Vuosi: 2016

  • Karpalon ja rosmariinin raikastama talvibooli

    Karpalon ja rosmariinin raikastama talvibooli

    Kuten jouluaaton muistelopostauksessa aiheesta jo avauduin, niin väsäsin teemaan sopivan, vaalean sangrian aatonaaton kokkailuja siivittämään. Joulujuomaksihan se oli alunperin tarkoitettu, mutta ei hyvää kannata vain joulua varten säästää! Tämä karpalon raikastama ja rosmariinin maustama omenainen booli kun sopii mun mielestä muihinkin talven juhliin. Vaikkapa jo muutaman päivän päästä vaihtuvan vuoden juhlistamiseen!

    Alkoholia tai edes viinejä en pysty paleoon pistämään, mutta paleoystävälliseen ruokafilosofiaan ne kohtuudella nautittuna mielestäni mahtuvat. Olen kohta matkaillut vuoden verran viinimaailmassa tutustuen asiantuntijoiden johdolla ja aika laajalla skaalalla viinimaailman tarjontaan, enkä ole kokenut siitä ainakaan vielä haittaa hyvinvoinnilleni olleen. Päinvastoin. Muutamia alkutaipaleen ylilyöntejä lukuunottamatta. Onneksi keho on tässäkin suhteessa viisas ja eliminoi ylikuormituksen melko vikkelään ;)

    Ehkä olen aiheesta jo aimminkin kirjoitellut, mutta viinimaailmassa tosiaan riittää kurkun kostuketta moneen lähtöön. Jos tarkastellaan aihetta ensisijaisesti paleovinkkelistä, niin sanoisin usein hieman haasteellisten alkuviinien olevan sieltä paleommasta päästä. Alkuviinit eivät aina maistu, eikä niitä aina ole saatavillakaan, joten seuraavaksi listalta kannattaa valita biodynaamisesti viljelty viini. Näitä alkaa olla saatavilla jo aika kivasti. Jos biodynaamistakaan ei löydy, niin luomullakin pärjää. Ja tietysti kannattaa aina kiinnittää huomiota myös viinien sokeripitoisuuteen; mitä kuivempaa, sen paleompaa. Tosin ei aina maun puolesta parempaa ;)

    Kaapista löytyi karpaloiseen booliin suosikkiviinitaloni, Pares Baltan tuotannosta talviseen sangriaan mainiosti sopivaa Savia Viva Familia -valkoviiniä. On biodynaamista, eikä alle kympin pullohintakaan päätä huimaa. Mausteeksi booliin nakkasin jouluruokien valmistukseen varattuja karpaloita ja rosmariinia. Erikseen piti hankkia vain vihreä omena ja pieni pullo omenasiideriä.

    Tämä karpaloinen sangria oli sikäli aika hauska, että sen maku kehittyi mukavasti illan mittaan. Alkuun booli tuntui hapahkolta ja mietin jo sokerin lisäämistä. Mutta jonkun aikaa karahvissa maustuttuaan mukaan astuivat ensin vihreä omena, vähän myöhemmin karpalo ja lopuksi rosmariini.

    VAALEA KARPALOSANGRIA

    • 1 pll Pares Baltan Savia Viva Familia -valkoviiniä (xarel-lo)
    • 2 dl omenasiideriä
    • ¼ dl jäisiä karpaloita puolitettuina + 1 dl kokonaisia
    • 1 pieni vihreä omena (Granny Smith luomu)
    • pari oksaa tuoretta rosmariinia
    • (tarvittaessa kookossokeria maun mukaan makeutukseen)
    • tarjoiluun jääpaloja ja tuoretta rosmariinia
    1. Pilko omena sopivaan astiaan . Lisää joukkoon puolitetut ja kokonaiset karpalot sekä rosmariini.
    2. Kaada päälle ensin omenasiideri ja sitten valkoviini.
    3. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin verran ennen tarjoilua. Lisää tarjoiluvaiheessa boolimaljaan reilusti jääpaloja.
    4. Tarjoile viileänä jääpaloin ja rosmariinin oksalla koristelluista laseista. (Huom. Rosmariinia kannattaa lisätä lasiin, koska sen tuoksu vaikuttaa myös makuaistiin.)

    Jos olet makeamman juoman ystävä, niin boolia voi säätää paitsi lisäämällä mukaan kookossokeria, niin myös lurauttamalla joukkoon vähän enemmän omenasiideriä. Tai valitsemalla jo valmiiksi makeamman siiderivaihtoehdon. Itse menin kuivalla.

    Lepposia vuoden viimeisiä päiviä Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Riistainen joulupöytä mallia 2016

    Riistainen joulupöytä mallia 2016

    Joulu meni jo! Yhtä nopeasti kuin tulikin. Mutta minä aion vielä muistella hetken mennyttä joulua ja raapustaa muistiin jouluaaton antimia, jotka eivät itselleni olleet aivan perinteisemmästä päästä. Toki joulupäivän ja tapanin vietin myös perheemme perinteisten jouluherkkujen äärellä, mutta aatto toi mukanaan paljon uusia makuelämyksiä pitkälti kotimaan metsistä.

    Jos aattopöytää pitäisi kategorioida, niin Paleokeittiön emännälle paremmin kuin hyvin sopivalla, mutta valitettavan vieraaksi jäänellä riistateemalla mentiin. Petrataan, petrataan… ja totutellaan pikkuhiljaa itselleni aiemmin haasteellisiksi osoittautuneiden riistan, sienien ja kalojen kanssa.

    Itse asiassa on aika hienoa, että vielä lähes kymmenen vuoden paleotaipaleen jälkeen opittavaa ja opiskeltavaa löytyy pilvin pimein. Mukavuusalueelle on helppo jumittautua, mutta haasteet ja uudet ulottuvuudet ovat sellaista elämän suolaa, joiden kohtaaminen piristää kummasti. Vaikka niihin tarttuminen vähän vaikeaa onkin. Tosin täytyy totuuden nimissä mainita, että ruoanlaiton osalta pääsin helpolla pysyttelemällä tutulla tantereella kasvisten maittavassa maailmassa ja jättämällä lihaisat herkut osaavimpiin käsiin.

