Pikaiset kuvatunnelmat sateisesta Helsingistä Taste of Helsinki -tapahtuman tiimoilta, jossa kävin eilen maistelemassa pääkaupungin makuja ja tunnustelemassa fiiliksiä. Palaan vielä sanallisin selityksin heti kun kerkiän, mutta ajattelin, että kuvakavalkadista saattaisi olla iloa sinulle, joka olet Kansalaistorin puistoon viikonlopun aikana suuntaamassa. Tai sinulle joka vielä mietit, kannattaako keleihin lähteä. Tapahtuma siis jatkuu vielä yli viikonlopun.

EDIT 22.6.16: Vierähti sitten tovi, jos toinenkin ennen kuin ehdin palaamaan muistoissani takaisin Taste of Helsinkiin. Juhannus on pitänyt emännän kiireisenä. Mutta eiköhän se ala olla tältä vuodelta valmisteltu, joten muutama sana kuvien kylkeen viime viikonlopun gourmetfestareihin liittyen.

Sen verran kantapään kautta otettua vinkkiä, että sateenvarjon kanssa on ikävä heilua monen muun samanmoisen seassa. Suosittelen sadetta pitävää vaatetusta. Myöskin varpaat märkänä on ikävä pidemmän aikaa tallustaa. Kumpparit on pop!

Toisiaan, vettä satoi kuin aisaa enemmän tai vähemmän koko ToH -viikonlopun ajan. Harmillinen juttu sinänsä. Ihan kaikkien kannalta. Vaikka tapahtuma ja sen tarjonta olivat hienoja sadesäässäkin, niin kyllä pilvetön taivas, tai edes vedetön sää olisi nostanut sen aivan toiselle tasolle. Mutta tällasta tämä on! Suomen vaihteleva ja vähäluminen kesä.

Vaikka tapahtuma huippukeittiöineen houkutteli kovastikin, niin täytyy rehellisesti myöntää, että kyllä minäkin aloin viime metreillä empimään. Ja saattaapi olla, että olisi ToH jäänyt jälleen kokematta, ellen olisi ilmoittautunut kutsuvierastilaisuuteen. En vaan tohtinut jäädä vesikelin varjolla pois.

Mutta kyllähän hommassa haastetta oli! Kun yhdellä emännällä on vaan kaksi kättä (eikä edes black `n deckeriä), niin olihan se melkosta touhua hoidella samalla sateenvarjoa, käsilaukkua, skumppalasia, kameraa, esitettä, käyntsäreitä ja maistelulautasia. Etenkin ajoittain ruuhkaisissa teltoissa, joista jokunen muukin yritti hakea sateensuojaa.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä kaduta pätkääkään! Ei edes kastuneet varpaat ja kosteudesta viluinen keho. Sillä mieli oli iloinen ja makunystyrät hyrisivät tyytyväisyyttään =)

Kokkeja ilman potteja

Tervetuliaistilaisuudesta jäi käteen skumppalasi (tyhjä ;)) ja sen verran infoa, että Taste of Helsinki järjestettiin nyt viidennen kerran. Joka toinen vuosi on päästy nauttimaan tapahtuman tunnelmasta aurinkoisissa merkeissä ja joka toinen näin, vähän ankeammassa kesäsäässä. Ensi vuonna paistaa taas!

Laitoin merkille myös tapahtuman järjestäjän Barry MacNamaran komeat kumisaappaat. Vilkaisin omiin varpaisiini ja totesin, että on muuten fiksu mies!

Meille marssitettiin näytille myös komea rivistö Suomen ykkösravintoloiden kokkeja. Bongasin rivistöstä vain yhden tutun naamaan, oman kylän poijaan eli Bistro o Matin Marko Palovaaran. Muutama muukin kävi siinä illan aikana tutummaksi mm. Askin Filip Langhoff ja tietysti Tocan pirtsakka Gennaro Oliviero.

Suolaista maisteltavaa lautasilla

Olin tietysti laatinut etukäteen ToH -suunnitelman ja kirjannut oikein lapulle ylös, jotta mitä kaikkea halusin maistaa. Noh, paikan päällä hylkäsin suunnitelman aika pikaseen ja jatkoin fiiliksellä (taas kerran). Ja jonojen mukaan. Myöskin kanssamaistelijoiden lautasten bongaaminen onnistui ohjaamaan toimintaa kiitettävästi.

