Kuukausi: huhtikuu 2013

Luomulaatikon lumoissa

Kaikin puolin ihan huikea viikko takana! Tuntuu, että talven kooma alkaa vihdoin taittumaan. Puuhaa piisaa, mutta onneksi myös energia virtaa. TehoPaleo30 on vienyt mukanaan ja pyörähtää parin päivän sisään käyntiin. Vaikka osallistujia vielä uupuu, niin olen luottavainen ja melkeinpä satavarma, että saamme kivan porukan koolle. Ihan mahtavaa! Ruoan osalta viikon paras päivä oli ehdottomasti perjantai. Tilasin ensimmäistä kertaa ever luomulaatikon täynnä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Ei tarvinnut pettyä! Valikoima oli monipuolinen, tavaraa enemmän kuin riittävästi ja hinta kohillaan. Vai mitä mieltä olet? Onko 15 € noin seitsemän kilon luomutuoreista liikaa? I don`t think so, dear! Etenkin kun laatu oli myöskin enemmän kuin kohillaan. En ole eläissäni syönyt yhtä hyvää avokadoa! Harmi, ettei niitä ja luomuparsaa voi tilata ihan itellään. Myös porkkanat ja banskut maistuivat. Melko eri kamaa kuin Cittarissa. Kesäkurpitsa ja munakoiso odottelevat vielä valmistusta. Kun vaan keksisi, jotta mitä niistä vääntäisi.. HUOMHUOM! EDIT 29.4.13: Sain Makumakulta tiedon, että kaikkia luomulaatikon sisältämiä hedelmiä ja kasviksia VOI TILATA MYÖS YKSITTÄIN! Myös avokadoja ja tankoparsaa. Puusilmä ei vaan heti löytänyt oikeaan osoitteeseen ;) Suosittelen kyllä lämpimästi Makumakun …

TehoPaleo30

TehoPaleo30 putsaa pölyt pakaroista!

Putsaa pölyt pakaroista, viikkaa väljät vatsamakkaroista, lakaise liiat lapojen alta, tamppaa tomut takaraivosta, siisti samalla sisäelimet! Kuulostaa melko pahasti koko kropan kevätsiivoukselta… Ja sitä se on! TehoPaleo30, kolmenkymmenen päivän sisäinen siivousmaraton, joka ei voi olla näkymättä myös ulospäin =) Josko vihdoin asiaan! Tämä proggis tuli itsellenikin hieman puskista. Ajatus on kyllä käynyt kevään mittaan silloin tällöin mielessä, mutta en ole vieläkään aivan varma, kuka sen heitti ihan ihmisten ilmoille. Luotan intuitioon ja voimiin korkeampiin. Vaikka aikaa ei ole juurikaan ollut aiheen pohtimiseen, niin lähdetään ”soitellen sotaan”! Hyvä näin. Kyllä hommat aina pakon edessä lutviutuvat, ja vaikka alkuun olin hieman kauhuissani ja täysin epätietoinen kuinka tämä proggis käytännössä järjestyy, niin nyt on jo innostus ja luova hulluus ottanut mielessä vallan. Pohtimalla eivät asiat etene. Tekemällä etenevät. Olen pienesti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, koska tapanani on valmistella ja pohtia asiat juuriaan myöten puhki ennen toimeen tarttumista. Valitettavan usein se myös tarkoittaa, että sinne moni projekti jääkin; päähän ikuisesti keskeneräisenä pyörimään. Pitkä alustus, jota voisi kai selittelyksikin kutsua, hah hah! Toivon, että alustuksen myötä myös sinulta löytyy samaa seikkailumieltä hypätä mukaan …

