Puhdas vesi! Ei liene mikään salaisuus, että puhdas vesi on ihmiselle elinehto. Ilman ruokaa selviää sentään muutamia päiviä, ehkä viikkojakin, mutta ilman vettä ei pitkälle pötkitä. Siksi on melko kummallista, kuinka vaikeaa monille veden juonti on. Ja ei, hiilihapotettu makuvesi ei ole puhdasta vettä. Valitettavasti vain harvan kohdalla myös se vesihanasta tuleva vesi on puhdasta, elimistölle käyttökelpoista vettä. Kyllä vain, luit aivan oikein. Siitäkin huolimatta, että elämme Suomessa, tuhansien lätäkköjen maassa, jossa puhdas vesi tuntuu olevan itsestäänselvyys. No ei se ole. Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys edes suomalaiselle.
Vaikka vesi on juomakelpoista, niin se ei automaattisesti tarkoita, että elimistö pystyy sitä optimaalisesti hyödyntämään. Sain jälleen kerran itse muistutuksen asiasta, kun yllättäen tiettyjen testien kautta valkeni, että mun keho tarvitsee muutamien muiden mikroravinteiden ohella vettä. Olin suoraan sanoen äimistynyt. Asiaa oli vaikea uskoa todeksi. Mähän juon sen parisen litraa päivässä puhdasta vettä! Pääsääntöisesti pullotettua, satunnaisesti hanasta laskettua. Hiukan siinä tuli pohdittua, että mistä on kyse. Lisätestien jälkeen olin viisaampi ja ymmärsin helpostikin mistä oli kyse; mun elimistö ei kyennyt käyttämään hyväksi sitä vettä, jota suusta alas kaadoin. Ei se, mikä menee suusta sisään, vaan se, minkä elimistö kykenee hyödyntämään (imeyttämään). Pätee yhtälailla muiden ravintoaineiden kohdalla.
Oma keho ei reagoinut sen enempää vesijohtoveteen kuin pullotettuunkaan. Sen sijaan sitruunalla ja/tai limellä maustettu vesi teki ihmeitä. Myös omenaviinietikka, savi ja ruokasooda toimivat. Pelkällä himalajansuolalla terästettyä vettä en kokeillut, mutta sekin saattaisi toimia. Sitruunan ja suolan kombinaatio lienee kuitenkin varmempi vaihtoehto. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin.
Tämä vesiasia tuli hiljattain ajankohtaiseksi paitsi itseni, niin myös useamman ravintovalmennettavan kohdalla. Vedenjuonti tuntuu olevan monelle äärettömän vaikeaa. Kuvitellaan, että puhtaan veden korvaa yhtälailla mehut, limut, happovedet, kahvi, oluet ja muut ”virkistysjuomat”. Vettä ei juoda, koska vesi on pahaa. Siis mitä?! Miten yksi meidän perustavimmista elinehdoista voi olla pahaa?! Samasta syystä kuin aito, oikea ruoka on pahaa. Kasvikset ovat karmeita! Ei niitä voi syödä. Tai voi, jos niiden luonnollinen maku peitetään jollain vähemmän luonnollisella. Kutsuisin ilmiötä vieraantumiseksi. Olemme niin tottuneita epäaitoihin makuihin, että aidot tuntuvat epäaidoilta. Ja maistuvat pahalta. Onneksi ihminen on oppivainen olento. Yhtälailla kun ollaan totuttu syömään roskaa, niin voidaan opetalla jälleen syömään ja juomaan luonnollisia ruoka-aineita. Tottumiseen menee vain hetki. Tosin se monesti vaatii myös vieroittautumisen niistä ruoankaltaisista valmisteista, joita meidät on erittäin tehokkaalla aivopesulla opetettu, joissain tapauksissa jopa pakotettu syömään.
Lanka katosi, puro hävisi. Piti vaan muistuttaa, että ihminen tarvitsee puhdasta vettä. Sellaista vettä, jonka elimistö kykenee myös hyödyntämään. Jos vesi on pahaa, niin kokeile eri vaihtoehtoja. Ellei kraanavesi maistu, kokeile pullotettua. Ellei pullotettu maistu, mausta sitä. Luonnonantimilla. Jos olet onnekas, käytä parasta vettä ever; käy täyttämässä vesitonkat luonnonlähteellä. Ellei keho tunnu nesteytyvän, niin kiinnitä huomiota veden suoloihin ja happamuuteen.