Mutta ainakin näitä kuvan annoksia tuli todistettavasti testattua; Bistro O matin Haukiburgeri, Tocan Ahvenanmaan karitsaa sekä Hella & Huoneen ”Lapinkobea”.

Haukiburgeriin olisin kaivannut sateisesta säästä huolimatta enemmän kosteutta (lue majoneesia). Tocan karitsa oli perfetto ja sitä oli riittävästi. ”Lapinkobe” tuotti hienoisen pettymyksen. Lapin härkä oli kyllä älyttömän mureaa ja maukasta (enemmänkin ois kelvannut ;)) ja mallasleipäkin maistui, mutta entäs ne muut…

Kanikroketti auki… ja kiinni

Ravintola Murun Kanikroketti kuulosti niin eksoottiselta, että se oli aika must -juttu. Tykkäsin!

Yritin pohtia, miltä kani maistuu. Suoraa vastinetta en keksinyt, mutta kana pääsi lähimmäksi. Johtuiko sitten kroketin rakenteesta vai väristä? Vaikea sanoa. Mutta hyvää oli ja suosittelen kania, jos sellainen jossain muualla kuin pihamaalla tulee vastaan.

Happaman makeita vaahtounelmia

No sit ne jälkkärit! Itse asiassa jälkkärit jäivät vain kahteen. Hella & Huoneen ”Herukkapensas” herukanlehtivaahdolla, paahdetulla valkosuklaalla ja hapankermajäätelöllä oli taivaallista! Mieletön kokonaisuus, jonka kruunasi paitsi kaunis, orvokein koristeltu annos, niin myös hapankermajäätelö. Niin hyvää!

Myös Sinnen Haudutettu raparperi paahdetulla valkosuklaalla ja jogurttimoussella oli herrrrkullista! Vaikka olinkin aika ihmeissäni ensimmäisen raparperipalan päästessä suuhun saakka. Odotin pehmeäksi haudutettua raparperia, joten rapea ja raikas olikin ylläri. Mutta ehdottomasti positiivinen sellainen.

Kolmannessa kuvassa Askin Kesän punaiset marjat seljankukkakreemillä, jonka sain kuvauslainaksi tuntemattomaksi jääneeltä kanssamaistelijalta. Kiitos vaan hälle. Kuulemma maistui ja nättikin oli annos.

Jos jokin jäi harmittamaan, niin se, että Grönin Kuusenkerkkäetikalla maustettu jäädyke kuusenkerkkäkinuskilla ja rukiilla jäi maistamatta. Mutta kaikkeen ei vaan kyennyt.

Toca on EKA!

Päivän paras ei nyt ole ehkä täysin objektiivisesti valittu. Ensisijaisesti siksi, että monta, monta, MONTA hyvää annosta jäi kokonaan maistamatta. Mutta Tocan ylettömän yksinkertainen Arancini -pallo pestopedillä nousi kirkkaasti yli muiden annosten! Ken olisi ulkonäön perusteella uskonut? Öh… tarkennan, pelkistetyn ANNOKSEN ulkonäön perusteella.

Ihanan rapeaksi uppopaistettu(?) kuori piti sisällään lämmintä, tomaatista riisiä ja höyryävää, sopivasti sulanutta Provolone -juustoa. #comfortfood. Parasta lohturuokaa ikinä! 

Kiitos vaan henkilökunnalle suosituksesta. Kyllä olisi tämäkin jäänyt harmittamaan, jos olisi välistä jäänyt. Omin nokkineni en olisi välttämättä osannut valita.

Tocan lovelyt linssiluteet <3

Se objektiivisuus unohtui viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun nämä ihanat italialaiset ja muutama nuori ja komea kotimaan poika (?) ehtivät kaiken kiireen ja hulinan keskellä hurmaamaan emännän… kameran. Ehkä sekunnissa.

Mielettömän hieno meininki kavereilla tällaisessa, kuvitellakseni aika paineisessa tilanteessa. Niin, että ottakaahan muut oppia! Iloisella mielellä valmistetussa ruoassa maistuu hyvä meininki eli vähemmän ryppyotsaisuutta ja vakavaa naamaa toivoisi myös suomalaisilta staroilta. Wanna be a star, act like one!

