Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan. Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!
Mausta uudet perunat tillillä ja paahdetuilla fenkolinsiemenillä. Kyytipojaksi savulohta kera sitruunaisen jogurttikastikkeen. Lisukkeeksi vielä raikas fenkoli-kurkkusalaatti ja lautasella lepää pala parhainta Suomen kesää – parissa vartissa.
Keskikesä oli ja meni, mutta kotimainen kesäperuna on yhä ajankohtainen. Itse asiassa perunan pääsato, jota kaiketi varastopotuksikin kutsutaan, korjataan vasta joskus syys-lokakuun tienoilla. Uutta perunaa siis piisaa vielä, vaikka varhaisperunan huippukausi lienee jo menneen kesän naatteja.
Kyllä, jostain syystä tunnen tarvetta perustella perunoiden nostamista esiin elokuussa. Koska kirjoittamattomien sääntöjen mukaan ennen juhannusta pitäisi.
Harmittaa, että vuoden parhaisiin pottuihin panostetaan eniten ennen kuin ne ovat parhaimmillaan.
Sama pätee moneen muuhunkin sesonkikasvikseen, jotka vuosi vuodelta ilmestyvät markettien HeVi -laareihin aina vaan aiempaa aikaisemmin. Koska kiire. Myydä, tuottaa ja tuoda kuraa – keinovalon alta tai merten takaa.
Perinteinen peruna muodossa jos monessa viihtyy suomalaisen lautasella. Paleokeittiössä pottua ei paljoa näy. Keitän perunat keskimäärin kolme kertaa kesässä. Sillä pärjään – loppuvuoden.
En syrji siksi, että en perunasta pitäisi – minä pidän, keho ei.
Peruna-aterian jälkeen joutuu emäntä pistämään tunniksi tai pariksi pötkölleen. Jos aivotoiminta ei nyt aivan lakkaa, niin hidastuu huomattavasti. Vaikka varhaisperuna ei ihan yhtä hyvin väsytä kuin varastoitu.
Kesän 2020 kuuminta hottia ovat olleet hölsky- tai hyrskyperunat. Testasin – ei emännän kappa pottua.
Kyytipojaksi fenkoliperunoille vielä siivu savukalaa sitruunaisella jogurttikastikkeella sekä raikasta fenkoli-kurkkusalaattia – niin ikään Food Market Herkun sekä ravintola Palacen huippukokki Eero Vottosen kesäreseptien innoittamana.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Mitä syödä, kun ei ole mitään mitä syödä? Eikä markettiin jaksa missään nimessä marssia – viidenkymmenen metrin matka lähikauppaankin tuntuu ylivoimaiselta. Mutta kello lähenee jo iltakahdeksaa ja nälkää kurnii kurkussa.
Silloin syödään sitä mitä on. Nyhjäistään tyhjästä, vaikka helpointa olisi tarttua toimen sijaan puhelimeen – tilata pizzaa. Tai jotain.
Kännyn sijaan tartuin jääkaapin oveen. Näky oli jokseenkin lohduton – kaikenlaista purkkia ja purnukkaa, joilla voi täydentää ja maustaa. Ei näistä päivän pääateriaksi kuitenkaan olisi.
Löytyi myös puolikas sitruuna – pinnalta kuivunut, lähes loppuun käytetty pikkuinen kirnuvoipaketti ja kaksi kananmunaa – joista toisessa särö.
Vihanneslaatikossa vinoili puolikas tillipuska – jo parhaat päivänsä nähnyt. Ja parisen viikkoa sitten hetken huumassa hankittu kyssäkaali, josta ei oikeastaan ollut tarkoitus tehdä mitään. Pilkkoa vain pienemmäksi ja napostella pois. Koska tähän tarkoitukseen mehukas, hampaissa reippaasti rouskuva kyssäkaali on parasta.
Parempaa kuin kukkakaali – tai porkkana.
Mutta sinne se oli unohtunut vihanneslaatikon perimmäiseen nurkkaan. Kauden makeat marjat ja mehevät hedelmät olivat maistuneet kaalinpäätä paremmin.
