Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan. Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!
Hola Allihuuppa! Emäntä on valitettavasti kotiutunut Espanjan auringon alta jo viikko sitten, mutta tässä on nyt taas ollut vähän kaikenlaista…
Äääääh, mitä ja ketä mä oikein huijaan? Noh, on kyllä ollut kaikenlaistakin, mutta blogihiljaisuuteen suurin syy taitaa kuitenkin rehellisesti olla aloittamisen vaikeus. Oli upea reissu, ja nyt on ollut hieman hankaluuksia päästä kiinni tuiki tavalliseen ja vähän tylsäänkin arkeen.
Ehkä sitä on täytynyt vielä hieman pureskella kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Some -blokista olen jo aika hyvin päässyt eli jokusen jutun saanut faceen ja jo useamman kuvan instagramin puolelle, mutta kokkaus- ja bloggausblokki vielä vähän vaivaa. Mutta kaipa se tästä, kaipa se tästä… Mihkä meillä tässä elämässä niin kiire olisi, etteikö ehtisi myöhemminkin ;)
Ennen reissua pääsin jo hyvään vauhtiin pirtelökauden kanssa, ja tässä olisi nyt muutamia vähän jämäkämpiä pirtelöpostauksia tulossa. Mennään ihan kohta syksyn punaiseen juurespirtelöön, mutta palataanpa vielä ihan tosi lyhyesti viime viikkojen tapahtumiin.
Lähtö Espanjaan tapahtui hyvin nopealla aikataululla; tiistaina varasin matkan ja jo lauantaina puolenpäivän maissa nautiskelin miltei 30 asteen lämmöstä. Siinä samalla toteutui ihan sattumalta pari unelmaa.
Matkojen suhteen ei kauheasti ollut valinnanvaraa (koska en juuri nyt halunnut Turkkiin), joten päädyin bilemesta Salouhun. Siellä onneksi kuitenkin rauhallisemmalle La Pinedan laitamaille.
Olen jo ammoisista arkkitehtiopintojen ajoista saakka haaveillut vierailusta Barcelonaan. Barnaan on Saloun seudulta vain noin 100 kilometrin matka, joten tuossa kauniissa kaupungissa tulikin vietettyä yksi hieno lomapäivä kaupunkiin tutustuen ja sen ainutlaatuisesta tunnelmasta nauttien.
Keväällä aloitin oman matkani viinimaailmaan. Matkan varrella suosikkiviinitaloksi on noussut Katalonian Penedesissä sijaitseva, biodynaamisesti rypäleitä viljelevä Pares Baltan viinitila.
Jo keväällä aloin haaveilla myös reissusta sinne ja nyt olinkin yhtäkkiä vain 70 kilometrin päässä tilalta. Olin yhteydessä Pares Baltaan ja he toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi tutustumaan tilaan. Siellä viinitilan tiluksia kierrellessä ja tuotoksia maistellessa sujahti toinen päivä sukkelaan. Ehdottomasti koko loman kohokohta, johon palaan vielä kuvien kera omassa postauksessa.
Myös läheinen Unescon maailmanperintölistalle kuuluva, historiallinen Tarragonan kaupunki tuli loman aikana muutamien juna-asemien ohella koettua. Suosittelen, jos muinaiset kaupungit ja historialliset kohteet vaan kiinnostavat.
Loma oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut, ja olen onnellinen, että vaikka ajatuksena oli vain lähteä rannalle lököttelemään ja tankkaamaan d-vitskua talven varalle, niin sain itseni useampana päivänä pois aurinkotuolista.
Vaikka La Pinedalla ei sinänsä ollut mitään kovin kummoista tarjottavaa, niin siellä oli aivan upea, hienohiekkainen, yli 2 km suuntaansa pitkä ja useamman kymmenen metrin levyinen, siisti ranta. Parhaat hetket La Pinedassa tulikin koettua aamuvarhaisella auringon noustessa, paljain jaloin pitkin rantaviivaa kamera kaulassa tallustellessa ja paikallisten kalastajien touhuja ihmetellessä.
Siinäpä ne, tärkeimmät reissukuulumiset lyhyesti. Kuvia löytyy joitakin jo instasta häsärillä #emäntäepsanjassa. Laittelen niitä lisää sitä mukaan kun kerkiän. Kuvia tuli napsittua toista tuhatta, joten niiden läpikäymisessä riittää vielä puuhaa.
Noh, tällä viikolla emännän matka viinimaailmaan jatkui oikein rytinällä kun osallistuin Norexin järjestämään Grand Open Tasting -tapahtumaan ja kävin juhlistamassa 115-vuotisjuhlavuotta ”pienten” bileiden merkeissä. Paleokeittiön insta on nyt pullollaan pullokuvia ja jokunen varmasti siellä miettiikin, että onko ruoka- ja hyvinvointiblogi muuttumassa viiniblogiksi. Ei ole. Palaan tähänkin aiheeseen syvällisemmin vielä myöhemmin.
Oiskohan ne tärkeimmät kuulumiset siinä, jotta voidaan siirtyä postauksen pääaiheeseen eli juurespirtelöön!
En tiedä, kuinka tottuneita olette sujauttamaan juureksia pirtelön sekaan, mutta itse en ole sitä ihan hirveästi joitakin porkkanoita lukuunottamatta harrastanut. Olen tuupannut juurekset mieluummin mehupuristimeen kuin tehosekoittimeen. Mutta nepä sopivat oikein mainiosti laajemminkin pirtelöön pureskeltavaksi.
Eivät ole ehkä ihan smoothie newbien heiniä, mutta mukavaa vaihtelua jo pidempään pirtelöiden parissa puuhanneille. Tietysti vaatii jonkin verran tehokkaamman tehosekoittimen, jotta juurespirtelöstä saa rakeisen sijaan samettisen pehmeää. Mutta eivätköhän nämä tehokkaammat sekoittimet ole jo vähitellen vallanneet tai ainakin valtaamassa suomalaiskotejakin.