Tocalle menikin paitsi päivän paras annos, niin myöskin ”Päivän paras esitys” -palkinto. Koska noi annokset ja… noh, tiedät mitä tarkoitan ;) Mutta Tocaan palaamme vielä! Sitten syssymmällä.

Juotavaa ja juotuja

Minä menin Taste of Helsinkiin syömään maistelemaan taidokkaasti toteutettuja, monitahoisia annoksia, mutta ei siellä kuivin suin  (sen enempää kuin kuivin kenginkään) tarvinnut vaellella.

Viiniteltassa oli tarjolla vaikka mitä juotavaa ja kahviakin saivat halukkaat. Emännälle riitti kuitenkin lasillinen aina hyvää Andrè Clouetin kuplivaa. Ja puolet kurkkucocktailista. Kuvan Aperol Spritz oli jälleen lainassa vaan. Seliseli…

Kurkkupäivän cocktailia kurkkubaarissa

Hendrick`s Ginin kurkkubaari olisi mennyt multa ihan ohitse ellei valveutunut kollega olisi puuttunut asiaan ja ystävällisesti myös korjannut sen. Ihan yht`äkkiä yllättäen kädessä olikin kivan raikas Maailman kurkkupäivän 2016 virallinen cocktail. Olisi varmasti kelvannut myös mun karvatassuille. Koska kissanminttu ;)

Finnkampen! Suomi-Ruotsi maaottelu

Pistäs veikaten, jotta kumpi tiimi edustaa meikäläisiä ;)

Ruottalaiset tekee ja voittaa kokkiskaban! Suomen poijjaat seisoo uhmakkaina kädet lanteilla =D No ei vaiskaan, kyllä omat pojatkin pääsivät omalla vuorolla esittelemään kokkaustaitojaan. Tässä sitä vuoroa vielä ootellaan. Mutta voitto meni tällä kertaa länsinaapureille. Ei muuta kun takaisin keittiöön harjottelemaan!

Tarjolla myös toisenlaista makeaa

Näytteilleasettajien telttakatoksesta löytyi myös kaikenlaista makeeta suuhunpantavaa. Tuliaisiksi lähti purnukka lakuisia suklaapalleroita kuvan ulkopuolelta. Vai oliko ne nyt suklaisia lakupalleroita? Ei voi muistaa enää. Näistä herkuista kinusin maistiaisiksi vain yhden, jo hetken himottaneen Johan Bülowin Lakrids Summer -palleron. Ja sain! Siinä maistui kesän lisäksi persikka.

Loppuun vielä muutama juttu…

…kanssamaistajille. Sopu sijaa antaa. Vaikka nälkä on kova, niin kaikille varmasti riittää ruokaa. Ja koska sateisella säällä on pulaa katosten suojissa sijaitsevista laskutasoita, niin olisi kiva, jos niiden pöytien ääreen ei jäätäisi notkumaan ihan muuten vaan. Koska syöminen ja juominen vaan sujuu mukavammin kun saa käsistään edes jotain tavaraa laskettua jonnekin.

…keittiöille. Tasalaatuisuus on pop! Ja kyllä, olen katsonut silmä kovana jokaisen MasterChef Australian tuotantokauden eli pitäisi kai olla ihan peruskauraa. Sillä kyllähän se harmittaa, kun kaverilla on isompi ja kauniimpi annos ku mulla. Etenkin, jos päätät tilata annoksen kaverin annoksen perusteella ja huomaat, ettei sun käteen lyöty lautanen ole juurikaan verrattavissa kaverin juuri poskeensa pistämään.

…järjestäjille. Tilatkaa ensi vuonna paikan päälle myös aurinko! ;)

…ensikertalaisille. Fyrkkaa palaa! Yllättävän paljon ja nopeasti ihan huomaamatta. Siihen kannattaa varautua. Markoilla ostaminen on niin helppoa, että tasku tyhjenee alta aikayksikön. Sit täytyy lähteä ostamaan lisää markkoja. Koska nälkä kasvaa syödessä ;)

Sateesta huolimatta, kyllä kannattaa käydä! Ottaa vaan oikean asenteen matkaan; kärsivällisyyttäkin teltoissa tarvitaan ystävällisyyden ja kohteliaisuuden lisäksi. Ja vedenkestävät varusteet ;)

Emäntä toivottaa Sinullekin maistuvia hetkiä sateisessa Helsingissä!