Herkku on kova sana

Yhtä herrrrkkua koko viikko! Lieneekö tarttunut tuo Kukan Kevätherkku -kamppis? Mene ja tiedä, mutta herrrrkuilla on eletty tämä viikko. Eletään vielä Vappuun saakka. Sen jälkeen kuollaan ryhdistäydytään. Mietin jopa yleistä TehoPaleo30 proggista kaikkien asiasta kiinnostuneiden kesken, mutta kahden vaiheilla vielä seilaan. Jos kiinnostusta riittää, niin mikä ettei! Vähän niinkuin varaslähtö kesään… Tai oikeastaan se viimeinen lähtö ;) Ilmoitelkaa ihmiset hyvät, josko moinen talvenputsausprojekti kiinnostaa! Emännän tavoittaa meilitse, feissarin tai kommenttiosaston kautta. Viimeisin herkku epäonnisen pannukakkuherkun jälkeen olikin varman päälle pelattu, riittävän yksinkertainen ja helppo herkku emännän hallittavaksi. Eikä ollut pahaa. Oli hyvää. Yhdellä kertaa makeaa ja raikasta! Suuri idea itse lähti jo aiemmin mainitusta pannukakusta, josta jäi ylitse valmiiksi sekoitettua vaniljasmetanaa. Juuri sitä miltä kuulostaa, vaniljajauhetta ja smetanaa. Yhdessä. Sekaisin ja sopivasti jääkaapissa maustuneena. Koska en aivan kehdannut lusikoida smetanaa sellaisenaan suoraan purkista suuhun, niin kehitin kylkeen pari hedelmää. Yhden kiivin ja yhden appelsiinin. Pilkottuna ja vaniljasmetanaa päälle. Sopii myös ”TehoPaleoisteille”! Jättää vaan smetanan kauppaan ja syö hedelmät niinkuin luonto syötäväksi tarkoittanut on. Siinäpä sitä! Herrrrkkua päivään. Ei löydy karkkilaarista. Löytyy hedelmätiskiltä. Kyllä hedelmäkin voi …

Sitrusvesi

   Pitkin kevättä olen testannu erilaisia vesiä. Lähinnä itseni hyödyksi, mutta myös valmennettavien iloksi. Jep, kyllästyin kuuntelemaan, kuinka vesi on niin pahaa, ettei sitä voi juoda. Paitsi kuplavettä. Jos on ihan pakko. Tässäpä viimein testien toistaiseksi maukkain vesi. Ei, sitä ei saa kaupasta. Sitä varten täytyy pestä ja pilkkoa. Eli suomeksi, nähdä vaivaa! Se toinen vaihtoehto on valuttaa hanasta vettä lasiin, pitää nenästä kiinni ja kumota sen enempää maistelematta kurkusta alas. Eikä tämän ”vaivalloisen” veden ainoa hyvä puoli ole se maku. Saattaa siinä sivussa saada myös jotain muuta mistä keho tykkää ;)    KURKKUINEN SITRUSVESI 1 l puhdasta vettä oman valinnan mukaan (mun valinta on tällä hetkellä pullotettu) ~10-15 viipaletta kurkkua 3 viipaletta appelsiinia 3 viipaletta sitruunaa 3 viipaletta limettiä Suosi luomusitruksia tai pese tehotuotetut huolellisesti ruokasoodalla ja juuresharjalla. Viipaloi kurkku ja sitrukset (kuorineen). Purista mukaan myös päätykappaleiden mehu. Ujuta viipaleet lasipulloon tai -kannuun ja kaada vesi päälle. Anna maustua jääkaapissa. Nauti ja virkisty! Pullon voi täyttää 2-3 kertaa ennen kuin viipaleet on syytä vaihtaa uusiin. Loppuunkulutetut viipaleet tunnistaa kyllä veden kuorimaisesta mausta. P.S. Sitrusvesi …

Kun pannukakuista tuli pannukakku

Noniin, nyt on aika paljastaa viikonlopun aikana facebookissa arvuuttelemani ”pannukakun” salaisuus. Kyllä, kuvassa todellakin on PANNUKAKKU(ja)! Ei siis mustikkapiirakkaa, -lättyä tai -kukkoa, vaan pannukakuksi menneet amerikkalaiset pannukakut. Joo, tiedän kyllä, ettei pannukakkujen paistamisen pitäisi olla kovinkaan vaikeaa ja olen siinä todistettavasti jopa joskus onnistunut. Mutta tässä hommassa meni monta asiaa pieleen. Liian monta. Kuten lopputulemastakin näkyy =D     Tässä vaiheessa kaikki vielä melko hyvin. Paitsi että ihmettelin taikinan tömäkkää koostumusta ja lisäsin siihen jopa nestettä kuvien ottamisen jälkeen. Kelataanpa vielä hieman taaksepäin. Ensinnäkin mun tekee mieli lettuja tai pannukakkuja ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Ja vaikka paleopannukakut ovat ihan hyviä, niin ne eivät kuitenkaan ole aitoja, oikeita amerikkalaisia pannukakkuja. Joten päätin leipasta ihan oikeita pannukakkuja. Niitä, joissa on vehnäjauhoja. Ja mustikoita. Paitsi että… kun kömmin kauppaan ostamaan vehnäjauhopussukkaa, niin en loppujen lopuksi kyennytkään tarttumaan siihen (kyllä, olen aivopessyt itseni äärettömän hyvin ;D). Vehnäjauhojen sijaan mukaan lähti, ensimmäistä kertaa ever, kookosjauhopussi. Tässä vaiheessa fiilis oli kookosjauhosta huolimatta hyvä. Paitsi että… herkku-aamiaiseksi kaavailemani pannukakut eivät valmistuneet aamiaiseksi. Eivätkä lounaaksikaan. Mutta iltapalaksi kyllä. Tai itseasiassa eivät. Koska niistä ei koskaan tullut …

