Unkarilainen tomaatti-paprikapata tulisella tuoremakkaralla
Mukavan mausteinen ja maukas arkiruoka unkarilaisittain syntyy helposti tomaattia, paprikaa ja raaka-makkaraa hauduttamalla.
Georgialaisia, unkarilaisia ja venäläisiä ruokia.
Mukavan mausteinen ja maukas arkiruoka unkarilaisittain syntyy helposti tomaattia, paprikaa ja raaka-makkaraa hauduttamalla.
Blinit! Ensimmäistä kertaa Paleokeittiössä ja emännän edessä. Ei ihan perinteiseen tapaan valmistettuna, vaan gluteenittomina, maidottomina ja hiivattomina. Mutta äärimmäisen maukkaina! Kuohkeina ja keveinä. Mukana myös viinivinkki!
Uusi viikko, uudet reseptit! Emäntä ehtikin viime viikolla ruokamatkailla kivasti Euroopan kolkasta kolmanteen. Unkarista aloittelin, ja sieltä pyyhälsin Espanjan kautta takaisin kotikontujen metsäisiin tunnelmiin. Mutta korkataanpa Paleokeittiön viikko maanantaihin mainiosti sopivalla, arkisella keitolla! Talvella maistuu lihaisa soppa. Pohjan poimin Unkarin keittiöstä ja ei kun viilailemaan keittoa Paleokeittiöön paremmin sopivaksi. Lopputulemana oli periaatteessa aika tavallinen jauhelihakeitto, jolle tavanomaisesta poikkeavaa ja ehdottomasti enemmän makua sekä väriä antoivat tomaatti, paprika sekä kuminansiemenet. Eli jos kaipaat jauhelihakeittoosi hieman uutta säväystä, niin kokeile gulassia!
Vaikka laskiaisen pöytään perinteisesti kuuluvat SE vihreä keitto ja pulleat kermapullat, niin päätin poiketa perinteistä ja tarjota laskiaistiistain kunniaksi vihreän sijaan hehkuvan punaista soppaa. Pullista en tinkinyt tänäkään vuonna ;) Luolamiehen hernesopat tuli kauhottua jo viime viikon lopulla, joten makunystyrät kaipasivat vaihteeksi jotain muuta väliin. Jotain uutta ja punaista. Laskiaispullista sen sijaan oli jo vuosi aikaa, joten niitä en olisi jättänyt väliin edes miljoonasta! Tämä keitto on ollut jo pitkään suunnitelmissa, mutta siihen on ollut äärettömän vaikea tarttua. Koska kyseessä on kouluvuosien inhokkiruoka, johon en ole kouluaikojen jälkeen koskenut. Silloin se tunnettiin nimellä nakkiborssi. Ja se oli kamalaa. Borssipäivinä panostin enemmän veteen ja näkkileipään kuin lämpimän, verenpunaisen sopan lusikoimiseen. Ja koska elämässä on tietysti hyvä pyrkiä säilyttämään jonkinlainen tasapaino, niin borssikeitto sopi inhokkiruokana aivan mainiosti suosikkipullien seuraksi. Paitsi että… ei se mennytkään niin. Koska borssista tulikin yhden kattilallisen myötä suosikkisoppa! Yksi lisää listaan ja eräänlainen yllätyskeitto siis tämäkin! Piileekö salaisuus omien kätösten jäljessä vai makuaistin kypsymisessä. En tiedä, mutta olen äärettömän iloinen, että olen viimein päässyt makean punajuuren makuun. Punajuuri on sottainen juures käsitellä, mutta lopputulos pistää kaikessa …
Täällä sitä ollaan taas! Venäjällä! Yllättäen olen löytänyt itseni samasta paikasta useampaan kertaan tämän talven aikana. Aiemmin lihan merkeissä, nyt kylään pääsi venäläinen kala. Keitto. Seljanka. Tai joku seljankan serkku. Hippasen tuli taas omia polkuja tallattua… =) Mutta keitto oli aivan mahtavaa! Lohisoppa on ollut suosikkini, mutta punaisen nakkikeiton myötä ongelmaksi on noussut yllättäen peruna, josta keho ei ole ollut kovin mielissään. Ja lohikeitto ilman perunaa… ei ole lohikeitto. Siksi siirryin seljankaan. Kokeilumielellä lähdin liikenteeseen. Ehdin asiaa pohtia ja vaihtoehtoja etsiä jo jonkusen viikon. Onneksi olin! Rohkea! Siinä ne, pilkotut sipulit, sellerit, porkkanat ja palsternakat sulassa sovussa samalla lautasella