Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: Riika

  • Terveiset Keittiöstä – Kitchen, Riika

    Terveiset Keittiöstä – Kitchen, Riika

    Lisää hataria mustikuvia Riiasta. Sateisena kauppahallipäivänä suunnistimme lounaalle kauppahallien takana sijaitseviin taidekortteleihin. Olin bongannut Ravintola Kitchenin jo aiemmin jostain turistioppaasta. Alue vaikutti hippasen kolholta, mutta onneksi sinne tuli kuitenkin suunnattua. ”Keittiö” nimittäin palkitsi avokätisesti ja voin suositella sitä(kin) oikein lämpimästä. Aivan huippuhyvä kolmen ruokalajin lounas! Ja mihin hintaan! Viineineen ja jälkkärikahvitteluineen tietenkin. Täältä sain muuten koko reissun parasta kahvia. Kinuamalla irtosi nimittäin vihdoinkin mukaan kunnon kermaa!

       

    En nyt tietenkään enää kuollaksenikaan muista mitä päivän business -lounaaksi oli tarjolla. Alkuruoaksi mitä luultavimmin kukkakaali-porkkanakeittoa (vai oliko se kuitenkin kurpitsaa…). Pääruokana ainakin suuhun sulavaa ”possun läskipalaa”. Kuten kuvasta näkyy, niin läskit (eli jöitskyt), jotka yleensä erottelen lautasen reunalle, tuli imettyä viimeiseen pisaraan saakka. Ihan mahtikamaa! Kyllä rasva on poikaa! Kun sen oikein osaa valmistaa =)

    Jälkkäriksi valitsin itselleni pirtsakan ”vadelmakakkusen”, jota tarjoilija kutsui nimellä ”bisquit”. Keksiksi annos oli kuitenkin melko pehmeää… Kaverina muistaakseni raparperikastiketta, jolle on joku hienompi ja virallisempikin nimi ;). Kaverille myös raparperia. Toisenlaisen kakkusen muodossa ja kera vaniljajäätelön. Molemmat olivat oikein maukkaita.

       

    Kokki työn touhussa! Kiva oli aterian jälkeen käydä ihan henkilökohtaisesti sen loihtijaa kiittämässä =)

    Loppuun vielä pieni lasku. Kuitista otin kuvan ihan vaan siksi, että se oli musta epävirallisena niin hauska ;). Koko komeus kahdelle irtosi tosiaan reilulla 25 egellä. Not bad! Kotomaahan verrattuna. Jossa saa jo pelkkiin tämän aterian juomiin uppoamaan yhtä paljon.

    Menkää, käykää, nauttikaa ja ihastukaa!

  • Riian kauppahalli

    Ehkä joku vielä muistaa, että käväisin alkukesästä viiden päivän minilomalla Riiassa. Muutamia ruokajuttuja ehdin jo kirjoitellakin, mutta sitten tuli kai jotain muuta mukavampaa ja Riian jutut jäivät. Yritän paikkailla tilannetta. Jollain tapaa. Todennäköisesti aika huonosti, koska mummon muisti ei enää pelaa entiseen malliin. Mutta niinhän se oli, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! Joten… mitäpä pienistä ;)

    Asiaan! Kauppahallissakin tuli käytyä. Pikemminkin kauppahalleissa. Niitä kun löytyi peräti neljän muinaisen ilmalaivahangaarin verran. Ja takapiha vielä siihen päälle. Oli varaa valita. Ehkä liikaakin, sillä mukaan ei tarttunut mitään. Äimisteltävää riitti sitäkin enemmän =)

    Historiaa.

    Lihaa.

    Juustoa.

    Vihanneksia.

    Kuivattua kalaa.

    Jotain kalaa.

    Lisää kalaa.

    Ja vielä kerran… kalaa!

    Kalahallin haju oli karmea. Mutta jostain syystä päivän kalasaaliit sen verran viehättäviä, että siellä tuli vaelleltua tovi jos toinenkin.

    Jos tie vie Riikaan, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa nämä Stockan viekussa sijaitsevat hallit.

