Pari viikkoa ”paleopuhdistusta” takana ja hyvin menee! Olen viime aikoina viljellyt #paleopuhdistus -häsäriä vähän jokaisessa Paleokeittiön kanavassa, joten ajattelin hieman avata, jotta mistä oikeastaan on kyse. Aiemmin valmennuksiini osallistuneet tietänevätkin, mutta monelle muulle termi saattaa olla hämärää sanahelinää.
Tämä ei nyt ole mikään tietoisku tai valmennuksellinen postaus vaan sellainen ”näin minä tämän tällä kertaa hoidan” -tyyppinen avautuminen. Jos joku tästä vinkkiä omaan puhdistusprojektiinsa samalla saa, niin hieno homma!
Mitä tarkoittaa ”paleopuhdistus”?
Paleopuhdistus on kaikessa yksinkertaisuudessaan paluu takaisin tavallista piukemmalle paleopolulle. Moni ajattelee varmasti ensimmäisenä kehollista puhdistusta, jota detoxiksikin voidaan kutsua. Noh, olen tässä vuosien varrella oppinut, että sanoja täytyy nykyään käyttää viisaasti ja varovasti, jos ei ole ns. tieteellistä näyttöä. Ja sitähän mulla ei ole. On vain vahva usko ja oma kokemus.
Tämän nojalla on turvallisinta määritellä ”paleopuhdistus” ensisijaisesti ruokavalion eli ruoka-aineiden ”putsaamiseksi”. Käytännössä tämä tarkoittaa sokerin, viljojen, maitotuotteiden ja palkokasvien heivaamista ruokapöydästä sekä panostusta ravintorikkaisiin raaka-aineisiin (>>> paleosta paremmin). Eivät kuulu vakiokalustona emännän lautaselle muutenkaan, mutta jos ei tsemppaa, niin vähitellen huomaa lipsuvansa yhä etäämmälle ideaalista. Joten, jos normisti pysyn 75 %:sti tiukalla paleolla, niin nyt on prosentit hilattu jonnekin 90-95 %:n välimaastoon.
Miksi ruokavaliota pitää puhdistaa?
Kun ei ole ihmisen hyvä omassa kehossaan olla, niin täytyy teherä jottain! Jos olo tuntuu raskaalta, tukalalta ja ikävältä, aina vaan väsyttää eikä oikein mitään jaksa ja farkut sekä vatsaröllykkä ahistavat, niin lienee sanomattakin selvää, että ei ole kiva olla.
Itse koen tarpeelliseksi ”puhdistaa” 1-2 kertaa vuodessa. Kun aika on, niin sen tietää, ja ennen kaikkea tuntee. Nahoissaan. En ole etukäteen päättänyt, että tammikuussa ja syyskuussa skarpataan vaan sitä tehdään sitten kun… siltä tuntuu. Useimmiten tammi- ja/tai syyskuussa, mutta monesti myös huhti- tai toukokuussa. Nyt, loppuvuoden juhlakauden jälkeen taas tuntui siltä. Että motivaatio on kohillaan.
Kauanko kannattaa puhdistaa?
Siitä ei ole etukäteen tietoa. Kuuri kestää niin kauan, että on taas kiva olla. Tai niin kauan, kunnes alan jälleen vähitellen lipsumaan polulta, ja huomaan, että nyt olisi syytä taas vähän tiukentaa otetta. Kyse on kuitenkin kuuriluontoisesta lähestymistavasta (vrt. ylläpitävä peruspaleo), jota määrittää ajan sijaan oma olo. Kun olo on taas kohillaan, niin tsemppaaminenkin hiipuu. Automatic.
Pari vinkkiä paleopuhdistajan selviytymissettiin
Jotta homma hoituu, niin kannattaa asioita hieman pohtia ja järjestellä etukäteen. Ainakin päässä. Itselleni tämä tarkoittaa sääntöjen kirjaamista ja rutiinin luomista. Eli mitkä ovat ne mun omat raja-aidat, joiden sisällä aion toimia. Ja pysyä.
Tällä kertaa ote on aiempaa lempeämpi sikäli, että olen sallinut itselleni päivittäiset ”hyvät herkut” sekä yhden poikkeuspäivän viikossa. Silloin istun mieluiten vieraisiin pöytiin ja nautin kaikkea muuta kuin ”puhdistusruokaa”. Jos homma toimii, niin hienoa! Jos ei, niin vaihdetaan pipo tiukempaan.
