Kuukausi: helmikuu 2015

Homemade hopeatoffee | paleokeittio.fi

Homemade ”hopeatoffee”

Muistaako ”vanhempi kansa” vielä hopeatoffeen? Sen mustan lituskaisen pikkupatukan, joka jäi hampaisiin kiinni ja maistui salmiakkiin vivahtavalle lakritsille? Minä en muistanut. Ennen viime viikonloppua. En tiedä, kauanko patukka on ollut uusiomyynnissä, mutta karkkihyllyn reunassa luki ”uutuus”. Jep, karkkihyllystä mä sen löysin päivittäistä viikottaista tummasuklaalevyä hakiessa. Niin vaan tarttui tutunoloinen käärepaperi silmän kautta käteen ja päätyi lopulta kauppakoriin. Varoin visusti valmistusaineluettelon lukemista. Jos niin erehdyn tekemään, niin karkit, jätskit ym. valmisherkut palautuvat aika nopsaan takaisin hyllyyn. Jep, olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään vakavan syömishäiriön, nimittäin kammon tiettyjä ainesosia kohtaan. Valitettavasti näitä ainesosia löytyy melkeinpä tuotteesta kuin tuotteesta. Tai no, en nyt tiedä onko se kovin valitettavaa. Koska se kannustaa kokeilemaan näitä homemade -versioita. Ne eivät ehkä yllä aivan alkuperäisen tasolle, mutta pitävät mielen rauhallisempana =D. Vaikka eipä siihen satunnaiseen hopeatoffeepatukkaan kai kukaan ole kuollut ;) Eilen käväisin lenksun jälkeen pikaisesti lähikaupassa täydentämässä välttämättömiä ruokavarastoja. Ja kas kummaa, siellä se oli taas! Tällä kertaa tihrustin vanhoilla silmillä valmistusaineluettelon ja jo ensimmäisen valmistusaineen kohdalla palautui patukka välittömästi takaisin hyllyyn. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kotio päästyäni aloin kehittelemään ja keittelemään …

Borssikeitto palvikinkulla | paleokeittio.fi

Laskiaisen pullat ja punainen keitto

Vaikka laskiaisen pöytään perinteisesti kuuluvat SE vihreä keitto ja pulleat kermapullat, niin päätin poiketa perinteistä ja tarjota laskiaistiistain kunniaksi vihreän sijaan hehkuvan punaista soppaa. Pullista en tinkinyt tänäkään vuonna ;) Luolamiehen hernesopat tuli kauhottua jo viime viikon lopulla, joten makunystyrät kaipasivat vaihteeksi jotain muuta väliin. Jotain uutta ja punaista. Laskiaispullista sen sijaan oli jo vuosi aikaa, joten niitä en olisi jättänyt väliin edes miljoonasta! Tämä keitto on ollut jo pitkään suunnitelmissa, mutta siihen on ollut äärettömän vaikea tarttua. Koska kyseessä on kouluvuosien inhokkiruoka, johon en ole kouluaikojen jälkeen koskenut. Silloin se tunnettiin nimellä nakkiborssi. Ja se oli kamalaa. Borssipäivinä panostin enemmän veteen ja näkkileipään kuin lämpimän, verenpunaisen sopan lusikoimiseen. Ja koska elämässä on tietysti hyvä pyrkiä säilyttämään jonkinlainen tasapaino, niin borssikeitto sopi inhokkiruokana aivan mainiosti suosikkipullien seuraksi. Paitsi että… ei se mennytkään niin. Koska borssista tulikin yhden kattilallisen myötä suosikkisoppa! Yksi lisää listaan ja eräänlainen yllätyskeitto siis tämäkin! Piileekö salaisuus omien kätösten jäljessä vai makuaistin kypsymisessä. En tiedä, mutta olen äärettömän iloinen, että olen viimein päässyt makean punajuuren makuun. Punajuuri on sottainen juures käsitellä, mutta lopputulos pistää kaikessa …

Luolamiehen hernekeitto | paleokeittio.fi

Luolamiehen hernesoppaa ”Viljattomalla kattauksella”

Yllätys oli iloinen, kun kauhaisin tätä herneetöntä keittoa ja jostain mielen sopukoista nousi muistikuva, että hei, tältähän se maistui! Hernekeitto! Jos mielesi tekee siis hernekeittoa, mutta paleopipoa kiristää tai vatsa pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin, niin suosittelen kokeilemaan tätä hyvää ja helppoa lehtikaali-pekonikeittoa

Emmi-Liia Sjöholm: Voljaton kattaus | paleokeittio.fi

Kolmen tonnin bileet!

Muutama viikko sitten Paleokeittiön facebook -sivulla ylittyi mun mielestä aivan huikea 3000 tykkääjän raja! Lupasin sen kunniaksi arvontaa ja NYT on vihdoin arvonnan aika! Arvonnassa on peräti kolme Torkkuja ja nokkosia -blogista tutun Emmi-Liia Sjöholmin upeata ”Viljaton kattaus” -kirjaa.