Näitä on nyt muutama tässä tulossa, mutta aloitetaan mun lempparista; punajuuren, porkkanan ja appelsiinin harmonisesta liitosta.
PUNAINEN JUURESPIRTELÖ
2 annosta
2 punajuurta
2 appelsiinia
4 porkkanaa
½ sitruuna
1 rkl kookosöljyä
½ tl suolaa
3-4 dl vettä
(kollageeni- tai gelatiinijauhetta meille vähän iäkkäämmille ihmisille ;))
Kuori ja paloittele kasvikset.
Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta sileäksi.
Säilytä toinen annos sopivaa hetkeä varten jääkaapissa, mieluiten suljetussa lasiastiassa.
Jeps, minä nautiskelin näitä pirtelöitä pari kertaa päivässä, joten surautin vähän isomman satsin yhdellä kertaa. Jos vähemmän riittää, niin ainekset kannattaa puolittaa. Säilyy kylmässä hyvin myös seuraavaan päivään, vaikka maku saattaa seistessä hieman kärsiä. Tahtovat monesti kitkeröityä.
Yhdistelmä toimii mainiosti myös mehuna eli ellei juurespirtelö nappaa, niin pistä pirtelön sijaan mehuksi.
Hola mi Amigos y Amigas! Hyvää sunnuntai -iltaa ja terveiset Epsanjasta, Katalonian auringon alta, jossa emäntä todennäköisesti parhaillaan nauttii Katalonian keittiön merellisistä antimista ja paikallisen Pares Baltan biodynaamisesti tuotetuista viineistä.
Olen nyt reilun viikon verran painiskellut kaikenlaisten nettiin ja meileihin liittyvien teknisten haasteiden parissa. Sain hommasta tarpeekseni, joten päätin heittää hanskat hetkeksi heinikkoon ja lähteä yhtäkkiä yllättäen katselemaan Välimeren aurinkoa.
Tämä postaus on siis ajastettu ja Paleokeittiön kanavilla vallitsee viikon verran radiohiljaisuus. Jos totaalinen tylsyys aurinkotuolissa iskee, niin saatan jokusen kuvan instaan laittaa. Mutta that`s it!
Kamera on kyllä mukana ja todennäköisesti hyvinkin aktiivisessa käytössä, mutta muihin teknisiin laitteisiin en aio koskea. Josko ne tekniset ongelmat vaikka sillä aikaa katoaisivat ihan itsekseen… Epäilen, mutta aina voi toivoa.
Julkaisemattomia reseptejä roikkuu koneella taas jonkin verran (etenkin vähän stydimpiä pirtelöitä ;)), mutta eiköhän niihin ehditä palaamaan myöhemminkin.
Tämän maistuvan aroniapirtelön halusin laittaa vielä ennen reissua valmiiksi. Koska aronia on mitä mainioin marja ja sen aika on NYT! Hyödyntäkää ihmeessä nämä superfood -tasoiset marjat pois pensaista roikkumasta.
Ovat sellaisenaan hieman happamia, mutta toimivat pikaisessa pirtelössä äärettömän hyvin. Ja sisältävät paaaaaljon kaikenlaista terveystekijää. Niin kuin nämä tummat marjat tuppaavat tekemään. Ovat vieläpä helppoja poimia ja käsitellä. Jos vaikka mustikan- tai puolukanpoimintaan ja putsaamiseen vertaa.
Täytyy kyllä sanoa, että tämän aroniapirtelön maku yllätti. Positiivisesti! Jos en olisi omin kätösin marjoja pirtelöön pistänyt, niin olisin voinut hyvinkin kuvitella nauttivani kirsikkapirtelöstä. Aronia + persikka + ripaus kanelia → TOIMII! Kuten cashewpähkinöiden tuoma kermaisuuskin.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Se tavallinen sunnuntai. Jääkaappi tyhjä, eikä markettiin tee mieli lähteä, mutta jotain pitäisi syödä. Jotta hengissä pysyy. Mielellään myös jotain hyvää ;)
Vilkaisu pakastimeen, josta löytyi pussillinen wokkivihanneksia päivämäärällä 9/2016. No niin, eipä siinä sen enempää tarvinnut päätä vaivata.
Pelkillä wokkivihanneksilla ei edes emäntä päivää elä, joten suunta rajallisen valikoiman lähikauppaan, josta kaveriksi tarttui rasia broilerin fileesuikaleita. Ei kuulosta gourmeelta, mutta yllätys, yllätys! Vain vartissa oli lautasella aika arkinen, mutta maistuva annos. Ja vatsakin saatiin juuri sopivasti täyteen.
En juurikaan käytä enää pakastevihanneksia tai valmiiksi suikaloitua broileria, mutta tämän aterian jälkeen ymmärrän hyvin, että niillekin saattaa olla aikansa ja paikkansa. Etenkin kiireisessä arkikokkauksessa. Helppoa, nopeaa ja hyvää. Kun vähän viilaa ;)
Onneksi sopivat viilausvälineet löytyivät valmiina kaapista. Sekaan vähän kookoskermaa ja nippu aasialaisia mausteaineksia liftaamaan annosta.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.
SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.
Niin se vaan saapui taas syksy Suomeen. Mutta tehdäänpä vielä pikainen vilkaisu loppukesään ja elokuuhun ennen kuin uppoudutaan sen syvemmälle syksyyn.