Tovin ”tyhjää” jääkaappia tuijoteltuani totesin, että kyllä kyssäkaali oli ainoa, josta jotain järkevää apetta aikaiseksi saisi. Veitsi käteen, tuumasta toimeen ja nauriin näköisestä kaalista kuoria irti veistämään.
Kaalirapia pilkkoessa kirkastui ajatus. Inspiraatiokin ilmaantui, joten tässä välissä vetäisin kengät koipiin ja kipaisin kohta ovet kiinni läimäisevään lähikauppaan.
Kunnon nakkia ajattelin kaalin kaveriksi kaapata.
Kunnon nakin kohdalla oli hylly tyhjempi kuin juuri taakse jättämäni jääkaappi. Bratwurstilla olisin voinut nakin korvata, mutta makkarapaketin sijaan tartuinkin pehmeän savuiseen vuolukanarasiaan.
Loppu sujui sukkelaan.
Voita pannuun ja rouheasti pilkotut kaalin kappaleet perään. Paistoa vartin verran pinnalta rustiikkisen ruskeaksi ja päältä pikkaisen pehmeäksi. Suolaa sekä pippuria myllystä, pari pyöräytystä ja pannu pois liedeltä.
Viimeistelyyn reippaasti tilliä ja rutistus raikasta sitruunaa. Illallinen oli vuolukanaa ja lautasta vailla valmista.
Tuubista mukaan vielä muutama ruusuke majoneesia – aivonälkää tyydyttämään ja visuaalista silmää miellyttämään.
Tämä tarina on tosi – ja tuttu juttu. Tapahtui tavallisena torstai-iltana – psyykkisen nälkäkuoleman partaalla.
Todisti taas sen, että elämä on valintoja täynnä – jämä on hyvä ja kyssäkaali kaunis kasvis.
Menen tänään poimimaan mustikoiden lisäksi muutamat kaalirapit – parhaaksi pikaruoaksi ja vararavinnoksi.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Vuoden pisimmästä juhlakaudesta on selvitty ehjin nahoin. Nyt on aika aloittaa kaiken hössötyksen jälkeen jälleen se tuiki tavallinen arki. Mikäs sen parempi tapa astua arkeen kuin siivota vanhat uuden alta pois. Niinhän meillä monella tapana on vähän jokaisella elämänalueella näin uuden vuoden kunniaksi. Vanhat pois ja uutta tilalle!
Niin meillä Paleokeittiössäkin. Aloitin arjen nimittäin siivoamalla jämät pois jääkaapista. Tosin tämä ei ole pelkkä vuodenvaihteeseen liittyvä rituaali vaan epäsäännöllisen säännöllisesti tapahtuva toiminto. Koska totuus on, että jääkaappiin kaikenlaista jämää vähitellen kertyy ja siitä on hyvä päästä eroon.
Vaihtoehtoja on parikin. Pistää pilaantuneet raaka-aineet roskiin tai kehittää niistä jotain syömäkelpoista. Suosin jälkimmäistä. Koska inhoan ruoan tuhlaamista. Yleensä jämistä saa kaiken lisäksi ihan kelpo ruokaa, vieläpä kohtuu helposti. Tästä tänään.
Koska jokaisella varmasti vanhenee jääkaapissa omanlaisensa jämät, niin ajattelinpa avata hieman omaa ajatuksenkulkua siitä, kuinka jämistä syntyy äärettömän helposti maukasta ja terveellistä ruokaa.
Mulla, kuten varmasti monella muullakin ”terveysruokaintoilijalla”, jääkaapissa ensin vanhenevat jäljelle jääneet kasvikset. Kun vihanneslaatikko alkaa pursuta puoliksi käytettyjä kaalinpäitä niin kaivan sieltä kaiken esiin ja erottelen vielä oikeasti käyttökelpoiset kasvikset tiensä päähän tulleista.