  • Chokoa ja kofeeta Riiassa

    Chokoa ja kofeeta Riiassa

    Just another Riga post! Näitä nyt riittää, mutta you`ve been warned! ;)

    Kahvia, kahvilla, kahvilassa! Tai kadulla. Kaupunkiympäristöissä kivointa ovat puistot ja kahvilat, joita löytyy joka nurkan takana. Kahvillakin tuli siis käytyä. Välillä oikein istuttua, mutta usein myös vaelleltua lämmin kupponen kädessä ympäri kaupunkia. Hesalaisille tää ei varmaankaan ole juttu eikä mikään, mutta maalaiselle on!

    ”Drink coffee and do stupid things fast!”

    Coffee Inn -kahvilan tarjontaa. Ja hintoja. Puolitoista kertaa taululla näkyvä numero, niin hinnat euroissa. Alla kaksi mukia kahvia. Toisessa tavallinen kermalla, toisessa Bounty -kahvia. Arvaa kumpi on mun? Bounty -kahviakin sain maistaa ja se oli jumalaista! Melkein liian hyvää ollakseen… kahvia. Jos jossain vielä joskus tulee vastaan, niin yksi mullekin, kiitos! Sokerilatauksesta huolimatta ;)

       

    Alla kuvia kauppakeskus Gallerija Centrsin kahvila Salasta. Sielläkin tuli kuppi kahvia maidolla kumottua. Kerman saaminen kahviin oli hankalampaa kuin Suomessa. Maitoon oli aika usein tyytyminen. Mutta aina kannattaa yrittää ja selittää! Sillä tavoin sain kupillisen parasta kahvia Riiassa ikinä. The Kitchenissä. Joka ei ollut edes kahvila, vaan aivan loistava lounaspaikka. ”Keittiöstä” kuuluu vielä ;)

       

    Salan kakkupalat ja leivokset näyttivät herkullisilta. Tällä kertaa jäivät kuitenkin vain silmien nautittavaksi. Eikä kupposellakaan paljoa juhlittu (kuva alla). Mutta tunnelmallista oli. Ja turistihinnat kaupanpäälle.

    Viimeiseksi se kaikkein paras ”kahvikauppa”! Oikeastaan pieni suklaapuoti, josta sai halutessa myös kahvia. Me emme halunneet kahvia. Halusimme suklaata! Ja sitä saimme =D. Itse skippasin jopa lounaalla jälkkärin panostaakseni Emils Gustavsin suklaisiin jälkkäreihin. Tarkoitus oli käydä nauttimassa kuppi ”aitoa kaakaota” eli käytännössä kuppiin sulatettua suklaata, mutta tuli siinä sitten vähän muutakin nautittua ;)

    Emils Gustavsilta sai myös ostaa mukaan hieman erikoisempia suklaalevyjä ja käsintehtyjä konvehteja, tryffeleitä ym. suklaisia herkkuja.

    Suklaadiggarin märkä uni! Kuppi sulatettua suklaata, valkosuklaakarpalokonvehti ja täyteläinen suklaakakkupala! Kakkupalan otimme puoliksi, mutta minähän sen miltei kokonaan lopulta söin. Olinhan fiksuna jättänyt lounaalla jälkkärin väliin, joten vatsa veti enemmän kuin toisella ;)

    Tyhjenihän se pikkuruinen kuppi viimein! Hyvä tovi tuli Emilin luona istuskeltua, jotta kaikki saatiin tuhottua. Olo oli jälkeenpäin… melko suklainen! Mutta samalla euforisen onnellinen. On se suklaa vaan upea keksintö! Fyysisesti alkoi olla jo puolivälissä paha olo, mutta henkinen kantti ei vaan kyennyt jättämään murua eikä pisaraakaan jäljelle.

  • Raakaruokaa Riiassa

    Raakaruokaa Riiassa

    Ensimmäinen aamu Riiassa valkeni tasaisen harmaana. Vesisadetta uhmaten suuntasimme kuitenkin kaupungille, vanhalle ja uudelle puolelle. Matka kulki hiuskaupan ja vehreiden puistojen kautta Art Nouveau -kortteleille. Valitettavasti rakennustaiteesta nauttiminen jäi sateen yltyessä kovin pintapuoliseksi. Sateensuojatta oli varjeltava paitsi itseään, niin myös kameraa, joten kuvaaminen jäi niukaksi. Sateensuojan lisäksi ”löysimme” oivan lounaspaikan läheltä Art Nouveau -kortteleita. Raw Garden oli nimensä veroinen. Miltei. Raw Heaven olisi sopinut vielä paremmin =)

       

    ”Vitamiinibaarista” löytyi ainakin asianmukainen mehustin, vino pino erilaisia smoothie -vaihtoehtoja ja päivän lounas 3,5 latin hintaan.

