Avainsana: juhlaruoka

  • Merelliset remoulademunat – Helppo alkupala arkeen ja juhlaan (G, M)

    Merelliset remoulademunat – Helppo alkupala arkeen ja juhlaan (G, M)

    Kotitekoinen remoulade on monipuolinen ja helppo klassikkokastike, joka sopii mainiosti maustamaan merellisesti täytettyjä kananmunanpuolikkaita. Pikaisesti syntyvä pikkupurtava maistuu niin arkena kuin juhlana – tarjoa vaikka pääsiäisen, vapun tai vuodenvaihteen pirteänä alkupalana.

    Artikkeli on julkaistu alunperin nyt jo edesmenneellä enJOY -sivustolla. Silloin remoulademunat koristivat uuden vuoden juhlapöytää, mutta ehkä sitäkin paremmin ne passaavat pääsiäisen alkuruoaksi tai pikkupurtavaksi.


    Vuosi vaihtui uuteen jo parisen viikkoa sitten, mutta palaanpa vielä hetkeksi vuodenvaihteen ruokatunnelmiin. Merelliset munanpuolikkaat eivät ehkä sinänsä ole vahvasti uuden vuoden juhlintaan liitettävä pikkupala, mutta kyllä tämä helppo ja monipuolinen klassikko istuu vallan mainiosti tähänkin tilanteeseen.

    Moni mieltää klassikkoruoat tylsiksi, mutta ei klassikkoa turhaan kutsuta klassikoksi.

    Erilaisilla täytteillä saa munia mukavasti modifioitua myös trendikkäämpään suuntaan. Tällä kertaa pistin kuitenkin oikein kaksin verroin klassikoksi kun täytettyjen munien toiseksi pääraaka-aineeksi valikoitui kotitekoinen remouladekastike.

    Täytetyistä munanpuolikkaista monipuolisia tekevät paitsi lukemattomat täytevaihtoehdot, niin myös istuvuus melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Toimivat yhtälailla arkena kuin juhlavammissakin kokoontumisissa – isommissa ja pienemmissä.

    Meillä täytetyt munat koristavat pöytää niin jouluna, itsenäisyyspäivänä kuin pääsiäisenäkin. Ovat tuttu näky myös sunnuntain runsaammin katetussa ruokapöydässä.

    Arkena eri tavoin päällystetyt munanpuolikkaat sujahtavat suuhun ihan sellaisenaan ilman sen kummempia lisäkattauksia. Runsaasti proteiinia ja rasvaa sisältävä välipala vie nälän pienemmälläkin määrällä – ja pitää sen myös poissa pidempään.

    Moni voi olla asiasta eri mieltä, mutta itse pidän sopivasti täydennettyjä munia myös mitä parhaimpana terveysruokana.

    Ajatus näistä merellisistä brunssimunista lähti tällä kertaa ranskalaisesta remouladekastikkeesta. Päälle vielä kylmäsavustettua lohta, mustaa merileväkaviaaria sekä silputtua ruohosipulia, niin kokonaisuus oli kivasti koossa ja kaunista katseltavaa.

    Jo pitkään päässä oli muhinut ajatus omatekoisesta remouladesta. Jostain kumman syystä olen aina hankkinut kastikkeen valmiina, vaikka sen valmistus on helppoa ja yksinkertaista. Etenkin, jos pohjana käyttää valmista majoneesia. Loppu kun on lähinnä pikkasen pilkkomista, mittaamista ja sitten vaan sekoittelua.

    Remoulade -reseptejä löytyy jos jonkinlaisia. Kirjosta voidaan kuitenkin erottaa kaksi päätyyppiä – punertava ja mausteisempi kreolilainen remoulade sekä se aito ja alkuperäinen ranskalainen versio. Peruskastikkeeseen voi lisätä myös raastettua piparjuurta tai tikutettua juuriselleriä.

    ”Etikkainen” remoulade sopii erityisen hyvin tasapainottavaksi ja raikastavaksi kaveriksi rasvaiselle kalalle.

    Mutta viihtyy yhtälailla niin lihan, kaiken kalan ja muiden merenelävien, kananmunan kuin kasvistenkin kyljessä. Toimii myös maustetun majoneesin tavoin leivällä, hodareissa ja hampurilaisissa. Testaa myös dippikastikkeena!

    MERELLISET KANANMUNAT REMOULADEKASTIKKEELLA

    Remouladekastike

    • 2½ dl valmista tai kotitekoista majoneesia
    • 1½ rkl kapriksia pilkottuna
    • 1½ rkl shalottisipulia silputtuna
    • 1½ rkl maustekurkkua pieneksi kuutioituna
    • 2-3 tl Worcestershire -kastiketta
    • 2 tl karkeaa Dijon -sinappia
    • ~½ sitruunan mehu
    • 1 rkl ruohosipulia, tilliä tai persiljaa silputtuna
    • (hieman hunajaa)

    Merelliset kananmunat

    • keitettyjä kananmunia puolitettuina
    • remouladekastiketta (ohje alla)
    • kylmäsavustettua lohta suikaleiksi leikattuna
    • tummaa merileväkaviaaria
    • silputtua ruohosipulia, tilliä tai persiljaa
    1. Valmista remouladekastike. Pilko kaprikset, shalottisipuli ja maustekurkku pieneksi. Sekoita kaikki ainekset sopivassa kulhossa hyvin keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa maustavia aineksia (+ hunajaa).
    2. Anna maustua jääkaapissa noin puolisen tuntia.
    3. Kokoa kaikki ainekset munanpuolikkaiden päälle aineslistan järjestyksessä. Tarjoile mieluiten heti, mutta säilyvät tarvittaessa jonkin aikaa kauniina myös jääkaapissa.

    💡 Voit valmistaa remouladekastikkeen jo edellisenä päivänä ja antaa maustua yön yli.

    💡 Jos valmismajoneesi on liian etikkaista, niin lisää hieman hunajaa tasapainottamaan kokonaisuutta.

    💡 Valuta pilkottu maustekurkku sekä kaprikset huolelllisesti, jotta kastikeesta ei tule liian juoksevaa – rakenteeltaan tuhdimpi kastike pysyy munien päällä mukavammin.

