Hiukan tässä on nyt sähläystä kahden blogin välillä. Kun ei tiedä, että mihin blogiin juttua laittaisi. En oikein olet sinut tämänkään ratkaisun kanssa. Olen kahden blogin loukussa. Saapi nähdä, onko edessä paluu yhteen eli muutto takaisin saman katon alle. Apuja, vinkkejä, ehdotuksia, kokemuksia, whatever?! Anyone? Miltä lukijasta tällainen zombaaminen kahden blogin väliä tuntuu? Vai oletko ”valinnut blogisi”? Mukavaa, ahdistunutta avautumista heti ensi riveille. Tässä nyt vaan olisi muutama muukin postaus odottamassa, mutta arvon edelleen, että kumpaan aihepiirit sopivat paremmin. Hiukka on nyt pipo tiukalla, hah hah!

Aiheeseen. Koivupuun katveeseen eli Paleokeittiön maanantaiseen visiittiin Helkan keittiöön. Muilta osin pikkujouluhenkisen vapaapäivän viettoon voi tutustua ”siinä toisessa blogissa”. Tämän postauksen kun aion omistaa täysin Helkan keittiön testatulle ateriatarjonnalle.

”Helkan Keittiö on tunnelmallinen seurusteluravintola, jossa luonto ja muotoilu luovat puitteet suomalaiselle ravintolaelämykselle.”

Vierailu Helkan keittiöön oli ensimmäinen. Valitsimme kaverini kanssa molemmat tällä kertaa saman menuun, vaikka usein valinta osuu eri vaihtoehtoihin, joita on kiva kaverin lautaselta maistella. Ja harmitella, kuinka itse tuli taas tehtyä se väärä valinta. Kaverin lautasella salaatti on vihreämpää! Kun vaihtoehtoina ovat tee- ja kahvimenu, niin valinta ei ole vaikea. Kahvia, kiitos!

Alkuruoaksi tarjoiltiin esperessovaahdolla maustettua maa-artisokkakeittoa. Kahvivaahto sopi keittoon mainiosti. Muutoin keitto oli aika perussettiä; ihan hyvää, mutta on sitä parempaakin joskus maisteltu. Tällä kertaa plussaa tuli kuitenkin lämpimästä keitosta. Muistissa on vielä Bistro O Matin haalea mustajuurikeitto, joka olisi ollut todella hyvää, jos se vaan olisi ollut riittävän lämmintä. Keiton kanssa tarjoiltiin paria eri leipäsorttia, talon omaa hieman makeahkoa limpun tyylistä leipää ja kivan jyväisää, rapeakuorista ruisleipää. Pidin ruisleivästä enemmän. Leipää saimme myös tarjoilijan aloitteesta lisää. Leivänpäällisenä ehtaa voita, joka toimiikin ruisleivän kera parhaiten.

Pääruokaa odotimme hieman jännittyneinä, koska kokemus valmiiksi laadituista menuista on osoittanut pääruoan yleensä koko aterian heikoimmaksi lenkiksi. Tällä kertaa esitys oli kuitenkin läpeensä hyvä ja tasapainoinen. Pääruokana oli karitsan paahtopaistia kahvikastikkeella ja juures-perunapyrettä. Liha oli punaista ja pehmeää. Täydellistä mun makuun. Sujui syöminen hyvin näin hampaattomaltakin ;) Valitettavasti lampaat ovat usein kalvoisampia lihoja kuin vähäkarvaisemmat kaverinsa ja mun lautaselle näitä valkoisia sidekudoksia sattui osumaan hippasen enemmän kuin kaverin. Onneksi valkoinen on helppo erottaa punaisesta, joten eliminoin ikävät lautaselle syljeskelyt etukäteen poistamalla kalvoisat kohdat sivistyneesti veitsellä ja haarukalla. Pyre on mun mielestä pelkkää perunaa ja omaan makuun suolaista. Lautasella kaverina oli kuitenkin muutamia juureskuutioita. Kahvikastike ei kauheasti jäänyt mieleen, mutta kaipa se ihan hyvää oli… Ei siitä mitään ikävääkään muistoa jäänyt.

Koska olimme tilanneet kokonaisen punaviinipullon, josta oli vielä pääruoan jälkeen reippaasti yli puolet jäljellä, päätimme tilata vielä väliruoaksi juustolautasen viinin kaveriksi. Juustolautaselta löytyi suomalaisia perusjuustoja; Auraa, Pitoa(?) ja Emmentalia. Mieto pito munajuusto nousi omaksi suosikikseni, vaikka yleensä pidän vahvoista juustoista. Ehkä viinivalinta ei vain osunut tällä kertaa näiden vahvempien juustojen kanssa yksiin. Juustojen kanssa tarjoiltu karviashillo oli loistavaa! Tämän juustolautasen pelastus =)

Juustolautasen jälkeen jäljellä oli vielä aterian paras anti, jälkiruoka! Kahvipaahtovanukas oli makeaa, mutta kaunista ja aivan mainiota! Suosittelen! Kaverina kuppi kermakahvia ja Fazerin sinistä konvehtia, joka tosin jäi iltapalalle.

Palvelu Helkan keittiössä oli ystävällistä ja huomaavaista. Tarjoilija kävi useampaan otteeseen kysymässä onko kaikki hyvin ja viiniäkin kaadettiin lisää talon puolesta. Ehkä pieniä juttuja lisäleivän ohella, mutta näistä pienistä jutuista nimenomaan jää hyvä fiilis.

Sisustus oli rakennettu suomalaisuutta vaalien Artekin kalusteiden varaan. Mun varmaan pitäisi arkkitehtitaustalla olla Artekista innoissaan, mutta en nyt niin kovin ollut. Ainakin Helkan keittiössä Artek edusti mun mielestä ns. peruskamaa. Suurin ilo silmälle olivat lähinnä seeprakuvioiset lepotuolit. Muutenkin yleisilmeestä jäi rikkonainen fiilis. Sisustuksen olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin. Kaikki eivät varmastikaan kiinnitä huomiota kattoon ja valaistukseen, mutta itse tsekkaan ne automaattisesti. Sisustuksellisesti eniten ilahduttivat naulakkoina toimineet koivunrungot. Niitä ei vaan voinut olla halaamatta!

Maanantai -iltana ei tunkua ollut eli melko rauhassa saimme ateriasta nauttia. Lukuunottamatta alkuun ympärillä pörränneitä eksyneen näköisiä kokousihmisiä. Samaan aikaan tiloissa taisi olla menossa parikin eri ykstityistilaisuutta, mutta kyllähän se tunnelma siitä rauhoittui kun ihmiset löysivät oikeaan osoitteeseen.

Mitäs tästä nyt yhteenvetona sanoisi… Hyvää ruokaa, tasapainoinen ateriakokonaisuus, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Ihan ok paikka, jossa kannattaa käydä ainakin kerran. Itselleni ei jäänyt intoa palata, vaikka sinänsä en mitään vikaakaan kokonaisuudesta löytänyt. Ei herättänyt suuria tunteita; ei puolesta, eikä vastaan.

P.S. Jos joku pohtii, että mitä tekemistä näillä valinnoilla on paleoruokavalion kanssa, niin ei yhtään mitään. Tarkoituksena oli juhlistaa pikkujoulua vapaalla syömispäivällä. Paleota ehtii harrastamaan ihan riittämiin näin arkena. Juhlapäivät pyhitetään juhlimiselle =)