    Listalta löytyi jos jonkinlaista ”eksoottista” annosta. Kaikkea olisi tehnyt mieli maistaa! Ja vielä enemmän teki mieli maistaa aterian jälkeen. Oli se vaan ”eksoottisuudestaan” huolimatta niin mainiota tavaraa. Kyllä karisi kaikki ennakkoluulot mautonta raakaruokaa kohtaan. Jos vain suinkin olisi mahdollisuus, niin söisin tätä joka päivä! Maistuu hyvälle ja tekee hyvää! Hetken harkitsin jo raakaravinnolle ryhtymistä. Sittemmin olen laiskuuksissani luopunut ajatuksesta. Odottelen lottovoittoa, jotta voin palkata itselleni ikioman raw chefin. Paikka on avoinna, hakemuksia otetaan vastaan! Palkasta voidaan sopia myöhemmin ;D. Vaihtoehtoisesti tervetuloa raakaravintola tänne takapajulaan. Lupaan lounastaa teillä säässä kuin säässä joka ikinen päivä!

    Monipuolisesta listasta huolimatta teimme valinnan helpoksi ja halvaksi. Päivän lämmin lounas, kiitos! Viitisen euroa, kiitos! Ja jälkkärit päälle.

    Alkuun lämmintä inkivääriteetä. Lämmin kuppi oli enemmän kuin tervetullut vettä tippuvia turisteja lämmittämään. Haaleaahan se oli, mutta inkivääri lämmittää aina. Kyseessä ei siis ollut mikään pussitee vaan paikan päällä haudutettu aito inkivääritee. Hieman harmittaa, että en huomannut kysyä mitä kaikkea maukas tee piti sisällään. Tumma väri viittaa johonkin muuhunkin kuin pelkkään inkivääriin ja sitruunaan. Tee myös maistui miedosti makealle. Veikkaan hunajaa.

    Alkuruokana oli niin ikään haaleaa vihanneskeittoa. Kuva on kaverin keitosta. Omassani oli sattumia hieman turhankin harvakseltaan. Kyllä muuten pissitti kivasti tämän aterian jälkeen. Enkä usko, että kyse oli vain nautitun nesteen määrästä. Oma osansa lienee käytetyillä raaka-aineilla. Vaikka alkukeitto ei ollutkaan aterian parasta antia, oli se silti ihan kelpo tavaraa. Mausteita ja makuja olisin ehkä kaivannut hippasen enemmän.

    Jos alkuruoan jälkeen vielä hiukan epäilytti raakaruoan maukkaus (ja kauneus!), niin epäilyt kyllä karisivat saatuamme eteemme pääaterian. Punajuuriraviolin nimellä tuo komeus kulki, mutta oli siinä paljon muutakin kuin pelkkää punajuurta. Joka sekin oli marinoitu tai jotain. En edes tiennyt, että punajuuri voi maistua niin hyvälle. Noista parista eri kastikkeesta puhumattakaan! En tiedä mitä sisälsivät, mutta järkyttävän hyvää oli. Käykää maistamassa!

    Every working day Raw Garden is a place for healthy lunch. We offer 2 set lunch consisting of soup and main dish, and drink (lime, cucumber water or ginger tea with honey) for 3.5 LVL.

    We  change lunch set every day however it will always include two main choices:

    1. Raw food lunch – both soup and main dish prepared bellow 45 C, thus preserving maximum amount of vitamins and enzymes.
    2. Hot healthy lunch vegan lunch – Food prepared in Raw Garden creates alkaline pH 7.3 environment in your body. Diseases are consequences of too much acidity (opposite to alkaline) in human body.

    Our dishes are low fat, with reduced salt (we use only Celtic sea salt), gluten-free and lactose-free. Research has shown that this type of diet reduces cholesterol and normalizes body weight, blood pressure and blood sugar levels.