    💡 Kokeile monikäyttöistä remouladea myös muiden kala- ja äyriäisruokien kaverina tai vaikka perunasalaatin kastikkeena. Sopii myös hodarien ja burgereiden täytteeksi tai dippikastikkeeksi. Erityisen hyvää jouluna mallas- tai saaristolaisleivän päällä kera merellisten lisukkeiden.

    Paleokeittiö - Terveempää ruokaa hyvällä maulla
  • Kolme kalaisaa avokadotoastia

    Kolme kalaisaa avokadotoastia

    Paleokeittiön kalateemainen kokkaus jatkuu nopeilla, monipuolisilla ja aivan ylihelpoilla ohjeilla!

    Itse asiassa en tiedä, voiko tätä edes kokkaukseksi kutsua. Kokoaminen lienee lähempänä totuutta. Mutta mikäs sen parempaa kuin taikoa maistuvaa terveysherkkua arkeen vain muutamassa minuutissa. Minä tykkään. Veikkaan, että niin tykkää moni muukin.

    Mitä tämänkertaisten ohjeiden monipuolisuuteen tulee, niin pistänpä insipiraatioksi, en vain yhtä vaan kokonaiset kolme reseptiä. On mitä testata ja mistä valita. Jotain sopivaa joka tilanteeseen ja makumieltymyksiin. Aamuun, välipalaksi, lounaalle. Miksei päivän pääateriaksikin.

    Hyviä rasvoja on ladattu kasvisten ja proteiinin kylkeen roppakaupalla. Nämä pari hyvärasvaista raaka-ainetta yhdistävät kaikkia variaatioita. Tarjolla on nimittäin avokadoa ja savulohta niin aasialaiseen, meksikolaiseen kuin perisuomalaiseenkin malliin.

    Avokado suomalaista? Ehkä ei. Mutta ei kai tämä nyt niin pilkun päälle ole.

    Pistin jälleen Paleokokeissa pientä kyselyä pystyyn. Oma kalasuosikkini on eittämättä lohi. Tai ainakin siinä mielessä, että se helpoiten kotikeittiöön kulkeutuu.

    Kiinnosti tietää, että millaista kalaa muut mieluiten tai useimmiten kotona kokkaavat. Tai käyttävät. Enemmistö oli kanssani samoilla linjoilla. Kyllä se jonkinlainen lohi maistuu muillekin.

    Lohi vaan on jotenkin helppo valinta. Ja helpointahan se on silloin kun kalaviipaleen voi siirtää suoraan paketista pöytään. Tai pistää suuhun. Savustettuna tai graavattuna.

    Tämän postauksen tähtenä avokadotahnan rinnalla loistaa jo aiemmasta Paleo Buddha Bowlista tuttu, valmiiksi siivutettu kylmäsavulohi. Joka totta puhuakseni emännälle parhaiten maistuu terveleipäviipaleen päällä kera remouladekastikkeen. Yhdistelmässä vaan on jotain niin… mmmmmm… maukasta.

    Harvemmin tulee komboa nautiskeltua. Syynä ennen kaikkea se terva- tai saaristolaisleipä, jota ei ihan joka päivä sovi kitusiinsa työntää. Olen säästänyt juhlahetkiin. Niin teen tänäänkin.

    Tänään tarjolla siis kalaisaa avokadotoastia kolmella tapaa. Aloitellaan tiukkalinjaisten ”mitättömästä”, mutta ei mauttomasta meksikolaisesta. Ja jatketaan siitä sitten gluteenittoman aasialaisen arkiversion kautta kotimaisiin herkkuhetkiin.

    Avokadotoastista täytyy vielä vähän avautua. Sehän on viime vuosina ollut jonkinlaista trendiherkkua.

    Koko homman ydin on tietysti avokado, jota voidaan latoa ”leivän” päälle joko sellaisenaan, karkeasti muussattuna tai sileäksi sekoitettuna. Nakuna tai eri tavoin maustettuna. Versioita toastin avokadotahnoista on varmasti tuhansia. Alle kirjaamani on omaan makuun sopivimmaksi viilattu sose. Jokainen varioikoon vapaasti.

    En aiemmin oikein ymmärtänyt, että mistä tässä nyt kohkataan. Miksi avokado leivän päällä on jotenkin iso juttu?

    Menee jälleen kerran kategoriaan testaa ennen kuin tuomitset. Löysin avokadotoastit viimein viime kesänä kun ei kokkaus helteellä huvittanut. Jotain kohtuu terveellistä piti kesäkuumallakin kuitenkin syödä. Avokadoriisikakusta erilaisine täytteineen tuli kaveri.

    Avokadotoastia on helppo muunnella omien mieltymysten mukaan. Mun ajatusprosessi toastin koostamisessa menee jokseenkin seuraavasti…

    • pohja
    • maustettu avokadotahna
    • kasviskerros
    • proteiinikerros
    • yrtit ja muut tilpehöörit

    Kala proteiinilähteenä tuli kuvioihin mukaan vasta fisuviikkojen myötä. Hyvin toimivat limellä maustettu vihreä kivihedelmä ja savulohi yhdessä.

    RAIKAS AVOKADOTAHNA

    • 1 kypsä avokado
    • ~3 rkl limen mehua (1 lime, tai maun mukaan)
    • 2 rkl mietoa oliiviöljyä
    • ½ keskikokoisesta valkosipulinkynnestä
    • ripaus suolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Laita kaikki muut ainekset paitsi rouhittu mustapippuri joko tehosekoittimeen tai surauta sileäksi sauvasekoittimella.
    2. Mausta mustapippurirouheella. Sekoita lusikalla, maista ja viilaa mausteita tarvittaessa.

    Valmis tahna säilyy limen ansiosta suljetussa astiassa jääkaapissa ainakin päivään seuraavaan. Mahdollinen ylijäämä toimii mainiosti myös tuorekasvisten, kuten kurkun, porkkanan, varsisellerin ja kukkakaalin dippaukseen.

