Kuukausi: lokakuu 2011

Vihreä syyspirtelö

PaleoKeittiössä on ollut hiljaista. On hiljaista. Paristakin syystä. Ensinnäkin olen yrittänyt päästä helpolla, ja syönyt ”näitä samoja vanhoja” ruokia; uunikasviksia tai jotain kasvissosetta kera lihan, kalan tai kalkkunan. Ei siis mitään uutta. Nyt eivät vaan keittiöhommat nappaa. Kalamieskin tietää, että ei aina nappaa. Olen siirtynyt talvikauden aterioihin ja näillä mennään kunnes kyllästys iskee. Toisekseen purukalustoni on ollut tällä viikolla siinä kunnossa, että sillä ei ole tehnyt mieli syödä yhtään mitään! Ruokavalio on ollut nestevoittoista ja harmittavan vähäproteiinista. En tiedä, johtuuko suun kipuilusta vai mistä, mutta ylipäätään ruoka ei nyt maistu ollenkaan. Syön, koska mun täytyy syödä. Onko ihan pakko?! No on, koska mun täytyy saada ravinteita, jotta haavat paranevat ja saan itseni jälleen kuntoon. Operaatio kun tuntuu vaikuttaneen vointiin melko kokonaisvaltaisesti. En ole varma kuuluuko asiaan vai pitäisikö huolestua. Josko muutaman päivän vielä katselen ja yritän piristyä. En osaa selittää sen kummemmin, mutta olo on vaan kipeä. En ole flunssassa, mutta silti tuntuu kuin olisin. Veto veks ja kaikenlaista pientä oiretta siellä sun täällä. Haluan entisen minäni takaisin! Pian! Tänään tuli kuitenkin pyöräytettyä sen verran …

Kuvasatoa lautaselta osa 2/2

Miten mun munakkaille käy aina näin? Uuniin matkasivat tällä kertaa punasipuli, punainen ja keltainen paprika sekä kesäkurpitsa. Päälle runsaasti avokadoöljyä. Mausteena tuore oregano, kuivattu Provencen yrttisekoitus ja suola. Melko herkkua! Voissa paistettu kuhafile uunikasvisten kaverina. Kala maustettu tuttuun tapaan merisuolalla, valkopippurilla ja sitruunalla. KotiGourmeeta parhaimmillaan! Pannulla paistettu kalkkunan rintafile tuoretiskiltä, uunikasviksia ja aterian kruununa pari siivua paistettua vuohenjuustoa. Kalkkunan mausteena suola ja sitruunapippuri. Kuin ravintolaruokaa söisi!

Vaihto vapaalle

Eilen oli vapaapäivä. Ei valmennuksia, ei visuaalista suunnittelua, ei treeniä, ei ruoanlaittoa… Tänään on siivouspäivä. Eli tässä on hyvin aikaa roikkua hetki koneella eilistä muistellen. Ja toipua krapulasta. Itse täysin harkitusti hankitusta hiilarikrapulasta. Pienestä punkkulasillisesta kun ei vielä sitä oikeaa krapulaa saa. Ehkä hiilarikrapula turvotuksineen ja kurnivine vatsoine on kuitenkin paree vaihtoehto. Terveysmessuille (EDIT: jotka ovatkin yllättäen vasta ensi viikonloppuna =D) en lopulta jaksanut ihmispaljouteen suunnata, joten harrastin lähimatkailua. Suuntana paikallinen gourmet -ravintola Bistro O Mat, jossa on pitänyt vierailla jo parin vuoden ajan. Ravintolan ideologia lähi- ja luomuruoan hyödyntäjänä osuu ja uppoaa; ”herkkuja lähiseudun raaka-aineista skandinaaviseen makuun”. Mikäs sen parempi tapa viettää vapaa-aikaa. Omille aatteille uskollisena. Olen myös kuullut paikasta paljon hyvää, joten oiva valinta omalta kylältä, sanoisin. Muiden palautteita voi käydä tsekkailemassa vaikka täältä. Ihanaa oli istua ravintolapäivälliselle kolmen kuukauden kotikokkijakson jälkeen! Vielä ihanampaa oli nauttia se pieni lasillinen punaviiniä =D. Tipatontakin on riittänyt reippaasti yli pari kuukautta. Ei mitenkään suunnitellusti vaan ihan vahingossa. Time flies! Kaveri valitsi lauatselleen luomupossuterriiniä kurpitsahillokkeella ja savurautuaa kaalipedillä kera valkoviinikastikkeen. Hyvä valinta. Totesin oman annokseni syötyäni. Terriiniä en …

