Vuosi: 2011

Joulu jatkuu…

…äipän joulupöydässä =) Tuli kuvailtua hiukka huonosti äipän runsaan ja kauniin joulupöydän antimia kun keskityin enemmän siihen tärkeimpään eli ruoista nauttimiseen. Ja yhdessäoloon =) Laatikot jäivät kokonaan kuvaamatta. Ehkä osin siksi, että en niistä niin välitä. Bataattilaatikko taisi olla ainoa, jota lusikallisen verran maistoin savukalkkunan kaverina. Panostin enemmän alkuruokiin. Jälkkäreistä jätin lämpimän joulutortun syömättä. Maistoin puolikkaan palan taatelikakkua, piparkakun ja äidin omatekemää pikkuleipää, jossa välissä vadelmahilloa. Meillä on perinteisesti näitä murotaikinasta väännettyjä pikkuleipiä aina ollut, jo mummon joulupöydästä lähtien. Nimeä en kyllä tiedä tai ainakaan tähän hätään muista. Loppuilta menikin suklaata ihan liikaa ahtaen. Kun ottaa sen ensimmäisen, niin ottaa toisenkin. Ja kolmannen ja loputkin rasiasta. Aamuyön vietinkin sitten oksentaen. Siitä lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä. Tänään vasta ensimmäinen hieman selkeämpi päivä. Ensimmäinen kattaus eli ruokaa alkuun Silliä sille, joka sillistä piittaa Lohirullat ja katkarapukimaralla koristellut munanpuolikkaat Lohta savuna ja loimutettuna Nälättömän valinnat Savukalkkuna hakkasi kinkun tänäkin vuonna Tuttavaperheen isännän pamauttamaa villiä sikaa etelänaapurista Ja se perinteisempi possu, johon en kajonnut

Amerikkalainen joulupöytä by Klaus K

Ennen virallisia joulupyhiä kävimme ystäväni kanssa nauttimassa amerikkalaisen joulupöydän antimista Klaus K:n Ilmattaren American Christmas Grillissä. Klaus K:n jouluravintolaan piti suunnata jo viime vuonna, mutta jostain syystä keikka jäi silloin tekemättä. Nyt sitä ei vaan voinut jättää välistä kun huomasin jälkiruokamenussa koreilevan World famous Death by Chocolate -kakun! Pahoittelen osin huonoa kuvanlaatua. Olimme eläneet koko päivän käytännössä kahvilla, joten kuuden aikaan illalla mielessä oli jokin muu kuin valokuvaus ;). Huomautettakoon vielä, että tällä illalla tai sen antimilla ei ollut mitään tekemistä paleon kanssa. Ei ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli nauttia kaikesta tarjolla olleesta niin paljon kuin napa vetää! Sen teimme! Harvemmin sitä on tullut ruokapöydässä miltei neljää tuntia pupellettua, hah hah! Aperitiiviksi valikoitui menunkin suosittelema ja amerikkalaisten joulun aikaan suosima munatoti. Itse tyydyin vain maistamaan yhteisestä drinksusta kulauksen. Ihan hyvää, mutta alko ei vaan ole niin mun juttu. Punaviini on ;) Alkuruokapöydässä oli herkkua monenmoista, joista melkein kaikkea taisi tulla jopa maisteltua. Parasta oli ehdottomasti kuhaceviche. Myös ankanmaksapatee mausteisella punasipulihillokkeella oli melkoista namia. Sen sijaan perunasalaatin olisi voinut jättää syömättäkin. Samoin pari leipäpalaa, jotka vaan turhaa …

Joululounaalla

Suuntasimme viime perjantaina iki-ihanan jumpparyhmämme kanssa Bistro O Mat:iin joululounaalle juhlistamaan ryhmän nelivuotista taivalta, syyskauden päättäjäisiä ja tulevaa joulua. Hikijumpan jälkeen tietenkin! Bistro O Matissa kävin ensimmäisen kerran aiemmin syksyllä. Silloin ihan kaikki ei mennyt putkeen, mutta mielestäni ravintola ansaitsi toisen tilaisuuden. Osin jo siksi, että kyseessä on oman kylän gourmet -ravintola. Pidän myöskin ravintolan ajatuksesta hyödyntää lähi- ja luomuruokaa. Menutkin ovat olleet houkuttelevia. Ja tunnelma lämmin. Tälläkään kertaa ihan kaikki ei mennyt putkeen. Tarjoilussa olisi ollut hieman parannettavaa, mutta tämän seikan pystyin vielä ohittamaan, koska kyseessä oli lounasaika. Vaikka olisihan se ollut mukavaa, ettei seurueen olisi tarvinnut odotella meitä matti myöhäsiä täysin kuivin suin. Etenkin näin intensiivisen treenisession jälkimainingeissa. Olin katsonut omat valintani valmiiksi netistä ja suurin pettymys syntyikin, kun valmiiksi miettimääni alkuruokaa ei ollutkaan tarjolla. Piti olla, mutta ei ollut, kuului selitys. Selvä! Alkuruoat sikseen! Muu seurue aloitteli alkoholittomalla vaalealla glögillä. Minä valitsin reteesti perjantaipäivän kunniaksi pienen lasillisen luomupunkkua. Se kun sattui sopivasti sopimaan myös pääruokani palan painikkeeksi =) Puolet seurueesta valitsi pääruoaksi joulupöydän. Itselleni ei pöydästä löytynyt oikein muuta aidosti mieleistä kuin …