    ”MITÄTÖN” MEKSIKOLAINEN TIUKKAAN LINJAAN

    • jykevä salaatinlehti tai kaksi
    • reippaasti avokadotahnaa
    • tomaattia siivuina tai kuutioituna
    • punasipulia ohuina renkaina tai hienonnettuna
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifileviipale
    • punaista chiliä tai jalopenoa pilkottuna
    • koristeluun tulista silmusalaattia ja mustaa merileväkaviaaria
    • tarjoiluun limeä
    1. Pilko / siivuta kasvikset.
    2. Kokoa avokadotoast salaatinlehden päälle, purista päälle hieman limeä ja syö samantien.

    GLUTEENITON AASIALAINEN ARKEEN

    • 1 riisikakku
    • reilusti avokadotahnaa
    • kurkkua siivutettuna
    • porkkanaa karkeasti raastettuna
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifileviipale
    • sushi-inkivääriä suoraan purkista
    • koristeluun tuoretta korianteria ja merileväkaviaaria (tai mustia seesaminsiemeniä, joita minä en perusmarketista löytänyt)
    • tarjoiluun limeä
    1. Raasta / siivuta kasvikset.
    2. Kokoa kaikki riisikakun päälle, purista päälle limeä ja nauti heti.

    PERINTEINEN SUOMALAINEN HERKKUHETKIIN

    • viipale terva- tai saaristolaisleipää
    • avokadotahnaa
    • salaatinlehti
    • keitettyä kananmunaa viipaleina
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifilesiivu
    • koristeeksi tuoretta tilliä ja merileväkaviaaria
    • sitruunaa tarjoiluun
    1. Keitä ja siivuta kananmuna.
    2. Kokoa ja syö edellisten malliin.

    Sellainen setti kalaisia ”avokadotoasteja”. Mietin omaa suosikkia. Valinta tuntui haastavalta. Kaikki hyviä omalla tapaa. Mutta kyllä tässä Mitätöntä meksikolaista on eniten syöty.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Lempeän mausteinen punajuurikeitto – Värikäs syyssoppa juustokuminalla

    Lempeän mausteinen punajuurikeitto – Värikäs syyssoppa juustokuminalla

    Illat pimenee, ilmat viilenee… vai pitäiskö sanoa, että kylmenee? Ja keitot sen kun sakenee! Ei enää kevyttä kasvista soppaan vaan tuhdimpaa juuresta ja lisää lämpöä itämaisista mausteista.

    Punajuuresta se syntyi, syksyn eittämättä värikkäin ja maukkain soppa. By so far.

    Inspiraatio juustokuminalla maustettuun punajuurikeittoon syttyi synttäreillä, jossa tarjoiltiin parasta maistamaani kasvispiirakkaa ikinä. Piirakassa ei todennäköisesti ollut punajuurta, mutta juustokuminaa oli. Jotain juustokuminalla maustettua piti piirakkareseptiä odotellessa päästä itsekin kokkailemaan. Tällä kertaa kaveriksi kelpasi ajankohtainen punajuuri. Ja tomaatti.

    Itseäni ehkä eniten keittiössä inspiroi kokeileva kokkaus. Teen todella harvoin samaa ruokaa uudelleen. Koska booooring… Jotain uutta sen olla pitää, jotta tällainen itse asiassa aika laiska ruoanlaittaja ihan tosissaan kauhan varteen tarttuu.

    Lisäksi mua ovat jo pitkään kiehtoneet yllättävät tai jollain tapaa ”epäsovinnaiset” makuyhdistelmät. Sellaiset, joita on vaikea saada päässään ennalta sopimaan yhteen.

    En tiedä, miltä punajuuren, tomaatin ja juustokuminan yhdistelmä sun mielessä maistuu, mutta mulla oli hieman hankaluuksia saada niitä sovitettua yhteen. Tai en ainakaan osannut ennakkoon edes kuvitella, miltä lopputulos maistuu.

    Ihan ylihyvältähän se maistui! Oli kovasti ainakin emännän mieleen. Tomaattia olisin tuskin osannut valmiista sopasta paikantaa, mutta kyllähän se vähän vaivihkaa piristi koko keittoa ja toi hieman hapokkuutta muutoin melko makealle ja juurevalle punajuurelle. Myöskään juustokumina ei hyökännyt lautaselta silmille vaan jätti mukavan lempeän itämaisuuden makunystyröiden päähän leijumaan.

    Sopan pääosassa on siis ehdottomasti intensiivinen punajuuri, johon muut raaka-aineet tuovat jännittävää kerroksellisuutta. Kuulostaako hienolta ja hifistelyltä? Saattaa kuulostaa, mutta kyseessä on ihan yksinkertainen ja helppo sosekeitto, joka mun mielestä sopii yhtä hyvin arkeen kuin juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Ja syksyyn. Tykkäsin myös punaviinistä ;)

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Pekoniset hirvenlihapullat herukkakastikkeella – Täydellinen riista-ateria!

    Pekoniset hirvenlihapullat herukkakastikkeella – Täydellinen riista-ateria!

    Vihdoin jo parisen viikkoa sitten päivänvalon nähneiden, mehevien hirvipullien kimppuun. Kuten instassa ehdin jo mainostamaan, niin näistä tuli kyllä parhaimmat paleopullat ikinä! Samalla pääsi myös pakastimessa pitkään lojunut hirvenjauheliha hyötykäyttöön. Emäntä happy!

    Hirvipullat herukkaisella punasipulikastikkeella ja selleri-päärynäpyreellä saavat kunnian aloittaa uuden suuntauksen Paleokeittiön taipaleella. Oikeastaan uusi osasto starttasi jo joulun riistapöydästä riekonrintoineen ja hirvipaisteineen. Tosin ajatus on kypsynyt vasta jouluaterian jälkeen, joten ensimmäinen postaus toimikoon reseptien puuttuessa lähinnä inspiraation lähteenä.