    Aloitimme aattopöydän valmistelun rennosti jo aatonaattona, jolloin kyhäsin kokkailuja siivittämään talvisia makuja täynnä olevan sangrian. Sopivasti maustettu sangria sopii mainiosti myös muihin talvikekkereihin tai viimaisia viikonloppuja piristämään, joten yritänpä saada reseptiä pihalle vielä ennen vuodenvaihteen juhlia. Jos joku siitä vaikka uudenvuoden boolin itselleen nappaisi!

    Jos aatonaattona maisteltiin karpaloiden kirvoittamaa, omenaista sangriaa, niin aatto korkattiin hieman juhlavammissa merkeissä kaapin perältä löytyneen Philippe Gonetin samppanjan merkeissä. Mausta ja väristä päätellen se lienee viihtyneen siellä jo pidemmän aikaa…

    Ikääntynyt samppanja yllätti positiivisesti ja sopi mainiosti paitsi alkumaljaksi, niin myös kevyempien alkuruokien huuhtojaksi. Voimakkaampi riista sen sijaan vaati vierelleen hapokkaampaa punaista, pirteän marjaisen Pinot Noirin ja täyteläisemmän Tempranillon muodossa.

    Aaton ruokajuhlat alkoivat smetanakerroksella sivellyillä, paahdetuilla paahtoleipäpaloilla, jotka herkkä muikunmäti sekä ripaus punasipulia ja rouhittua mustapippuria kruunasivat. Lohenmätiä olen aiemmin maistanut, enkä mitenkään isosti ihastunut. Mutta muikunmäti ainakin näin tarjoiltuna maistui mainiosti eikä jättänyt jälkeensä ruokatraumoja.

    Mätileipien jälkeen jatkoimme edelleen leipäisissä tunnelmissa; vaalea leipä täydentyi rukiisella limpulla sekä tervaisella saaristolaisleivällä, jolle muuten vahva suositus (löytyi Lidlistä). Alkuun graavattua siikaa, väliin hienostunutta hanhenmaksaa ja lopuksi tyhdimpaa, kylmäsavustettua lohta. Kaloja piristämässä myös remouladekastike.

    Alkupalojen jälkeen oli aika korkata varsinainen riistasaalis näillä kauniilla riekonrinnoilla. Riekon rintapalat eivät pikaista kypsennykstä pannulla kummempaa valmistelua kaivanneet.

    Riekot vähän emäntää jänskättivät, koska en ollut aiemmin sen enempää riekkoihin kuin muihinkaan ”oikeisiin” riistalintuihin haarukkaa upottanut. Riekot kuitenkin päätyivät riistaisan joulupöydän suosikiksi. Ihan mahtava pikku lintu!

    Riekon kaverina lautasella lintujen jämistä keiteltyyn, tummaan riistaliemipohjaan valmistettu, makea portviinikastike kera valmiin Waldorfin salaatin ja emännän joulumausteiseksi pikkelöidyn punakaalin.

    Vatsa oli ensimmäisen lautasellisen jälkeen mukavan täysi, mutta ei ähkyisä, kuten monesti etenkin joululaatikoiden jälkeen tahtoo olla. Tässä välissä oli kuitenkin mukava sulatella riekkoja jokusen tunnin ennen seuraavan riistalihan kimppuun käymistä.

    Jep, ruokaisissa tunnelmissa meni vuoden 2016 jouluaatto – välillä ruokaa valmistellessa, pöytää kattaessa ja sitten taas syödessä. Kulinaristin toiveaatto ja joululahja parhaimmasta päästä!

    Siinä sivussa, ensimmäisiä jouluruokia nauttiessa kypsyi uunissa aaton toinen pääateria, metsäisissä mausteissa ja Pinot Noirissa marinoitu hirvipaisti. Riekkojen lailla myös hirvipaisti hieman etukäteen hirvitti, koska aiemmat kokemukset kuivakkaaksi ja sitkeäksi paistetusta hirvestä eivät olleet kovin positiivisia. Enkä muutenkaan ole mikään paahdettujen paistien ylin ystävä. Juurikin tuosta em. syystä.

    Noh, näköjään raaka-aineesta kuin raaka-aineesta saa hyvää kun on kokki kohdallaan! Toki hirvi maistui hirvelle eli liha on jauhetulle sika-nautakansalle vierasta ja voimakasta, mutta tällä kertaa ah, niin mehevää, eikä yhtään kuivakkaa tai pelkkää purukumia.

    Hirven kanssa maistui jo aiemmin mainitsemani Waldorfin salaatti ja pikkelöity joulukaali sekä inkiväärinen bataattilaatikko, tattikastike (joka vaatii emännältä vielä vähän lisää totuttelua ;)) ja karpalo-cointreau -hilloke. Maukas kokonaisuus, joka täytti ahneen emännän vatsaa hippasen liiaksikin. Ja taas tarvittiin muutama tunti sulattelua ennen juustopöytään istahtamista.

    Koska jälkiruokaa ei enää päivän päätteeksi kenenkään vatsa kaivannut, niin juustopäällysteiset piparit saivat tällä kertaa toimittaa jälkkärin virkaa. Tulkoon makean jälkiruoan vuoro myöhemmin! Vielä se ei ole tullut.

    Juustolautasella kuitenkin pipareiden lisäksi makeaa viikunahilloketta, sinihomeista Stiltonia ja pehmeää, pitkän kypsytyksen myötä aromikkaaksi kypsynyttä, brie -tyyppistä Brillat-Savarin -juustoa.

    Sellaista riistavoittoista gourmet -aattoa vietti emäntä tänä vuonna! Paljon uutta ja hyvää! Annokset sopivat pienin viilauksin mun mielestä mainiosti myös joulupöydän ulkopuolelle. Itse en ole ollut riistan suhteen kovin rohkea, mutta tämän kokemuksen myötä vinkkaisin, että rohkeasti vaan riistan kimppuun ihmiset! On ravitsemuksellisesti ehkä parasta ruokaa, mitä paitsi paleo-, niin myös muu kansa voi nauttia!

