Punaherukkaista vispi- tai marjapuuroa olenkin jo hehkutellut kaikilla kanavilla, mutta pakkohan sitä oli mustaherukkainenkin testata.. Onneksi testasin, sillä aivan yhtä mainio marjapuuro syntyi mustasta kuin punaisestakin viinimarjasta!
Raparperiaika on parhaimmillaan! Jotta tästä perinteikkäästä kotipihojen kasvista tulisi otettua sen satokautena kaikki ilo irti, niin olen koonnut yhden otsakkeen alle kaikki Paleokeittiön parhaimmat raparperireseptit. Löytyy niin suolaista kuin makeaa ja vähän juotavaakin.
Back to breakfast! Kyllä vaan maistui sunnuntaiaamuna tämä suklainen puurokuppi! En tiedä, oliko kaikin puolin nautinnolliseen puurohetkeen syynä itse puuro vai sen suklainen maku. Tai ehkä koko kokonaisuus. Hela hoito, kaikki yhdessä – lämmin, pehmeän suklainen puuro, täyteläinen mokkakastike, makeat banaanisiivut ja raikkaat, viime kesän vadelmat pakastimesta. Rouskuvaa hasselpähkinärouhetta ja sunnuntaita unohtamatta.
Nyt on kuulkaas sellainen juttu, että unohtakaa perinteinen puolukkavispipuuro, vaihtakaa puolukat punaviinimarjaan ja kokeilkaa tätä parasta marjapuuroa ikinä! Jos ette ole vielä kokeilleet ja koukkuun jääneet. En tiedä, missä pimeässä boxissa olen viimeiset 43 vuotta elämästäni elänyt, mutta punaherukkavispis menee heittämällä luokkaan ”nevö hööd”. Kummitäti oli sellaista kuulemma keitellyt ja oli taas nii-maa-piru-hyvät. Joten testiin. Paleotyyliin tietysti, gluteenittomana kvinoan kera.
Raparperiviikon viimeinen ”virallinen” resepti! Jälkkäriksi alkujaan ajattelin, mutta itse olen kyllä huitaissut kupillisen gluteenitonta raparperivispipuuroa napaan heti aamutuimaan. Raparperiviikon jälkkäriksihän oli tarjolla kolme eri vaihtoehtoa; vispipuuro, muffinssit ja kerrosvanukas. Äänestyksessä voiton vei tämä vispipuuro.
Innostus tähän puurokuppiin löytyi marketin maitohyllystä nimellä Risifrutti, josta ajattelin kehitellä paleoystävällisempää versiota. Onnistuiko? No eihän tämä nyt ihan Risifruttia kaiketi ole, mutta siitä huolimatta aivan mainio aloitus laiskalle sunnuntaiaamulle!
Erilaiset kuppiruoat (bowls) ovat jo tovin villinneet ihmisiä maailmalla. En tiedä, onko kyseessä vain terveystietoisten keskuudessa levinnyt ilmiö, mutta viherpirtelöiden ja tuorepuristettujen mehujen rinnalle on hiljalleen hiipinyt aamiaiskuppia, salaattikulhoa, nuudelikuppia ja mitä muita näitä nyt onkaan. Päätin kantaa oman korteni kekoon kasaamalla kaurapuuron ympärille herkkukupin! Elämä ei ole lihaisten pekonipullien ja kermaisen kanakeiton jälkeen pelkkää ”kaalisoppakuuria” vaan detoxkeiton lomaan mahtuu pientä, sievää herkutteluakin. Sievää sinänsä, että kohtuullisen kaidalla, ”hyvien herkkujen” polulla pysytään. Mitä tarkoittaa herkku? Pyydän usein valmennettavia määrittelemään sanan ”herkku” hieman tarkemmin, joten lienee kohtuullista myös kertoa, kuinka itse sanan määrittelen. Yksinkertaisimmillaan miellän herkun joksikin makeaksi, jota on vain harvoin tarjolla. Toisaalta erotan toisistaan myös arki- ja juhlaherkut. Arkiherkut ovat niitä parempia ja hillitympiä herkkuja, jotka pysyvät paleoystävällisen rajan sisällä, esim. tummasuklaa. Juhlaherkut sen sijaan viskaavat komiasti paleolla vesilintua. Ja sitten on vielä ne suolaiset herkut. Tervetuloa mun monikerroksiseen herkkumaailmaan! =D Tämä makea puurokuppi onkin hieman vaikeammin luokiteltava. Paleoystävällisten ainesten puolesta kyseessä voisi olla arkiherkku, mutta koska käytän kauraa vain todella harvoin ja vaahterasiirappiakin vain satunnaisesti, niin kyse voisi yhtä hyvin olla juhlaherkusta. Mikä on arjen …
