Month: marraskuu 2014

Mausteinen kurpitsa-kukkakaalikeitto | paleokeittio.fi

Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

Published by

Tein eilen niin maukasta keittoa, että oli aivan pakko näin sunnuntai -illan ratoksi tulla vielä raapustamaan ohjetta muistiin. Eilen oli nimittäin taas niitä päiviä, jolloin jääkaapista ei paljoa valoa kummempaa loistanut, eikä matka markettiinkaan innostanut. Yksi pieni, alunperin tuoremehuksi ajattelemani myskikurpitsa sieltä sentään löytyi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sama kai tuo, tuhoaako kurpitsan vähän enemmän tai vähemmän nestemäisessä muodossa. Selvää oli, että pienestä kurpitsasta ei kattilallista keittoa keitellä. Suuntasin jokseenkin niukkavalikoimaiseen lähikauppaan metsästämään kurpitsalle kaveria. Koriin päätyi lopulta pienehkö kukkakaalinpää ja purkki kookoskermaa. Kotoa löytyi vielä pari ihmeen hyvävoimaista porkkanaa ja sipuli. Kermaisen sosekeiton ainekset olivat selvästi kasassa. Ja voi pojat, millaista sosesoppaa siitä syntyikään kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan! MAUSTEINEN KURPITSA-KUKKAKAALISOSEKEITTO HIRVIMAKKARALLA Kuvia tuli nyt otettua vähän huonosti, koska en alkuun ajatellut keiton päätyvän blogiin tai muille julkisille paikoille. Näin nyt vaan pääsi käymään… koska olisi ollut suoranainen rikos jättää näin helppoa ja hyvää soppaa kirjaamatta! Tätä tarvitaan vielä lisää ;) Villiä ja mausteista sunnuntai -illan jatkoa Sinulle!

Hedelmäiset nallekarkit | paleokeittio.fi

Hedelmäiset ”nallekarkit”

Published by

Perjantai on karkkipäivä! Ja karkkipäivän kunnniaksi pistetään ”nallekarkit” jakoon. Tosin itselläni karkkipäivä taisi aikanaan olla lauantai. Mutta voihan näitä napostella vaikka lauantainakin. Itse asiassa, näitä voi napostella vaikka joka päivä! On terveempiä herkkuja ja sitten on ihan oikeasti terveellisiä herkkuja. Joskin aidosti terveellisiä herkkuja lienee valikoimassa vähän vähemmän. Riippuu herkun määritelmästä. Kuten valmennettavani hyvin tietävät, niin banaanikin voi olla herkku. Nämä ”nallekarkit” ovat nyt ihan aidosti ja oikeasti terveellisiä herkkuja! Voisin kuvitella niiden kelpaavan mukuloillekin. Ei mitään ylimääräistä, vain hedelmien, marjojen ja/tai muiden kasvisten oma mehu ja muutama ruokalusikallinen nesteen hyydykemakeisiksi taikovaa gelatiinia. Terveysruokaa sekin. Ja valmistus, sehän on helpompaa ja nopeampaa kuin heinänteko. Voin myös kertoa, että itse napsin tuhat kertaa mieluummin hedelmäkarkkeja kuin keittelen samoja terveysvaikutuksia tarjoavaa luulientä. Gelatiinista voi saada apua mm. ruoansulatusvaivoihin ja se tekee hyvää myös iholle, hiuksille ja kynsille. Joten ladies, eat your gummies! Gelatiini tukee myös nivelten ja luuston hyvinvointia. Olen viime viikkoina testaillut ”nallekarkkeja” jos jonkinlaisia. Toiset ovat olleet parempia kuin toiset, ja olen oppinut, että keep it simple tuottaa parhaimman ja maukkaimman lopputuloksen. Siksipä jaan nyt …

Fudgemainen suklaakakku (G,M) | paleokeittio.fi

Fudgemainen suklaakakku (G,M)

Published by

Sen tietää, kun sitä on saatava! Tuhtia, täyteläistä, tiivistä ja sopivan syntistä suklaakakkua! Ja kun sitä on saatava, niin on se paras tehdä itse. Olen aivan liian monta kertaa pettynyt kahviloiden ja ravintoloiden suklaakakkuina myytäviin höttöleivoksiin. Noh, nyt on sellasta suklaakakkua, joka ei ole höttöä nähnytkään. Tämän kakun kakun täyteläisyys tulee paitsi tuhdin tummasta suklaasta, niin myös kermaisesta avokadosta.