Tällä kertaa löydös oli kivan kattava. Oli pari porkkanaa, puoli rasiaa pinaattia ja pikkutomaatteja, persiljapuskan sekä sydänsalaatin jämät, nahistunut jalopeno ja useampi, vielä täysin toimintakykyinen sipuli. Näitä kaikkia oli hyödynnetty jossain jollain tapaa jo aiemmin, joten nyt vaan vihanneslaatikko kerralla tyhjäksi ja kaikki jäljelle jääneet hyötykäyttöön!
Kasvikset ovat sillä tapaa aika mukavia, että ne harvoin riitelevät keskenään. Ainakaan kovin kovasti. Lopputulemana ei välttämättä ole täydellisen tasapainoisesti makunystyröitä hivelevä gourmet -kokemus, mutta aivan mainiota arkiruokaa syntyy kyllä. Eli rohkeasti vaan nakkelemaan niitä jämiä yhteen pannuun! Vaikka alkuun tuntuu, ettei sekalaisesta seurakunnasta voi syntyä mitään hyvää, niin valmis ruoka saattaa yllättää. Iloisesti.
Kun kasvikset on kartoitettu, niin on aika miettiä mukaan jotain proteiinipitoista. Käytännössä lähinnä jotain lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa tai äyriäisiä.
Mulla on kananmunia aina käsillä ja pakastimessa myös muutamaa sorttia lihaa; riistaa sekä isommassa erässä ostettua naudan niittylihaa. Riistat säästän mieluusti vähän tasokkaampaan kokkailuun, joten naudan jauhelihapaketti oli, ja yleensä on, helppo valinta.
Siinä alkaa jo perusraaka-aineet olla kasassa, joten ei muuta kuin hommiin eli kasvisten kuorimiseen ja pilkkomiseen, ja sen jälkeen paistopuuhiin.
Kun kaikki kasvikset on valmisteltu, niin mietin vielä vähän, että missähän järjestyksessä näitä kannattaisi pannuun pistää. Sipulin kuullottamisesta on aina hyvä aloittaa. Tällä kertaa aloitin myös kauemmin kypsyvästä porkkanasta. Joskus jotain menee pannuun ennemmin tai myöhemmin, eikä asiasta kannata sen suurempaa murhetta kantaa. Mutta kovat juurekset on hyvä laittaa pannulle aika aikaisessa vaiheessa.
Koska olen helpon ja yksinkertaisen arkikokkauksen kannattaja, enkä kauheasti tiskaamisestakaan innostu, niin jämäpannut ovat yleensä ns. yhden pannun tai kattilan keitoksia. Eli seuraavaksi sekaan liha ja vuorossa lihan ruskistus. Kun liha alkaa olla aikalailla valmista kauraa, niin jatketaan jälleen kasviksilla. Niillä nopeasti kypsyvillä, jotka tässä tapauksessa tarkoittivat ensin tomaattia ja sitten pinaattia. Salaatin ja persiljan jätin tuoreeksi lautaselle. Jotta jotain vihreää. Ja kaunista.
Maukkaan jämäruoan salaisuus piilee maustamisessa. Mausteita voi lisäillä vähän eri vaiheissa, mutta niitä EI kannata unohtaa. Pelkällä suolalla ja pippurilla pärjää kyllä, mutta jos oikeasti jotain herkullista haluaa, niin kannattaa kurkata vähän syvemmälle sinne maustekaappiin.
Tämä vaihe sujuu itseltäni aika spontaanisti sen enempää pohtimatta. Tartun vaan purkkeihin ja ripottelen menemään. Fiiliksellä. Maistan ja lisäilen maun mukaan. Kuvien pannuun mausteeksi suolan ja pippurin rinnalle päätyivät tällä kertaa paprikajauhe, juustokumina, tomaattipyre sekä sriracha -kastike tuomaan lisää yhden jalopenon vajaaksi jättämää tulisuutta. Caynnepippurikin olisi toiminut.
