Kuukausi: marraskuu 2012

Ruokarintamalta jotain uutta

Maanantaina, lusikoidessani ”aamiaiseksi” puhdasta neitsytkookosöljyä suoraan purkista suuhun, päätin, että nyt on emännän aika ryhdistäytyä ruokarintamalla. Ja niin tein! Koko illan porisi pata uunissa. Siellä valmistui ensimmäistä kertaa ikinä kouluaikojen ehkä suurinta inhokkia, stroganoffia. Ainakin jonkinlaista stroganoffia, josta olen päässyt nauttimaan nyt jo monta päivää perätysten. Toisin kun koulustroganoff, oli tämä tekele ihan oikeasti hyvää! Ei yhtään tuntikaupalla jauhettavia, sitkeitä lihapaloja. Ei ainuttakaan epämääräistä jöitskyä, jotka aktivoivat oksennusrefleksi melko tehokkaasti. Ja nopeasti. Jöitskylautanen piti siinä kakoessa ja vesien virratessa silmäpielistä tietysti ”nuolla” putipuhtaaksi. Oikein opettajan valvovan silmän alla. Joo, niin meillä 70-luvulla! Repikää siitä, mäkkärisukupolvi! ;) Tässä onkin ruokamatkailtu itänaapurissa ristiin rastiin. Ensin löysin ystävän Moskovasta. Välissä piipahdin kaalin kanssa pikaisesti Georgiassa. Nyt viihdyn jossain päin Venäjän valtakuntaa. What`s wrong with me?! Palaan kasakkaresepteineni kun tilanne sallii. Tämä oli vain pieni elonmerkki ja talven toivotus Sinulle =) P.S. Jos et vielä käynyt katsomassa upean Neiti S:n kuvia, niin tee se. NYT!

Lisää lihaa!

Paleokeittiö käy puolivaloilla. Itse asiassa valot ovat sammuneet keittiöstä nyt toistaiseksi melkein kokonaan. Hella pysyy kylmänä. Joulu ja loma lähestyvät hirmuista vauhtia. Päivät vilisevät silmissä kun valmennuskiireet vievät mukanaan. Vielä on monta hommaa hoidettavana ennen kuin voin lompsaista joululomalle. Sen seurauksena elän valitettavasti nyt aikaa, jolloin ruoanlaitto ei ole ilo vaan lähinnä rasite. Menenkin ylitse sieltä matalimman aidan kohdalta. Se valitettavasti näkyy ja tuntuu laaduttomana syömisenä. En söisi ollenkaan ellei olisi aivan pakko. Mieli ei tästä ”laiskuudesta” tykkää ja kroppa vielä vähemmän. Mutta kestän kuin luolanainen konsanaan! Tilanne on väliaikainen. Jotkut ehkä muistavat vielä syksyisen ruokapäiväkirjani. Nyt voin paljastaa sen olleen osa Kauneus ja Terveys – lehden (15/2012) ”Lisää lihaa!” -artikkelin työstöä. Tarkoituksena oli kirjata viikon ajan ylös kaikki syömäni liharuoat. Itse lasken myös kalat lihoiksi, mutta tässä projektissa kaloja ei huomioitu. Toimittajan ottaessa yhteyttä olin myös aloittanut jo TehoPaleo30 -projektin ja sillä jatkoin eteenpäin. Vaikka eipä tuo juurikaan lihapäiväkirjaan vaikuttanut. Muutoin syöminen oli hippasen rajatumpaa kuin tavallisesti. Kyseinen lehti on käsittääkseni ilmestynyt tänään lehtipisteisiin. Käykäähän kiinnostuneet kurkkimassa lihaisia ajatuksiani! Huukoa ja Iisakkia! Vai Santtuko …

Uusi aurinko

Resepti on jo tuttu juttu, satsi uusi. Tällä kertaa aurinkoista mangoa koristivat aiemmin kaavailemani kurkun sijaan pakasteesta kaivamani menneen kesän villit vadelmat. Minttukin oli tuoretta. Mango liiankin tuoretta; vähemmän mehua ja mössöä, mutta valitettavasti myös vähemmän auringon kultaa ja makeaa. Kaunista ennen kastikkeen kumoamista ja vadelmien vettymistä.    

Matka macaron maahan

Tästä se lähti, matka tuntemattomaan. Macaron -maahan. Haaste ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, leipominen, jos joku on epämukavaa. Sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Ja mikä ehkä ikävintä, niin lopputulos selviää vasta viime metreillä. Silloin, kun kunniallisen lopputuloksen aikaansaaminen on usein jo käytännössä mahdotonta. Silloin, kun voit vaan kädet suorana todeta, että tulipa tehtyä. Turhaan =D Miksi leipomista välttelevä paleoisti lähtee lauantai -illan kunniaksi täysin tuntemattomille poluille vääntämään ranskalaisia hienostoleivoksia, jotka eivät oman kokemuksen mukaan edes maistu muulta kuin sokerilta? Siksi, että ne näyttävät hyvältä. Jos sattuvat onnistumaan. Täydellisesti. Halusin olla hetken aikaa oman elämäni Master Chef ja tarttua haasteeseen näyttääkseni vain australialaisille kolleegoilleni, että poropeukalolta pesee. Siksi, että macaronit ovat gluteiinittomia. Tosin eivät todellakaan sokerittomia. Siksi, että kauniissa kääreessä ne toimivat aivan loistavasti pieninä, makeina jouluyllätyksinä. Don`t worry, guys! Ette tule ainakaan tänä jouluna saamaan piparinmakuisia macaroneja pikkupaketeissanne. Itse asiassa mantelimarenkeihin olen tyytyväinen. Jopa ylpeä itsestäni. Ovat paitsi kauniita katsoa, niin myös koostumukseltaan hyvin, HYVIN lähellä aitoa macaronia. Aika hyvin tyypiltä, joka yli 40 vuotisen elämänsä aikana on upottanut peukalonsa jauhoon kokonaisuudessaan ehkä kolmisen kertaa. …

Aurinkoa elämään!

