Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Kategoria: KotiGourmet

  • Kirsikkaa, suklaata & ripaus rommia – Laskiaispullat aikuiseen makuun

    Kirsikkaa, suklaata & ripaus rommia – Laskiaispullat aikuiseen makuun

    On taas se aika vuodesta kun lautaselle lapataan hernerokkaa, suupielistä pyyhitään kermavaahtoa ja pohditaan, jotta kumpaa sinne pullan väliin pitäisi laittaa, mantelimassaa vai marjahilloa. Jospa laittaisi jotain ihan muuta? Vaikka rommilla terästettyä kirsikkahilloa ja tryffelitäytettä – laskiaispullat aikuiseen makuun.

    Artikkeli on julkaistu alunperin nyt jo edesmenneellä enJOY -sivustolla. Höpinät ovat aikansa eläneet, mutta resepti on aina ajankohtainen. Tai ainakin kerran vuodessa – laskiaisena.

    Parempaa ruokaa terveellä maulla! KotiGourmet -reseptit ovat Paleokeittiön tavanomaisesta ruokaideologiasta poikkeavia ruokaohjeita – erityistilanteiden harvinaista herkkua, jotka saattavat sisältää myös muita kuin terveelliseksi ravinnoksi miellettyjä aineksia.

    Kyllä vaan, paastonaikaa pukkaa ja sitä ennen on otettava ilo irti elämästä. Mieluiten vielä pariin kertaan saman viikon aikana – ensin sunnuntaina ja seuraavan kerran jo heti tiistaina.

    Jos vielä jäi epäselväksi, että mistä tässä oikein on kyse, niin laskiaisesta on puhe. Ja niistä pulleista laskiaispullista, joita on marketissa kaupattu jo viikkotolkulla, mutta jotka ovat vaan niin paljon parempia ”ku ite tekee”.

    Perinteistä on hyvä pitää kiinni, mutta joskus vaihtelu virkistää. Siksipä emäntä tekaisi Team enJOYn suosiollisella avustuksella hippasen erilaista pullaa laskiaisen pyllymäkeä piristämään.

    Pullat ovat toki perinteisiä, mutta välissä on jotain syntisen hyvää ja aikuiseen makuun pelkkää kermaa ja mantelimassaa paremmin istuvaa.

    Ajatus rommisella kirsikkahillolla sekä suklaisella rommitryffelitäytteellä täytetyistä laskiaispullista lähti suoraan sanottuna silkasta kateudesta. Ja makeanhimosta.

    Tässä ihan naapurissa, kartanoravintola Wohlsgårdissa vieteltiin nimittäin viikko sitten jälleen viini-iltaa. Itse en paikalle tällä kertaa päässyt, mutta korviini kantautui luotettavasta lähteestä huhu, että jälkiruoaksi olisi tarjoiltu suklaafondanttia kera kirsikkahillokkeen. Yam!

    Suklaa ja kirsikka yhdessä menevät emännän makupaletissa kategoriaan ”taivaalliset makuparit”, ja niin kävi houkutus suureksi, että oli molemmat samaan, ajankohtaiseen pullaan pistettävä. Sekä ripaus rommia, sulaa suklaata ja kullanruskeaksi paahdettua mantelilastua päälle.

    Laskiaispulla leivotaan perinteisesti tavallista kahvipullaa kookkaammaksi, mutta näin reippaalla ja tuhdilla täytteellä pienempikin, peruspullan kokoinen baakelsi tai pienempi riittää pääsemään yltäkylläiseen laskiaistunnelmaan.

    LASKIAISPULLAT ROMMISELLA SUKLAATRYFFELI- JA KIRSIKKATÄYTTEELLÄ

    PERUSPULLAT

    ~15 keskikokoista pullaa

    • 2 ½ dl maitoa
    • 25 g hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
    • 1 dl sokeria
    • 1 rkl kardemummaa
    • ½ tl suolaa
    • ~7 dl vehnäjauhoja
    • 50-75 g voita tai margariinia
    • kananmunaa voiteluun
    1. Murenna hiiva kädenlämpöiseksi lämmitetyn maidon joukkoon. Anna liueta.
    2. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja osa jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot. Alusta tasaiseksi ja lisää lopuksi huoneenlämpöiseksi pehmennyt voi. Vaivaa pullataikinaksi.
    3. Peitä taikinakulho liinalla ja anna taikinan kohota noin kaksinkertaiseksi lämpimässä, vedottomassa paikassa.
    4. Pyöritä kohotetusta taikinasta keskikokoisia pullia. Anna kohota hyvin peitetyn pellin päällä.
    5. Voitele pullat rikotulla kananmunaseoksella ja kypsennä 220 asteisessa uunissa ~12-15 minuuttia.
    6. Anna pullien jäähtyä hyvin (jääkaapissa). Leikkaa pullista ”hattu” pois ja täytä rommimaustetulla kirsikkahillokkeella sekä suklaisella rommitryffelitäytteellä. Koristele tomusokerilla, sulalla suklaalla sekä paahdetuilla mantelilastuilla.
    7. Säilytä valmiiksi täytetyt pullat tarvittaessa kylmässä. Ota lämpiämään ennen tarjoilua. Parasta huoneenlämpöisinä tarjoiltuna!

    ROMMILLA MAUSTETTU KIRSIKKAHILLOKE

    Riittää ~8-10 pullaan

    • 200 g valmista kirsikkahilloa, esim. St. Dalfour
    • 1-2 tl rommia (tai maun mukaan)
    1. Lisää rommi kirsikkahillon sekaan ja sekoita tasaiseksi. Anna maustua vähintään puoli tuntia.

    ROMMITRYFFELITÄYTE

    Riittää ~8-10 pullaan

    • 150 g tummasuklaata, kaakaopitoisuus 55-70%
    • 150 g kuohukermaa
    • ½ – 1 tl vaniljajauhetta (siemeniä tai esanssia)
    • 1 rkl rommia (tai maun mukaan)
    • ripaus suolaa
    • (vaahterasiirappia tarvittaessa makeutukseen)
    1. Rouhi suklaa karkeasti veitsellä. Laita lämmönkestävään kulhoon.
    2. Kuumenna kerma (+ vaahterasiirappi) pienessä kattilassa keskilämmöllä kiehumispisteeseen (älä anna kiehua). Kaada kuuma kerma suklaan päälle. Varmista, että suklaa peittyy kokonaan kermaan.
    3. Anna suklaan sulaa joitakin minuutteja. Sekoita massa tasaisen kiiltäväksi.
    4. Jäähdytä seos huoneenlämpöiseksi niin, että paksuuntuu.
    5. Lisää vanilja, rommi ja ripaus suolaa. Vatkaa ”vaahdoksi” sähkövatkaimella ensin keskinopeudella niin, että kaikki ainekset sekoittuvat ja sen jälkeen korkealla nopeudella ~2-3 minuuttia, kunnes seos muuttuu kuohkeaksi ja vaaleammaksi.
    6. Laita täyte pursotuspussiin ja pursota tai lusikoi pullien väliin HETI. Täyte jähmettyy hieman huoneenlämmössäkin, joka saattaa vaikeuttaa käsittelyä.

    Kyytipojaksi lämmintä kaakaota paremmin istuu kuumana höyryävä kuppi kahvia. Tai jokin vettä vähän väkevämpi – punssi?

    Ihan hullun herkullista laskiaista Sinulle!

    Paleokeittiö - Terveempää ruokaa hyvällä maulla
  • Syksyinen sienirisotto pekonilla ja punaviinillä – Täyttävää lohturuokaa (G)

    Syksyinen sienirisotto pekonilla ja punaviinillä – Täyttävää lohturuokaa (G)

    Kaipaatko syksyyn jotain tuhtia, kermaisen täyteläistä ja täyttävää – lohtua? Punaviinillä ja pekonilla täydennetty kantarellirisotto on viilenevien viikonloppupäivien ja pimenevien arki-iltojen ilo – syksyistä lohturuokaa täydellisimmillään.