Nyt ollaan jo loppusuoralla, mutta yksi kikka mulla vielä on. Tämä ei ole mitenkään välttämätön vaihe, mutta jos pannusta vähän mehukkaampaa tahtoo, niin se tapahtuu helposti lisäämällä jotain kokonaisuuden sitovaa, kermaista nestettä.
Aika usein käytän tässä vaiheessa kookosmaitoa tai -kermaa, mutta tilanteen mukaan myös täysrasvaista lehmänkermaa tai hapatettuja vastaavia. Jääkaappiin oli jäänyt lojumaan smetanapurnukan pohjat, jotka raavin pannulle. Näin kuivasta jauhelihapannusta tulee enemmän muhennos- tai kastikemaista. Ja taas vähän parempaa.
Sitten vaan annoksia lautaselle kasaamaan. Tällä kertaa mentiin kera paljaan salaatin, mutta nälkäisemmät voivat keittää mukaan vaikka riisiä tai kasvismuusia.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.
Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.
Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa hiilihydraattia.
Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.
Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeitonlähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.
Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.
Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.
Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.
Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.
Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.
SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.
Tässä reseptissä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Se on yksinkertainen ja helppo, eikä aineslistakaan ole pitkä. Mutta hyvää tämä on!
Yksinkertainen usein on. Hyvää ja herkullista. Pääosan esittäjänä on ja pysyy pitkin Suomenkin vesiä uiskenteleva, lohikalojen heimoon kuuluva, vaalealihainen siika. Eväkäs, jota olen kyllä nauttinut savustettuna ja paistettuna aiemminkin. Lähinnä ravintoloissa. Mutta olenpa joskus jonkun savustetun yksilön salaattiinkin perannut.
Ajattelin ensin, että mitäpä tätä ohjetta Paleokeittiöön pistämään. Netti on jo pullollaan samanlaisia. Muutin kuitenkin mieleni, koska ajattelin, että josko tästä olisi inspiraatioksi muillekin tuorakalakammoisille.
Kala ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen panostanut ja oppinut pitämään kotikalasta enemmän. Kaikki ”raa`oilta” tuntuneet, graavatut ja kylmäsavustetut kalathan ovat olleet aiemmin täysin nounou. Koska maistuvat kalalta ja rakenne tuntuu suussa inhalta. Mutta onneksi elämä menee eteenpäin ja emäntäkin kehittyy!
Tällä hetkellä tuorekäsitellyt kalat ovat suurinta herkkua, ja on vaikea käsittää, mistä olin kalakammoni kehittänyt. Tai ei oikeastaan. Jos kerran pistät suuhusi huonoa kalaa, niin ei sitä virhettä ihan heti mielellään toista.
Tuorekäsiteltyjen kalojen tulee ehdottomasti olla TUOREITA! Jos hyvää mielii. Eikä niitä parane käsittelyn jälkeenkään viikkotolkulla säilytellä.
Tuoreen kalan saatavuus ei aina ole ihan itsestään selvää. Harvalla on mahdollisuutta tai intoa enää pyytää kalaa muualta kuin sieltä, mistä muutkin ruoka-aineet tänä päivänä hankitaan. Perusmarketista. Valitettavan harvoin perusmarkettien ”tuoreet” tai ”valmiskalatkaan” ovat laadullisesti parhaassa terässä. Itse olen ainakin joutunut pettymään useammin kuin kerran. Tilanne lienee tosin markettikohtainen, mutta emäntä suuntaa tätä nykyä mieluummin suoraan kalakauppiaan pakeille kuin marketin kalatiskille.
Siikafileet sain mukaani noutaessani Four Seasons Fishiltä kuhaa mangoiseen kuhacevicheen. Siinä sitten pohdin, että mitähän näille tekisi kun oli kuhafileetkin kädessä. Ystävällinen kalakauppias ehdotti siian graavausta. Nieleskelin varmasti pariinkin kertaan, mutta lopulta totesin, että hyvä idea! Nyt testataan emännän keittiössä jotain uutta!
