Kuukausi: syyskuu 2011

Fish `n Mash

Paleokeittiössä on vietelty hieman yllättäen kalaviikkoja! Yllättäen siksi, että en pidä kalasta. En OLE pitänyt kalasta. Kalansyöntiä on tietoisella tasolla opeteltu kolmisen vuotta. Sitä ennen en halunnut kuullakaan kalasta. Lämminsavulohi oli ainoa eväkäs, joka maistui. Sekin harvoin. Tiedostettu tiedostamaton työ toimii. Se toimii sillä tavoin, että ajatellaan ”Mun pitäis syödä enemmän kalaa, (vaikka kala maistuu kalalle.)”. Ymmärsin, että metodi toimii, kun huomasin muutama päivä sitten syöneeni 6 tai 7 peräkkäistä päivää kalaa! Ja jo toista kertaa yhden kuunkierron sisään. Vieläpä jotain muuta kuin lämminsavulohta. Aloitin kalaviikot turvallisesti loimulohesta, josta opin pitämään viime kesänä, kun sitä ensimmäistä kertaa itse nuotiolla valmistimme. Tämän jälkeen loimulohi on uinut säännöllisen epäsäännöllisesti lautaselleni. Parasta itse valmistettuna, hyvää kalamieheltä vasta savustettuna, mutta marketin tuoretiskiversiokin kelpaa jo. Jos kyseessä vaan on Siuntion kalasavustamon lohi. Loimulohesta siirryin sujuvasti tuoreiden kuhafileiden kautta piskuisiin ahveniin. Viikon teemana Fish `n Mash! Kalojen kaverina iki-ihana kukkakaali-bataattisose =) Kalafileiden valmistaminen on niiiiin helppoa ja nopeaa. Fileet muutamaksi minuutiksi molemminpuolin pannulle, päälle suolaa ja pippuria, ja valmis filee sitruunan kanssa lautaselle. Sopii paremmin kuin hyvin Paleokeittiöön, jossa ei kovin …

22 takana, 8 edessä! Vai onko?

Alle kolmannes TehoPaleo -testiä jäljellä ja hyvin menee! Ei aina. Maanantai oli ensimmäinen oikeasti vaikea päivä. Tiedättehän, kun on sellainen levoton olo ja päässä pyörii vanhan levysoittimen lailla vain yksi lause ”Mitä mä nyt söisin?”. Eikä kyse ollut nälästä vaan puhtaasti mieliteoista. Mieli teki kaikkea muuta paitsi paleoruokaa. Mieli huusi hiilaria! Ihan mitä vaan, kunhan se vaan olisi hiilaria! Jotain… hiilaria! Riisikakkuja tai JOTAIN! Kotona ei onneksi ollut mitään. Se oli vaikean päivän pelastus. Olen liian laiska lähteäkseni mitään mistään hakemaan. Oli tyydyttävä siihen, mitä kaapeista löytyi. JOTAIN… pupellettavaa. Kun ei-sallittuja ruoka-aineita ole heti siinä käden ulottuvilla, ehtii asiaa pohtia hieman pidempään. Myös jos sinne hakureissulle päätyy. Tavallisesti omatunto ehtii matkalla kolkuttaa jo niin raskaasti, että hakureissultakin olisi todennäköisesti päätynyt kassiin jokin parempi vaihtoehto (kuin riisikakut? ;)). Tällä kertaa tyydyin pienessä kiukussa napostelemaan tavallista enemmän hedelmiä. Taisi siinä mennä pari taateliakin. Ja ylimääräinen kuppi kahvia. Tuollaisessa tilanteessa voi vain miettiä, että mistä nyt tuulee? Homma on ollut helppoa kuin heinänteko ja yhtäkkiä availen kaappeja ja kitisen pullapalan perään. Siitäkin huolimatta, että olen mielestäni menneellä viikolla …

Marjoista vauhtia päivään

Toiset aloittavat päivän edelleen kaurapuurolla. Mä olen viikon verran ottanut vauhtia tuoremarjapuurosta. Ainekset vaan tehosekoittimeen ja raikas ravinnepommi on valmis! Marjoina lempeän mustikan rinnalle kirpeämpiä mustaherukoita tai vadelmia. Kalsiumpitoisten seesaminsiementen kaverina vatsaystävällisiä chia- tai pellavansiemeniä. Ja jos nälkää on tarkoitus pidellä pidempäänkin, niin sekaan vielä pari ruokalusikallista neitsytkookosöljyä. Proteiinit omana yksikkönään. Helpoiten heraproteiinin muodossa. Ei muuta kuin taivaanportteja kolkuttelemaan! Joillekin ne aukeavat. Toisille eivät. Kokeile, oletko in vai out!