    Paleokeittiön KotiGourmet

    Suuntaus näkyy KotiGourmet -kategoriana, jonka alle tulen keräilemään näitä astetta fiinimpiä reseptejä ja ateriakokonaisuuksia. Paleokeittiön pääasiallinen tarjonta painottuu edelleen nopeisiin ja helppoihin arkiruokiin, joita satunnaisesti piristävät terveellisemmät herkut.

    Vaikka maku on ehdottomasti mukana myös arkiresepteissä, niin KotiGourmet -osastolla makuun, raaka-aineisiin ja valmistustapoihin olisi tarkoitus panostaa vielä hippasen enemmän. KotiGourmet -reseptit sopivat toki myös arkeen, esim. nämä mehevät hirvipullat valmistuvat ihan siinä missä perinteisemmätkin.

    Ateriakokonaisuudet sopivat mainiosti vähän isompaan ruokapanostukseen, viikonloppuruoaksi tai jopa juhlatarjottavaksi. Läsnä maukkaan ruoan lisäksi tulevat olemaan myös emännän uusin villitys ja perehtymisen kohde, ruokailukokemusta mukavasti täydentävät, laadukkaat viinit, joita sopii laittaa yhtälailla lasiin kuin lurauttaa ruoan sekaakin. Pakko ei ole, mutta saa ;)

    Kyse on paitsi reseptitarjonnan monipuolistamisesta, niin myös paleopohjaisen ruoan jalostamisesta nautinnollisempaan suuntaan. Samalla pääsen haastamaan  itseäni, oppimaan uutta ja tuomaan uutta sisältöä omaan ruoanlaittooni.

    Kun takana on jo 10 vuotta tuttua, turvallista ja toimivaksi todettua paleotaivalta, niin kaipaan uudistumista ja kokkailun sovittamista paremmin nykyisiin ajatusmalleihini. Haluan myös haastaa itseäni raaka-ainerintamalla. Kokeilla sekä käsittelyltään, että makumaailmaltaan hieman pelottaviltakin tuntuvia ja aiemmin ohittamiani aineksia. Näihin kuuluvat ainakin riista, sisäelimet sekä sienet.

    Pitkä alustus, joten eiköhän siirrytä pikaisesti hirvipullien pariin!

    Riistahan on parasta paleota, mutta vaikka mulla on ollut aika mukavasti mahdollisuus hirvieläinten lihaa käyttää, niin olen sitä vierastanut. Syynä lähinnä nauttimieni hirviruokien kuivakkuus ja hirvenlihan vieraaksi jäänyt, voimakas maku.

    Mutta nämä pullatpa eivät ole kuivia! Vaan ihanan meheviä, jopa hajoilevuuteen saakka. Mehevyyttä hirvipulliin tuo rasvainen pekoni, joka myös pehmentää makumaailmaa. Oman oleellisen tehtävänsä kokonaisuudessa täyttävät perinteiset riistamausteet; katajanmarjat, timjami ja sinappi. Näitä et halua ohittaa!

    Mainitsin hajoilevuudesta, joka teki pullien paistamisesta hieman haasteellista. Hippasen vähemmän smetanaa sekä paremmin pienitty sipuli ja pekoni auttanevat hellän käsittelyn ohella asiaa.

    Nämä pullat paistuivat pannulla, mutta kypsennys onnistuu myös uunissa. Tosin silloin ainakin itse hakisin kivan paistopinnan ensin pannulta ja hoitaisin jälkikypsennyksen uunissa.

    Hirvipullien kaveriksi lautaselle päätyivät mielenkiintoinen selleri-päärynäpyree sekä herukkainen punasipulikastike.

    Kastikkeet ovat mulle myös uusi juttu. En ole aiemmin kotikokkailussa juurikaan niihin panostanut, enkä niitä oikeastaan kaivannutkaan. Olen kokenut kunnon kastikkeet hieman työläiksi, vaikka eivät sinänsä vaikeita olekaan. Valmistus vaatii vaan aikaa ja huolenpitoa. Mutta kyllähän kastikkeella paikkansa lautasella on. Paitsi suunkostukkeena, niin etenkin lisämaun antajana ja aterian täydentäjänä.

    Makea, herukkainen punasipulikastike kyllä kruunasi hirvipullat! Eli oli todellakin vaivan odottamisen arvoinen. Suosittelen testaamaan!

    Joskin kanalientä kannattanee käyttää huomattavasti, jopa puolet vähemmän. Tutkiskelin punasipulikastikkeen perusohjeita netistä, ja vaikka kastikkeesta tuli oikein hyvä ja maukas, niin sen kokoon keittäminen vei aikaa aivan tolkuttomasti. Taisi siinä peräti pari tuntia vierähtää ennen kuin liemi alkoi muistuttaa kastiketta.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Isänpäivä pöydässä

    Isänpäivä pöydässä

    Lähinnä kuvapostausta epäpaleoliittisesta Isänpäivä -pöydästä pukkaa! Päivän kattauksesta vastasi perinteisesti Äippä. Kiitos kaunis kestitsemisestä jälleen kerran hänelle. Jostain kumman syystä mun ruoat eivät juurikaan jaksa innostaa. Pelkäävät kai, että saavat vielä jotain kastematoja lautaselle ;D

    Keitetyt munat toimivat aina, anjoviksella tai ilman.

    Teollista kaaliraastesalaattia kipossa kera tuoreen lehtipersiljan.

    Mummon kurkut suoraan maakellarista. Olivat kuulemma ”kummitädin kurkkuja”. Mukana oman maan kurkut ja tillit. Ja paljon sinapinsiemeniä. Rapsakoita ja hyviä etikkakurkkuja! Kelpasi kyllä! =)

    Fetajuustosalaattia, jossa salaatin kaverina ainakin cantaloupe -melonia, avokadoa ja tomaattia.

    Ihanan värikkäät uunijuurekset punasipulista, paprikasta, lantusta ja porkkanasta. Saattoi mukana olla jotain muutakin… mutta ei perunaa. Ne oli keitetty erikseen, eivätkä tällä kertaa eksyneet omalle lautaselle.

    Isänpäivän pääruokana sitruunaista, tillillä ja kevätsipulilla maustettua smetanalohta.