    Artikkeli on julkaistu kolmisen vuotta sitten nyt jo edesmenneellä enJOY -sivustolla. Höpinät ovat ehtineet välivuosina vanhentua, mutta resepti on yhä voimassa ja ajankohtainen – tänään, huomenna sekä syksyinä tulevina.

    Parempaa ruokaa terveellä maulla! KotiGourmet -reseptit ovat Paleokeittiön tavanomaisesta ruokaideologiasta poikkeavia ruokaohjeita – erityistilanteiden harvinaista herkkua, jotka saattavat sisältää myös muita kuin terveelliseksi ravinnoksi miellettyjä aineksia.

    Here it comes! Pitkään lupailtu ja vuoroaan odottanut, emännän todellinen ensimmäistä kertaa ikinä kokkaus – SIENIRISOTTO!

    TODELLINEN ekaa kertaa ikinä siksi, että kokkasin ensimmäistä kertaa sekä sieniä, että risottoa. Woooaaaaah! Hyvin selvisin. Sanoisin, että jopa erinomaisesti. Koska lopputulos oli niin supermaukas, ettei syömistä voinut lopettaa, vaikka vatsa huusi jo kolmatta kertaa hoosiannaa.

    No okei, ehkä mä ihan vähän taas huijasin. Sillä ei tämä ollut aivan ensimmäinen kerta kun sieniä ja risottoa Paleokeittiön pannulla nähtiin.

    Harjoittelin nimittäin viikkoa aiemmin melkein vastaavaa kantarelleilla ja valkoviinillä. Erinomaista tuli siitäkin, mutta ajattelin tämän pekonilla ja punaviinillä täydennetyn version sopivan paremmin näille syksyisille keleille. Ja jo nurkan takana odottaville talvipakkasille.

    Pekonilla täydennetty punaviini-sienirisotto on lohturuokaa parhaimmillaan – tuhtia, täyttävää, kermaisen täyteläistä ja täynnä makua.

    Energiaakin vähän enemmän. Näitä kaikkia ihminen talvikaudella kaipaa. Minä kaipaan. Kehon ympärille vaivihkaa kietoutuvaa ”talviturkkia”, joka on taas kevään kynnyksellä karistettava yltä. Ne muutamat talvi-ilojen kilot.

    Täytyy myöntää, että nyt tuntuu todella hullulta, että olen sekä sieniä, että risottoa parhaani mukaan tähän asti vältellyt. Sienien osalta takana on parin vuoden opettelujakso, joka on vihdoin kantanut hedelmää.

    Sienet eivät enää pelota. Eivätkä maistu tai tunnu suussa pahalta.

    Risoton välttely liittyy aika pitkälti jo kymmenisen vuotta vallalla olleeseen ravintoideologiaani. Riisi on kyllä hyvä gluteeniton vaihtoehto, mutta paleota se ei ole. Ainakaan risoton mittakaavassa. Riisikakku silloin tällöin on vielä ruokaraameihini mahtunut.

    Toisaalta olen kyllä AEP eli aikaan ennen paleota oman riisiannokseni syönyt – kuiva riisi, kananrinnat ja rasvaton jauheliha tulivat kymmenessä vuodessa tutuiksi. Liian tutuiksi – parsakaalin, rahkan ja ananaksen rinnalla. Koska kehonrakennus.

    Ajan myötä – terveysongelmien väistyttyä ja ammatinkin vaihduttua on satunnainen risotto löytänyt tiensä emännän lautaselle.

    Risottohan on äärettömän hyvää. Ja niin lohdullista. Mutta ei keho siitä vieläkään säännöllisemmin syötynä tykkää. Olen syönyt, jos tarjottu on, mutta en itse risoton keittoon ole alkanut.

    Jostain syystä olen ollut myös uskossa, että risoton valmistaminen on ihan hirveän vaikeaa ja työlästä. Ei se ollut.

    Tuoreiden kantarellien osalta tämä resepti tulee auttamattomasti liian myöhään. Ehkä joku fiksu on kuitenkin säilönyt kantarelleja. Ja jos ei ole, niin jotain muuta sientä vaan kehiin. Tällä sienikokemuksella on vaikea sanoa, mutta veikkaan villisti metsäsienien olevan parhaita. Herkkusienikin käynee…?

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Lauhkeaa lammasta kera keväisten lisukkeiden

    Lauhkeaa lammasta kera keväisten lisukkeiden

    Paleokeittiön pääsiäispidot jatkuvat! Perinteisimmissä merkeissä.

    Kun aloin pääsiäisruokailuja pohtimaan, niin oli aika selvää, että pääosassa olisi lammas. Tai ei oikeastaan ollut. Selvää. Koska lammas on jäänyt emännälle valitettavan vieraaksi. Kerran olen karitsan sisäfileet pannulla paistanut ja yhden taginen tulille laittanut… Mutta noin yleisesti ottaen lammas taitaa olla kalan ohella se tunnetuin raaka-aine suomalaistenkin pääsiäispöydässä.

    Olen äärimmäisen onnellinen, että uskaltauduin karitsan takajalkaan tarttumaan. Sekään ei ollut aivan päivänselvää, sillä useimmiten valmistan lihat fileestä, paistista tai jauhetusta. Joskus muustakin, mutta nyt ensimmäistä kertaa luullisesta lihasta. Vaikka ravitsemuksellisesti ja maunkin puolesta lihat kannattaa kattilaan luiden kera heittää.

    Melkein tartuin tälläkin kertaa paistilihaan. Reinin Lihan ystävällinen ja avulias henkilökunta kuitenkin onnistui keikauttamaan emännän pään luomupotkan puolelle.

    Edelleen mielissä elää mielikuva villasukalle maistuvasta lampaanlihasta. Voin vakuuttaa, että nykylammas ei maistu villalle. Käsitys lienee peräisin jostain ammoisista ajoista, jolloin pataan joutuivat lähinnä vanhat lampaat. Nykyään myynnissä oleva lampaanliha on useimmiten karitsaa. Nuori, noin vuoden ikäinen villakerä on maultaan vanhaa lammasta miedompaa. Liha on pehmeämpää ja vähärasvaisempaa.

    Paleokeittiön potkat toimitti ainakin pääkaupunkiseudulla arvostettu ja laadukkaan lihan toimittajana tunnettu, pitkän linjan perheyritys Reinin Liha, jonka päätuote on juurikin kotimainen karitsa. Suurin osa Reinin karitsanlihasta kasvaa Ahvenanmaalla.

    Oli myös ilahduttavaa kuulla, että vaikka tehotuotetusta lampaasta ei Suomessa oikein voidakaan puhua, niin Reinin Lihan tuotannosta on peräti noin puolet luomutuotettua lihaa. Luomupotkaa päätyi emännänkin pöytään. Pehmeäksi haudutettu karitsanpotka oli kyllä parasta kasvatettua lihaa pitkään aikaan. Eikä näkynyt villasta vilaustakaan!

    Minä pääsin poimimaan potkat pikaisesti Sörkan Teurastamolta, Reinin Lihan kiireisestä lihaleikkaamosta. Pääsiäisen sesonkina kun pistetään lammasta paloiksi oikein olan takaa.

    Reinin Liha toimittaa kuitenkin lihaa ympäri Suomen maan, joten muutkin kuin pääkaupungin asukit pääsevät nauttimaan Reinin maukkaasta pääsiäislampaasta. Laajin valikoima löytynee yrityksen omasta myymälästä, Hakaniemen kauppahallista. Muualla maassa Reinin lihan perään kannattaa kysellä esim. K-ryhmän marketeista tai Stockmannin Herkuista.

    Pääsiäisen suosituimpia artikkeleita ovat potkan ohella lampaanviulu, -kare ja -paahtopaisti. Filettäkin menee. Eli jos potka ei oikein potki, niin valinnanvaraa löytyy. Jos helpolla haluaa päästä, niin kannattaa tsekata valmiiksi maustetut, vain kypsennystä vailla olevat vaihtoehdot.