Kuvasatoa lautaselta osa 1/2

Operaatio kamerantyhjennys suoritettu. Pari kuvapostausta menneiden viikkojen lautasilta luvassa. Enemmän inspiraatiota(?) kuin reseptejä. Reseptejäkin saa. Kun vaan avaa suunsa! =) Aloitetaan! Kilosta riittää… useammaksikin päiväksi. Ja joka aterialle ;) Ei välttämättä maailman paras munakas, mutta tulipa tähteet käytettyä. Teemana illalliselta aamiaiselle! Ihan yhtä hyvää kuin villimpi serkkunsa! Ei mikään suosikki, mutta kokeiltava oli! Kerta riittänee… ;) Perussettiä! Yllä. Myöhäinen lounas ennemmin kuin aamiainen. Ehkä jollekin klo 14-15 käy aamustakin. Ilta- tai aamupalaksi. Välipalaksikin. Täyttää vatsan ja pitää nälkää =) Oma versio ”Hehkuvan vihreästä”. Litrasta loput kätevästi Edenin lasipulloon ja jääkaappiin. Hehkuu siinä parisen päivää.

Laiva on lastattu.. i:llä!

Iiii… niin kuin iHerb! Odotettu paketti saapui ison veden takaa. Pääasiassa vanhojen varastojen täydennystä, mutta mukaan mahtui myös muutama uusi tuttavuus… …kuten… superantioksidantti astaxanthin (+omega-3) P-5-P (B6-vitamiinin aktiivinen muoto) Artisanan raakakaakaoherkku Suorat linkit ”uutukaisiin” ja jo tuttuihinkin tuotteisiin löytyvät UP-sivuston iHerb-sivulta. Artisanan raakakaakaoherkku on helppoa herkkua! Ei enää raakasuklaan läträystä vaan namit napaan suoraan kätevästä annospussista. Ihan loistava vaihtoehto perinteiselle perjantaisuklaalle! Melko tuhtia kamaa. Yhdestä annospussista (33 g?) riittää koko päiväksi. Tukkataikaa Ehdin myös jo kokeilemaan näytteenä tulleet Madre Labsin luomushampoon ja –hoitoaineen. Ihana tuoksu ja  miellyttävä koostumus! Molemmissa. Kivan pehmeä vaahto shampoossa. Tukkakin tuli puhtaaksi ja sain sen jopa selvitettyä ilman itkua. Toisaalta tykkäsin, toisaalta en. Jättivät mun hienohapset leijuviksi. Liian puhtaiksi. Tuntuu kuin ei olisi tukkaa päässä ollenkaan ja sojottaa vähän sinne tänne. Kokeilemisen arvoinen tuote kuitenkin. Jollekin toiselle hiustyypille varmasti nappivalinta. Flunssanpoikanen Alkuviikko meni flunssaa vastaan taistellessa. Tankkasin kropan täyteen luonnollisia droppeja. Voitin taistelun kolmen päivän väännön jälkeen. Ei tullut flunssaa ei, mutta väsymys jäi. Harmittaa. Olo oli ennen episodia ihanan energinen ja ajatus kirkas. Nyt koko viikkoa on mennyt usvassa rämpiessä. Mieli …

TehoPaleon jälkeen

30 päivän TehoPaleo otti ja loppui jo viime viikon torstaina. En vaan ole saanut aiheesta kirjoitelluksi. Jotenkin hankalalta tuntuu edelleen. Olisi pitänyt heti kertoa kuulumisia, mutta oli varmaan jotain muuta. Kiireellisempää. Tai tärkeämpää. Olen vaan sellainen tyyppi, että en jaksa paljoa menneitä muistella. Menen eteenpäin. Enkä voi käsittää ihmisiä, jotka muistavat minä vuonna mitäkin tapahtui. Ihailen kyllä (respect Amin ”Idi” Asikainen!). Mulle historia on yhtä suurta sekamelskaa. Kuvia sieltä täältä. Täysin epäloogisessa järjestyksessä. Noh, jos mä nyt jotain yritän TehoPaleostakin sanoa. Tuntuu, ettei vaan ole paljon sanottavaa. Kaikki meni hyvin. Ja aika kultaa muistot ;). Etenkin ensimmäiset kolme viikkoa sujuivat kivasti. Lähimarkkinoiden jälkeen iski ikävä turvotus, joka laski tässä välissä muutamaksi päiväksi vain palatakseen eilen aamusta entistä jytkympänä kera flunssaisen olotilan ja suupielen vesirakkulan. Melko salamana sanoisin. Vaikka saattaahan olla, että jo edellisviikonlopun turboilu ennusteli jotain hyvisten ja pahisten taistelua mun soluissa. TehoTuloksia Olo on ollut ylienerginen! Melkein maaninen. Jatkuva tarve puuhailla jotain ja öisin iltaisin vaikeus pistää pillit pussiin. Ajatus laukkaa. Ei vaan malta! Pistää tajuntaa kankaalle. Unesta olen kuitenkin pitäny huolta. Venyttänyt kuin …