Paleoystävällinen pizza vol. 2 | paleokeittio.fi

Paleoystävän talvipizza

Published by

Perjantai on perinteisesti pizzapäivä. Mutta kyllä maanantaikin voi olla! Itse asiassa maanantaipizza piristää päivää kummasti ja antaa siinä samalla kivasti potkua uuteen viikkoon. Etenkin, kun tästä pizzasta riittää vielä keskelle viikkoakin =) Pizzaa ei ole Paleokeittiössä leivottu hetkeen. Melkein vuoteen, jos tarkkoja ollaan. Ja tänään muistin jälleen miksi. Siksi, että pizzan vääntäminen on työlästä. Kun kaiken työstää miltei alkutekijöistä valmiiksi paleopizzaksi, niin se ON työlästä. Voisiko joku ystävällinen taho alkaa valmistamaan kukkakaalipohjia pizzoihin? Pääsisi huomattavasti helpommalla. Tosin tänään homman tavallista työläämmäksi teki myös täytteiden esikäsittely. Mutta oh boy, se oli niin vaivan arvoista! Yllä talvinen pizza ennen uunia, alla juustoraasteen, uunin ja muiden härpäkkäiden jälkeen. Pohjan resepti on vanha tuttu, joten en ala sitä tähän uudelleen rustaamaan. Se kun löytyy vain yhden klikkauksen takaa, täältä. Mutta täytteistä aion kirjoittaa muutaman sanasen. Koska siitä se idea koko pizzan paistoon lähti, villisialla taitetusta hirvimakkarasta, jota viikonloppuna sain äipältä pätkän ja toisenkin. Se toinen taisi olla kuitenkin puhdasta villisikaa. Itse kaadettua. Tai siis perhetuttumme kaatamaa. Niin kuin se hirvikin. Ja siinä ne nyt ovat, sulassa sovussa keskenään pizzan päällä. …

Lammastagine kurpitsalla | paleokeittio.fi

Lempeä lammastagine kurpitsalla

Published by

Reilu vuosi sitten lampaat löysivät ensimmäistä kertaa polkunsa Paleokeittiöön. Ja reilu vuosi piti odotella lampaita uudelleen saapuviksi. En oikein tiedä miksi, mutta edelleen lammas tuntuu hieman vieraalta raaka-aineelta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kokeilu oli oikein onnistunut. Ja tämä toinen, se vasta onnistunut olikin! Jos olet lammasfoobikko, kuten äitini ;), niin aloita tästä. Paleokeittiössä tarjoillaan tämän viikon pääruokana mausteista ja mukavasti lämmittävää, mureaa marokkolaista eli lammastaginea. Koska en omista oikeaa, aitoa taginepataa, niin tätäkin ruokalajia pitäisi kaiketi kutsua ihan vaan suoraan suomalaisittain lammaspadaksi. Mutta lammaspata ei kerro mielestäni yhtään, mistä tässä padassa on kyse! Ja siksi käytän häikäilemättömästi hyväkseni taginea. Suomalaisella ja pohjois-afrikkalaisella lammaspadalla kun on vissi ero. Sen eron maistaa! Isosti! Koska kerta oli ensimmäinen, niin googlailin vinon pinon reseptejä läpi. Lopulta päädyin ottamaan yhtä sieltä ja toista täältä. Loput sovelsin omasta päästä. Mausteiden suhteen mentiin maistamalla ja lisäämällä matkan varrella vähän sitä ja enemmän tätä, joten pyydän suhtautumaan reseptissä esiintyviin maustemittoihin avoimin mielin. Perusmaustaminen sujunee näillä määrillä kyllä, mutta luota omaan makumaailmaasi ja maustekaapin sisältöön. Tuttuun Paleokeittiö -tyyliin kyse on jälleen helposta ja nopeasta …

Mausteinen kurpitsakeitto | paleokeittio.fi

Kuuma kurpitsakeitto

Published by

Pistetääs tähän väliin kuumaa postausta kurpitsakeitosta. Koska kyseinen keitto on emännän tämän viikon pääruoka ja, koska se on odotellut vuoroaan jo helmikuusta lähtien. Haluan varmistaa, että tämän mainion, mausteisen keiton ei tarvitse odottaa enää päivääkään. Kuuman kurpitsakeiton kuumuus ei välttämättä näy lämpömittarissa. Se tuntuu suussa, sielussa ja selkäytimessä. Kuumuus ei ole lähtöisin liedeltä vaan se tulee tuoreesta inkivääristä ja ripauksesta cayennepippuria. En nyt kuitenkaan suosittele työntämään kattilassa poreilevaa keittoa varomatta kiduksiin. Siinä saattaa palaa jokin muukin kuin sielun sykkyrät, jotka lähinnä hyrisevät onnesta lämpöisen sopan matkatessa mahalaukkuun. Kuuma kurpitsakeitto vaatii hieman vaivaa ja vielä vähän enemmän aikaa. Mutta Loreal`in mainosta mukaillen It`s worth it! Paahteinen keitto palkitsee. Ja kun pyöräyttää yhden isomman kattilallisen kerralla, niin lämpöä riittää moneksi päiväksi. MAUSTEINEN KURPITSASOSEKEITTO 2 keskikokoista myskikurpitsaa 1 isohko sipuli 1 hapan omena (vihreä granny smith toimii!) 1 tosi iso tai pari keskikokoista luomuporkkanaa sopivasti kanalientä tai vettä (ehkä 6-8 dl halutusta koostumuksesta riippuen) 1-2 dl kookosmaitoa tai -kermaa 2-3 rkl vaahterasiirappia pari valkosipulinkynttä pala silputtua tai raastettua inkivääriä ~1 tl kanelia ~1/2 – 1 tl kurkumaa hieman kardemummaa, cayennepippuria …