Vaikka syyskuu vei kesän mennessään niin elonkorjuuale jatkuu Paleokaupassa vielä viikon verran. Eli hops hops kaupoille, ellet ole vielä käynyt poimimassa jompaa kumpaa tai kumpaakin reseptivihkosta ostoskoriin
Elokuussa kaiveltiin arkistoista kaikenlaisia kaalireseptejä, mutta mahtui mukaan jokunen uusikin tuttavuus. Povasin kesäkurpitsapappardellelle ykköspaikkaa elokuun viiden suosituimman reseptin listalla, mutta kuinkas kävikään? Seisooko korkeimmalla pallilla kesäkurpitsapasta vai joku muu? Se selviää postausta alaspäin selaamalla ;)
Täytyy kyllä sanoa, että vähän yksitoikkoiselta näyttää elokuun lista. Pari uutta juttua, mutta muuten vanhaa tuttua huttua. Kesäkurpitsasta ja marjapuurosta on Paleokeittiön elokuu tänä vuonna tehty! Ohjeisiin jälleen otsaketta klikkaamalla.
Viimoselta listan sijalta löytyy jo heinäkuun listalta tuttu punaherukoista ja kvinoasta keitelty, gluteeniton marjapuuro. Hienoa, että jaksoi sinnitellä listalla vielä toisenkin kesäkuukauden, sillä tämä jos jokin on oiva (ja lempeä ;)) tapa nauttia kirpsakoita punaviinimarjoja.
Täältähän tämä, mun mielestä ihan huippu arkiruoka eli kesäkurpitsapappardelle löytyy! Ei ihan ykköseksi yltänyt, mutta listalla sentään keikutaan. Täytyy kyllä myöntää, että hieman olen sijoitukseen pettynyt. Olisi ehdottomasti ansainnut paikan korkeammalla. Koska niin helppoa ja hyvää! Kevyttäkin, jos joku muukin kuin emäntä on aloittanut pienen kesän jälkeisen kehon ja ruokavalion puhdistuksen ;)
Kolmossijalla killuu uutukainen ja se toinen mainio marjapuuro, joka on valmistettu vanhalla gluteenittomalla kaavalla, mutta tällä kertaa punaherukoiden sijaan mustaherukoista. Mustaherukkapuurokin on ihan superhyvää! Enkä itse asiassa osannut päättää, jotta kumpi näistä herukkavispiksista on oma suosikkini. Tosin mustaherukoita on mukava popsia tuoreeltaan ihan sellaisenaankin. Punaisten kanssa joutuu välillä vähän irvistelemään ;)
Listan loppu noudattaakin jo heinäkuulta tuttua kaavaa. Toisena keikkuu edelleen kestosuosikki Aasialainen kookos-kanakeitto, joka lienee roikkunut listalla jo kokonaisen vuoden verran! Noh, eipä siinä mitään, hyvää on aasialainen soppa ja syksyn myötä alkaa emäntääkin tämä taas houkuttaa ;)
Ykkösenä tämän kesän uusintapainos toisesta Paleokeittiön ikisuosikista Tajuttomasta kesäkurpitsavuoasta. Päivitetty versio valtasi ensimmäisen sijan jo heinäkuussa, ja täällähän tämä maistuva uuniruoka killuu edelleen. Saapi nähdä viekö syksy kesäkurpitsan vai vieläkö jaksaa läpi syyskuun yleisön suosikkina sinnitellä.
Syyskuun myötä se olisi sitten ihan virallisestikin kesä ohi. Tuntuu, että vasta hetki sitten toivotin kesän tervetulleeksi Välimerellisellä mansikka-mozzarella -salaatilla ja nyt pitää jo jättää jäähyväiset. Niin se aika rientää… kesä kesältä nopeammin ;)
Kuinka aion toivottaa syksyn tervetulleeksi? En mitenkään. Koska mun puolesta kesä voisi olla ikuinen, enkä ole syksyn, saati talven saapumisesta ollenkaan onnellinen. Kesäihminen! Henkeen ja vereen.
Tervetuliaisannoksen sijaan kasasin jäähyväislautasen. Vähän niin kuin pakon sanelemana sanoisin. Siivosin nimittäin kesän pois jääkaapista ja jäännöksistä syntyikin aika kiva lounaslautanen. Helpolla. Kokoamista helpommalla ei kokkaamisessa voi päästä. Ainekset lautaselle ja napaan!
Tyhjensin jääkaapin sinne kesän aikana päätyneistä aineksista paristakin syystä. Se pakottavampi syy oli tietenkin käyttöpäivämäärien umpeutuminen, koska seuraava osoite olisi ollut jätelaari, joka ei vaan käy päinsä. Ruoan pois heittäminen riipaisee edelleen syvältä, joten oli parempi pistää kesäherkut lautaselle ja parempiin poskiin.
Mulla on ollut tapana näin syksyisin siivota kesä pois myös kropasta, joka tarkoittaa jonkinlaista puhdistuskuuria. Luonnollisesti ennen kropan siivousta on syytä hankkiutua eroon myös kaikenlaisista kaapeissa lymyilevistä houkutuksista. Niistä, vanhenevista ja muuten vaan purnukoiden pohjalle jääneistä jämistä on tämä italiaishenkinen lautanen koottu.
Blogiin asti lautasen ei alunperin pitänyt päätyä, mutta laitanpa nyt kuitenkin, koska hyvää oli ja josko joku muukin inspiroituisi. Ei välttämättä siivoamaan jääkaappia tai kroppaa, mutta kokoamaan helpon ja herkullisen lounaslautasen kesken kiireistä arkipäivää.
ITALIALAINEN LOUNASLAUTANEN
Bresaola -leikkelettä eli italialaista ilmakuivattua naudanlihaa
Mozzarella di Bufala Campanaa eli puhvelinmaidosta valmistettua mozzarella -juustoa
cocktail -terttutomaatteja
Kalamata -oliiveja
päälle laadukasta neitsytoliiviöljyä, rouhittua mustapippuria ja tuoretta basilikaa
Kasaa kaikki ainekset lautaselle, viimeistele oliiviöljyllä, mustapippurirouheella ja basilikanlehdillä. Nauti italialaisesta makumaailmasta mennyttä kesää muistellen!