Sitten se rutiini eli aikataulutus. Olen luonut itselleni päivärutiinin eli raamit sille, mitä syön milloinkin. Lisäksi etenen viikon kerrallaan eli katson etukäteen seuraavan viikon menot ja mietin syömisratkaisut. Eli perussuunnitelma ensin pohjalle kuntoon ja tarvittaessa poikkeukset mahdollisuuksien mukaan etukäteen huomioiden.
Mietin muutamia avainsanoja kuvaamaan lähestymistäni ”puhdistukseen”. Niitä ei ollut vaikea löytää. Kokonaisuuden täytyy olla helppoa, nopeaa ja hyvää. Yksinkertaista ja maukasta. Näin varmistan hyvän fiiliksen ja oman onnistumiseni. Tahti on ehkä tavallista hitaampaa, mutta en vaan jaksa enää kiduttaa itseäni pelkällä parsakaalilla ja kuivalla kanalla.
”Keep it simple” ja ”Back to basics”!
Näihin sloganeihin palaan aina vain uudelleen. Yksinkertaisuus kohdallani tarkoittaa, että toistoa tulee. Näen toiston tässä tapauksessa kuitenkin positiivisena asiana, sillä toistamalla luodaan tapoja. Tapojen noudattaminen on helppoa; ei vaadi aivoponnistusta vaan kulkee ihan itekseen eteenpäin. Sen enempää miettimättä.
Jos joku omaan proggikseensa neuvoa multa tänä päivänä haluaisi, niin se neuvo kuuluisi seuraavasti:
Tee omiin aikatauluihin ja mieltymyksiisi perustuva yksinkertainen suunnitelma ja pysy siinä. Poikkea vain pakon edessä, mutta viilaa tarvittaessa.
Emännän peruspuhdistuspäivä
Mun päiväkohtainen perussuunnitelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava…
- Aamuvesi
- Aamukahvi
- Lounaspirtelö ja päiväherkku
- Välipala tarvittaessa
- Keittopäivällinen ja iltaherkku
- Iltapala
Avataas asiaa vähän enemmän.
Aamu alkaa vedellä ja kahvilla
Aivan ensimmäinen asia, jonka laitan kokonaisuudessa kuntoon on nesteytys. Käytännössä siis vesi. Varmistan etukäteen kannuun mittaamalla, että vettä tulee varmasti juotua päivittäin riittävästi. Lisäksi maustan ainakin osan vedestä vähintäänkin sitruunamehulla, mutta satunnaisesti myös muilla komponenteilla. Lue lisää..
Aamu alkaa AINA, myös puhdistuksen ulkopuolella, isolla vesilasilla. Tästä noin puolen tunnin päästä nautin päivästä ja kaappien sisällöstä riippuen joko vanhan tutun voikahvin tai uusimman villitykseni eli herkullisen Kahvipirtelön. Muita vaihtoehtoja…
Päivällä pistetään pirtelöksi
Noin kahden aikaan iltapäivällä on vuorossa päivän toinen ateria. Tai ensimmäinen, jos päivä on alkanut Kahvipirtelön sijaan rasvakahvilla. Pirtelö on paitsi nopea ja helppo, niin myös täysipainoinen ateria, jos sen oikein koostaa. Mukana ovat siis kaikki makrot eli hiilarit, proteiini ja rasva.
Pirtelöitä on moneen lähtöön, mutta itse haluan nauttia nimenomaan ravinteikkaan viherpirtelön hedelmä-, marja- ja muiden herkkupirtelöiden sijaan. Nyt on menty lähinnä Täyteläisellä pinaatti-päärynäpirtelöllä. Koska siinä on kaikki. Ja se on hyvää.
Kun päärynä-pinaattipirtelö alkaa tulemaan korvista ulos, niin vaihdan toiseen >>> viherpirtelöohjeita. Ja muokkailen toki sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Nyt mukaan on sujahtanut Detoxkeitosta yli jäänyttä varsiselleriä.
Herkku päivässä piristää… mieltä
Välipalaa ja/tai hyvää herkkua popsin kerran tai pari päivässä. Jos siltä tuntuu. Usemmiten tuntuu :D
Vaihtoehdot olen määritellyt jälleen etukäteen. Jos herkkuhammasta kolottaa, niin pala raakasuklaata tai Vadelmaista lucumatoffeeta (kuva yllä) auttaa. Teen koko viikon herkut kerralla kuntoon ja napsin niitä enintään kaksi päivässä.
RAAKASUKLAAN PERUSOHJE
- 1 osa kookosöljyä
- 1 osa kaakaovoita
- 1/2-1 osaa raakakaakaojauhetta
- Hyppysellinen laatusuolaa (makeutusta maun mukaan)
- Lämmitä kookosöljy ja kaakaovoi vesihauteessa nestemmäiseen muotoon.
