis). Viljely tosin tapahtuu tänä päivänä kattavammin Kaakkois-Aasian, Indonesian ja Malesian mailla, mutta viljellään öljypalmua edelleen myös jonkin verran mm. Nigeriassa sekä ehkä vähän yllättäen Kolumbiassakin.

    Ei liene yllätys, että emäntä tykkää aidosta ja alkuperäisestä. Siksi halusin keittää kokoon kastikkeen, jossa punainen palmuöljy pääsisi näyttämään potentiaalinsa muodossa, jossa sitä on perinteisesti käytetty. Samalla tarjoutui myös oiva tilaisuus tutustua tarkemmin kovasti kiehtovaan keski-afrikkalaiseen keittiöön.

    Monille varmasti tulee palmuöljystä mieleen korkeasti prosessoitu, länsimaiden tarpeisiin tehotuotettu, ravinneköyhä tuote, jonka viljelymaat tuhoavat arvokkaat sademetsät vauhdittaen ilmastomuutosta ja vieden samalla orangeilta sekä Sumatran tiikereiltä kodit. Niin tuli mullekin sama ajatus mieleen. Tätä maailmassa tapahtuu, joten sitä ei sovi sivuuttaa eikä asialta silmiä sulkea. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että jotkut öljyt tuotetaan mahdollisimman hyvin ihmiset, eläimet sekä luonto huomioiden. 

    Jos itse tuotteesta puhutaan, niin palmuöljyllä ja palmuöljyllä on eroa. Tätä en itse ollut aiemmin tajunnut vaan hylännyt muitta mutkitta kaiken, jossa sana ”palmuöljy” mainittiin. Vähän sama asia kuin kookosöljyn ja munkkien paistamiseen käytettävän kookosrasvan kohdalla. Mahdollisimman luonnolliset eli vähän ja hellävaraisesti käsitellyt öljyt ovat lähtökohtaisesti aina parempi vaihtoehto kuin voimakkaasti puhdistetut tai muutoin, usein öljyjen luontaisten ominaisuuksien muuttamiseksi prosessoidut ”rasvavalmisteet”.

    Punaisen palmuöljyn läpikuultavan punainen väri kertoo omaa tarinaansa. Kyseessä on hienovaraisesti käsitelty, ravinteikas öljy. Itse asiassa punainen palmuöljy on rasvoista ravinnerikkain, ja se säilyy kookosöljyn tavoin rasvahapporakenteeltaan stabiilina korkeissakin lämpötiloissa (savuamispiste 230 astetta). Teknisesti siis aivan loistava paisto- ja grillausöljy!

    Mitä ravinteisiin tulee, niin punainen palmuöljy sisältää runsaasti terveysvaikutuksiltaan tunnettuja, mm. solujen hapettumista ehkäiseviä antioksidantteja. Esimerkiksi porkkanasta ja tomaatista tuttuja, rasvaliukoisia A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja (mm. lykopeeni sekä alfa- ja beetakaroteeni), E-vitamiinia (tokotrienolit) sekä ihoa ja aivoja hellivää ubikinonia (koentsyymi Q10). Väristähän sen jo näkee, että kyseessä on vahvasti porkkanaan viittaava tuote. Itse asiassa itselleni öljyn ulkonäöstä tulikin ensimmäisenä mieleen aikanaan aurinkorannoilla ruskettumisen edistämiseen käyttämäni porkkanaöljy.

    Mitä punaisen palmuöljyn rasvahappoprofiiliin tulee, niin tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on kookosöljyn tavoin kohtalaisen suuri. Palmuöljy muuttuukin nestemmäisestä puolikiinteään muotoon alle 24 asteen lämpötilassa. Tätä ei siis kannata säikähtää. Öljy ei ole pilalla vaan se muuttuu lämpötilan kohotessa jälleen nestemäiseksi. Säilytys huoneenlämmössä.