Aineksia voi annostella lautaselle oman mielen ja nälän mukaan. Aika mukavasti pitää kuitenkin nälkää tällainen rasvalla höystetty proteiinipitoinen annos =)
Se oli sit siinä. Kesä 2016 ja viimeinen kesälautanen! Aika maukas olikin, koko kesä ja jämistä koottu jäähyväisannos. Yllättäen samassa hengessä lopetettiin kuin aloiteltiinkin =)
Mitä jos vaihtaisit välillä valkoisen punaiseen? Koska purppurainen punakaali on vaan niin nättiä! Raakana ja kypsennettynä. Helppoa ja ravinteikasta. Sellaisenaan tai lisukkeeksi lihalle tai lihaisalle makkaralle. Täynnä antioksidantteja; K- ja C-vitamiinia, B-kutosta ja mangaania. Ja vuohenjuustokin toimii. Ainakin tässä pikaisessa paistoksessa.
Same old same, mutta kuitenkin jotain ihan erilaista. Koska eri mausteet ja makkaran tilalla suolaista vuohenjuustoa tasapainottamassa paistoksen makeutta. Päälle vähän pähkinää, kuivattua karpaloa ja tuoretta basilikaa, niin hyvänmakuinen ja myös aika kivannäköinen annos valmistui kädenkäänteessä.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Hei hou, elokuun loppu häämöttää parin päivän päässä ja elokuun mennessä on aika sanoa jäähyväiset myös kaaliviikoille. Mutta ei ihan vielä! Uusiakin kaalireseptejä oli tarkoitus kaaliviikoille kyhätä, mutta kun on nyt ollut vähän kaikenlaista, you know… =D
Viikonloppuna sain kuitenkin jotain uutta kaalista aikaiseksi. Postausta pukkaa vielä myöhemmin tällä viikolla. Mukana myös vuohenjuusto, joten vuohenjuustodiggarit hoi, pysykääs kanavalla! ;)
Mutta nyt, vielä kerran KAALI! Tai kuusi kertaa kaali ;) Ohjeisiin otsakkeiden kautta.
Kolme kaalia yhdellä iskulla! Tämä on varmasti kaikkien kaalifanien unelma. Ja toisaalta aika hyvä juttu myös niille, joille kaali ei oikein uppoa. Koska kolmen kaalin syyssalaatin myötä ei tule vedeltyä pelkkää parsakaalia paljaaltaan vaan siinä samassa, ja ihan ohi mennen suuhun sujahtavat myös lehti- ja ruusukaali. Kätsyä!
Yllätys oli iloinen, kun kauhaisin tätä herneetöntä keittoa ja jostain mielen sopukoista nousi muistikuva, että hei, tältähän se maistui! Hernekeitto! Jos mielesi tekee siis hernekeittoa, mutta paleopipoa kiristää tai vatsa pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin, niin suosittelen kokeilemaan hyvää ja helppoa lehtikaali-pekonikeittoa
Syksy! Punakaali! Dude food! Ja kauden kasvikset. Näistä on tämä kattaus koottu. Äijäruoka on syksyllä parhaimmillaan. Siitä saa mukavasti energiaa päivän puuhiin. Kohtuullisen vähällä vaivalla.
Ilouutinen kaikille ravintovalmennettaville, joiden ensimmäinen kysymys on ollut erittäin huolestunut, jopa kauhunsekainen kiljahdus ”Enkö mä saa ENÄÄ KOSKAAN syödä PIZZAA?!”. Tässäpä on oiva vaihtoehto pizzanpitäjille, jotka eivät halua kuormittaa kehoa gluteenilla. Kyseessä on siis gluteeniton ja sokeriton, mutta ei täysin juustoton, kananmunaton tai kasvikseton pizza.
Kuluneiden kahden viikon aikana olen viettänyt useita pieniä hetkiä Toscanan auringon alla. Fyysisesti olen kyllä ollut Suomessa, mutta näille pienille mielikuvareissuille olen matkannut lautasen kautta. Törmäsin marketissa mustakaaliin. Tuohon tummaan kaunottareen, johon olen tutustunut jenkki- ja aussisivustoilla, ja josta olen uneksinut jo pitkään. Siinä se nökötti nenän alla, joten ei muuta kuin pari pakettia kainaloon ja ribollitan kaltaisen keiton valmistuspuuhiin!
Onko rakkautta ilmassa…? No todellakin ON, ja tällä kertaa minä aion kirjoittaa enemmän rakkaudesta kuin ruoasta. Silläkin uhalla, että kaikki Paleokeittiön ystävät kaikkoavat sivuilta, eivätkä palaa enää ikinä! Aion kertoa teille rakkaudesta ravintola Tocassa.
Rakkauspakkaus LEEVI – STRIKE THE POSE!
Mistähän mä aloittaisin? Ehkä aloitankertomukseni rakkaudesta tähän Helsingin ytimessä sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan aivan alusta. Faktoja en lähde toistamaan vaan ohjaan samantien Tocan kotisivuille, josta löytyvät aukioloajat, menut ja muut tosiasiat.
Kokki työn touhussa, kynä kädessä. Esivalmistelua kattauksiin.
Sain ensikosketukseni ravintolaan alkukesän Taste of Helsinki -tapahtumassa. En ollut törmännyt Tocaan aiemmin ja olenkin äärimmäisen onnellinen, että he olivat tapahtumassa mukana. Tai minä olisin montaa kokemusta ja tunnetilaa köyhempi.
Ravintolan annokset tekivät vaikutuksen jo Taste of Helsingissä. Ehkä joku vielä muistaakin melko yksinkertaisen, mutta ihan mahtavan arancini -pallon. Täytyy myöntää, että en ollut kovinkaan vaikuttunut saadessani vaatimattoman oloisen annoksen eteeni, mutta pallo pääsi yllättämään maukkaudellaan. Ja uteliaisuuskin heräsi siinä samalla; mikä ihmeen Toca?!