Kuhafileet menivät cevicheen noutoa seuraavana päivänä, mutta siika päätyi suolattavaksi jo samana iltana. ”Kypsyminen” vie 1-2 päivää, joten kun cevichet oli syöty, niin siika odottelikin jo mukavasti valmiina.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Mun pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta kuin kirjoittaa postausta nahjuuntuneista parsoista. Mutta tuli niin maukas annos jääkaapin jämistä, että olisi melkein rikos jättää vinkkaamatta näin helposta ja herkullisesta pikaruoasta.
Annoksen päätähtenä loistavat (kirjaimellisesti!) pari paistettua ulkokananmunaa ja viime viikon Soppa&Salaatti -kokkailuista jääkaappiin unohtuneet tankoparsat.
Sen verran infoa Soppa&Salaatti -valmennuksesta kiinnostuneille, että päivämäärä on vihdoin päätetty ja ovet kevään kivoimpaan hyvän olon kokkausryhmään avautuvat perjantaina 29.4. Lisää infoa ja early bird -tarjousta tulossa Paleokauppaan vielä tällä viikolla.
Takaisin tankoparsaan! Päätähtien kylkeen kaivoin sitruunalla maustetun majoneesin lisäksi purkista muutamat oliivit ja ”tuoretta”, jo parhaat päivänsä nähnyttä basilikaa. Viimeistelyyn vielä reippaasti suolaa sekä rouhittua mustapippuria ja TSA-DAA…! Pikainen jämälounas oli valmis!
Niin hyvää ja helppoa, ja aika nättiäkin siitä loppujen lopuksi tuli. Vatsakin täyttyi mukavasti ja rasvan määrä pitänee nälän poissa vielä pitkälle iltaan.
PIKAINEN PARSALAUTANEN
1 annos
vihreää tankoparsaa
pari kananmunaa
~2 rkl luomumajoneesia
~1 rkl sitruunamehua
luomu kalamata -oliiveja
tuoretta basilikaa
paistamiseen reippaasti meijerivoita
maustamiseen sormi-/hiutalesuolaa ja rouhittua mustapippuria
Valmista sitruunamajoneesi puristamalla sitruunamehua luomumajoneesin joukkoon. Sekoita.
Paista pannulla pari kananmunaa runsaassa voissa ”sunny side up”. Huuhtele sillä aikaa parsat, leikkaa kovat tyviosat pois ja kuori halutessasi. Itse syön parsat kuorineen.
Pistä munat lautaselle ja parsat pannuun. Lisää tarvittaessa vähän voita. Paista 3-5 minuuttia niin, että parsat saavat vähän väriä, mutta eivät paistu lötköiksi. Kippaa parsat munien päälle.
Kaada päälle majoneesi. Lisää puolitetut oliivit sekä silputtua basilikaa. Ripottele lopuksi koko komeuden päälle aika avokätisesti suolaa ja rouhi mustapippuria. Syö samantien! Koska parasta lämpimänä!
Jo pitkään on pitänyt banaanikakkua leipasta. Tai banana breadia, kuten tuolla kaukana ison meren takana tätä makeaa ”leipää” on tapana kutsua. Mutta eipä ole emäntä saanut aikaiseksi. Ennen kuin viime viikon sateisena perjantaina, kun olin jokseenkin turhautunut aurinkoisen päivän puutteeseen. Jos jotain hyvää pitäisi näistä sadepäivistä keksiä, niin ainakin ne ovat omiaan keittiössä puuhailuun. Ilman sadepäivää olisi tämäkin hyvä kakku jäänyt edelleen odottelemaan aikoja… sateisimpia?
Banaanikakku on mun mielestä ehdottomasti eräs paleoleivonnaisten klassikko, ja siksikin hieman hävettää, että en ole banaaniin aiemmin tarttunut. Mulla on vaan banaanin kanssa pieni ongelma. Banaani on kelpo hedelmä. Sellaisenaan. Mutta kun sitä lykkää muihin keitoksiin, niin tahtoo se mun suussa varastaa koko shown. Joten mieluummin makeutan pirtelöt, leivonnaiset ja muut jollain muulla kuin banskulla. Vaikka sitten taateleilla tai muilla paleoystävällisillä makeuttajilla vaahterasiirapista kookossokeriin.