Made in heaven

Somethings are…. Kuten taivaallinen raakasuklaa. Ja tämä tuorepuristettu mehu; nimensä mukaisesti taivaallista alkuperää. Ananasta, porkkanaa ja säästeliäästi inkivääriä. Himalajansuolaa. Tietysti. Laitan hippusen himalajaa tai merisuolaa ihan joka paikkaan, joten tahtoo välistä itsestäänselvyys unohtua. Suola ei ole millään tavalla pakollinen komponentti. Käytän sitä maun vuoksi. Terästää makuja. Ilman suolaa… jotain vaan puuttuu. Raakasuklaakokkailut olin jo unohtanut pitkäksi aikaa. Mutta kyllä suklaanhimo hiiren kotio ajaa! TehoPaleon myötä raakasuklaa on löytynyt uudelleen. Ei koukutukseen saakka. Vaan hetken hurmaan =) Myös marjaisa puuro kolkuttelee taivaanportteja. Sopii aamuun ja iltaan. Avokadon korvikkeeksi edelleen. Entistä samettisempi, päivitetty versio venttailee julkaisua kamerassa. Palaamme puuroon vielä. Sopii myös pohtia mikä vaikutus TehoPaleolla on ollut makuaistiin. Maistuuko moni asia taivaalliselta kun kaikki ylimääräinen on karsittu pois ja nautiskeltu vain ”puhtaita makuja”? Yksilöllistä. Ja riippuu lähtökohdista. Itseäni jaksaa kuitenkin aina yllättää, kuinka omat herkut eivät tahdo muille maistua. ”Made in heaven” -mehun luulisi maistuvan sokeriaddikteillekin. Sen verran makeaa on taivaanjuoma. Vesi helpottaa. Kotiomenaa? Asiasta kolmanteen. Jos jollakin tai jossakin on ylimääräistä kotiomenaa, niin tulen mielelläni poimimaan! Pistäkäähän vinkkiä! Mieluusti laitan omenat mehuksi ennen talvea =)

Tuhti pikalounas

Jonkun päivän lounas. Kun jälleen kerran vatsa piti täyttää nopeasti. Niin kuin aina. Munasta on moneksi! Jauhelihalla lisää proteiinia ja nälänpidintä. Helposti. Sipuli antaa makua. Ja avokado kruunaa sapuskan kuin sapuskan =) Esteettisesti kyseessä lienee jotain ihan muuta kuin munakasta. Ainekset kuitenkin stemmaavat munakkaaseen. Joten olkoon tämäkin sekasotku munakas.

Rekkamiehen paluu

Viime viikolla lautaselle teki paluun kesän 2010 hitti, paleospydäri! Jauhelihaversiona tällä kertaa. Karitsaa pannulle. Kun kerran TehoPaleon kolmatta viikkoa viedään. Mitäpä tähän muuta lisäämään. Kuin mums! =) TehoPaleo – Kaksi takana, toiset edessä TehoPaleo sujuu jo rutiinilla. En oikeastaan enää edes muista koko TehoPaleota. Paitsi silloin kun ajatus vaeltaa suklaisiin hetkiin. Silloin joutuu nimittäin nähdä pikkasen enemmän vaivaa kuin lampsia lähimarkettiin. Vaiva nähty! Kahdet raakasuklaat jo taiottu! Millaisia havaintoja tässä on reilun parin viikona kokemuksella tehty? Se kai ihmisiä kiinnostaa. Tai sitten ei. Painosta ei ole hajuakaan. Koska se ei ole tärkeää ja seuraavan kerran aion astua vaa`alle vasta parin viikon päästä. Viimeksi vaaka näytti lukuja 59,6 kg. Pari kiloa on kesän jälkeen jonnekin kadonnut. Vatsaa ovat ärsyttäneet saksanpähkinät ja itse pakastetut tehomansikat. Pähkinöiden liottaminen saattaisi auttaa. Mansikat eivät ole mun suosikkeja muutenkaan, mutta vähäisen vadelmasadon vuoksi olen niillä marja-annoksia kompensoinut. Ja kun nyt tosiaan vaan sattuivat jostain pakastimeen lomareissun aikana ilmestymään, niin kaipa ne on tässä talven aikana tuhottava. Noh, toistaiseksi jatkan nyt ilman mansikkaa. Ja niin, kyllähän ne vatsapalatkin sieltä vähitellen alkavat taas …