    Se. Oikea. Ketsuppi! Edellisellä visiitillä kiukuttelin muovipulloon pakatusta luomuketsupista. Nyt muovipullo oli vaihtunut lasiseen. Hyvä näin! Ja ei, en mä harvoin ketsuppia nauttivana niihin muovipullojen kemikaaleihin kuole. En vaan pidä muovisesta mausta. Mun mielestä mitään etikkaa sisältävää ei pitäisi pakata muoviin. Eikä tämä ketsuppi ollut lohta vaan nauravia nakkeja varten =)

    Välipalan tajosin minä! Vai tarjosiko sen nyt sitten kuitenkin CocoVi? Postaus CocoVin uutukaisista Super snack -välipalapatukoista odottaa. Minkä maun arvovaltainen, neljän hengen raatimme rankkasin parhaimmaksi?!

    Kakkukahvien makeasta vastasi tänä vuonna hieman yllättäen Äipän toimesta Fazer. Noh, ei siinä mitään. Kyllä tätäkin kelpasi kahveen kyytipoikana siivun mutustaa. Saimmehan sentään viikko takaperin isukin synttäreiden kunniaksi nauttia Äipän omin kätösin loihtimasta vadelmajuustokakusta <3

    Kuinka luomuketsuppi ja teollinen sokeri-gluteenipommi mahtuvat samaan paleoistin pöytään?! =O Heh… satunnaisesti oikein hyvin! Vaikka vähän on vatsaa vääntänyt ja naama turpeana uuteen päivään herätty. Jotkut tilanteet vain ovat vatsaväänteiden ja umpeen turvonneiden silmien arvoisia! Ainakin sillä hetkellä. Tällä hetkellä en ole asiasta aivan varma ;)

  • Lauantaibrunssi Pehtoorintalossa

    Lauantaibrunssi Pehtoorintalossa

    VAROITUS! Postaus sisältää epäpaleoliittista kuvamateriaalia!

    Eli ne, joille juhlan kunniaksi nautittu satunnainen vehnäpulla tai lasi kuohujuomaa Paleokeittiössä aiheuttaa ahdistusta, välittömiä suolistovaivoja tai kutisevia näppylöitä, silmät kiinni tai selain samantien soveliaammalle sivulle. Talutin nimittäin eilen ystäväni hänen syntymäpäivänsä kunniaksi lauantaibrunssille oman kylän uudehkoon bistroon, Min Krogiin, Sundsbergin Pehtorintaloon. Eikä ruokapornoilulta luonnollisesti voitu välttyä.

    Tarjolla oli monenmoista herkkua. Jonkun arkiruoka on toisen herkku!

    Minä herkuttelin parilla siemenleipäpalalla, nuudelisalaatilla ja croissaintilla, jota jopa harvinaiseksi superherkuksi voisin kutsua. Mmmmmm… hyvältä maistui voin sekaan sekoitettu vehnäjauho!=D  Eikä kovin pahaa ollut puolisen lasillista teollista, trooppista mehuakaan. Vaikka en sitä ikinä kotiin ostaisi.

    Vuohenjuusto ja briekin kelpasivat, mutta parasta oli kuitenkin ”skagenröra” ja aasialainen nuudelisalaatti, joka kovin toi makumaailmaltaan mieleeni legendaarisen avokadopastan. Sitä piti santsata päälautasen tyhjennyttyä vielä vähän lisää.

    Ja kuppi kuohuvaa kruunasi monipuolisen ja täyttävän aterian. Pitihän sitä sankarin kunniaksi jo heti aamupäivästä malja nostaa ;)

    Ei ”lihalautanenkaan” tyhjäksi jäänyt. Se täyttyi suolaisesta pekonista, munakokkelista, kalkkunaleikkeestä ja parmankinkusta. Parmankinkku tuoreeltaan on vähän niin ja näin. Mieluummin nautin kinkkuni käristettynä.

    Kalaakin olisi ollut tarjolla. Kalat kuitenkin skippasin tällä kertaa.

    Jälkkärit kumosin kupuun kahdessa erässä. Ensin hedelmälautaselta eksoottisia ananas- ja cantaloupe -viipaleita, sekä aina niin makoisaa, tuoretta passionhedelmää. Jokainen mua vähänkin tunteva tietää, että en voi missään tilanteessa ohittaa suklaisia jälkkäreitä. Siksipä toiselle jälkkärilautaselle ei päätynyt vain yhtä, vaan peräti kaksi kohtuullisen kokoista brownie -palaa, viipale mustikkamoussekakkua ja jokin trifle -tyyppinen, keksinmuruilla höystetty vaahtolasi. Ja kuppi kahvia. Kermalla.

    Tyytyväisiä ja täysiä olimme molemmat! Voin siis vilpittömästi suositella paikkaa. Sijainti kehä kolmosen kupeessa on otollinen ja historiallinen miljöö mukava. Ainakin näin aurinkoisena ja lämpimänä syyspäivänä. Brunssin voi myös nauttia pihalla puiden katveessa sijaitsevalla terassilla. Hintaa taisi aterialle tulla 16,50 €/nuppi. Ilman kuohuvaa. Ei paha!

    Myös tiukinta paleolinjaa noudattavat saavat brunssilla kyllä vatsansa täyteen. Annoksen olisi voinut koostaa esim.

    • pekonista
    • munakokkelista
    • kalkkunaleikkeestä
    • parmankinkusta
    • cashew -pähkinöistä
    • skagenrörasta
    • salaatinlehdistä
    • tomaatti-, kurkku- ja paprikaviipaleista
    • ananas- ja meloniviipaleista sekä passionhedelmästä

    Tiukkaa semipaleoistista linjaa pitävälle löytyi myös juustoja, kolmea eri sorttia. Ja juomaksi tietysti sitä kaikkein parasta eli raikasta vettä. Eikä kupillinen mustaa kahvia tai teetäkään olisi vakaumusta heilauttanut. Teetäkin näytti löytyvän irtona useampaa eri sorttia.