Mutta banaanikakku, senhän kuuluukin maistua banaanille, right?! Ja banaanille se maistui. Mutta hyvästipä maistuikin! Ja kaakaorouhe oli kyllä nappivalinta taikinaan tasoittamaan banaanin makeutta. Alkujaan ajattelin piristää kakkua tummasuklaahippusilla, mutta onneksi en suklaaholistina siihen sortunut. Olisi saattanut äityä äiteläksi. Tai ehkä ei, jos prosentteja olisi korottanut riittävästi. Mutta mitäpä sitä miettimään! Koska tästä tuli kaikin puolin hirmu hyvä kakku. Niin maullisesti kuin paleollisestikin. Kiitos vaan sinne Ukko Ylijumalalle ;)
Banaanikakku on helppo ja nopea valmistaa. Uunissa se tietysti viihtyy jonkun tovin, mutta itse tekemisessä ei kauan nokka tuhise. Positiivista on myös se, että tänne saa tuupattua ne tummuneet banaanit, joihin kukaan ei enää halua koskea. Toimii mainiosti kahvikakkuna tai iltapalana. Ja tästä riittää yhdelle ihmiselle mukavasti koko viikoksi.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Jäätelökesä ei kyllä nyt helli meitä suomalaisia. Nytkin ulkona sataa ja lämpöasteita taitaa olla se jo tutuksi tullut viitisentoista astetta. Mutta viime viikonloppuna oli kelit kohillaan ja kelpasi testailla mustikkapiirakalle maistuvan pehmiksen jälkimainingeissa kirsikkajäätelöä! Kyllä tätä oli ilo hellepäivinä lipoa vaikka valmistukseen 29 asteen sisälämpötila toi omat, pienet haasteensa. Mutta niistä selvittiin! Koska Paleokeittiöstä löytyy pakastin ;)
Tietysti sitä olisi voinut valmistaa ihan pelkkää kirsikkajädeä, mutta inspiroiduin tuosta mustikkapiirakkaisesta pehmytjäätelöstä sen verran, että jotain ekstraa oli kirsikoiden sekaan lykättävä. Maustehyllystä löytyikin sellainen oiva mausteseos kuin omenapiirakkamauste, joka toimikin aivan loistavasti kirsikan kaverina. Huudelkaa facessa, jos haluatte linkattavan tuohon ison meren takaa saatavaan luomumausteeseen. Purkki näyttäisi etiketin mukaan sisältävän kanelia, sarviapilaa, sitruunankuorta, inkivääriä, neilikkaa ja muskottipähkinää. Ja sitten ei tarvita kuin hieman rouhittua tummasuklaata, niin johan maistuu jäätelössä kirsikkapiirakka! Tosin en ole tainut koskaan maistaa kirsikkapiirakkaa…
Tosiaan tarkoitus oli pyöräyttää ns. instant eli hetivalmista jäätelöä edellisenä iltana peratuista ja pakastetuista, tuoreista kirsikoista. Mutta koska oli niin jumalattoman lämmintä, niin jäätelöstä tulikin valmistusvaiheessa makeaa kirsikkapirtelöä. Noh, koko komeus tehosekoittimesta pakastimeen ja parin tunnin päästä oli kipossa viileää, mutta edelleen lusikoitavaa jäätelöä. Muutaman kerran kävin siinä välissä jähmettyvää massaa sekoittelemassa.
MAUSTEINEN KIRSIKKAJÄÄTELÖ
2-3 annosta
~350 g pestyjä ja perattuja kirsikoita (olisi saanut olla enemmänkin, mutta joku oli syönyt kuormasta ;))
Surauta kylmä kookoskerma ja omenapiirakkamauste tehosekoittimessa sekaisin. Kirsikat ovat aika makeita, mutta jos haluat lisämakeutta, niin lisää myös kivettömät taatelit tässä vaiheessa ja sekoita niin, että ne hajoavat kookoskerman joukkoon.