    Kuvat puhukoot puolestaan! Tarjolla oli monenlaista raakasuklaaherkkua. Ja jos tarjolla on suklaata, niin itse yleensä haluan suklaata. Niin tälläkin kertaa. Koostin oman jälkkärini erilaisista raakasuklaapalleroista (kuva alla). Hehee, olipa vaan harvinaisen tuhtia tavaraa! Mutta kun kaikkea piti maistaa! Vähempikin olisi riittänyt, vaikka kaikkea olikin vain vähän. En nyt enää muista mitä kaikkea nuo palaset ja pallerot sisälsivät. Hyviä olivat kaikki. Ja vihreä oli ainakin jotain minttusotkua. Ja toisessa palleroista mausteena laventelia.

    Kaverin jälkkärivalinta oli jokin marjainen raakakakkupala. Hyvältä maistui tämäkin, vaikka suklaa vei voiton. Tälläkin kertaa =)

    Upea kokemus ja ehdottomasti suositeltavan arvoinen!

  • Shamppanjaa aamiaisella – Old Riga Palace

    Shamppanjaa aamiaisella – Old Riga Palace

    Takaisin Riikaan! Ruoka-aiheisia postauksia on vielä iso pino jäljellä. Naputtelen näitä varastosta pois vähitellen sitä mukaan, kun aika sallii ja innostus iskee. Nyt vihdoin aamiaiselle!

    Ennen aamiaista vielä muutama sana hotelli Old Riga Palacesta, jota voin kyllä hyvillä mielin suositella Riian matkaajille. Hotelli sijaitsi rauhallisella alueella vanhan kaupungin kupeessa. Matkat olivat lyhyitä joka suuntaan ja taittuivat helposti kävellen niin vanhan kaupungin ytimeen kuin vastakkaisellekin laidalle sekä Stockmannin puolelle, jossa sijaitsivat mm. valtavat kauppahallit.

    Saimme huoneen ylimmästä kerroksesta. Aluksi olin ihastuksissani kattoikkunoista, mutta muutaman päivän jälkeen alkoi tuntua omituiselta katsella pelkkää taivasta. Muita ikkunoita kun ei huoneessa ollut. Kattoikkunat sijaitsivat suoraan sänkyjen yläpuolella; ihanaa maata sängyssä ja katsella taivasta! Ei nyt ihan niinkään… Valoherkkänä henkilönä heräilin aamuisin jo kukonlaulun aikaan aamun alkaessa sarastaa. Kattoikkunoissa ei nimittäin ollut minkäänlaisia verhoja, kaihtimia tai muita pimentäviä härpäkkeitä.

    Myöskin satunnaisesti kulkevien tavarajunien kolkatus kantautui huoneeseen. Unia se ei haitannut, kun nukuin joka tapauksessa tulpat korvissa. Jatkuvaa sireenien ulvontaa eivät korvatulpatkaan blokanneet. Noh, se on kai sitä kaupunkilaiselämää. Kyllä sen aina muutaman vuorokauden kestää, mutta kaupunkilaiseksi musta ei kyllä olisi. Liian paljon häiriötekijöitä.

    Hotelliaamiainen kuului pakettiin ja oli kaikinpuolin kattava ja maukas. Joka aamu oli tarjolla ”shampanjaa” ja votkoo. Parina aamuna nappasin kuoharilasin mukaani. Kuohujuoma kun ei ollut mitään aitoa shampanjaa vaan paikallista kuoharia, jota tosin listoilla myydään shampanjan nimellä. Local champagne ei ainakaan mua sytyttänyt. Matkaseuralaiseni sen sijaan totesi, että maassa maan tavalla ja kulautti uskollisesti joka ainoa aamu votkapaukun kurkusta alas. Ei, mä en edes kokeillut =D

       

    Montaa lajiketta oli aamiaisbuffetissa tarjolla, mutta päädyin jokseenkin turvalliseen settiin; ensimmäiseen kattaukseen pari nakkia, pala munakasta, keitettyä munaa, jotain tuoretta vihreää ja punaista. Pekoniakin olisi ollut tarjolla. Lötköt, uunissa kypsytetyt pekonit eivät vaan ole mun makuun, joten syömättä jäivät. Pekonin pitää olla rapsakkaa kuin perunalastu!