    Jotain on vielä joulusta jäljellä. Laitellaan kun keritään! Tässä nyt välipäiviä vähän puoliteholla kuitenkin viettelen ja odottelen vuotta uutta alkavaksi. Tuloillaan ainakin tuota alussa mainostamaani vaaleaa sangriaa ja maidottomia, mutta ei mauttomia kotitekoisia tryffeleitä. Ja sitä aattona missattua jälkkäriäkin!

    Rentoja välipäiviä ja riistaisia kokkailuja Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Appelsiininen karpalokakku

    Appelsiininen karpalokakku

    Vielä ehtii hyvin leipaista jouluksi terveempää kuivakakkua! Tosin itse olen sitä mieltä, että jyhlapyhinä nautitaan sitä, mitä tarjolla on. Tervettä tai epätervettä.

    Mutta aina asia ei ole näin yksinkertainen. Kaikki eivät valitettavasti voi nauttia siitä, mitä tarjolla on. Kunnioitetaan sitä, oli kyse sitten vain omakohtaisesta päätöksestä tai periaatteesta, tai terveydellisistä syistä.

    Onneksi aina on vaihtoehtoja! Myös maistuvia sellasia, joista tässä yksi – appelsiinilla ja kuivatuilla karpaloilla maustettu, gluteeniton ja maidoton banaanikakku!

    Karpaloinen banaanikakku on mukavan makea ja mehevä. Syntyykin aika helposti ja nopsaan! Tosin mun mielestä parasta vasta muutaman päivän päästä.

    Makeudelle saa kivasti näköä ja hieman vastapainoa, kun koristelee kakun tummasuklaalla, pakastekarpaloilla sekä appelsiininkuoriraasteella.

    Leipaisin kakun joulun kahvipöytää ajatellen, mutta kyllä karpalokakkua kelpaa hyvin pupeltaa pitkin talvea. Joulun ylijäämäkakun voi pakastaa kätevästi paloissa ja nauttia palan silloin tällöin makeahampaan kolotuksen käydessä ylivoimaiseksi. Aina se dallaspullan voittaa!

    APPELSIINILLE JA KARPALOLLE MAISTUVA BANAANIKAKKU

    Kuiva-aineet

    • 2 dl kookosjauhoa
    • 1, 25 dl mantelijauhoa
    • 0,5 dl tapiokatärkkelystä
    • ½ tl kanelia
    • 2 tl ruokasoodaa
    • 1 tl himalajansuolaa
    • 1 tl vaniljajauhetta

    Märkäaineet

    • 4 keskikokoista banaania (~500 g kuorittuna)
    • 4 kananmunaa
    • ¾ dl appelsiinimehua
    • ½ dl vaahterasiirappia
    • 150 g kuivattuja karpaloita
    • 1 appelsiinin kuori raastettuna
    • (kookosöljyä vuoan voitelemiseen)

    Koristeluun pakastettuja karpaloita, tummasuklaata (85%) ja kuivattua appelsiininkuoriraastetta.

    1. Mittaa ja sekoita kaikki kuiva-aineet keskenään.
    2. Mittaa muut märkäaineet, paitsi kuivatut karpalot tehosekoittimeen ja surauta sileäksi.
    3. Yhdistä kuiva- ja märkäaineet käsin spatulalla käännellen niin, että taikinasta tulee tasaista. Älä vatkaa! Sekoita lopuksi joukkoon kuivatut karpalot.
    4. Kaada taikina kookosöljyllä voideltuun vuokaan ja kypsennä 175 asteisessa uunissa 45-60 min. Tarkkaile väriä ja testaa kypsyys kakun keskeltä esim. hammastikulla.
    5. Anna valmiin kakun jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa ennen kuin koristelet kakun sulatetulla tummasuklaalla. Täydennä koristelua karpaloilla ja appelsiininkuoriraasteella ennen tarjoilua.
    6. Säilytä ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa (tai pakasta paloina). Parasta ~2-3 päivän tekeytymisen jälkeen.

    Karpalokakun myötä emäntä painuu nyt joululomille. Ehkä jotain uutta vielä välipäivinä… Ans kattoo ny! Hiukan olisi tarkoitus vietellä vapaata koneen äärestä, mutta eiköhän ainakin instan puolelle jokunen kuva eksy pyhäpäivinäkin ;)

    Oikein mukavaa ja maistuvaa joulua kaikille Paleokeittiön ystäville!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Pikkelöity punakaali – Joulupöydän raikastaja, sopii myös hampurilaiseen!

    Pikkelöity punakaali – Joulupöydän raikastaja, sopii myös hampurilaiseen!

    Jotain kevyen rapsakkaa ja mausteisen etikkaista joulupöytään! Kaikkien raskaiden laatikoiden ja proteiinipitoisten ruokien tasapainottajaksi ja ruoansulatuksen avustajaksi.

    Äippähän se alkoi pikkelöidystä punakaalista puhumaan ja minä lupasin sellaista meille jouluksi valmistaa. Hiukan arvoin joulumausteiden ja perinteisemmän pikkelöintiliemen välillä, mutta tartuin lopulta kanelitankoon, neilikkaan ja tähtianikseen. Jos joulu on vain kerran vuodessa, niin olkoon sitten kunnolla ja joulua joka puolella!

    Onneksi valitsin joulumaut, sillä hyväähän siitä tuli. Ja vähän erilaista. Sellaista glögimäistä, mukavan rapsakkaa ja sopivan makeaa punakaalia, joka pitää purukaluston työllistettynä ja hampaanvälit puhtaina myös joulupyhinä.