    Punainen palmuöljy on monikäyttöinen ja maultaan mieto. Maku on pikkasen pähkinäinen ja emännän suussa jopa hieman herneeseen vivahtava. Ruoanlaittoon sitä käytetään trooppisen Afrikan lisäksi Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa (Brasilia). Sopii paistamisen ja grillauksen lisäksi marinadeihin, leivontaan, friteeraukseen sekä salaatinkastikkeeksi. Tai vaikka majoneesiin, jolle antanee kivasti väriä. Itse olen toistaiseksi käyttänyt lähinnä kaikkeen pannulla paistamiseen, mutta testannut myös sekä salaatissa, että marinadissa. Toimii!

    Kaiken kaikkeaan erittäin varteenotettava ruokaöljy, jota kannattaa kokeilla. Nyt on helppo aloittaa testaus vaikka tästä kongolaisesta, maapähkinävoilla maustetusta ja äärettömän herkullisesta kanapadasta, jossa punaisella palmuöljyllä on taustatietojeni mukaan keskeinen rooli. Itse asiassa niin keskeinen, että jos homman olisi aivan autenttisesti tehnyt ja perinteitä orjallisesti noudattanut, niin palmuöljynkin olisi ehdottomasti pitänyt olla afrikkalaista. Noh, malesialaisella mentiin ja hyvää oli. Tosin tuttuun tapaan vähän muutenkin perinteitä viilasin paremmin suomalaiseen kotikeittiöön istuvaksi.

    Palmuöljyssä marinoitu, pannulla paistettu ja pehmeäksi haudutettu, maapähkinäinen kanapata osoittautui erittäin hyväksi ensiretkeksi Keski-Afrikkaan. Jessus, mitä herkkua! Vaikka taas alkuun hieman maapähkinävoita kanakastikkeessa epäilin… Kunnes muistin satay -kastikkeen kera tarjoiltava kanavartaat.

    Muamba Nsusu on Kongon jokialueelta kotoisin oleva perinteikäs pata, muhennos tai kastike. Oma paksuhko kastike taisi olla sekoitus näitä kaikkia. Afrikassa ei ole niin nokonuukaa, joten lihaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Kana oli helppo ja nopeasti kypsyvä vaihtoehto krokotiilille tai puhvelille. Mutta myös nauta, lammas, vuohi ja riistaliha eli käytännössä kaikki käy. Jopa kala.

    Kasviksiakin on kastikkeessa kivasti. Vai miltä kuulostaa sipuli, porkkana, tomaatti ja tuore pinaatti? Mausteeksi vielä vähän paprikaa, sitruunaa, juustokuminaa sekä terveysmausteena kunnioitettua kurkumaa.

    Ja sitten se maapähkinävoi, jonka täydellistä palkokasvittomuutta noudattavat voinevat korvata jollain muulla pähkinävoilla. Tosin maapähkinän maku on aika omaleimainen, mutta itse voisin ajatella kokeilevani korvikkeena esim. cashew -voita.

    Valmistus on helppoa ja kanan kanssa kohtalaisen nopeaa. Oman aikansa ottaa ”padan” haudutus sekä lihan marinointi, mutta senkin voi tehdä jo etukäteen. Hätätilassa puolisen tuntiakin riittää.

    Maku oli mun mielestä juuri sitä, mitä kuvittelen afrikkalaisen ruoan olevan. Alkuun sitruunan ja tomaatin ansiosta jopa hieman hapokas, joka kuitenkin taittui kastikkeen ”kypsyessä”. Makeutta maapähkinästä ja kivasti lempeää tulisuutta chilistä sekä jalopenosta. Tulisuutta voi lisäillä tuuppamalla sekaan vähän isommin chiliä tai lisäämällä lopuksi cayennepippuria. Mutta musta tämä oli juuri sopiva; ei liikaa liekehtimistä.

    Lopputuloksena maukas ja ruokaisa kastike, jossa on oikeastaan kaikki; kiva kirjo kasviksia, sopivasti proteiinia ja ravinteikasta rasvaa. Paristakin eri lähteestä. Sekä aivan mahtava VÄRI! Tarjoillaan Afrikassa perinteisesti fufun kera, mutta minä menin nyt basmatiriisillä. Myös jamssi ja kettobanaani ovat Muamba Nsusun kotiseuduilla tavallisia lisukkeita, mutta eipä ole ihan ihmeellistä, että muhennosta nautitaan ihan vaan sellaisenaan vailla minkäänlaisia kylkiäisiä.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Paahteinen maa-artisokkakeitto ja paistetut herkkusienet (Gluteeniton, Vegaaninen)

    Paahteinen maa-artisokkakeitto ja paistetut herkkusienet (Gluteeniton, Vegaaninen)

    Long time, no resepti! Ovat muut jutut pitäneet emännän sen verran puuhassa, että vaikka syönyt olen, niin en ole kerinnyt tuuppaamaan reseptejä eetteriin.

    Hyytävän kylmässä Tallinnassakin tuli taas pari päivää vietettyä. Herkullisen ruoan parissa tietenkin. Vinkkejä eteläisen naapurin ravintolamuailmaan on tulossa, mutta esimakua voi käydä jo ottamassa romanttista kynttilänvaloa ja takkatulta sekä viehättävän keskiaikaista tunnelmaa ja hienostunutta ruokaa omintakeisella ajatuksella tarjoavasta ravintola Stenhusista.

    Mutta nyt olisi mulla myös uutta reseptiä viimeisiin talviviikkoihin tarjolla! Sosesopalla mennään taas. Ja ylläri, ylläri… SIENILLÄ!

    Pari asiaa vielä ennen sosesoppaan syventymistä.

    Paleokeittiön Uutiset ilmestyivät viime viikolla. Mukana myös eksoottisen, ananastakin sisältävän Karibialaisen kanakeiton reseptiä. Jos kuluvan kuun uutiskirje resepteineen meni sulta ohitse, niin pääset lukaisemaan sen klikkaamalla tätä linkkiä.

    Entä oletko jo käynyt tutustumassa PALEOKOKKEIHIN?!

    Paleokokit on Paleokeittiön kyljessä toimiva facebook -ryhmä, jossa jokainen ruoasta innostunut voi käydä kyselemässä vinkkejä, keskustelemassa ruoanlaitosta, resepteistä ja ruokavaliosta sekä kertomassa omia sanallisia tai kuvallisia ruokakuulumisia. Parasta aikaa ryhmässä on aiheena jotenkin hirveän sopivasti…. MAA-ARTISOKKA!

    Tämä samettinen soppa oli emännän lautasella itse asiassa jo parisen viikkoa sitten. Lidlistä tarttui mukaan tarjouksessa ollut rasia luomumaa-artisokkaa, ja jotain helppoa ja hyväähän siitä oli tekaistava. Maa-artisokkakeittoa on tullut aiemmin syötyä lähinnä ravintoloiden listoilta, joten nyt oli korkea aika tarttua itse samaisen sopan laittoon.

    Maa-artisokkaa tulee käytettyä aivan liian harvoin. Tykkään mukulasta kyllä. On kivan ruokaisaa ja tuo sopivasti vaihtelua tavallisemmin perunan korvikkeina käyttämiini bataattiin ja kurpitsaan. Maku on makeahko ja maanläheinen. Sana ”juureva” kuvaa mielestäni maa-artisokkaa ehkä parhaiten. Siinä missä punajuurtakin.

    Sosekeitossa maa-artisokka tuntuu olevan yksinään hieman liikaa. Ellei mukaan lurauta oikein olan takaa keittoa laimentavaa voita, kermaa ja ties mitä muuta.

    Tavallisimmin keiton intensiivisyyttä hillitsemään käytettänee perunaa, mutta minä menin tällä kertaa aivan yhtä mainiosti mukulan kaveriksi sopivalla palsternakalla. Jota olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin. Fifty-fifty olisi ollut hyvä.

    Edelleen oli soppa aika intensiivistä. Erityisesti kasvikset näin uunissa paahdettuna. Pienemmälläkin lautasella pärjäsi varsin hyvin. Etenkin kun paistoin keiton joukkoon pureskeltavaksi maa-artisokan kanssa vähintäänkin yhtä ”juurevia” sieniä.

    Mutta emännän sienikammo lienee näiden herkullisten herkkusienten myötä vihdoin selätetty! Parisen vuotta siinä kai meni ennen kuin päädyin tilanteeseen, jossa paistetut sienet olivat suoraan pannusta miltei loppuun naposteltu ennen kuin olivat keittoa nähneetkään.

    Metsäsieniä yritin metsästää, mutta lähikaupan valikoimassa ei ollut tarjolla herkkusientä kummempaa. Niillä siis mentiin ja oltiin hyvinkin tyytyväisiä. Vatsa tuli täyteen ja makuhermotkin hymyilivät leveästi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kahden aineksen chili-suklaamousse (vegaani) – Yllättävän helppo herkku!

    Kahden aineksen chili-suklaamousse (vegaani) – Yllättävän helppo herkku!

    Kokeileva emäntä Paleokeittiöstä tässä terve! Jo pidempään emännän matkaa seuranneet tietävät, mistä minä innostun. Ja mistä en.

    Innostun kaikesta vähän kummallisesta. Musta on kiva testailla hassuja juttuja ja oudolta tuntuvia raaka-aineyhdistelmiä. Ja paleoida. (On muuten sana, jota sydämeni pohjasta inhoan, mutta käytän sitä silti). Eli tehdä tavisruoasta edes hippasen terveellisempää korvaamalla tavanomaisia aineksia jollain… noh, terveellisemmällä.

    Aina ei mene niinkuin Strömsössä, mutta olen oppinut ottamaan ilon irti myös vähemmän täydellisestä. Pääasia, että maistuu! Vaikka muuten homma ei menisikään aivan oppikirjojen mukaan.

    Se, mistä en innostu ollenkaan on ruoan tuhlaaminen. Pyrin siis käyttämään kaiken ns. tappiin asti. Nahjuuntuneet vihannekset ja hedelmät eivät ehkä enää maistu sellaisenaan, mutta kelpaavat hyvin pirtelöihin ja mehuihin. Haastavampaa on sen sijaan keksiä käyttöä aineksille, joille ei oikeastaan olisi mitään käyttöä. Joskus sekin onnistuu. Niinkuin nyt.

    Täydensin pakkaspäivien biryania eli intialaista riisipataa kokeilumielellä ja ehkä vähän yllättäenkin purkillisella kikherneitä. Kikherneet on säilötty jonkinlaiseen liemeen, joka ei pataan päätynyt. Olin jo valuttamassa nestettä viemäristä alas, kun muistin taannoin törmänneeni reseptiin, jossa tätäkin ylijäämälientä voitaisiin hyödyntää.

    Emännän muisti ei ole enää entisensä, mutta onneksi netti muistaa kaiken ja googleen voi aina luottaa. Niin tälläkin kertaa. Pikainen googletus kertoi, että kikherneiden lientä kutsutaan aquafabaksi ja siitä tulee marenkia. Kun tarpeeksi vatkaa. Ja laittaa sekaan sokeria.

    Sokeri ja vehnäjauhot ovat niitä raaka-aineita, joista vähiten innostun. Ja joita eniten välttelen. Sokeri oli siis poissa pelistä, mutta aquafaba edelleen jääkaapissa. Onneksi löytyi toinenkin vaihtoehto, joka ei ”valkoista vaaraa” kaivannut. Nimittäin suklaamousse! Ja vieläpä äärettömän helppo sellainen! Tähän perusmousseen kun ei tarvita kuin kahta raaka-ainetta; aquafabaa ja suklaata.

    No niin, nyt siellä joku taas tuhahtelee, että suklaassa on sokeria (ja kikherneet ei oo paleoo ;)). Onhan sitä, mutta jos huolella suklaansa valitsee, niin aika vähällä sokrulla pääsee. Ja ei, se 70% ei kerro vielä mitään. Joten kakkulat nokalle, kertoo keski-ikäinen, ja ainesosaluetteloa tavaamaan.

    Noh, suklaamousse on suklaamoussea, vaikka voissa paistais. Tai ei ehkä ihan. Mutta jotain pientä kivaa twistiä kaipasin. Joten jätin herneliemen yön yli jääkaappiin päivää seuraavaa ja marketin aukeamista odottamaan.

    Siinähän se ajatus yön aikana kirkastui ja marketista tarttui mukaan palko punaista chiliä sekä rasia mustaa vattua, joita karhunvatukoiksikin kutsutaan. Punaista vadelmaa olisi löytynyt pakastimesta, mutta mustat näyttävät kuvissa kivemmilta. Ja kyllä, toisinaan valitsen raaka-aineita myös sen mukaan, miltä ne linssi läpi katsottuna näyttävät.

    Tarvittiin niitä vatukoita tällä kertaa tosin muuhunkin. Nimittäin viikonlopun brunssille. Joka ei ole paleota nähnytkään, mutta josta satunnaiset polulta poikkeavat voivat lukea lisää ja poimia ihan hemmetin herkullisia reseptejä lähiaikoina tuolta enJOYn puolelta. Brunssitarjottavista maailman paras sipulipiirakka sieltä jo löytyykin ja muita tippuu sitä mukaan kun kerkiää valmiiksi laittaa. Sipulipiiras tosin ei ole emännän käsialaa, mutta sain sentään kunnian syödä sitä. Herrrrrkkua!

    Mutta takaisin mousseen. Sujuiko hommat Strömssöön tapaan? Kyllä ja ei. Homma sujui kyllä, mutta lopputulos ei ollut NIIN hyvä, kun olin kaiken lukemani hehkutuksen perusteella kuvitellut.

    Suklaa suli nätisti ja chili antoi mousseen mukavasti potkua. Aquafabakin vaahtoutui täydellisyyttä hipovaksi, mutta sitten joku meni pieleen. Mikä? Kertoisin, jos tietäisin. Tai ehkä mikään ei mennyt pieleen vaan vika oli vaan omissa odotuksissa.

    Moussea tuli kyllä ja maultaan oikein mainiota sellaista, mutta koostumus ei ollut ihan kohillaan. Kuohkea vaahto antoi ymmärtää enemmän kuin ymmärsi antaa. Kun siinä varovasti spatuloin vaahtoa suklaan sekaan, niin tajusin jo hyvin pian, että ei tästä ihan niin ilmavaa tule kuin odotin. Kasaan sen varmasti pitikin mennä, mutta että noin rutkasti… ehkä ei.

    Veikkaan, että yhdistämisvaiheessa tapahtui sellainen jokaisen kotikokin pieni painajainen kuin leikkaaminen / juoksettuminen. Siitäkin huolimatta, että olin lukenut varoitukset huolellisesti ja ”jäähdyttelin” molemmat pääraaka-aineet huoneenlämpöisiksi. Hyvin kuitenkin maistui vähän lässähtänyt ja rakeinen mousse. Sillä chili oli äärettömän hyvä idea!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Mausteinen intialainen riisipata kikherneillä – Lämmin talven lohtu

    Mausteinen intialainen riisipata kikherneillä – Lämmin talven lohtu

    Pakkanen paukkuu ja keho kaipaa polttoainetta! Tai en ole ihan varma, kumpi sitä enemmän kaipaa, keho vai mieli. Todennäköisesti molemmat. Yhtä paljon.

    Kun tuossa tuli kuukauden päivät eleltyä erilaisilla sosesopilla, niin alkoi mieli halajamaan vaihteeksi jo jotain muuta. Aasialaisella kaalilaatikolla aloittelin totuttelun kiinteämpään ruokaan. Siitä oli jotenkin loogista jatkaa edelleen mausteisella linjalla ja yhä vaan tuhdimpaan suuntaan. Tulin Thaikkulasta hippasen tänne päin ja päädyin Intian riisipelloille.

    Riisi on ajankohtaan nähden mitä mainioin valinta. Riisiruoka on mulle jonkinlaista lohturuokaa. Tai oikeammin mukavuusruokaa. Lohturuoka on vähän pöljä sana, mutta ei mukavuusruokakaan paljoa paremmalta kuulosta. Comfort foodin suomenkielistä illmaisua tässä koitan hakea. Lohturuoasta puhuttaessa kun itselleni tuppaa mieleen tulemaan sellainen kuva, että täällä sitä kynttilänvalossa itkeä tihrustetaan ja lapataan samalla Ben & Jerrysiä oikein isolla lusikalla suoraan purkista suuhun.

    Keho ei riisistä edelleenkään isommissa määrissä tykkää, mutta sydän kyllä rakastaa. Kaikenlaisia risottoja. Kai se on tämä intialainen riisipatakin jonkinlaista mukavan mausteista risottoa. Vaikka valmistustapa on hieman eri. Risottoa näpsäkämpi.

    Mausteisen riisin sekaan päätyi tällä kertaa toinen harvemmin Paleokeittiössä vieraillut raaka-aine, kikherneet. Vain kerran aiemmin olen kikherneet kaatanut kasviskeiton sekaan. Niistäkin tykkään kyllä, mutta palkokasveja välttelen edelleen, vaikka kirein paleopipo on jo aikaa sitten korvattu isommalla ja löysemmällä. Sellaisella, joka päähän tipautettaessa valahtaa sopivasti silmille.

    Riisi ja kikherneet saivat kunnon maustepläjäyksen ohella kaveriksi hieman paprikaa, rusinoita sekä paahdettuja cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeksi mainitusta ei kannata tinkiä, vaikka ne ehkä ”ylimääräisiltä” tuntuisivatkin. Beauty lies in details, ja niissä piilee myös kokonaisuuden kannalta ratkaiseva rakenne sekä maku.

    Kasviksia sen sijaan voi tuupata sekaan mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Kasviksia voi myös täydentää lihalla tai kanalla. Minä menin kikherneillä ja täytyy myöntää, että hieman harmitti kun en hernepurkin sijaan tarttunut kanantisseihin. Vaikka riisipata oli kaikin puolin maukasta, niin jotenkin olisin sinne tasaisen ”muhjun” sekaan kaivannut jotain muuta makua ja lihaisaa pureskeltavaa. Onneksi aina on ensi kerta. Ja silloin emäntä jälleen hippasen viisaampana käy kauhan kanssa tämän padan kimppuun.

    Oletko jo kokeillut näitä muita Paleokeittiön suosittuja intialaisia ruokia?

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – risteytys suomalaista perinneruokaa ja aasialaista wokkia, jossa perinteiset kulinaristiset säännöt heitetään romukoppaan. Tämä resepti syntyi sattumalta, kun wokkipannun sijaan mielihalut johdattivatkin uunivuokaan. Lopputuloksena oli lohdullisen pehmeä ja sopivan tulinen kaalilaatikko, joka saa makunsa aasialaisista mausteista ja valmistustavasta.

    Tällä reseptillä olen varmasti rikkonut kaikkia mahdollisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia kulinaristisia sääntöjä, mutta who cares! Niin kauan kun lautasella on omaan mieleen aivan älyttömän hyvää ruokaa. Ei tässä mitään Michelin -tähtiä olla tavoittelemassa vaan kokkaamassa ihan tavallista, maistuvaa ja terveellistä arkiruokaa.

    En varsinaisesti lähtenyt aasialaista kaalilaatikkoa kokkailemaan, mutta siinä nyt vaan kävi näin. Vähän vaivihkaa ja vahingossa. Wokkipannua aloittelin ja kaalilaatikkoon päädyin.

    Kävi nimittäin niin, että siinä kaalinpäätä veitsellä pieneksi pistäessä alkoi pehmeäksi haudutettu kaali houkuttamaan rapsakkaa wokkia enemmän. Ei muuta kuin mielihaluja toteuttamaan ja ainekset ”wokkipannun” kautta uunivuokaan. Ei oikein ollut hajua, jotta mitä pitäisi tehdä tai mitä siitä tulisi. Vaiston varassa vaan eteenpäin.

    Lopussa kiitos seisoi. Tai lautasella odotti. Lohdullisen pehmeäksi hautuneena ja juuri sopivasti ”liekeissä”. On tässä viime aikoina nimittäin tullut hippasen liioiteltua tuon tulisuuden kanssa.

    Periaatteessa kyseessä on siis aivan tavallinen uunissa kypsennetty kaalilaatikko. Paitsi ettei ihan.

    Aasialaiset maut erottavat laatikon luonnollisesti siitä supisuomalaisesta, mutta poikkeamaa löytyy myös valmistustavasta sekä riisin, ja sen myötä myös nesteen puuttumisesta. Sopii siis vähän tiukemmallakin pipolla viljatonta linjaa noudattavalle.

    Porkkanaa toiset kaalilaatikkoon laittavat, mutta paprika, inkivääri ja valkosipuli lienevät jo eksoottisempaa kamaa. Samoin kuin viimeistelyyn käyttämäni, aika perinteinen aasialainen maustekastike kera chilin, kalakastikkeen ja limetin. Mehevyyden takaamiseksi lurautin sekaan myös hieman kookosmaitoa.

    Valmistus ei ole sen vaikeampaa kuin wokkaaminen yleensäkään, mutta aikaa vierähtää pikaista wokkausta enemmän kaalin muhiessa vähintään tunnin verran uunissa. Sen aikaa kannattaa kuitenkin odotella, jos perinteisen kaalilaatikon pehmeydestä tykkää.

    Ainoa harmitus tämän spontaanin kokeilun yhteydessä oli ainesten vähyys. Olisi samalla voinut isommankin satsin uuniin lykätä, mutta alunperin wokkaukseen varaamani ainekset eivät tämän isompaan laatikkoon venyneet.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Subscribe to get access to the rest of this post and other subscriber-only content.

  • Keltainen kasvissosekeitto kanalla – Puhdistava ja ravitseva detox-keitto

    Keltainen kasvissosekeitto kanalla – Puhdistava ja ravitseva detox-keitto

    Tuli tuossa ”Paleopuhdistajan selviytymissetin” yhteydessä mainittua Detoxkeitto, jonka ohjetta lupasin ehkä linjoille laittaa. Joten laitetaan se nyt sitten samantien!

    Resepti sinänsä on melkein yhtä vanha kuin emäntä, mutta on aiemmin julkaistu vain valmennuksien yhteydessä. On siis jo aikakin näin hyvän sopan nähdä päivänkajo. Tämä on nimittäin se ensimmäinen resepti, jonka kaivan esiin kun keho ja ruokavalio kaipaavat pientä puhdistusta.

    Vaikka reseptin ydin on ”se vanha tuttu juttu”, niin hieman se on vuosien varrella jalostunut. Tällä kertaa eräs muutoksista oli paistoöljyn vaihtuminen kookosöljystä uuteen lemppariin, ravinteikkaaseen ja ehkä vielä vähän vähemmän tunnettuun punaiseen palmuöljyyn. Me likes! Kuumuutta hyvin sietävänä on aivan mainio paistoöljy. Antaa kivasti ruokiin myös vähän väriä eikä mieto makukaan ole yhtään hullumpi.

    Kasvisten lisäksi keittelin valmiin keiton sekaan proteiinilähteeksi ja vatsantäyttäjäksi kanankoipia. Sain siinä samalla homemade kanaliemet pakastimeen ja kertaan seuraavaan.

    Käytännössä Detoxkeitto ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin kasviksista kasaan keitetty sosekeitto, jossa on mukana kaikenlaista sipulia, vähäkalorista kaalia, painonpudottajalle hyödylliseksi todettua varsiselleriä sekä antioksidanttipommi porkkanaa. Näitä peruskasviksia on sitten täydennetty terveyttä tukeville mausteilla – kurkumalla, tuoreella inkiväärillä, valkosipulilla ja sitruunalla.

    Jo aiemmin mainitsemaani kanalientäkään ei sovi ikääntyvän emännän unohtaa. Kasvisruokailijat voivat hyvin korvata kanaliemen vedellä tai kasvisliemellä, mutta minä yritän pitää lihaliemien avulla hurjaa vauhtia veltostuvan ihon edes jollain tapaa kurissa (gelatiini → kollageeni).

    Auttaako? En tiedä. Pelaan varman päälle ;) Suolisto ja niveletkin kuulemma tykkäävät. Lue tarvittaessa lisää ja poimi Kotitekoisen kanaliemen ohje linkin takaa. Tai muista mukaan ainakin viinietikka!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.