Avainsana: gluteeniton illallinen

  • Kesäkurpitsalla kevennetty jauheliha-munakoisovuoka & minttu-tzatziki (G, M opt.)

    Kesäkurpitsalla kevennetty jauheliha-munakoisovuoka & minttu-tzatziki (G, M opt.)

    Paleokeittiön maittava munakoisovuoka on emännän näkemys turkkilaisten pyörtyneestä imaamista, imam bayildista. Munakoison rinnalla uunivuoassa viihtyvät itämaisittain maustettu tomaattinen jauhelihakastike kera keventävän kesäkurpitsan, suolaisen fetan sekä makeiden pikkutomaattien. Runsaan lihaisan ja maanläheisen uuniruoan raikastaa minttu-tzatziki.

    Köyhän miehen lihaksi kutsuttu munakoiso on niin nätti, mutta emännälle valitettavan vieras. Eipä ole enää. Sillä niin vaan humpsahti tämä ”hearty, meaty & earthy” vuokaruoka kerrasta suosikkiruokien kärkeen.

    Tuli Paleokokkien kanssa juttua munakoisosta – mitenköhän sitä söisi? Kanssakokkaaja vinkkasi pyörtyneestä imaamista. Ystävällisesti myös raapusti reseptiä kaikkien Paleokokkien iloksi. Siitähän se emäntäkin inspiroitui ja innostui viimein tarttumaan violettiin aubergiiniin.

    Onneksi innostuin, sillä pyörtyneestä imaamista syntyi varsin varteenotettava kilpailija tajuttomalle kesäkurpitsavuoalle. Joka muuten on aasialaisen kookos-kanakeiton rinnalla yksi Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä.

    Jos emännältä kysytään, niin kyllä pyörtynyt imaami pesee tajuttoman kesäkurpitsan mennen tullen.

    Koska vähemmän vetistä ja ”lihaisampaa”. Itämainen makumaailmakin iskee itseeni tällä hetkellä italialaishenkistä isommin.

    Imam bayildin nimellä en Paleokeittiön munakoisovuokaa uskalla markkinoida. Kesäkurpitsalla kevennetty jauheliha-munakoisovuoka inspired by imam bayildi lienee tarkin ja totuudenmukaisin kuvaus – Paleokokeissa mainittu sekä autenttinen anatolialainen resepti kera omien mieltymysten sulautuvat yhdeksi, suussa sulavan herkulliseksi kokonaisuudeksi.

    Imaami ei pyörtynyt jauhelihalla rikastetusta vuokaruoasta vaan klassisesta turkkilaisesta kasvismezestä – sipulilla, tomaatilla ja valkosipulilla täytetystä, oliiviöljyssä kypsennetystä munakoisosta.

    Joka parhaiten maistuu valmistuspäivästä seuraavana päivänä – ei uunikuumana eteen tuotuna vaan huoneenlämpöisenä tarjoiltuna.

    Myös tutumpaan munakoisoruoka moussakaan, jossa kesäkurpitsa korvaa perinteisen perunan, voisi tämän vuoan mainiosti rinnastaa. Eksoottisemmasta imaamista se nyt kuitenkin tällä kertaa lähti.

    Toim. jälkihuom. Opin juuri, että jauhelihalla täydennetty täytetty munakoiso kulkee Turkissa nimellä karniyarik.

    Imaami pyörtyi on varsin mielenkiintoinen nimi ruoalle. Se herätti myös oman mielenkiintoni ruokaa ja sen historiaa kohtaan.

    Tarinoita 1700-luvulta peräisin olevan perinneruoan taustalla on useampia. Tunnetuimpia lienevät imaamin shokki ylenpalttisesta oliiviöljyn käytöstä johtuen sekä tajunnan menetys silkasta makunautinnosta.

    Jostain olin lukevinani myös, että nimi saattaisi liittyä tajuttomana makaavaa imaamia muistuttavaan munakoison muotoon.

    Ylijäämämunakoiso ja -kesäkurpitsa pilkotaan kuutioiksi, joilla tilkitään väljästi sijoitettujen viipaleiden välit sekä vuoan reunaosat. Kätevä keino välttää tai ainakin pienenentää hävikkiä!

    Ydinideana on latoa uunivuokaan lasagnemaisesti pitkittäin ja/tai poikittain viipaloitua munakoisoa ja kesäkurpitsaa sekä tomaattista jauhelihakastiketta.

    Viipaloinnista jälkeen jääneet tai muuten ylimääräiset palat pilkotaan kuutioiksi, joilla tilkitään väljästi sijoiteltujen viipaleiden välit sekä vuoan reunaosat.

    Vuoan voi valmistaa myös vain munakoisoa käyttäen. Kesäkurpitsa tuo kuitenkin jo jauhelihan raskauttamaan ruokaan monipuolisuuden lisäksi rakenteellista keveyttä.

    Jauhelihakastikkeeseen pistin tomaatin kaveriksi paprikaa – tykkäävät toisistaan kovasti.

    Tuoreyrtiksi valikoitu tällä kertaa perinteisemmän lehtipersiljan sijaan italialaisen keittiön ydinyrtti basilika. Jos jännempiä makuja kaipaa, niin minttu lienee melko menevä vaihtoehto.

    Viimeistelyyn vielä suolaisuutta välimerellisestä fetajuustosta sekä makeutta päälle puolitetuista pikkutomaateista. Pikkujuttuja, jotka kuitenkin nostavat kotikokinkin kokonaisuuden uudelle tasolle.

    Välimerellisen fetajuuston suolaisuus sekä puolitettujen pikkutomaattien paahteinen makeus nostavat vuoan uudelle tasolle – maullisesti ja ulkonäöllisesti.