I niinkuin iloinen…

…ja iHerb! Alkuviikosta iloitsin iHerbin paketeista, kuten täällä itseäni ilmaisin. Mitä sieltä tällä kertaa saapuikaan? Iso kasa ihanuuksia! =D Okei, nyt mä lopetan tämän i -kirjaimella alkavien sanojen viljelyn. Katsokaa kuvista mitä sieltä saapui! Kuvista puuttuu vain maailman paras hunaja, jonka rohmusin heti auki ja säilöin kaappiin, jonne se sitten kuvista unohtui. Listausta, lisäinfoa ja linkitykset tuotteisiin löytyvät UP-sivuston iHerb -osastolta. Paljon vakiokamaa, mutta mukana myös muutama uutukainen ja samaa tavaraa eri valmistajilta testiin. Artisanan suklaaherkku on edelleen parasta! Too good, too easy! Valitettavasti koko boksi on jo tuhottu. Viidessä päivässä. Shit happens! Nyt ollaan sitten puolitoista kuukautta taas ilman. Ahneella on! Nopea loppu. Toinen odotettu uutukainen oli suklaisen tuorepuuron ainekset. Mukana mm. chia -siemeniä, taatelia, raakakaakaota, kaakaonibsejä ja monta muuta terveellistä ainesosaa. Lisää vain vesi. Kuuma tai kylmä. Suklaatuorepuuro on ihan syötävää, mutta ei kuitenkaan ihan sellaista herkkua kuin odotin. Ja kyllä! Päivän sana on taas SUKLAA, josta jo jossain vaiheessa onnistuin itseni irrottamaan. Addiktio on back! Eikä mun jostain syystä tee edes mieli tehdä sille mitään. Katsotaan sitten kevväämmällä kun aurinkokin taas jaksaa …

Pirteää päivää!

Makeat appelsiinit ovat rantautuneet marketteihin! Niiden ja CocoviBarin Karvisen inspiroimana taioin tehosekoittimessa Aamunavaus -pirtelön. Aamunavaus tai Relight my fire! saa näin pimeinä alkutalven aamuina silmät kivasti auki. Kokeile! Ks. myös RMF II. Ainekset blenderiin ja sileäksi. Kurkusta alas ja pirteää päivää! Toimii varmasti pikkujouluista toipuvillakin. Heitä kun tuntuu olevan tällä hetkellä liikkeellä vähän siellä sun täällä. Toiset vähän paremmassa ja toiset vähän parempaa heikommassa hapessa. Takuita en pysty antamaan, jotta pysyykö vai ei. Sisällä ;). En ole kokeillut ja tuskin tulen kokeilemaankaan, hah hah! Määrät vielä ylös, niin ei tarvitse pähkiä! Yhteen annokseen tuli lykättyä… 1 appelsiini 1/2 kurkku ~50 g tyrnimarjoja (pakaste) pieni kourallinen eli ~15-20 g goji -marjoja hippunen eli ehkä 1/4 tl himalajansuolaa 1/2 – 1 dl vettä notkistamiseen

Koivupuun katveessa

Hiukan tässä on nyt sähläystä kahden blogin välillä. Kun ei tiedä, että mihin blogiin juttua laittaisi. En oikein olet sinut tämänkään ratkaisun kanssa. Olen kahden blogin loukussa. Saapi nähdä, onko edessä paluu yhteen eli muutto takaisin saman katon alle. Apuja, vinkkejä, ehdotuksia, kokemuksia, whatever?! Anyone? Miltä lukijasta tällainen zombaaminen kahden blogin väliä tuntuu? Vai oletko ”valinnut blogisi”? Mukavaa, ahdistunutta avautumista heti ensi riveille. Tässä nyt vaan olisi muutama muukin postaus odottamassa, mutta arvon edelleen, että kumpaan aihepiirit sopivat paremmin. Hiukka on nyt pipo tiukalla, hah hah! Aiheeseen. Koivupuun katveeseen eli Paleokeittiön maanantaiseen visiittiin Helkan keittiöön. Muilta osin pikkujouluhenkisen vapaapäivän viettoon voi tutustua ”siinä toisessa blogissa”. Tämän postauksen kun aion omistaa täysin Helkan keittiön testatulle ateriatarjonnalle. ”Helkan Keittiö on tunnelmallinen seurusteluravintola, jossa luonto ja muotoilu luovat puitteet suomalaiselle ravintolaelämykselle.” Vierailu Helkan keittiöön oli ensimmäinen. Valitsimme kaverini kanssa molemmat tällä kertaa saman menuun, vaikka usein valinta osuu eri vaihtoehtoihin, joita on kiva kaverin lautaselta maistella. Ja harmitella, kuinka itse tuli taas tehtyä se väärä valinta. Kaverin lautasella salaatti on vihreämpää! Kun vaihtoehtoina ovat tee- ja kahvimenu, niin …