”Turkissa et palele”

Kerta toisensa jälkeen lankean ”kiellettyyn hedelmään”. Lopputulos on aina sama. Hyvää, mutta huono. Turkkilainen lämmittää ehkä mieltä, mutta ei helli kehoa. Paitsi saunassa. Ei edes laktoositon turkkilainen, jonka näköjään vahingossa olin napannut maitohyllystä mukaani. Kolmen päivän vatsakivut eivät ole tämän herkun arvoisia. Jätetään jatkossakin markettiin. Kunnes aika jälleen kultaa muistot ja päätän haluta taas turkkilaista. Todetakseni saman, jonka totesin jo tämän kappaleen alkumetreillä. Kuinka monta kertaa täytyy ihmisen erehtyä ennen kuin se oppii?    Mutta nauttikaa te, joita turkkilaiset ja kreikkalaiset kokonaisvaltaisesti ilahduttavat! Turkissa tai ilman. Ulkomailla tai kotona. KIELLETTY TURKKILAINEN HEDELMÄ ~150 g turkkilaista jogurttia 1 kypsä ja makea nektariini (myös mango toimii kivasti, paremmin ilman siirappia) ”silputtua” luomumantelia luraus vaahterasiirappia (tai hunajaa) Sopivasti paloiksi ja kuppiin!

Porkkana kohtaa parsakaalin

Kevät toi, kevät toi pork-ka-nan! Ja parsakaalin. Hieno kasvis, mutta jos olet joskus vetänyt tonnikala- tai parsakaaliöverit, niin tiedät, etteivät nämä kaverit hetkeen viihdy lautasella. Parsakaali lienee pysynyt riittävän kauan pois nenän edestä, kun se näin kevään korvalla alkoi taas maistumaan. Muutenkin tämä kevät on kummallista aikaa; mieliteot muuttuvat ja keho kaipaa tonneittain tuoreita kasvikunnan edustajia. Ja kyllä, mun keho todellakin puhuu mulle! Muustakin kuin suklaasta ;) Toivon, että jokainen saisi kohdallaan kokea sen hienon tunteen, kun keho kertoo mitä se on vailla. Tai mistä tuli vedettyä överit ;) Porkkana ja parsakaali joutuivat siis samaan kattilaan. Kasari olisi varmaankin ollut paras vaihtoehto, mutta isompi kattilakin toimi hyvin. Paremmin kuin mun halpis vinksinvonksin kasari…. PARSAKAALI-PORKKANAHÖYSTÖ 3 annosta (bongattu alkujaan Valion sivuilta =O) ~400 g parsakaalia ~300 g porkkanoita ~50 g meijerivoita 1/2 dl vettä himalajansuolaa Provencen yrttimaustetta tuoretta persiljaa Tikuta porkkanat ja parsakaalin varsiosat. Pilko kukinnot sopivan pieniksi paloiksi. Sulata voi laakeassa kattilassa, lisää parskaali- ja porkkanatikut kattilaan ja kuullota keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää kattilaan tilkka vettä ja parsakaalikukinnot. Peitä kannella ja anna hautua sopivan kypsiksi. …

Aamuauringosta aamukarkiksi

Kuinka Aamuauringosta tuli Aamukarkki? Helposti! Lisäämällä Aamuaurinkoon kouralliset pinaattia ja persiljaa sekä puolitoista desiä maustamatonta herajauhetta. En yleensä sekoita heraa viher- tai hedelmäpirtelöihin, mutta tällä kertaa oma laiskuus yllätti positiivisesti. Eikä vain söpöäkin söpömmän mintunvihreän värin muodossa (jolle kuvat eivät tee oikeutta) vaan myös ihanan pehmeän koostumuksen ja makunsa puolesta. ”Challenge anything and create anything” =) P.S. Kukaan ei varmaan arvaa, mistä kuvien hauska paketti tupsahti postilaatikkoon. Porista? Vai ehkä sittenkin länsinaapurista? ;)