”En oo koskaan tehny risottoa!” ”Let me show you, how to make creamy pumpkin risotto without butter.” Ihan kiva ja olen opeista kiitollinen, mutta taidan jättää kermaisen kurpitsarisoton edelleenkin ammattilaisen käsiin.
Annostakin suuremman vaikutuksen tekivät Tocan ihmiset ja ilmapiiri, jonka he omalla olemuksellaan; iloisuudella, rentoudella, ystävällisyydellä ja välittömyydellä kykenivät luomaan sateisen harmaassa ja läpimärässä Taste of Helsingin säässä. Siinä tärkein syy, miksi halusin tutustua tähän aivan mahtavaa ruokaa tarjoavaan ravintolaan lähemmin. Eikä kuulkaas ollut ilolla rajaa, kun tocalaiset toivottivat uteliaan emännän kysymyksineen ja kameroineen tervetulleeksi ravintolaansa. Hip hei!!!
Jep, siitä sai tämä rakkaustarina alkunsa – Taste of Helsingin hymyilevistä italiaanoista ja joukkoa johdattaneesta elovenan vaaleasta, miellyttävästä suomalaiskaunottaresta. Arancini -palloa ja Ahvenanmaan karitsaa yhtään väheksymättä ;)
Kurpitsarisotto lautaselle! Mukana myös gorgonzola, redusoitu balsamiviinietikka ja rapsakka amarettikeksi. Ja btw, risotossa on hyödynnetty koko kurpitsa kuorista, paahdettuun kurpitsalihaan ja mehuun saakka.
En ole jännittäjätyyppiä, mutta täytyy myöntää, että pikkasen perhosia vatsan pohjalla lehahteli astellessani pilvisessä, mutta lämpimässä elokuun säässä rautatieasemalta halki Espan kohti Unioninkatu 18:sta. Jännitys unohtui ja rakkaustarina sai salamana jatkoa kun ravintolan ikkunassa oli vastassa pari syvänruskeaa nappisilmää, pieni musta nenänpää ja lepakkomaiset korvat.
Tämä rakkauspakkaus paljastui Leeviksi, joka otti mut vastaan iloisesti tepastellen ja tarjosi kaupan päälle vielä molempien korvien syväpuhdistuksen. Niin upea tyyppi, johon ei vaan voi olla rakastumatta heti ensisilmäyksellä! Tai viimeistään ensinuolaisulla.
Jos tuolla Unioninkadun hoodeilla kuljeksitte, niin käykääpä katsomassa, josko törmäisitte Leevin sydämet sulattavaan katseeseen sen omalla aitiopaikalla, ravintola Tocan ikkunassa. Hyvässä lykyssä sieltä saattaa jopa irrota pari poseerausta =)
Ilmeikäs ja sanavalmis italialaiskokki. Kädet tukevasti pöydän reunalla. Tällä kertaa ;)
Ravintola on maanantaisin yleisöltä suljettu, vaikka kulisseissa kiirettä viikon ensimmäisenä arkipäivänä pitääkin. Minä onnekas pääsin kurkistamaan kulisseihin, jossa tehtiin tiukkaan tahtiin valmisteluita alkavaa ruokaviikkoa ajatellen.
Totuus löytyy Tocan seinältä! Ja vähän me ruoan kanssa viiniä maisteltiin. Mutta vaan VÄHÄN ;)
Nappisilmä Leevin lisäksi mua vastassa olivat tutut kasvot, nimittäin yllättäen sujuvasti italiaa puhuva Elina. Elina omistaa ravintolan yhdessä sulhasensa, pääkokki Gennaron kanssa vastaten ravintolan yleisestä toiminnasta sekä ravintolasalista ”poikien” keskittyessä keittiöön. Leevin, Elinan ja Gennaron ohella paikalla oli myös veljensä ”Kentsun” rinnalla keittiössä häärivä Pietro the ”SuperMario” (koska viikset!). Toca on siis todellinen perheyritys, jossa toki aukioloaikoina apuna myös muutama suomalaiskokki pistämässä pötyä pöytään.
Elinan kanssa juttu luisti mainiosti, enkä oikeastaan muuta Taste of Helsingin kohtaamisemme, Tykkää mun ravintola -ohjelman ja meilivaihtomme perusteella odottanutkaan.
Wine tasting a`la Elina! Pullot punaista ja valkoista Italiasta kurpitsarisotolle; Alois Lagederin Gewürtztraminer ja Portacomaro Ruche di Castagnole Monteferrato.
Jutustellessamme fiilistelin samalla pienehköä, tunnelmallista 24-paikkaista ravintolasalia, josta ensimmäiseksi tuli mieleen sana ”cosy”. Tai kotoinen. Oli lämmintä tiiliseinää, liitutaulua täynnä asiakkaiden tervehdyksiä ja katosta roikkuvaa tunnelmavalaistusta. Pöydät nätisti riveissä, tyynyin piristettyä sohva- tai tuolipaikkaa valittavana, siistiä, mutta ei liian fiiniä. Viihtyisää, ilman turhaa pönötystä tai krumeluureja.
Tilan ja ravintolassa tarjoiltavan ruoan välillä vallitsee mielenkiintoinen kontrasti, joka kuvaa mun mielestä osuvasti koko Tocan toimintaa ja ajatuksia toiminnan taustalla. Ainakin niiltä osin kun sain yllättäen yli nelituntiseksi venyneen vierailun puitteissa kokonaisuuteen tutustua. Joo, juttua riitti. Ja olisi varmaan riittänyt puoleen yöhön!
Rakkauspakkaus LEEVI – No more POSE! Välillä piti kerätä voimia rankkaan vartio- ja poseerauspuuhaan.