    Nesteeksi balsamiviinietikkaa laimentamaan valitsin Raikastamon karpalo-viinirypäle -pillimehua, joka sopii kokonaisuuteen paremmin kuin vallan hyvin. Vähän vahingossa kyllä, sillä omenamehua olin menossa ostamaan, mutta koska en valmismehuja sinänsä juo, niin tuntui hieman hullulta hankkia vajaan puolen litran vuoksi kokonaista tölkkiä. Pillimehuosastolla huomio kiinnittyi luomuiseen karpalo-rypälemehuun, joten sitä pari purkkia kainaloon ja kokeilemaan.

    Nyt jälkeenpäin, valmista kaalia rouskutellessani tuli mieleeni, että jos hyvin helpolla haluaa päästä kanelitankoihin ja muihin perinteisiin joulumausteisiin kajoamatta, niin valmis glögijuomakin toiminnee nesteenä mainiosti.

    Jos tuntuu, että nyt alkaa olla liikaa joulua pöydässä, niin jouluiset mausteet voi hyvin skipata ja maustaa punaiset kaali- ja sipulisiivut vain pippurilla. Ehkä vielä metsäisiä yrttejä mukaan, esim. tuoretta timjamia, joka antaa kivasti kontrastiväriä purppuraiseen kaaliin. Tulee kauniita purkkeja!

    Pikkelöity punakaali toimii hienosti myös hampurilaisen välissä ja nyhtöpossun kanssa. Tietää, mihin joulupöydästä ylitse jääneen kaalin voi vaikka vuodenvaihdetta juhliessa tunkea. Silloin tosin ei välttämättä halua enää muistella mennyttä joulua, joten vähemmän jouluinen makumaailma saattaa olla paikallaan. Tosin ripaus glögiä nyhtöpossuhampparin välissä hieman houkuttaa… Taisin juuri keksiä rakettikemuihin sopivaa iltapalaa!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Bataatti-inkiväärilaatikko – Helppo ja mausteinen jouluruoka!

    Bataatti-inkiväärilaatikko – Helppo ja mausteinen jouluruoka!

    Joulu on taas, joulu on taas, laatikot täynnä ruokaa!

    En juurikaan jaksa innostua perinteisistä jouluruoista. Ainakaan niin paljoa, että niitä itse väsäisin. Syön kyllä. Kaikkea muuta, paitsi kinkkua. Koska perinteet.

    Mutta jouluruoat, ja muutkin ruoat pienellä twistillä innostavat! Casserole Batata on Paleokeittiön ystäville jo vanha tuttu, mutta mites Casserole Batata Xmas version? Kohta sekin. Tuttu.

    Bataattilaatikko taitaa olla yksi tämän joulun uusi suosikki. Sen verran on reseptiä tullut printtimediassa ja sähköisessä verkossa vastaan. Hyvä niin, sillä ainakin näin paleonäkökulmasta bataatti pesee perunan. Ei ehkä ihan 6-0, mutta jos vaikka 6-3?

    Bongasin inkiväärisen bataattilaatikon ohjeen Yhteishyvän ruokalehdestä. Kuulosti sen verran jännältä, että pakkohan sitä oli päästä testaamaan. Vähän paleoviilaa ja -hiontakonetta heilutellen.

    Onneksi kokeilin, sillä inkiväärillä ja kanelilla maustettu, gluteeniton laatikko maistui myös muille kuin emännälle. Maistuipa sen verran hyvin, että päätynee meillä ihan joulupöytään saakka.

    Hiukan tosiaan hioin alkuperäistä reseptiä paleoystävällisempään suuntaan. Enemmänkin olisi voinut viilata. Ehkä ensi kerralla.

    Vaihdoin mannasuurimot kvinoaan, jolloin laatikosta voivat nauttia myös gluteenittoman linjan tontut. Tavissiirappikin vaihtui vaahteraiseen.

    Paleoystävän bataattilaatikko taipuu helposti myös maidottomaksi. Vaihda vain kuohukerma serkku kookoksiseen.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Piristävä mehu persimonista

    Piristävä mehu persimonista

    Long time, no recipes! Ja nytkin ihan pikainen postaus sillä aikaa kun jouluinen Paleoystävän bataattilaatikko paistuu uunissa.

    Persimon -kausi käy kuumimmillaan. Joskus näitä makeita hedelmiä tulee hamstrattua muutama liian monta ja jokunen alkaa uhkaavasti lähestyä viimeistä käyttöpäiväänsä. Kuinka ylikypsyyden rajoilla olevista hedelmistä ja vihanneksista pääsee helposti eroon? No nakkaamalla ne tehosekoittimeen pikaisesti nauttittavaksi pirtelöksi tai mehupuristimeen ehkä vieläkin nopeammin juotavaksi mehuksi!

    Emännän rakas tehosekoitin on par`aikaa telakalla, joten vaihtoehdoksi viimeisiä vetelevän persimonin tuhoamiseksi jäi jälkimmäïnen. Tosin persimonin hedelmäliha on sen verran sileää, että mehukin meni melkein pirtelöstä.

    Mutta tulipa maukasta mehua! Pistin vain persimonin kaveriksi kaapista löytyneen, raikkaan vihreän omenan kera sitruunan (ja inkiväärimehun) tasapainottamaan makeutta. On aina yhtä yllättävää, kuinka maukkaita kombinaatioita jämistä syntyy! Ihan vahingossa. Matkaan tarvitaan vain ripaus rohkeutta ;)

    PIRISTÄVÄ PERSIMONMEHU

    1 annos (~2 dl)

    • 1 kypsä persimon
    • 1 vihreä omena (Granny Smith)
    • ½ pieni sitruuna
    • (pala tuoretta inkivääriä tai valmista inkiväärimehua)
    • ripaus suolaa
    1. Kuori omena (jos ei luomua) ja sitruuna (+ inkivääri). Paloittele mehupuristimen mentäviksi paloiksi ja pistä puristimeen.
    2. Nauti heti tuoreeltaan tai säilö lasipulloon jääkaapissa.

    Jos juoksevampi tai laimeampi mehu on enemmän mieleen, niin vettä vaan sekaan. Samoin vettä sekaan, jos pistät hedelmät mehun sijaan pirtelöksi tehosekoittimessa.

