Raaka kesäkurpitsavuoka
Ituhippi tässä hei! Ensin taloon tulivat viherpirtelöt nokkosineen ja voikukkineen, sitten raaka Äitienpäivän suklaakakku ja nyt raaka kesäkurpitsavuoka, jota kansantajuisemmin voisi myös lasagneksi kutsua. Kuka olisi uskonut?! Bodarista raakaruokailijaksi. En minä ainakaan! =D Mutta niin siinä käy kun elämä heittelee. Ja se on hienoa. Muutos on aina parempi kuin paikalleen jämähtäminen. Muutoin tämä(kin) viikonloppu on mennyt stabiileissa merkeissä. Kuumeen kourissa taas kärvistellään. Kun yrjöstä pääsin, niin lentsu iski. Kesäflunssa on karmea. Makaat pää ja kroppa jäässä, ja tuijottelet ikkunan läpi aurinkoa nenä sisä- ja ulkopuolelta kipeänä keskellä räkäpaperien valtaamaa, siivotonta kämppää. Ja odotat. Odotat, että tunnit kuluvat ja että huomenna on jo parempi päivä. Muuhunkaan musta ei ole. Aika menettää merkityksensä, on aivan sama onko yö tai päivä. On samalla äärettömän tylsää ja levoton olo. Koska ”pitäisi” -asioiden lista vaan kasvaa köllötellessä. Eilisen suurin ponnistus oli tämä raaka kesäkurpitsakeko, josta suurin osa odottaa edelleen syöjäänsä jääkaapissa. Ensin hieman koosta riippuen 2-3 kesäkurpistaa juustohöylällä siivuiksi. Mulla oli pieniä luomukesäkurpitsoita, joten niitä taisi mennä peräti neljä kappaletta. Siemeniset sisukset jätin käyttämättä. Myös koristeporkkanasuipaleet syntyvät siinä samalla. Kuorimaveitsellä …