Kermaista kurpitsarisottoa, gorgonzolajuustoa, kokoon keitettyä balsamiviinietikkaa ja rapsakkaa amarettikeksiä
Pehmeäksi haudutettua possunposkea, paahdettua valkosipuli-perunapyreetä, paahdettua perunaa, pinkkiä ja purppuraa perunasipsiä, perunagranitea sekä hiillostettua kevätsipulia
Omenakompottia, ”kaurakeksiä”, raikasta puolukkasorbettia (<<< toi oli jotain aivan ihanaa!) ja vaahdotettua vaniljakastiketta
Alois Lagederin Gewürztraminer -valkoviini oli muuten aika mainio match kurpitsarisotolle! Pistäkääs korvan taakse. Ja tsekkailkaas myös tämä Alkon valikoimista löytyvä mainio jälkkäriviini!
Suomalaista pottua pääruokaan! Keitinveteen voi muuten laittaa tillin ja suolan sijaan myös valkosipulinkynsiä ja timjamia. Miten ei ole koskaan tullut mieleen…?
Takaisin postauksen teemaan eli rakkauteen. Nyt tulee se romanttisin osuus!
Mua tietysti kiinnosti kovasti kuinka kaikki alkoi. Tiesin ennalta, että Tocan takana on jo 14 vuotta yhtä köyttä vetänyt pari, suomalaistyttö Lahdesta ja italialaispoika Napolista, siis Elina ja Gennaro. Parin yhteinen taival alkoi ja rakkaus syttyi Italian Modenassa, jossa molemmat opiskelivat ravintola-alaa. ♥ Miten romanttista! ♥ Yhteisten Italia -vuosien jälkeen pari päätyi ravintolayrittäjiksi ensin Lahteen ja sieltä edelleen Helsinkiin kolmisen vuotta sitten, jolloin Toca tuli rytinällä pääkaupungin ravintolamaailmaan; Nyt -liitteeltä täydet viisi tähteä ja pöydät Tocaan oli myyty kuukauksiksi eteenpäin.
On olemassa kahdenlaisia ravintoloita: niitä, jotka myyvät ihmiselle polttoainetta automaattiohjauksella ja niitä, joissa asiakkaille tehdään ruokaa ajatuksella ja maan antimia kunnioittaen.
Näin kirjoitti Helsingin Sanomien Nyt -liite vuonna 2013 ja sama pätee edelleen.
Komponentteja pääruokaan – Lähes vuorokauden pehmeäksi haudutettua possunposkea, hiilostettua kevätsipulia, pikapaistettuja keitinperunoita, pinkkiä ja lilaa sipsiä ja ihan uutta tuttavuutta, pikkelöityä ja hiillostettua HELMISIPULIA! Ja ne olivat suorastaan taivaallisia. Reseptiä pukkaa kunhan helmisipulia löytyy!
Rakkaudesta ruokaan, kunnioituksesta paikallisiin raaka-aineisiin, Michelin -tason ammattitaidosta, parinkymmenen vuoden kokemuksesta, intohimosta ja italialaisesta verenperinnöstä… Näistä on Tocan ruoka tehty! Tinkimättömällä laadulla, asiakasta unohtamatta, mutta ennen kaikkea vankkumattomalla itseluottamuksella, selkeillä päämäärillä ja kunnianhimolla valmistettua ruokaa. Sitä Toca tarjoaa. Suomalaista italialaisittain. Tai italialaista suomalaisittain.
Tämä kaikki näkyy lautasella ja maistuu makunystyröissä. Tämä täyttää vatsan ja lämmittää rintalastan takana. Se kuuluu Gennaron puheessa. Mutta puheesta ja miehen olemuksesta välittyy myös nöyryys, aitous ja itsetuntemus. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin Tocan sielusta paistaa aika mielenkiintoinen ja jännittävä cocktail toisiaan täydentävää ristiriitaisuutta. Sieltä paistaa ainutlaatuinen persoonallisuus.
Pääruokaa lautaselle – possunposkea, perunaa ja sipulia. Ei sen ihmeempää, mutta niin nättiä! Ja hyvää!
Olen pahoillani, mutta en kykene Tocan synnyttämiä tuntemuksia tämän paremmin sanallisesti kuvaamaan. Oli oikeastaan aika hauskaa, että Kentsu otti saman asian toisessa yhteydessä esiin auringonlaskuvertauksen avulla. Vaikka otat kuinka hienon kuvan maailman upeimmasta, tai vähemmänkin upeasta auringonlaskusta ja postaat sen instaan, niin parhainkaan kuva ei tee oikeutta kaikin aistein, paikan päällä koetulle auringonlaskulle. Se on mun ongelma just nyt!
On täysin mahdotonta välittää sanoin ja kuvin fiilistä, joka Tocasta ja siellä nautitusta ruoasta välittyy. Enkä oikeastaan yritäkään siitä tämän enempää kertoa vaan kehotan menemään paikan päälle fiilistelemään. Paino sanalla FIILISTELEMÄÄN. Tocaan voi toki mennä vaan syömään, mutta ravintolalla on niin paljon enemmän annettavaa kuin pelkkää vatsantäytettä. Hänelle, joka haluaa ja kykenee vastaanottamaan. Joten kaikki aistit auki!
Piece of ART! Sanoin minä. Kentsun mielestä ihan vaan ruokaa =D Mut noi värit! Ja jännittävä, mutta harmoninen asettelu, jonka syntyä oli mielenkiintoista seurata. Kaikki tapahtuu jotenkin niin… helposti!
Fiilistelyt sikseen ja eiköhän sitä rakkauttakin ole tullut jo yhteen postaukseen riittävästi. Vielä olisi niin paljon kerrottavaa näistä ihanista ihmisistä, syvällisemmistä ajatuksista ja taustoista, ravintola-alasta laajemminkin ravintoloitsijoiden näkökulmasta ja pienen, kuuman keittiön tunnelmasta aina ammattilaisen ruoanlaittonikseihin, viinien valintaan ja nauttimieni annosten analysointiin saakka. Mutta jotta ei ihan romaaniksi venyisi, niin ihan vaan muutama vinkki vielä loppuun.