  • Kesäkauden päättäjäiset Hvitträskissä

    Kesäkauden päättäjäiset Hvitträskissä

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Vietimme sunnuntaina ystäväni kanssa pienimuotoisia kesäkauden päättäjäisiä. Päättäjäispaikaksi valikoitui läpeensä tuttu, mutta aina yhtä ihana Hvitträsk. Syitä valintaan oli kutakuinkin kaksi. Ensinnäkin mun piti käydä Hvitträskissä kuvaamassa ja toisekseen Hvitträskin ruoka ei koskaan petä! Eikä pettänyt tälläkään kertaa. Aina yhtä hyvää. Mielelläni panostan muutaman lantin enemmän laatuun kuin menen halvalla kauppakeskuksen ketjuravintolaan. Hyvä ruoka, parempi mieli! Vaikka lompakko jäisikin vähän laihemmaksi ;)

    Olen aiemmin suosinut valmiita menuita, mutta tällä kertaa valitsimme annokset a`la carte -listalta. Alkuruoaksi valitsimme alkupalalajitelman kahdelle. Bingo! Ihan loistava valinta! Paljon kaikkea ja riittävästi. Kahdelle.

    Alkupalalajitelmasta löytyi ainakin…

    • maalaispateeta ja jotain hilloketta (mums!)
    • rosè -paistia
    • graavisiikaa
    • lohta
    • aiolia
    • paikalla leivottua mallasleipää
    • Veikkolan kotijuustoa
    • tomaattimarmeladia (mums!)
    • marinoituja oliiveja ja artisokkaa
    • katkarapu-kaaliraastesalaattia (coleslaw)
    • kurkkua, tomaattia,retiisiä, tammenlehtisalaattia (vihreää!) ja mansikkaa

    Saattoi siinä olla vielä jotain muutakin. En muista. Kuvasta onnistuin palauttamaan nämä mieleeni.

    Ruokajuomana lasillinen ihan hyvää peruspunkkua ja pullollinen valkkaria. Talon viinejä ja Coralloa molemmat.

    Pääruoaksi mulle lihaa! Kaverille kasvista. Ylikypsä viljaporsaan poski oli maukasta ja suussasulavan pehmeää. Annoksesta poiketen valitsin lämpimän parsa-perunasalaatin sijaan tuhdin vuohenjuustorisoton. Mukana seurasi vielä somasti savunmakuisia grillattuja perunaviipaleita, paahdettua paprikaa ja punasipulia sekä tummaa paprikakastiketta ja yrttiöljyä. Oli massu melko täysi tämän jälkeen!

    Kaverilla oli tosiaan jostain syystä kasvispäivä (ei ymmärrä! ;)), joten hänen kulhonsa täyttyi korvasienirisotosta, grillatuista kasviksista ja parmesan -lastuista. Hyvältä maistui tämäkin. Korvasieni yleensä maistuu hyvältä =)

    Vaikka vatsat olivat jo täynnä, niin mieli ei. Se kaipasi palan painikkeeksi jotain makeaa. Ystäväni tyydytti makeanhimonsa hillitysti tilaamalla suklaa Petit foursin eli lajitelman käsintehtyjä suklaakonvehteja. Lautanen kertoi kivasti, miltä suklaapalat maistuivat. Hyvältä maistuivat, ainakin makea mansikka ja konjakki, joita itse puraisin. Muina makuina lautaselta löytyivät raparperi, mustikka ja kirsikka.

    Minä en sitten ihan pieneen jälkkäriannokseen tyytynytkään, hah hah! Joltain aiemmalta reissulta oli jäänyt mieltä kaivelemaan Hvitträskin rikkaat ritarit, joten niitä sitten. Ei tarvitse enää harmitella kun joskus tuli valittua mutakakkua ritareiden sijaan. Ritareista rikkaat tekivät raparperihilloke, aitovaniljajäätelö, kermavaahto ja mansikat. Nappivalinta tämäkin, vaikka hiukan arvoin tiramisun ja ritareiden väliltä.

    Kyllä oli kuulkaa vatsa pinkeänä ja hymy herkässä tämän aterian jälkeen! Vaikka ei siinä vielä kaikki… Hvitträskistä hurautimme vielä iltakahveelle äipän mustikkapiirakoiden pariin. Olin saanut ihan oman, gluteenittoman piirakan mantelijauhoista. Ohhoh!!! Tosin se ei estänyt maistamasta myös sitä vehnäjauhoilla ”pilattua” versiota =D

    Hieno päätös upealle kesälle!

    Mutta hei, menkää ihmiset ihmeessä Hvitträskiin, jos ette ole siellä vielä vierailleet. Kannattaa pistäytyä kauempaakin. Pistäytykää vaikka Kirkkonummi -päivänä tai käykää juhlistamassa Eliel Saarisen 140-vuotispäivää =). Rento tunnelma, ihanan rauhallinen miljöö upeine rakennuksineen järven rannalla keskellä mehtää… ja upeaa ruokaa kohtuuhinnalla!


    P.S. Tämä ylistyspostaus EI sisällä maksettua blogimainontaa! En ole hyötynyt, enkä hyödy jutusta millään muulla tavoin kuin toivottavasti tuottamalla iloista mieltä ja nautinnollisia ruokahetkiä jollekin =)