    Piristäviä kauden mehuhetkiä Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Marraskuun parhaat palat Paleokeittiössä

    Marraskuun parhaat palat Paleokeittiössä

    Joutuisaa joulukuuta! Joulukuu tulee ja vierähtää todellakin aina yhtä joutuisasti. Ei kerkiä kattia kirkaista ennen kuin kinkut on jo masussa ja joulusuklaat mussutettu. Mutta mikäs siinä! Onpahan tämä vuoden pimein ja ankein aika pikaseen pois alta.

    Kaksi adventtia on jo takana, eikä emäntä ole ehtinyt vielä vilkaistakaan menneen marraskuun puolelle. Joten eiköhän hoideta tämä homma samantien pois alta ennen kuin vuosi loppuu ja on vuosikatsauksen aika.

    Vanhat tutut jutut kiinnostivat marraskuussa, mutta onpahan listalle yltänyt myös yksi todella maukas arkiruoka, jolle povasin peräti ykköspaikkaa. Noh, ensimmäinen sija jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta ehkä sen aika vielä tulee. Tammikuussa? Kun terveempi ruoka houkuttelee suklaisia kakkupaloja enemmän ;)

    Reseptipostaukset löytyvät jälleen otsikoiden alta!

    5. Fudgemainen suklaakakku

    Syntisen hyvä Fudgemainen suklaakakku parin vuoden takaa teki yllätyspaluun! Kakku on ehkä maultaan ja ulkonäöltään syntinen, mutta siihen ne synnit loppuvatkin. Tummasuklaa ja avokadohan voidaan kiistatta pistää terveysruokien piikkiin ;)

    4. Parhaimmat paleobrowniet

    Eivätkä suklaiset herkutteluhetket avokadokakkuun pääty! Neljättä sijaa pitää marraskuussa kaikkien ikisuosikki Parhaimpien paleo- eli bataattibrownieiden muodossa. Ilmeisesti tämä vuodenaika houkuttelee muissakin kuin emännässä suklaahiiren esiin…

    3. Jauheliha-spagettikurpitsavuoka

    Ei ihan ykköseksi yltänyt supermaukas Jauheliha-spagettikurpitsavuoka, mutta ei pronssikaan paha ole. Jos et ole vielä testannut tätä helppoa ja maistuvaa vuokaruokaa, niin te se. Jos et juuri nyt, niin viimeistään tammikuussa. Kannattaa kuitenkin poimia reseptisivu muistiin. Ja toivoa, että spagettikurpitsaa saa marketeista vielä uuden vuoden alussa.

    2. Intialainen voikana

    Vaikka listan häntäpää meni ihan mukavasti uusiksi, niin kärki on ja pysyy. Murea voikana löytyy lokakuun tapaan kakkossijalta ja sopii vallitseviin sääolosuhteisiin vallan mainiosti. Pala Intiaa keskellä Suomen talvea ei ole koskaan väärin.

    1. Aasialainen kookos-kanakeitto

    Tätä osasit ehkä sinäkin odottaa; Aasialaista kookoskanakeittoa tarjoiltiin ahkerasti myös marraskuussa. Todennäköisesti sitä nähdään lautasella myös joulukuussa. Siinä kaikkien kinkkujen, kalkkunoiden ja pipareiden välissä ;)

    Toivottavasti joulukuu tuo pöytiin myös jouluisia paleoherkkuja. Saattaapi olla, että emäntä ei ehdi tänä vuonna juurikaan jouluherkkuja väsäämään, mutta käypäs tsekkailemassa Paleokeittiön jouluarkistoista vähän vinkkiä ja inspistä menneiltä vuosilta!

    Paleokeittiön jouluiset reseptit

    Lämmintä joulunalusaikaa Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Paahteinen punajuuri-fenkolikeitto

    Paahteinen punajuuri-fenkolikeitto

    Joko saa laittaa joulunpunaista pöytään?! Kysyy emäntä, joka ei edes joulusta mitenkään erityisen isosti innostu :D

    Mutta punajuurikeitosta innostuin! Olen innostunut ennenkin, mutta nyt vipinää emäntään sai thefeedfeedin instagramissa vastaan tullut syvänpunainen soppakuva. Vähän väriä keskelle kaamosta jo kaipasinkin. Ja punajuuresta sitä lähtee. Väriä. Sai keittiökin samalla pirteän polka dot -kuosin.

    Olen edelleen sitä mieltä, että ei ole vuohenjuustoisen punajuurikeiton voittanutta, mutta tässä on nyt oiva vaihtoehto silloin, kun maitotuotteet ovat syystä tai toisesta nounou. Piparjuurismetanan kun voi aina jättää pois. Paitsi jos maku ratkaisee. Soppa on nimittäin intensiivinen. Paitsi väriltään, niin myös maultaan. Makea ja juurekas. Mikä mainio tapa maadoittautua ruoan kautta.

    Ajattelin fenkolin piristävän maanläheistä punajuurta, mutta fenkoli näyttelee sopassa aika vaisua sivuosaa ja näyttäytyy vain anismaisena vivahteena taustalla.

    Raikkaalle piparjuurelle on paikkansa, enkä ehkä olisi itse kyennyt ainakaan näin sosemaista soppaa ilman sitä syömään. Lisänesteellä kevennetty keitto olisi saattanut auttaa, mutta pidän yhä paksummista, syötävistä sosekeitoista. Myös pelkkä kookoskerma kanaliemen sijaan (kuten alkuperäisessä ohjeessa) olisi todennäköisesti pehmentänyt makumaailmaa.

    Ehkä piparjuuri olisi myös toiminut raasteena keiton päällä? Kookoskermaakin mietin piparjuuren kaveriksi, mutta en vain saanut päässäni näitä kahta soittamaan samaa säveltä.