Lisää jäiset kirsikat täyttöaukosta vähitellen sekaan tehosekoittimen käydessä. Sekoita, kunnes syntyy tasainen jäätelömassa. Muutaman kerran saattaa joutua koneen pysäyttämään ja pyöräyttämään massaa lusikalla terien ulottuville.
Tarjoile välittömästi tummasuklaarouheen kera. Suklaapaloja voi halutessa sekoittaa käsin myös valmiin jäätelömassan joukkoon.
Jos käy, kuten mulle kävi eli jäätelöstä tulee pirtelöä, niin ei muuta kuin purkkiin ja pakastimeen. Ja jos ei ole tarkoitus valmistaa instant -jätskiä, niin voi käyttää myös pakastamattomia kirsikoita ja lykätä valmiin ”pirtelön” pakastimeen jähmettymään. Jos massa ehtii jäätyä kivikovaksi, niin ei muuta kuin huoneenlämpöön hieman sulamaan ja pikainen pyöräytys tehosekoittimessa juuri ennen tarjoilua.
Kesä ilman jäätelöä on kuin mustikkapiirakka ilman mustikoita! Vai onko? Mun täytyy kyllä myöntää, että olen melko huono jäätelönsyöjä. Liekö syynä puhdas laiskuus vai mikä. Useimmat markettijäätelöt ovat kyllästettyjä jos jonkinlaisilla kummallisilla ainesosilla, eikä kotijäätelön valmistukseen tule lähdettyä. Paitsi nyt! Jäätelökesä on täällä!
Vilkaisu pakastimen uumeniin osoitti, että emäntä on syönyt talvipakkasilla mustikkaa harvinaisen heikosti ja asialle täytyi tietysti tehdä jotain NYT ennen kuin uusi mustikkasato poimitaan pakkaseen.
Pirtelöt ovat nopea tapa hankkiutua marjavarastoista eroon, mutta jotenkin ei vaan ole pirtelöt viime aikoina hotsittaneet. Piti keksiä jotain muuta. Jäätelöä? Kun on kerta kesä ja kuuma ;). Nyt syntyikin niin hyvä ja helppo jätskinkorvike, että tässä on taidettu jo viikon verran viettää joka päivä jäätelöpäivää. Mikäs siinä! Kyllä tällä herkulla kelpaakin herkutella koko kesän ja vaikka joka päivä!
Mustikkapiirakalle maistuva jäätelö putoaa kivasti myös paleokategoriaan. Ei maitoa, eikä sokeria. Ei edes paleoystävällisiä makeutusvaihtoehtoja vaan ehtaa marjaa ja kuivattua hedelmää. Sopii mainiosti myös vegaanista linjaa noudattaville. Ja esteetikoille ;)
MUSTIKKAPIIRAKKAJÄÄTELÖ PALEOTYYLIIN
2 annosta
~5 dl pakastemustikoita
2 dl kookoskermaa
5 kuivattua taatelia
maun mukaan jauhettua kardemummaa (~1/4 – 1/2 tl)
viimeistelyyn paleomurua ja lisää mustikoita tuoreena tai pakastettuna
Surauta kylmä kookoskerma, kivettömät taatelit ja kardemumma tehosekoittimessa tasaiseksi. Liota taateleita tarvittaessa (tai käytä tuoreita).
Lisää jäiset mustikat täyttöaukosta vähitellen sekaan tehosekoittimen käydessä. Sekoita, kunnes syntyy tasainen jäätelömassa. Muutaman kerran saattaa joutua koneen pysäyttämään ja pyöräyttämään massaa lusikalla terien ulottuville.
Tarjoile välittömästi paleomurun ja mustikoiden kera.