Yritin kuvata kuinka suussasulavan mureaa possunposki oli. En tainut onnistua kovinkaan hyvin…
Itse en erikoistilanteissa esitä erityisvaatimuksia vaan nautin hyvillä mielin kaikesta, mitä tarjolla on. Nykyään. Mutta entisenä wannabe bodybuilderina, tiukkapipopaleoistina ja ravintovalmentajana ymmärrän hyvin erikoisvaatimukset myös ravintolaruokailussa. Ravintoloitsijatkin ymmärtävät ja pyrkivät täyttämään toiveet ja huomioimaan rajoitteet parhaansa mukaan.
Asiaa kuin asiaa helpottaa valmistautuminen. Eli jos sulla on erityisvaatimuksia ruoan suhteen, niin ilmoita siitä hyvissä ajoin ennen ravintolaan astumista. Näin kaikki pääsevät helpommalla ja voivat olla tyytyväisiä. Puhelin käteen tai meiliä raapustamaan. Onnistuu parhaiten pöytävarauksen yhteydessä. Ja Tocaan tosiaan kannattaa tehdä varaus, jos sinne mielii syömään etenkin viikon loppupuolella.
Ja sit kaikki ryhmäkuvaan! Mut hei, joku puuttuu! LEEEEVIIIII! Ei puutu enää ♥
On aivan käsittämätöntä näin tavistallaajalle, kuinka paljon työtä ja aikaa sen annoksen eteen tehdään, jonka sinä huitaiset napaan alle puolessa tunnissa. Mä olen sen nyt omin silmin nähnyt ja kuullut, joten kovasti toivoisin, että näiden osaavien ihmisten työtä ja omistautumista opittaisiin kunnioittamaan. Ja olemaan kiitollisia. He pistävät palan sydäntään sun lautaselle. Oletko koskaan miettinyt sitä?
Mä olen ihan kelpo kotikokki, mutta ammatikseni en kykenisi ihmisille ruokaa valmistamaan. On sen verran hektistä ja tarkkaa puuhaa. Saa antaa palautetta ja sanoa, jos ruoka ei miellytä, mutta sen voi tehdä monella eri tapaa ja yrittää edes ymmärtää, että kaikki ei välttämättä aina mene putkeen. Vaikka asialla ovatkin ammattilaiset, niin aivan kaikkeen eivät hekään aina voi vaikuttaa tai pysty varautumaan. Keskustelemalla asiat yleensä selviävät parhaiten. Paremmin kuin töykeilyllä.
Ryhmäkuvat DONE! Ja takaisin hommiin.
En malta vielä olla mainostamatta Tocan business -lounasta! Onnistuu kivasti pöytävarauksella, jolloin voit olla varma, että saat lounasta juuri Tocassa sulle sopivaan aikaan. Kolmesta ruokalajista tulee napa mukavasti täyteen ja 25 euroa on erittäin kohtuullinen korvaus fine dine -tasoisesta lounaasta.
Bye bye Toca, Elina, Leevi and the Boys… Till we meet again!
Loppuun vielä kiitokset Elinalle, Kentsulle ja Pietrolle ajatuksistanne, vieraanvaraisuudestanne, ja huikean hienosta kokemuksesta, jolle ei ainakaan toistaiseksi löydy vertaa! I`ll be back! Koska I`m in looooove ja Leeviä on pakko päästä moikkaamaan. Jäivät fanikuvatkin illan tiimellyksessä ottamatta ;)
#rakastuitalialaiseen! Aloita TOCASTA!
Yhteistyössä Ravintola Toca. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.
Tervetuloa Paleokeittiön toiselle kaaliviikolle! Jos ensimmäinen meni ohitse, niin täältähän ne löytyvät, kuusi monenmoista ja maukasta kaalireseptiä.
Ja kaalien kaluaminen sen kun jatkuu! Elokuun loppuun saakka =)
Ennen kaaleihin kapsahtamista muistuttaisin vielä Paleokaupan elonkorjuukamppiksesta. Sieltä löytyvät nyt sekä Soppa&Salaatit että TehoPaleo -reseptit loppukesän alennettuun hintaan. Osa tämän postauksen resepteistä löytyy myös TehoPaleo -reseptivihkosesta, joten jos ohjeet eivät aukene, niin nokka kohti Paleokauppaa!
Resepteihin jälleen otsakkeita klik klik klikkaamalla.
Kauniin keltaiseen kukkakaalisosekeittoon väriä ja makua antavat kukkakaalien paahtaminen sekä eksoottiset mausteet. Valmistaminen on superhelppoa, vaikka aikaa kuluukin vähän varttia pidempään kukkakaalien tienatessa dalmatialaiset täplänsä.
Ensin niitä ihasteltiin aurinkoisen päivän valossa. Sitten ne pestiin, kuivattiin ja revittiin kappaleiksi. Jonka jälkeen ne valeltiin yltäpäältä kookosöljyssä. Ja taas ihasteltiin. Sitten ne leviteltiin uunipellille, maustettiin ja tuikattiin reiluksi 10 minuutiksi uuniin. Tämän jälkeen niiden annettiin rapsakoitua lautasella. Sitten purppuraisen punaisesta lehtikaalista valmistetut sipsit syötiin. The end of story.
Emännän ehdoton suosikkikaali on mehukas kyssäkaali! Kyseessä on kertakaikkisen mahtava ja monipuolinen kasvis! Parasta kyssäkaali on mun mielestä raakana; raasteena tai sopiviksi suupaloiksi pilkottuna . Niin rapsakkaa ja mehukasta vienolla kaalin maulla maustettuna. Ja tietysti mitä parhainta paleoruokaa! Oletko kokeillut?