Ystävänpäivän mocktail | paleokeittio.fi

Ystävänpäivän mocktail

Edelleen toivottelen mukavaa Ystävänpäivää! Tällä kertaa edellistä terveempää ;) Koska Paleoystävän suklaakuppia tuli kumottua jo aiemmin viikolla, niin tämä virallinen päivä elellään täysin tyytyväisenä ilman makeaa. Koska TehoPaleo28™. Jotain päivän teemaväriin sopivaa tuli kuitenkin puristettua. Nimestä, ja ehkä raaka-aineistakin huolimatta kyseessä ei ole mikään Molotovin cocktail vaan non-alcoholic beverage eli suomeksi ihan vaan mehu cocktail. Suklaakupeista jäi ylimääräistä chilipalkoa lojumaan ja siitä se sitten Ystävänpäivän mocktail lähti. Paprikaa ja varsiselleriäkin löytyi kaapista. Vain tomaatit piti käydä poimimassa lähikaupasta. Mehustus ja pirtelöt ovat muuten oiva tapa päästä jääkaapissa nahistuvista kasviksista kertaheitolla eroon! TULINEN TUOREPURISTETTU TOMAATTI-PAPRIKA-SELLERIMEHU 2 annosta (~4 dl) 4 kypsää tomaattia 2 sellerin vartta 1 punainen paprika 1 punainen chilipalko siemenineen 1/2 lime pieni kourallinen tuoretta basilikaa hieman himalajansuolaa ja rouhittua mustapippuria (jääpaloja) Pese ja pilko ainekset mehupuristimen mentäviksi paloiksi. Limen suosittelen kuorimaan. Purista mehuksi ja nauti sellaisenaan tai kylmänä jääpalojen kera. Musta tämä Bloody Maryn kaukainen sukulainen maistuu paremmalta huoneenlämpöisenä, mutta joku saattaa kaivata hieman fyysistä kylmyyttä tasapainottamaan chilin tulisuutta. Iloinen yllätys oli myös mehu-jätesuhde; paljon mehua, vähän ylijäämää. Suosittelen! Muinakin kuin vain Ystävänpäivänä. …

Paleoystävän suklaakuppi | paleokeittio.fi

Paleoystävän suklaakuppi

 Hyvää huomista Ystävänpäivää kaikille paleon ja parempien valintojen ystäville! Ystävänpäivä ei ole mulle mikään elämää suurempi juhlapäivä eli en sitä varsinaisesti viettele muuten, kuin ehkä huikkaamalla tervehdyksen kavereille feissarissa. Mutta sainpa siitä hyvän syyn testailla jotain uutta hyvää herkkua. Ystävänpäivänä voi hyvin tarjoilla vaikkapa vain kahvia kupista, mutta minä päätin tällä kertaa tarjoilla jotain suklaista. Kahvikupista. Joten esiin kaivettiin oikein Arabian perintöastiastoa. Piippuleimalla, kuten äippä moneen kertaan ehti muistuttaa ;). Ja kaikkien harmiksi minä sitten tietysti onnistuin tipauttamaan arvokupit lattialle niin, että vain helinä kävi. Nyt ollaan yhtä perintökuppia köyhempiä ja ties kuinka monen vuoden epäonni tästäkin vahingosta seuraa. Mutta jos jollakin sattuu vastaavia kupposia seisoa kaapissa turhan panttina pölyttymässä, niin saapi laittaa viestiä tulemaan! Ehkä saan onneni vielä kääntymään ;) Inspiraatio suklaakuppeihin tupsahti jokunen viikko sitten postilaatikkoon Paleo Magazinen uutiskirjeen mukana. Olen muutamia versioita ehtinyt jo testaamaan, enkä oikein osaa päättää, mikä niistä on osoittautunut parhaaksi. Mutta mennään nyt tällä tulisemmalla versiolla, jotta saadaan jotain punaista Ystävänpäivään! Maustoin suklaakuppini lopulta siis chilillä, mutta ”perustaikinan” voi kukin maustaa mieleisekseen. Kokeilin myös pikakahvilla maustettua mokkaversiota. Ihan hyvä sekin, …

Mansikka-verigreippipirtelö | paleokeittio.fi

Parit punaiset pirtelöt

Long time, no posts! Syynä se, että olen viimeiset pari viikkoa ollut ehkä elämäni tuskallisimman influenssan kourissa. Joku puhui hevosinfluenssasta, mutta minä nimesin sen dinoinfluenssaksi. Toipuminen etenee hyvää vauhtia, mutta silti aivan liian hitaasti. Pää olisi valmis vaikka mihin, mutta fysiikka ei. Voimat loppuvat kesken päivää yht`äkkiä yllättäen kuin virtakatkaisijaa kääntäisi off -asentoon. Kolmatta viikkoa jatkuva limainen yskä lienee tällä hetkellä pienin murhe tässä näkö- ja kuulo-ongelmien keskellä. En kuule mitään! Korvat sanovat vain riks, raks ja poks! Vaikka riisimuroja ei ole tainut kaapissa lojua sitten teinivuosien. Noh, sairaana en ole luonnollisesti uhrannut montaakaan ajatusta Paleokeittiölle. Olen säästänyt voimat ensisijaisesti tehopaleolaisille, joiden kanssa puuhastellaan jo viimeistä viikkoa. Time flies! Vaikka viime viikkoina koko elämä tuntuu pysähtyneen kaiken epäolennaisen karsiuduttua arjesta automaattisesti. Olen todennut, että ihmiselämässä olennaista on vain lepo ja nestemäinen ravinto. Ilman kaikkea muuta selviää oikein mainiosti. Pysyy ainakin hengissä. Ruokaa ei ole näillä nurkilla juurikaan näkynyt. Kokkaamiseen ei ole riittänyt voimia ja jo ruoan näkeminenkin aiheutti tuossa pahimmassa vaiheessa yökkäysreaktion. Kuuluu kuulemma taudin kuvaan, ja oli aivan uusi kokemus mulle. Koska yksinkertaisesti tykkään hyvästä …