    Toisesta kattauksesta tulikin ihan vahingossa mun ehdoton herkku, jonka syömistä jatkoin vielä parisen viikkoa kotomaan kamarallakin. Luulin kippaavani kulhoon maustamatonta jogurttia, siihen pari ruokalusikallista naturel mysliä, hieman aprikoosi- tai kirsikkahilloa ja pari kuivattua luumua. Ensimmäisellä lusikallisella tajusin luonnonjogurttini olevan ”piimää”…

    En ole koskaan pitänyt piimästä, mutta nyt sytyin! Tämä ”piimä” kun oli niin maan mahtavaa! Noh, eihän se sitten varsinaisesti piimää ollutkaan vaan kefiiriä. Suomessa kyllä ihan perus AB -piimäkin ajoi tässä setissä kefiirin asiaa. Muuta kun ei täällä ole saatavilla. Tosin, jos jollakin on vinkata, mistä löytyisi kefiirinsiementä, niin kiitän ja kumarran syvästi! Tai onko joku hommannut kefiirinsiementä Tallinnasta? Kuvittelisin sieltä löytyvän eikä matkakaan olisi hakureissuun turhan pitkä. Jotkut rahtaavat Tallinnasta viinaksia, mulle riittää kefiirinsiemen ;D

    Ihan joka aamu ei lätty maistunut (välillä meni croissantti tai pikkupulla kahvin kaverina ;)), mutta pitihän sitäkin maistaa. Vasemmalla omenatäytteistä lättyä ja oikealla sitä perinteistä. Ihan loistavaa siinä vaiheessa kun uskalsin höystää lettuja sour creamilla eli tuttavallisemmin smetanalla. Ja kirsikkahillolla. Weirdoa, I know, mutta äärettömän hyvää! Aivan loistava kermavaahdon korvike kertakaikkiaan! Smetana nyt maistuu mulle muutenkin =)

    Toisena reissupäivänä satoi melkein koko päivän. Sade ei päivämenoja haitannut, mutta iltasella ei enää jaksanut lähteä kaupungille sateeseen talsimaan, joten valitsimme hotellin ravintolasta kolmen ruokalajin illallisen ja lasin viiniä alta parinkympin per nuppi. Hotellin ravintola toimi pienen pubin yhteydessä, joten illallinen ei ehkä ollut ihan sitä mitä esitteiden perusteella odotin. Kauniisti katettua kyllä, mutta muuten lähinnä lämmitettyä valmisruokaa. Joka tosin tarkemmin ajateltuna oli ihan ymmärrettävää, mutta pieni pettymys silti.

    Alkuruokana jo edelliseltä päivältä tuttua sienikettoa! Hah hah! Tällä kertaa tosin herkkusienikeiton eikä metsäsienikeiton nimellä. Samaa tavaraa kuin edellisenä päivänä Steiku Haossissa. Pistänkö pääni pantiksi? No melkein!

    Pääruokana pinaatti-juustotäytteinen broilerin rintafilee. Taattua Lidlin pakastelaatua! Lisäkkeenä käänteinen kuppi basmatiriisiä; parempaa kuin kotkot. Myös parsat, ne ainoat tuoreet ruoka-aineet tässä annoksessa, maistuivat.

    Jälkkäriksi omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. Hehee, taas tuotiin eteen jotain ihan muuta kuin odotin. Mun käsitys ja mielikuva omenapiirakasta vaan on hieman toisenlainen. Tästä tuli lähinnä mieleen Mäkkärin Apple pie. Söinkö? No söin! Tämän aterian jälkeen olinkin täysin valmis kaatumaan sänkyyn. Kyllä siitä sen verran ällö olo tuli.

    Alkoholipolitiikasta sen verran, että vaikka en väitä juopotelleeni, niin tulihan sitä alkomahoolia päivän mittaan lipitettyä enemmän kuin kotioloissa puoleen vuoteen. Sivistyneesti, keskieurooppalaiseen tapaan tietysti. Käytännössä ainakin pari kolme lasillista vinukkaa päivässä. Ruokajuomana. Välipalana kahvia ;)

    Yhden pullon ostimme huoneeseen korkattavaksi. Aivan mainiota punaviinikuoharia! Jos olet punaviinin ja kuohujuoman ystäviä, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Ensimaku kuohuviinimäinen, jälkimakuna punkku! Melko oiva sekoitus, sanoisin. Sopiva seurustelujuoma. Vaikka hyvää olikin, niin en jaksanut seurustella kuin yhden lasin verran. Kaverille maistui kaksi ja loput ”viimeisen illan kunniaksi” hankitut vinot saivat valitettavasti väljähtyä pulloon. Ehkä tämä kuvaa parhaiten sitä ”mun alkoholipolitiikkaa” ;D