Missä olet armahin aurinko? Taivaalta etsin sua turhaan, joten tähän pimeään ja kosteaan vuodenaikaan aurinkoa elämään on parasta taikoa ihan itse. Tehtävään sopii mainiosti makeana hehkuva mango! Inspiraatiota kaivoin eksoottisesta katkarapucocktailista. Ihan hyvä vaihtoehto sekin, mutta sopii paremmin kuumaan ja kesään. Aurinkoinen mango puolestaan toimii loistavasti välipalana ja jälkiruokana talvisella säällä. Sekaan paljon chiliä ja inkivääriä, niin kylmä keltainen myös lämmittää mukavasti ;)     AURINKOINEN MANGO 2 annosta 1 mango (kypsä paree maun puolesta, vähemmän kypsä toimii esteettisesti paremmin) puolikas avokado tuoretta minttua (pakastimesta) 1 limen mehu siivu tuoretta inkivääriä chiliä tai chilijauhetta Homma kannattaa aloittaa kastikkeesta, jotta se ehtii muhia ja maustua hetken. Lime mehuksi, sekaan silputtu inkivääri, chili sekä minttu. Tuoreet raaka-aineet kaunistavat. Vähemmän tuoreet toimivat ja helpottavat aurinkoista elämää. Tuoretta minttua ei tällä kertaa ollut ja myöskin chili tuli jauheena purkista. Pakastimesta sen sijaan löytyy melkeinpä aina myös minttua. Viherpirtelötarkoituksiin. Tuore inkivääri säilyy kivasti viileäkaapissakin. Kuori mango ja pilko palasiksi. Itse teen kuorimisen jälkeen kokonaiseen hedelmään ruutuviillot kiveen saakka, jonka jälkeen leikkaan palat irti lituskaista kiveä myöten. Kivi kannattaa imeskellä puhtaaksi. …

Purjo sitruunakastikkeessa

Joskus mä vaan teen ihan käsittämättömän hyvää ruokaa! Näin kirjoitin FB-seinälleni lauantaina vetäistyäni päivän illallisen kastikkeineen kitusiini. Edelleen voin todeta, että yksinkertainen on paitsi helppoa, niin myös hyvää! Lautasella pari minuuttia paistettu kuhafile kera purjoisen sitruunakastikkeen ja lämpimän pinaatti-purjo-tomaattihöystön. Purjoa siellä ja purjoa täällä. Tänään. Syystä, että sitä sattui olemaan kun mitään muuta ei ollut. Pinaattiakin vain laihanlaisesti. PURJO-SITRUUNAKASTIKE KALALLE (2-3 annosta) silputtua purjoa maun mukaan (1/3 purjo…?) ~2-3 rkl kirnuvoita puolikkaan sitruunan mehu (isohko sitruuna) reilu 1 rkl juoksevaa hunajaa luraus valkoviinietikkaa, koska valkoviiniä ei ollut ~1,5 dl kuohukermaa (meni käsituntumalla, niinkuin vähän kaikki muukin ;)) mausteeksi suolaa ja jauhettua valkopippuria Kuullota purjo pehmeäksi voissa. Lisää sitruunamehu, valkoviinietikka ja hunaja. Keitä miedolla lämmöllä, jotta osa nesteestä haihtuu ilmakehän puolelle. Lisää kerma ja jatka kastikkeen hauduttamista kunnes kastike saostuu paksummaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile kalan kanssa.

Moskovan pata | paleokeittio.fi

Sinut kerran löysin ystäväin

…kuljit hetken yössä vierelläin… Ja meille loisti valot Moskovan. Tästä se lähti. Uusi, syvä, kypsä ja sopivan tuhti rakkaussuhde. Venäläiseen. Ja tämä suhde kestää! Sen verran maukkaita hetkiä vietimme yhdessä… marraskuun pimeinä iltoina… kynttilänvalossa… kera punaisen viinilasin ja Moskovan valojen soidessa kaihoisasti taustalla… aidolla venäjän kielellä. Tietysti. Huh ja herätys! Toivottavasti sain sinut kuitenkin mukaan tunnelmiin, joita ensimmäistä kertaa valmistamani Moskovan pata onnistui luomaan. Facebookissa taisin huudella valmistaneeni parasta kotiruokaa ever! Kyseessä on siis Mysi Lahtisen klassikkoresepti Moskovan pata, josta kuulin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten eräältä miespuoliselta valmennettavaltani. Siitä asti on pitänyt laittaa pata tulille. Vasta nyt sain aikaiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hieman aikaa ja vaivaa se vaati. Enemmän aikaa kuin vaivaa, mutta odotus palkittiin ruhtinaallisesti. Moskovan padan reseptejä on netti pullollaan. Itse hieman sovelsin, joten tässä yksi lisää. MOSKOVAN PATA ~700-800 g naudan paistisuikaleita 2 isohkoa sipulia sopivasti maustekurkkukuutioita (ehkä 5 rkl…) voita (paistamiseen) ~3 rkl Voi hyvin -hunajaa ~puolitoista purkkia smetanaa reilu puolikas Aura -juustoa (~100 g..) rouhittua mustapippuria cayennepippuria 3, 5 dl lihalientä (= puolikas lihaliemikuutio) tuoretta persiljasilppua …