Superhelppoa! Ja aika vikkelääkin. Olen syönyt yhden annoksen heti ja säästänyt toisen seuraavaan päivään pakastimessa. Pakastettaessa massa muuttuu kivisen kovaksi, mutta kun antaa noin puolisen tuntia sulaa lämpimässä, sörkkii lusikalla hieman rakennetta rikki ja käyttää jäisen massan pikaisesti tehosekoittimessa, niin on taas syömäkelpoinen jätskiannos valmis.
Jos massa ehtii valmistusvaiheessa sulaa liian löysäksi, niin ei muuta kuin purkkiin ja hetkeksi pakastimeen jäähtymään. Hieman sekoittelua käsipelillä ja jäätelömäinen koostumus on taas tallella.
Kardemumma ja paleomuru antavat mustikkajäätelölle piirakan makua ja tuntua, mutta kannattaa kokeilla myös vaniljalla tai sitruunamehulla maustettua mustikkajädeä!
Se ois taas viikonloppu aluillaan, ja muutaman, toivottavasti aurinkoisen ja lämpimän vapaapäivän kunniaksi on aina kivaa pistää suu makiaksi. Elämänmakua maistelemassa -blogin Tiia on jälleen taikonut iloksemme pientä makeaa ja hyvää herkkua luonnollisista raaka-aineista. Paleokansa tykkää, ja varmasti tykkää moni muukin pääasiassa viljatonta, maidotonta ja/tai sokeritonta ruokailulinjaa noudattava. Kiitos kaunis siis jälleen Tiialle!
Ennen kuin sukelletaan herkullisten hedelmäremmien pariin, niin pari sanaa vielä Paleokeittiön raparperiviikosta, joka alkaa olla loppuhuipennusta vailla valmiiksi kokattu. Vain jälkkäri puuttuu! Raparperisia jälkkäri-ideoita tupsahti päähän peräti kolmin kappalein, ja musta olisi hirmukivaa, jos vähän jeesaisitte päätöksenteossa.Paleokeittiön facebookissa saa mielellään käydä äänestämässä omaa suosikkiaan ja emäntä yrittää sitten parhaansa mukaan kokkailla voiton vienyttä jälkkäriä tuttuun, paleoystävälliseen tyyliin. Ja pistää tietysti sormet ja varpaat ristiin, että ajatusten konkretisoituminen lautaselle onnistuu, hah hah! Joten, kannapa oma kortesi raparperiviikon jälkkärikekoon täällä!
KARKKIPÄIVÄ: HEDELMÄREMMIT (VILJATON, LUONNOLLISESTI MAKEUTETTU, MAIDOTON, PÄHKINÄTÖN)
Mehukkaat persikat, aprikoosit ja nektariinit ovat saapuneet kauppoihin! Olen haaveillut jo pitkään ”hedelmänahkan” teosta ja nyt pääsin sitä vihdoin kokeilemaan. ”hedelmänahka” on luonnollinen vastine remmi-karkeille kaupassa. Sitkeää, vähän kirpeää, tahmeaa pitkänomaista herkkua, jota on todella helppo tehdä itse kunhan vain malttaa antaa sen kuivua rauhassa. Olen rehellinen ja myönnän, että oma kärsivällisyyteni meinasi loppua kesken kuivatuksen. Onkin hyvä idea laittaa tämä pöhisemään yöksi, jotta valmistumista ei tarvitse käydä jatkuvasti tarkkailemassa ja herkku on valmiina aamulla odottamassa.
Tämä on ohje, johon käyvät kaikki hedelmät ja marjat. Sitruunaa kannattaa lisätä aina tujaus joukkoon, sillä se terävöittää makua, mikä se sitten ikinä onkin.
Herkullisten ja aika helppojen hedelmäremmien reseptin ja kuvalliset valmistusohjeet löydät täältä. Tsekkaa ja testaa! Veikkaan, että tässä voisi olla erityisesti perheen pienempien suuhun sopiva hyvä herkku ;)
Terveen makeeta karkkipäivää Sinulle toivottavat Johanna ja Tiia!