ennen liemeen joutumista. KAHDEN KALAN SELJANKA pari sipulia pari valkosipulinkynttä 3-4 isohkoa porkkanaa pala juuriselleria pari isohkoa palsternakkaa voita tai kookosöljyä puolitoista pakettia kahden kalan pakastekuutioita (tai tuoretta kalaa) ~7 dl vettä tai kalalientä 2-3 rkl tomaattipyrettä 1/2 sitruunan mehu (taisin laittaa vähän enemmän) 3 isoa rkl maustekurkkukuutioita vajaa 1 pieni purkki kapriksia puoli purkkia smetanaa (toimii hyvin ilmankin!) maustamiseen 1-2 laakerinlehteä, reilu 10 maustepippuria ja sopivasti suolaa runsaasti tuoretta tilliä Kuori ja pilko sipulit, porkkanat, …
Nyt ois venäläistä talviruokaa taas tarjolla! Muutama viikko sitten ehdin jo mainostamaan maan mainiota stroganoffia. Se oli parempaa kuin muistin. Ja sitä tullaan todennäköisesti näkemään Paleokeittiössä tämän talven aikana useampaan otteeseen. Avainsanat: maukas, helppo ja melkein täyttä paleota. Melkein. Mahtuu kuitenkin mun paleokehykseen oikein mainiosti ja mikä ehkä parasta, tämän riittoisan padan myötä voi ruokahuolet unohtaa puoleksi viikoksi. Inspiraation äkilliseen stroganoff -vimmaan tarjosi K-Citymarket. Tästä lähdettiin ja matkan varrella vähän muokattiin emännän makuun ja tekotapaan sopivammaksi. PORKKANAA JA STROGANOFFIA 700-800 g naudan paistisuikaleita pari sipulia sopivasti luomuporkkanoita (~300 g) paistamiseen voita tai kookosöljyä (en muista kumpaa käytin) sopivasti himalajansuolaa 2-3 laakerinlehteä mustapippurirouhetta cayennepippuria alle puolisen litraa laihaa lihalientä (= puolikas kuutio) 3-4 rkl tomaattipyreetä purkki smetanaa 1 rkl Dijon sinappia maun mukaan maustekurkkukuutioita tuoretta persiljaa Tee ensin liemiosuus. Kattilaan vesi, lihaliemikuutio, laakerinlehdet ym. mausteet. Jätä liedelle porisemaan miedolla lämmöllä. Kuullota silputtu sipuli ja ruskista paistisuikaleet pikaisesti kuumalla pannulla (tai suoraan padassa). Jos et jo tässä vaiheessa käytä valmistukseen pataa, niin siirrä sipulit ja lihat pataan, ja kaada liemi päälle. Lisää joukkoon sinappi, tomaattipyre ja smetana. …
Hyvää Itsenäisyyspäivää! Jotta ei syytettäisi liiasta itsekeskeisyydestä, niin näin Suomen 95. itsenäisyyspäivänä on hyvä kurkistaa omien rajojen ulkopuolelle. Aiemmin käväisin Moskovassa. Tällä kertaa toivotan tervetulleeksi Georgiaan! Venäjä odottakoon vielä hetken verran. Käväisin maistelemassa entisen Gruusian makuja jo aikapäivää sitten. Itse asiassa tämän gruusialaisen kaalipadan väsäämisestä on jo niin kauan, ettei emännän muisti tahdo sinne asti enää yltää. Ja syy reseptin myöhäiseen julkaisuun löytyy kii… Hahaa! Eipä löydykään tällä kertaa kiireestä vaan rehellisesti siitä, että en juurikaan innostunut gruusialaisesta. Aito suomalainen vaan iskee kovemmin! Eli jälleen kerran jouduin toteamaan, että kikkailu ei kanna kovin pitkälle. Yksinkertaisuus kantaa pidemmälle. Gruusialainen kaalipata on ”Semisti paleon kaalipadan” ja ”Gruusialaisen kaalilaatikon” risteytys. Tekniikka tulee Suomesta, makumaailma Georgiasta. Valmistusvaiheita en hyvällä tahdollakaan kykene enää muistamaan, mutta jos nyt yrittäisin edes raaka-aineet listata. Soveltaen tämä epäonnistunut kokeilu onnistui multa, joten ihan varmasti se onnistuu keltä tahansa. Säveltäen tehdään parhaat teokset! SEMISTI PALEO GRUUSIALAINEN KAALIPATA reilu kilo valkokaalia 1 iso sipuli sopivasti valkosipulinkynsiä (2 isoa muistaakseni) reilu 400 g jauhelihaa ~3 dl vettä 0,5 – 1 dl riisiä 1 purkki smetanaa useampi ruokalusikallinen …