- Lisää mahdolliset muut nestemmäiset raaka-aineet, esim. hunaja, makuöljyt.
- Lisää kaakaojauhe ja muut mahdolliset jauhemaiset raakaaineet, esim. lucuma.
- Sekoita hyvin, kaada muotteihin tai muuhun sopivaan astiaan, vaikka vuoratulle lautaselle.
- Jähmetä kiinteäksi jääkaapissa tai pakastimessa.
- Paloittele annospaloiksi tarvittaessa ja säilytä suljetussa astiassa, jääkaapissa.
Tsekkaa myös muita raakasuklaaohjeita.
Tämän viikon herkkuna ovat toimineet nämä pehmeät, jopa fudgemaiset Lakritsaisten suklaakakkusten ohjeesta muokkaamani raakasuklaat. 2/3 ohjeen massasta ja vähemmällä makeutuksella tulee juuri sopivat 12 palaa. Ei siis ihan kahta palaa joka päivälle.
Jos nälkä vaivaa, niin valitsen välipalaksi kananmunan tai kaksi vähintäänkin majoneesilla. Koska hiljattain tekaisemaani remouladekastiketta on vielä ollut jääkaapissa jäljellä ja olen kovin ihastunut näihin Merellisiin munanpuolikkaisiin, niin näillä on vielä tämän viikon syömisiä täydennetty.
Päivän pääaterialla kauhotaan kasviskeittoa
Päivän pääateria tulee nautittua siinä kuuden ja kahdeksan välissä. Jos pirtelöön pistetään kasvikset raakana, niin nyt on kypsennettyjen kasvisten ja kasviskeiton vuoro. Koska keitto on helppoa ja hyvää, ja sitä valmistuu useamman päivän varalle kertakeittämältä.
Teen sosekeitoista mieluiten koostumukseltaan melko tuhteja. Vatsa tulee paremmin täyteen kuin pelkkä lientä lusikoidessa. Keittoateriaa täydennän jollain proteiinipitoisella, joko erikseen nautittuna tai soppaan sekoitettuna.
Pari viikkoa on nyt menty paria sallittua poikkeuspäivää lukuunottamatta yläkuvan legendaarisella Detoxkeitolla. Kyseessä on valmennuksista tuttu, monipuolisesti kasviksia sisältävä, miedosti mausteinen soppa (sisältää mm. kaalia, varsiselleriä, kurkumaa ja tuoretta inkivääriä). Alkuperäinen ohje pohjaa puhtaasti kasviksiin, mutta nyt olen keitellyt mureat kanat mukaan. Ja soppa sen kun paranee!
Detoxkeiton ohjetta ei ole ainakaan toistaiseksi missään julkisesti esillä (EDIT 30.1. NYT ON! Linkki edellisessä kappaleessa). Ehkä sen vielä rustaan, jos oikein kovasti halutaan. Sillä välin voi valita jotain sopivaa vaikka näistä muista kasvissosekeitoista.
Itse vaihdon viikonlopuna keiton keltaisesta punaiseen eli nyt vuorossa aina yhtä herkullinen Paahteinen tomaatti-paprikakeitto. Tällä kertaa italialaisilla lihapullilla täydennettynä. Jumalainen kokonaisuus, jonka ohje löytyy vielä muutaman päivän saatavilla olevasta TehoPaleo -reseptivihkosesta.
Illalla hellitään vatsaa… ja mutustellaan marjoja
Illalla täytyy vielä saada jotain pientä vatsantäytettä noin tuntia ennen pehkuihin painumista. Ei ole mitään niin karmeaa kuin yrittää saada unta kurnivalla vatsalla.
Musta on kiva myös päättää päivä herkkuhetkeen, joten siksi olen nyt tehtaillut omatekoista kookosjogurttia, johon olen kaivanut pakastimesta kaveriksi kesän vadelmaa ja metsien mustikkaa. Päälle vielä ripaus juoksevaa hunjaa ja manteli- tai saksanpähkinärouhetta, niin vatsaa hellivä iltapala on valmis.
Sellaista selviytymissettiä täällä tällä kertaa! Ei yhtään pöllömpää… vai mitä tykkäät? Saa syödä aitoa, oikeaa, kasvispainoitteista, ravinteikasta ja MAUKASTA ruokaa. Riittävästi. Ja vähän herkutellakin siinä välissä. Ja päivän päätteeksi. On paitsi hyvää, niin myös helppoa ja nopeaa.
Onko kysymyksiä/kommentteja?! Saa laittaa tänne ja kaikkiin Paleokeittiön somekanaviin!