    Suolasta ja öljystä lienee vielä hyvä muistuttaa näitä välttelemään opetettua kansaa.

    Munakoiso tykkää molemmista – kuten kesäkurpitsakin. Laatusuolaa saa kastikkeeseen annostella kesäkurpitsavuoan tavoin taas reippaalla kädellä. Muuten ei mikään maistu miltään.

    Ja laadukasta oliiviöljyäkin on hyvä lurautella sinne tänne vähän joka välissä.

    Itkettää ei koisokasvista vuokaa varten tarvitse. Suolauksen tarkoitushan on poistaa kasvien kitkeryys, mutta modernit munakoisot eivät tuppaa enää olemaan samalla tavalla kitkeriä kuin esivanhempansa.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Syksyinen sienirisotto pekonilla ja punaviinillä – Täyttävää lohturuokaa (G)

    Syksyinen sienirisotto pekonilla ja punaviinillä – Täyttävää lohturuokaa (G)

    Kaipaatko syksyyn jotain tuhtia, kermaisen täyteläistä ja täyttävää – lohtua? Punaviinillä ja pekonilla täydennetty kantarellirisotto on viilenevien viikonloppupäivien ja pimenevien arki-iltojen ilo – syksyistä lohturuokaa täydellisimmillään.

    Artikkeli on julkaistu kolmisen vuotta sitten nyt jo edesmenneellä enJOY -sivustolla. Höpinät ovat ehtineet välivuosina vanhentua, mutta resepti on yhä voimassa ja ajankohtainen – tänään, huomenna sekä syksyinä tulevina.

    Parempaa ruokaa terveellä maulla! KotiGourmet -reseptit ovat Paleokeittiön tavanomaisesta ruokaideologiasta poikkeavia ruokaohjeita – erityistilanteiden harvinaista herkkua, jotka saattavat sisältää myös muita kuin terveelliseksi ravinnoksi miellettyjä aineksia.


    Here it comes! Pitkään lupailtu ja vuoroaan odottanut, emännän todellinen ensimmäistä kertaa ikinä kokkaus – SIENIRISOTTO!

    TODELLINEN ekaa kertaa ikinä siksi, että kokkasin ensimmäistä kertaa sekä sieniä, että risottoa. Woooaaaaah! Hyvin selvisin. Sanoisin, että jopa erinomaisesti. Koska lopputulos oli niin supermaukas, ettei syömistä voinut lopettaa, vaikka vatsa huusi jo kolmatta kertaa hoosiannaa.

    No okei, ehkä mä ihan vähän taas huijasin. Sillä ei tämä ollut aivan ensimmäinen kerta kun sieniä ja risottoa Paleokeittiön pannulla nähtiin.

    Harjoittelin nimittäin viikkoa aiemmin melkein vastaavaa kantarelleilla ja valkoviinillä. Erinomaista tuli siitäkin, mutta ajattelin tämän pekonilla ja punaviinillä täydennetyn version sopivan paremmin näille syksyisille keleille. Ja jo nurkan takana odottaville talvipakkasille.

    Pekonilla täydennetty punaviini-sienirisotto on lohturuokaa parhaimmillaan – tuhtia, täyttävää, kermaisen täyteläistä ja täynnä makua.

    Energiaakin vähän enemmän. Näitä kaikkia ihminen talvikaudella kaipaa. Minä kaipaan. Kehon ympärille vaivihkaa kietoutuvaa ”talviturkkia”, joka on taas kevään kynnyksellä karistettava yltä. Ne muutamat talvi-ilojen kilot.

    Täytyy myöntää, että nyt tuntuu todella hullulta, että olen sekä sieniä, että risottoa parhaani mukaan tähän asti vältellyt. Sienien osalta takana on parin vuoden opettelujakso, joka on vihdoin kantanut hedelmää.

    Sienet eivät enää pelota. Eivätkä maistu tai tunnu suussa pahalta.

    Risoton välttely liittyy aika pitkälti jo kymmenisen vuotta vallalla olleeseen ravintoideologiaani. Riisi on kyllä hyvä gluteeniton vaihtoehto, mutta paleota se ei ole. Ainakaan risoton mittakaavassa. Riisikakku silloin tällöin on vielä ruokaraameihini mahtunut.

    Toisaalta olen kyllä AEP eli aikaan ennen paleota oman riisiannokseni syönyt – kuiva riisi, kananrinnat ja rasvaton jauheliha tulivat kymmenessä vuodessa tutuiksi. Liian tutuiksi – parsakaalin, rahkan ja ananaksen rinnalla. Koska kehonrakennus.

    Ajan myötä – terveysongelmien väistyttyä ja ammatinkin vaihduttua on satunnainen risotto löytänyt tiensä emännän lautaselle.

    Risottohan on äärettömän hyvää. Ja niin lohdullista. Mutta ei keho siitä vieläkään säännöllisemmin syötynä tykkää. Olen syönyt, jos tarjottu on, mutta en itse risoton keittoon ole alkanut.

    Jostain syystä olen ollut myös uskossa, että risoton valmistaminen on ihan hirveän vaikeaa ja työlästä. Ei se ollut.

    Tuoreiden kantarellien osalta tämä resepti tulee auttamattomasti liian myöhään. Ehkä joku fiksu on kuitenkin säilönyt kantarelleja. Ja jos ei ole, niin jotain muuta sientä vaan kehiin. Tällä sienikokemuksella on vaikea sanoa, mutta veikkaan villisti metsäsienien olevan parhaita. Herkkusienikin käynee…?

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.