Kaipaatko syksyyn jotain tuhtia, kermaisen täyteläistä ja täyttävää – lohtua? Punaviinillä ja pekonilla täydennetty kantarellirisotto on viilenevien viikonloppupäivien ja pimenevien arki-iltojen ilo – syksyistä lohturuokaa täydellisimmillään.

Artikkeli on julkaistu kolmisen vuotta sitten nyt jo edesmenneellä enJOY -sivustolla. Höpinät ovat ehtineet välivuosina vanhentua, mutta resepti on yhä voimassa ja ajankohtainen – tänään, huomenna sekä syksyinä tulevina.

Parempaa ruokaa terveellä maulla! KotiGourmet -reseptit ovat Paleokeittiön tavanomaisesta ruokaideologiasta poikkeavia ruokaohjeita – erityistilanteiden harvinaista herkkua, jotka saattavat sisältää myös muita kuin terveelliseksi ravinnoksi miellettyjä aineksia.

Here it comes! Pitkään lupailtu ja vuoroaan odottanut, emännän todellinen ensimmäistä kertaa ikinä kokkaus – SIENIRISOTTO!

TODELLINEN ekaa kertaa ikinä siksi, että kokkasin ensimmäistä kertaa sekä sieniä, että risottoa. Woooaaaaah! Hyvin selvisin. Sanoisin, että jopa erinomaisesti. Koska lopputulos oli niin supermaukas, ettei syömistä voinut lopettaa, vaikka vatsa huusi jo kolmatta kertaa hoosiannaa.

No okei, ehkä mä ihan vähän taas huijasin. Sillä ei tämä ollut aivan ensimmäinen kerta kun sieniä ja risottoa Paleokeittiön pannulla nähtiin.

Harjoittelin nimittäin viikkoa aiemmin melkein vastaavaa kantarelleilla ja valkoviinillä. Erinomaista tuli siitäkin, mutta ajattelin tämän pekonilla ja punaviinillä täydennetyn version sopivan paremmin näille syksyisille keleille. Ja jo nurkan takana odottaville talvipakkasille.

Pekonilla täydennetty punaviini-sienirisotto on lohturuokaa parhaimmillaan – tuhtia, täyttävää, kermaisen täyteläistä ja täynnä makua.

Energiaakin vähän enemmän. Näitä kaikkia ihminen talvikaudella kaipaa. Minä kaipaan. Kehon ympärille vaivihkaa kietoutuvaa ”talviturkkia”, joka on taas kevään kynnyksellä karistettava yltä. Ne muutamat talvi-ilojen kilot.

Täytyy myöntää, että nyt tuntuu todella hullulta, että olen sekä sieniä, että risottoa parhaani mukaan tähän asti vältellyt. Sienien osalta takana on parin vuoden opettelujakso, joka on vihdoin kantanut hedelmää.

Sienet eivät enää pelota. Eivätkä maistu tai tunnu suussa pahalta.

Risoton välttely liittyy aika pitkälti jo kymmenisen vuotta vallalla olleeseen ravintoideologiaani. Riisi on kyllä hyvä gluteeniton vaihtoehto, mutta paleota se ei ole. Ainakaan risoton mittakaavassa. Riisikakku silloin tällöin on vielä ruokaraameihini mahtunut.

Toisaalta olen kyllä AEP eli aikaan ennen paleota oman riisiannokseni syönyt – kuiva riisi, kananrinnat ja rasvaton jauheliha tulivat kymmenessä vuodessa tutuiksi. Liian tutuiksi – parsakaalin, rahkan ja ananaksen rinnalla. Koska kehonrakennus.

Ajan myötä – terveysongelmien väistyttyä ja ammatinkin vaihduttua on satunnainen risotto löytänyt tiensä emännän lautaselle.

Risottohan on äärettömän hyvää. Ja niin lohdullista. Mutta ei keho siitä vieläkään säännöllisemmin syötynä tykkää. Olen syönyt, jos tarjottu on, mutta en itse risoton keittoon ole alkanut.

Jostain syystä olen ollut myös uskossa, että risoton valmistaminen on ihan hirveän vaikeaa ja työlästä. Ei se ollut.

Tuoreiden kantarellien osalta tämä resepti tulee auttamattomasti liian myöhään. Ehkä joku fiksu on kuitenkin säilönyt kantarelleja. Ja jos ei ole, niin jotain muuta sientä vaan kehiin. Tällä sienikokemuksella on vaikea sanoa, mutta veikkaan villisti metsäsienien olevan parhaita. Herkkusienikin käynee…?