Vihreä syyspirtelö

PaleoKeittiössä on ollut hiljaista. On hiljaista. Paristakin syystä. Ensinnäkin olen yrittänyt päästä helpolla, ja syönyt ”näitä samoja vanhoja” ruokia; uunikasviksia tai jotain kasvissosetta kera lihan, kalan tai kalkkunan. Ei siis mitään uutta. Nyt eivät vaan keittiöhommat nappaa. Kalamieskin tietää, että ei aina nappaa. Olen siirtynyt talvikauden aterioihin ja näillä mennään kunnes kyllästys iskee. Toisekseen purukalustoni on ollut tällä viikolla siinä kunnossa, että sillä ei ole tehnyt mieli syödä yhtään mitään! Ruokavalio on ollut nestevoittoista ja harmittavan vähäproteiinista. En tiedä, johtuuko suun kipuilusta vai mistä, mutta ylipäätään ruoka ei nyt maistu ollenkaan. Syön, koska mun täytyy syödä. Onko ihan pakko?! No on, koska mun täytyy saada ravinteita, jotta haavat paranevat ja saan itseni jälleen kuntoon. Operaatio kun tuntuu vaikuttaneen vointiin melko kokonaisvaltaisesti. En ole varma kuuluuko asiaan vai pitäisikö huolestua. Josko muutaman päivän vielä katselen ja yritän piristyä. En osaa selittää sen kummemmin, mutta olo on vaan kipeä. En ole flunssassa, mutta silti tuntuu kuin olisin. Veto veks ja kaikenlaista pientä oiretta siellä sun täällä. Haluan entisen minäni takaisin! Pian! Tänään tuli kuitenkin pyöräytettyä sen verran …

Kuvasatoa lautaselta osa 2/2

Miten mun munakkaille käy aina näin? Uuniin matkasivat tällä kertaa punasipuli, punainen ja keltainen paprika sekä kesäkurpitsa. Päälle runsaasti avokadoöljyä. Mausteena tuore oregano, kuivattu Provencen yrttisekoitus ja suola. Melko herkkua! Voissa paistettu kuhafile uunikasvisten kaverina. Kala maustettu tuttuun tapaan merisuolalla, valkopippurilla ja sitruunalla. KotiGourmeeta parhaimmillaan! Pannulla paistettu kalkkunan rintafile tuoretiskiltä, uunikasviksia ja aterian kruununa pari siivua paistettua vuohenjuustoa. Kalkkunan mausteena suola ja sitruunapippuri. Kuin ravintolaruokaa söisi!

Vaihto vapaalle

Eilen oli vapaapäivä. Ei valmennuksia, ei visuaalista suunnittelua, ei treeniä, ei ruoanlaittoa… Tänään on siivouspäivä. Eli tässä on hyvin aikaa roikkua hetki koneella eilistä muistellen. Ja toipua krapulasta. Itse täysin harkitusti hankitusta hiilarikrapulasta. Pienestä punkkulasillisesta kun ei vielä sitä oikeaa krapulaa saa. Ehkä hiilarikrapula turvotuksineen ja kurnivine vatsoine on kuitenkin paree vaihtoehto. Terveysmessuille (EDIT: jotka ovatkin yllättäen vasta ensi viikonloppuna =D) en lopulta jaksanut ihmispaljouteen suunnata, joten harrastin lähimatkailua. Suuntana paikallinen gourmet -ravintola Bistro O Mat, jossa on pitänyt vierailla jo parin vuoden ajan. Ravintolan ideologia lähi- ja luomuruoan hyödyntäjänä osuu ja uppoaa; ”herkkuja lähiseudun raaka-aineista skandinaaviseen makuun”. Mikäs sen parempi tapa viettää vapaa-aikaa. Omille aatteille uskollisena. Olen myös kuullut paikasta paljon hyvää, joten oiva valinta omalta kylältä, sanoisin. Muiden palautteita voi käydä tsekkailemassa vaikka täältä. Ihanaa oli istua ravintolapäivälliselle kolmen kuukauden kotikokkijakson jälkeen! Vielä ihanampaa oli nauttia se pieni lasillinen punaviiniä =D. Tipatontakin on riittänyt reippaasti yli pari kuukautta. Ei mitenkään suunnitellusti vaan ihan vahingossa. Time flies! Kaveri valitsi lauatselleen luomupossuterriiniä kurpitsahillokkeella ja savurautuaa kaalipedillä kera valkoviinikastikkeen. Hyvä valinta. Totesin oman annokseni syötyäni. Terriiniä en …