Viherpirtelön paluu?

Viherpirtelöt ovat olleet koko kesän out. Vihreää tuli puputettua ihan riittämiin muutenkin. Kunnes loppukesästä (tai alkusyksystä) koko vihreä oli totaalisen out. Pirtelötkin vaihtuivat mehuiksi ja marjapuuroiksi. Tänään päätin kokeilla, josko viherpirtelöt maistuisivat taas. Halusin lempeän alun, joten päädyin pyöräyttämään ensi kertaa viherkeiju Kimberly Snyderin ”Hohtavan vihreää”. Olihan se! Hyvää ja maistuvaa, mutta ihan liian lempeää mun makuun. Liian makeaa. Suomeksi. Mutta aivan loistava vaihtoehto ja ihan must juoma viherpirtelöneitsyeelle! Tästä on helppo aloittaa vihreämpi elämä! Kokeilkaa! Itse kaipaan mukaan ehdottomasti pirtsakkaa inkivääriä. Kokeilen ensi kerralla jättää myös joko omenan tai päärynän pois. Persilja olisi varmaankin tuonut myös kivan säväyksen. Ja suolaa lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen teelusikallisen. Tietenkin. Litran viherpirtelön lisäksi olen tänään synnyttänyt 7,5 dl tuorelingottua mehua. Made in Heaven tupla-annoksena ja puolikkaalla sitruunalla terästettynä. Ja tietysti Treffit Jamien kanssa. Lauantai iltapäivän iloksi. Ilman kurkkua tällä kertaa. Unohtui. Kauppaan. Kohta pistetään vielä kasviksia pilkoten ja uuniin, jotta saadaan viikonlopulle jotain kunnon pöperöä. Ettei ihan mene pelkän nesteen seurassa tämä päivä. Luvassa saunan lämpöä syksyyn, uunikasviksia ja lähikuhaa vatsaan. Melko täydellistä. Jälkkäriksi (tai alkupalaksi ;)) uutta herkkua, joka päihittää …

Hidasta ruokaa

Pidän pikaruoasta. Pikaruoka tarkoittaa kohdallani yksinkertaista, nopeasti ja helposti valmistuvaa ravinteikasta ruokaa. Viime viikonloppuna oli teemana kuitenkin Slow Food, lauantaina Fiskarsissa ja sunnuntaina uunissa. Pakastimesta ovat jo viime keväänä suoraan tilalta noutamani Herefordin jauhelihat loppu. Sen sijaan sieltä löytyi vielä viime viikonloppuna kaksi reilun kilon painoista paistia. Kulmasta ja ulkoa. En oikein tiennyt mitä niille olisin tehnyt, joten ovat jääneet lojumaan. Vihdoin päätin tarttua paistiin kulmasta ja valmistaa siitä ylikypsää naudanpaistia haudutettuna. Hain kannellisen valurautapadan äipältä lainaksi ja ryhdyin tuumasta toimeen. Ei se niin vaikeaa ollut. Yksinkertaista ja helppoa ruokaa. Hidasta? Kyllä. Työnsin paistin esivalmisteluiden jälkeen uuniin joskus ennen puoltapäivää. Siellä se kivasti hoiti itse itsensä sillä välin kun keskityin viikkosiivoukseen. Nelisen tuntia matalalla lämmöllä ja murea, haarukkaan hajoava paisti oli valmis. Juurekset valmistuivat kivasti siinä sivussa. Ja vatsa oli mukavan täysi synttäreille hilpaistessa. Tätä tässä on syöty tämä viikko. Rautaista lihaa luolaemännän tapaan.