  • Bistro O matin pääsiäispöydässä

    Bistro O matin pääsiäispöydässä

    Pääsiäinen vetelee viimeisiään. Eikä siinä mitään, omalla kohdalla kun pyhät sujuivat jokseenkin normiviikonlopun tapaan; pe ja la vähän toimistohommia (ei pitänyt, mut piti sit kuitenkin), sunnuntaina köllöttelyä, riittävästi ruokaa ja juomaa vieraassa pöydässä, tämä päivä siivoillessa ja veroilmoitusta pähkiessä. Pääsiäisen pääruoka oli stroganoff kera maa-artisokkapyreen. Munasaldo pyöreä nolla! Ilman suklaata ei sentään koko pyhä sujunut. Suklaamunat tuli vaan korvattua lahja-Maraboulla; kaakaota 70% ja palat yksittäispakattu. Olihan siinä sitä luksusta riittämiin kääreitä availlessa. Häivähdys joulua. Miksei pääsiäistäkin; täytyy suklaamunatkin kuoria.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    No mutta, pääsiäisen pääateria tuli nautittua ystävän seurassa paikallisessa gourmet -ravintolassa. Bistro O mat, vanha tuttu ja osaltani paljon kritiikkiäkin saanut. Tällä kertaa ei ruoasta tarvinnut vinkua. Pääsiäsipöytä oli kattava ja kustannuksen arvoinen. Ainoa isompi miinus tuli tunnelmasta. Paikka oli täpösen täynnä; hälyä ja meteliä riitti pienehkössä ravintolasalissa sen verran, että ruoasta nauttiminen oli työn ja tuskan takana. Ei mennyt rauhallinen pääsiäismenu aivan niinkuin ajateltiin vaan pienessä paniikissa ruokaa suuhun lappaessa. Aterian loppupuolella onneksi tilanne hieman rauhoittui, mutta alkuruoat menivät alas jokseenkin sumussa. Ne parhaat. Melkein kaikkea maistoin, mutta vain harvoista muistan, miltä maistui.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Alkuruokapöytä tarjoili…

    • Vihersalaattia
    • Parsa-perunasalaattia
    • Paahdettua punajuurta, savustettua palsternakka- smetanaa ja kirjolohenmätiä
    • Curry- omenasilakoita
    • Katkaraputerriiniä ja sitruunakastiketta
    • Tuorejuustolohirullia
    • Häränrinnasta valmistettua maalaissalaattia
    • Paahdettua luomukaritsanpaistia ”Ras el hanout” ja minttukastiketta
    • Lammasmakkaraa
    • Keitettyä sikliperunaa

    Kaikkea muuta löytyi lautaselta, paitsi perunoita ja silakoita. Erityisen ilahtunut olin mahtavasta salaattitarjonnasta. Salaatti oli vihreää ja sitä löytyi moneen lähtöön. Hyvä, hyvä ja hyvältä maistui! En ole ”raa`an” kalan ystävä, mutta positiivisesti yllätti ja parhaimpana mieleen jäi häränrintasalaatin ja luomukaritsanpaistin lisäksi tuorejuustolohirullat. Liekö sitruuna tehnyt tehtävänsä. Seuralaisen mielestä lohirullat olivat suolaisia. Mun mielestä hieman yllättäen eivät. Yleensä olen se, joka jaksaa marista liian makeasta tai suolaisesta.

    Jos jotakin olisin vielä alkuruokapöydän osalta petrannut, niin olisin ehdottomasti laittanut ruokalajien kylkeen nimilaput. Pöydässä oli kyllä menu, mutta etenkin eri kastikkeiden kanssa olin niin sekaisin, että en tiennyt mitä lapata minkäkin ruokalajin päälle.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Pääruoka tarjoiltiin pöytään. Seuralainen valitsi grillattua luomunaudanulkofileetä, munakoisopyreetä ja rosmariinikastiketta. Valitettavasti kammoan edelleen Bistro O matin liharuokia muutamien epäonnistuneiden annosten jälkeen, joten päädyin lämminmarinoituun loheen kera raparperi-valkoviinikastikkeen. Ja annoskateus iski välittömästi saadessani maistaa maukasta lihaa kaverin lautaselta. Huoh! Lohi oli ok. Ei mitään erityistä, joskin lohi tahtoo melkein aina olla… noh… lohta! Raparperia en kastikkeessa maistanut, mutta syy saattaa tosiaan löytyä keskittymiskyvyn puutteesta. Kuten jo mainitsin, niin hippasen sumussa seilattiin.

    Pääruokien lisukkeena tarjoiltiin molemmissa annoksissa perunapyrettä ja ilmeisesti haudutettua kaalia. Lihavaihtoehdon munakoisopyre oli paitsi jotain uutta, niin myös maistuvaa uutta.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Jälkkärit aloittelin juustopöydän antimilla. Ei mitään hajua mitä lautaselta löytyi, mutta villi veikkaus osunee oikeaan ainakin homejuuston ja vuohenjuuston osalta. Kolmas oli jotain voimakasta, johon oma puutteellinen juustoasiantuntijuus ei riittänyt. En huomannut katsoa oliko juustoista jotain mainintaa. Kuten kuvastakin näkyy, niin tarjoilu ja esillepano oli kovin miehinen =D. Hilloja oli ainakin muutamaa sorttia, mutta jostain syystä mulle tarjottiin vaan tätä yhtä. Hillostakaan en saanut oikein otetta, joten veikkaus osuu punaherukkaan…

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Hah hah! Nämä buffet -pöytien jälkkäriannokset jaksavat aina naurattaa. Koska lautanen on aina yhtä suurta sekasotkua. Noh, kaikkea pitää tietysti maistaa. Ja samalta lautaselta. Siinä suurin syy sekasotkuun. Tarjoilupöytiä en tohdinnut sännätä täydessä ravintolassa kuvaamaan. Näyttivät siellä huomattavasti kauniimmalta. Paitsi vadelmamarenkikakku, josta oli mahdotonta leikata nättiä palaa kakun lyhistyessä kakkuveitsen alla. Marenkikakku oli siis sotkua jo tarjoilupöydässä.

    Jälkkäripöydästä sai poimia paitsi juustoja ja pientilahilloja, niin myös…

    • Pashaa
    • Passionhedelmä-suklaakakkua
    • Vadelma-marenkikakkua

    Pasha oli ehdottomasti näistä vaihtoehdoista parasta! Hain lisää =) Marenkikakku oli mun makuun aivan liian makeaa. Joo, tiedän, marenki on sokeria, joten ehkä siltä ei muuta voi odottaakaan. Vadelmat eivät onnistuneet raikastamaan kokonaisuutta.

    Suklaakakkua odotin ehkä eniten. Ei liene suklaahiireltä mikään yllätys. Valitettavasti pliisuksi jäi tämäkin esitys. Vika lienee odotuksissa. Ja tottumuksissa. Kirpeähkö päällinen oli hyvää, mutta olisin kaivannut vastapainoksi jotain todella tuhtia suklaata (kaakaota). Jotain muuta kuin moussepohjaa.

    Mitä jäi lautaselle? Ei yhtään mitään! Joten kaikki näytti kuitenkin kelpaavan =D Ruokaa sain tosiaan riittävästi. Eilinen menikin yhden aterian taktiikalla. Illalla kaipasin jotain puhdasta ja terveellistä, joten Jamie surautti mulle hotit värishotit porkkanasta, punajuuresta, selleristä ja sitruunasta. Teki hyvää =)

    Hieman kauhunsekaisin tuntein astuimme ravintolaan, mutta ihan tyytyväisinä poistuimme. Erityishuomiota ansaitsee henkilökunnan hyvä palvelu. Toinen positiivinen yllätys muutamien alkuruokien lisäksi. Mitään ei tarvinnut odotella, useamman kerran kyseltiin oliko meillä kaikki hyvin ja rupatteluunkin liikeni aikaa ilmeisestä kiireestä huolimatta. Kiitos!

    Josko nyt taas sitä stroganoffia…

  • Laskiaissunnuntaina…

    Laskiaissunnuntaina…

    …poiketaan pikkasen paleopolulta ja herkutellaan!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ruutmuusilla!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Mansikkatäytteisillä laskiaispullilla!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ja vadelmajuustokakulla!

    Kiitos äipälle <3

  • Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 3

    Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 3

       

    Hetken aikaa ehtii paneutua vielä joulua edeltäneeseen elämään ennen kuin laukkaan jälleen ruokapöytään. Viime yö meni pahoinvoidessa, joten saapi nähdä saanko tänään muruakaan jouluruokaa alas. Toistaiseksi olen ollut yököttävän yön jäljiltä paastolla.

    Mutta viime perjantaina ei paastosta ollut tietoakaan kun Klaus K:n ravintola Ilmatar tarjoili jouluisia jälkiruokiaan! Pakkohan sitä oli taas melkein kaikkea maistaa, edes vähäsen ;)

    Ennen makeita väliin pikkuisen juustoja. Viikunahilloke oli hyvää ja sopi mainiosti juustojen kaveriksi. Juustot sen sijaan olivat jo aikansa eläneitä; liian lämpimiä, päältä kellertäviä ja kuivuneita. Ja ihan kiva olisi ollut tietää mitä juustoja tuli maisteltua. Jotain sinihomeista ja jotain… muuta. Loppua kohden alkoi jo makuaisti sekoamaan kaikesta tykityksestä; liika on liikaa. Joojoo, oma moka, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi kun seisovan eteen pääsee! ;)

    Söpö macaron-piparitalo ja tuima, puolenmetrin pukki valvoi jälkkäripöytää. Oishan sitä voinut pukkia vähän parrasta lipasta ;)

       

    No sitten näitä kakkuja joka lähtöön! Kuvittelin suklaakakkua tai pekaanipiirakkaa suosikikseni, mutta voiton vei ehkä kuitenkin porkkanakakku. Itse asiassa vatsa huusi tässä vaiheessa iltaa hoosiannaa, ja kuten mainitsin, niin makuaisti taisi olla jo niin sekaisin, että kaikki maistui mössölautaselta melkein samalta. Ällömakealta. Karviaismoussekakku taisi tarjota ”raikkaimman” makuelämyksen.

       

       

    Brunbergin pusut jätin syömättä, samoin talon pikkuleivät jäivät maistamatta. Suukkoja kun saa muutenkin, enkä nähnyt pikkuleivissä mitään erikoista. Konvehteja otin yhden joka laatua, puraisin palasen ja loput jäivät lautaselle. Näyttivät paremmilta kuin maistuivat. Brunbergin tryffelit, yksi joka makua, päätyivät lopulta käsilaukkuun.

       

    Noniin, tähänhän tämä taas päätyi! Lautanen täynnä sitä sun tätä sekaisin. Näyttää melko kuvottavalta, vaikka yritin annosta piristää vaahtokarkein. Asiaa olisi ehkä auttanut pirteämmät lautaset. Jo viime vuonna muistan kiinnittäneeni huomiota tylsän harmaisiin jälkkärilautasiin. Erityisesti nahistuneet juustot näyttivät lautasella ekstra-ankeilta. Jos oikein ymmärsin, niin Klaus K:n ravintolat ovat menossa vuodenvaihteen jälkeen remonttiin. Toivottavasti nämä karmeat lautaset tulevat siinä samalla tiensä päähän.

    Mitäs tästä nyt yhteenvetona sanoisi… Kokemus ei ollut yhtä sykähdyttävä kuin viime vuonna. Saattaa johtua siitä, että konsepti oli jo tuttu. Uudet jutut kun tahtovat tuntua aina hienoimmilta. Ellei nimenomaan kaipaa jotain tuttua ja turvallista. Itse en lukeudu niihin ihmisiin. En tiedä, toteutuuko amerikkalainen joulupöytä enää ensi vuonna, mutta edelleen suosittelen tutustumaan, ellet ole vielä ehtinyt. Itse taidan keksiä ensi vuodelle jotain uutta… ellei konsepti sitten muutu radikaalisti.

    Henkilökunta oli ystävällistä ja palvelu pelasi viime vuoden malliin. Joskin musta on aina hieman outoa kun Suomessa palvelu tapahtuu englanninkielellä. Parissa eri ravintolassa olen ilmiöön törmännyt, ja ymmärrän sen kyllä. Etenkin hotelliravintolan kohdalla, jossa vierailee paljon ulkomaalaisia. Erityiskiitos mahdollisuudesta vaihtaa hieman tylsää pöytää rauhallisempaan ja valoisampaan sekä lisukeruusukaalien korvaamisesta ”kalkkunatäytteellä” =)

    Kaiken kaikkiaan mieli oli lähtiessä korkealla, eikä tuntunut, että olisin maksanut turhasta. Koko rahan edestä tuli maisteltua ja harjoiteltua tankkausta joulua varten. Strategiasta huolimattaa vatsaa kivisti edellisvuoden malliin. Kai se on ihan hyvä merkki ;)


    Juttusarjan muut osat…