Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 3

Hetken aikaa ehtii paneutua vielä joulua edeltäneeseen elämään ennen kuin laukkaan jälleen ruokapöytään. Viime yö meni pahoinvoidessa, joten saapi nähdä saanko tänään muruakaan jouluruokaa alas. Toistaiseksi olen ollut yököttävän yön jäljiltä paastolla.

Mutta viime perjantaina ei paastosta ollut tietoakaan kun Klaus K:n ravintola Ilmatar tarjoili jouluisia jälkiruokiaan! Pakkohan sitä oli taas melkein kaikkea maistaa, edes vähäsen ;)

Ennen makeita väliin pikkuisen juustoja. Viikunahilloke oli hyvää ja sopi mainiosti juustojen kaveriksi. Juustot sen sijaan olivat jo aikansa eläneitä; liian lämpimiä, päältä kellertäviä ja kuivuneita. Ja ihan kiva olisi ollut tietää mitä juustoja tuli maisteltua. Jotain sinihomeista ja jotain… muuta. Loppua kohden alkoi jo makuaisti sekoamaan kaikesta tykityksestä; liika on liikaa. Joojoo, oma moka, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi kun seisovan eteen pääsee! ;)

Söpö macaron-piparitalo ja tuima, puolenmetrin pukki valvoi jälkkäripöytää. Oishan sitä voinut pukkia vähän parrasta lipasta ;)

No sitten näitä kakkuja joka lähtöön! Kuvittelin suklaakakkua tai pekaanipiirakkaa suosikikseni, mutta voiton vei ehkä kuitenkin porkkanakakku. Itse asiassa vatsa huusi tässä vaiheessa iltaa hoosiannaa, ja kuten mainitsin, niin makuaisti taisi olla jo niin sekaisin, että kaikki maistui mössölautaselta melkein samalta. Ällömakealta. Karviaismoussekakku taisi tarjota ”raikkaimman” makuelämyksen.

Brunbergin pusut jätin syömättä, samoin talon pikkuleivät jäivät maistamatta. Suukkoja kun saa muutenkin, enkä nähnyt pikkuleivissä mitään erikoista. Konvehteja otin yhden joka laatua, puraisin palasen ja loput jäivät lautaselle. Näyttivät paremmilta kuin maistuivat. Brunbergin tryffelit, yksi joka makua, päätyivät lopulta käsilaukkuun.

Noniin, tähänhän tämä taas päätyi! Lautanen täynnä sitä sun tätä sekaisin. Näyttää melko kuvottavalta, vaikka yritin annosta piristää vaahtokarkein. Asiaa olisi ehkä auttanut pirteämmät lautaset. Jo viime vuonna muistan kiinnittäneeni huomiota tylsän harmaisiin jälkkärilautasiin. Erityisesti nahistuneet juustot näyttivät lautasella ekstra-ankeilta. Jos oikein ymmärsin, niin Klaus K:n ravintolat ovat menossa vuodenvaihteen jälkeen remonttiin. Toivottavasti nämä karmeat lautaset tulevat siinä samalla tiensä päähän.

Mitäs tästä nyt yhteenvetona sanoisi… Kokemus ei ollut yhtä sykähdyttävä kuin viime vuonna. Saattaa johtua siitä, että konsepti oli jo tuttu. Uudet jutut kun tahtovat tuntua aina hienoimmilta. Ellei nimenomaan kaipaa jotain tuttua ja turvallista. Itse en lukeudu niihin ihmisiin. En tiedä, toteutuuko amerikkalainen joulupöytä enää ensi vuonna, mutta edelleen suosittelen tutustumaan, ellet ole vielä ehtinyt. Itse taidan keksiä ensi vuodelle jotain uutta… ellei konsepti sitten muutu radikaalisti.

Henkilökunta oli ystävällistä ja palvelu pelasi viime vuoden malliin. Joskin musta on aina hieman outoa kun Suomessa palvelu tapahtuu englanninkielellä. Parissa eri ravintolassa olen ilmiöön törmännyt, ja ymmärrän sen kyllä. Etenkin hotelliravintolan kohdalla, jossa vierailee paljon ulkomaalaisia. Erityiskiitos mahdollisuudesta vaihtaa hieman tylsää pöytää rauhallisempaan ja valoisampaan sekä lisukeruusukaalien korvaamisesta ”kalkkunatäytteellä” =)

Kaiken kaikkiaan mieli oli lähtiessä korkealla, eikä tuntunut, että olisin maksanut turhasta. Koko rahan edestä tuli maisteltua ja harjoiteltua tankkausta joulua varten. Strategiasta huolimattaa vatsaa kivisti edellisvuoden malliin. Kai se on ihan hyvä merkki ;)