    Vaikka suurin osa lampaasti nautitaan Suomessa pääsiäisenä, niin ei näin hyvää ja helppoa raaka-ainetta kannata vain pääsiäispöytään säästellä. Ravintolat tarjoavat lammasruokia jo aika mukavasti ympäri vuoden, mutta kyllä sitä sopii ihan arkipöytäänkin pistää. Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana kunnostautunut aika hyvin riistan osalta, mutta nyt lähtevät Paleokeittiössä myös lammasmarkkinat käyntiin! Monipuolisuus ei koske vain kasviksia ;)

    Pääsiäispotkat syntyvät helposti. Joskin kypsennys ottaa useamman tunnin, mutta kun lihat saa uuniin, niin siellä ne kypsyvät ihan itsekseen ja odotusajan voi käyttää muuhun puuhastelun.

    UUNISSA HAUDUTETTU KARITSANPOTKA

    4 annosta (1 potka/ruokailija)

    • 4 Reinin Lihan luomu karitsanpotkaa
    • suolaa ja mustapippurirouhetta
    • reilusti voita tai öljyä ruskistamiseen
    • 2 keskikokoista sipulia paloiteltuna
    • 4 porkkanaa paloiteltuna
    • 3 sellerinvartta paloiteltuna
    • 6 kokonaista valkosipulikynttä
    • 1 laakerinlehti
    • 1 rosmariininoksa
    • tuoretta timjamia
    • 3 rkl tomaattipyrettä
    • 1/ 2 l lihalientä (esim. Puljonki)
    • 2,5 dl Pares Baltan Savia Viva Familia Tinto A:ta tai muuta kuivaa punaviiniä
    1. Mausta karitsanpotkat suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Hiero mausteet potkien pintaan. Anna maustua sillä aikaa kun paloittelet kasvikset.
    2. Kuori ja paloittele kasvikset valmiiksi.
    3. Paista potkat kuumalla pannulla voissa tai öljyssä käännellen niin, että lihan pinta sulkeutuu ja potkat saavat hieman väriä.
    4. Siirrä potkat kannelliseen pataan. Lisää liemi, punaviini, kasvikset ja yrtit.
    5. Hauduta kypsiksi 175 asteisessa uunissa reilut 3 tuntia. Valele liemen yläpuolelle jääneitä potkanosia välillä ja käännä potkat kerran tai pari kypsennyksen aikana. Tarkista myös suolan ja pippurin määrä, ja lisää tarvittaessa.
    6. Siirrä valmiit potkat tarjoilulautaselle.

    Paistolientä voi tarvittaessa annostella lautaselle sellaisenaan tai siitä voi keitellä kokoon kastikkeen. Joskin mehevä liha ei mun mielestä kastiketta kaipaa.

    Nimesin pääsiäislampaan lauhkeaksi ja sitä se monessa mielessä olikin; tuttuja perusraaka-aineita, eikä yletöntä mausteilla kikkailua. Jos oli lauhkeaa maku, niin sitä oli myös liha; pehmeää, ihanan mehevää ja helposti luusta irtoavaa. Potkia voi halutessa siistiä esim. kalvojen osalta jo etukäteen. Helpoiten homma hoituu kuitenkin lautasella, jossa kypsästä lihasta on kätevä erotella osat, joita ei suuhun halua.

    Lampaan myötä vaihtui viinin väri valkoisesta punaiseen. Lasissa edelleen espanjalaisen Pares Baltan biodynaamista luomutuotantoa, nyt Savia Viva Familia Tinto A:n muodossa.

    Monikäyttöinen, maultaan pehmeä ja hedelmäinen sekä kevyesti mausteinen Tinto A passasi pitkään, pehmeäksi haudutetun karitsanpotkan kanssa mainiosti. Toimii myös muiden pitkään kypsytettyjen lihojen, esim. possun kaverina.

    Pullon takaetiketissä on muuten mukava, pieni tarina ”Special feelings for Finland”. Lukaisepa se!

    Riedelin kauniit Veritas -sarjan samppanjalasit oli korjattu jo aiemmin pois ja nyt saivat myös saman sarjan viognier/chardonnay -lasit väistyä isomman ja pikkaisen pulleamman Old World Syrah -lasien tieltä. Nämä lienevät ainakin emännän silmään muotoilultaan Veritas -sarjan näteimmät punaviinilasit.

    Lisukkeiden osalta lähti homma vähän lapasesta. Etukäteen tuntui hyvältä idealta laittaa useampaakin sorttia väreiltä keväistä kasvista pöytään, mutta jo pöydässä totesin, että yksinkertainen, kevyt ja raikkaan rapsakka ruusukaalinlehdistä koottu salaatti riittää mainiosti.

    RAIKAS RUUSUKAALINLEHTISALAATTI TIMJAMIVINAIGRETTELLA

    4 annosta

    • 600 g ruusukaaleja
    • 1 punasipuli ohueksi siivutettuna
    • 1½ – 2 rkl balsamiviinietikkaa
    • 3 rkl (saksan)pähkinäöljyä
    • 2 tl tuoreita timjaminlehtiä
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria
    1. Sekoita öljy, viinietikka, timjaminlehdet, suola ja rouhittu mustapippuri vinaigrettiksi. Anna maustua sillä aikaa kun esivalmistelet salaatin.
    2. Leikkaa ruusukaalien tyvi ja irroita isommat lehdet. Säästä ”sydämet” muuta käyttöä varten, esim. voissa pannulla kypsennettäväksi.
    3. Siivuta punasipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Sekoita ruusukaalinlehtien sekaan.
    4. Kaada kastike salaatin joukkoon, sekoita kevyesti ja tarjoile.

    Ruusukaalinlehtisalaatin lisäksi paistoin potkien kylkeen hunajalla ja timjamilla maustetetut porkkanat sekä surautin sileäksi värinsä puolesta mainiosti pääsiäiseen sopivan keltajuurisoseen. Ehkä näitä vaihtoehtoja on kuitenkin hyvä juhlapöydässä olla. Joku saattaa kaivata hieman tuhdimpaakin lisuketta lautaselle. Etenkin, jos alla ei ole kahta alkuruokaa ;)

    SAMETTINEN KELTAJUURIPYREE

    4 annosta

    • ~500 g keltajuuria
    • 1 sipuli
    • 1 valkosipuli
    • kuohu- tai kookoskermaa
    • 1-2 rkl sitruunamehua
    • maun mukaan suolaa ja ripaus jauhettua valkopippuria sekä muskottipähkinää
    • tarvittaessa kurkumaa värjäykseen
    • kuullottamiseen kirkastettua voita tai kookosöljyä
    1. Kuori ja paloittele sipuli, valkosipuli ja keltajuuri. Kuullota sipuli sopivassa kattilassa. Lisää kattilaan valkosipuli, kun sipuli alkaa pehmenemään. Jatka kuullostusta hetken aikaa. Lisää lopuksi keltajuuret ja jatka kuullottamista sekoittaen.
    2. Lisää kattilaan vettä niin, että keltajuuret peittyvät juuri ja juuri. Mausta suolalla. Kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan miedolla lämmöllä, kunnes keltajuuret ovat pehmeitä.
    3. Kaada pois ylimääräinen neste. Siirrä keltajuuret ja sipulit tehosekoittimeen. Lisää hieman kermaa ja surauta sileäksi. Lisää kermaa sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.
    4. Mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Jos haluat pyreestä keltaisemman, niin lisää kurkumaa.