    PAAHTEINEN PUNAJUURI-FENKOLISOSEKEITTO

    3-4 annosta

    • ~½ kg punajuuria kuorittuna
    • oliivi- tai muuta juoksevaa öljyä
    • 1 fenkoli
    • 1 sipuli
    • 1 vihreä omena kuorittuna
    • ~2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
    • ~5-7 ½ dl kana- tai kasvislientä (menin itse viidellä)
    • ~1 dl kookoskermaa
    • 2 rkl kookosöljyä kuullotukseen
    • mausteeksi suolaa, rouhittua mustapippuria ja ripaus cayennepippuria
    • tarjoiluun piparjuurella maustettua smetanaa (tai ranskankermaa) ja tuoreita yrttejä, esim. rakuunaa tai timjamia
    1. Kuori ja paloittele punajuuret. Laita sopivaan uunivuokaan. Lurauttele päälle öljyä, mausta suolalla sekä mustapippurirouheella. Kypsennä 200 asteisessa uunissa ~45 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat pehmeitä.
    2. Valmistele sillä aikaa muut ainekset. Siivuta sipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuori ja paloittele omena. Kuori ja raasta inkivääri. Kuullota kasviksia kookosöljyssä, isohkossa kattilassa keskilämmöllä ~15 minuuttia.
    3. Lisää liemi ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat kypsyneet uunissa.
    4. Kaada uunipunajuuret muiden kasvisten joukkoon kattilaan. Anna hautua ~5 minuuttia. Sekoita tehosekoittimessa sileäksi. Lisää kookoskerma. Sekoita ja mausta suolalla sekä ripauksella cayennepippuria. Sekoita maut tasaiseksi. Tarkista maku ja keiton koostumus. Lisää tarvittaessa mausteita ja/tai nestettä.
    5. Kaada valmis keitto takaisin kattilaan. Mausta mustapippurirouheella ja kiehauta.
    6. Tarjoile piparjuurismetanan ja tuoreiden yrttien kera.

    PIPARJUURISMETANA

    • 1 prk smetanaa (tai creme fraichea)
    • ~1 rkl tuoretta piparjuurta raastettuna
    1. Sekoita smetana ja piparjuuriraaste. Anna maustua jääkaapissa.

    Pirteän punaisia keittohetkiä Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Oon mä juonu viinii Penedesissä – Viimein viiniä lasiin!

    Oon mä juonu viinii Penedesissä – Viimein viiniä lasiin!

    ”Vielä viimeisen kerran, mä sua vilkaisen. Voisin sanoakin jotain, mutta vaikenen…”

    Paitsi, että en vaikene. Viimeinen osa seikkailustani espanjalaiselle, biodynaamisesti rypäleitä viljelevälle Pares Baltan viinitilalle on antanut odottaa itseään. Liian pitkään… Tai ei ehkä sittenkään. Sillä kun juuri nyt katsoo ikkunasta tasaisen harmaata pilvimassaa ja loskaista maisemaa, niin hetki tuntuu juuri oikealta palata muistoissa Katalonian lempeän auringon alle.

    Päivä Penedesin maisemissa oli tosiaan mukavan lämmin ja aurinkoinen, vaikka tuo dramaattinen kuva alla saattaa toista kertoa. Iltapäivästä vaan sattui taivaalle muutama pahaenteiseltä näyttävä hattara, jotka poistuivat sieltä yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Pisaraakaan tirauttamatta. Mutta kyllähän syyskuun puolivälissä alkoi syksy tekemään tuloaan Kultarannikonkin kupeeseen.

    Tässä vaiheessa lienee paikallaan selventään sarjan otsikointia. Koska mulla on taipumusta liioitteluun. Enhän mä siellä Penedesissä viiniä JUONUT, maistelin kyllä. Viiniä, jos toistakin. Kuten tämän postauksen myötä selkiää.

    Olen aika huono juomaan alkoholia; kroppa stoppaa ennen kuin ehtii kunnolla huiviin humahtaa. Siksipä tälläkin kertaa oli syytä maistella varovasti; junamatkailu vieraassa maassa huonovointisena ei kuulu niihin juttuihin, jotka ihan välttämättä haluaisin kokea. Hyvä niin, sillä kotimatkalle osui muutama mutka polkuun, joiden selättämiseen tarvittiin paitsi moitteetta toimivaa kroppaa, niin myös kirkasta mieltä.

    Jos tulomatka hieman viivästyi, niin paluumatkaan tuhrautui aikaa sitäkin enemmän. Eikä turhautumisiltakaan vältytty. Onneksi lomalle tulee pakattua mukaan vähän enemmän seikkailumieltä ja pidempää pinnaa ;)

    Antoisan vuorenvalloitusretken jälkeen palasimme viinivaraston kautta takaisin päämajaan. Valmistusprosessiin emme tällä kertaa ehtineet tutustua sen tarkemmin. Tammitynnyritkin olivat entuudestaan tuttuja, joten niiden sijaan mun huomio kiinnittyi valtavaan saviruukkuun.

    Kyseessä oli naturaaliviinien valmistukseen käytettävä amfora, joka on valmistettu tiluksilta kaivetusta savesta. Tästä pääsemmekin palaamaan vielä kerran vuorille, jossa näimme muinaiset, saviastioiden polttoon käytetyt uunit maan uumenissa. Jos nyt oikein ymmärsin, niin kyseisiä maauuneja on aikanaan käytetty myös viiniruukkujen valmistukseen.

    Amforaviinit olivat jo varastosta loppu, joten valitettavasti en niitä (vieläkään!) päässyt maistamaan. Kyseiset naturaaliviinit valmistetaan perinteisellä metodilla näissä valtavissa saviruukuissa vanhojen köynnösten käsinpoimituista rypäleistä villihiivan avulla. Viineihin ei lisätä, eikä niistä poisteta käymisprosessin aikana mitään. Eli tässä olisi nyt mun nähdäkseni jokaisen paleodiggarin ihanneviini!

