All posts filed under: Arkistojen aarre

Omatekoiset omenamarmeladimakeiset | paleokeittio.fi

Omenamehua ja helppoja marmeladimakeisia

Kaksi hyvää, helppoa ja terveellistä herkkua yhdellä iskulla! Sitruunalla ja inkiväärillä maustettu, tuorepuristettu omenamehu maistuu sellaisenaankin, mutta omenamarmeladimakeiset maistuvat vieläkin paremmin. Karkit usein maistuvat mehua enemmän. Ja mikä parasta, näitä nallekarkkeja muistuttavia, sokerittomia ja lisäaineettomia, kotitekoisia gelatiininameja ei tarvitse säästää karkkipäivään. Näistä aika yksinkertaisista nameista voi nauttia vaikka jokaikinen päivä! Se on jopa suositeltavaa ;)

Lämmin syyssalaatti maa-artisokasta ja punasipulista | paleokeittio.fi

Ruokaisa syyssalaatti maa-artisokasta ja punasipulista

MAA-ARTISOKKA! Tuo röpelöinen juures, joka maistuu makialle! Olen onnistunut unohtamaan koko maa-artisokan. Vaikka on paleota parhaimmillaan. Täyttävästä syyssalaatista löytyy kaikki, mitä yhdeltä lautaselliselta voi toivoa; kypsennettyjä kasviksia ja tuoretta salaattia, makeaksi paahdettua artisokkaa ja sipulia sekä suolaista sinihomejuustoa, pehmeää kasvista ja rapsakkaa pekonia, maanläheisyyttä maa-artisokasta ja raikkautta sitruunasta… ja yrttisyyttä timjamista. Täyttäviä salaattihetkiä Sinunkin syksyysi!

Jauheliha-bataattipaistos mustakaalilla | paleokeittio.fi

Hyvää elämää ja bataattia pannuun!

Kaivoinpa luonnoksista siellä jo kohta kuukauden päivät lojuneen, helpon ja hyvän arkiruokaohjeen. Kyseessä on uusi versio paleopyttipannuista. Eli ensi viikolla vaan pyttistä pöytään! Tai tarkemmin bataatti-jauhelihapaistosta, jossa mukana hieman vihreää mustakaalin muodossa.

Kyssäpannu | paleokeittio.fi

Kyssäpannua paleopöytään

Menneen kesän löytö ja ehdoton suosikkikasvis on mehukas kyssäkaali. Kyseessä on kertakaikkisen mahtava kaali, jota en ole vielä ehtinyt hehkuttaa, vaikka se on lautaselle muodossa, jos toisessakin usempaan otteeseen päätynyt. En voi käsittää miksi en ole aiemmin tarttunut kyssän päähän! Parasta kyssäkaali on mun mielestä raakana; raasteena tai sopivina suupaloina. Niin rapsakka ja mehukas vienolla kaalin maulla maustettuna. Ja tietysti mitä parhainta paleoruokaa! Oletko kokeillut? Kyssäkaali eli kaalirapi on kehittynyt villistä kaalista. Lajina se on melko nuori. Se on syntynyt 1500-luvulla Luoteis-Euroopassa. Näitä ”paleopyttiksiä” tai ”paleopannuja” olen harrastanut aiemminkin. Vuonna kaksnollayksnolla lautaseen nojaili rekkamiehen paleospydäri. Seuraavan vuonna pupellettiin samaa asiaa eri versiona. Vuonna kakstuhatta ja kolmetoista alkoi emännän paleopipo vähitellen löystymään; omena ja paprika vaihtuivat bataattiin. Ja nyt, vuonna 2014 ollaan tässä; bataatti on saanut väistyä kyssäkaalin tieltä. Mielenkiinnolla odotan, mitä pyttisvuosi 2015 tuo tullessaan ;) KYSSÄPANNU ELI PALEOPYTTISTÄ KYSSÄKAALISTA 3 annosta 1 kyssäkaali 1 isohko sipuli ~400 g jauhelihaa (2 lisäaineetonta bratwurst -nakkia) mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria viimeistelyyn tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Kuori ja kuutioi kyssäkaali. Kuori ja silpu sipuli. Ruskista jauheliha ja kuullota samassa …

Elvis pannukakut | paleokeittio.fi

Paleopannarit Elviksen tapaan

Kehitys kehittyy ja pannukakut siinä sivussa! Ensin oli paleopannarit. Sitten meni banskupannarit 1 ja 2, jonka jälkeen tulivat omenaiset ohukaiset. Ja NYT, nyt on Elvis -pannukakkujen vuoro! Mutta ennen kuin aletaan elvistelemään, niin muistuttaisin vielä ihan huikeista Paleokeittiön kahden tonnin bileistä. Ne nimittäin jatkuvat edelleen facebookin puolella. Tänään lähti upea kirjapaketti uuteen osoitteeseen ja maanantaina pistetään bileet pakettiin arpomalla laadukasta Northforcen heraproteiinia ja tyylikkäät sheikkerit peräti kuudelle onnekkaalle. Oletko Sinä kenties yksi heistä? Voit olla, jos käyt vastaamassa arvontapostauksen kysymyksiin =) Elvis -pannukakkuja löytyy maailmalta yhden, jos toisenlaista. Pääosassa ovat yleensä banaani, peanut butteri ja… PEKONI! Luit aivan oikein, pannukakut pekonilla. Paleokeittiön Elvis-panareista löytyy kyllä pekonia. Ja banaania. Mutta maapähkinävoin korvasin kirkastetulla voilla eli gheellä. Melkein sama asia; rasva kuin rasva. Ja koska eläinperäinen rasva on jälleen kovasti huudossa, niin voilla sopii elvistellä. Maapähkinävoin tai gheen tilalla voinee kokeilla myös esim. manteli- tai muita pähkinöistä veivattua voita. Mulla ei kaapissa tähän hätään ollut muuta kuin ”voi venäjää” ja gheetä. Gheellä mentiin, koska kirkastetussa voissa on sellainen mukava, hieman karamellinen, jopa toffeemainen maku. ”Voi venäjä” ei taas maistu yhtään miltään. Kokeilepa voidella …