    HUNAJAISET TIMJAMIPORKKANAT

    4 annosta

    • ~400 g (eri värisiä) porkkanoita kuorittuna ja paloiteltuna
    • voita
    • 1 tl hunajaa
    • tuoretta timjamia
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    1. Esikeitä paloitellut porkkanat vähäisessä, suolalla maustetussa vedessä reilut 5 minuuttia. Valuta ja siirrä porkkanat pannulle voin ja timjaminoksien kanssa. Uuden sadon porkkanat kypsyvät pikaisesti myös ilman esikeittämistä.
    2. Kypsennä porkkanoita pannulla kunnes ovat pehmenneet niin, että purutuntumaa on vielä jäljellä.
    3. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Poista timjamin varret ja siirrä tarjoiluastiaan.

    Katso myös muut Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöydän reseptit!

    Lauhkeaa ja leppoisaa pääsiäisen odotusta Sinulle!

    Kaupallinen yhteistyö; liha Reinin Liha, viinit Norex Selected Brands, lasit Decanter,
kukat Kirkkonummen Kukka. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Kuohuvan tuore hernesosekeitto ja kuha-mangoceviche kevääseen

    Kuohuvan tuore hernesosekeitto ja kuha-mangoceviche kevääseen

    Koukkunokkaiset noidat kiillottelevat jo luutiaan ja mustaturkkiset kissat pörhistelevät häntiään. Rairuoho kasvaa, pajut pukkaavat kissojaan ja pölyttyneet tiput ja puput kaivetaan kohta kaapeista, kun kevään suurin ruokajuhla koittaa. Pääsiäinen nököttää nurkan takana ja emäntäkin pääsee vihdoin itse asiaan viime viikolla julkaistun pääsiäispöydän osalta. Tarjolla on reippaasti raikkaita makuja joka lähtöön, joten eiköhän aloitella. Kuohujuomasta! ;)

    Voisi kai ajatella, että vauhtisokeus iski emäntään, kun pääsiäisen menua lähti laatimaan. Ehkä se vähän iskikin, mutta vasta pääruoan kohdalla. Vaikka tarjolla on nyt vähän kaikenlaista peräti neljän ruokalajin puitteissa, niin kevyellä ja raikkaalla linjalla pysytään. Voi syödä kerralla vähän vähemmän ja nauttia hippasen pidempään. Tai on varaa, josta valita oman maun mukaan. Jos kala ei nappaa, niin ehkä keitto kuitenkin uppoaa? Ja jos ei vielä pääsiäisenä, niin ehkä ennen juhannusta kumminkin. Vaikka rakensin menuun pääsiäisen ympärille, niin kyllä kuhaa ja karitsaa voi hyvin valmistaa muulloinkin.

    Aivan alkuun tekaisin kevyen keiton herneistä. Siis ihanko hernekeittoa pääsiäisen juhlapöytään?! Kyllä vaan, mutta ei ihan mitä tahansa hernerokkaa vaan ranskalaiset juuret omaavaa tuorehernekeittoa, jonka viimeistelee kuohuviini. Tai samppanja, jos ehtaa ranskalaista haluaa.

    Keväänvihreä keitto syntyy helposti parissakymmenessä minuutissa. Helppoutta huomattavampaa on maku! Täytyy sanoa, että on siinä hernesopalla ja tuoreella hernekeitolla eroa. Kuin yöllä ja päivällä. Tämä keitto nimittäin vie mukavasti kesäisiin tunnelmiin ja kesän ensimmäisten herneenpalkojen ääreen. Toimii hienosti kuohuviinillä, mutta yhtä hyvin myös ilman. Ihastuin!

    CREME NINON -TUOREHERNEKEITTO

    4 annosta

    • 2 salottisipulia silputtuna
    • 1 pienehkö palsternakka paloiteltuna (~100 g)
    • 2 rkl kirkastettua voita
    • 2½-3 dl kana- tai kasvislientä
    • 100 g ranskankermaa
    • ¾ dl kookoskermaa
    • 450 g pakasteherneitä sulatettuina
    • 1-2 rkl sitruunamehua
    • suolaa ja valkopippuria
    • 1 dl Pares Balta Brut ”B” cavaa tai muuta kuivaa kuohuviiniä
    • tarjoiluun notkistettua ranskankermaa (tai kookoskermaa)
    1.  Sulata sopivassa kattilassa voi. Lisää sipulit ja palsternakka. Kuullota kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi.
    2. Lisää liemi, ranskankerma ja kookoskerma. Kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan noin vartiksi tai kunnes palsternakka on pehmennyt.
    3. Lisää herneet kattilaan. Kiehauta ja anna kiehua muutamia minuutteja.
    4. Kaada keitto tehosekoittimeen, lisää sitruunamehu, suolaa ja jauhettua valkopippuria. Soseuta samettisen sileäksi. Voit käyttää soseuttamiseen myös sauvasekoitinta. Paseeraa soseutettu keitto tarvittaessa siivilän läpi.
    5. Kaada keitto takaisin kattilaan tarkista maku (etenkin suola!). Kaada keiton joukkoon lopuksi valkoviini. Hämmennä tasaiseksi ja tarjoile välittömästi kera notkistetun ranskankerman.

    Alkumaljaksi, keittoon ja keiton kanssa sopii mainiosti biodynaamisesti tuotettu Pares Baltan Brut ”B” luomukuohuva. Eli cava kun Espanjasta tullaan. Joku ehkä muistaakin emännän visiitin tämän kuplajuoman alkulähteille Katalonian rannikolle vain kivenheiton päähän upeasta Barcelonasta.

    Vaikka Brut B on nimensä mukaisesti kuiva, niin se ei ole kuitenkaan ”hapan” vaan mukavan pirteä ja vahvasti hedelmäinen. Olen tuolla viinimaailmassa seikkaillessani huomannut, että yllättävän moni haluaa yhä nauttia kuohujuomansa vähintään puolikuivana ja mieluiten makeana. Kannattaa kokeilla näitä kuivempiakin. Sillä maailma menee eteenpäin ja viinit siinä sivussa. Eikä ole muuten hinnalla pilattu tämä paleoystävällisempi juhlajuoma. Irtoaa Alkon vakiovalikoimasta karvan alta 11 euron. Iso suositus!

    Toivottavasti laitoit merkille myös etenkin ensimmäisessä kuvassa edukseen esiintyvän Riedelin uuden Veritas -sarjan superkauniin samppanjalasin (joka on muuten tarjouksessa huhtikuun ajan). Kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ei vastaa todellisuutta. Nämä Decanterin valikoimasta löytyvät Riedelin ohuen ohuet lasit ovat todellisuudessa häkellyttävän upeita!

    Samppanjalasi ajatellaan perinteisesti kapeaksi, mutta jos haluat tarjota kuohujuomasi trendikkäästi, niin kannattaa valita tällainen rungoltaan hieman pulleampi ja suuaukoltaan kapeampi lasi, joka korostaa viinin hedelmäisyyttä ja tasapainottaa hapokkuutta. Ja kyllä, lasilla ON väliä!

    Aion vielä uhmata kaikkia interwebin postaussääntöjä ja käydä samassa artikkelissa kuhan kimppuun. Ceviche, jostain muusta kuin katkaravuista, on ollut mielessä jo pitkään. Ja jotenkin cevichen raikkaat maut vaan passaavat mun mielestä pääsiäiseen. Eikä se herkullisen ruoanlaiton helppouskaan ole yhtään hullumpi juttu. Joten cevicheä pääsiäispöytään!

    Cevichen juonihan piilee usein sitruunalla tai limellä happokypsytetyssä kalassa. Ja nimenomaan TUOREESSA kalassa.

    Omani hain naapurikunnasta, kantatie 51:n varrella kaikenlaisia kala- ja muita merenelävistä valmistettuja herkkuja toimittavan Four Seasons Fishin myymälästä, joka meillä tuttavallisemmin tunnetaan Siuntion kalasavustamona. Nimensä mukaan kalasavustamossa savustetaan ja jatkojalostetaan kalaa, mutta löytyypä sieltä paljon muutakin, mm. kalaa tuoreena ja tällaisiakin merellisen herkkulautasen kokoamiseen sopivia aineksia.