  • Keskivertoa ylihinnalla – Steiku Haoss, Riika

    Keskivertoa ylihinnalla – Steiku Haoss, Riika

    Josko nyt vihdoin pääsisin palaamaan ajatuksissani viehättävään Riikaan. Reissupäätös oli nopea. Viikkoa ennen varasin lennot ja hotellin vanhan kaupungin sydämestä. Vielä pari päivää ennen matkaa vaihdoin hotellin hippasen syrjäisempään. Oikea päätös ja hyvä valinta! Ja ennen kaikkea loistava päätös lähteä kylpyhuoneremonttia karkuun vieraille maille. Remppa käynnissä edelleen ja lievästi sanottuna hermoa pikkasen kiristää…

    Riika itsessään oli positiivinen kokemus; tunnelmallinen vanha kaupunki, vehreitä puistoja, siisti ympäristö ja prameita autoja. Erityisesti kaupungin siisteys oli silmiinpistävää. Ei humalaisia tai muitakaan laitapuolen kulkijoita muutamia kerjäläisiä lukuunottamatta. Missään vaiheessa en tuntenut oloani turvattomaksi. En edes pimeitä kujia iltamyöhällä vaellellessa. Alkuviikosta ainakin vanhan kaupungin kadut olivat lähes tyhjiä, loppuviikosta alkoi myös iltaelämä vilkastua.

    Valitettavasti sää oli miltei koko reissun ajan kylmä ja sateinenkin. Se ei kuitenkaan juurikaan vaikuttanut suunnitelmiin. Kaikki muu, paitsi Jurmala tuli nähtyä. Jos kaupunki tuntui viehättävältä kylmässä ja osin synkässäkin säässä, niin voin vain kuvitella kuinka ihana paikka on aurinkoisen lämpimällä ilmalla. Tästä saimme pienen maistiaisen tulopäivänä, jolloin aurinko vielä jaksoi paistaa ja lämpöäkin oli vielä iltamyöhäsellä parisenkymmentä astetta.

    Vietimme Riiassa neljä yötä. Aikaa riitti mukavasti muuhunkin kuin kaupunkiin tutustumiseen ja kaupoissa kiertelyyn. Kävin mm. ekokampaamossa ja ekospassa rentouttavassa aromahieronnassa.

    Viides kerta toden sanoo. Tämä on nimittäin vähintäänkin viides kerta kun jatkan postausta. Ensimmäiset rivit tuli kirjoitettua jo viisi päivää sitten. Hermo oli tiukalla ja meni lopullisesti jatkuvien keskeytysten myötä, joten päätin suosiolla jättää postauksen viimeistelyn rauhallisempaan hetkeen. Sellainen on nyt, klo 0:30 sunnuntai -yönä. Remppakin on vihdoin viimeistelyä vaille valmis. Loppusiivous ja kylppärin muutto olohuoneen nurkasta takaisin omalle paikalleen, ja voin kai viimein jatkaa elämääni. Tosin vielä odottelen buranapöpperössä viikko sitten poistetun poskihampaan jämien jättämän aukon tervehtymistä. Melko kivuliasta. Edelleen.

    No mutta, yritetääs päästä takaisin Riikaan. Tärkeimmät yleiset jutut varmaankin tulivat jo alkukappaleissa, mutta hiukan vielä syömispolitiikasta. Periaatteideni mukaisesti mentiin; arkena arkiruokaa, juhlana juhlaruokaa. Loma on juhlaa! Sen verran harvoin tulee lomailtua ja vieläpä ulkomaan kamaralla, että loma todellakin on yhtä juhlaa. Ehkä suhtautumiseni lomasyömiseen olisi eri, jos useammin tulisi vaihdettua vapaalle. Kotiympyröissä pyöriessäni lomakin on pääsääntöisesti arkisyömistä. Eli ei tässä suinkaan ole tarkoitus vietellä koko heinäkuuta poissa paleopolulta. Vaikka uusi polku tässä pikkasen onkin hakusessa ;)