    Harvinaista herkkua, jossa myös hinta lienee kohillaan. Harmi, että en osaa kertoa lopputuotteen makuaspekteista. Puhtaasti mielikuviini perustuen ja muutamia alkuviinejä maistaneena voisin kuvitella amforaviinin olevan nykyviineihin tottuneelle hieman haasteellinen. Tai ainakin erilainen.

    Jos joku tuota amforan kokoa miettii, niin kyllä sinne olisi kevyesti yksi 160 senttinen emäntä uponnut ;)

    Varaston puolelta siirryimme tunnelmalliseen ja tyylikkääseen, mutta kuvaamisen kannalta haastavaan tasting -tilaan. Kuvien perusteella ei siis kannata vetää johtopäätöksiä ainakaan viinin väristä. Valkoiset ja punaiset ehkä erottaa juuri ja juuri, mutta siihen se sitten jääkin ;)

    Aloitimme maistelun luonnollisesti kevyistä kuplista ja tyylikkäästä Selectio Cavasta. Selectiosta tuli kertaheitolla mun suosikkicava, joten sitä lähti yksi pullollinen myös kotimatkalle mukaan. Edelleen se täällä kiltisti odottelee sopivaa korkkaushetkeä.

    Suomesta ei Selectiota valitettavasti saa, mutta kannattaa kyllä kokeilla vaihtoehtoisesti Alkon valikoimasta löytyvää Pares Baltan ”b” cava brutia. Se ei ehkä ole ihan yhtä hienostunut, mutta oikein mainio kuplajuoma muuten.

    Viinikellari.comin valikoimasta löytyy myös mukava kupliva vaihtoehto, nimittäin viinintekijä Joan Cusinen nuorimman tyttären mukaan nimetty Blanca Cusiné Gran Reserva 2010, jota pääsin aiemmin syksyllä maistelemaan eri vuosikertojen osalta hieman monipuolisemmin Norex Grand Open Tasting -tapahtumassa. Laseissa tuolloin vasta ensimmäisen fermentoinnin läpikäynyt, vain pari viikkoa aiemmin korjattu 2016, muutaman vuoden kuluttua myyntiin tuleva 2013, tuo em. vuosikerta 2010 sekä vuotta vanhempi malli 2009, jossa mukana Chardonnay-, Pinot noir- ja Xarel-lo -rypäleistä kaksi ensiksi mainittua. Ja täytyy kyllä sanoa, että mun suuhun tuo Xarel-lolla viilattu versio sopi edeltäjäänsä paremmin.

    Heh, mähän alan jo kuulostaa suorastaan asiantuntijalta, kun näin jouhevasti vuosilukuja ja rypäleitä luettelen! Salaisuus – muistiinpanot.

    Seuraavaksi lasiin päätyi Cusinen viiniperheen isoäiti, Rosa Cusine, hieman kuivemman rosee cavan muodossa. Jostain syystä Rosa ei jäänyt kovin hyvin mieleeni. Ehkä siksi, että se jäi kahden suosikkini välissä vähän jalkoihin.

    Sitten se Gewürztraminer -rypäleestä valmistettu Ginesta, jota tuottava viinitarha nähtiin edellisessä osassa. Tuo keltakukkaisen kasvin mukaan nimetty, vihreään taittava valkoviini oli edessäni ensimmäistä kertaa ikinä, mutta ei takuulla viimeistä. Ihastuin! Etenkin sitruksiseen makuun. Ja kyllä mä muistaakseni tuoksusta myös jasmiinia bongasin, kun Silvia siitä vähän vinkkasi.

    Ginesta lähti myös matkalaukkuun ja mulla onkin kunnia omistaa pullo numero 1442 kaikkiaan 4128:sta tuotetusta pullosta. En tiedä, onko siitä syytä olla ylpeä, mutta mä olen!

    Loppumaistelu sujui punaisissa merkeissä. Lasissa ensin pari Pares Baltan tiluksilla kasvanutta viiniä ja loppuun piipahdus Prioratin sekä Ribera del Dueron alueilla tuotettuihin viineihin.

    Ennen ”Matkaa viinimaailmaan” suosin lähinnä punaviinejä, mutta matkan alettua ovat valkoiset ja kuplivat maistuneet paremmin. Ehkä talven myötä alkaa lasissa viihtyä myös punainen. Kerron tämän siksi, että punaiset eivät sytyttäneet samalla tavalla kuin alkupään viinit.

    Aloitimme punaisesta Indigenasta, jota saa myös Alkon tilausvalikoimasta. Indigenasta löytyvät myös valkoinen ja vaaleanpunainen vaihtoehto.

    Täytyy rehellisesti myöntää, että Indigenan sen enempää kuin seuraavan, toisen viinitekijävaimoista mukaan nimetyn Marta de Baltan makumaailmasta en kykene enää muistijälkeä löytämään. Molemmat vaatinevat selvästikin uusintakierroksen ;). Rypäleinä kuitenkin Indigenassa Grenache ja Marta de Baltassa monille varmasti tuttu Syrah.

    Jos kaksi ensimmäistä punaista eivät niin jääneet mieleen, niin kaksi viimeistä jäivät. Prioratin liuskekivimailta tuleva Gratavinumin 2πr oli itselleni jo ennestään tuttu. Tiesin, mitä odottaa, enkä kauheasti odottanut tätä sellaisenaan mulle kohtalaisen tiukkaa punaviiniä. Vaatii edelleen totuttelua, mutta kyllä kai se tästä… vähitellen. 2πr:ää kuvaillaan Gratavinumin kotisivuilla pyöreäksi, mutta mun mielestä tästä tavarasta on pyöreys kaukana. Istuu kyllä riistan kylkeen kivasti. No okei, paremmin ;)

    2πr oli kuitenkin hyvä ottaa tähän settiin mukaan, sillä sitä kautta sain hieman vertailukohtaa viimeisenä tarjoiltuun Ribero del Dueron alueelta tulevaan Dominio Romanon RDR:ään.