    Nuo, ja monet muut laajan valikoiman herkut valmistetaan savustamossa paikan päällä ja ihan itse. Ovat kyllä niin maukkaita, että ei ihme, että tästä perheyrityksestä on tullut käsite sekä lähikuntien, että pidemmältä matkaavien keskuudessa. Myymälässä tuntuu olevan aina vipinää ja jutustelinkin omaa kalaa noutaessa hetken vantaalaisen rouvan kanssa, joka piipahti poimimaan matkan varrelta evästä mökkiviikonloppuun. Jouluna ja juhannuksena Four Seasons Fishin kalaherkkuja saa jonotella jokusen tunnin ja saattaapi niin käydä pääsiäisenäkin, joten kannattaa tsekata tuoreimmat kalauutiset savustamon facebookista ja suunnata ajoissa pyyntireissulle ;)

    Vinkiksi vielä muutama pääsiäiseen sopiva poiminta Four Seasons Fishin valikoimista niille, jotka eivät halua itse puljata tuoreen kalan kanssa. Lämminsavulohen ystävien pääsiäispöytään sopivat esim. sitruunan-, limen- ja appelsiininkuorella maustettu sitruslohi tai mintulla maustettu vastaava. Graavilohen puolesta peukuttajille suosittelen limellä ja inkiväärillä maustettua versiota.

    Halusin cevicheen jotain keväistä makua ja erityisesti näköä, joten täydensin kalaa eksoottisella, parhaillaan sesongissakin olevalla mangolla ja passionhedelmän siemenillä. Etenkin mango sopii tasapainottamaan makeudellaan sitruksisen kalan kirpeyttä. Kylkeen vielä viipaloitua avokadoa ja tuoreesta korianterista pyöräytettyä yrttiöljyä, niin johan oli annoksessa makua, näköä ja juhlan tuntua!

    Cevichessä kala monesti pilkotaan pieniksi kuutioiksi. Niinkin sopii tehdä, mutta itse halusin raaka-aineiden erottuvan kokonaisuudesta selvästi ominaan ja siksi käytinkin veistä vähän rouheammin. Toimii tuoreella kalalla hyvin, joskin vaatii vähän pidemmän kypsennysajan. Kalaa ei kuitenkaan kannata ylikypsyttää, sillä silloin siitä tulee vaan ”kuivaa” ja kalan luontainen ”mehevyys” menetetään.

     RAIKAS KUHACEVICHE MANGOLLA

    4 annosta

    • ¾ dl limenmehua + ¾ dl sitruunanmehua
    • 2-3 rkl oliiviöljyä
    • 1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • 2 keskikokoista jalopenoa pieneksi kuutioituna
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    • ~400 g tuoretta kuhafilettä paloiteltuna
    • 1 vihreä paprika pieneksi kuutioituna
    • 1 pienehkö punasipuli puolitettuna ja ohueksi siivutettuna
    • 1 mango kuutioituna
    • tarjoiluun avokadoa, passionhedelmää ja korianteriöljyä (tuoretta korianteria + oliiviöljyä + ripaus suolaa tehosekoittimessa sekoitettuna)
    1. Suolaa kuhafileet kevyesti molemmin puolin. Anna maustua kymmenisen minuuttia kelmun alla.
    2. Sekoita sillä aikaa sitruunamehu, limenmehu, oliiviöljy, valkosipuli ja jalopenot liemeksi. Mausta kevyesti suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.
    3. Leikkaa kuhafilee sopiviksi, ~1½ sentin levyisiksi paloiksi. Kaada liemi kuhapalojen päälle sopivaan kulhoon. Sekoita ja painele kalapaloja liemeen niin, että ne ovat jokseenkin liemen peitossa. Laita jääkaappiin maustumaan.
    4. Pilko paprika ja punasipuli. Sekoita kalan joukkoon ja jätä jääkaappiin.
    5. Pilko mango kun ceviche on maustunut puolisen tuntia. Sekoita joukkoon ja jätä maustumaan vielä noin puoleksi tunniksi.
    6. Sekoita, tarkista suola ja mustapippuri. Tarjoile kera siivutetun avokadon. Koristele annos passionhedelmän siemenillä ja korianteriöljyllä.

    Cevichen myötä vaihtui juoma kuplaisesta valkoiseen ja lasikin siinä samalla. Riedelin laseissahan eräänä kantavana ajatuksena on lasien muotoilu siten, että ne korostavat eri viinien ominaisuuksia. Siksipä Pares Baltan biodynaaminen luomuvalkkari Savia Viva Familia Xarel-lo sai lasikseen samppanjalasia suuremmalla suuaukolla varustetun Viognier/Chardonnay -lasin.

    Savia Viva Familia Xarel-lo sopi mainiosti kuhacevichen kaveriksi. Voin kertoa, että viini yllätti emännän. Positiivisesti. Sitä kyllä suositellaan vaaleille kaloille, mutta en ollut cevichen sitruksisuuden ja jalopenon hienoisen tulisuuden sopivuudesta aivan varma. Nyt olen. Kuivanakin ihanan raikas viini, joka sopii nautittavaksi myös seurustelujuomana ihan sellaisenaan. Hinta-laatusuhteeltaan ihan loistava valinta!

    Näillä korkattiin Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöytä. Seuraavaksi jatketaan hieman enemmän perinteitä kunnioittaen pääsiäiskaritsan ja vähän överiksi menneiden lisukkeiden kanssa. Noh, onpahan mistä valita! :D

    Katsasta myös muut Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöydän reseptit!

    Kevyen raikasta pääsiäisen odotusta!

    Kaupallinen yhteistyö; kala Four Seasons Fish, viinit Norex Selected Brands, lasit Decanter,
kukat Kirkkonummen Kukka. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Hyvän mielen pääsiäispöytä

    Hyvän mielen pääsiäispöytä

    EDIT 7.4.2017:

    Poimi Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöydän reseptit!

    Pääsiäinen tulee! Saa tulla. Koska ainakin emäntä on tänä vuonna ajoissa liikkeellä ja kerrankin valmis. Pääsiäisruoat on testattu ja reseptit ylös kirjattu. Ensi viikolla kirjailen pääsiäispöydän antimet valmistusohjeineen sivustolle sinunkin iloksesi ja inspiraatioksesi. Mutta nyt jo hieman esimakua tämän vuoden pääsiäiskattauksesta näin menuun muodossa.

    Paleokeittiön pääsiäispöytä mallia 2017, olkaa hyvät!

    Nyt on aika pikaisaa ja helppoa KotiGourmeta tarjolla. Ei liian fancya, mutta kuitenkin vähän jotain muuta kuin ihan tavan arkiruokaa. Inspiroidu tai sovella, toteuta koko menu tai tarjoa parhaat päältä. Mutta ennen kaikkea vietä rento ja maukas pääsiäinen. Kunhan tässä sinne saakka päästään…

    Nimesin kattauksen ”Hyvän mielen pääsiäismenuksi”. Perimmäinen ajatus nimen taustalla löytyy hyvistä, aidoista raaka-aineista ja maukkaasta kotikokkauksesta. Reseptit ovat tuttua Paleokeittiö -juttua eli täysin viljattomia ja sokerittomia sekä melko maidottomia, mutta äärettömän herkullisia! Tietysti. Kuka sitä huonoa ruokaa laittaisi. Ainakaan pääsiäisenä ;)

    Eihän tästä kokonaisuudesta voi muuta kokoon keittää kuin hyvän mielen! On tuoreita raaka-aineita, keveyttä ja raikkaita makuja. Palan painikkeeksi biodynaamisesti tuotettuja viinejä ja jälkkäriksi raakaa makeaa. Keho kiittää ja mieli pysyy virkeänä, kun vatsa ei pingota ja tietää nauttineensa aitoa, ravitsevaa juhlaruokaa vailla vilja- tai sokeripöhöä. Tai kolkuttavaa omatuntoa ;)

    Mutta ensi viikkoon, ensi viikkoon… Silloin paneudutaan paremmin pääsiäisen reseptiikkaan.