Porkkanakakkua kahdella tapaa | paleokeittio.fi

Porkkanakakkua kahdella tapaa

Published by

”Porkkanakaaaak-ku, se muistoihin jäi; porkkanakaaaak-ku, sinä sydämeeni jäit.”. Näin! Tämä versio J.Karjalaisen Ankkurinapista on tänään täyttänyt pään. Se lienee melko selvä merkki siitä, että on vihdoin aika tuuppasta mehevän porkkanakakun reseptiä ihmisten ilmoille. Mieli teki otsikoida postaus paleoporkkanakakuksi, mutta en tohtinut. Joku ääripaleoisti olisi kuitenkin käynyt kimppuuni ja syyttänyt virheellisen tiedon levittämisestä. Vaikka sikäli tuo otsikointi olisi osunut oikeaan, että itse kakku on kuin onkin ihan täyttä paleota. Kuorrute tällä kertaa ei. Koska halusin pelata varman päälle ja leipoa näin ensimmäisellä kerralla aika aidon porkkanakakun. Ensi kerralla voinee jo säveltää kookoskerman kera kuorrutteessakin. Sillä tuskin onnistuu tätä kakkua pahemmin pilaamaan. Se nimittäin taistelee tiukasti Paleokeittiön parhaimman kakun tittelistä yhdessä bataattibrownieden ja kahden tonnin tuplasuklaakakun kanssa. Itse asiassa porkkanakakusta oli alkuun tulossa kahden tonnin bileiden kruunu, mutta tuplasuklaakakku tuntui lopulta juhlavammalta vaihtoehdolta. Molemmat hyviä kuitenkin! Erilaisia, samanlaisia ja maistuvia! Yhtäläisyyksiä suklaakakkuun löytyy kakun koosta, sillä tämäkin on ”yhden hengen” minikakku. Mutta koska käytin tällä kertaa hieman isompaa vuokaa, niin leipomukset eivät jääneetkään vain yhteen kakkuun vaan yhteen kakkuun ja muutamaan leivokseen. Kuvissa leivoksia näkyy kolme, mutta en …

Tahmainen ruusukaali-pekonipannu

Tahmainen ruusukaali-pekonipannu

Published by

Otettaisko vähän reseptiä väliin? Näin tehdään, mutta ennen sitä vielä vähän muuta ;) Tanskan paleoguru Thomas Rode Andersen vieraili eilen Paleokeittiön facebookissa vastailemassa teidän sinne jättämiin kysymyksiin. Oli hyviä kysymyksiä ja hyviä vastauksia! Jos et ole vielä vilkaissut tätä Q&A -postausta, niin käypä vilkaisemassa! Kiitokset vielä tätäkin kautta Thomakselle ja kaikille kysyjille! Reseptiä on taas kertynyt jonoon jos jonkinlaista. Porkkanakakku odottaa edelleen, samoin Thomaksen kermainen bulletproof  -kahvi sekä viime viikonlopun ylihyvä intialainen voikana. Mutta aloitellaan kuitenkin ruusukaali-pekonipannusta. Niin yksinkertaista ja niin hyvää! Tahmaista ja makeaa, sellaisenaan tai lisukkeeksi. Olen valmistanut ruusukaalipannua nyt muutamaan otteeseen. Aina vähän eri metodilla. Eli raaka-aineiden kypsentämisjärjestystä voi hyvin vaihtaa mielen mukaan, mutta aloitellaan tällä kertaa pekonista ja sipulista. TAHMAINEN RUUSUKAALIPANNU Suosittelen lämpimästi myös teille, jotka ette lähtökohtaisesti ruusukaalista pidä. En mäkään pitänyt ;) P.S. Suosittelen myös testaamaan ihan kohta enemmän kuin ajankohtaiset Ruusuiset joulukaalit!