Päivän ensimmäinen ateria on tärkeä, mutta onko se tärkein? On ja ei ole. Tärkeys riippuu TÄYSIN yksilöstä ja hänen tilanteestaan. Mitään yleisiä lakeja ei ole asiasta säädetty, mutta saattaa olla, että sinä hyödyt enemmän kuin minä panostamalla päivän ekaan lasilliseen tai lautaselliseen. Mulle päivän ensimmäinen ateria ON tärkeä, mutta ei tärkein. Päivän pääateria on tärkein, ja se ei ole se ensimmäinen. Ei myöskään viimeinen ;) Vielä yksi juttu ennen kuin käydään tämän kuninkaallisen puuron kimppuun. Lupasin tämän postauksen jo eiliseksi, mutta kas vaan, hukkasin taas kerran itseni työstämään joitain ihan muita juttuja. Kuten esimerkiksi uusinta uutiskirjettä, joka tupsahtaa postilaatikoihin heti, kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Mukana on monenmoista juttua, mm. Paleokeittiön virallinen alkukesän mehuresepti ja tuloksia jo reilu viikko sitten päättyneestä Fire Food Challenge 2014:sta. Olethan jo tilannut omasi? Muistuttaisin vielä, että kyseessä on siis eri uutiskirje kuin wordpressin blogipostausten tilaus meiliin. Huomaa myös, että jos valitset tekstimuotoisen uutiskirjeen html-muotoisen sijaan, niin esim. kuvat näkyvät pelkkinä tekstilinkkeinä ja muutkin muotoilut jäävät pois. Voit halutessasi vaihtaa muodon koska vaan uutiskirjeen alalaidassa näkyvästä ”Päivitä tilauksen tiedot” -linkistä tai lukea sen …
Huo-men-tah Suomi, kuinka kulkee?! Emäntä on jälleen humpsahtanut jonnekin omaan pikku maailmaansa eikä muun maan, saati maailman menosta ole hajuakaan. Jotain kriisejä taitaa olla liikkeellä, mutta eiköhän noin yleisesti ottaen meillä kaikilla kulje ihan kohtalaisesti? Vai olenko aivan väärässä? ;) Vaikka reseptejä (tai ainakin ruokakuvia) on vieressä vino pino, niin tuntuu, että siitä on ikuisuus kun olen postaillut minkäänmoista ruokaohjetta. Monen monta talvista keitto-ohjettakin on julkaisematta, vaikka talvi taittaa jo selkää kovasti kevään puolelle. Hiukan harmittaa, mutta nou can do! Kaikki vuorokauden 84600 sekuntia ovat olleet ahkerassa käytössä. Töitä, töitä, töitä… paljon töitä, mutta kaikkia ihania töitä! Niin ihania, että petiin olen malttanut irrottuatua koneen äärestä vasta aamukolmen aikaan. Taas. Ja niin ihania, että olen kuluneella viikolla syönyt rasiallisen Saarioisten äitien tekemää maksalaatikkoa. Koneen ääressä. Kylmänä. Haarukalla suoraan foliolaatikosta. Oli siinä päällä sentään lusikallinen puolukkahilloa. Ihan hyvää se oli. Musta maksalaatikko ON hyvää! Maultaan. Paljon muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Vatsa tuli täyteen ja kipeäksi. Maksalaatikko on harvinainen vieras Paleokeittiössä. Todistettavasti olen maksalaatikon poiminut lähikaupasta… noh, jokunen vuosi sitten. Viimeksi sitä olen kuitenkin pistänyt suuhuni jouluna. …
Paleoliittinen riisipuuro äipän tapaan! Äiti pääsi todellakin yllättämään tarjoilemalla Itsenäisyyspäivän aterialla jälkiruoaksi perinteisen lehmänmaidon sijaan kookosmaitoon keitetyllä riisipuurolla. Ja se oli aivan älyttömän hyvää! Jotenkin kermaisempaa kuin perusriisari… Johtunee kookosmaidon suuremmasta rasvapitoisuudesta. Noniin, nyt moni varmasti miettii paleopipo tiukasti silmille vedettynä, että mikä ihmeen paleoliittinen riisipuuro?! Sehän on täysi mahdottomuus! Pelkkä ajatuskin on täysin absurdi. Sellaista ei vain ole olemassa! Kyllä kyllä, myönnän auliisti, että asiassa on näkökulmasta riippuen pieni tai ISO ristiriita. Tiukka paleototuus nimittäin on, että riisistä ei saa paleota keittämälläkään. Noh, täyspaleoistit viettäkööt edelleen joulunsa ilman älyttömän hyvää riisipuuroa. Me muut voimme kuitenkin valita vähemmän ongelmaisen kookosriisipuuron. Ja koska joulu on vain kerran vuodessa, niin mun paleofilosofiani kestää kyllä lautasellisen ihan perinteistäkin riisipuuroa. Mutta, jos voin valita, niin säästän itseni maidon haittavaikutuksilta ja valitsen ehdottomasti tämän (semi)paleoliittisen puuron. SEMIPALEOLIITTINEN RIISIPUURO ala ÄIPPÄ ~1 l vettä 2 dl puuroriisiä 4 dl kookosmaitoa sopivasti himalajansuolaa vaniljansiemeniä tangosta Kuumenna vesi kiehuvaksi. Mausta suolalla ja lisää riisit. Keitä niin kauan, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Tarkoittanee myös, että riisi on kypsää. Lisää tarvittaessa vettä, jos neste …
PALEOKEITTIÖ 