    Hyvää mieltä ja pirteää pääsiäisen odotusta!

    Pääsiäismenussa mukana Reinin Liha, Four Seasons Fish, Norex Selected Brands, Kirkkonummen Kukka ja
Decanter. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Paleokeittiön helpot blinit (G, M, hiivaton) – Kuohkeat ja herkulliset!

    Paleokeittiön helpot blinit (G, M, hiivaton) – Kuohkeat ja herkulliset!

    Blinit! Ensimmäistä kertaa Paleokeittiössä ja emännän edessä. Ei ihan perinteiseen tapaan valmistettuna, vaikka innostus blinejä kohtaan Suomen ruokaperinteistä lähtikin. Ja lähestyvästä laskiaisesta.

    Perinteisesti laskiaisena nautitaan hernesoppaa ja kermatäytteisiä laskiaispullia. Hillolla tai marsipaanilla, molemmilla lienee omat kannattajansa.

    Minä kuulun ehdottomasti hilloporukkaan. Ja laskiaisena aion noudattaa meidän perheen perinteitä nauttimalla ihan oikean, äipän leipoman laskiaispullan. Tai muutaman. Se vaan on sellainen juttu, josta en suostu tinkimään. Koska tinkimiseen ei ole mitään perusteltua syytä ja äipän laskiaispullat ovat maailman parhaita!

    Terveempää versiota laskiaispullasta ei ole Paleokeittiössä nähty ja tuskin tullaan näkemäänkään. Mutta blineistä väänsin paleoystävällekin sopivan version.

    Blinejä on hehkutettu ja pupellettu jo tammikuun alusta saakka. Bliniviikko on venynyt bliniviikoiksi, joita monissa ravintoloissa vietetään vielä pitkälle maaliskuuhun. Jos perinteitä haluaa noudattaa, niin bliniviikko rajoittuu laskiaisviikkoon.

    Siinä, missä laskiaispullat ovat rantautuneet Suomeen länsinaapurista, niin bliniperinne on peräisin itärajan toiselta puolelta. Siellä blinejä on nautittu, ja nautitaan edelleen, ennen pääsiäistä edeltävän paaston alkua Maslenitsan eli auringon juhlan yhteydessä. Viimeiset ruokajuhlat siis! Ja keeeevät!

    On jokseenkin perusteltua pitää blinejä perinteisenä laskiaisruokana myös meillä. Blinejä on popsitttu Suomessa jo satoja vuosia, vaikkakin aiemmin ensisijaisesti venäläisten ja paremman väen keskuudessa Helsingissä ja itäisellä Uudellamaalla. Siellä Porvoon ja Sipoon suunnalla, jossa emäntä kävikin pienellä tourneella jokunen viikko sitten (kuvia ja juttua instassa).

    Korkkasin hiljattain KotiGourmet -teeman. Jonkin aikaa pohdin, jotta mahtuvatko blinit tähän kategoriaan vai ei, mutta kyllä ne mahtuvat. Vaikka paleoblinit syntyvät vaivattomasti, niin mukana on myös aineksia, jotka harvemmin kuuluvat ainakaan emännän arkipöytään. Viittaan nyt lähinnä täytteinä käytettyihin muikunmätiin ja savuporoon.

    Blinien ympärille on myös kiva kerätä kaveriporukkaa ja juhlistaa joko emännän tapaan laskiaista tai tavallista talvista viikonloppua. Joten onhan blineissä ripaus gourmeeta, eiköh? Viinivinkkiä unohtamatta! ;)

    Blinit olivat mulle tosiaan aivan uusi tuttavuus. En ole ennen tuntenut niitä kohtaan minkäänlaista himoa tai edes vetoa. Johtunee aiemmin vallinneesta, tiukasti viljattomasta paleolinjasta. Myöskään perinteisesti blinien kanssa nautittu mäti ei ole kuulunut suosikkeihini.

    Siksi olikin hieman hassua lähteä paistamaan paleoblinejä ilman minkäänlaista kokemusta edes aidoista. Tiesin, että blinit tehdään tattarista ja että niiden kanssa nautitaan smetanaa ja kaviaaria. Mutta siinäpä se!

    Tutkailin aikani erilaisia blinireseptejä ja kuuntelin kokeneempia. Kyllähän siinä viisastui, mutta lopulta päätin vain lähteä soitellen sotaan ja kokeilla omaa blinireseptiä. Täytyy myöntää, etteivät odotukset onnistumisesta olleet kovin korkealla ja ilo olikin suuri, kun pannussa paistui kuohkeita ja keveitä pikkulättysiä, jotka maistuivat itseni lisäksi kokeneemmillekin blinien purijoille.

    Oli alusta asti selvää, että blineistä tehtäisiin gluteenittomia, maidottomia ja hiivattomia. Ja niin tehtiin! Vehnäjauhon korvasi riisijauho, maidon tuttuun tapaan kookoskerma ja hiivan leivinjauhe sekä vichyvesi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Päärynästä pyöreyttä hedelmäiselle sellerisoseelle

    Päärynästä pyöreyttä hedelmäiselle sellerisoseelle

    Paleokeittiön KotiGourmet

    Juurekset ovat pop! Ainakin näin talvikaudella tuoreempien kasvisten odotellessa kasvukauden alkamista. Olikin siis jokseenkin päivänselvää, että meheville hirvipullille tekaistaisiin kaveriksi jotain juurespohjaista. Sopivat muutenkin mukavasti riistalihan kylkeen. Mutta minkähän mukulan sitä valitsisi?!

    Kyllähän siinä useampiakin vaihtoehtoja tuli mietittyä. Valinta osui lopulta varsin vähälle käytölle jääneeseen juuri- eli mukulaselleriin.

    Juurisellerin maku on melko voimakas, vaikka kypsennettäessä pehmeneekin ja muuttuu makeammaksi. Vielä piti siis keksiä sellerille jotain kaveriksi makua miedontamaan. Kun perunaa en kauheasti suosi, niin ensimmäisenä maun pehmentäjäksi mieleen nousi mieto palsternakka. Kukkakaaliakin pohdin, mutta seikkaillessani internetin ihmeellisessä maailmassa kiinnittyi huomio amerikkalaisen julkkiskokki Emeril Lagassen selleri-päärynäpyreeseen.

    Hiukan piti ajatusta makustella. En oikein saanut mielikuvissani minkäänlaista hedelmää sopimaan selleriin.

    Mutta uteliaisuus vei voiton! Testaa, niin tiedät mentaliteetilla mentiin. Kun nyt muutenkin tykkään kokeilla kaikenlaisia kummallisia kombinaatiota (joista monet ovat muuten osoittautuneet hyviksi, jopa loistaviksi yhdistelmiksi), niin eipä siinä muuta kuin sellerit kattilaan ja päärynät pannuun herukkaisen punasipulikastikkeen viereen kypsymään.

    Ei haittaa, vaikka päärynät ovat kovia ja hieman raakoja. Kuten ne tähän aikaan vuodesta marketissa tuppaavat olemaan. Pehmenevät ja makeutuvat pannulla mukavasti.

    Lopputulos yllätti! Päärynä passasi selleriin oikein mukavasti. Samettisen sileä sose maistui hedelmäisen makealle antaen kivan vastapainon pekonisille hirvipullille.

    Tosin myös makean punasipulikastikkeen kanssa kokonaisuus meni vähän imeläksi, joten seuraavalle kerralle itselle muistiin ja muille vinkiksi, että kastikkeeseen lisää hapokkuutta esim. pakasteherukoista (tai vähemmän sokeria sisältävästä herukkahyytelöstä) ja/tai soseeseen pikkasen enemmän selleriä ja vähemmän päärynää. Veikkaisin, että jo 600 g juuriselleriä ja 400 g päärynää tasapainoittaisi sosetta kivasti päärynää kuitenkaan hävittämättä.