    En myöskään koe siinä olevan mitään järkeä, että lähtee ulkomaille saakka pupeltamaan sitä samaa, mitä kotimaassakin on tarjolla päivästä toiseen. Tarkoitushan on tutustua vieraan maan kulttuuriin. Ja ruoka on mulle sitä maukkainta kulttuuria ;)

    Hehee, nyt siellä ruudun takana osa valmennettavista älähtää. Useimpien kanssa olen ollut melko tiukkana; reissussa yksi vapaa syömäpäivä paleosta poiketen ja kaikkine herkkuineen  sallittu. Muuten kuten muulloinkin, kukin oman, yksilöllisen ohjeistuksen mukaan. Tekoani puolustelen sillä, että heillä on projekti päällä ja siihen liittyvät tavoitteet saavutettavanaan. Mulla ei ole ollut kehonkoostumuksellisia tavoitteita vuosikausiin (ehkä pitäisi olla ;)). Onneksi paleolla on suhteellisen helppo nauttia kattavasti myös vieraista ruokakulttuureista. Ei tarvitse yleensä tinkiä kuin jälkiruoista ;)

    Ensikosketus Latvian ruokakulttuuriin ei ollut kovinkaan mairitteleva. Astuimme suoraan turistiansaan. Näin käy kun nälissään lähtee etsimään vieraassa paikassa ruokapaikkaa; otetaan se ensimmäinen hiukkaakaan houkutteleva vaihtoehto.

    Tällä kertaa se oli länkkärimäinen pihvipaikka Steiku Haoss (Audeju iela), jossa saimme keskinkertaista ruokaa ylihinnalla. Alkuruoaksi keittoa, pääruoaksi pihviä ja kyytipojaksi lasillinen punaviiniä sekä pullo kuplavettä – reippaat 60 latia eli ~90 euroa kahdelta, kiitos! Melko kallista. Samaan hintaan olisi saanut  ihan kelpo aterian Suomessakin.

    Alkuruoaksi molemmille kermaista metsäsienikeittoa sinihomejuustomoussella. Näytti hyvältä ja maistui ihan ookoolta. Tosin ensimmäinen kommenttini oli, että mistäköhän purkista tämä on lämmitetty. Ihan hyvää… purkkiruokaa. Ei siinä mitään. Sinihomejuustoa en annoksesta löytänyt, vaikka päällä jonkinlainen mousse lilluikin.

    Pääruoaksi valitsin leidimäiseen tapaani sopivan sitkeän, parisataagrammasen palan härkää; Lady Steak, todennäköisesti naudan ulkofileestä. Kannattaa huomata, että paikassa tilataan lisukkeet ja kastikkeet erikseen. Näistä myös veloitetaan erikseen. Oiva tapa nostaa annoksen hintaa aivan vaivihkaa. Etenkin, jos valuutta on vielä hieman outo. Lisukkeeksi valitsin grillattuja kasviksia; tomaattia, kesäkurpitsaa ja paprikaa tupsahti viereen.

    Kaverille maistui hippasen isompi pala samaa tavaraa; rommiliekitettyä naudanfilettä eli Flambè Steak. Raakana. Annos tarjoillaan kuumalla kivialustalla, jossa liha jatkaa kypsymistä vielä paistamisen jälkeen. Mukana sellainen pikkuerikoisuus kuin paistettu (?) valkosipuli. Ja koska jälkkärit jätettiin väliin, niin ainakin ensimmäinen ateria sujui kutakuinkin paleo-oppien mukaan. Tosin sienikeiton sisällöstä ei ole hajuakaan ja uskon hyvin vahvasti keiton olleen lämmitettyä valmissapuskaa. Miksi? Stay tuned! Se selviää myöhemmin, kunhan Riikan reissu etenee =)

    Mitäpä tähän loppuun sitten sanoisi. Vatsa tuli täytettyä ja nälkä lähti. Eikä tarvitse samaan paikkaan enää toista kertaa eksyä. Kerta riitti. Vaikka paikka näyttää visuaalisesti houkuttelevalta ulkoterasseineen, niin en suosittele. Ellei sitten jostain kumman syystä halua maksaa ylihintaa sitkeähköstä peruspihvistä. Ehkä joku toinen vaihtoehto olisi ollut parempi. Nämä valinnat eivät vakuuttaneet.