Mitä syödä, kun ei ole mitään mitä syödä? Eikä markettiin jaksa missään nimessä marssia – viidenkymmenen metrin matka lähikauppaankin tuntuu ylivoimaiselta. Mutta kello lähenee jo iltakahdeksaa ja nälkää kurnii kurkussa.

Silloin syödään sitä mitä on. Nyhjäistään tyhjästä, vaikka helpointa olisi tarttua toimen sijaan puhelimeen – tilata pizzaa. Tai jotain.

Kännyn sijaan tartuin jääkaapin oveen. Näky oli jokseenkin lohduton – kaikenlaista purkkia ja purnukkaa, joilla voi täydentää ja maustaa. Ei näistä päivän pääateriaksi kuitenkaan olisi.

Löytyi myös puolikas sitruuna – pinnalta kuivunut, lähes loppuun käytetty pikkuinen kirnuvoipaketti ja kaksi kananmunaa – joista toisessa särö.

Vihanneslaatikossa vinoili puolikas tillipuska – jo parhaat päivänsä nähnyt. Ja parisen viikkoa sitten hetken huumassa hankittu kyssäkaali, josta ei oikeastaan ollut tarkoitus tehdä mitään. Pilkkoa vain pienemmäksi ja napostella pois. Koska tähän tarkoitukseen mehukas, hampaissa reippaasti rouskuva kyssäkaali on parasta.

Parempaa kuin kukkakaali – tai porkkana.

Mutta sinne se oli unohtunut vihanneslaatikon perimmäiseen nurkkaan. Kauden makeat marjat ja mehevät hedelmät olivat maistuneet kaalinpäätä paremmin.

Tovin ”tyhjää” jääkaappia tuijoteltuani totesin, että kyllä kyssäkaali oli ainoa, josta jotain järkevää apetta aikaiseksi saisi. Veitsi käteen, tuumasta toimeen ja nauriin näköisestä kaalista kuoria irti veistämään.

Kaalirapia pilkkoessa kirkastui ajatus. Inspiraatiokin ilmaantui, joten tässä välissä vetäisin kengät koipiin ja kipaisin kohta ovet kiinni läimäisevään lähikauppaan.

Kunnon nakkia ajattelin kaalin kaveriksi kaapata.

Kunnon nakin kohdalla oli hylly tyhjempi kuin juuri taakse jättämäni jääkaappi. Bratwurstilla olisin voinut nakin korvata, mutta makkarapaketin sijaan tartuinkin pehmeän savuiseen vuolukanarasiaan.

Loppu sujui sukkelaan.

Voita pannuun ja rouheasti pilkotut kaalin kappaleet perään. Paistoa vartin verran pinnalta rustiikkisen ruskeaksi ja päältä pikkaisen pehmeäksi. Suolaa sekä pippuria myllystä, pari pyöräytystä ja pannu pois liedeltä.

Viimeistelyyn reippaasti tilliä ja rutistus raikasta sitruunaa. Illallinen oli vuolukanaa ja lautasta vailla valmista.

Tuubista mukaan vielä muutama ruusuke majoneesia – aivonälkää tyydyttämään ja visuaalista silmää miellyttämään.

Tämä tarina on tosi – ja tuttu juttu. Tapahtui tavallisena torstai-iltana – psyykkisen nälkäkuoleman partaalla.

Todisti taas sen, että elämä on valintoja täynnä

– jämä on hyvä ja kyssäkaali kaunis kasvis.

Menen tänään poimimaan mustikoiden lisäksi muutamat kaalirapit – parhaaksi pikaruoaksi ja vararavinnoksi.

PAISTETTUA KYSSÄKAALIA JA TILLIÄ