    JUURISELLERI-PÄÄRYNÄPYREE

    • ½ kg juuriselleriä kuorittuna ja paloiteltuna
    • ½ kg päärynöitä kuorittuna, kodat poistettuina ja paloiteltuna
    • 4 rkl suolatonta voita
    • 1 ¼ dl kuivaa valkoviiniä
    • reilu ½ dl smetanaa (tai kuohu-/kookoskermaa)
    • ripaus muskottipähkinää
    • maustamiseen suolaa ja mustapippurirouhetta
    1. Laita sellerit kattilaan. Keitä suolalla maustetussa vedessä ~20 min tai kunnes selleri on kypsynyt pehmeäksi. Kaada vesi pois ja valuta sellerit huolellisesti.
    2. Valmistele päärynät sellerin kypsyessä. Sulata voi isohkolla pannulla. Lisää pannulle päärynät. Kypsennä sekoittaen kunnes päärynät ovat hieman pehmenneet.
    3. Lisää pannulle viini. Jatka kypsennystä edelleen sekoittaen kunnes päärynät ovat läpikotaisin pehmeitä (haarukkatesti!) ja niiden pinta alkaa soseutumaan.
    4. Laita sellerit, karamellisoidut päärynät sekä smetana tehosekoittimeen. Sekoita sileäksi. Mausta lopuksi muskottipähkinällä, suolalla ja ruohitulla mustapippurilla.

    Kaiken kaikkiaan oikein maittava KotiGourmet -ateria ja hieman erilainen, kivan eksoottinen pyree. Helppokin kaiken muun positiivisen lisäksi.

    Pistäkäähän kokeillen! Olisi ihan jättekiva kuulla muidenkin ajatuksia päärynäisestä selleripyreestä, joten kommenttia rohkeasti boxiin tai muihin Paleokeittiön kanaviin.

    Eksoottisia sosehetkiä Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Pekoniset hirvenlihapullat herukkakastikkeella – Täydellinen riista-ateria!

    Pekoniset hirvenlihapullat herukkakastikkeella – Täydellinen riista-ateria!

    Vihdoin jo parisen viikkoa sitten päivänvalon nähneiden, mehevien hirvipullien kimppuun. Kuten instassa ehdin jo mainostamaan, niin näistä tuli kyllä parhaimmat paleopullat ikinä! Samalla pääsi myös pakastimessa pitkään lojunut hirvenjauheliha hyötykäyttöön. Emäntä happy!

    Hirvipullat herukkaisella punasipulikastikkeella ja selleri-päärynäpyreellä saavat kunnian aloittaa uuden suuntauksen Paleokeittiön taipaleella. Oikeastaan uusi osasto starttasi jo joulun riistapöydästä riekonrintoineen ja hirvipaisteineen. Tosin ajatus on kypsynyt vasta jouluaterian jälkeen, joten ensimmäinen postaus toimikoon reseptien puuttuessa lähinnä inspiraation lähteenä.

    Paleokeittiön KotiGourmet

    Suuntaus näkyy KotiGourmet -kategoriana, jonka alle tulen keräilemään näitä astetta fiinimpiä reseptejä ja ateriakokonaisuuksia. Paleokeittiön pääasiallinen tarjonta painottuu edelleen nopeisiin ja helppoihin arkiruokiin, joita satunnaisesti piristävät terveellisemmät herkut.

    Vaikka maku on ehdottomasti mukana myös arkiresepteissä, niin KotiGourmet -osastolla makuun, raaka-aineisiin ja valmistustapoihin olisi tarkoitus panostaa vielä hippasen enemmän. KotiGourmet -reseptit sopivat toki myös arkeen, esim. nämä mehevät hirvipullat valmistuvat ihan siinä missä perinteisemmätkin.

    Ateriakokonaisuudet sopivat mainiosti vähän isompaan ruokapanostukseen, viikonloppuruoaksi tai jopa juhlatarjottavaksi. Läsnä maukkaan ruoan lisäksi tulevat olemaan myös emännän uusin villitys ja perehtymisen kohde, ruokailukokemusta mukavasti täydentävät, laadukkaat viinit, joita sopii laittaa yhtälailla lasiin kuin lurauttaa ruoan sekaakin. Pakko ei ole, mutta saa ;)

    Kyse on paitsi reseptitarjonnan monipuolistamisesta, niin myös paleopohjaisen ruoan jalostamisesta nautinnollisempaan suuntaan. Samalla pääsen haastamaan  itseäni, oppimaan uutta ja tuomaan uutta sisältöä omaan ruoanlaittooni.

    Kun takana on jo 10 vuotta tuttua, turvallista ja toimivaksi todettua paleotaivalta, niin kaipaan uudistumista ja kokkailun sovittamista paremmin nykyisiin ajatusmalleihini. Haluan myös haastaa itseäni raaka-ainerintamalla. Kokeilla sekä käsittelyltään, että makumaailmaltaan hieman pelottaviltakin tuntuvia ja aiemmin ohittamiani aineksia. Näihin kuuluvat ainakin riista, sisäelimet sekä sienet.

    Pitkä alustus, joten eiköhän siirrytä pikaisesti hirvipullien pariin!

    Riistahan on parasta paleota, mutta vaikka mulla on ollut aika mukavasti mahdollisuus hirvieläinten lihaa käyttää, niin olen sitä vierastanut. Syynä lähinnä nauttimieni hirviruokien kuivakkuus ja hirvenlihan vieraaksi jäänyt, voimakas maku.

    Mutta nämä pullatpa eivät ole kuivia! Vaan ihanan meheviä, jopa hajoilevuuteen saakka. Mehevyyttä hirvipulliin tuo rasvainen pekoni, joka myös pehmentää makumaailmaa. Oman oleellisen tehtävänsä kokonaisuudessa täyttävät perinteiset riistamausteet; katajanmarjat, timjami ja sinappi. Näitä et halua ohittaa!

    Mainitsin hajoilevuudesta, joka teki pullien paistamisesta hieman haasteellista. Hippasen vähemmän smetanaa sekä paremmin pienitty sipuli ja pekoni auttanevat hellän käsittelyn ohella asiaa.

    Nämä pullat paistuivat pannulla, mutta kypsennys onnistuu myös uunissa. Tosin silloin ainakin itse hakisin kivan paistopinnan ensin pannulta ja hoitaisin jälkikypsennyksen uunissa.

    Hirvipullien kaveriksi lautaselle päätyivät mielenkiintoinen selleri-päärynäpyree sekä herukkainen punasipulikastike.

    Kastikkeet ovat mulle myös uusi juttu. En ole aiemmin kotikokkailussa juurikaan niihin panostanut, enkä niitä oikeastaan kaivannutkaan. Olen kokenut kunnon kastikkeet hieman työläiksi, vaikka eivät sinänsä vaikeita olekaan. Valmistus vaatii vaan aikaa ja huolenpitoa. Mutta kyllähän kastikkeella paikkansa lautasella on. Paitsi suunkostukkeena, niin etenkin lisämaun antajana ja aterian täydentäjänä.

    Makea, herukkainen punasipulikastike kyllä kruunasi hirvipullat! Eli oli todellakin vaivan odottamisen arvoinen. Suosittelen testaamaan!

    Joskin kanalientä kannattanee käyttää huomattavasti, jopa puolet vähemmän. Tutkiskelin punasipulikastikkeen perusohjeita netistä, ja vaikka kastikkeesta tuli oikein hyvä ja maukas, niin sen kokoon keittäminen vei aikaa aivan tolkuttomasti. Taisi siinä peräti pari tuntia vierähtää ennen kuin liemi alkoi muistuttaa kastiketta.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Riistainen joulupöytä mallia 2016

    Riistainen joulupöytä mallia 2016

    Joulu meni jo! Yhtä nopeasti kuin tulikin. Mutta minä aion vielä muistella hetken mennyttä joulua ja raapustaa muistiin jouluaaton antimia, jotka eivät itselleni olleet aivan perinteisemmästä päästä. Toki joulupäivän ja tapanin vietin myös perheemme perinteisten jouluherkkujen äärellä, mutta aatto toi mukanaan paljon uusia makuelämyksiä pitkälti kotimaan metsistä.