Oma vesiprotokollani vaihtelee hieman. Peruslähtökohtana on viiden litran tonkissa ostettu pullotettu vesi, johon lisään vaihtelevasti suolaa, savea, omenaviinietikkaa tai mintunlehtiä. Kehon kuivuusongelman paljastuttua mukana on vähintäänkin muutamia sitruunan ja/tai limen viipaleita. Yleensä ilman kuoria. Juon tätä maustettua vettä ~2 litraa päivässä. Määrästä on helppo pysyä kärryillä kun siirrän pullotetun veden sitrusviipaleineen pari kertaa päivässä jääkaappiin litran vetoiseen lasipulloon. Kiireessä lisään matkavesipulloon vain ruokasoodaa.
Juo riittävästi ei riitä. Juo riittävästi puhdasta ja LAADUKASTA vettä. Vettä, jota kehosi kykenee hyödyntämään. Skål vedelle!!!
P.S. Hyvä postaus kuplavesistä ja vähän muustakin RawQueenin blogissa!
Siis häh? Nyt saat kyllä selittää! :-)
Oliko ongelmana siis todellakin juomasi veden laatu vai se, että elimistöstä/ruokavaliosta puuttui jotain mikä olisi auttanut veden imeytymisessä. Ts. Olisiko esim joku lähdevesi sellaista että se imeytyisi huippuhyvin ilman mitään savea tai sitruunaa vai pitäisikö sun tuunata sitäkin?
Tuli myös mieleen The Perfect Diet kirjan kirjoittajan pointti että keho tarvitsee hiilareita mm. silmien kostuttamiseen ja polvinivelien voiteluun. Eli voiko vähähiilarisuus liittyä nesteytyksen vaikeuteen?
Moi Katri!
Olen vähän huono selittämään tätä, koska en ole aiheen asiantuntija enkä ole perehtynyt asiaan sen syvällisemmin kuin mitä omakohtaiset testit ovat osoittaneet. En voi myöskään varmuudella sanoa, että reaktio olisi sama kaikkien ihmisten kohdalla. Mun kohdalla tulos oli selvä testattaessa maustetulla pullovedellä ja sillä hanavedellä, jota omasta hanasta tulee. Myös vesijohtovesissä on eroja riippuen mistä vesi otetaan ja millä tavoin sitä käsitellään. Testit tein samaan aikaan eli ravitsemuksellisessa tilanteessa ei ollut eroja.
Myös lähdevedet (ja kaivovedet) ovat erilaisia riippuen mistä sitä otetaan (maaperän vaikutus). Oma veikkaus ilman sen enempää tutkimusta on, että asia veden (tai nesteen) kohdalla liittyisi sen happamuuteen (ph). Tai joihinkin vesijohtoveteen lisättyihin / liuenneisiin kemikaaleihin. Tosin siinä tapauksessa myös käsittelemättömän pulloveden olisi pitänyt vaikuttaa positiivisesti. Näin se ei tehnyt ennen sitruunan lisäämistä, joten jos asia ei liity veden happamuuteen, niin sitruunassa lienee jotain muita aineita (vitamiinit, mineraalit..), jotka edistävät imeytymistä. Mun kohdalla.
Hiilarit eivät nähdäkseni vaikuttaneet asiaan, koska testit tehtiin perätysten eikä välissä nautittu mitään. Ellei kyseessä sitten ole sitruunasta liuenneet hiilarit, jota en oikein usko, sillä sitruunassa on hiilareita hyvin vähän ja vielä vähemmän niitä varmasti liukenee muutamien sitruunaviipaleiden myötä veteen.
Ehkä asiaa voisi ajatella samoin kuin raudan imeytymistä? Miksi jotkut rautavalmisteet nostavat hemoglobiinia paremmin kuin toiset, vaikka kyseessä on kemiallisesti sama aine? Imeytyvyys tai muut kehon mekanismit raudan hyödyntämiseksi? Luonnollisuus? Muut raudan imeytymistä edesauttavat asiat? Synkronismi?
Samaa aihetta sivusin aiemmin UP facebook -sivulla glysiinin kohdalla. Tuolloin glysiinillä oli positiivinen vaikutus, mutta nyt nautittuani glysiiniä säännöllisesti muutamia viikkoja näyttää vaikutus kadonneen tai ainakin heikentyneen mahdollisesti puutostilan korjaantumisen tai jonkun muun muutoksen seurauksena (ravitsemus, stressi, tulehdustila….?)
Myös kookosveden pitäisi toimia hyvänä nesteyttäjänä. Itse en ole päässyt nyt tässä tilassa kokeilemaan vaikutusta, mutta mielenkiintoista olisi ja aion sen tehdä heti kun saan jostain kookosvettä käsiini.
En tiedä oliko tästä lisäpohdinnasta mitään hyötyä =D