Vaikka eksoottinen onkin hyvää, niin lohiresepteistä ehdoton suosikkini on edelleen vanha kunnon ”kalaa kermakastikkeessa”. Tässä reseptissä ei sinänsä ole mitään uutta, pelkkää pilkunviilausta. Mutta kertaus on opintojen äiti, sanotaan. Eksoottinen on aivan loistava vaihtoehto etenkin silloin, kun paleopipo on vedetty todella kireälle ja syvälle päähän. Semipaleokausina höllempikin ote käy. Kermalla kuorrutettuna.

KERMAISEN UUNILOHEN KUORRUTE

• 1 prk smetanaa
• reilu 1 dl kuohukermaa
• paljon tuoretta tilliä
• runsaasti purjoa
• 1/2 sitruunan mehu
• mausteeksi himalajansuolaa ja sitruunapippuria (tai mustaa)

Kermaisen uunilohen valmistus on hyvä aloittaa kastikkeesta. Tosin noin puoli tuntia sitä ennen olen ottanut lohifileen huoneenlämpöön ja maustanut sen punertavan puolen suolalla ja pippurilla, kietonut takaisin pakettiin lepäilemään ja lämpiämään kera mausteiden.

Sekoita smetana ja kerma keskenään. Lisää joukkoon sitruunamehu ja muut mausteet. Pilko purjo ja saksi vielä tilli mukaan. Sekoita.

UUNILOHI

• ~600 g ruodotonta lohifilettä
• mausteeksi suolaa ja pippuria

Lohifileen heitän ensin nahkapuoli ylöspäin 175 asteiseen uuniin noin viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen kala ulos uunista ja nahka roskikseen. Lämmin nahka irtoaa helposti kokonaisena. Ellei irtoa, niin hetkeksi vielä uuniin.

Esilämmitetyn lohen päälle kermainen ja purjoinen kastike,ja kala takaisin edelleen 175 asteiseen uuniin kypsymään noin puoleksi tunniksi.

Kypsä kermakala sai tällä kertaa kaveriksi keitetyt porkkanat. Ei mikään maailman suurin makujen liitto, mutta kelpasi paremman puutteessa tämäkin. Porkkanat kuorin, pilkoin ja keitin pehmeiksi suolavedessä. Päälle iso nokare voita ja hieman hunajaa. Persiljaa jäin kaipaamaan. Sitä vaan ei sattunut sen enempää jääkaapista kuin pakastimestakaan enää löytymään.

Lohesta vielä muutama sana. Viime aikoina kaupan tiskiltä on löytynyt vain tuoretta, norjalaista, kasvatettua kalaa. Ruodotonta. Suhteellisen edullisesti. Valitettavasti jo useampaan kertaan ostamani kala on ollut melkoista kuraa. Siitä huolimatta, että eräästä kerrasta viisastuneena olen ajanut kalakauppiaan epätoivon partaalle yrittäessäni silmämääräisesti valita mahdollisimman tuoreen näköisen fileen. Ellei sellaista ole tiskiltä löytynyt, niin on se kaivettu takahuoneesta esiin. Noh, samaa mössöä kaikki.

Jos lohta joskus löytyy villinä tai luomuna, niin valitsen tämän vähintään kaksi, joskus jopa kolme kertaa kalliimman vaihtoehdon. Koska kuraa on ikävä syödä. Kuvien lohen jälkeen en enää suostu kuraa syömään! Ellei laadukkaampaa kalaa löydy tiskistä, niin jääköön tämä ”terveysvaikutteinen” kala syömättä. Imen terveysvaikutukset mieluummin pullosta. Ei tarvitse pettyä ja tulee huomattavasti halvemmaksi.

Olenko jälleen kerran ainoa nirppanokka?

Millaista ”tuoretta norjalaista” Sinä olet saanut? Oletko ollut täysin tyytyväinen ostamasi kalan laatuun? Millaisen lohen valitset? Kelpaako ”tuore, ruodoton norjalainen” Sinulle?

Yksi juttu vielä, joka lohessa ärsyttää. Tämä jo moneen otteeseen mainitsemani TUORE -sanan käyttö. Eikö kaiken myytävän kalan tulisi jo ihan lähtökohtaisesti olla tuoretta?! Mitä erityisarvoa maininta ”tuore” tuo myytävälle kalalle? Myykö joku myös vanhaa norjalaista? Lähteekö se tiskistä huokeammalla?