    Jos aattopöytää pitäisi kategorioida, niin Paleokeittiön emännälle paremmin kuin hyvin sopivalla, mutta valitettavan vieraaksi jäänellä riistateemalla mentiin. Petrataan, petrataan… ja totutellaan pikkuhiljaa itselleni aiemmin haasteellisiksi osoittautuneiden riistan, sienien ja kalojen kanssa.

    Itse asiassa on aika hienoa, että vielä lähes kymmenen vuoden paleotaipaleen jälkeen opittavaa ja opiskeltavaa löytyy pilvin pimein. Mukavuusalueelle on helppo jumittautua, mutta haasteet ja uudet ulottuvuudet ovat sellaista elämän suolaa, joiden kohtaaminen piristää kummasti. Vaikka niihin tarttuminen vähän vaikeaa onkin. Tosin täytyy totuuden nimissä mainita, että ruoanlaiton osalta pääsin helpolla pysyttelemällä tutulla tantereella kasvisten maittavassa maailmassa ja jättämällä lihaisat herkut osaavimpiin käsiin.

    Aloitimme aattopöydän valmistelun rennosti jo aatonaattona, jolloin kyhäsin kokkailuja siivittämään talvisia makuja täynnä olevan sangrian. Sopivasti maustettu sangria sopii mainiosti myös muihin talvikekkereihin tai viimaisia viikonloppuja piristämään, joten yritänpä saada reseptiä pihalle vielä ennen vuodenvaihteen juhlia. Jos joku siitä vaikka uudenvuoden boolin itselleen nappaisi!

    Jos aatonaattona maisteltiin karpaloiden kirvoittamaa, omenaista sangriaa, niin aatto korkattiin hieman juhlavammissa merkeissä kaapin perältä löytyneen Philippe Gonetin samppanjan merkeissä. Mausta ja väristä päätellen se lienee viihtyneen siellä jo pidemmän aikaa…

    Ikääntynyt samppanja yllätti positiivisesti ja sopi mainiosti paitsi alkumaljaksi, niin myös kevyempien alkuruokien huuhtojaksi. Voimakkaampi riista sen sijaan vaati vierelleen hapokkaampaa punaista, pirteän marjaisen Pinot Noirin ja täyteläisemmän Tempranillon muodossa.

    Aaton ruokajuhlat alkoivat smetanakerroksella sivellyillä, paahdetuilla paahtoleipäpaloilla, jotka herkkä muikunmäti sekä ripaus punasipulia ja rouhittua mustapippuria kruunasivat. Lohenmätiä olen aiemmin maistanut, enkä mitenkään isosti ihastunut. Mutta muikunmäti ainakin näin tarjoiltuna maistui mainiosti eikä jättänyt jälkeensä ruokatraumoja.

    Mätileipien jälkeen jatkoimme edelleen leipäisissä tunnelmissa; vaalea leipä täydentyi rukiisella limpulla sekä tervaisella saaristolaisleivällä, jolle muuten vahva suositus (löytyi Lidlistä). Alkuun graavattua siikaa, väliin hienostunutta hanhenmaksaa ja lopuksi tyhdimpaa, kylmäsavustettua lohta. Kaloja piristämässä myös remouladekastike.

    Alkupalojen jälkeen oli aika korkata varsinainen riistasaalis näillä kauniilla riekonrinnoilla. Riekon rintapalat eivät pikaista kypsennykstä pannulla kummempaa valmistelua kaivanneet.

    Riekot vähän emäntää jänskättivät, koska en ollut aiemmin sen enempää riekkoihin kuin muihinkaan ”oikeisiin” riistalintuihin haarukkaa upottanut. Riekot kuitenkin päätyivät riistaisan joulupöydän suosikiksi. Ihan mahtava pikku lintu!

    Riekon kaverina lautasella lintujen jämistä keiteltyyn, tummaan riistaliemipohjaan valmistettu, makea portviinikastike kera valmiin Waldorfin salaatin ja emännän joulumausteiseksi pikkelöidyn punakaalin.

    Vatsa oli ensimmäisen lautasellisen jälkeen mukavan täysi, mutta ei ähkyisä, kuten monesti etenkin joululaatikoiden jälkeen tahtoo olla. Tässä välissä oli kuitenkin mukava sulatella riekkoja jokusen tunnin ennen seuraavan riistalihan kimppuun käymistä.

    Jep, ruokaisissa tunnelmissa meni vuoden 2016 jouluaatto – välillä ruokaa valmistellessa, pöytää kattaessa ja sitten taas syödessä. Kulinaristin toiveaatto ja joululahja parhaimmasta päästä!

    Siinä sivussa, ensimmäisiä jouluruokia nauttiessa kypsyi uunissa aaton toinen pääateria, metsäisissä mausteissa ja Pinot Noirissa marinoitu hirvipaisti. Riekkojen lailla myös hirvipaisti hieman etukäteen hirvitti, koska aiemmat kokemukset kuivakkaaksi ja sitkeäksi paistetusta hirvestä eivät olleet kovin positiivisia. Enkä muutenkaan ole mikään paahdettujen paistien ylin ystävä. Juurikin tuosta em. syystä.

    Noh, näköjään raaka-aineesta kuin raaka-aineesta saa hyvää kun on kokki kohdallaan! Toki hirvi maistui hirvelle eli liha on jauhetulle sika-nautakansalle vierasta ja voimakasta, mutta tällä kertaa ah, niin mehevää, eikä yhtään kuivakkaa tai pelkkää purukumia.

    Hirven kanssa maistui jo aiemmin mainitsemani Waldorfin salaatti ja pikkelöity joulukaali sekä inkiväärinen bataattilaatikko, tattikastike (joka vaatii emännältä vielä vähän lisää totuttelua ;)) ja karpalo-cointreau -hilloke. Maukas kokonaisuus, joka täytti ahneen emännän vatsaa hippasen liiaksikin. Ja taas tarvittiin muutama tunti sulattelua ennen juustopöytään istahtamista.

    Koska jälkiruokaa ei enää päivän päätteeksi kenenkään vatsa kaivannut, niin juustopäällysteiset piparit saivat tällä kertaa toimittaa jälkkärin virkaa. Tulkoon makean jälkiruoan vuoro myöhemmin! Vielä se ei ole tullut.

    Juustolautasella kuitenkin pipareiden lisäksi makeaa viikunahilloketta, sinihomeista Stiltonia ja pehmeää, pitkän kypsytyksen myötä aromikkaaksi kypsynyttä, brie -tyyppistä Brillat-Savarin -juustoa.

    Sellaista riistavoittoista gourmet -aattoa vietti emäntä tänä vuonna! Paljon uutta ja hyvää! Annokset sopivat pienin viilauksin mun mielestä mainiosti myös joulupöydän ulkopuolelle. Itse en ole ollut riistan suhteen kovin rohkea, mutta tämän kokemuksen myötä vinkkaisin, että rohkeasti vaan riistan kimppuun ihmiset! On ravitsemuksellisesti ehkä parasta ruokaa, mitä paitsi paleo-, niin myös muu kansa voi nauttia!

    Jotain on vielä joulusta jäljellä. Laitellaan kun keritään! Tässä nyt välipäiviä vähän puoliteholla kuitenkin viettelen ja odottelen vuotta uutta alkavaksi. Tuloillaan ainakin tuota alussa mainostamaani vaaleaa sangriaa ja maidottomia, mutta ei mauttomia kotitekoisia tryffeleitä. Ja sitä aattona missattua jälkkäriäkin!

    Rentoja välipäiviä ja riistaisia kokkailuja Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa