Kylmäsavulohen kruunaamat avokadotoastit valmistuvat helposti ja nopeasti. Sopivat myös moneen makuun ja tilanteeseen. Niin arkiseen aamuun ja välipalaksi kuin juhlavampiinkin hetkiin. Testaa ja maista mikä on sun suosikki! Mitätön meksikolainen, arkinen aasialainen vai perinteinen suomalainen?
Lähinnä kuvapostausta epäpaleoliittisesta Isänpäivä -pöydästä pukkaa! Päivän kattauksesta vastasi perinteisesti Äippä. Kiitos kaunis kestitsemisestä jälleen kerran hänelle. Jostain kumman syystä mun ruoat eivät juurikaan jaksa innostaa. Pelkäävät kai, että saavat vielä jotain kastematoja lautaselle ;D Keitetyt munat toimivat aina, anjoviksella tai ilman. Teollista kaaliraastesalaattia kipossa kera tuoreen lehtipersiljan. Mummon kurkut suoraan maakellarista. Olivat kuulemma ”kummitädin kurkkuja”. Mukana oman maan kurkut ja tillit. Ja paljon sinapinsiemeniä. Rapsakoita ja hyviä etikkakurkkuja! Kelpasi kyllä! =) Fetajuustosalaattia, jossa salaatin kaverina ainakin cantaloupe -melonia, avokadoa ja tomaattia. Ihanan värikkäät uunijuurekset punasipulista, paprikasta, lantusta ja porkkanasta. Saattoi mukana olla jotain muutakin… mutta ei perunaa. Ne oli keitetty erikseen, eivätkä tällä kertaa eksyneet omalle lautaselle. Isänpäivän pääruokana sitruunaista, tillillä ja kevätsipulilla maustettua smetanalohta. Se. Oikea. Ketsuppi! Edellisellä visiitillä kiukuttelin muovipulloon pakatusta luomuketsupista. Nyt muovipullo oli vaihtunut lasiseen. Hyvä näin! Ja ei, en mä harvoin ketsuppia nauttivana niihin muovipullojen kemikaaleihin kuole. En vaan pidä muovisesta mausta. Mun mielestä mitään etikkaa sisältävää ei pitäisi pakata muoviin. Eikä tämä ketsuppi ollut lohta vaan nauravia nakkeja varten =) Välipalan tajosin minä! Vai tarjosiko sen nyt sitten …
VAROITUS! Postaus sisältää epäpaleoliittista kuvamateriaalia! Eli ne, joille juhlan kunniaksi nautittu satunnainen vehnäpulla tai lasi kuohujuomaa Paleokeittiössä aiheuttaa ahdistusta, välittömiä suolistovaivoja tai kutisevia näppylöitä, silmät kiinni tai selain samantien soveliaammalle sivulle. Talutin nimittäin eilen ystäväni hänen syntymäpäivänsä kunniaksi lauantaibrunssille oman kylän uudehkoon bistroon, Min Krogiin, Sundsbergin Pehtorintaloon. Eikä ruokapornoilulta luonnollisesti voitu välttyä. Tarjolla oli monenmoista herkkua. Jonkun arkiruoka on toisen herkku! Minä herkuttelin parilla siemenleipäpalalla, nuudelisalaatilla ja croissaintilla, jota jopa harvinaiseksi superherkuksi voisin kutsua. Mmmmmm… hyvältä maistui voin sekaan sekoitettu vehnäjauho!=D Eikä kovin pahaa ollut puolisen lasillista teollista, trooppista mehuakaan. Vaikka en sitä ikinä kotiin ostaisi. Vuohenjuusto ja briekin kelpasivat, mutta parasta oli kuitenkin ”skagenröra” ja aasialainen nuudelisalaatti, joka kovin toi makumaailmaltaan mieleeni legendaarisen avokadopastan. Sitä piti santsata päälautasen tyhjennyttyä vielä vähän lisää. Ja kuppi kuohuvaa kruunasi monipuolisen ja täyttävän aterian. Pitihän sitä sankarin kunniaksi jo heti aamupäivästä malja nostaa ;) Ei ”lihalautanenkaan” tyhjäksi jäänyt. Se täyttyi suolaisesta pekonista, munakokkelista, kalkkunaleikkeestä ja parmankinkusta. Parmankinkku tuoreeltaan on vähän niin ja näin. Mieluummin nautin kinkkuni käristettynä. Kalaakin olisi ollut tarjolla. Kalat kuitenkin skippasin tällä kertaa. Jälkkärit kumosin …
Vietimme sunnuntaina ystäväni kanssa pienimuotoisia kesäkauden päättäjäisiä. Päättäjäispaikaksi valikoitui läpeensä tuttu, mutta aina yhtä ihana Hvitträsk. Syitä valintaan oli kutakuinkin kaksi. Ensinnäkin mun piti käydä Hvitträskissä kuvaamassa ja toisekseen Hvitträskin ruoka ei koskaan petä! Eikä pettänyt tälläkään kertaa. Aina yhtä hyvää. Mielelläni panostan muutaman lantin enemmän laatuun kuin menen halvalla kauppakeskuksen ketjuravintolaan. Hyvä ruoka, parempi mieli! Vaikka lompakko jäisikin vähän laihemmaksi ;) Olen aiemmin suosinut valmiita menuita, mutta tällä kertaa valitsimme annokset a`la carte -listalta. Alkuruoaksi valitsimme alkupalalajitelman kahdelle. Bingo! Ihan loistava valinta! Paljon kaikkea ja riittävästi. Kahdelle. Alkupalalajitelmasta löytyi ainakin… maalaispateeta ja jotain hilloketta (mums!) rosè -paistia graavisiikaa lohta aiolia paikalla leivottua mallasleipää Veikkolan kotijuustoa tomaattimarmeladia (mums!) marinoituja oliiveja ja artisokkaa katkarapu-kaaliraastesalaattia (coleslaw) kurkkua, tomaattia,retiisiä, tammenlehtisalaattia (vihreää!) ja mansikkaa Saattoi siinä olla vielä jotain muutakin. En muista. Kuvasta onnistuin palauttamaan nämä mieleeni. Ruokajuomana lasillinen ihan hyvää peruspunkkua ja pullollinen valkkaria. Talon viinejä ja Coralloa molemmat. Pääruoaksi mulle lihaa! Kaverille kasvista. Ylikypsä viljaporsaan poski oli maukasta ja suussasulavan pehmeää. Annoksesta poiketen valitsin lämpimän parsa-perunasalaatin sijaan tuhdin vuohenjuustorisoton. Mukana seurasi vielä somasti savunmakuisia grillattuja perunaviipaleita, paahdettua paprikaa ja …
Pääsiäinen vetelee viimeisiään. Eikä siinä mitään, omalla kohdalla kun pyhät sujuivat jokseenkin normiviikonlopun tapaan; pe ja la vähän toimistohommia (ei pitänyt, mut piti sit kuitenkin), sunnuntaina köllöttelyä, riittävästi ruokaa ja juomaa vieraassa pöydässä, tämä päivä siivoillessa ja veroilmoitusta pähkiessä. Pääsiäisen pääruoka oli stroganoff kera maa-artisokkapyreen. Munasaldo pyöreä nolla! Ilman suklaata ei sentään koko pyhä sujunut. Suklaamunat tuli vaan korvattua lahja-Maraboulla; kaakaota 70% ja palat yksittäispakattu. Olihan siinä sitä luksusta riittämiin kääreitä availlessa. Häivähdys joulua. Miksei pääsiäistäkin; täytyy suklaamunatkin kuoria. No mutta, pääsiäisen pääateria tuli nautittua ystävän seurassa paikallisessa gourmet -ravintolassa. Bistro O mat, vanha tuttu ja osaltani paljon kritiikkiäkin saanut. Tällä kertaa ei ruoasta tarvinnut vinkua. Pääsiäsipöytä oli kattava ja kustannuksen arvoinen. Ainoa isompi miinus tuli tunnelmasta. Paikka oli täpösen täynnä; hälyä ja meteliä riitti pienehkössä ravintolasalissa sen verran, että ruoasta nauttiminen oli työn ja tuskan takana. Ei mennyt rauhallinen pääsiäismenu aivan niinkuin ajateltiin vaan pienessä paniikissa ruokaa suuhun lappaessa. Aterian loppupuolella onneksi tilanne hieman rauhoittui, mutta alkuruoat menivät alas jokseenkin sumussa. Ne parhaat. Melkein kaikkea maistoin, mutta vain harvoista muistan, miltä maistui. Alkuruokapöytä tarjoili… …
…poiketaan pikkasen paleopolulta ja herkutellaan! Ruutmuusilla! Mansikkatäytteisillä laskiaispullilla! Ja vadelmajuustokakulla! Kiitos äipälle <3
Hetken aikaa ehtii paneutua vielä joulua edeltäneeseen elämään ennen kuin laukkaan jälleen ruokapöytään. Viime yö meni pahoinvoidessa, joten saapi nähdä saanko tänään muruakaan jouluruokaa alas. Toistaiseksi olen ollut yököttävän yön jäljiltä paastolla. Mutta viime perjantaina ei paastosta ollut tietoakaan kun Klaus K:n ravintola Ilmatar tarjoili jouluisia jälkiruokiaan! Pakkohan sitä oli taas melkein kaikkea maistaa, edes vähäsen ;) Ennen makeita väliin pikkuisen juustoja. Viikunahilloke oli hyvää ja sopi mainiosti juustojen kaveriksi. Juustot sen sijaan olivat jo aikansa eläneitä; liian lämpimiä, päältä kellertäviä ja kuivuneita. Ja ihan kiva olisi ollut tietää mitä juustoja tuli maisteltua. Jotain sinihomeista ja jotain… muuta. Loppua kohden alkoi jo makuaisti sekoamaan kaikesta tykityksestä; liika on liikaa. Joojoo, oma moka, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi kun seisovan eteen pääsee! ;) Söpö macaron-piparitalo ja tuima, puolenmetrin pukki valvoi jälkkäripöytää. Oishan sitä voinut pukkia vähän parrasta lipasta ;) No sitten näitä kakkuja joka lähtöön! Kuvittelin suklaakakkua tai pekaanipiirakkaa suosikikseni, mutta voiton vei ehkä kuitenkin porkkanakakku. Itse asiassa vatsa huusi tässä vaiheessa iltaa hoosiannaa, ja kuten mainitsin, niin makuaisti taisi olla …
Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville. Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä. Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä. Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle. Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan …
Kuten jo aimmin uhosin, niin kävimme eilen, maailmanlopun päivänä 211212 viettämässä ystäväni kanssa pientä joulua Klaus K:n ravintola Ilmattaressa. Kameraan kertyi sen verran kuvasaastetta, että lienee kaikkien kannalta paree jakaa postaus useampaan osaan. Aloitellaan alkuruoista. Kuten tapana on. Viime vuodesta viisastuneena olin laatinut tiukan strategian, kuinka edetä järkevällä ja maltillisella tavalla. Aikaakin oli käytettävissä viime vuotta tunti vähemmän, joten strategian luominen ja sen noudattaminen olisi muutenkin fiksu veto. Strategia lyhyesti… alkuun juomat; alkuruokien kanssa kuohuvaa, pääruoalle punaista Zinfandelia kalaisat alkuruoat lihaisat alkuruoat pääruoka lisukkeineen juustolautanen väliin jälkeenpäin jälkiruoat ei leipää! ihan kaikkea ei ole pakko maistaa! Keskittyminen määrällisesti jo hyviksi todettuihin ruokalajeihin (olivat aika pitkälti samat kuin viime vuonna… mut ei sit kuitenkaan) 1. LAUTANEN; KALAT JA ANKAT Jollekin muullekin oli maistunut ennakkosuosikkini, Klaus K:n Kuhaceviche. En tiedä oliko resepti eri vai alkaako muisti pettämään, mutta ei se ollutkaan niin hyvää kuin muistelin. Melko mautonta sanoisin. Olisin kaivannut enemmän jotain ”sitrusmaista”. Ehkä suolaakin… ”Herkkua on siinä monenlaista…”. Tämän vuoden alkuruokien ehdoton ykkönen oli jo viime vuonna hyväksi todettu ankanmaksapatee kera mausteisen punasipulihillokkeen. Kalaruokalautasella näkyy …
Miltä näyttää paleoistin joulupöytä? Vaikka tältä! Reseptit ja lisää makoisia kuvia upeasta Call me cupcake! -blogista <3 My point; joulu on kerran vuodessa! Arki on arkisyömistä, juhla on juhlaa ja joulu on juhlista suurin. Jos ihmisellä ei ole vakavia terveydellisiä ongelmia, niin siitä vaan syömään joulun perinneruokia. Jälkkäreineen. Jos kehossa kulkee mukana liikaa ylimääräistä, niin valitse yksi, se sinulle kaikkein tärkein ja rakkain joulun juhlapäivä, ja syö silloin mitä mielesi halajaa. Yksi päivä riittää. Seuraavana jo napakasti takaisin paleoherkkujen pariin. Ja kyllä, vatsa saattaa olla jälkeenpäin hieman kipeä ja olo kaikin puolin epämukava. Ajatuskaan ei kulje. Tosin sen ei jouluna niin tarvitse kulkeakaan. Se on hinta, jonka valinnasta moni ei-paleoistikin joutuu maksamaan. Valinta on jokaisen oma. Onko se sen arvoinen? Se sinun on itse päätettävä. Minun mielestäni useimmiten on. Siinä simppelit vinkkini jouluun paleoliittisen ravintovalmentajan näkökulmasta. Muistatko vielä 80-20 säännön? Joulu menköön sen 20%:n piikkiin. Sinne mahtunevat myös muut vuoden juhlapäivät. Jos arkisyöminen sujuu, kuten luolamiehellä eikä elämä ole yhtä juhlaa. Paleo on elämäntapa, jota tulee voida noudattaa koko loppuelämän. Aiotko pitää pipon tiukalla koko loppuelämäsi …
PALEOKEITTIÖ 