Ajaton kaaliraastesalaatti eli tuttavallisemmin coleslaw on täällä taas! Tällä kertaa uudistuneena. Tämä värikäs päivitys vanhasta klassikosta osui ja upposi. Toimii mainiosti etenkin tähän aikaan vuodesta; on vähän enemmän lämpöä, väriä ja makua alkuperäiseen verrattuna. Ja vivahdus aina piristävää Aasiaa.
Purppuraisessa punakaalissa on jotain maagista. Eikä se maagisuus rajoitu vain visuaalisuuteen vaan koko kaali on taikuutta täynnä. Oletko samaa mieltä?
Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko on comfort foodia parhaimmillaan. Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko.
Tämä kesä alkaa tosiaan olla vähitellen jo viime metreillä. Heitettäessä hyvästit kesälle joudumme valitettavasti sanomaan hei hei myös kotimaisille avomaan salaateille.
Vaikka salaattia saa Suomessa ympäri vuoden, niin parhaimmillaanhan ne ovat kotimaassa, mullassa ja auringonvalossa kasvaneena. Joten eiköhän hyödynnetä avomaan antimia täysillä vielä niin kauan kun niitä riittää! Ja siirrytään vasta pakon edessä pupeltamaan kasvihuoneissa kasvatettuja ja ulkomailla tuotettuja kasviksia.
Emännän kesä on ollut täynnä erilaisia raikkaita ja kevyitä salaatteja, mutta ilmojen viiletessä alkaa keho ja mielikin kaivata jotain tuhdimpaa. Siitähän se ajatus aasialaisittain maustetusta, lihaisasta, tai pitäisikö sanoa lihapullaisesta salaatista lähti.
Ennen kuin mennään resepteihin, niin muistuttaisin vielä aika kivasta kilpailusta Cosmopolitan -salaattiin liittyen.
Kuva: cosmopolitansalaatti.fi
Cosmon sivuilla käytävän kilpailun osallistumisaika nimittäin umpeutuu kuluvan kuun lopussa, joten jos et ole vielä käynyt kertomassa mitä kivaa haluaisit kavereiden kanssa tehdä syksymmällä New Yorkissa, niin tee se NYT! Sulla on nimittäin mahdollisuus voittaa makumatka Isoon Omenaan neljälle sisältäen lennot, majoitukset sekä gourmet -illallisen. Ei huono!
Takaisin postauksen pääaiheeseen. Olin aasialaisen lihapullasalaatin kanssa alkuun hieman epäileväinen, ja vielä kokatessakin mietin, että mitähän tästä sopasta tulee. Etenkin, kun en ole mikään aasialaisten makujen mestari vaan vasta alkumetreillä.
Mutta siitähän tuli kertaheitolla yksi ihan lempparisalaateista! Kyllä aasialaiset maut mahtuvat mainiosti paitsi raikkaaseen salaattiin, niin myös skandinaavisempiin lihapulliin. Ja yhdessä… noh, joskus 1+1 vaan on aika paljon enemmän kuin kaksi =)
Lopputuloksena kokeilevasta kokkailusta syntyi limettisen raikas, rapsakka ja mukavan ruokaisa salaatti. Helppokin vielä ja syntyy isompikin annos kerralla suhteellisen pikaseen. Pääosassa rouskuva ja hyvin säilyvä Cosmopolitan -salaatti, raikkaan limettinen salaatinkastike ja tietysti ne lempeän mausteiset ja ihanan pehmeät lihapullat! Ilman korppujauhoja.
Aloita salaatin valmisteleminen lihapullista ja salaatinkastikkeesta. Ohjeet jäljempänä. Lihapullat voi valmistaa jo etukäteen, esim. edellisenä päivänä.
Revi tai pilko Cosmopolitan -salaatti isohkoon kulhoon. Tikuta tai veistele porkkanat ja kurkku nauhoiksi esim. juustohöylällä. Siivuta punasipuli ohuiksi siivuiksi. Hienonna korianteri ja minttu. Sekoita kasvikset hyvin keskenään.
Laita salaatti tarjoiluastiaan tai annostele valmiiksi lautaselle. Säilytä tarvittaessa kylmässä, suljetussa astiassa.
450 g jauhelihaa (nautaa, possua, kanaa, kalkkunaa… itse käytin Herefordia)
1 kananmuna
1/2 – 1 tl suolaa
1 -2 tl raastettua inkivääriä
reilu 1 rkl sitruunanruohotahnaa
1 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
3-4 tl makeaa chilikastiketta tai 1-2 tl srirachakastiketta
kourallinen tuoretta korianteria
kookosöljyä paistamiseen
Silppua sipuli. Kuullota pannulla kookosöljyssä. Lisää loppuvaiheessa pannulle myös puristetut valkosipulinkynnet. Ota pannu pois liedeltä ja anna jäähtyä hieman.
Vaivaa sillä aikaa jauheliha ja kananmuna taikinaksi. Mausta taikina ripauksella suolaa.
Lisää muut ainekset jäähtyneiden sipulien joukkoon pannulle. Sekoita hyvin. Kaada seos lihapullataikinan joukkoon ja vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää taikinan joukkoon lopuksi vielä silputtu korianteri. Sekoita.
Pyöritä taikina lihapulliksi ja paista pannulla (parissa erässä) kypsiksi ja kauniin ruskeiksi noin kymmenisen minuuttia.
Tarjoile salaatin kanssa heti tai säilytä jääkaapissa ja lämmitä ennen tarjoilua.
Mittaa kaikki ainekset sopivaan sekoituskulhoon. Sekoita tasaiseksi. Anna tekeytyä sillä aikaa kun valmistelet salaatin muut ainesosat. Sekoita vielä ennen tarjoilua.
Tarjoile erillisestä tajoiluastiasta tai sekoita salaatin joukkoon.