Aamun marjapuuro ja illan herkkusuklaa

Sunnuntai -aamuna herätys karuun todellisuuteen. Vakkariaamiaista ei löytynyt mistään. Vaikka käänsin kaikki keittiökaapit nurin. Face the truth! Avokadot olivat loppu! Pidän aina keittiössä muutamia avokadoja. Koska ne ovat helppoja ja nopeita aterioita, jotka täyttävät vatsan ja pitävät kivasti nälkää. Jos et vielä osaa syödä avokadoa, niin opettele! Ja koukutu! Mikäs siinä sitten muuta kuin aamiaista soveltamaan. Eikä edes soveltamaan vaan keksimään käytännössä tyhjästä. Pakastin on pullollaan marjaa. Niitä sitten. Marjapuuroa. Raakana. Ei pöllömpää! Ainekset tehosekoittimeen ja puuro on valmista lusikoitavaksi. Lauantai -iltana puolestaan kolotti jo tuttuun tapaan suklaahammasta. Lennosta pähkinäsuklaan tekoon! Raakana. Kuinkas muutenkaan. Nopeaa herkkua saa kun oikoo hieman ja jättää kaakaovoit raastamatta. Toimii, jos namut voi syödä suoraan jääkaapista. Lautasen vuoraan yleensä foliolla. Tässä tapauksessa muovikelmulla. Vähemmän tiskiä. Koneelle. Ja kun valaa ohuen laatan, niin pääsee suklaaherkkuun käsiksi nopeammin. Levyn tuunasin tällä kertaa saksanpähkinä- ja kaakaorouheella. Pinnalle vielä merisuolahiutaleita, niin nopea gourmet -suklaa vie jalat alta asiantuntevammaltakin suklaafriikiltä. Jotain muutakin olen suklaanvalmistuksesta oppinut. Tee kerralla vain pieni annos. Syöt isomman siinä missä pienemmänkin. Raakasuklaata on vaikea jättää yön yli jääkaappiin. Se häviää sieltä …

Maailman maukkain muusi..

…näki loisteputkivalon eilen! Tuotekehitys se on, joka kannattaa! Sain todistaa, kuinka 1+1=3. Kelvannee perinteisin perunamuusinkin ystäville. Ehkä. Tässä asiassa mä en voi luottaa omaan makuaistiini. En enää muista miltä perunamuusi maistuu. Ja kaikki ruoat, jotka musta maistuvat taivaalliselta eivät saa kiitosta muilta. Terveiset isukille, jonka olen jo muutamaan otteeseen saattanut oksennuksen partaalle. Viimeksi lauantaina, kun tarjosin ihan parasta ja tuoretta mehua ala Jamie. Tämä herkku toimii aivan loistavasti ihan sellaisenaan. Jääkaapissa oli valmiiksi paistettua karitsanjauhelihaa, jonka tuuppasin mukaan lautaselle. Sekoitin ja söin. Vanhaa kunnon jauhelihasoselaatikkoa. Uudelleen lämmitettynä. Pohjana kukkakaali-bataattimuusi. Kukkakaalipyre on aivan loistava keksintö. Siihenkin vaan ajan myötä kyllästyy. Lisäksi kaipaan ilta-aterialle hiukkasen enemmän tärkkelystä kuin kukkakaalilla on tarjota. Bataattisose on puolestaan liian makeaa, liian tuhtia ja liian sitkoista tavaraa. Mutta kun nämä kaksi yhdistää, niin kolkutellaan jo taivaanportteja. Loistava rakenne! Ja vielä parempi maku! Kunhan vaan lisäilee suolaa riittävästi. Maistuu perheen pienimmillekin. Veikkaan. Tänään vielä jauhelihaversiota. Loppuviikosta ehkä kalan kaverina. Ainekset kirjoittelinkin jo kuvaan. Valmistusprosessi on sama vanha tuttu. Kuoritut ja pilkotut bataatinpalat kukkakaalin kanssa kattilaan. Keitetään ylipehmeäksi ja soseutetaan sauvasekoittimella. Luraus kookoskermaa, mausteet ja …

Paleo vs. karppaus

Mikä on paleoistin ja karppaajan ero? Karppaajalle kelpaa Karppinen. Paleoisti ei koske tikullakaan Karppiseen. Hiilihydraattitietoinen vs. laatutietoinen. Siinäpä se. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja kyllä! Mua korpeaa aivan suunnattomasti kun nämä kaksi asiaa sekoitetaan toisiinsa. Sitä tapahtuu. Usein.