    Hieman kauhunsekaisin tuntein RDR:ää odottelin, sillä kuvittelin sen olevan edeltäjäänsä ärhäkämpää. En oikein tiedä miksi… Ehkä viinitarhan jopa yli 100 vuotta vanhoista, kärsineistä köynnösvanhuksista niin päättelin. Noh, RDR olikin positiivinen yllätys ja nousi punaviineistä suosikikseni. Nyt mun mielestä lasissa oli pehmeyttä, täyteläisyyttä ja tasapainoisuutta. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa edellä nauttimani Prioratin punainen.

    Tinto Fino -rypäleistä valmistettu RDR on hieno viini, ja hienoa, että pääsin sitä maistamaan. Sitä saattaa löytyä myös Suomesta, ravintoloiden viinilistoilta. Ellei löydy, niin vinkatkaa.

    2πr:ää kiinnostuneille tarjoilee Alkon tilausvalikoima. Ei viini halvimmasta päästä, mutta kyllä tujumpien viinien ystävien kannattaa poimia pullo kivimaan kasvattia kokeiltavaksi. Vaikka itse taidankin ennen seuraavaan pii -lasillista vielä hetken harjoitella helpompien punkkujen parissa.

    Se oli sellainen reissu se! Melko tyytyväiseltä näyttää emäntä hienon päivän päätteeksi ja selvästikin maistelulasilliset saivat emännänkin vanhat silmät loistamaan, hah hah!

    Mutta hei, kuten jo ensimmäisessä postauksessa kehotin, niin jos vaan Barcelonan seuduilla huitelette ja tilaisuus tulee, niin sopikaa ihmeessä visiitti Pares Baltalle. Muistakaa myös kertoa Paleokeittiön emännältä lämpimiä terveisiä! ;)

    Nautinnollisia viinihetkiä Sinullekin!

    Visiitin tilalla tarjosi Pares Balta (ei sis. matkoja). Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Jauheliha-spagettikurpitsavuoka – Helppo ja gluteeniton arkiruoka!

    Jauheliha-spagettikurpitsavuoka – Helppo ja gluteeniton arkiruoka!

    Se on siinä! Tai tässä. Tämän talven ehdoton ruokahitti!

    No okei, hiukan voisin muotoilla uudelleen. Kyseessä on siis talven TERVEYSruokahitti numero uno! Mun mielestä. Toivottavasti myös monen muun mielestä. Ja jos ei ole, niin TEHDÄÄN siitä sellainen.  Vaikka teemalla ”taivaallinen terveysruoka tapetille”. Hmmm… ehkä maukas riittänee taivaallisen tilalle?

    Niin tai näin, mutta testatkaa anyway ja pistäkäähän reseptiä vinhasti jakoon. Ja instagramiin paljon kivoja vuokakuvia tägeillä #talvenruokahitti2016 #terveysruokahitti2016 #maukasterveysruokatapetille (+ @paleokeittio, jotta emäntäkin pääsee painamaan paljon punaisia sydämiä ;)).

    Ja joo, ennen kuin menen yhtään pidemmälle, niin myönnän osallistuneeni huijaukseen. Kyse kun ei oikeasti ole jauheliha-spagettivuoasta vaan jauheliha-kurpitsavuoasta. Täysin laskelmoitua toimintaa. Tunnustan, enkä ole edes pahoillani. Spagetti vaan puree paremmin kuin kurpitsa. Eikä terveemmän vaihtoehdon puolesta valkoisten valheiden lateleminen tunnu synniltä suurimmalta.

    Jo useamman vuoden olen kuolannut spagettikurpitsan perään. Ilo olikin ylimmillään kun sellainen sattumalta osui silmiin paikallisessa marketissa. Kaipa näitä on kotomaastakin jo jokusen vuoden löytynyt, jos apajat ovat olleet oikeat. Mutta nyt tuntuu, että spagettikurpitsa on vihdoin löytänyt tiensä vihannesosastolla tutumman myskikurpitsan viereen.

    Ostin siis spagettikurpitsan tietämättä yhtään mitä sillä tekisin. Siellä se viileäkaapissa kiltisti odotteli viikon verran ennen kuin emännälle valkeni. Jauhelihasta ja spagetistahan tykkää kaikki! Todennäköisesti nekin, jotka eivät kykene tai eivät halua vehnä-, vilja- tai muuta gluteenitonta spagettia pupeltaa.

    Tämän lähemmäksi spagettia aidoilla, prosessoimattomilla raaka-aineilla tuskin pääsee. Eikä arkinen jauheliha-spagettikurpitsavuoka jättäisi ketään talvipakkasellakaan kylmäksi. Etenkään kun pinnalle levittää lasagnemaiseen tyyliin kermaista valkokastiketta. Viljatonta sekin. Tietty.

    Aika teki tehtävänsä ja ajatuksenjuoksu onnistui. Siinä missä jauheliha-kurpitsavuokakin. Kuten Paleokeittiön facebook -kaverit saivat heti tuoreeltaan todistaa =D Kyllä mä ihan ekstaasissa olin. Parasta heti valmistuttua, mutta hyvin kelpasi pannulla lämmitettynä vielä kolme päivää putkeen. Joku viksu olisi pistänyt pakastimeen. Laiska emäntä ei.

    Miksi mä niin kovasti kurpitsavuokaan tykästyin?

    Monestakin syystä. Ensinnäkin se ON hyvää. Toisekseen siitä tulee pienemmälläkin annoksellla täyteen. Ja kolmanneksi kasvikset!

    Väittäisin liha-kasvissuhteen olevan aika kohillaan. Löytyy kurpitsan lisäksi tomaattia, varsiselleria, porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, basilikaa ja vähän pähkinääkin. Ei tosin purtavaksi saakka. Jos tuntuu, että nyt iski veggie overload, niin yksinkertaistaminen on sallittua ja vähemmälläkin pärjää.

    Mikään maailman nopein ruoka tämä ei ole, mutta onneksi yhdellä kokkauksella syntyy isompikin satsi. Ja kurpitsan köllötellessä uunipellillä ehtii väsätä muut ainesosat valmiiksi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.